Europarlamentaarikko Sari Essayah
Kristillisdemokraatit, EPP
Puoluevaltuuston poliittinen katsaus 21.11.2009

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet ja puoluejohto,

Euroopan parlamentin työtä tänä syksynä on hidastanut se, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon viivästyminen on viivästyttänyt myös uuden komission nimeämistä. Ikään kuin toimitusministeriönä toimivalta vanhalta komissiosta ei ole juurikaan tullut uusia esityksiä parlamentin käsittelyyn. Kokouspöydillä on lähinnä pyörinyt vanhoja ehdotuksia, joiden käsittely on aiemmin viivästynyt ristiriitojen vuoksi.

EU-valinnoissa korostui henkilöitymisen sijaan instituutioiden rooli

Torstaina komission nimeämiskierros pääsi todenteolla alkuunsa kun neuvoston puheenjohtajan ja ulkosuhdekomissaarin salkut saatiin jaettua. Belgialaisen kristillisdemokraatin Herman van Rombuyn valinta ensimmäiseksi Eurooppa neuvoston presidentiksi on rohkaiseva valinta pienten jäsenmaiden näkökulmasta. Oli oikea ratkaisu korostaa EU-instituutioiden roolia ja jäsenmaiden yhteistyön merkitystä henkilöitymisen sijaan.

Itse pidän arvokkaana sitä, että valittu neuvoston presidentti on puheissaan korostanut Euroopan kristillisen arvopohjan merkitystä mm. Turkin EU-jäsenyyteen liittyen. Ekonomitaustaisella Rompuylla on hyvää näyttöä paitsi talouden asiantuntemuksesta, myös sovittelijan ja kansan yhdistäjän taidoista.

Englantilaisen kauppakomissaari Catherine Ashtonin valinta EU:n korkeaksi edustajaksi viestii siitä, että tasa-arvonäkökulma on yritetty ottaa huomioon tärkeimpiä tehtäviä jaettaessa. On hyvä, että tämän EU:n toiseksi tärkeimmän salkun voi saada myös euro- ja Schengen-alueen ulkopuolella olevan jäsenmaan edustaja.

Monet suuret kysymykset ulkosuhdehallinnon järjestämisestä ovat edelleen auki. Samoin hallinnon avainpaikat ovat olleet jaossa. Suomen kannalta näillä ratkaisuilla on pitkällä aikajänteellä enemmän merkitystä kuin paljon julkisuutta saaneilla valinnoilla. Tärkeät päätökset jäävät politiikan henkilöitymisen varjoon. Itse äänestin EU-parlamentin mietintöä vastaan, jossa myös uusi laajentuva ulkosuhdehallinto haluttiin kokonaisuudessaan sijoittaa komission alle. Mielestäni ulkosuhteet tulisi pitää jäsenvaltioiden ja siten myös neuvoston alaisuudessa.

Lissabonin sopimuksen voimaantulo nyt joulukuun alussa merkitsee varsin monia muutoksia EU:n toimintaan. Jatkossa EU:ssa tehdään entistä enemmän määräenemmistöpäätöksiä. Tosin Irlanti ja Britannia neuvottelivat itselleen oikeuden jättäytyä enemmistöpäätösten ulkopuolelle oikeus- ja sisäasioissa. Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan parlamentin valtaa sekä mahdollistaa – ainakin paperilla - nykyistä paremmin kansallisten parlamenttien osallistumisen EU:n päätöksentekoon. Europarlamenttiin saadaan sopimuksen voimaantulon jälkeen myös 18 uutta meppiä. Irlantilaisten vankkumattoman näkemyksen vuoksi jatkossakin kutakin jäsenmaata kohden on yksi komissaari.

Lissabonin sopimuksesta on hyvä siirtyä Lissabonin strategiaan. Lissabonissa vuonna 2000 pidetyssä huippukokouksessa asetettiin Euroopan unionille tavoitteeksi, että sen olisi oltava maailman kilpailukykyisin talous vuoteen 2010 mennessä. Euroopan parlamentti on hyväksynyt sittemmin monenlaista talousalan lainsäädäntöä, jolla on pyritty lähinnä eri tavaroiden ja palvelujen markkinoiden avaamiseen. Kuitenkin tavoitteesta ollaan ilmeisen kaukana ja mm. työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa on arvioitu, että strategia on pikemminkin tragedia tai komedia - ellei peräti farssi- kuin tuloksellinen strategia. Lisäksi on todettu, että monet niistä toimenpiteistä, joita nyt on strategian puitteissa toteutettu, olisivat toteutuneet ilmankin sitä kansallisen tason omien agendojen pohjalta. Näin myös Suomen välitarkastelusta kävi ilmi.

Nyt Lissabonin strategiaa ollaan uudistamassa. On tärkeää, että uudistustyössä pidetään tasapaino taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden välillä. Kilpailukyvyn ylläpitäminen on tietenkin hyvin tärkeää, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Työllisyysasteen nostaminen on yksi olennaisin kysymys tavoitteen saavuttamiseksi.

EU-alueen työttömyys on ollut edelleen nousussa. EU27-alueen työttömyys oli syyskuussa 9,2 prosenttia ja euroalueen 9,7 prosenttia. Alankomaissa työttömiä oli vähiten (3,6 %) ja Latviassa (19,7 %) sekä Espanjassa (19,3 %) eniten. Suomessa työttömyysaste oli 7,3 prosenttia. Nuorisotyöttömyys oli Suomessa lähes 23% (22,8), Espanjassa peräti yli 40 %.

Millaisia vaikutuksia läpi EU:n korkealla nuorisotyöttömyydellä on pidemmällä tähtäimellä maanosallemme, joka tulee kärsimään muutoinkin vakavasta huoltosuhteen vinoumasta? Uhkana on muutoinkin harvalukuisen sukupolven syrjäytyminen työelämästä väärille raiteille. Tähän meillä ei todellakaan ole varaa. Jokaiselle nuorelle on välttämätöntä löytyä paikka työelämästä. Jos heitä jää suurin joukoin ulos työelämästä, ei hyvinvointivaltion rahoituspohja sitä kestä.

Työvoiman liikkuvuus Euroopassa kasvaa. Tähän mennessä se on ollut verraten vähäistä. Vain noin 4% on muuttanut maasta toiseen EU:n sisällä ja 3% EU:n ulkopuolelle. Pohjoismaihin varsinaisia siirtolaisia enemmän on tullut lähetettyjä työntekijöitä. Alemman elintason lähtömaissa riskinä on pula koulutetusta henkilöstöstä, vastaanottavissa maissa työmarkkinoiden jakautuminen ja sosiaalisen koheesion vaarantuminen.

EU-tasolla on paljon työtä tehtävä, jotta työvoimaan liittyvät direktiivit saadaan päivitettyä ja siten selkeämpiä pelisääntöjä työelämän kysymyksiin. Tärkeä periaate olisi, että etujen ja velvollisuuksien on oltava samat kansallisuuksista riippumatta. Jos vapaa kilpailu uhkaa perusoikeuksia ja sosiaalista kehitystä, tulee sen olla toissijainen oikeus.

Valtava ongelma koko Euroopan Unionin alueella on löytää finanssikriisistä tasapainoinen ulospääsy eli ns. exit-strategian hahmottaminen. Tilanne on hankala, koska eri maissa tuen tarve rahoituslaitoksille on ollut erilainen ja tuen poisvetämisen ajoittaminen ja tahdistaminen tulee joka tapauksessa olemaan vaikea harjoitus. Euroopassa on vielä suurin osa roskalainoista poistamatta pankkien taseista. Lainahanat ovat edelleen liian kireällä ja julkinen velanotto on pyrkinyt paikkaamaan tilannetta. Lainahanojen kireys vaikeuttaa elpymistä ja on pakko tasapainoilla siinä kuinka nopeasti tuet vedetään pois.

Rahoitussektorin pysähtyminen johti teollisuus- ja palvelusektorin lamaan ja lama on johtanut valtioiden nopeaan velkaantumiseen. Komission lokakuinen raportti eri jäsenmaiden julkisen talouden kestävyysvajeesta on hälyttävää luettavaa. Kestävyysvaje synnyssä eri maissa on lähinnä kaksi päätekijää eri tavoin painotettuina: nykyinen velkaantumistilanne ja väestön ikääntyminen. Suomessa väestön ikääntyminen on tulevina vuosikymmeninä edelleen suurin syy kestävyysvajeeseen Suomessakin seuraava eli 2011 jälkeinen hallitus joutuu joko leikkaamaan menoja tai lisäämään tuloja korottamalla veroja tai veroluonteisia maksuja. Kestävyysvajettamme helpottaa, että meillä on kerätty eläkerahastoja suhteessa enemmän kuin muissa EU-maissa.

Ylikuluttava USA tulee ottamaan velkaa seuraavan vuosikymmenen kuluessa 5000-7000 miljardia euroa lähinnä säästeliäältä Kiinalta. Kun velan osuus bkt:sta oli 41 prosenttia vuonna 2008, se olisi 82% kymmenen vuoden kuluttua ja lähes 110% vuonna 2014. Myös Japani velkaantuu edelleen ja on jo kansalaisilleen velkaa lähivuosina yli 200% bruttokansantuotteestaan ja kymmenen vuoden kuluttua velka on nousemassa 300 prosenttiin bkt:sta. EU:n alueella keskimääräinen velkataakka kasvaa komission arvion mukaan kriisiä edeltävästä vuoden 2007 58,7% bkt-osuudesta jo vuonna 2010 79,4 prosenttiin bkt:sta ja 2020 120 prosenttiin bkt:sta. Suuren kestävyysvajeen maita ovat Tshekki, Irlanti, Kreikka, Espanja, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Hollanti, Romania, Slovakia ja Iso-Britannia.

Iso-Britanniassa velkaa otetaan 175 miljardia puntaa ensi vuonna. Ilman uusia toimia velka nousisi komission laskelmien mukaan 271,3 prosenttiin bkt:sta vuonna 2030. Varjohallituksen valtiovarainministeri George Osborne esitti lokakuussa ohjelman, jossa leikataan valtion menoja seitsemällä miljardilla. Eläkeikää korotettaisiin, useimmat julkisen sektorin palkat jäädytettäisiin jne. Vaikka leikkaukset ovat velkaantumiseen nähden aivan liian pieniä, tämä on oikeansuuntainen tapa mennä kevään vaaleihin: täytyy esittää oma realistinen vaihtoehto siihen miten budjettivajeet korjataan pitämällä mahdollisimman hyvää huolta ihmisten hyvinvoinnista. Me emme voi enää elää velaksi ja yli varojemme.

Koko Euroopassa tulee mielestäni kaikkien puolueiden lähteä maidensa tuleviin eduskuntavaaleihin rehellisesti ja avoimesti. Millään mainostoimistojen hymykampanjoilla ei äänestäjiä pidä pettää. Jokaisen tulee esittää oma realistinen vaihtoehto siihen miten budjettivajeet korjataan pitämällä mahdollisimman hyvää huolta ihmisten hyvinvoinnista. Olen varma, että KD, jolla on pitkä kokemus vaihtoehtobudjettien tekemisestä, tulee tarjoamaan oman vaihtoehtonsa budjetin tasapainottamisesta ensi vaalikautena. Puolueen ”Brysselin paikallisosasto” tarjoaa myös mielellään apunsa tulevan talous- ja vero-ohjelman laadintaan. Haastan myös muut puolueet esittämään oman talousohjelmansa ennen vaaleja.

Monissa eri EU:n elimissä ja myös Euroopan parlamentin täysistunnossa on syksyn aikana käsitelty joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän suuren ilmastokokouksen aiheita. Kokous tulee olemaan vaikea, ja yleinen puhe käytävillä on, ettei sieltä saada kuin poliittisia sitoumuksia. Lukuina ilmaistuja sitoumuksia odotetaan vuoden kuluttua Meksikon kokouksesta.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan päästöjä olisi vähennettävä 80 % vuoteen 2050 mennessä. Moni taho on aivan oikein halunnut korostaa sitä, että EU:n on oltava esikuvallinen eikä unionin omia tavoitteita tule alentaa Kööpenhaminassa. Mielipidetutkimusten mukaan ihmisten halukkuus uudenlaisiin kulutus- ja tuotantotottumuksiin on lamasta huolimatta kasvanut. On hieno asia, että EU-kansalaiset tiedostavat yhä paremmin ne lukuisat uhat ja riskit, joita pröystäilevä elämäntapamme ja huolettomuus luonnosta aiheuttavat paitsi omalle niin etenkin lastemme tulevaisuudelle. Pidän itse erittäin tervetulleena sitä, että myös puolueemme haluaa kunnostautua tällä ekologisen vastuun saralla julistautumalla ekokonservatiiviksi puolueeksi.

EU-maiden johtajat pääsivät lokakuun huippukokouksessa sopimukseen yhteisistä linjauksista ilmastorahoituksessa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi komission arvion siitä, että kehitysmaille on annettava eri tahoilta uuden ilmastosopimuksen voimassaoloaikana 2013-2020 vuosittain yhteensä sata miljardia euroa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Tosin esimerkiksi YK:n taholta on valiteltu, ettei tämäkään summa ole riittävä. Lisäksi jo tulevina vuosina pitää kehittyville maille antaa tukea osallistumiseen yhteisiin ilmastotalkoisiin.

EU ehdottaa, että kehittyvien maiden ilmastorahoitus perustuisi maailmanlaajuiseen sopimukseen, jossa kaikki maat vähiten kehittyneitä maita lukuun ottamatta osallistuisivat rahoitukseen päästöihinsä ja BKT:nsä suhteutetulla osuudella. EU:n osuus tästä olisi jotain 15-30 miljardin väliltä. Maakohtaiset osuudet päätettäisiin Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen. Rahat aiotaan kerätä päästökaupalla, mikä ei ole välttämättä kovin varma tulonlähde, sillä osalla maista on edelleen runsaasti päästöoikeuksia käyttämättä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät 5.11. sopuun telepaketin viimeisestä kiistakapulasta. Kiistakysymyksenä on ollut se, miten kattavasti internetiin pääsyä pitäisi säädellä EU:n lainsäädännöllä ja minkälainen oikeusturva internetin käyttäjillä tulisi olla. Uuden telepaketin mukaan henkilön pääsyä internetiin voidaan rajata vain oikeudenmukaisen ja puolueettoman prosessin jälkeen ja kyseisellä henkilöllä on oikeus tulla kuulluksi asiaa käsiteltäessä. Ensi viikon täysistunnossa parlamentti hyväksyy esityksen ja uudistusten pitäisi astua voimaan ensi vuoden alusta.

Euroopan unionin talousarvio vuodelle 2010 oli ensimmäisessä käsittelyssä Euroopan parlamentin täysistunnossa lokakuussa. Parlamentti palautti komission alkuperäisen budjettiluonnoksen neuvoston leikkausten jäljiltä.

Parlamentti vaatii 1,5 miljardia euroa talouden elvytyssuunnitelman rahoittamiseen sekä 300 miljoonaa euroa uuteen maitorahastoon maitokriisin helpottamiseksi. Rahaston tavoitteena olisi auttaa maitosektorin uudistamisessa siinä yhteydessä, kun komissio purkaa maitokiintiöitä. Rahastosta tuettaisiin esimerkiksi vähemmän suotuisia alueita, markkinajärjestelyjä ja uusien tulonlähteiden hakemista. Ensi vuoden budjettiin on varattu myös muita toimia maitokriisin helpottamiseksi.

Pysyviä valiokuntia Euroopan unionissa on 20. Itse olen varsinaisena jäsenenä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa (EMPL) ja varajäsenenä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa (ECON).

Aivan kuten eduskunnassakin tosiasiallinen työskentely Euroopan parlamentissa tapahtuu valiokunnissa. Erikoista on se, että Euroopan parlamentissa jokainen meppi on oikeutettu osallistumaan muidenkin kuin omien valiokuntiensa kokouksiin. Myös avustajat voivat olla läsnä valiokuntien kokouksissa.

Ehkä suurin työvoitto valiokuntatyössä tähän mennessä on ollut se, että esitys kuljettajien työaikadirektiivistä eteni Suomen toivomalla ja EU:n komission esittämällä tavalla. Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta tuki täpärästi äänin 25-24 komission esitystä. Valiokunnan enemmistö hyväksyi komission esittämät poikkeukset yrittäjäkuljettajien työaikoihin, jolloin Euroopan parlamentti tekee asiasta uuden mietinnön. Asia tulee valiokunnassa uudelleen käsittelyyn talven mittaan ja osaltani pyrin tekemään parhaani, jotta pienten kuljetusyritysten asema ei heikentyisi.

Asia on yleisemminkin yrittäjyyden kannalta merkittävä. Itse olen koko ajan lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kokonaistyöaikaa ei pidä rajoittaa itsenäisten yrittäjien osalta. Liikenneturvallisuus on jo taattu kaikkia eli myös yrittäjäkuljettajia koskevalla EU:n ajo- ja lepoaika-asetuksella. Olisi hyvä, että ajo- ja lepoaikoja Suomessakin valvottaisiin nykyistä paremmin. Sen sijaan olisi mahdotonta valvoa yrittäjien työ- tai vapaa-aikaa tuon ajan ulkopuolella. Mikäli yrittäjäkuljettajien työaikaa olisi lähdetty rajoittamaan, olisi päätös avannut arvaamattomat näkymät yrittäjien työajan sääntelyyn muutoinkin, mikä olisi ollut vastoin koko yrittäjyyden käsitettä.

Kuulun Euroopan Parlamentin ja Välimeren maiden yhteiseen parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskuntaan. Valtuuskunnat vastaavat Euroopan parlamentin suhteista muuhun maailmaan. Ne pyrkivät ylläpitämään perinteisiä yhteyksiä ja samalla luomaan uudenlaista yhteistyötä Euroopan parlamentin ja EU:n ulkopuolisten valtioiden parlamenttien välillä.

Kuulun myös EU-parlamentin suhteista Israeliin vastaavaan valtuuskuntaan ja lisäksi olen varajäsenenä suhteista Maghreb-maihin ja Pohjois-Afrikan arabivaltioiden liittoon vastaavassa valtuuskunnassa. Olen mukana järjestämässä tärkeää seminaaria tammikuulle, jonne olisi tulossa Israel-järjestöjen aktiiveja ympäri Eurooppaa. Olen myös kehittänyt aktiivisesti suhteita erilaisiin alan toimijoihin mm. tällä viikolla osallistuessani Israelin ja EU:n välisten suhteiden 50-vuotisjuhlaan.

Olen tehnyt kaksi kirjallista kysymystä komissiolle, mainitsen ne tässä lyhyesti. Voitte tutustua niihin laajemmin kotisivujeni kautta. Ensimmäisessä kysyin mahdollisuutta jättää mm. ksylitolituotteet Suomessa kaavaillun makeisveron ulkopuolelle.

Vuonna 1999 Suomi luopui makeis- ja virvoitusjuomaverosta osittain siksi, että EU:n komission kannan mukaan pääosin Suomessa valmistetulla ksylitolilla makeutettujen tuotteiden vapauttaminen tästä verosta syrjii muissa jäsenmaissa muilla makeutusaineilla makeutettuja tuotteita.

Kysyin myös voitaisiinko luonnon kivennäisvedet sekä hiilihapotetut lähdevedet voidaan jättää virvoitusjuomaverojen ulkopuolelle. Vastauksessaan komissio totesi, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on vapaus soveltaa tuotteisiin kansallisia veroja, kunhan ne eivät ole liikevaihtoveron luonteisia eivätkä suojele suoraan tai välillisesti jäsenvaltioiden omia tuotteita.

Lokakuun alussa Euroopan elintarvikevalvontaviranomainen EFSA totesi, että kaikilla polyoleilla eli sokerialkoholeilla on myönteisiä terveysvaikutuksia. Nyt olisi mielestäni Suomessa täysin mahdollista vapauttaa kaikki polyoleilla, siis myös ksylitolilla, makeutetut makeiset tulevasta makeisverosta. Mikään ei estä myöskään vapauttamasta sokeria sisältämättömiä luonnon kivennäisvesiä tai hiilihapotettuja lähdevesiä virvoitusjuomaverosta. Tämä olisi sen Kristillisdemokraattien periaatteen mukaista, että verotetaan vähemmän sellaista, mikä on terveydelle hyödyksi ja enemmän sellaista mikä on haitaksi terveydelle.

Toisessa, lokakuussa jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä vaadin, että Euroopan Unionin jäsenyydestä neuvottelevan Turkin tulee pikaisesti parantaa ihmisoikeustilannetta maassaan. Erityisesti on turvattava uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet.

Euroopan Unionin ehdottomiin vaatimuksiin jäsenyysneuvotteluissa kuuluu, että kaikkinainen vähemmistöjen syrjintä on lopetettava ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia on noudatettava. Tässä Turkilla on paljon parannettavaa. Turkin on nostettava omaisuudensuoja länsimaiselle tasolle.

Esimerkiksi ortodoksit ovat kokeneet syrjintää ja heitä lienee Turkissa enää vain kolmisen tuhatta. Patriarkaatilta laittomasti haltuun otettu omaisuus, erityisesti kirkot, on palautettava ja pappiskoulutus tulee sallia. Halkin pappisseminaari tulee saada avata, joten yksityiskorkeakouluja koskevan lain tulkintaa on muutettava. Kristittyjen tulee saada pysyviä viisumeita ilman syrjintää. Mikäli Turkista kehittyy aito oikeusvaltio, jossa kristityn vähemmistön ihmisoikeudet ovat turvatut, sillä olisi merkittävä vaikutus muuhun muslimimaailmaan.

Myös EU:n sisällä ovat uskonnonvapausasiat puhututtaneet. Eurooppalaisten lehtien otsikoihin ylsi suomalaissyntyinen Italiassa asuva Soile Lausti, jonka vuosien prosessi Italian valtiota vastaan johti erikoislaatuiseen tapahtumaketjuun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kehotti Italian viranomaisia poistaman krusifiksit julkisten koulujen seinältä ja määräsi valtion maksamaan tuhansien eurojen korvaukset rouva Laustille, joka oli kokenut krusifiksien häiritsevän ja loukkaavan hänen lastensa uskonnonvapautta.

Päätös tyrmistytti italialaiset, koska monet pitävät ristiinnaulitun veistosta olennaisena osana maan kulttuuria. Suuttumus ja ärtymys ovat purkautuneet lehtien pääkirjoituksissa, TV:n ajankohtaisohjelmissa ja internetin keskustelupalstoilla. Katolisen kirkon ”järkytyksen ja surun”- reaktio oli odotettu, mutta monesti maallistuneeksi luullun Italian kansan yhtenäisyys yllätti. Puolueet vasemmalta oikealle kiirehtivät yhtenäiseen rintamaan päätöksen vastustamisessa ja maa aikookin jatkaa kiistan oikeuskäsittelyä.

Uskonnonvapaus suomalaisessa ja myös yleisessä länsieurooppalaisessa mielessä on korostetusti sekä vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen, että vapautta olla uskomatta. Lainsäädäntö uskonnonvapaudesta tulkitaan nykyään kuitenkin korostetusti vain vapauteen uskonnosta ja jopa uskonnon ulkoisista tunnusmerkeistä, mitä myös ihmisoikeustuomioistuimen kanta heijastelee. Tuore tapaus Britanniassa kertoo kristittyjen hotellinomistajien saaneen syytteen "uskonnollisesti loukkaavasta" järjestysrikkomuksesta puolustaessaan hotelliasiakkaalleen uskoaan ja kritisoidessaan islamia. Mielestäni tämä on hälyttävä esimerkki siitä, mihin tällä tiellä voidaan ajautua.

Monikulttuurisessa maailmassa on väistämätöntä, että eri uskontoihin ja kulttuureihin kuuluvien mielipiteet aika-ajoin eroavat toisistaan. Joskus toisen omasta mielipiteestä olennaisesti poikkeava kanta saattaa jopa häiritä. Tämä ei kuitenkaan voi olla peruste rajoittaa kenenkään mielipiteen ja vakaumuksen ilmaisemista. Toisaalta sanan- ja ilmaisunvapauteen vedoten kenenkään uskonnollisten tunteiden loukkaamista ei myöskään voi pitää hyvien käytöstapojen mukaisena.

Perusvapaudet törmäävät aika ajoin toisiinsa, mutta on tärkeää ymmärtää, ettei ole olemassa mitään ”arvovapaata tai – neutraalia” kulttuuria, jota kohti pyrkiä. Länsimaista kulttuuria, sivistystä ja yhteiskuntaelämää on mahdotonta ymmärtää ilman ymmärrystä kristinuskosta, olipa sitten kanta uskon sisältöön mikä tahansa. Tässäkin mielessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu on erikoinen, ja heijastaa pyrkimystä kieltää kristillinen kulttuuritausta osana maanosamme perinteitä. Suvaitsevaisuuden nimissä ollaan siis vaarassa ajautua äärimmäiseen suvaitsemattomuuteen.

EU:ssa ollaan parhaillaan jo loppusuoralla valmistelemassa direktiiviä, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumaton ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaate työmarkkinoiden ulkopuolella. Direktiivi asettaisi yhtenäisen vähimmäissuojatason tällaisesta syrjinnästä kärsineille ihmisille. Asia on esillä neuvoston kokouksessa 30.11., mutta viestit eri maista kertovat, että on hyvinkin mahdollista, ettei asia etene monien erilaisten näkökantojen vuoksi. Tässä asiassa on saavutettava yksimielisyys, jotta direktiivi voisi tulla hyväksytyksi.

Monet kristilliset järjestöt Euroopassa ovat huolissaan siitä, miten kyseinen direktiivi saattaisi rajoittaa uskonnon- ja sananvapautta. Yksi direktiivin mahdollinen seuraus voisi olla, että jonkin uskonnollisen vakaumuksen omaava henkilö ei olisi vapaa harjoittamassaan ammatillisessa tai kaupallisessa toiminnassa selittämään näkemyksiään toisen uskonnollisen vakaumuksen omaavalle asiakkaalle, koska tämä saatettaisiin tulkita direktiivin määrittelemäksi "häirinnäksi".

Direktiivin mukaan "häirintä" määritellään syrjinnäksi, mikäli uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvällä haitallisella käytöksellä tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön arvoa ja luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri (artikla 2.3). Näin ei tietenkään ole oikein eikä hyväksyttävää toimia, mutta ongelma on se, että eri ihmiset voivat tulkita säännöstä kovin eri tavalla ja oikeustoimilla voi yrittäjää uhata myös eräänlaisena vaikuttamiskeinona, jos yrittäjän periaatteet ja toimintatavat eivät miellytä.

Ehdotetun direktiivin liitteenä olleessa valmisteluasiakirjassa väitetään, että tärkeimpiä EU:n tasolla toimivia valtiosta riippumattomia järjestöjä, jotka ovat aktiivisia syrjinnän vastaisessa toiminnassa, on konsultoitu tässä asiassa. Asiakirjasta kuitenkin ilmenee, ettei uskonnollisia järjestöjä ole kuultu. Ehdotetulla direktiivillä on kuitenkin huomattavia seuraamuksia myös uskonnonvapaudelle ja näin ollen on merkittävä puute direktiivin valmistelussa se, ettei uskonnollisten järjestöjen kantoja ole otettu huomioon.

On tärkeää, ettei direktiivin hätiköidyn valmistelun johdosta päädytä sellaiseen jäsenvaltioita velvoittavaan lainsäädäntöön, joka merkittävästi rajoittaisi Suomen perustuslaissa ja Suomen ratifioimissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa taattuja oikeuksia. Osaltani olen pyrkinyt tässä asiassa aktiivisesti "lobbaamaan" niin Suomen kuin Ruotsinkin asiassa vaikuttavia ministereitä.. Tosin europarlamentin lausunto asiassa lähti jo viime kauden aikana, niin etten siihen ehtinyt vaikuttamaan.

On selvää, että eri perus- ja ihmisoikeuksien välillä on jännitteitä ja että yksi lainsäädännön tehtävistä on pyrkiä saavuttamaan tasapaino kilpailevien oikeuksien välillä. Tähän tasapainoon pyrkiessä on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että lainsäädäntö on erityisen huolellisesti valmisteltu. Lisäksi on turvattava se, ettei lainsäädäntöä voida jatkossa tulkita niin, että jännitteessä olevien oikeuksien herkkä tasapaino järkkyy jommankumman oikeuden kustannuksella. 

Lopuksi muutama sana tiimistämme Europarlamentissa. Avustajinani Brysselissä toimivat Esa Erävalo ja Merja Eräpolku, jotka ovat jo entuudestaan meille tuttuja ja erinomainen tiimi parlamenttityöhön. Erityisesti Esan tehtävänä on hoitaa valiokunta- ja täysistuntoasioiden työstämistä ja hän tapaa myös paljon erilaisia intressitahoja. Merjan rooli on painottunut enemmän erilaisten käytännöllisempien ja viestintäasioiden hoitamiseen. Hän myös ohjaa harjoittelijoita, joita tällä hetkellä on Brysselissä kaksi: Lauri Kangasniemi ja Jenni Kääriäinen. Harjoittelijat avustavat tiimiämme erilaisissa, lähinnä käytännön asioissa, joita on parlamentin byrokratiassa yllättävän paljon.

Suomen päässä avustajanani toimii valtiotieteiden maisteri Pilvi Rämä. Pilvi on opiskellut oikeustieteitä ja kansainvälistä oikeutta sekä ihmisoikeusjuridiikkaa Cambridgessä, Helsingin Yliopistossa ja Åbo Akademissa, jossa hän on myös toiminut ihmisoikeusinstituutin tutkimusassistenttina. Hän on elänyt suurimman osan elämästään ulkomailla ja hankkinut hyvän kielitaidon lisäksi kansainvälistä kokemusta erilaisissa järjestö- ja seurakuntatehtävissä.

Olen tyytyväinen siitä, että hänellä on mahdollisuus työskennellä eduskuntaryhmän yhteydessä, jolloin synergiahyöty on epäilemättä hyvä. Näin pystymme kristillisdemokraatteina olemaan vaikuttamassa EU-päätöksentekoon sen eri vaiheissa, kun yhteys eduskuntaryhmän työskentelyyn erityisesti suuressa valiokunnassa on tiivis. Lisäksi EU-harjoittelijana Suomen päässä puoluetoimistolla työskentelee Daniela Kulvik.

Tulevan viiden vuoden aikana on tarkoitus, että jokainen piiri- ja erityisjärjestöjen hallitus pääsevät kukin vuorollaan tutustumaan työhömme Brysselissä ja ”kylässä käynnin” ovat itseoikeutetusti aloittaneet jo puoluehallituksen jäsenet ja Varsinais-Suomen piiri on tulossa ensi viikonloppuna. Samoin kuten tähänkin saakka vierailen vuorostani eri puolella Suomea piirien ja osastojen luona. Tervetuloa siis Brysseliin!