Suuri valiokunta käsitteli tunteita herättänyttä turvapaikanhakijoiden taakanjakoa ja sisäistä siirtoa EU-maiden kesken. Suomen hallitus on asettumassa tukemaan komission esitystä Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien 40 000 turvapaikanhakijan hajauttamisesta ympäri Eurooppaa, Suomen osuus tästä on 800.
Tilanne Välimerellä on vakava, mutta EU:n lääke turvapaikanhakijoiden sisäisistä siirroista väärä. Turvapaikanhakijoiden siirtäminen EU-maasta toiseen lisää entisestään vakavaa rikollisuutta, kuten ihmiskauppaa ja ihmissalakuljetusta.
Tähän asti Suomi on pitänyt kiinni siitä peruslähtökohdasta, että jokainen valtio vastaa omalle alueelleen tulevista turvapaikanhakijoista ja saa tarvittaessa tukea EU:n rahastojen ja virastojen asiantuntija-avun kautta. Kristillisdemokraatit ministeri Räsäsen johdolla puolusti tätä linjaa menestyksekkäästi viime hallituskaudella, mutta tuskin on muste Sipilän hallitusohjelmasta kuivunut, kun Suomen linja muuttui.
Suomi on aiemmin tukenut alueen tukalaa tilannetta kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta, joka kohdistaa avun kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja jo pakolaisstatuksen saaneisiin, kuten Syyrian sodan pakolaisten kohdalla tehtiin. Kiintiöpakolaisjärjestelmän kehittäminen on taloudellisesti ja inhimillisesti järkevämpää kuin ottaa lisää turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksiin useiden kuukausien, jopa vuoden ylittäviin turvapaikkaselvityksiin.
Suomi siis nyt suuntaa apunsa kaikkein hädänalaisimmista niille, joiden joukossa on monenlaisella motiivilla Eurooppaan pyrkiviä. Tarvittaisiin lisäksi humanitäärisen avun ja kehitysyhteistyön kohdentamista lähtömaihin, jotta tarve epätoivoiselle turvapaikanhakemiselle Euroopasta vähenisi, mutta juuri näistä määrärahoista hallitus leikkaa.
Komissio toi esityksensä ns. hätätilamekanismin kautta, joka edellyttää poikkeuksellisia ja äkillisiä maahantulijoiden määriä. Pohjois-Afrikan tilanteesta johtuva turvapaikanhakijoiden tulva Eurooppaan on kuitenkin jatkunut jo pitkään eikä loppua ole näkyvissä, joten vastaisuudessa on yhä vaikeampi vastustaa tätä ns. taakanjakoa. Koko hätätilamekanismin soveltamisen oikeusperusta on siten kyseenalainen, koska soveltamiskriteerien täyttyminen sekä toimenpiteiden oikeasuhtaisuus ovat epävarmoja.
On harmillista, että Suomen hallitus lähtee tielle, joka avaa mahdollisuuden siirtää maahanmuuttopolitiikan päätösvaltaa komissiolle, ja tukee keinoja, joilla vakavaa ongelmaa ei ratkaista, vaan saatetaan jopa pahentaa.