[Kolumni julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 20.7.2026]
Maailman kriisit heijastuvat jälleen lannoitteiden, polttoaineiden ja rehujen hinnan nousuna. Samanaikaisesti tuottajahintoihin alentavasti vaikuttavat vuosittaiset satovaihtelut ja EU-alueen ylituotanto. Kesällä voimaan astunut elintarvikemarkkinalain muutos ei vielä vaikuttanut mm. maitosektorin kevään hintaneuvotteluissa. Niinpä kauppa pystyi sivuuttamaan kustannusnousut meijereille ja tiloille.
Maatalouden kustannuspaineisiin vastataan sekä kansallisilla että EU-tason toimilla. Kesä-heinäkuun aikana EU:ssa päätettiin jäsenmaiden mahdollisuudesta hyödyntää lannoitteiden hinnannousuun sidottua maksuvalmiustukea, maksaa tiettyjen tukien tukiennakoita aikaistetusti ja lisätä joustavuutta vuoden 2027 suorien tukien määrärahoissa.
Tukimaksatusten aikaistuksessa näkyy vahvan EU-vaikuttamisen tärkeys. Laitoin 15.4 komissaari Hansenille kirjeen, jossa pyysin poikkeusta ennakkomaksuihin. Sen jälkeen neuvottelimme siitä ahkerasti aina viime metreille saakka. Perustulotuesta ja uudelleenjakotuesta on tarkoitus maksaa 75 prosenttia syys-lokakuulla ja 20 prosenttia joulukuussa, kun normaalisti maksetaan 95 prosenttia joulukuussa.
EU:lta on tulossa kriisitukea yli kahdeksan miljoonaa euroa, ja siihen on mahdollista maksaa kansallinen lisä päälle. Tämän toteuttamista ja kohdentamista valmistellaan meillä ministeriössä parhaillaan tarkoituksena maksaa se osana nykyisiä tukijärjestelmiä. Kansallinen rahoitus haetaan budjetin sisältä.
Viime kevään kehysriihessä jo ennen kuin EU ryhtyi toimiin kustannuskriisin ja lannoitetuen suhteen, Suomessa hallituksessa päätimme esityksestäni energiaveron palautusten maksamisesta maksimaalisena vuosilta 2025 ja 2026. Se tarkoittaa 10 miljoonaa molempina vuosina.
Lisäksi olemme syksyksi nostamassa lannoitteiden kadmiumrajan Ruotsin tasolle väliaikaisesti. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on monipuolistaa kilpailua lannoitteissa, jotta viljelijöillä olisi useampia vaihtoehtoja.
Erilaiset kriisimekanismit ovat kuitenkin lyhytaikaisia helpotuksia, mutta eivät varsinaisia ratkaisuja epäterveeseen lannoiteriippuvuuteen. Ravinteiden kierrätystä on tehostettava edelleen ja vahvistettava kierrätyslannoitteiden markkinaa. Se tarkoittaa mm. biokaasutuotannon merkittävää vahvistamista.
Tällä hallituskaudella olemme edelleen tukeneet biokaasutuotantoa mm. erilaisten investointitukien kautta, ja olemme myös vakinaistaneet ravinnekiertotuen rahoituksen. Jatkossa maatila voi saada investointitukea biokaasulaitosinvestointiin myös niissä tapauksissa, joissa osa tuotetusta energiasta myydään tilalta ulos käytettäväksi muuhun, kuin maatalouden tuotantotoimintaan. Tämäkin tärkeä muutos oli sitkeän EU-vaikuttamisen tulosta, ja se lisää joutavuutta ja parantaa hankkeiden kannattavuutta.
Suomessa tehdään innovaatioita ja kehitystyötä tämän kaiken eteen, ja hyviä esimerkkejä on jo eri puolilla maata. Tätä kehitystyötä tarvitaan lisää, sillä se parantaa myös energia- ja lannoite omavaraisuuttamme.