Blogi

RSS

Pohjois-Savoonkin hyvinvointia ja kevyttä hallintoa

Kristillisdemokraattien tavoitteena on hyvinvoiva Pohjois-Savo, jota kohti pyrimme panostamalla ennaltaehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon, nopeaan palveluihin pääsyyn, henkilöstön hyvinvointiin ja tiedolla johtamiseen.

Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne kuntataloudesta. Pohjois-Savossakin tämä merkitsee merkittävää muutosta kuntien tehtäviin ja resursseihin sekä investointinäkymiin.

Resursseja ei saa hukata kasvavan hallinnon rattaisiin, eikä uusia veroja pidä luoda kasvattamaan kansalaisten verotaakkaa. Uudet aluevaltuustoryhmät eivät tarvitse massiivista tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä.

Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti, ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa. Byrokratian sijaan on panostettava hoito- ja sosiaalialan henkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin. Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja ankaran työn tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Yksin mitoituksilla ja kriteereillä tämä ei tapahdu — siihen tarvitaan taloudellisia resursseja, parempaa johtamista ja uudelleen organisointia.

On muistettava, ettei julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Pohjois-Savossa on mahdollistettava myös yhteisötalous ja osuustoiminta hyvinvointipalvelujen tehokkaiksi ja oikeudenmukaisiksi tuottajiksi.

Kristillisdemokraatit esittävät koko Pohjois-Savon hyvinvointialueen hankintastrategiaa, jolla luodaan mahdollisuuksia mm. paikallisille ruuan tuottajille ja yrityksille osallistua tarjouskilpailuihin, ja tuetaan alueen työllisyyttä ja elinvoimaa. Samassa yhteydessä on huolehdittava hoitokotien lääkkeiden annosjakelun kilpailutus reiluksi ja hankinnat omaan maakuntaan.

Pohjois-Savossa kuntien toimivilta keskuskeittiöiltä tulisi olla mahdollista jatkossakin ostaa ruokahuoltoa. Toiminnallisesti ja kriisikestävyyden näkökulmasta on parempi, että maakunnassa olisi useampi kuin yksi ruoka- ja puhtaustukipalveluita tuottava taho.

Rahoitus on sote-alueille yleiskatteellista, mutta ensihoidon ja pelastustoimen resurssit on turvattava. Pohjois-Savon pelastuslaitokselle tarvitaan joka tapauksessa 57 uutta pelastajaa, jotta varallaolojärjestelmästä voidaan työtuomioistuimen linjauksen mukaisesti luopua. Paloasemien kohdalla ratkaisevaa on vasteajat hälytystehtäviin, lisäksi huomioidaan sopimuspalokunnat tehtävissä, joissa ei edellytetä viranomaistoimivaltuuksien käyttöä.

Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus siirtyvät kunnista hyvinvointialueille, jolloin palveluiden turvaaminen edellyttää vahvaa yhteisyötä hyvinvointialueen ja työpajatoiminnan välillä. Kun työvoimapalvelut samanaikaisesti siirtyvät kuntiin, on yhteistyö myös niiden kanssa välttämättömyys.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on lisäksi huolehdittava Kuopion yliopistollisen sairaalan lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tulevaisuudesta. Rahoituksellisesti summa on noin pari prosenttia hyvinvointialueen sote-menoista.

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kunnista jää ilman edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että KD:n listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Lapsiystävällinen Pohjois-Savo

Kristillisdemokraatit haluavat edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja tukea perheitä niiden kasvatusvastuussa lisäämällä mm. matalan kynnyksen kodinhoitopalveluita. Haluamme jatkaa perhekeskustoimintaa, jossa julkisen, yksityisen ja yhdistysten yhteistyönä tarjotaan mm. kohtaamispaikkoja, osallistavaa toimintaa sekä ohjausta terveys- ja sosiaalipalveluihin.  Hyvinvointialueella tulee ottaa käyttöön lapsibudjetointi ja sen toteutumisen seuranta.

Oikeus hoivaan ja erityispalveluihin – kyse on arvoista

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa.

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelemasta nopeasta irtautumisesta Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Omaishoitajille parempi tuki

Omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.

Matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tarvitaan

Pohjois-Savossa mielenterveyden avohoitokäyntejä oli suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Suomessa, myös lasten ja nuorten tilanne on muuta maata heikompi. Hyvinvointialueella on jatkettava yhteistyötä eri toimijoiden kanssa mm.  Mieliteko-ohjelman puitteissa, jonka tavoite on lisätä mielen hyvinvointia sekä vähentää päihteiden käyttöä ja kääntää näin maamme sairaimman maakunnan suunta kohti terveempää tulevaisuutta.

Suunta osoittaa vahvasti, että meidän tulee panostaa huomattavasti enemmän perusterveydenhuollon matalankynnyksen, varhaisen tuen periaatteella toteutettaviin lähipalveluihin kaiken ikäisten osalta. Näin voidaan monissa tilanteissa kokonaan välttää raskaiden erikoistason palvelujen tarve.

Nuorten osaltaan panostuksia ja resursseja tulee kohdistaa myös koulupsykologi- ja kuraattoripalveluihin. Palvelut on myös säilytettävä fyysisesti koululla, vaikka ne hallinnollisesti siirtyvät hyvinvointialueille.

Kristillisdemokraatit haluavat lisätä ennaltaehkäisevän perheneuvonnan voimavaroja ja neuvolapsykologeja neuvoloihin sekä tukea perhetyötä tekeviä järjestöjä ja seurakuntia. Osana sosiaalipalveluja on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa.

Parhaat keinot hillitä kustannuspaineita sote-alueella

Kaiken kaikkiaan kustannuspaineita sote-alueella hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan hoitoon ja palveluihin pääsyyn, sujuviin hoitoketjuihin ja ennaltaehkäisyyn. Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle paljon kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa.

Hallituksen sote-ratkaisu jättää ennaltaehkäisevän terveyttä edistävän toiminnan enimmäkseen kuntien vastuulle, minkä vuoksi sote-alueen ja kunnan yhteistyön tiivistäminen on äärimmäisen tärkeää. Lisäksi on huolehdittava, että kunnilla on kannusteita hoitaa ennaltaehkäiseviä palveluita myös jatkossa.

Nyt on aika vaikuttaa – muista äänestää!

Kun jokaisen meidän kotikuntamme keskeinen palvelu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy hyvinvointialueille, on luontevaa pyrkiä vaikuttamaan paitsi oman kunnan, niin myös koko alueen ratkaisuihin ja lähipalveluiden säilymiseen ja laatuun.

Juuri nyt on aika lähteä vaikuttamaan äänestämällä, sillä ensimmäisellä kierroksella aluevaltuustot tekevät strategiset ratkaisut, luovat lautakuntarakenteen ja kirjoittavat hallintosääntönsä. Myöhemmin päätökset ja valinnat ovat hienosäätöä.

Näissä vaaleissa on kysymys siitä, että Pohjois-Savon hyvinvointialue saa parhaat mahdolliset päättäjät aluevaltuustoonsa. Valitse siis päättäjä, jolla on arvot, asenne ja asiantuntemusta – valitse kristillisdemokraatti!

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes jokaisella hyvinvointialueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kuntien asukkaista jää ilman omasta kunnasta tulevaa edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että Kristillisdemokraattien listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Pohjois-Savossakin arvovaalit tulossa

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa

Toinen asia, josta olemme huolissamme, on Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelema nopea irtautuminen Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on meidän mielestämme tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Samoin omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan eikä tiputtamalla tasoja.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.

Millä eväin tulevaan?

Vuoden vaihtuessa on tapana summata mennyttä ja tehdä uuden vuoden lupauksia. Korona-aikana tulevaisuuden suunnittelusta on tullut melkoinen taitolaji, kun virus -variantit seuraavat toisiaan ja terveystoimenpiteet tuntuvat laahaavan aina askeleen jäljessä. Lisäksi kansalaisten korona -väsymys ja disinformaatio alkaa olla tapissaan.

Kun Suomi – laivaa navigoidaan tulevaan, on hyvä muistaa muutamat perusasiat, jotka ovat kuin ankkureita tulevissakin tyrskyissä.

Ilman kestävää taloutta meillä ei olisi Suomessa voitu rakentaa menneiden vuosikymmenten aikana maailman parasta koulua, toimivaa terveydenhuoltoa tai pitää huolta turvallisuudesta. Ilman työtä ja yrittäjyyttä meillä ei olisi sitä jaettavaa, jolla voidaan ylläpitää palveluja ja hyvinvointia. Tämä on erityisen tärkeää muistaa nyt, kun väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa.

Tosin hivenen parantunut työllisyyskään ei auta, kun Marinin hallituksen valitsema holtittoman velkaantumisen tie on tehnyt julkisen talouden tasapainoon tähtäämisestä liikkuvan maalin. Vielä hallituskauden alussa ennakoitiin, että 75 prosentin työllisyys on riittävä tavoite, mutta kun velka-aste on entisestään kasvanut ja rakenteelliset uudistukset puutuvat, niin VM:n laskelmien mukaan nyt on tavoiteltava jo vähintään 78 prosentin tasoa.

Tällä hetkellä työllisyyden nousua rajoittaa monilla aloilla ja alueilla työvoiman saatavuus. Vientiyrityksissä työvoimapulan vaikutukset näkyvät menetettyinä tilauksina ja saamatta jääneinä verotuloina. Terveydenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa työvoimapulan seuraukset voivat tulla pitkässä juoksussa todella kalliiksi. Näitä ei ratkaista mitoituksilla tai hoitotakuilla, jos tekijöitä ei ole.

Ilman syntyvyyden nousua ja panostamista perheisiin tilanteeseen ei ole muutosta nähtävillä edes pitkällä tähtäimellä. Suomi kulkee kohti hidasta näivettymistä, jota leimaa ikääntyvä väestö, korkea julkinen velka sekä talouden hidas uudistumiskyky. Lisäksi suomalaiset kotitaloudet ovat varsin pääomaköyhiä ja velkaantuneita.

Koronakriisin keskellä oli toki perusteltua lisätä julkista velkaa nopeasti, mutta nyt lyhyen nousukauden aikana velanottoon ja budjettikehysten venyttämiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Lisäksi nykyhallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline todennäköisine seuraajineen lisää menotaakkaa ja välillisesti myös veroastetta. Monessa maassa ajatellaan – hallituksemme tavoin – että talouskasvu syntyy siitä, kun vain julkinen valta paisuttaa budjettiaan velkarahalla, ja vieläpä tulonsiirroilla toisten piikkiin. Tämä kehityskulku ei lupaa velkaantuvalle ja ikääntyvälle Euroopalle hyvää.

Hallitus on kuitenkin ollut hidas tekemään rakenteellisia uudistuksista ja työllisyystoimia, jotka lisäisivät työnteon mahdollisuuksia. Tuoreen IMF:n arvion mukaan Suomen julkisen talouden asema jää pysyvästi heikommaksi tämän hallituksen jäljiltä. Syynä ovat jo vaalikauden alussa toteutetut pysyvät menolisäykset, epäonnistunut rakennepolitiikka sekä riittämättömät julkista taloutta vahvistavat työllisyysuudistukset. Tämä meno ei voi jatkua!

Tarvitaan perustavaa laatua olevia reformeja talouskasvun vauhdittamiseen, jotta hyvinvointi ja julkiset palvelut voivat säilyä edes nykyisellä tasolla. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan rohkeutta nähdä nykyhetkeä kauemmaksi, investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uudistaa rakenteita niin palveluissa kuin työelämässä ja uskoa omiin vahvuuksiin – puhtaaseen luontoon, ruokaan ja kasvaviin metsiin.

Yhteiskunnan talouttakin tärkeämpi ankkuri on sen arvot. Kristillisdemokraattina uskon, että kristilliselle ihmiskäsitykselle perustava lähimmäisyhteiskunta, jossa jokaisen arvo tunnustetaan ja puolustetaan heikompiosaisia, antaa jatkossakin Suomelle parhaat eväät – niinpä rohkenen toivottaa Jumalan siunausta tulevaan vuoteen!

Hoitovelka ja valtionvelka huolestuttavat

Eduskunnan syksyn suurin ponnistus on aina tulevan vuoden budjetti. Hallituksen alkusyksystä antama yli 64 mrd:n esitys muuttui eduskunnan käsittelyssä varsin vähän: hallitusryhmät sopivat keskenään noin 40 miljoonan euron kohdennuksista. Sinällään joululahjarahojen nimellä kulkevat lisäykset ovat usein tärkeitä, kuten tänä vuonna lasten lukutaitohankkeisiin ja tiestön parantamiseen, mutta itsessään ne eivät riitä korjaamaan talouden suurta kuvaa.

Monien julkisen talouden ongelmien taustalla on väestön ikääntymisestä tuleva palvelutarpeen kasvu ja huoltosuhteen heikkeneminen eli ns. kestävyysvaje. Ilman syntyvyyden nousua tilanteeseen ei ole muutosta nähtävillä edes pitkällä tähtäimellä. Suomi kulkee kohti hidasta näivettymistä, jota leimaa ikääntyvä väestö, korkea julkinen velka sekä talouden hidas uudistumiskyky. Lisäksi suomalaiset kotitaloudet ovat varsin pääomaköyhiä ja velkaantuneita.

Koronakriisin keskellä oli toki perusteltua lisätä julkista velkaa nopeasti, mutta nyt lyhyen nousukauden aikana velanottoon ja budjettikehysten venyttämiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Lisäksi nykyhallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline todennäköisine seuraajineen lisää menotaakkaa ja välillisesti myös veroastetta.

Suomalaiset ovat huolissaan julkisen velan kasvusta. Vaikka valtio saa yhä lainaa nollakorolla, ei tulevaisuudesta voi olla varma. Huomisen eväitä ei voi syödä tänään.

Keskellä koronakriisiä hallitus on vienyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta maaliin koronapandemian yhä kuormittaessa terveydenhuoltoa merkittävästi. Hallituksen sote-uudistuksessa on korostunut hallinnollinen uudistus palveluiden parantamistavoitteen sijaan.

Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle paljon kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa. Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja ankaran työn tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Mitoituksilla ja kriteereillä tämä ei tapahdu — siihen tarvitaan rahaa. Tämä onnistuu vain työn, kasvavien yritysten ja työpaikkojen kautta.

Hallitus on kuitenkin ollut hidas tekemään rakenteellisia uudistuksista ja työllisyystoimia, jotka lisäisivät työnteon mahdollisuuksia. Hallituksen olisi tässä tilanteessa pitänyt perua sellaiset hallitusohjelman hankkeet, jotka lisäävät pitkällä aikavälillä kuntien, yritysten ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa, byrokratiaa ja hallintoa hyvinvoinnin kustannuksella.

KD:n vaihtoehto esittää ensi vuoden talousarvioon voimakasta panostusta hoitojonojen purkuun ja lisähoitohenkilökunnan palkkaamiseen. Kannamme erityistä huolta myös vanhustenhoidon tilasta, omaishoitajista ja mielenterveystyön resurssipulasta. Maaseudun asukkaiden ja vientiteollisuuden tukemiseksi KD esittää maltillista polttoaineveron sekä lämmityspolttoaineiden veronkevennystä, hallituksen tekemän veronkiristyksen perumista. Pidemmällä tähtäimellä verouudistuksen tavoitteena pitää olla työn verotuksen keventäminen eikä kiristäminen, joten ehdoton ei hallituksen valmistelemalle maakuntaverolle.

Hajoaako hallitus EU-pöytiin?

Marinin hallituksen koetinkiveksi näyttää muodostuvan sen kykenemättömyys muodostaa kantojaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan.  Joku voisi kuvitella, että oppositiopuolueen puheenjohtajana hykertelisin tyytyväisyyttä, mutta kyseessä on kansallisesti aivan liian tärkeät asiat, jotta hallituksen eripurasta iloitsisi.

Hallitus nimittäin vaarantaa päättämättömyydellään ja riitaisuudellaan koko suomalaisen metsä- ja biotalouden tulevaisuuden. Pääministerin tulisi johtaa Suomen EU-politiikkaa, mutta hän sallii vihreiden ja vasemmistoliiton poliittisen poseerauksen eikä anna riittävää selkänojaa vastuuministerille EU-pöytiin.

Hallitus tuhlasi kestävän rahoituksen taksonomia-asetuksessa ennakkovaikuttamisajan, kun se ei pystynyt ajoissa muodostamaan kantaansa metsätalouden kriteereihin. Kesällä sentään oli muodostettu kanta ydinvoimaan samaisessa asetuksessa, mutta se päätettiin huolellisesti salata oletettavasti vihreille ja vasemmistolle kiusallisena asiana. Samalla tuli ennekuulumattomalla tavalla sivuutettua eduskunnan informointi- ja tiedonsaantioikeus.

EU-pöydissä päätöksenteossa ei ole hallitus-oppositioasemaa, vaan samanmielisten koalition löytäminen omien kantojen ajamiseksi on keskeistä. Tämä useiden kuukausien momentum hukattiin, kun hallituksella ei ollut kantaa asiassa. Vielä nolompaa oli, kun kiireinen asian vastuukomissaari McGuinness oli kutsuttu vierailulle, mutta hallitus oli edelleen ilman omaa edistettävää kantaa.

Vaikka komissaaria juoksutettiin metsissä ja ydinvoimaloissa, niin nyt Brysselissäkin tiedetään, että suomalaisen metsätalouden kestävyyttä on syytä epäillä, kun edes oma hallitus ei sitä yksimielisesti puolusta. Ensi keväänä voikin sitten antaa taksonomian seuraavat ympäristökriteerit, jotka täyttääkseen metsänomistajien tulisi mm. jättää 20 prosenttia metsistään talouskäytön ulkopuolelle, laittaa vesistöjen varsille 30–60 metrin suojakaistat, kasvattaa metsissään sopivassa suhteessa erilaisia puulajeja ja jättää hakkuissa säästöpuiksi kymmenen prosenttia!

Tämä rahoitusasetus uhkaa suomalaista metsänomistajaa, koska se pahimmillaan heikentää metsätalouden investointimahdollisuuksia ja on ennen kaikkea periaatteellisesti väärin, että EU alkaa säännellä rahoituskriteerien kautta suomalaisia metsiä, jotka eivät edes kuulu sen toimivaltaan.

Kaiken kaikkiaan kestävän rahoituksen kriteereissä on ympäristönäkökulman tuominen rahoitusmarkkinalainsäädäntöön ongelmallista, koska riskejä arvotetaan ympäristöperusteilla. Kuitenkaan missään ei ole osoitettu, että ns. vihreiden sijoitusten kokonaistaloudelliset riskit poikkeaisivat muiden vastaavien sijoitusten riskeistä. Lieneekö kukaan pohtinut sitä, miten tulevaisuudessa alhaisemmat viherpestyt riskipainot voivat vielä johtaa kasvaneisiin rahoitusmarkkinariskeihin ja vääriin arvioihin vakaavaraisuudesta.

Taksonomia-eripuran lisäksi hallitukselta puuttuu veropohjan laajentamiseen  kanta jo neuvotteluissa olevaan Fit for 55-pakettiin kuuluvassa uudelleenlaaditussa energiaverodirektiivissä. On enemmän kuin huolestuttavaa, ettei hallitus pysty kertomaan, onko Suomen edun mukaista laajentaa veropohja koskemaan mm. uusiutuvaa ja kestävyyskriteerit täyttävää biomassaa vai ei!

Uuden bioenergiaveron piiriin tulisivat mm. vety, turve, biomassaan perustuvat polttoaineet kuten polttopuu ja puuhiili yli 5 megawatin laitoksissa. Bioenergiavero ei myöskään tekisi eroa energiapuun ja kuitupuun välillä. Kaiken huipuksi biomassa päätyisi korkeampaan veroluokkaan kuin osa uusiutumattomista energialähteistä, vaikka samanaikaisesti EU pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta.

Kun EU:sta pukkaa näin järjettömiä ja sekavia esityksiä, Suomi tarvitsisi nyt kipeästi hallituksen, joka pystyy puolustamaan kansallisia etujamme.

 

Kuulutko pyhien porukkaan?

Suomessa pyhäinpäivä on säilynyt arvokkaana vainajien, marttyyrien ja pyhimysten muistopäivänä.  Angloamerikkalainen halloween -kulttuuri on vasta viime vuosikymmeninä löytänyt meilläkin jalansijaa. Eipä silti, että lasten ”karkki tai kepponen”- kierroksista kukaan suuremmin hermostuisi, mutta syvimmiltään pimeyden juhlimisessa on jotain makaaberia.

Ei liene liikaa hiljentyä yhdeksi juhlapyhäksi elämän rajallisuuden edessä. Pyhäinpäivän kynttilämeri haudoilla on vaikuttava näky. Se muistuttaa siitä, että valo voittaa pimeyden ja elämä kuoleman. Perillä ei kerran ole kärsimystä, ei surua eikä kyyneleitä.

Monilla meillä on omat suosikit taivaslaulujen ja – virsien osastossa. En ole itse koskaan pahemmin haikaillut kristallivirran, päärlyporttien tai kultaisten kävelykatujen perään. Sen sijaan olen tavannut itseni hyräilemästä Think Twicen laulua, jossa taivaskaipuu irrottaa meidät, paljastetut syntisäkit, tämän puoleisessa vallitsevasta laskelmoinnista, kiipimisestä ja hyödyntavoittelusta:

”Ei siellä kukaan kysy papereita, eikä mihin kerhoon kuulutaan, ei siellä tarvii enää laskelmoida, mitkä ihmissuhteet kannattaa. Siel’ ei ole enää kyyneleitä, siel ei turvauduta valheisiin. Siellä on vain joukko eksyneitä, jotka taivaan kotiin noudettiin.”

Autuaitten ja pyhien joukko onkin hengessään köyhää ja resuista sakkia, pikemmin publikaaniosastoa kuin kirjanoppineita. Alkuseurakunnan ajoista lähtien me kristityt olemme olleet erilaisten reppanoiden ja vajavaisten joukko, jonka varassa kuitenkin lepää maailman tärkeimmän uutisen, evankeliumin, eteenpäin vieminen.

Lähes kaikki Uuden Testamentin Paavalin kirjeet on osoitettu alkuseurakuntien ”uskoville pyhille”, vaikka seuraavilla riveillä ojennetaan ja opastetaan, huokaillaan ja moititaan, selvitellään erimielisyyksiä ja ollaan erotuomarina.

Sananlaskuissa sanotaan, että ”kivi kiveä hioo, ihminen toistansa”. Meidät on tarkoitettu elämään lähimmäistemme keskellä ja palvelemaan omalla paikallamme, pyhän yhteisen seurakunnan pienenä osana. Kristittyjen keskinäisiä kinasteluita seuratessa tosin tuntuu, että tämäkin totuus on unohtunut. Elämä vajavaisena toisten keskeneräisten joukossa saattaa kyllä aika-ajoin muistuttaa mieleen enempi norsujen vihkikaavan kehotuksen: kärsikää toisianne!

Jos jotain tässä kristityn vaelluksessaan on oppinut, niin sen, ettei pyhyys ole meissä tai poisnukkuneissa kirkkoisissä, vaan Jumalan armossa. Hän valitsee heikot, syntiset ja haavoitetut. Isän kärsivällisyydellä Hän hoitaa, kasvattaa ja varustaa meitä Hengellään. Jumalan työtovereina saamme puolestaan olla avaamassa lähimmäisille tulevaisuuden ja toivon näköaloja.

Arjessaan uupuneelle lähimmäiselle evankeliumia on se, ”ettei särkynyttä ruokoa muserreta eikä suitsevaa kynttilää sammuteta”. Riittämättömyyden kokemus tuo meidät armon mahdollisuuksien alle. Me rikkinäiset ja keskeneräiset kelpaamme, koska mitta on täytetty puolestamme.

Hyvinvointia vai byrokratiaa rakentamassa?

Sote- uudistuksen myötä yli puolet kuntien vastuista ja verotuotoista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne parikymmentä miljardia kuntataloudesta.

KD:n tavoitteena on terveempi Suomi, jota kohti pyrimme panostamalla ennaltaehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon, nopeaan palveluihin pääsyyn, henkilöstön hyvinvointiin ja tiedolla johtamiseen.

Resursseja ei saa hukata kasvavan hallinnon rattaisiin, eikä uusia veroja pidä luoda kasvattamaan kansalaisten verotaakkaa. Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa.

Hyvinvointialueen palveluja järjestettäessä on tuottajaksi valittava paikallisen arvion mukaan paras, laadukkain ja kustannuksiltaan järkevin toimija. On muistettava, ettei julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Fiksuilla julkisilla hankinnoilla edistetään kaiken lisäksi oman alueen työllisyyttä ja elinvoimaa.

Uudet valtuustoryhmät eivät tarvitse tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Monien alueiden valmistelussa suurilla puolueilla tuntuu olevan kiireellisempien asioiden joukossa satojen tuhansien eurojen jakaminen omille valtuustoryhmilleen. Hyvinvointialueista ei saa muodostua piilopuoluetuen rahoituslähteitä. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä. Raskaan hallinnon sijaan on panostettava hoivahenkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin.

Aluehallinnossa on myös suuri demokratiavaje. Lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, ja hallituksen malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kunnista jää ilman edustajaa aluevaltuustoissa.

KD:n mielestä haastetta on taklattava monipuolisella lautakuntarakenteella, jotta kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä eikä ilman maaseutuvaikutusten arviointia.

Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Kristillisdemokraattien mielestä ikä tai vamma ei saa rajoittaa ihmisen oikeutta valita asuinpaikkaansa eikä palveluasumisen asiakkaita saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa.

Julkisuudessa on kritisoitu kuntapäättäjien ja kansanedustajien asettumista ehdolle aluevaaleissa ja pyrkimistä toimimaan useammalla hallinnon tasolla. Mielestäni vielä oudompaa on, jos nämä päättäjät revittäisiin jostain tyhjiöstä ilman aikaisempaa kokemusta julkishallinnosta ja luottamustehtävissä toimimisesta.

Niiden, jotka kritisoivat päättäjien toimista usealla tasolla, olisi syytä muistaa, että nämä vaalit on tuotu kesken kauden, ja vuodesta 2025 ehdokas voi yhtä aikaa toteutettavissa kunta- ja aluevaaleissa päättää, missä vaaleissa on ehdolla. Kun jokaisen meidän kotikuntamme keskeinen palvelu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy hyvinvointialueille, on keväällä valituille kunnallisille päättäjille luontevaa pyrkiä vaikuttamaan paitsi oman kunnan, niin myös koko alueen ratkaisuihin ja lähipalveluiden säilymiseen ja laatuun.

Juuri nyt on aika lähteä vaikuttamaan, sillä ensimmäisellä kierroksella aluevaltuustot tekevät strategiset ratkaisut, luovat lautakuntarakenteen ja kirjoittavat hallintosääntönsä. Myöhemmin päätökset ja valinnat ovat hienosäätöä.

Hyvinvointia ja kevyttä hallintoa

Sote- uudistuksen myötä yli puolet kuntien vastuista ja verotuotoista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Alueille siirtyvien tehtävien kustannukset ovat yli 20 miljardia euroa vuodessa vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne kuntataloudesta.

Kristillisdemokraatit haluavat pitää alueiden hallinnon mahdollisimman kevyenä. Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa.

Uudet valtuustoryhmät eivät tarvitse tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Monien alueiden valmistelussa suurilla puolueilla tuntuu olevan kiireellisempien asioiden joukossa satojen tuhansien eurojen jakaminen omille valtuustoryhmilleen. KD:n mielestä hyvinvointialueista ei saa muodostua piilopuoluetuen rahoituslähteitä. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä. Raskaan hallinnon sijaan on panostettava hoivahenkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin.

Aluehallinnossa on myös suuri demokratiavaje, sillä lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa. Hallituksen malli ei tätä valitettavasti tunnista. Yle laski taannoin alueiden paikkajakaumat kuntavaaleissa annettujen äänten perusteella. Kyyti on kylmää pienille kunnille. On käsittämätöntä, että tällainen malli, jossa suurin osa Suomen kunnista jää ilman aluevaltuustopaikkaa, ajetaan läpi.

Hyvinvointialueilla olisi kumminkin huomioitava koko alueen tarpeet. Erityistä huomiota on nyt kiinnitettävä sellaisten asuinalueiden ja kuntien äänen kuulemiseen, joilta ei välttämättä ole yhtään edustajaa aluevaltuustossa. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä.

Hallituksen sote-ratkaisu jättää ennaltaehkäisevän terveyttä edistävän toiminnan enimmäkseen kuntien vastuulle, minkä vuoksi sote-alueen ja kunnan yhteistyön tiivistäminen on äärimmäisen tärkeää. Kun rajapintoja kunnan ja hyvinvointialueen toimintojen välillä etsitään, tulee välttää sellaisia toiminnan muotoja, jotka lisäävät työntekijöiden hallinnolliseen työhön käyttämää aikaa. Lisäksi on huolehdittava, että kunnilla on kannusteita hoitaa ennaltaehkäiseviä palveluita myös jatkossa.

Kaiken kaikkiaan kustannuspaineita sote-alueella hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan hoitoon ja palveluihin pääsyyn, sujuviin hoitoketjuihin ja ennaltaehkäisyyn.

Budjettiriihessä punnitaan suunta

Korona on muokannut arkeamme jo puolentoista vuoden ajan ja se on vaatinut sopeutumista ja monelta suomalaiselta venymistä. ”Kisaväsymystä” ja tilanteeseen turtumista on ymmärrettävästi ilmassa. Yhteiskuntaa on kuitenkin päästävä avaamaan sitä mukaa kuin rokotekattavuus paranee ja siihen tarvitaan nykyistä selkeämpää koronaviestintää ja toimien ennakoitavuutta.

Koronan hoidon lisäksi katse kääntyy hallituksen budjettiriiheen. Aikooko hallitus tehdä kauan kaivattuja, julkista taloutta vahvistavia työllisyyspäätöksiä vai jatkaako niin menokurin kuin tulopohjaa vahvistavien toimenpiteiden lykkäämistä seuraavalle hallitukselle.

Suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ja kestävyysvajehaaste odottavat edelleen ratkaisijaansa. Tästä huolimatta Marinin hallitus on lisännyt pysyviä menoja ja paisuttanut julkista sektoria – unohtamatta historiallisen suurta velanottoa, joka synnyttää riskejä julkiseen talouteen.

Rikotun menokehyksen ja miljardien velkaantumistahdin keskellä ollaan kuitenkin leikkaamassa tieteestä ja tutkimuksesta, joka on keskeinen kasvun mahdollistaja. Samoin säästökohteiksi on valikoitunut sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä eli poliisi. Maailman kipuillessa ruokaturvan kanssa osa hallituspuolueista istuttaa jälleen suomalaisen maanviljelijän ilmastosyyllisten penkille ja haluaisi antaa omat hiilinielumme eli metsät EU-kontrolliin. Ei hyvältä näytä.

Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeita työllisyys- ja investointiasteita. Valitettavasti juuri näissä keskeisissä mittareissa Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaistamme.

Nyt tarvitaan tuottavuuden ja työllisyyden edellytysten kohentamista. Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä on saatava parannuksia. Yrityksiä on kuultava nykyistä enemmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen alueellista tarjontaa suunniteltaessa. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa ja paikallista sopimista. Sosiaali- ja työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Veroja ei voi enää kiristää, vaan tarvitaan kohdennettuja veronkevennyksiä tukemaan työllisyyttä ja kotitalouksien ostovoimaa. Työllisyysaste on saatava 80 prosentin uralle vuosikymmenen loppuun mennessä. Työn tuottavuuden kasvusta merkittävä osa syntyy uusista ideoista. Yritysten TKI-investointien vauhdittamiseksi hallituksen on linjattava jo tässä budjettiriihessä esimerkiksi investointivarauksesta tai muusta verotuksellisesta instrumentista, jolla saadaan yksityisen sektorin kaavailtu 2/3-osuus TKI-investoinneista liikenteeseen.

Työllisyyden ja talouden kasvuedellytysten luomisen lisäksi terveydenhoidon kertyneeseen hoivavelkaan, hyvinvointieroihin ja hoitojonoihin erityisesti mielenterveyspuolella on puututtava. Etenkin kun eduskunnasta varsin keskeneräisenä lähtenyt sote-esitys pitäisi saada samanaikaisesti toimintavalmiuteen. Huoli on myös sote-alan työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista muutosprosessin keskellä; mikäli he päätyvät vaihtamaan alaa, vesitetään loputkin uudistuksen tavoitteet.

Ympäristö- ja ilmastotoimissa Suomen on tehtävä osansa, mutta EU-pöydissä myös jämäkästi puolustettava kansallista metsäpolitiikkaamme ja oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä – teollisuuden, joka on yksi maailman puhtaimmista. Hallituksella on nyt näytön paikka; on aika käyttää sitä paljon säästeltyä poliittista pääomaa kansallisten etujen ajamisessa. Siihen löytyy selkänojaa myös täältä oppositiosta.