Ajankohtaista

RSS

Onnea Israel!

Israelia voi toki tuoreesta euroviisuvoitosta onnitella, mutta suurempikin syy onnentoivotuksiin on. Toukokuun 14 päivä tasan 70 vuotta sitten David Ben-Gurion esitti Israelin itsenäisyysjulistuksen. Alku oli dramaattinen; muutama minuutti itsenäisyysjulistuksen jälkeen Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion, Neuvostoliitto ja monet muut maat seurasivat perässä; mutta vain 5 tuntia julistuksesta ympäröivät arabimaat hyökkäsivät tuoreen valtion kimppuun. Alkoi näihin päiviin jatkunut ja edelleen voimassa oleva vihanpito Israelia kohtaan. Miten tähän tilanteeseen oli tultu?

Toisen maailman sodan holokaustin kauhut kiihdyttivät juutalaisten paluumuuttoa alueelle, jolla oli aina ollut juutalaisasutusta 70 jKr. tapahtuneesta roomalaisten suorittamasta hävityksestä ja kansan diasporaan hajoamisesta huolimatta. Tämä kiristi välejä alueella asuneiden arabien kanssa. Väkivaltaisten yhteenottojen ja monien diplomaattisten käänteiden jälkeen marraskuussa 1947 YK:n turvallisuusneuvosto äänesti Palestiinan jakosuunnitelman puolesta. Suunnitelmassa alue jaettiin kahteen itsenäiseen valtioon juutalaisten ja arabien kesken. Israelin edustajat hyväksyivät ja Palestiinan arabit hylkäsivät suunnitelman.

Itsenäisyyssodasta lähtien alueella on nähty vuosikymmenten ajan lukuisia sotia, pienempiä konflikteja ja kansannousuja. Monille arabimaille palestiinalaisten ratkaisematon konflikti on palvellut poliittisia tarkoitusperiä propagandasodassa Israelia vastaan. Samalla on voitu väistää ikävät kysymykset omien maiden lasten, naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeuksista. Valtaosa Israelin naapurimaista ei tänäkään päivänä tunnusta valtion oikeutta olemassaoloon, ja lisäksi alueella toimii useita terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin.

Kaikesta ympärillä olevasta levottomuudesta huolimatta Israelin taival on ollut menestystarina. Maanpaon, vainojen ja kärsimysten keskeltä palannut, identiteettinsä säilyttänyt kansa kesyttää enimmäkseen suosta ja autiomaasta koostuvan maan. Maatalous, koulutus, teknologia, energia- ja innovaatiotoiminta, matkailu sekä yritystoiminta nousevat kukoistukseensa ja pian kansakunnan osaamisen hedelmistä pääsevät nauttimaan myös muut; israelilaisille on myönnetty mm. 12 Nobelin palkintoa.

Naapurimaiden suhteessa Israeliin olisikin ongelmakeskeisyydestä päästävä ratkaisukeskeisyyteen. Laaja-alainen yhteistyö alueella esimerkiksi aurinkoenergiapotentiaalin kehittämisessä, biotekniikassa ja kasvinviljelyssä edistäisi epäilemättä myös rauhan edellytyksiä alueella. Samoin yhteistyö koskien hupenevien vesivarojen tehokkaampaa käyttöä, Jordan-joen elvyttämistä ja juomaveden tislaamista merivedestä edistäisi hyvää kanssakäymistä kateuden ja kaunaisuuden sijaan.

Päivittäin Lähi-idässä tervehditään toivottamalla rauhaa; shalom, salaam. Rauha on kautta historian ollut se asia, jota alueella on kipeimmin toivottu, joten niihin toivotuksiin on helppo yhtyä.

Onnea äideille ja lykkyä perheille

Näin äitienpäivänä on hyvä pohtia sitä, miten äitiyttä ja lasten parasta voidaan kehittää. Äiti- ja lapsiystävällinen yhteiskunta kun on enemmän kuin vain nipin-napin lakisääteisten palveluiden tarjoamista. Jokainen äiti ja perhe tarvitsevat ympärilleen tukiverkoston. Pienen esikoisen kanssa sairaalasta kotiutuvat vanhemmat voivat kokea melkoista vastuuntaakkaa, ja kaivata rohkaisua osaamiselleen pienokaisen huolenpidosta. Aiempien vuosikymmenten tapaisia useamman sukupolven muodostamia perheitä ei enää juuri ole, ja harvempi on itse päässyt suurperheessä opettelemaan pienempien sisarusten hoivaamista. Isovanhemmat saattavat asua kaukana, joten nykyajan tukiverkostoon voi kuulua niin ystäviä kuin naapureitakin.

Moni on kaivannut lapsiperheiden kotipalvelua hetkellisesti uupuneiden vanhempien avuksi arkeen. Kotipalvelu voi olla tarpeen vauvan syntyessä, vanhemman tai lapsen sairastuessa, vanhempien erotilanteessa tai lapsen vamman vuoksi. Lastenhoito- tai ruoanlaittoapu voi kantaa vaikeimman yli, ja ulkopuolisen tuki auttaa elämänhallinnassa. Säästösyistä kotipalvelun ehdoksi asetettiin monissa kunnissa lastensuojelun asiakkaaksi kirjautuminen. On selvää, että tämä tuhosi ennaltaehkäisevää perhetyötä leimaantumisen pelossa. Viime hallituskaudella kristillisdemokraatit oli linjaamassa tämän vaatimuksen poistamista. Lapsierheiden kotipalveluun palvelusetelijärjestelmä sopisi hyvin, ja sen laajentaminen onnistuu tulevaisuudessakin riippumatta, onko järjestäjätaho kunta vaiko maakunta.

Sen sijaan asiakasseteleitä ei mielestäni tule laajentaa neuvoloihin. Neuvolajärjestelmämme on edelleen maailman huippua, ja tärkeä tuki äideille odotusaikana samoin kuin perheille lapsen varttuessa. Olen huolestuneena seurannut sote-lakien käsittelyä, jossa maakunnat voisivat avata neuvolat yksityisille toimijoille. On vaarana, että pitkäaikaisseuranta kärsii, hoitoketjut pirstaloituvat ja herkät kysymykset vaikkapa päihteiden käytöstä tai lapsen oireilusta jäävät kysymättä, jotta asiakas ei vaihtaisi neuvolaa. Voisin kuvitella Arvo Ylpön jyrähtävän meille nykypäättäjille: näpit irti neuvoloista!

Tämän päivän perheet ovat monimuotoisia. Yhä suurempi osa suomalaisista elää muutoin kuin perinteisen aviopuolisoista ja heidän yhteisistä biologisista lapsistaan muodostuvan ydinperheen jäseninä. Näitä ydinperheitä on enää vain 28% suomalaisista perheistä. Vuosittain noin 30 000 lasta joutuu kokemaan vanhempiensa avioeron. Eniten eroja joutuvat kokemaan alle kouluikäiset lapset. Peräti neljännes suomalaisista lapsista asuu erossa toisesta vanhemmastaan. Tämä on lapsen tasapainoiselle kasvulle riskitekijä etenkin silloin, kun vanhempien välit jäävät pysyvästi riitaisiksi ja toisen tai kummankin vanhemman sitoutuminen lapseen heikkenee.

Erojen ehkäisemiseksi ja erityisesti lasten edun huomioimiseksi perheasiain sovittelupalveluiden resursseja tulisi kasvattaa. Arvioiden mukaan jopa puolet eroista olisi ehkäistävissä. Perheneuvonnan, lastensuojelun, päihdehuollon ja mielenterveyspalvelujen toimintaresursseja ja yhteistyötä tehostamalla voidaan vaikuttaa siihen, että mahdollinen avioero tulee aikuistasolla käsitellyksi niin, etteivät vaikutukset heijastu lapsen tapaamisiin. Tutkimusten mukaan lapset selviytyvät erosta parhaiten, kun he pystyvät ylläpitämään kiinteitä suhteita molempiin vanhempiinsa eron jälkeen. Ikävä kyllä, jokaisen tuttavapiirissä on tapauksia, joissa muutoin täyspäisistä vanhemmista avioeron keskellä kuoriutuu pikkusieluisia kostajia ja ex-puolison kiusantekijöitä. Usein lapsen vieraannuttaminen laajenee vielä isovanhempiin, ja muihin sukulaisiin.

Valtaosa suomalaisista lapsiperheistä voi kuitenkin onneksi hyvin. Panostaminen äitien ja isien hyvinvointiin on ikääntyvässä Suomessa välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa. Tämän päivän työikäiset ovat tulevaisuuden ”suuret ikäluokat”, ellei maahamme synny enemmän lapsia. Äidit, ”nuo toivossa väkevät”; olette vieläpä kansantalouden ja eläkejärjestelmien kestävyyden kannattelijat – hyvää äitienpäivää!

KD:n arvopuolueena pidettävä korkeaa rimaa päätöksenteon laadussa

KD:n arvopuolueena pidettävä korkeaa rimaa päätöksenteon laadussa

Kristillisdemokraatit juhlivat tänä viikonloppuna puolueen 60-vuotista taivalta teemalla ”Kestävää lähimmäisyyttä 60 vuotta”. Valtakunnallinen pääjuhla pidettiin 5.5. Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Siihen osallistui 330 kristillisdemokraattia ympäri maata.

Juhlassa pääpuheen pitäneen puheenjohtaja Sari Essayah`n mukaan se, että KD on arvopuolue, tarkoittaa ennen kaikkea puolueelle itselleen korkeaa rimaa päätöksenteon laadussa ja niiden perusteiden kestävyydessä.

– Arvopuolueena meidän täytyy ennen kaikkea arvioida ja koetella itseämme: näemmekö suunnan, onko kurssi selvä, teemmekö työmme hyvin ja oikein? Joudumme myös kysymään, osaammeko suhtautua kunnioittavasti toisiin, mukaan lukien niihin, jotka ajattelevat mm. arvokysymyksistä eri tavalla.

Essayah pohti puheessaan ajankohtaista teemaa siitä, onko politiikka ”rikki”.

– Ideoita politiikan rakenteiden uudistamiseksi on viime aikoina julkaistu useissa pamfleteissa ja kirjoissa, sekä yksittäisten poliitikkojen irtiotoissa ja performansseissa. Ei kannata tehdä sitä virhettä, että ylimielisesti sivuuttaa kritiikin ja ajan signaalit. Päätöksentekojärjestelmämme ja politiikan tekemisen rakenteet kaipaavat uusia ratkaisumalleja. Puolue, joka rakastuu raskaisiin rakenteisiinsa, niihin myös vajoaa.

Essayah peräänkuulutti vastuullisuutta paitsi puolueilta myös medialta.

– Ennen vaaleja luvataan kaikkea mahdollista, ja vaalien jälkeen takki kääntyy ja tehdään jopa lupauksiin nähden päinvastaista politiikkaa.

– Kuten olemme viime päivinä huomanneet, osa puolueista on jo vaalilaukalle lähtenyt! Vastuullinen media ei näitä populistisia lupauksia lähtisi toistamaan, vaan peräänkuuluttaa laskelmia ja kokonaiskuvaa. Kansainvälisenkin tilanteen valossa näyttää siltä kuin eläisimme totuudesta luopumisen aikakautta.

Essayah`n mielestä politikka on siksi rikki, että puolueet aliarvioivat äänestäjiä, ja kuvittelevat, että ideologian kirkastamisen sijaan, äänestäjät kaipaavat ostoslistoja.

– Meillä on puolueena edessä seuraavan vuoden aikana useat vaalit; olemmeko niitä, jotka menevät niihin sekalaisilla lupauslistoilla kuin markkinatorien helppoheikit vai pohjautuvatko poliittiset avauksemme siihen, mitä ideologisesti olemme.

– Haluamme hyvää saattohoitoa, emme eutanasiaa, koska ihmisarvo on meille tärkeä; taistelemme hyvän perhepolitiikan puolesta, koska uskomme yhteiskunnan hyvinvoinnin lepäävän perheiden hyvinvoinnissa; haluamme ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisen olevan helpompaa koska uskomme työhön ja yrittäjyyteen, sosiaalisen markkinatalouden mukaan; edistämme kiertotaloutta, koska ”viljely ja varjelu” on aatteemme ydintä; emme halua lisää byrokratiaa kotimaassa emmekä liittovaltiokehitystä EU:ssa, koska lähipäätösperiaatteen mukaan haluamme pitää päätöksenteon lähellä niitä, joita se koskee.

Essayah muistutti, että se että KD on arvopuolue ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisimme kiinnostuneita vain muutamista ns. arvokysymyksistä.

– Arvot liittyvät aivan jokaiseen yhteiskunnalliseen kysymykseen talouspolitiikkaa myöden sekä myös siihen tapaan, millä politiikkaa käytännössä hoidetaan.

Suomen Kristillinen Liitto perustettiin 6.6.1958. Puolue muutti nimensä Suomen Kristillisdemokraateiksi vuonna 2001.

 

Suomen torjuttava EU:sta miljardin lisälasku – Unioni laihdutuskuurille

Tiivistelmä Sari Essayah’n puheesta puoluevaltuustossa 5.5.2018

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah’n mukaan vääntö jäsenmaiden kesken ja Euroopan parlamentin kanssa tulee olemaan vaikea, kun Brexitin myötä Iso-Britannian, toiseksi suurimman nettomaksajamaan, osuus EU-budjettiin poistuu. EU:n komissio antoi keskiviikkona esityksensä vuoden 2020 jälkeen noudatettavasta rahoituskehyksestä.

–         Komission esittämä taso merkitsisi jopa miljardin lisälaskua tulevalla kehyskaudella, ja se Suomen hallituksen on torjuttava. Suomen on tiukasti vaadittava EU:lle laihdutuskuuria, jossa byrokratiaa ja turhaa sääntelyä karsitaan, ja varojen käyttöä tehostetaan, Essayah vaati katsauksessaan KD:n puoluevaltuustolle tänään Helsingissä.
Monien EU-maiden sosiaaliturva-, työttömyys- ja eläkejärjestelmät kaipaavat kipeästi uudistuksia. Essayah muistutti, että tähän saakka erilaiset sosiaaliturvaan ja koulutukseen liittyvät politiikka-alueen on selkeästi perussopimusten mukaisesti haluttu pitää jäsenmaiden kompetenssissa.

–         Nyt komission uudet avaukset lähtevät ”erityistarpeiden kuten kilpailukyvyn, nuorisotyöttömyyden ja pankkiunionin varautumisjärjestelyiden” tukemisesta yhteisestä budjetista. On selvää, että tällaisten erityistarpeiden huomioiminen on syvästi kytköksissä jäsenmaiden poliittisiin linjauksiin kuten koulutukseen ja työmarkkinoihin.
–         Mikäpä sen kätevämpää, kun vaikeat ja ennen kaikkea kalliit rakenteelliset ratkaisut voitaisiin edes osin vyöryttää muiden maksatettavaksi, Essayah harmitteli.

Suomen saanto EU-budjetista on perinteisesti ollut hyvä osasta maatalous- ja aluekehitysrahoista.

–         Näistä komissio olisi kuitenkin valmis selkeästi leikkaamaan, vaikka aivan lopullisia esityksiä painopisteistä ei olla vielä saatu. Suomelle nykyesitys tarkoittaa väistämättä nettomaksuosuuden kasvamista niin BKT-pohjaisen jäsenmaksun kasvun kautta kuin mahdollisten aluepolitiikassa meille tärkeiden harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien kriteerien painoarvon pienentymisen myötä, Essayah totesi.

Hänen mukaansa budjetissa on toki kannatettaviakin kohtia kuten tutkimukseen, innovaatioihin, yhteiseen turvallisuuteen ja rajavalvontaan sekä maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien toimintakyvyn parantamiseen tähtääviä esityksiä, jotka auttavat jäsenmaita saaman yhdessä enemmän aikaan kuin yksin.

–         Pysyvä mekanismi turvapaikanhakijoiden jakamiseksi jäsenmaiden kesken ei ole oikea vastaus pakolaiskriisiin, koska menettely lisää riskiä ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan sekä vakavan rikollisuuden lisääntymisen suhteen. Sen sijaan pakolaisleireillä olevien uudelleensijoittaminen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta vastaa tehokkaimmin kansainvälisen suojelun tarpeen täyttävien hätään.

Essayah totesi, että EU-budjettia huomattavasti suuremmat ”kuprut” syntyvät rahaliiton eli EMU:n kehittämisessä erilaisten yhteisvastuullisten rahastojen kautta.

–         Useissa esityksissä, mm. Euroopan vakausmekanismin muuttamisessa Euroopan valuuttarahastoksi, määräenemmistöpäätösten lisääminen poistaisi pienten jäsenmaiden viimeisimmänkin mahdollisuuden; veto-oikeuden ja vaarantaisi kansallista budjettisuvereniteettia. Pienten jäsenmaiden näkökulmasta tällainen muutaman suuren jäsenmaan valta-asema uhkaa unionin jäsenmaiden kohtuullisen tasavertaisuuden toteutumista.

–         Edessä on Suomelle tärkein neuvotteluvuosi sitten EU-liittymissopimuksen, ja monet näistä haasteellisista kysymyksistä saattavat venyä jopa Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle 2019.

Kasvupalvelulaki on sekava – ”nettityökkärien” sijaan henkilökohtaisia lähipalveluja

Eduskunta keskustelee tänään lähetekeskustelussa ns. kasvupalvelulakiesityksestä HE 35/2018. Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen kasvupalveluiden allianssimalli on sekava kokonaisuus, jota tulee korjata.

– Työllisyys- ja yrityspalvelut ovat koko kansantalouden pohja, joiden tulee taata asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ja palvelut eri puolilla maata. Niiden järjestäminen ei saa jäädä sekavien yhteistyötoiveiden varaan, muistuttaa Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.

Essayah`n mielestä hallituksen malli jättää käytännössä auki eri toimijoiden roolin kasvu- ja työllisyyspalveluiden toteuttajana. Tarkoitus on myöhemmin sopia maakunnan viranomaisten ja kuntien, yritysten sekä kolmannen sektorin toiminnan kokonaisuudesta. Säädöksiä ei ole sen paremmin nykyisiä TE-keskuksia vastaavista asiointipisteistä kuin määräajoista, miten nopeasti työttömän tulisi palveluihin päästä. Sen sijaan puhelin- ja internetpalveluihin ohjeistetaan.

– Itse pelkään, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevat jäävät ”nettityökkäreissä” jalkoihin puhumattakaan niistä, jotka tarvitsisivat rinnalle myös sosiaalipalveluja. On myös jokseenkin nurinkurista, että työttömien palveluja ollaan viemässä enenevässä määrin etäpalveluiksi, kun kasvokkain tapahtuvaan asiointiin perustuva kokeilu tuottaa parasta tulosta.

Kansanedustaja Sari Essayah vaatii selkeätä rakennetta kasvupalveluihin.

– Työhallinnon ja sosiaalityön osaaminen on saatava saman katon alle. Hallituksen mallissa kokonaisvastuu työttömästä jää maakuntien toteutuksen varaan. Pitää olla yksi paikka, mistä työtön saa palvelut ja tuet.

Kristillisdemokraattien mielestä TE-toimiston tulee olla jatkossakin viranomaispäätöksineen julkinen toimija, jonne yhdistetään sosiaalityö työikäisten ja kykyisten asiakkaiden osalta. Työkyvyn arvioinnin, sosiaalityön palvelut sekä tulevaisuuden uudistetun kannustavan perusturvan tuet myöntäisi yksi TE-toimisto.

Kasvupalvelut kaipaavat selkeyttä

Maakuntauudistuksessa työllisyys- ja yrityspalvelut siirtyvät maakuntien järjestämisvastuulle. Asia on jäänyt pahasti sote-keskustelun varjoon, vaikka kyseessä on koko kansantalouden kannalta aivan keskeisistä palveluista. Hallituksen sopima kasvupalveluiden allianssimalli on sekava kokonaisuus, jonka käsittely on eduskunnassa vasta alkamassa.
Käytännössä malli jättää auki maakuntien ja kuntien roolin kasvu- ja työllisyyspalveluiden järjestäjänä ja toteuttajana. Tarkoitus on myöhemmin sopia myös kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin roolit kokonaisuudessa. Säädöksiä ei ole sen paremmin nykyisiä TE-keskuksia vastaavista asiointipisteistä kuin määräajoista, miten nopeasti työttömän tulisi palveluihin päästä. Sen sijaan puhelin- ja internetpalveluihin ohjeistetaan.

Itse pelkään, että heikommassa työmarkkina-asemassa olevat jäävät ”nettityökkäreissä” jalkoihin puhumattakaan niistä, jotka tarvitsisivat rinnalle myös sosiaalipalveluja. On myös jokseenkin nurinkurista, että työttömien palveluja ollaan viemässä enenevässä määrin etäpalveluiksi, kun kasvokkain tapahtuvaan asiointiin perustuva kokeilu tuottaa parasta tulosta.
Pirkanmaalla on nimittäin toteutettu kokeilu, jossa jokaisella työttömällä on mahdollisuus saada oma ohjaaja henkilökohtaisena lähipalveluna. Kunnat ovat myös saaneet tehdä siinä itsenäisiä työllistämispäätöksiä. Jos asiakas ei ole päässyt työhön tai koulutukseen, hän pääsee sellaiseen työllistämistä edistävään palveluun, joka auttaa häntä eteenpäin. Pitkäaikaistyöttömien aktivointiasteet ovatkin tällä palveluiden tukimallilla nousseet joissakin kunnissa jopa yli 50 prosentin. Tuki ja palvelut näyttäisivät aktivoivan paremmin kuin hallituksen aktiivimallin keppilinja.

Kolmannen sektorin rooli työllistämispalveluiden tarjoajana tulee myös selkeyttää. Yhdistys- tai säätiöpohjalta toimivat työttömien yhdistykset, työpajat ym. tekevät arvokasta työtä osa-työkykyisten ja pitkäaikaistyöttömien osallistamiseksi. Näyttää siltä, että näiden toimijoiden on oltava mukana markkinaehtoisesti tai muuten aiheutetaan tässä allianssimallissa kilpailuneutraliteettiongelmia.

Välityömarkkinoista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä vammaisten, pitkäaikaissairaiden tai osatyökykyisten ihmisten tarpeisiin räätälöityjä toimenpiteitä ja yritysmuotoja, joilla autetaan ihmisiä takaisin työelämään. Heikentyneestä työkyvystä huolimatta monilla on hyvät mahdollisuudet työntekoon pysyvästi räätälöityjen tehtävien, työtehtävien mukauttamisen ja työaikajärjestelyjen kautta. Välityömarkkinat ovat parhaimmillaan voimavara alueellisen elinkeinotoiminnan ja työllisyyspolitiikan kehittämisessä.
Tuoreen Yrittäjägallupin mukaan 63 prosenttia pk-yrityksistä työllistäisi enemmän, jos normeja olisi vähemmän. Alle kymmenen hengen mikroyrityksiä on Suomen yrityksistä yli 93 prosenttia. Näihin yrityksiin velvoitteet osuvat kaikkein kipeimmin. Yrittäjien palvelut tulisikin järjestää maakunnissa edullisina ja yhden luukun periaatteella yrityspalvelupisteessä, joka voi olla kuntien kanssa yhteinen. Halukkuus investointeihin ja kasvuun ei saa kaatua turhaan byrokratiaan ja luukulta toiselle juoksemiseen.
Elinvoimapalveluissa yhteistyö kuntien ja maakunnan välillä on avain koko alueen menestykseen. Tämä koskee erityisesti työvoima-, koulutus- ja osaamispalveluita sekä kaavoitus ja lupa-asioita, joissa alueen yritysten tarpeita on kuunneltava tarkasti. Koulutukseen, kotoutumiseen ja työllistämisvalmiuksiin liittyvissä kasvupalveluissa mm. vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat olla yksi palvelun tuottajista.

Työllisyys- ja elinkeinopalveluissa on oltava selkeä rakenne, mikä takaa asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja palvelut eri puolilla maatamme. Työllisyys- ja yrityspalvelut ovat koko kansantalouden pohja; niiden järjestäminen ei saa jäädä sekavien yhteistyötoiveiden varaan.

Ryhmäpuheenvuoro kehysselonteosta: Talouden suuret kysymykset jäivät hallitukselta ratkaisematta

Kansanedustaja  Sari Essayah (KD)
Ryhmäpuheenvuoro 17.4.2018
VNS Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019-2022

Arvoisa puhemies,

Suomen talouden näkymät näyttävät positiivisilta. Talouskasvu jatkuu ennusteiden mukaan tasaisena tulevien vuosien aikana. Tämä mahdollistaa hyvän työllisyyskehityksen ja antaa julkisen talouden rahahanojen vartijoille hieman pelivaraa. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää hallituksen kehysriihessä tekemiä päätöksiä osittain oikeansuuntaisina ja kannatettavina. Suuressa kuvassa hallituksen päätökset ovat kuitenkin näpertelyä ja vanhojen virheiden paikkaamista.

Talouden suuret kysymykset, kuten sote-uudistuksen vaikutusarviot, sotu-uudistuksen vireille pano ja työmarkkinoiden kokonaisremontti ovat yhä joko täysiä arvoituksia tai sitten ne jätettiin kylmästi seuraaville hallituksille.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiittää hallitusta siitä, että se on vihdoin herännyt alhaisen syntyvyyden tuomaan uhkaan. Pienet hallituksen tekemät korjaukset lapsiperheiden elämään ovat tervetulleita. Olisimme toivoneet, että hallitus olisi ollut koko kauden hereillä. Sen sijaan hallitus on tällä kaudella tehnyt lukuisia lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä. Myös palvelut ovat heikentyneet mm. ryhmäkokojen kasvun kautta. Lapsivähennyksen poistaminen vaikutti siihen, että ainoana ryhmänä lapsiperheiden verotus kiristyi. Syntyvyys ei lähde nousuun sillä, että ensin leikataan ja heikennetään ihmisten uskoa tulevaisuuteen ja sitten vuosi ennen vaaleja hieman paikkaillaan.

Eduskuntaryhmämme olisi toivonut, että hallitus olisi pistänyt enemmän paukkuja myös takuu- ja kansaneläkkeen varassa elävien toimeentulon parantamiseen. Hallituskaudella tehdyt kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset sekä palvelumaksujen ja lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten taloudellista asemaa. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia.

KD eduskuntaryhmä pitää hyvänä sitä, että hallitus pyrkii parantamaan työllisyyttä ja vähentämään työllisyyden esteitä. Tarvitsemme joustavia työmarkkinoita ja uusi yrityksiä, jotka uskaltavat investoida ja erityisesti palkata henkilöstöä. Keinot pitää kuitenkin olla sellaisia, etteivät ne heikennä nuorten ihmisten asemaa tai aiheuta turhaa epävarmuutta. Syntyvyyden kannalta on tärkeää huolehtia nuorten pääsystä niin koulutukseen kuin vaki-työsuhteisiin. Nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn tarvitaan lisäpanostuksia erilaisiin opintopolkuihin työelämään koulutusleikkausten sijaan. Ryhmämme olisi toivonut hallitukselta toimia myös paikallisen sopimisen edistämiseksi. Mihin tämä hallituksen alkukauden tavoite on jäänyt matkan varrella?

Viime aikoina olemme saaneet seurata, kuinka hallituspuolueet yksi toisensa jälkeen ovat tulleet kristillisdemokraattien kanssa samoille linjoille sosiaaliturvan uudistamisen suhteen. KD:n Kannustavan perusturvan malli on antanut hyvän pohjan muiden tulla mukaan syyperusteiseen eri etuuksia yhdistelevään yleistuki -uudistukseen. Jos hallituksessa olisitte uskoneet meitä jo 2015, niin tarpeettoman ja kalliin perustulokokeilun rahat olisi voitu suunnata toisin. Kehysriihessä hallitus päätti toteuttaa KD:n pitkäaikaisen tavoitteen vanhempainpäivärahan korottamisesta vähimmäispäivärahan tasolle. Kristillisdemokraattien mielestä vanhemmuutta ja lastenhoitoa tulee tukea siinä missä työtöntäkin.

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit pitävät hallituksen linjauksia osittain oikeansuuntaisina. Odotimme kuitenkin hallitukselta enemmän. Toivoimme kunnollista korjausliikettä lapsiperheiden ja vanhusväestön aseman parantamiseksi. Toivoimme myös uusia rakenteellisia uudistuksia. Saimme vaalibudjetille vaalikehyksen. Kehyspäätöksen, jossa jaetaan pientä hyvää sinne tänne, mutta eniten kustannusvaikutuksiltaan ja laskentamalleiltaan auki olevaan sote –pilotointiin. Seuraavaa hallitusta odottanee siis kallis huomenlahja.

 

Lapset ja nuoret sote-maku-landiassa

Maakunta- ja sote-uudistusta on tarkasteltu pitkälti terveydenhuollon näkökulmasta. Toki se sektori valtaosassa kustannusten suhteen onkin, ja esimerkiksi ikäihmisten kohdalla sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon yhteensovittaminen on keskeistä. Lapsille ja nuorille on kuitenkin ratkaisevaa, saadaanko sivistyspalveluiden ja soten yhteistyö toimivaksi.

Maakuntauudistuksessa lasten ja nuorten arjen palvelut jäävät kuntiin. Päiväkodit, koulut, kirjastot, liikuntapaikat ja puistot ovat lasten tärkeimpiä lähipalveluita. Lasten ja nuorten kannalta sote-integraatio ei siis riitä, jos halutaan sopivaa tukea oikeaan aikaan.

Tulevaisuudessa maakunnan vastuulla on koota toimivat palvelukokonaisuudet niin, että esimerkiksi neuvola, kotipalvelu, perhetyö, vanhemmuuden ja parisuhteen tuki, lastensuojelu sekä lasten- ja nuorisopsykiatria toimivat yhdessä lapsi- ja perhelähtöisesti.

Tuen pitää tulla mieluiten kotiin, kouluun ja varhaiskasvatukseen eli lapsen arkiympäristöön.

Perhekeskuksissa tulee olla joustavasti saatavissa perheiden tarpeiden mukaista tukea neuvoloista ja perheneuvonnasta matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Perhekeskuksissa tulee yhdistyä maakunnan, kuntien, järjestöjen ja seurakuntien perheiden hyvinvointiin tähtäävää toimintaa.

Tärkeimpiä maakunnan linjauksia lasten ja nuorten palveluiden suhteen on se, ulotetanko asiakassetelit neuvolatoimintaan. Suomessa on neuvolatoiminnan ansiosta maailman terveimmät pikkulapset, ja neuvoloita tullaan edelleen opiskelemaan maailmalta Suomeen.

Raskaana olevista neuvolatoiminta kattaa 99,6 prosenttia ja alle kouluikäisten lasten perheistä lähes saman verran. Asiakassetelin myötä on vaarana, että yksityinen toimija ei ehkä otakaan puheeksi vaikeita asioita, esimerkiksi perheen alkoholinkäyttöä tai väkivaltaepäilyjä, sillä pelätään asiakkaan vaihtavan neuvolaa. Samoin yhteistyö ja tiedonkulku voi vaikeutua ja pirstaloitua, kun toimijoita on useita.

Suomen syntyvyysluvut on niin hälyttävällä tasolla, ettei lapsiperheiden tuessa ja palveluissa ole tinkimisen varaa. Maakuntastrategiaan tulisi kirjata lapsiystävällisyys mittareineen ja lapsivaikutusten arviointi kaikessa päätöksenteossa, jotta ne eivät talouspaineissa unohdu.

Maakunnissa tulisi ottaa käyttöön myös lapsibudjetointi, jolloin lapsi- ja perhepalveluiden kustannuksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Lapsiystävällinen toimintatapa tulisi kirjata myös kaikkiin hankintasopimuksiin.

Valtiovarainministeriö arvioi vuonna 2010, että hedelmällisyysluvun 0,5 kasvu vähentäisi kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä eli tuolloin kahdella miljardilla eurolla.

Trendi on kuitenkin päinvastainen. Väestörakenteen vinouma pahenee ja sen myötä kestävyysvaje. Taloudellisia panostuksia lapsiperheiden ja nuorten etuuksiin kannattaa katsoa myös tästä näkökulmasta.

Jos voimme lisätä erilaisin toimin nuorten aikuisten halua perheen perustamiseen ja perheiden luottamusta tulevaisuuteen, se panostus kannattaa myös taloudellisessa mielessä. Lapsiperheiden tukeminen on parasta kasvupolitiikkaa.

Terveiset kehysriiheen: Lapsiperheiden ja pieneläkeläisten tilannetta helpotettava

Hallitus kokoontuu alkavalla viikolla kehysriiheen hyvässä suhdannetilanteessa. Talouden kokonaiskuva mielessä pitäen olisi tärkeää kohdentaa kehyksissä olevaa liikkumavaraa lapsiperheköyhyyden torjumiseen ja pienimpien eläkkeiden, takuu- ja kansaneläkkeen, varassa elävien toimeentulon parantamiseen.

–       Hallituskaudella on tehty lukuisia lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä. Myös lapsilisän reaaliarvo on pienentynyt lähes kolmanneksella 2000-luvulla eikä ostovoimaa ole korjattu elinkustannusten nousun mukaisesti. Lapsivähennyksen poistaminen vaikutti siihen, että ainoana ryhmänä lapsiperheiden verotus kiristyi. Tilastokeskuksen mukaan yli 100 000 lasta asui pienituloisissa kotitalouksissa ja lapsiperheiden köyhyys on kääntynyt kasvuun. Tilanteen kohentamiseen tarvitaan useita täsmätoimia mm. lapsilisien ostovoiman korjaamista, oppimateriaalilisää opintotukeen ja kunnilla täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttämistä vähävaraisten perheiden lasten harrastusten tukemiseen, vaatii KD:n puheenjohtaja Sari Essayah.

–       Samoin hallituskaudella tehdyt kansaneläkeindeksin jäädytykset ja leikkaukset sekä palvelumaksujen ja lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten taloudellista asemaa. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia. Eläkeläisköyhyyttä torjuakseen hallituksen tulisi nostaa pienimpiä takuu- ja kansaneläkkeitä 25 eurolla kuussa, jotta hallituskauden aikana tehdyt ostovoiman heikennykset tulisivat korjattua, Essayah toteaa.

 

Terveydenedistämisen kannustinta parannettava

Kristillisdemokraattien 60-vuotisjuhlavuoden maakuntakiertueen avaustilaisuudessa Joensuussa puhunut puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah vaatii terveydenedistämisen nostamista sote-uudistuksen keskiöön ja sen kannustimen parantamista.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehokasta toteuttamista ihmisten arkiympäristöissä. Ilman terveydenedistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn ottamista tosissaan sote-uudistus ei tule onnistumaan, olipa malli mikä hyvänsä, Essayah summasi.

– Maakuntien rahoituslaissa on kaavailtu terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen yhden prosentin ns. hyte-kerrointa, joka on riittämätön luomaan todellista kannustinta laaja-alaisen ja poikkihallinnollisen asian järjestämistehtävän toteuttamiseen. Toteutuneen toiminnan ja tulosten perusteella on tarkoitus kannustaa maakuntaa laaja-alaisesti kansansairauksien ehkäisyyn, ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen ja tapaturmien vähentämiseen sekä syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen.

– Haasteena on, että sote-uudistuksessa vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä säilyy kunnilla, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien järjestettäväksi. Maakunnissa pitäisi ratkaista, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen toteutuu osana järjestämistehtävää, ja miten varmistetaan toimeenpanon johtaminen. Tässä muutoksessa on tärkeä varmistaa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ehkäisevät palvelut muodostavat jatkossakin kansalaisen kannalta vaikuttavan kokonaisuuden ja että vastuu ja resurssit säilyvät.

– Erityisesti on nostettava esille ikäihmisten toimintakyvyn edistäminen. Esimerkiksi ikäihmisten arkiliikunnan tukemisella voidaan vaikuttaa mm. lihasvoiman ja tasapainon parantumiseen. Liikunta hidastaa toimintavajausten syntyä ja parantaa omatoimisuutta. Tällä puolestaan on suuri merkitys vanhustenhoidon kustannusten kasvun hillitsemisessä, muistutti Essayah.