Havahduin koko tähän juoksutapahtumaan vasta kolme viikkoa ennen Osmon Superhölkkää Pieksämäellä 6.10. Hyttisen Anita soitti minulle ja sanoi Sarin jo ilmoittautuneen tapahtumaan. Samalla Anita pyysi minua mukaan juoksemaan Sarin tiimissä.

Olin harrastanut juoksua omaksi ilokseni kovastikin joskus 2004-2007. Sitten homma oli vain hiipunut ja juoksu jäi pikkuhiljaa kokonaan pois kuvioista. Tänä vuonna en ollut juossut lenkkiäkään. Nyt siis tilaisuus tarjoutui juoksemisen uudelleenaloittamiseen.

Ilmoittauduin Osmon Hölkkään ja päätin alkaa harjoitella. Aluksi tein muutaman hyvin lyhyen ja hitaan lenkin, puolituntisia (varmuuden vuoksi 13-vuotiaan tyttäreni kanssa). Sitten pistelin muutaman kolmevarttisen. Ennen Osmoa kerkesin juosta vielä kolme tunnin mittaista lenkkiä. Tämän lyhyen harjoittelujakson perusteella tiesin jaksavani juosta tuon 10,5 km lenkin omaa vauhtiani, joka on 6 min./km.

Osmon juoksu toteutui osaltani suunnitelman mukaan. Matka taittui suhteellisen mukavasti, noin 6 min./km vauhtia. Pysyin Sarin tahdissa mukana. Edes edellisen päivän Joensuussa pelaamani lentopalloturnaus ei tuntunut painavan jaloissa paljoa (ainakaan juoksun aikana!).

Aiemmat juoksukokemukset lenkkikaverin kanssa ovat osoittaneet, että on helpompi juosta toisen kanssa kuin puurtaa yksinään, varsinkin jos matka alkaa painaa. Kun vauhdin pitää sellaisena, että pystyy myös puhumaan juostessa ei mene ainakaan liian lujaa. Ei se matka tapa vaan vauhti.

Juoksemista aion jatkaa tämänkin kokemuksen innoittamana. Vuosia sitten juoksin myös talvella. No, jos kelit sallivat niin mikä ettei, aika näyttää. Mielessä siintää jo ensi vuoden toukokuussa järjestettävä juoksutapahtuma Helsingissä, jonne oranssiväen on tarkoitus tehdä isompi porukkajuoksu.

Antti Kivimäki
KD Pieksämäki pj.