[Kirjoitus julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuudessa 29.9.2025]

Komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa EU:n tulevasta budjetista, ja hiljattain saimme tietoomme eri jäsenmaiden osuudet 300 miljardin euron kokonaispotista. Kumpaankaan summaan ei voi olla tyytyväinen, vaikkakin eri syistä.

Nettomaksajamaa Suomea kylmää kokonaistason roima nosto, vaikka esimerkiksi turvallisuuteen liittyvät panostukset tärkeitä ovatkin. Hallituksen linja on, että komission esityksen tasoa on alennettava, jotta budjetti pysyy kohtuullisena.

Budjetin rakenteeseen esitetään myös merkittäviä muutoksia, ja siksi uusia esitettyjä lukuja ei voi suoraan verrata nykyisiin. Maatalouteen esitetään korvamerkittyä rahoitusta, mikä on välttämätöntä, ja yksi Suomen keskeisiä ennakkovaikuttamistavoitteita.

Tuottajien tulonmuodostukseen liittyvät tuet ovat esityksessä Suomelle 4,8 miljardia.  Komission ilmoittama luku muodostaa pohjan. Vähintään sen verran jäsenmaan on suunnattava maatalouteen. Sen päälle tulevat kansalliset osarahoitusosuudet ja muut mahdolliset rahoituslähteet. Lisäksi uuteen malliin liittyy vielä paljon kysymyksiä, jotka selviävät vasta valmistelun etenemisen myötä.

Maatalouspolitiikka on Euroopan unionin yhteistä. Sen säännöt ja standardit tulevat EU:sta. On selvää, että rahoituksen ja vaatimusten pitää vastata toisiaan. Siksipä teemme yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa töitä maatalouden rahoituksen nostamiseksi, ja samalla vaikutamme tulevan maatalouspolitiikan sisältöön. On vahdittava, ettei uudesta järjestelmästä tule monimutkaisempi vaan yksinkertaisempi.

Emme ole ajatuksemme kanssa yksin. Moni muukin jäsenmaa – ja oikeastaan melkeinpä koko maatalousministereiden joukko – analysoi neuvostossa tilannetta samalla tavalla: rahoitus maataloudelle ei ole riittävä.

Maailmassa, jossa rahaa saa seinästä ja ruokaa kaupan tiskistä, saattaa unohtua, ettei kumpikaan ole itsestään selvyys. Ruokaa tullaan tarvitsemaan aina. Maa, joka päästää irti omasta ruoantuotannostaan, päästää irti turvallisuudestaan ja jää geopoliittisten arpapelien armoille.

Samalla kun valmistaudumme tulevaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kauteen, etsimme tapoja parantaa nykyistä. Siksi kansallisissa peltotuissa otetaan tänä syksynä käyttöön ennakot.

Vaikka EU-raamit toimillemme ovat tiukat, on kaikki mahdolliset toimet tehtävä, jotta viljelijät voivat keskittyä olennaiseen: tuottamaan meille ruokaa. Maksuennakot ovat siitä yksi esimerkki, jolla haluamme helpottaa myös tilojen maksuvalmiutta niiden kamppaillessa kiristyneen pankkisääntelyn keskellä.

Pitkät neuvottelut EU-pöydissä ovat vasta alkumetreillään. Toisaalta lainsäädäntöehdotuksista keskustellaan jo kovaa vauhtia erilaisissa työryhmissä. Euroista taas ei vielä päästä puhumaan hetkeen.