Blogi

RSS

Valmiina hallitusvastuuseen

Kirjoitettu kirjoittajana

Vaalien tulos ei jättänyt sijaa arvailulle. Suomalaiset todella halusivat suunnan muutosta ja kaikki hallituspuolueet pääministeri Marinin SDP:tä lukuun ottamatta ottivat takkiinsa. Osa mediaa lankesi vielä täysin kritiikittä suurimpien puolueiden virittämään pääministeritaistoon yllyttäen vaalikansaa taktiseen äänestämiseen eikä omia arvoja vastaavan ehdokkaan löytymiseen. Ainakin SDP hyötyi asetelmasta imien happea hallituskumppaneilta, mutta myös meiltä livettiin jonkin verran Kokoomuksen ja Perussuomalaisten taakse.

Vaaliasetelmasta huolimatta oma kannatuksemme jatkoi kasvua näissäkin eduskuntavaaleissa.

Vaaliasetelmasta huolimatta oma kannatuksemme jatkoi kasvua näissäkin eduskuntavaaleissa. Tulos oli kautta aikain neljänneksi paras, ja viimeksi 16 vuotta sitten olemme olleet äänissä samalla tasolla. Olemme siis nyt vuoden 2019 ja 2023 vaaleissa palauttaneet puolueelle noin 30 000 ääntä, jotka tässä välissä ehtivät käydä muualla. Kuitenkaan näidenkään vaalien 10 000 uutta ääntä eivät riittäneet lisäpaikkoihin, mikä on aina harmitus, kun kasvua paikoissa tavoitellaan.

Kuitenkaan näidenkään vaalien 10 000 uutta ääntä eivät riittäneet lisäpaikkoihin, mikä on aina harmitus, kun kasvua paikoissa tavoitellaan.

Talous ja sen varassa olevien hyvinvointipalveluiden pelastaminen nousivat vaalien keskiöön eikä edellisen hallituksen velkainen perintö tee työstä helppoa. Myös esille nostamamme kriisinkestävyys, erityisesti huoli maataloudesta, noteerattiin. Oman kampanjamme teema ”Järjen ääni” ja sen ilme ja poliittiset nostot resonoivat hyvin käytyä vaalikeskustelua, ja siitä saimme paljon positiivista palautetta.

Tulevan hallituksen työlista on pitkä. Suomi on saatava kestävän talouskasvun uralle, jotta ihmiset saavat hoitoa ja hoivaa ajoissa, koulutus saadaan kuntoon, maapuolustuksesta ja infrasta huolehditaan – tässä vain muutama esimerkki.

Olemme KD:ssä korostaneet sitä, että olemme ratkaisukeskeinen ja yhteistyökykyinen puolue, ja siksi olemme valmiita tarvittaessa myös hallitusvastuuseen. Kuten hallitustunnustelija Orpon kysymyksiin kootusti vastasimme: olemme valmiita osallistumaan erilaisiin hallituskokoonpanoihin, kunhan hallituksen ohjelma on yhteensovitettavissa puolueemme arvojen ja tavoitteiden kanssa.

 

Alkuperäinen puheenjohtajan kolumni luettavissa KD lehden verkossa.

Valitse järjen ääni!

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Nykyreseptillä ei kyetä turvaamaan suomalaisten hyvinvointia ja pitämään heikoimman puolta. Voimakkaan velkaantumisen voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos Suomi olisi saatu tällä rahalla huippukuntoon, mutta valitettavasti koulutustasomme heikkenee, sote-sektori on vakavasti aliresursoitu, ja liikenneinfran korjausvelka kasvaa. Ideologisia hankkeita on ajettu perusasioiden kustannuksella.

KD on sitoutunut julkisen talouden kuntoon laittamiseen. Vakaa ja kestävä julkinen talous on kansalaisten etu ja hyvinvointipalveluiden mahdollistaja. Seuraavan hallituksen on siis ryhdyttävä mittaviin toimenpiteisiin ja talouden tasapainottaminen vaatii kaikkia kolmea keinoa: menojen pienentämistä, tulojen kasvattamista ja työllisyyden- ja talouskasvun kiihdyttämistä rakenteellisin uudistuksin. Työllisyysaste on saatava 80 prosenttiin ja investointiympäristö pidettävä vakaana. Työurien pidentäminen edellyttää panostuksia myös työhyvinvointiin.

Samaan aikaan kun joudumme varautumaan menokuriin, on välttämätöntä parantaa syrjäytymistä ehkäiseviä ja ihmisarvon kannalta tärkeitä palveluja. Olemme viime aikoina kauhistelleet nuorten, jopa lasten väkivallan tekoja ja jengiytymistä. Turvattomuutta aiheuttavaa pahuutta ei voida kuitenkaan hillitä ainoastaan lakeja tiukentamalla tai poliisien määrää lisäämällä.

Lähimmäisen koskemattomuuden ja omaisuuden kunnioittaminen opitaan jo lapsena. Turvallisuus kasvaa perheissä. Perheet tarvitsevat tukea, ja vanhemmilla on oltava muitakin vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi päiväkotiin, jossa ei ole riittävästi henkilökuntaa.

Koulut ovat perheiden merkittävin kasvatuskumppani, ja sielläkin on perusasiat laitettava kuntoon. Ei voi olla niin, että
hankkeet ja byrokratia työllistävät opettajia, jolloin ei ole enää aikaa oppilaiden kohtaamiseen.

On aika ottaa käyttöön järjen ääni, kun ideologiset tuulet tuovat mukanaan vaikkapa sellaista viestiä, ettei velalla ole väliä, tai että päästöt vähenevät, kun siirrämme työpaikat, teollisuuden ja ruoantuotannon ulkomaille, tai että lainsäädännöllä voidaan ohittaa biologia. On suunnanmuutoksen aika!

Olisi rehellistä kertoa, että leikkaukset terveydenhuoltoon karsivat erityisesti maaseudun palveluita kovalla kädellä

Kirjoitettu kirjoittajana

Terveydenhuolto on ajautunut entistä pahempaan kriisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksessa rahoitusta ei hoidettu kuntoon ja uudistus toteutettiin hallinto edellä.

Korjattavaa on paljon. Seuraavan hallituksen on paikattava sote-uudistuksen valuvikoja niin, että kaikki saavat tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja ajoissa, työntekijät ovat motivoituneita ja heillä on hyvä olla työssään.

KD on julkaissut oman esityksensä sote-järjestelmän ja hyvinvointialueiden rahoitusmallin ongelmien korjaamiseksi eli ns. soten korjaussarjan. Taidamme olla puolueista edelleen ainut, joka on julkaissut oman esityksensä.

Joidenkin puolueiden pelkkien leikkauslistojen esittely sotesta ei vakuuta, ainakin olisi rehellisempää kertoa, että silloin palveluverkkoa karsitaan kovalla kädellä, ja arvatenkin harvemman asutuksen Suomesta.

Kristillisdemokraattien lääkkeet terveempään Suomeen ovat peruspalveluihin panostaminen, ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen, nopea hoitoon pääsy ja riittävät henkilöstöresurssit. Hoitoa on saatava yhden luukun periaatteella niin, että asiakkaan tilannetta katsotaan kokonaisuutena. Potilastietojärjestelmien kehittäminen tukee näitä tavoitteita.

Hoitojonojen purkamiseksi ja tuleviin hoitotarpeisiin vastaamiseksi julkinen sektori tarvitsee rinnalleen toimivia yksityisen ja kolmannen sektorin palveluita. Yksityisen hoidon Kela-korvausjärjestelmän kautta parannetaan sote-palveluiden saatavuutta ja lyhennetään hoitojonoja; siksi järjestelmä on säilytettävä ja kehitettävä muun muassa maksukattoja yhdistämällä.

Nykyiset erilliset maksukatot lääkkeille, asiakasmaksuille ja matkoille ovat paljon sairastaville kuormittavia ja byrokraattisia. Hoitosuhteissa on lisättävä jatkuvuutta ja pysyvyyttä, jotka tutkitusti parantavat hoidon laatua, pienentävät terveydenhuollon palvelutarvetta ja -kustannuksia sekä lisäävät potilastyytyväisyyttä. Omalääkäri tai omahoitajajärjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka tarvitsevat paljon sote-palveluita.

Tilanteet, joissa hoitosuosituksia yritetään täyttää riittämättömillä resursseilla, kuormittavat työntekijöitä kohtuuttomasti. Sosiaali- ja terveysalan työntekijäpulaan on vastattava riittävillä resursseilla ja hyvällä johtamisella. Ala kärsii työn kroonisesta kuormittavuudesta. Lyhyen aikavälin ratkaisuna tarvitaan esimerkiksi veroporkkanoita eläkkeellä oleville hoitajille sekä riittävä määrä tukityöntekijöitä, jotta hoitajat voivat keskittyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

KD on esittänyt monilla hyvinvointialueilla ratkaisuksi myös päivityskoulutusta niille sote-alan koulutuksen saaneille, jotka ovat olleet muilla aloilla vaikkapa 10–15 vuotta, ja haluavat palata, mutta kynnys tuntuu korkealta.

Kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta hyvä hoito ja tyytyväiset työtekijät voidaan varmistaa.

On sairasta säästää terveydestä

Kirjoitettu kirjoittajana

Terveydenhuolto on ajautunut entistä pahempaan kriisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistuksessa rahoitusta ei hoidettu kuntoon ja uudistus toteutettiin hallinto edellä. Korjattavaa on paljon. Seuraavan hallituksen on paikattava sote-uudistuksen valuvikoja niin, että kaikki saavat tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja ajoissa, työntekijät ovat motivoituneita ja heillä on hyvä olla työssään. KD on julkaissut oman esityksensä sote-järjestelmän ja hyvinvointialueiden rahoitusmallin ongelmien korjaamiseksi eli ns. soten korjaussarjan.

Kristillisdemokraattien lääkkeet terveempään Suomeen ovat peruspalveluihin panostaminen, ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen, nopea hoitoon pääsy ja riittävät henkilöstöresurssit. Hoitoa on saatava yhden luukun periaatteella niin, että asiakkaan tilannetta katsotaan kokonaisuutena. Potilastietojärjestelmien kehittäminen tukee näitä tavoitteita. Hoitojonojen purkamiseksi ja tuleviin hoitotarpeisiin vastaamiseksi julkinen sektori tarvitsee rinnalleen toimivia yksityisen ja kolmannen sektorin palveluita. Yksityisen hoidon kela-korvausjärjestelmän kautta parannetaan sote-palveluiden saatavuutta ja lyhennetään hoitojonoja; siksi järjestelmä on säilytettävä ja kehitettävä muun muassa maksukattoja yhdistämällä. Nykyiset erilliset maksukatot lääkkeille, asiakasmaksuille ja matkoille ovat paljon sairas-taville kuormittavia ja byrokraattisia.

Hoitosuhteissa on lisättävä jatkuvuutta ja pysyvyyttä, jotka tutkitusti parantavat hoidon laatua, pienentävät terveydenhuollon palvelutarvetta ja -kustannuksia sekä lisäävät potilastyytyväisyyttä. Omalääkäri tai oma-hoitajajärjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka tarvitsevat paljon sote-palveluita. Tilanteet, joissa hoitosuosituksia yritetään täyttää riittämättömillä resursseilla, kuormittavat työntekijöitä kohtuuttomasti.

Sosiaali- ja terveysalan työntekijäpulaan on vastattava riittävillä resursseilla ja hyvällä johtamisella. Ala kärsii työn kroonisesta kuormittavuudesta. Lyhyen aikavälin ratkaisuna tarvitaan esimerkiksi veroporkkanoita eläkkeellä oleville hoitajille sekä riittävä määrä tukityöntekijöitä, jotta hoitajat voivat keskittyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin. KD on esittänyt monilla hyvinvointialueilla ratkaisuksi myös päivityskoulutusta niille sote-alan koulutuksen saaneille, jotka ovat olleet muilla aloilla vaikkapa 10–15 vuotta, ja haluavat palata, mutta kynnys tuntuu korkealta. Kaikki keinot on otettava käyttöön, jotta hyvä hoito ja tyytyväiset työtekijät voidaan varmistaa.

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen – Julkisen talouden kestävyysvaje on kroonistunut

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomea on viime vuodet johdettu ajatuksella, että vaikeat päätökset voi jättää myöhemmäksi ja velkaa voi ottaa loputtomiin. Voimakkaan velkaantumisen voisi vielä jotenkin ymmärtää, jos Suomi olisi saatu tällä rahalla huippukuntoon, mutta valitettavasti koulutustasomme heikkenee, sote-sektori on vakavasti aliresursoitu, ja liikenneinfran korjausvelka kasvaa. Ideologisia hankkeita on ajettu perusasioiden kustannuksella. Vakavinta on kuitenkin julkisen talouden kestävyysvajeen kroonistuminen, mikä kaventaa seuraavien hallitusten liikkumatilan olemattomiin.

Nykyreseptillä ei kyetä turvaamaan suomalaisten hyvinvointia ja pitämään heikoimman puolta. Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen järjenkäytön ja vastuullisuuden tielle. On palattava perusasioiden ja -arvojen äärelle. On kyse yrittäjyydestä ja työstä, hyvinvointipalveluista ja kasvusta, yhteisöllisyydestä ja toisistamme huolen pitämisestä.

Kristillisdemokraatit on sitoutunut julkisen talouden kuntoon laittamiseen. Vakaa ja kestävä julkinen talous on kansalaisten etu ja hyvinvointipalveluiden mahdollistaja. Seuraavan hallituksen on siis ryhdyttävä mittaviin toimenpiteisiin ja talouden tasapainottaminen vaatii kaikkia kolmea keinoa: menojen pienentämistä, tulojen kasvattamista ja työllisyyden- ja talouskasvun kiihdyttämistä rakenteellisin uudistuksin. Taloutta on ensi vaalikaudella sopeutettava vuosittain 0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja velkasuhteen taittamiseksi ja rakenteellisen alijäämän umpeen kuromiseksi on tehtävä realistinen suunnitelma kahdelle seuraavalle hallituskaudelle. Avain on kuitenkin kasvussa – ja kasvun perusta puolestaan on työ ja toimeliaisuus. Työllisyysaste on saatava 80 prosenttiin ja investointiympäristö pidettävä vakaana. Työurien pidentäminen edellyttää panostuksia myös työhyvinvointiin.

Samaan aikaan kun joudumme varautumaan menokuriin, on välttämätöntä parantaa syrjäytymistä ehkäiseviä ja ihmisarvon kannalta tärkeitä palveluja. Olemme viime aikoina kauhistelleet nuorten, jopa lasten väkivallan tekoja ja jengiytymistä. Turvattomuutta aiheuttavaa pahuutta ei voida kuitenkaan hillitä ainoastaan lakeja tiukentamalla tai poliisien määrää lisäämällä. Lähimmäisen koskemattomuuden ja omaisuuden kunnioittaminen opitaan jo lapsena. Turvallisuus kasvaa perheissä. Perheet tarvitsevat tukea, ja vanhemmilla on oltava muitakin vaihtoehtoja kuin laittaa lapsi päiväkotiin, jossa ei ole riittävästi henkilökuntaa. Koulut ovat perheiden merkittävin kasvatuskumppani, ja sielläkin on perusasiat laitettava kuntoon. Ei voi olla niin, että hankkeet ja byrokratia työllistävät opettajia, jolloin ei ole enää aikaa oppilaiden kohtaamiseen.

On aika ottaa käyttöön järjen ääni, kun ideologiset tuulet tuovat mukanaan vaikkapa sellaista viestiä, ettei velalla ole väliä, tai että päästöt vähenevät, kun siirrämme työpaikat, teollisuuden ja ruoantuotannon ulkomaille, tai että lainsäädännöllä voidaan ohittaa biologia. On suunnanmuutoksen aika!

Paluu arkeen

Kirjoitettu kirjoittajana

Loppiaisen jälkeen paluu arkeen on alkanut. Maatalouden kohdalla juhlaa ei tosin ole ollut missään vaiheessa, vaan mennyt vuosi oli yksi rankimmista. Maatalouden tuotantopanosten hinnat ovat nousseet enemmän kuin koskaan EU-jäsenyyden aikana. Energiakriisi kuormittaa tiloja raskaasti. Viimeisimpänä on iskenyt korkojen nousu ja pankkien kiristynyt luotonanto.

Tilanteen vakavuutta ei vaan tunnuta ymmärrettävän. Kotimaisen maatalouden jatkuvuus on huoltovarmuuden ytimessä ja hallituksen toimien pitäisi olla sen mukaiset. Valitettavasti toimet maatalouden pelastamiseksi ovat jääneet vähäisiksi. Viime kevään paljon uutisoidusta 300 miljoonan euron hätäpaketista merkittävä osa ei edistänyt ruoantuotantoa mitenkään, ja tulevan kevään kriisipaketti on jäänyt hallituksen riitelyn jalkoihin. Tiloja lopetetaan nyt kiihtyvään tahtiin.

Kuluttajille kaupassa ensimmäisenä ovat näkyneet kotimaisten vihannesten, kurkun ja tomaatin hinta- ja saatavuushaasteet. Moni kauppapuutarha kun on sulkenut toimintansa talveksi kokonaan. Tätä menoa loppuu kyllä useampi muukin kotimainen elintarvike lautaselta, eikä liene ilmastoteko rahdata niitä ulkomailta. Monenlaista hätätilaa on tässäkin maassa vaadittu julistettavan, mutta koska oikeasti herätään maatalouden hätätilaan.

Myöskään Euroopan unioni ei ole toimillaan edistänyt ruokaturvan parantumista. Yhteisen maatalouspolitiikan raameissa on lähes mahdotonta löytää komission hyväksymiä keinoja tukea kustannuskriisin kanssa kamppailevaa maataloutta. Komissio tuntuu muutenkin olevan kuutamolla muuttuneesta energia- ja ruokaturvatilanteesta. Brysselin sääntelyapparaatti työntää esitystä toisensa perään, eikä huomioi olosuhteissa tapahtuneita muutoksia. On turha odottaa viljelijöiltä investointeja ilmastotoimiin, jos tila sinnittelee kannattavuuden rajoilla ja viljelijät itse ovat aivan lopussa. Elintarviketuotannon mahtimaa Hollanti on tästä varoittava esimerkki, kun tuhannet tilat ajautuvat konkursseihin kiristyvien ympäristölakien takia.

Ruoan saatavuus on vaarassa globaalisti ja vaikeuttaa etenkin maapallon köyhimpien elämää. Suomalaista ruokaa voidaan tarvita pian myös maamme rajojen ulkopuolella. Tässä tilanteessa niin kansallisten kuin kansainvälisten toimien keskeinen tavoite tulee olla ruuantuotannon jatkuvuus. Kristillisdemokraatit julkaisi viime syksynä 100 kohdan huoltovarmuuspaketin, jossa esitetään useita toimia maatalouden tilanteen parantamiseksi ja mm. tuottajan aseman parantamiseksi elintarvikeketjussa. Keinoja siis on, mutta löytyykö poliittista tahtoa niiden toteuttamiseen.

Jotain vastausta siihen saatiin ennen joulua KD:n johdolla käydyssä välikysymyskeskustelussa. Odotin, että maatalousministeri Kurvinen olisi tullut hädän hetkellä viljelijöiden rinnalle, mutta hallituksen vastauksessa kehuttiin vain omia aikaansaannoksia. Jäi sellainen olo kuin Tuntemattoman Sotilaan Lahtiselle: lyötiin viljelijälle sellaiset rätingit eteen, ettei teillä voi mikään hätä olla – surullista!

Hoitojonot purettava julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä

Kirjoitettu kirjoittajana

Pääministeri Marinin hallitus päätti omista ideologisista syistään leikata yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvauksia. Tämä tapahtui vastoin hallituksen itsensä asettaman, asiaa selvittäneen parlamentaarisen työryhmän yksimielistä suositusta. Näin käytännössä nollattiin koko terveydenhuollon monikanavarahoitusta pohtineen työryhmän työ.

Yksityisen sektorin lääkärien määräämien tutkimusten ja hoitojen korvaukset päätettiin ajaa alas juuri silloin, kun yksityisen sektorin apua olisi eniten tarvittu hoitojonojen purkuun. Kela-korvaukset ovat poistumassa myös esimerkiksi yksityisistä fysioterapiakäynneistä, säde- ja sytostaattihoidoista sekä monista laboratoriotutkimuksista ja kuvantamiskäynneistä. Samoin matkakustannusten korvaukset loppuvat, ellei yksityisen puolen hoito ole uusien kriteerien mukaisesti Kela-korvattava. Tämä aikana, kun matkustamisesta on tullut erityisen kallista.

Kela-korvattuja vastaanottokäyntejä on tehty noin kolme miljoonaa vuosittain. Yhteiskunnan kannalta Kela-korvattu lääkärikäynti tulee edullisemmaksi kuin julkisen terveydenhuollon lääkärikäynti, sillä korvaukset ovat toimineet kannustimena käyttää myös omia varoja terveydenhuollon rahoittamiseen.

Tilanteen tekee vielä absurdimmaksi se, että samaan aikaan hallitus on tuonut eduskunnalle EU-sääntelyyn perustuvan lain, joka mahdollistaa yksityisen puolen hoidon vastaan ottamisen ulkomailla Suomen valtion piikkiin. Yksityisestä lääkärikäynnistä saa Suomessa jatkossa kiinteän 8 euron korvauksen riippumatta siitä, mitä tutkimuksia käynnin yhteydessä otetaan. Ulkomailla korvataan kaikki kustannukset, kunhan summa ei ylitä hoidon kustannuksia Suomessa.

Tulevaisuudessa esimerkiksi Virosta voi hakea lääkäripalveluita ja niihin liittyviä tutkimuksia ja hoitoja, kun taas Suomessa korvataan vain vastaanoton 8 euroa. Jo nyt ennustetaan, että maksukykyisten terveysturismi ulkomaille kiihtyy ja Suomestakin perustettaisiin klinikoita maan rajojen ulkopuolelle. Tämä kehityskulku maksukykyisimpien hyväksi repisi väestöryhmien välisiä terveyseroja entisestään.

Kristillisdemokraatit on koko ajan esittänyt, että Kela-korvaukset palautettaisiin hallituksen uudistusta edeltävälle tasolle. Näin varmistettaisiin, että myös pieni- ja keskituloiset pystyvät hakemaan tarvitsemiaan yksityisen puolen erikoislääkärin tutkimuksia ja hoitoja Kela-korvattuina ihan kotimaasta. Olisimme jopa valmiita määräaikaiseen Kela-korvauksen korottamiseen, jotta koko maan ongelmana olevat hoitojonot saataisiin purettua, ja uudet hyvinvointialueet eivät heti lähtökuopissaan tukkeutuisi potilasruuhkista.

Siksi välikysymys

Kirjoitettu kirjoittajana

”Kustannuskriisi on omalla kohdalla vienyt henkisen jaksamisen äärirajoille, kun koko toiminta on kädestä suuhun elämistä ja joutuu priorisoimaan, mitä laskuja maksaa. Meilläkin on perhe, joka pitää ruokkia. Herätkää nyt, älkää vasta sitten kun viimeinen maajussi sammuttaa valot!” Tässä muutamia lauseita niistä sadoista palautteista, joita Kristillisdemokraatit saivat muutamassa päivässä, kun kysyimme somessa, miten kustannuskriisi on vaikuttanut tilasi toimintaan.

Valitettavasti kaikki päättäjät eivät ole vieläkään heränneet, ja ennen kaikkea hallitus, jolla on ollut koko vaalikausi aikaa tarttua maatalouden ahdinkoon. Viimeinen farssi nähtiin, kun maatalouden välttämätön kriisipaketti vaarannettiin hallituksen sisäisten riitojen panttivankina. Päätösten lykkääminen jälleen eteenpäin hamaan tulevaisuuteen on vastuutonta. Suomalainen ruoka loppuu lautaselta, jos emme toimi.

Meille Kristillisdemokraateille ei jäänyt muuta mahdollisuutta, kuin jättää yhdessä muun opposition kanssa valtiopäivätoimista järein eli välikysymys suomalaisen maatalouden kriisistä ja kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta tulevaisuudessa.

Maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet ennennäkemättömällä vauhdilla. Puskurivarat tiloilla on nyt syöty. Toki maatalous on kamppaillut kannattavuuskriisin kanssa jo pitkään. Kuitenkin Venäjän hyökkäyssodan myötä polttoaineiden, lannoitteiden, sähkön ja muiden tuotantopanosten hinnat nousivat räjähdysmäisesti. Kaikille muille energiatukija tuntuu riittävän, mutta ei alkutuottajille. On hälyttävää, että joka päivä kolme tilaa laittaa ovensa säppiin samalla kun kauppa ja pankit tahkoavat ennätystuloksia.

Suomi on kyllä sääntöjen luvattu maa, mutta miksi ihmeessä meillä elintarvikeketjussa ei niitä ole? Elintarvikemarkkinoille on tuotava kustannusindeksi, joka takaa tuotantokustannusten siirtymisen tuottajahintoihin koko elintarvikeketjun läpi.

Myös hallituksen EU-vaikuttaminen on ollut aivan liian löysää ja kansallisen edun sivuuttavaa kuten ennallistamisasetuksessa on jo nähty. Enemmän kuin byrokratiaa ja rajoituksia EU:lta tarvitaan maalaisjärkistä linjaa, jossa ruokaturva on keskiössä ja takaa jäsenmaille oman ruoantuotannon ylläpitämisen.

Me suomalaiset kuluttajat kyllä arvostamme maailman puhtainta ruokaa, mutta kohta tuottajilla ei ole varaa enää tuottaa sitä. Viljelijöille on annettava mahdollisuus ja näköala tulevaisuuteen, jotta myös nuoremmat uskaltavat valita viljelyn ammatikseen. Suomalaiseen alkutuotantoon on pystyttävä investoimaan jatkossakin ja suomalaiseen maa- ja metsäomaisuuteen ei saa kajota vaan ihmisillä on oltava jatkossakin oikeus hyödyntää omia maita ja metsiä. Suomalainen maatalous on innovaatioala, joka on uudistunut monta kertaa historian aikana.

KD on jo elokuussa esittänyt 100 keinoa ruokaturvan ja huoltovarmuuden parantamiseksi. Puolustamme suomalaista ruokaa ja sen tuottajaa.  Omavaraisuuden vahvistaminen on myös turvallisuuskysymys.

Suomen rooli globaalin ruokaturvan takaajana voi tulevaisuudessa olla nykyistä paljon suurempi. On reagoitava viimeistään nyt alkutuottajien hätähuutoon ja vaikutettava ponnekkaammin sekä kaupan ja elintarviketeollisuuden, että kotimaan ja EU-politiikan pöydissä – siksi välikysymys!

Valtiovarainministeriössä on tukka pystyssä seurattu nykymenoa

Kirjoitettu kirjoittajana

Valtiovarainministeriön työryhmä kertoi näkemyksiään julkisen talouden huolestuttavasta tilasta ja lääkkeitä velkaantumisen taittamiseen. Työryhmän tärkein viesti oli, että seuraavaan hallituksen on aloitettava työ, joka johtaa julkisen talouden tasapainon palautumiseen. Muutoin hyvinvointiyhteiskunnalta ja sen tarjoamilta palveluilta putoaa pohja. Keinovalikoimassa oli niin veronkorotuksia kuin menoleikkauksia. Ennen kaikkea stoppi velkaantumiselle, koska rahat hupenevat lainojen hoitoon korkojen noustessa.

 

Tästähän äläkkä syntyi. Monet toimittajat tekivät soittokierrosta puolueille, eikä huolen kohteena ollut valtion talous vaan vastuullisuutta osoittaneet virkamiehet. Virkamiehet olivat kuulemma ylittäneet roolinsa. Ettehän te puoluejohtajana voi sitoutua tällaiseen talouspolitiikkaan vaalien jälkeen? Mitä mieltä olette näistä hyvinvointivaltion vastaisista esityksistä? Lievää johdattelun sivumakua uutisoinnissa, jota sitten vasemmistopoliitikot vielä twitterissä säestivät.

 

Tosi asia on, että Valtiovarainministeriössä on tukka pystyssä seurattu nykymenoa. Rahan jakaminen ei nimittäin alkanut vasta koronakriisin myötä. Rinteen-Marinin vasemmistohallitus lisäsi pysyviä menoja parilla miljardilla heti alkutöikseen.

 

Sen jälkeen tehtiin erilaisia kriteeristöjen, mitoitusten ja määräaikojen kiristyksiä ”parin tunnin työnä” lakikirjaan selvittämättä sen kummemmin talous- kuin henkilöstöresursseja. Hallituksen on ollut helppo paistatella suosiossa, kun kalliiden päätösten, kuten sote-uudistuksen, hoitajamitoituksen ja oppivelvollisuuden laajentamisen kustannukset tulevat käytännössä vasta seuraavan hallituksen haasteeksi. Jos hallitus antaa vielä EU:n ennallistamisasetuksen mennä läpi esitetyssä muodossa, tulee tästä komission arvionkin mukaan lähes miljardi lisää kuluja vuositasolla.

 

Sipilän hallituksen aikana valtionvelan kasvu saatiin taittumaan. Jos jotain pelivaraa oli, Rinteen-Marinin hallitus laittoi sen ensi töinään menemään. Hallituksen sisällä on julkiseen velkaantumiseen suhtauduttu koko ajan kevyesti. Hyvinä aikoina otettiin vähän velkaa ja huonoina aikoina otetaan paljon velkaa Ja kun lopulta menokehykset tulivat vastaan, niin heitetään sitten nekin romukoppaan.

 

Velalla on kuitenkin väliä. Valtionvelan korkomenoihin on ensi vuoden budjetissa varattu puolitoista miljardia, joka on pois hyvinvointipalveluiden rahoituksesta. Sattumalta summa on juuri sama kuin aloittavat hyvinvointialueet tarvitsisivat mm. terveys- ja vanhuspalveluihin.

 

Kristillisdemokraatit tulevat esittämään oman suunnitelmansa marraskuussa vaihtoehtobudjetin julkaisemisen yhteydessä, mutta jo nyt on selvää, että tarvitaan kaikkia eri keinoja, niin menojen leikkaamista kuin tulojen lisäämistä, ja ennen kaikkea kasvua tukevaa rakennepolitiikkaa, mm. kannustavan perusturvan luomista ja tuottavuuden parantamista niin yksityisellä sektorilla kuin julkisissakin palveluissa.

 

Keskustelua velkaantumisen taittamisesta ei voi aloittaa vasta vaalien jälkeen. Jos vaalien läheisyys kangistaa osan poliitikoista puhumasta vastuullisesta taloudesta, niin tuskin heillä on kykyä hoitaa sitä niiden jälkeenkään.

Mihin jäi koulutuksen kunnianpalautus?

Kirjoitettu kirjoittajana

Vuosia hyvillä pisa-tuloksilla paistatellut suomalainen koululaitos oirehtii vakavasti. Oppimistulokset heikkenevät ja oppimiserot eri ryhmien välillä kasvavat, opettajat uupuvat ja karkaavat alalta. Varhaiskasvatuksen tilanteesta hallitus pitää jo hätäkokouksia.

 

Erityisen kiusallisia kentältä kantautuvat uutiset ovat vasemmistopuolueille ja vihreille, jotka vannoivat tekevänsä hallitusvastuussa koulutuksen kunnianpalautuksen Sipilän hallituksen leikkausten jäljiltä. Vaan missäs ollaan?

 

Varhaiskasvatuksessa leikkausten peruminen ja henkilöstömitoituksen palauttaminen oli hyvä alku, mutta sitten hanskat tippuivat. Sen sijaan, että olisi ratkaistu henkilöstön koulutusvaatimuksiin ja saatavuuteen liittyviä ongelmia, hallitus alkoi puuhastella ideologisia yksityisten päiväkotien rekistereitä, jotka eivät tuo mitään muuta lisää kuin byrokratiaa nykyjärjestelmään.

 

Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen on toki ennen vaaleja lapsiperheille taloudellinen kädenojennus, mutta noudattaa samaa kaavaa kuin hoitajamitoituksen nostaminen. Ensin tehdään laki, ja vasta sitten mietitään, onko päiväkodeissa tarpeeksi henkilökuntaa tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta lisääntyvälle osallistujajoukolle.

 

Perusopetuksessa jatkuvien hankehumppakierrosten sijaan koulutuksen perusrahoitus on laitettava kuntoon pitkäjänteisesti yli hallituskausien. Riittävä perusrahoitus mahdollistaa erilaisille oppilaille hyvän oppimispolun ja tarvittavan tuen. Emme kävisi esimerkiksi repivää inkluusio -keskustelua, jos meillä olisi riittävän pienet ryhmät ja oppilaiden tarpeita vastaava tuki, eikä vain säästökeinona kaikkien erilaisten oppijoiden sullominen samaan opetusryhmään.

 

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole ratkaissut toisen asteen koulutuksen ongelmia. Toki tästä varoitettiin jo lakia säädettäessä. Pelkkä pakko ei oppimista edistä, vaan yksilöllisesti räätälöityä tukea tarvitaan erityistarpeisille lapsille jo mahdollisimman varhain.

 

On varmistettava, että jokainen nuori pysyy mukana. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoille on taattava ammattitaidon oppimisen kannalta riittävä määrä lähiopetusta. Samoin lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus ja laatu on turvattava.

 

Yksi yhteinen viesti kuuluu eri koulutusasteilta. Antakaa vähäksi aikaa työrauha jatkuvilta uudistuksilta ja reformeilta sekä alituisesti lisääntyviltä tarpeettomilta velvoitteilta ja palauttakaa opettajan työn autonomia. Se ei ole liikaa pyydetty.