Ajankohtaista

RSS

Asunnottomuuteen on monta syytä

Asunnottomuus on niin Suomessa kuin muualla Euroopassa yksi kipeimpiä haasteita, johon liittyy usein moniulotteisia sosiaali- ja terveysongelmia. Asunnottomuutta ei voi määritellä täysin yksiselitteisesti. Se on ilmiö, joka saa eri aikoina ja eri maissa hyvinkin toisistaan poikkeavia sisältöjä. Tämä tekee asunnottomien lukumäärän vertailukelpoisen arvioinnin vaikeaksi, mutta ei kuitenkaan saa olla minkäänlainen tekosyy asunnottomia koskevien strategioiden ja toimenpiteiden vähäisyydelle.

Ilmasto-olomme ovat vaikuttaneet osin siihen, että Suomi on ollut vuosien ajan kuitenkin jonkinlainen edelläkävijä asunnottomuuden mittaamisessa ja vähentämisessä.

Suomen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman tavoitteena on ollut poistaa pitkäaikaisasunnottomuus. Siinä keskitytään enemmän asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen kuin tavanomaisten tukirakenteiden kuten asuntoloiden tai tilapäisen majoituksen kehittämiseen.

Suomen esimerkki osoittaa, että kolme tärkeintä osatekijää ovat asuntojen saatavuus, sosiaaliset tukijärjestelyt ja joko työllisyydestä tai sosiaaliturvasta peräisin olevat riittävät taloudelliset resurssit, jotta ihmiset pystyvät maksamaan asumisesta.

Vuonna 1987 tehtiin ensimmäinen vuotuinen asunnottomuustutkimus. Asunnottomuutta koskevien vuotuisten kansallisten tilastojen tuottaminen on erittäin hyödyllistä kohdennettujen toimien vaikutusten arvioinnissa. Ohjelmilla onnistuttiin vähentämään asunnottomien määrä miltei 20 000:sta vuonna 1987 alle 8 000:en vuoteen 2005 mennessä.

Ohjelman lähtökohtana on ollut soveltaa asunto ensin – periaatetta, jonka mukaan asumisen järjestyminen ja elämän puitteiden kohentuminen herättää myös motivaation kuntoutumiseen, mikä näkyy esimerkiksi alkoholin käytön vähenemisenä. Rakennetut uudet yksiköt ovat vähentäneet laitoshoitoa ja tuoneet säästöjä kaupungeille. Suomen ohjelmassa mm. perinteiset asuntolat muutetaan pieniksi asunnoiksi, joita on mahdollista vuokrata tavanomaisin vuokraehdoin pysyvään asumiseen.

Uudenmallisessa tehostetussa tukiasumisessa asuvat entiset asunnottomat käyttävät selvästi vähemmän erilaisia muita asumis-, päihde- ja sairaalapalveluja. Vuositasolla 15 hengen yksikössä säästöt ovat 14 980 euroa henkeä kohti. Olemassa olevassa asuntokannassa tapahtuva tukiasuminen tulee huomattavasti edullisemmaksi kuin asunnottomuuden hoitaminen sairaaloissa, päihdelaitoksissa ja vankiloissa. Myös asumisneuvonta näyttää vähentävän erityisen tehokkaasti häätöjä ja säästää tätä kautta sosiaali-, kiinteistö- ja oikeustoimen menoja.

Tällä hetkellä kaikkein hankalimmat kysymykset asunnottomuudessa ovat pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten korkea vuokrataso, joka synnyttää sekä uutta asunnottomuutta että vaikeuttaa tukiasuntojen ja hajautetun asumisen toteuttamista.

Toinen huoli liittyy sote-uudistukseen. Sosiaalipalvelut ovat vaarassa jäädä jalkoihin muutoinkin, ja heikommassa asemassa olevien ryhmien palvelut saattavat pirstoutua entisestään, ja asiakkaat ”tippuvat” eri järjestäjien palveluiden välimaastoon.

Asunnottomien yö –tapahtumasta on tullut vuotuinen, ja se muistuttaa siitä, että katto pään päällä ei sitenkään ole itsestäänselvyys. Resursseja ja vaikuttamista tarvitaan edelleen.

Viljelijöiden hätään satovahingoista vastattava

Alkusyksyn rankat sateet ovat aiheuttaneet merkittäviä satovahinkoja ympäri maata. Monet viljelijät ovat epätoivon partaalla, sillä sateen aiheuttamat tuhot eivät vaikuta vain tämän vuoden sadonkorjuuseen vaan vaikeuttaa myös syyskylvöjä. Monet viljelijät olivat jo ennen tämän syksyn ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa, johtuen mm. tuottajahintojen laskusta, Venäjän pakotteista ja tukien viivästymisestä.

– Hallituksen tulee ryhtyä pikaisiin toimiin viljelijöiden auttamiseksi. Satovahinkojen korvaamiseksi hallituksen tulee välittömästi hakea EU:lta kriisiapua ja se tulee saada mahdollisimman nopeasti jaettua viljelijöille. Hallituksen tulee myös perua luonnonhaittakorvausten leikkaukset ja aikaistaa ensi vuoden tukimaksatuksia alkuvuoteen, vaati Sari Essayah Iisalmessa, jossa hän tutustui satovahinkoihin alueen MTK:n järjestämässä kansanedustajatapaamisessa.

– Viljelijöiden jaksamista tulee tukea parantamalla lomituspalveluita. Hallituksen tulee huolehtia myös siitä, että maatalousyrittäjät eivät akuutin kriisin takia ajaudu konkursseihin vaan, että heille annetaan mahdollisuus selvitä tilanteesta lykkäämällä valtion lainojen takaisinmaksuvaatimuksia ja myöntämällä lyhennysvapaata korkotukilainaa.

– Pidemmän aikavälin ratkaisuna viljelijöiden satovahinkovakuutusten rakennetta ja maksuja tulee vähentää sillä, että myös elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa velvoitetaan osallistumaan esimerkiksi rahaston kautta vakuutusmaksujen maksamiseen. Kuluttajat haluavat kotimaisia elintarvikkeita ja niiden saatavuus on koko elintarvikeketjun asia, ei vain luonnonolosuhteiden kanssa painiskelevien viljelijöiden, Essayah esitti.

Leikkaukset 4H-toimintaan peruttava

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah moitti hallitusta budjetin 4H-toiminnan määrärahaleikkauksista yleisötapahtumassa Liperin Leipäpäivässä.

– Ensi vuoden talousarvioesityksessään hallitus on päättänyt leikata 4H-toiminnan määrärahoista 600 000 euroa, jotka oli kohdennettu yrittäjyyttä ja nuorten työllisyyttä edistävään toimintaan. Tarve erityisesti maaseudun yrittäjyyden ja nuorten työllisyyttä lisääviin toimiin ei ole kadonnut ja siksi leikkauspäätös tulee perua, vaati Essayah.

– 4H-toiminta edistää maaseudun elinvoimaisuutta ja vetovoimaisuutta tarjoamalla monipuolista harrastus- ja palvelutoimintaa, työllistämällä nuoria ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia yrittämiseen. Erityisenä painopistealueena toiminnassa on nuorten työmahdollisuuksien lisääminen ja yrittäjyyden edistäminen. Monen nuoren yrittäjän ura onkin alkanut 4H-toiminnan suojissa, eikä näitä mahdollisuuksia tule heikentää. Kyse on valtion budjetissa pienestä rahasta, mutta 4H-toiminnalle merkittävästä summasta. Kristillisdemokraatit ovat siksi tehneet talousarvioaloitteen määrärahaleikkauksen perumiseksi, totesi Essayah.

Essayah: Liikuntapoliittisesta selonteosta tehtävä kattava

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah penäsi Urheilu- ja kulttuuriministeri Sampo Terholta kattavaa liikuntapoliittista selontekoa budjetin lähetekeskustelussa hallinnonalan pääluokan käsittelyssä.
– Liikunnan ja urheilun järjestökentässä on meneillään historiallisen suuri uudistus, kun kunto- ja terveysliikunta sekä kilpa- ja huippu-urheilu ovat siirtyneet uuden Suomen Olympiakomitean alaisuuteen. Nyt on paikallaan arvioida urheilun rahoitusjärjestelmä, ministeriön rooli kriteerejä asettavana ja arvioivana tahona sekä valtion liikuntaneuvoston asema ja hallinnollinen paikka. Samassa yhteydessä on varmistettava Veikkauksen tulevaisuus suomalaisen liikunta- ja urheiluelämän merkittävimpänä tukijana. Selonteossa on luotava katse tulevaisuuteen ja linjattava, miten saamme lisää liikuntaa kaikille ja turvattua kilpa- ja huippu-urheilun tulevaisuuden, kiteytti Essayah.

Ministeri Terho toisti näkemyksensä, että hän suhtautuu positiivisesti liikuntapoliittisen selonteon antamiseen eduskunnalle, missä moniin ilmassa oleviin kysymyksiin voidaan hakea linjauksia.

Essayah: Huomio varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoihin

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah odottaa hallitukselta panostuksia varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ryhmäkokoihin. Essayah puhui OAJ:n järjestämässä yleisötilaisuudessa Iisalmen torilla.

– Vahva perusopetus ja laadukas varhaiskasvatus ovat suomalaisen osaamisen kulmakiviä. Liian suuret lapsiryhmät heikentävät osaavan ja ammattitaitoisen henkilökunnan mahdollisuuksia lapsen yksilölliseen kohtaamiseen, huomioimiseen sekä kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Vaikutukset ulottuvat pitkälle lapsen myöhempään elämään mm. koulumenestystä heikentäen.

– Kuntien valtionosuuksia leikattiin 6,5 miljoonaa euroa vuodelta 2016. Leikkaus perustui ryhmäkokojen kasvattamiseen nykyisestä 21 lapsesta 24 kokopäivähoitoa saavaan lapseen. Lopulta tämä hallituksen säästötoimi tuo lisäkustannuksia, kun ennaltaehkäisevän, varhaisen tuen vähentyessä joudutaan turvautumaan raskaampiin, korjaaviin toimenpiteisiin, muistutti Essayah.

– Perusopetuksessa heikennyksiä tuo mm. vuodesta 2010 voimassa olleen valtion erityisavustuksen lakkauttaminen, sillä se oli juuri tarkoitettu opetusryhmien pienentämiseen. Myös perusopetuksessa pienempi opetusryhmä lisää opettajan mahdollisuuksia oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen sekä kehityksen ja oppimisen tukemiseen, summasi Essayah.

Junckerin esitykset suosivat suuria jäsenmaita

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin Unionin tila –puhe oli Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden näkökulmasta pettymys. Juncker esitteli oikeastaan kaikki integraatiokehitystä eteenpäin vievät keskeiset ideat, jotka voitaisiin toteuttaa muuttamatta perussopimuksia.

Useat esityksistä vaativat tosin jäsenmaiden yksimielisyyttä ja Suomi voi yksinkin ne torpata – ainakin toistaiseksi. Puheessa nimittäin visioitiin sen tähden yhä useamman asian – veroasioista ulkopolitiikkaan – siirtämistä määräenemmistöpäätöksiin. Määräenemmistö päätökset ovat kylmää kyytiä pienille jäsenmaille. Laskentatapa käytännössä varmistaa neljän suurimman jäsenmaan linjan Unionin linjaksi.

Sisämarkkinoiden kehittämisessä ja turvallisuusyhteistyössä oli toki kannatettavia avauksia. Teollisuuspolitiikan uudistamisessa, innovaatioiden, datatalouden ja puhtaiden ratkaisujen edistämisessä Suomella on annettavaa muillekin. Ääriliikkeiden ja terrorismin torjunnassa tarvitsemme yhteistyötä; EU:n puolustuksellinen lisäarvo tulee puolestaan suunnittelussa ja puolustusvälinehankinnoissa.

Turvapaikkapolitiikassa komissio on jo ajanut turvapaikanhakijoiden automaattisen jakomekanismin hyväksymistä. Tämä romuttaa Dublin-järjestelmän perusperiaatteen ensimmäisen vastaanottavan maan vastuusta, lisää kannusteita ihmissalakuljetukseen ja ihmiskauppaan sekä siirtää toimivallan maahanmuuttopolitiikassa jäsenmailta komissiolle.

Kehitysavun tehostaminen lähtömaihin ja kiintiöpakolaisten auttaminen suoraan pakolaisleireiltä on sen sijaan inhimillistä ja hallittu tapa vastata kriiseihin. Jokaisen YK:n pakolaissopimuksen hyväksyneen maan olisi myös sitouduttava ottamaan oman maan kansalaisensa vastaan. Nyt näistä ns. palautussopimuksista käydään kauppaa niin EU:n kuin kahdenvälisesti jäsenmaiden kanssa.

Junckerille erilaisten yhdessä asetettujen kriteerien noudattaminen ei tuntunut olevan ensisijaista. Hän peräsi pikaisia kompromisseja Bulgarian ja Romanian Schengen-alueeseen saamiseksi, ja euroa nopeutetusti loppujenkin siihen halaavien valuutaksi. Onneksi sentään Turkin jatkuva sotiminen EU:n arvoja ja jäsenyyskriteerejä vastaan on vihdoin valkenemassa sinisilmäisillemikin.

Juncker olisi muuttamassa Euroopan vakausmekanismin Euroopan valuuttarahastoksi. Rahastoon liittyen toteutettaisiin haave eurooppalaisesta valtiovarainministeristä. Euroryhmälle muodostettaisiin oma budjettilinja EU:n budjetin sisälle. Tämä avaisi tien EU:n budjetin kasvattamiseen. Näin kasvaisi Suomen nettomaksuosuus, mikä on meille epäedullinen kehityssuunta.
Yhteisvastuun sementoiminen rahastolla on vaarallinen tie, siksi nykyinenkään vakausmekanismi ei ole perussopimuksissa, vaan valtioiden välisessä erillisessä sopimuksessa. Jäsenmailla on jatkossakin oltava vastuu omasta kehityksestään ja paine tarpeellisten uudistusten tekemiseen, muutoin ulkopuoliseen tukeen turvautuen laiminlyödään rakennemuutokset ja ajaudumme väkisin kasvaviin tulonsiirtoihin unionin sisällä. Rahaliiton tulevaisuudeksi riittäisi, että edes nykyisiä sääntöjä noudatettaisiin, missä näyttää olevan monella jäsenmaalla suurta haastetta.

Demokratia-akselilla Juckerin esitykset eivät vakuuta. Komission puheenjohtaja kannattaa yhteiseurooppalaisia ehdokaslistoja ja yhdistäisi Euroopan neuvoston ja komission puheenjohtajan tehtävät. Yhteiset ehdokaslistat johtaisivat Suomen ja muiden pienten jäsenmaiden meppien määrän vähenemiseen. Myös esitys superjohtajasta vähentäisi demokraattista kontrollia.

Nyt tarvitaan Suomelta jämäköitä kantoja EU-kokouksiin, ns. ”tiekartta” on laadittava sinivalkoisin silmälasein!

Vastuullisuutta alkoholipolitiikkaan

Alkoholilain kokonaisuudistus päätyi eduskuntaan moninaisten hallituksen sisäisten vääntöjen jälkeen. Pohjaesityksen mukaan nelosolutta, vahvoja lonkeroita ja limuviinoja ollaan tuomassa vähittäiskauppoihin. Samalla jatketaan Alkojen ja ravintoloiden myyntiaikaa ja vapautetaan ulkomainen nettikauppa. Tiukka asiantuntijoiden ja osan oppositiosta vastustus vaikutti kuitenkin siihen, että edes prosenteista on tulossa äänestys ”omantunnonkysymyksenä”.

THL:n tutkijoiden ennusteen mukaan pelkkä nelosoluen tuonti kauppoihin lisäisi 1500 sairaalakäyntiä ja 165 alkoholikuolemaa vuodessa. Lääkäriliiton mukaan maassa harjoitettu alkoholipolitiikka on yksi eniten sosiaali- ja terveyskuluihin vaikuttava asia. Saatavuuden helpottamien lisää väistämättä terveyshaittoja ja alkoholikuolemien kasvua ja sitä kautta valtion nettomenot kasvavat merkittävästi. Poliisin ja lastensuojelun kustannukset nousisivat myös huomattavasti. Hyvinvointiyhteiskunnan kantokyky ja suomalaisten terveys pitäisi olla tärkeämpää kuin alkoholibisneksen voitot.

On selvää, että ihmisten elämän tapoihin ja arkisiin valintoihin poliittisesti vaikuttaminen ei ole helppoa. Harva poliitikko ottaa edes kantaa alkoholikysymyksiin, koska ei halua ”tiukkapipo”-leimaa. Kuohuviinilasia iloisesti kilisyttävällä edustajalla onkin harvoin kosketuspintaa alkoholistiperheen traagiseen arkeen tai huostaanottojen maailmaan. Alkoholikulutuksen kasvusta kaikkein kalliimman laskun maksavat tuhannet lapset ja nuoret, jotka joutuvat kärsimään lisääntyvästä vanhempien alkoholinkäytöstä, turvattomuudesta ja perheväkivallasta.

Kuten kaikessa politiikassa myös alkoholipolitiikassa olisi muistettava heikoimmassa asemassa olevat. Kenelle alkoholi ei ole ongelma, saa ruoka- ja seurustelujuomansa varmasti haettua myös Alkosta, mutta on vastuullista yrittää suojella riski- ja ongelmakäyttäjiä sekä lapsia ja nuoria alkoholin haitoilta. Vastuullista alkoholipolitiikkaa onkin syytä tehdä ennen kaikkea heidän vuokseen.

Essayah: Lapsilla on oikeus kulttuuristen juurien tuntemiseen

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puhui tänään Joensuussa päiväkotien ja seurakuntien yhteistyöstä ja sen jatkuvuuden edellytyksistä uuden varhaiskasvatuslain aikana.

Tapauksen taustalla on Joensuun varhaiskasvatuksen ensin tekemä linjaus, että varhaiskasvatuksen ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosikymmenten mittainen yhteistyö loppuu tämän vuoden syksynä, lukuun ottamatta joensuulaisia vakaumuksellisia päiväkoteja. Yhteistyö olisi rajoittunut ainoastaan kevätretkiin, joihin ei kuitenkaan olisi saanut sisältyä mitään kristillistä sisältöä. Linjausta perusteltiin juuri voimaan tulleen uuden varhaiskasvatuslain valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman vaatimuksilla.

– Uusi varhaiskasvatussuunnitelma ei kuitenkaan edellytä yhteistyön lopettamista, vaan päinvastoin se antaa kunnille vapauden päättää, tehdäänkö evankelisluterilaisen kirkon kanssa yhteistyötä, Essayah painotti.
– Suunnitelmassa edellytetään vain, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta toimintaa. Siinä kuitenkin painotetaan myös nimenomaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämistä. Evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen keskeinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja sen rakentumisessa. On erittäin perusteltua, että seurakuntien koulutetut asiantuntijat kertoisivat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvien juhlapyhiemme alkuperästä ja merkityksestä sekä keskeisestä kristillisestä opetuksesta ja siitä nousevista elämäntaidosta, edistäen näin nimenomaan varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita, Essayah jatkoi.

Kristillisdemokraattien nostettua asian esille, kaupunginhallitus perui päiväkodeille lähetetyn ohjeen. Asian käsittelyä jatkaa hyvinvointilautakunnan kasvatus- ja opetusjaos syksyllä ja siinä tullaan huomioimaan opetushallituksen tarkemmat ohjeet.
-Kirkon oma varhaiskasvatussuunnitelma noudattaa valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tärkeää on, että yhteistyö rakentuu päiväkodin tarpeita sekä vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen, Essayah korosti.

Budjetin lapsiperhe-hehkutuksella ei katetta

Ensi vuoden talousarvioon Kristillisdemokraatit linjasivat kesäkokouksessaan odottavansa hallitukselta panostuksia työllisyyteen, yrittäjyyden tukemiseen, lapsiperheiden ja eläkeläisten tilanteen helpottamiseen sekä sisäisen turvallisuuden vahvistamiseen. Mielestämme talouskasvusta huolimatta valtion talouden tasapainottamisen on syytä olla edelleen budjetin keskiössä.
Hallitus toimi monessa asiassa linjaustemme mukaan, mutta osa panostuksista on aiempien isojen leikkausten takia lähinnä paikkailua.

Budjetin suurin pettymys kohdistuu lapsiperheiden kohteluun. En tiedä miksi, mutta perheministeristä huolimatta asuntovelkaiset lapsiperheet ovat Sipilän hallituksen hampaissa koko ajan. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen, asumistuen muutos, kiinteistöveron nosto ja tuloverotuksen lapsivähennyksen poistuminen ovat tuntuvia heikennyksiä monille lapsiperheille.

Orpo lupasi budjetti-infossa, että ensi vuonna kenenkään verotus ei nouse. Hallitus ei kuitenkaan aio jatkaa verotuksen lapsivähennystä, joten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotus kiristyy – siis ainoana väestöryhmänä! Verotuksen lapsivähennys luotiin viime hallituskaudella KD vaatimuksesta. Hallituksen 5 euroa kuussa yksinhuoltajille tarkoittaa nelilapsisessa perheessä 240 euroa vuodessa, kun siltä samalla viedään lapsivähennyksen muodossa 400 euroa. Tappiota siis heillekin, muille pelkkää veronkiristystä. Päivähoitomaksujen alennus on toki hyvä asia, mutta nämä plussat ja miinukset eivät välttämättä osu samaan perheeseen. Jollakin siis kompensoituu, usealla tiedossa pelkkiä veronkorotuksia.

Lapsiperheet ovat kuitenkin tulevaisuuden veronmaksajien ja eläkejärjestelmän ylläpitäjien kasvattajia eli hyvä väestö- ja perhepolitiikka on koko hyvinvointi- ja talouspolitiikan kova ydin. Vain sitä harjoittamalla voimme rohkaista suomalaisia perustamaan perheitä. Odotan, että Orpo lunastaa verolupauksensa myös lapsiperheille ja tuo eduskunnalle esityksen lapsivähennyksen jatkamisesta.

Essayah rohkaisee Joensuun päättäjiä seurakuntayhteistyöhön varhaiskasvatuksessa

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah puhui tänään Joensuussa Joen Yö -tapahtumassa päiväkotien ja seurakuntien yhteistyöstä ja sen jatkuvuuden edellytyksistä uuden varhaiskasvatuslain aikana.

Joensuun varhaiskasvatus linjasi, että varhaiskasvatuksen ja evankelisluterilaisen kirkon vuosikymmenten mittainen yhteistyö loppuu tämän vuoden syksynä, lukuun ottamatta joensuulaisia vakaumuksellisia päiväkoteja. Yhteistyö rajoittuu ainoastaan kevätretkiin, joihin ei kuitenkaan saa sisältyä mitään kristillistä sisältöä. Linjausta on perusteltu juuri voimaan tulleen uuden varhaiskasvatuslain valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman vaatimuksilla.

– Uusi varhaiskasvatussuunnitelma ei kuitenkaan edellytä yhteistyön lopettamista, vaan päinvastoin se antaa kunnille vapauden päättää, tehdäänkö evankelisluterilaisen kirkon kanssa yhteistyötä, Essayah painottaa.

– Suunnitelmassa edellytetään vain, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta toimintaa. Siinä kuitenkin painotetaan myös nimenomaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista sekä erilaisten kulttuurien ymmärtämistä. Evankelisluterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen keskeinen merkitys suomalaisessa kulttuurissa ja sen rakentumisessa. On erittäin perusteltua, että seurakuntien koulutetut asiantuntijat kertoisivat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvien juhlapyhiemme alkuperästä ja merkityksestä sekä keskeisestä kristillisestä opetuksesta ja siitä nousevista elämäntaidosta, edistäen näin nimenomaan varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita, Essayah jatkaa.

Tähän mennessä yhteistyö on toiminut hyvin niiden päiväkotien kanssa, jotka ovat olleet halukkaita yhteistyöhön. Halukkuutta yhteistyön jatkamiselle on ollut.

– Onkin erittäin valitettavaa, että yhteistyö aiotaan kokonaan lopettaa. Siitäkin huolimatta, että kirkon oma varhaiskasvatussuunnitelma noudattaa valtakunnallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Vaikuttaakin siltä, että uuden varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet ovatkin kääntymässä näin itseään vastaan, Essayah toteaa.

– Rohkaisen Joensuun päättäjiä vielä harkitsemaan mahdollisuuksia yhteistyön jatkamiselle. Tärkeää on, että yhteistyö rakentuu päiväkodin tarpeita sekä vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen, Essayah korostaa.