Ennen EU:n valtionpäämiesten kokousta Bratislavassa komission puheenjohtaja Juncker piti ns. state of the union-puheen. Näitä puheita on tavattu pitää ”yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista”-kategoriaan kuuluvina, joissa luetellaan kaikki mahdolliset politiikkalohkojen tavoitteet suurella pensselillä. Tunnin puhe sisälsi nytkin samoja elementtejä, mutta erityistä kiinnostusta lisäsi Brexitin jälkeinen linjaus eli koko EU-27 tulevat näkymät.

Myönteistä puheessa oli sitoumus sisämarkkinoiden vahvaan kehittämiseen. Euroopan investointirahasto ESIR on Junckerin mukaan tarkoitus kasvattaa 630 miljardin suuruiseksi, eli tuplata sekä määrältään että kestoltaan. Jos tämä hoidetaan markkinoiden kautta vivuttamalla, niin silloin täytyy vain toivoa, että kasvua vauhdittavia hyviä hankkeita löytyy.

Puheessa oli kuitenkin myös elementtejä, joilla vahvistetaan EU:n keskusvallan kehittymistä tarpeettomasti. Juncker vahvisti sitoumuksensa Euroopan talous ja rahaliiton EMU:n syventämiseen. Taustalla on nk. viiden puheenjohtajan esitys, jolle rakentuva varsinainen komission esitys tulee maaliskuussa. Esitys tulee sisältämään myös ns. sosiaalisen pilarin, eli unionin entistä syvemmän puuttumisen jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkaan. Jo lähtöasetelmissaan EMU:n syventäminen on menossa väärään suuntaan. Me emme tarvitse yhteisvastuullista talletussuojaa, jossa Suomessa toimivat pankit joutuisivat maksamaan eteläisen Euroopan pankkien konkursseja. Emme myöskään tarvitse avausta sosiaalipolitiikan tielle, se tie vie lisääntyvään yhteisvastuuseen ja tulonsiirtoihin. Esimerkiksi vasemmisto on jo pitkään vaatinut yhteistä työttömyysturvaa, jossa suomalaisetkin pääsisivät maksamaan Kreikan ja Espanjan työttömyysturvan kuluja.

Samassa yhteydessä Juncker ilmoitti, että vakaus- ja kasvusopimusta tullaan tulkitsemaan väljästi. Tähänkään asti mitään seurauksia ei ole tullut sopimusta rikkoneille jäsenmaille, mikä on ollut ja tulee olemaan ongelma niille jäsenmaille, jotka ovat tottuneet pitämään kiinni siitä mitä on sovittu.

Turvallisuuspolitiikassa maahanmuuton ja rajavalvonnan lisäksi Junckerin puheessa huomiota on kiinnitetty myös puolustuspolitiikkaan. Konfliktien esto ja hybridiuhkien torjunta on varmasti kenttää, jossa yhteistyö on helppo rakentaa. Jäsenmaiden erilaisten turvallisuuspoliittisten ratkaisujen takia sen sijaan Naton ja EU:n yhteistyön kehittäminen ja esim. yhteinen operaatioesikunta ovat jo haasteellisempia. Esitys yhteisestä ulkoministeristä istuu sekin huonosti hetkeen, jossa moni jäsenmaa nimenomaan haluaa säilyttää ulko- ja turvallisuuspolitiikan kovan ytimen omissa näpeissään.

Nyt olisi tärkeää pyrkiä panostamaan sellaiseen yhteistyöhön, josta on aidosti hyötyä jäsenmaille eikä rakentaa lisää yhteisvastuullisia ja tulonsiirtoihin tähtääviä järjestelmiä.