Heinolalainen liikuntatieteen maisteri Risto Kalermo on liikkunut koko ikänsä ja myös liikuttanut muita. Hän on toiminut valmentajana ja työskennellyt koulun liikunnanopettajana. Hän vetää entisen huippujuoksijan Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja on myös kuluneena talvena opettanut Wilsonia hiihtämään.

Olet kotoisin Posiolta, mutta asut tällä hetkellä Heinolassa. Miten pohjoisen mies on viihtynyt etelässä?
– Olen viihtynyt Heinolassa hyvin, yksi parhaista paikoista maailmassa. Täällä on loistavat vapaa-ajan viettomahdollisuudet. Itselleni tärkeät liikuntapaikat löytyvät kaikki läheltä. Olen viihtynyt kaikkialla missä olen asunut, sillä koti on siellä minne sen rakentaa. Pakko kuitenkin tunnustaa, että vaikka mies lähti pohjoisesta, niin pohjoinen ei lähde miehestä. Sen huomaa kirjoittamistani lauluista ja runoista. Eniten ikävöin puhdasta luontoa.

Olet harrastanut monia lajeja, mäkihypystä kilpakävelyyn. Mikä on ollut rakkain lajisi näiden vuosien aikana?
– Laji on vaihdellut iän myötä, mutta kyllä se kaikkein rakkain on ollut kestävyysjuoksu. Se tunne kun saa omin jaloin juosta pitkin maastoa. Kilpakävelyssä sain kokea huikeita elämyksiä lähinnä valmentajana.

Sinulla on ollut monia valmennettavia ja olet toiminut opettajana. Miltä Suomen nuorison kunto näyttää ja miten heidän liikuntatottumukset ovat muuttuneet vuosien varrella?
– Valitettavasti nykyteknologia on vienyt nuorison kuntoa huonompaan suuntaan. Ruutuaika on astunut liikunnan tilalle vapaa-ajanvietteenä ja se ei voi olla näkymättä heidän kunnossaan. Yläkoulun aikana suuri osa liikunnan harrastajista lopettaa. Vuosien varrella on siirrytty ulkotiloista sisätiloihin ja yksilöurheilusta joukkuelajeihin. Oma-aloitteisuus on katoamassa. Ei elämässäkään aina ole joku hihasta neuvomassa. Lahjakkaita nuoria on edelleen, mutta lajien välinen kilpailu ei ole hyvä asia heidän jalostamisessaan huipulle. Lajien välinen yhteistyö olisi parempi tie.

Toimit kenialaistaustaisen Wilson Kirwan hiihdonopettajana hyväntekeväisyystempausta varten – kuinka haasteellisesta hommasta oli kyse?
– Se oli suuri haaste meille molemmille. Wilson ei ollut aiemmin hiihtänyt ja hänen aikataulunsa sovittaminen yhteen harjoittelun kanssa oli oma lukunsa. Taisin olla lopulta ainoa, joka uskoi hänen pystyvän hiihtämään Finlandia-hiihdon 20 kilometrin matkan. Lumen vähyys ei helpottanut tavoitettamme. Vielä kaksi viikkoa ennen h-hetkeä näytti, että Wilson ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä suksien päällä. Onneksi me olemme molemmat päättäväisiä ja luonteeltamme optimisteja. Afrikassa syntyneellä miehellä eivät aikataulut aina pidä kutiaan ja se rassasi monesti hermojani. Useimmiten hän saapui harjoituksiin myöhässä, mutta aina ei ollenkaan. Ehdimme harjoitella tapahtumaa varten yhteensä noin 30 kilometrin verran. Maaliin päästiin ja tavoite saavutettiin.

Miten liikut tänä päivänä ja vieläkö on paljon tavoitteita?
– Liikun jaksamisen mukaan. Vedän Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja siellä liikun kerran viikossa. Lenkki ja sen jälkeen puolitoistatuntinen jumpaten ja pelaillen on paras tapa aloittaa viikonloppu. Muuten se on fiilispohjalta lähtevää. Usein vaimo patistaa lenkille. Tavoitteet liittyvät mukanaoloon suurissa massatapahtumissa. Siellä tapaa samanhenkisiä. Voin kyllä pistää numerolapun rintaan, mutta en kilpaile ketään vastaan. Suurin tavoite on saada muut innostumaan.

Sinut tunnetaan myös kovana Uriah Heep fanina. Soittavatko he maailman historian parasta musiikkia?
– Eivät varmasti maailman parasta, mutta minun makuuni parasta. Musiikkimakuni on loppujen lopuksi erittäin monipuolinen. Tykkään kuunnella musiikkia akselilla Souvarit – Uriah Heep ja siihen väliin mahtuu paljon. Minulla on synnynnäinen kuulovamma ja sain kuuloimplantin vajaa vuosi sitten. Tänään kuulen sellaisia ääniä, joihin en ole aiemmin päässyt tutustumaan. Olet pitkällä elämysmatkalla myös musiikin suhteen.

Elämääsi ovat koetelleet vaikeat sairaudet. Miten olet pystynyt säilyttämään positiivisen asenteesi?
– Sairaudet ovat vain karaisseet miestä. Olen tajunnut kuinka paljon hyviä asioita meillä on lähellämme. Ei asiat valittamalla parane vaan uskaltamalla elää. Ihana perhe, ystävät ja usko siihen, että Jumala suojelee meitä jokaista vaikuttavat kaikki omalla tavallaan.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Joskus se merkitsi minulle kaikkea. Nykyisin liikunta antaa minulle mahdollisuuden tuntea olevani elossa. Se on myös paras tapa irtautua arjesta. Jos en olisi aikoinaan liikkunut niin paljon, niin tuskin olisin tähänkään vastaamassa. Liikunta on maailman tärkein sivuasia.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Uskalla tehdä asioita myös oman mielesi mukaan. Joku sanoo, että ei kannata hakata päätään seinään, mutta omahan on päämme. Jos sen kautta oppii, niin… Tärkeintä alussa ei ole tehdä asioita oikein vaan yleensä tehdä. Hae asiantuntijoilta neuvoa ja kokeile. Jos nautit jonkun lajin harrastamisesta, niin todennäköisesti se on sinun juttusi.  Älä välitä mitä muut sanovat. Uskalla kokeilla erilaisia lajeja, sillä monipuolisuus on parasta elimistölle. Jos olet sairas niin muista levätä, mutta pitää erottaa sairaus ja laiskuus toisistaan. Huippu-urheilijan ura on vain pieni aika elämästä. Urheilijana olet huipulla, kun siitä on muodostunut sinulle elämäntapa. Liikunta tuo laatua elämään ja sen kautta voit saada elinikäisiä ystäviä.