Viljelijöitä on korventanut vuosikymmenet vuonna 2006 silloisen keskustalaisen maatalousministerin päätös lopettaa korvauskelpoisuuksien myöntäminen uusille peltolohkoille. Päätös iski kipeästi moniin viljelijöihin, jotka olivat raivanneet peltolohkoja EU:n maatalouspolitiikan rakennehaasteisiin vastaamiseksi.
Hehtaaria kohden tukimenetykset ovat olleet jopa 300–400 euron suuruisia, ja parissa kymmenessä vuodessa saamatta jääneitä tukia perheviljelmätilalle on laskennallisesti kertynyt 50–70 000 euroa. Epäoikeudenmukaisuus on jatkunut, eikä sitä ole edeltävien ministereiden tai hallitusten toimesta korjattu.
Tilanteen helpottamiseksi hallitusohjelmassa sovittiin korvauskelpoisuuden jakamisesta pelloille vanhimmista uusimpaan vapautuvien korvauskelpoisuuksien myötä kunkin elinvoimakeskuksen alueella. Muutos oli tervetullut, mutta toteutukseltaan liian hidas aktiivisen ruuantuotannon tukemiseksi tässä ja nyt.
Niinpä vein hallituksen puoliväliriiheen oman esitykseni korvauskelpoisuudesta koko maan alueelle nuorille viljelijöille, ja lisäksi kohdentaen itäisen Suomen ohjelman alueella aktiiviviljelijän omistamille korvauskelvottomille pelloille.
Siinä vaiheessa ei ollut varmuutta siitä, voidaanko korvauskelpoisuuksien myöntäminen ulottaa koko maahan, joten oli aloitettava sieltä, missä kannustinvaikutus olisi suurin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut alueiden elinvoimaan ja tulevaisuususkoon, mutta erityisesti se on näkynyt itäisen Suomen alueella, jossa maatilojen rakennusten vakuusarvot ja pellon arvo ovat laskeneet. Myös nuorten kohdalla päätöksellä on ollut selkeä sukupolvenvaihdoksia edistävä vaikutus.
Syksyn budjettineuvotteluissa sovimme hallituksessa, että rahoituskaudelta jääviä tukia tulee suunnata edelleen maatalouden toimintaedellytysten vahvistamiseen ja kustannuskriisiin vastaamiseen. Kiristynyt geopoliittinen tilanne ja kustannusten nousu maataloudelle tärkeiden tuotantopanosten polttoaineiden ja lannoitteiden kohdalla vaati toimia ruokaturvan varmistamiseksi. Niinpä saimme neuvoteltua riihen yhteydessä yli 140 miljoonan euron kokonaisuuden, jolla vastata kustannusnousuun tänä ja tulevana vuonna.
Tässä yhteydessä ajoin neuvotteluissa korvauskelpoisuuden kaikille lopuille peltolohkoille, jotka ovat olleet viljelykelpoisia viimeistään 31.12.2022.
Korvauskelpoisuus lisätään hallinnon toimesta vuonna 2027, joten viljelijöiltä ei edellytetä erillisiä hakemuksia tai muita lisätoimenpiteitä. Uudistus koskee yhtä lailla vuokrattuja peltoja.
Ratkaisu tukee aktiivista ruuantuotantoa ja huoltovarmuuttamme, edistää viljelijöiden yhdenvertaista kohtelua ja parantaa monien tilojen toimintaedellytyksiä. Korvauskelpoisuus mahdollistaa myös sen, että näillä hehtaareilla voidaan nyt tehdä ympäristökorvauksen toimenpiteitä eli samalla se on merkittävä ympäristötoimi.
Raiviopeltojen tukikysymys on ollut ajoittain vaikea MTK:n sisällä, joka varmaan selittää korviahuumaavan hiljaisuuden päätöksestä. Kuitenkin tiloilta tulleiden vuolaiden kiitosten ja palautteen perusteella korvauskelpoisuuden lisääminen on ollut merkittävin kannattavuutta parantava toimi, jota on tehty vuosikausiin.
[Kolumni julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 12.10.2026]