Saksan liittopäivävaalit eivät tarjonneet erityisiä yllätyksiä, vaikka Kristillisdemokraatit ottivat historiallisen suuren vaalivoiton. Hyvää menestystä ennakoi jo baijerilaisen sisarpuolueen kristillis-sosiaalisen unionin tulos vahvalla kannatusalueellaan aiemmin viime viikolla. Myös Euroopan Parlamentissa oli nähtävissä kuinka luottavaisin mielin oman ryhmäni CDU:n kollegat suuntasivat viikonlopun vaaliavuksi; ei hermoilua eikä jännittämistä – Angie hoitaisi homman! Sisarpuolue saakin kiittää hyvästä menestyksestä paitsi Saksan vakaata taloutta ja hyvää työllisyyttä myös Merkelin henkilökohtaista karismaa ja suosiota.

Euroopan Parlamentissa on totuttu, että valtionpäämiehet ympäri maailman käyvät pitämässä puheita. Silti Merkelin taannoinen vierailu sai kokoussalin seinät pullistelemaan, vaikka tilaisuuteen oli pääsy vain mepeillä. Kaikki halusivat kuulla, mitä Euroopan vaikutusvaltaisimmalla poliitikolla on sanottavaa. Ei niin erityistä, mutta kun koko euro-alueen uskottavuus lepää Saksan harteilla, niin liitokansleria kuunnellaan. Ulkoinen habitus ei yllätyksiä tarjoa; Merkelin tavaramerkki on samalla leikkauksella tehdyt eriväriset jakut. Hän haluaa, että ihmiset puhuvat siitä, mitä hän sanoo eikä siitä, mitä hänellä on päällään.

Oikeastaan vaali-illan ainut pohdinta keskittyi siihen, minkä puolueen kanssa hallituskoalitiota tulisi rakentaa. Hallituskumppani Liberaalidemokraatit näytti jäävän alle 5 %:n äänikynnyksen ja tippuvan kokonaan liittopäiviltä. SDP:n tuloskaan ei ollut aivan odotettu, joten Steinbrück totesikin viisaasti pallon olevan nyt Merkelillä. Demarit on koko oppositiotaipaleen ollut varsin vaisu. He olivat sorvaamassa edellisessä hallituksessa niin maltillisen palkkaratkaisun kuin työelämän rakenneuudistukset, joten hallitusta on ollut vaikea haastaa niiden läpiviennistä. Muilla puolueilla oli omat haasteensa; Vihreät rämpi vaaleissa pedofiliakohussa, Liberaalidemokraatit romahtivat ja vasemmistopuolue Linkeä kukaan ei oikeistojohtoiseen hallitusvastuuseen odota.

Vaihtoehto Saksalle – puolueen menestystä moni odotti, mutta sen vakaan talouspolitiikan agenda oli liian lähellä Kristillisdemokraattien politiikan ydintä. Osin kilpailtiin samoista äänistä eikä pelkkä Saksan markan agenda riittänyt vakuuttamaan äänestäjiä. Ensi kevään EU-vaaleissa voi olla jo toisin, jos teemat kirkastuvat ja CDU:n EU-politiikka pystytään uskottavasti haastamaan.

Vaaleissa oli muutenkin vaikea nähdä erityisiä repäisyjä tai ulostuloja; monissa asioissa saksalaiset puolueet ovat ajautuneet samaan konsensusuomaan. Esimerkiksi energiapolitiikassa on toistaiseksi sitouduttu ydinvoimasta luopumiseen ja tuntuvaan uusiutuvien energiamuotojen tukemiseen, mutta soraääniä voi ilmaantua mikäli kustannustaso alkaa vaikuttaa kilpailukykyyn. Tässä onkin nähty Vaihtoehto Saksalle – puolueen mahdollinen seuraava teema.

Miksi sitten Suomessa kannattaa seurata Saksan politiikkaa? Saksa on suurin ja vakain euro-talous, jonka linjaukset vaikuttavat koko EU-politiikan suuntaan. Tuleeko eurobondeja, kasvaako yhteisvastuu, leikataanko Kreikan velkoja vai sorvataanko lisää tukipaketteja? Tästä kaikesta päätetään ensin Berliinissä ja sitten muualla.