Eduskunnan Suuri valiokunta käsitteli viikonloppuna hallituksen kantaa ns. Kreikka III:n ohjelman aloittamiseksi Euroopan vakausmekanismista eli EVM:stä, joka tarkoittaisi julkisuudessa olleiden arvioiden mukaan jopa 80 mrd:n euron uutta tukipakettia seuraavan kolmen vuoden ajalle. Esitin kokouksessa lausumaa, jolla Suomen hallitus velvoitetaan päämieskokouksessa vastustamaan rahoitusohjelman aloittamista ja esitin vaihtoehdon IMF:n lainaohjelman jatkamiseksi.
Viimeisetkin luottamuksen rippeet menivät, kun Kreikan hallitus kesäkuussa irtaantui ERVV -lainaohjelman ehdoista ja laiminlöi rahoitustuen vastineeksi sovitut toimet. Kansanäänestyksen järjestäminen lainaehdoista, ja sitten suurin piirtein saman ohjelman hyväksyminen viikkoa myöhemmin parlamentissa on ollut surullinen – ja ikävä kyllä kallis – näytelmä vailla vertaa.
Kreikan hallituksen halu ja kyky toteuttaa talousuudistuksia ja selvitä veloistaan on kyseenalainen. Jos Kreikkaa tässä tilanteessa edelleen lainoitetaan ja taustalla ovat spekulaatiot myös lainojen uudelleen järjestelystä, se ruokkii moraalikatoa koko euro- ja EU-alueella. Kristillisdemokraatit olisivat olleet valmiit saattamaan alkuperäisen ERVV – lainaohjelman viimeisen erän sovitun mukaisesti päätökseen, mutta tällaista teatteria emme voi tukea.
Tällaisessa tilanteessa myös Suomen riskit kasvavat, mikä voi johtaa myös Suomen vastuiden kasvamiseen, mikäli EVM:n nykyinen kapasiteetti ei riitä kasvaneen lainanannon ja/tai tappioiden takia. Erityisen huolestuneita tulisi olla pääministeri Tsiprasin puheista parlamentissa, joissa hän viittasi lainojen uudelleenjärjestelyyn, jolle myös Ranskan presidentti Hollande on näyttänyt myötämielisyyttä. Ongelman pihvi lienee se, että onko Kreikan taloudessa mitään kerryttävää ylijäämää, sillä nythän lisälainoilla maksetaan osin entisiä lainoja ja korkoja sekä pidetään pankkeja pystyssä; yksityistalouden puolella tämä olisi tuhoon tuomittu ”pikavippikierre”. Jos syö enemmän kuin tienaa, niin ei siinä enää lainoja lyhennellä.
Euroerolle myös vaihtoehto
Ainoana vaihtoehtona lisälainoitukselle on esitetty Kreikan euroeroa eli ns. grexitiä, ja perusteluina Kreikka III:lle on juuri nähty euroeroon liittyvä epävarmuus ja kustannukset koko euroalueelle. Mielestäni asiassa voidaan kuitenkin edetä toisin.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n 17 mrd. lainaohjelma on edelleen voimassa, mutta sitä ei ole voitu jatkaa, koska Kreikka laiminlöi kesäkuussa erääntyneen 1,6 mrd. lyhennyksen. Euromaat maksoivat kuitenkin vuonna 2014 yhteensä noin 1,8 mrd. euroa Kreikalle kuuluvia SMP-tuottoja EVM:n hallinnassa olevalle tilille, joita ei kuitenkaan ole maksettu Kreikalle. Tällä rahalla voitaisiin vapauttaa IMF:n lainaohjelma ja välttää välitön rahoituskriisi, samoin muut kertyneet SMP/ANFA -tuottojen palautukset n. 7 mrd. euroa olisi käytettävissä akuutin kriisin hoitamiseen, erityisesti lääkejakelun ja elintarvikehuollon varmistamiseen. Näin saataisiin samalla lisäaikaa tarkastella, onko Kreikan hallitus uudistuksissaan tälläkään kertaa tosissaan. Jatkoprosessissa voidaan sitten tarkastella eri etenemisvaihtoehtoja.