Sari Essayah’n puhe presidentinvaalikampanjan avaustilaisuudessa 28.10.2023:

Hyvät kuulijat, hyvät median edustajat ja läsnäolijat,

Koko Euroopan ja maailmankin eläessä koettelemuksissa ja isojen haasteiden keskellä vastuullinen poliittinen liike ei saa jäädä sivustakatsojaksi, kun keskustellaan maamme tulevaisuudesta. Siksi arvostan kristillisdemokraattien elokuisen puoluekokouksen antamaa mandaattia presidenttiehdokkaaksi asettamisesta, ja kiitän kaikesta jo tähän asti saamastani kannustuksesta ja luottamuksesta. Haluan tulevien viikkojen aikana osoittautua sen arvoiseksi.

Itselleni tämä on toinen kerta, kun olen ehdokkaana presidentinvaaleissa. Uskon, että meppivuosien jälkeen kertynyt kokemus niin puolueen puheenjohtajana kuin nyt ministerinäkin ovat olleet hyväksi. Euroopan parlamentissa kansainväliset ihmisoikeuskysymykset sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kysymykset olivat erityisesti seurannassani ollessani niin Israel valtuuskunnan kuin Välimeren maiden Unionin valtuuskunnassa jäsenenä.

Suomen eduskunnassa oli luontevaa jatkaa EU-asioita käsittelevässä Suuressa valiokunnassa ja toisaalta talousasioiden parissa Valtiovarainvaliokunnassa. Viime eduskuntakauteen sisältyvät myös korona-ajan haasteet ja Nato-jäsenyysprosessin läpivieminen ulkopoliittisen johdon ja puolueiden puheenjohtajista ja puhemiehistöstä koostuneessa kokoonpanossa. Nyt ollessamme maan hallituksessa Maa- ja metsätalousministerinä EU:n yhteinen maatalouspolitiikka vie joka kuukausi ministerineuvoston kokouksiin. Tällä hetkellä tiedossa olevista ehdokkaista olen myös ainut, joka on jäsenenä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa linjaavassa presidentin johdolla kokoontuvassa ministerivaliokunnassa eli ns. TP-Utvassa.

Hyvät kuulijat,

Koen, että on ainakin kaksi sellaista erityistä syytä, miksi juuri nyt tulee olla mukana, kun haluamme parasta Suomelle: isänmaamme eli Suomen suunta ja arvopohja.

Suomi tarvitsee kestävälle arvopohjalle rakentuvan selkeän suunnan, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville edellytykset hyvään ja tasapainoiseen elämään.

Mielestäni se, mikä on parasta Suomelle, rakentuu turvakolmiosta, jonka sivut muodostuvat turvallisesta ja kriisinkestävästä Suomesta, kansainvälisen yhteistyön Suomesta ja pohja lepää lähimmäisyhteiskunta Suomessa – Suomessa, jossa otetaan vastuuta koko yhteisöstä ja pidetään huolta heikoimmistakin.

Kära vänner,

Jag gick med i presidentvalet för att jag upplever att Finland behöver en tydlig inriktning byggd på en hållbar värdegrund vilken garanterar förutsättningarna för ett gott och balanserat liv för nuvarande och kommande generationer.

Haluan nyt avata meille kaikille, mitä tarkoittaa tämä ”parasta Suomelle” turvakolmio ja minkälaista visiota tuon kansalaisille isänmaan parhaaksi.

1.Turvallinen ja kriisinkestävä Suomi

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päämääränä on turvata maamme itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus sekä taata suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Tämän päämäärän varmistamiseksi tarvitaan yhteiskunnan laajasta turvallisuudesta huolehtimista. Siinä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat yhä tiiviimmin osa kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden eli varautumisen kokonaisuutta.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristömme on muutamassa vuodessa kokenut rajun muutoksen. Venäjän hyökkäyssodalla on vaikutusta koko Euroopan vakauteen – se pyrkii hajottamaan eurooppalaista yhteistyötä, mitätöimään Etyjin ja pilkkomaan Eurooppaa etupiirikseen. Sodan vaikutukset näkyvät ruuan, energian ja raaka-aineiden hinnoissa ja laukkaavassa inflaatiossa. Ukrainan viljakuljetusten estäminen ja viljan päätyminen polkemaan hintoja EU-markkinoille on luonut säröä jäsenmaiden solidaarisuuteen ja vaarantanut ruokaturvaa Afrikassa.  Ravintotilanteen heikkeneminen puolestaan luo painetta kiihtyvälle muuttoliikkeelle Afrikasta kohti Eurooppaa, jossa se aiheuttaa poliittista turbulenssia. Koko kuvio on kuin suoraan hybridivaikuttamisen pelikirjasta.

Vaikka Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa, säilyy turvallisuusympäristömme jännitteisenä ja epävarmana. Puhumattakaan siitä, mikä mahtaa olla Venäjän sisäinen kehitys. Viime juhannuksen tapahtumat ja puhdistukset sotilas- ja talousjohdossa kertovat karua kieltä ennakoimattomista ja väkivaltaisista kehityskuluista, jotka voivat edetä nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomen Nato-jäsenyys, kahden- ja monenvälinen puolustusyhteistyö ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus DCA luo ja vahvistaa maamme turvallisuuskehikkoa. Kuitenkin maamme puolustuksen ydin rakentuu edelleen kansalaisten korkeasta maanpuolustustahdosta, kansallisesta puolustuskyvystä ja yleisestä asevelvollisuudesta – näistä ei ole syytä luopua jatkossakaan.

Tulevan presidentin kaudella ratkaistaan se, millainen Nato-maa Suomesta tulee. Mielestäni Nato-maana olemme aktiivinen toimija yhteisen puolustussuunnittelun mukaisesti ja huolehdimme oman alueemme lisäksi erityisesti arktisen ja Itämeren alueen turvallisuudesta. Meidän on hyvä pyrkiä muiden pohjoismaiden kanssa yhteiseen esikuntaan, se voisi olla myös uusi, pohjoismaiden yhteinen komentokeskus. Suomeen mahtuisi hyvin tukikohtia vahvistamaan arktinen osaamiskeskus. Ydinasepelote on osa viidennen artiklan ennaltaehkäisevää vaikutusta, ja vaikka Suomeen ei ydinaseita tarvitse sijoittaa, on meidän syytä olla kuitenkin mukana harjoittelussa ja suunnittelussa, jossa pelotetta pidetään yllä.

Pidän luontevana, että presidentti ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana edustaa Suomea Naton huippukokouksissa, ja presidenttinä pitäisin myös huolen siitä, että eduskunnalla on aina tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet Suomea koskeviin merkittäviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin. Nykyinen presidentti on pitänyt yhteyksiä eduskunnan valiokuntiin, ja huolehtinut tästä informoinnista – tällä linjalla jatkaisin. Toisaalta Nato-jäsenyytemme on vielä tuore, ja on varmastikin perusteltua arvioida pitääkö instituutioiden yhteistoimintaa selkeyttää säädöksillä, kun olemme seuranneet tilannetta ja keränneet kokemuksia.

Hyvät kuulijat,

Sisäiseen turvallisuuteen vaikuttaa myös yhteiskunnan yhtenäisyys, yhteenkuuluvuuden tunne ja perusturvallisuus. Olemme huolestuneena seuranneet naapurimaamme Ruotsin sisäisen turvallisuuden kehitystä. Muistan kun pari vuotta sitten vaalitentissä media haastoi minua puoluejohtajana linjastamme ”hallittu maahanmuuttopolitiikka” vihjaten siinä olevan jotain syrjivää.

Vastuullinen linja lähtee siitä, että jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan ja apu suunnataan sitä kipeimmin tarvitseville kuten sotaa ja vainoa pakeneville. Ei toki ole väärin lähteä hakemaan parempaa elintasoa, mutta kansainvälisen suojelun järjestelmää ei ole luotu väyläksi siihen. Huonosti hoidettu maahanmuutto ja laittomasti maassa oleskelevien määrän kasvu johtavat usein lieveilmiöihin.  Hyvä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikka puolestaan tukee yhteiseloa ja antaa tänne muuttaville eväitä ymmärtää suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuriperintöämme. Vastakkainasettelua on pyrittävä välttämään ottamalla huomioon yhteiskunnan kantokyky sekä tukemalla eri taustoista tulevien ja eri tavalla ajattelevien välistä dialogia.

Uskonnonlukutaidon merkitys korostuu yhä monimutkaisemmassa ja konfliktialttiimmassa maailmassa. Saman aikaisesti uskonnonlukutaito meillä Suomessa on vähentynyt hälyttävästi. Sen sijaan, että yritämme häivyttää yhteiskunnastamme arvo- ja uskontodialogin, meidän tulee edistää sitä osana uskonnonvapautta sekä kulttuurihistoriallista perinnettä. Suomalainen uskonnonvapauslaki on tänä vuonna 100-vuotias. Uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapaus on merkittävä ihmisoikeus ja perusvapaus, joka on suuri kansallinen rikkaus. Omakin historiamme todistaa kuinka yhteiskunnan kehitys ja sanan- ja mielipiteen- sekä uskonnonvapaus kulkevat käsi kädessä.

Presidentillä on roolia juuri kansakunnan yhtenäisyyden vaalijana. Tarvitsemme toisia kunnioittavaa keskusteluilmapiiriä. Yhteiskunnallinen luottamus on tärkeä ja varjeltava asia. Jos menetämme luottamuksen, se heijastuu ihmisten hyvinvoinnista kansantalouteen ja yhteiskuntarauhaan saakka. Toisia kunnioittava keskusteluilmapiiri luo uskoa tulevaisuuteen ja rohkeutta kehittää ja luoda uutta, kokeilla asioita. Kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa jokainen ihminen on yhtä arvokas, koemme olevamme turvassa. Tämä luottamus on ollut pohjoismaisten yhteiskuntien vahva liima.

Hyvät kuulijat,

Globaalisti verkottuneessa maailmassa pitkät toimitusketjut ovat monin tavoin haavoittuvia. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja muuttaa maailmalla laajoja alueita viljelykelvottomaksi. Tilanne huolestuttaa. Näiden tosiasioiden valossa on selvää, että alueilla, joilla viljelyolosuhteet ovat verrattain hyvät, kuten meillä Suomessa, on jo globaalin ruokaturvan nimissä panostettava ruokaa tuottavaan maatalouteen. Meillä on mahdollisuuksia tuottaa ruokaa itseämme isommallekin joukolle, ja osaamme tehdä sen ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Huoltovarmuus on yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden perusta, jolla varmistetaan väestön toimeentulon, talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämätön tuotanto, palvelut ja infrastruktuuri kaikissa oloissa. Elinvoimainen maa- ja biotalous ovat huoltovarmuuden ydintä, ja koko maan kattava asutus on osa turvallisuuspolitiikkaa; erityisesti Itä-Suomen elinvoimasta huolehtiminen on nyt tärkeää.

2. Kansainvälisen yhteistyön Suomi

Oikeudenmukaista ja välittävää maailmaa ei synny ilman arvopohjaista ulkopolitiikkaa. Kansainväliseen vastuuseen kuuluu toimia ulkopolitiikassa niin, että ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia edistetään kaikissa maissa ja sekä naisilla että miehillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Suomen tulee tukea YK:n peruskirjaan perustuvaa monenkeskistä, sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja olla aloitteellinen kansainvälisten kriisien ja konfliktien ratkaisemisessa ja pyrkiä toimimaan niiden sovittelijana. On arvokasta, että Suomi toimii tulevina vuosina ihmisoikeusneuvostossa ja Etyj:n puheenjohtajana sekä hakee turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vahvistaakseen rauhaa ja turvallisuutta globaalisti ja paikallisesti.

Muuttunut maailmanpoliittinen tilanne ja erilaiset rajat ylittävät kriisit korostavat eurooppalaisen yhteistyön ja yhtenäisyyden merkitystä. USA:lle transatlanttinen suhde saattaa olla jatkossa vähemmällä painoarvolla, joten meidän on Euroopassa löydettävä tuki toisistamme. Joka tapauksessa tulevien vuosien suuret haasteet Unionissa liittyvät laajentumiseen mm. Ukrainan EU-jäsenyyteen. Tämä tulee perin juurin muuttamaan mm. maatalous- ja koheesiopolitiikan. Silloin on järkevää, että unionissa keskitytään niihin asioihin, joissa yhteistyöllä saadaan lisäarvoa kansalliseen politiikkaan nähden eikä puututa kysymyksiin, jotka hoituvat parhaiten kansallisessa päätäntävallassa.

Energia- ja kauppapolitiikka ovat myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. On huolehdittava eri sektoreilla Suomen strategisesta autonomiasta niin, ettei huoltovarmuutta tai käytettävissä olevia vaihtoehtoja vaarantavaa riippuvuussuhdetta synny. Tämä on hyvä muistaa Kiinan kohdalla, joka on merkittävä tekijä maailmankaupassa ja investointeja on tarjolla myös Suomeen.

Hyvät kuulijat,

Maailman huomio kääntyi jälleen Lähi-itään, kun terroristijärjestö Hamasin raaka hyökkäys Israeliin ja siviilien surmaaminen ja panttivankien ottaminen täytti mediat. Jotenkin oletti, että tämä olisi viimeistään avannut suomalaisen yhteiskunnan silmät näkemään alueen häikäilemättömän valtapolitiikan

Valtaosa Israelin naapurimaista ei tänäkään päivänä tunnusta valtion oikeutta olemassaoloon, ja lisäksi alueella toimii useita mm. Iranin tukemia terroristijärjestöjä Hizbollahista Hamasiin. Alueelle annetut miljardien tuet ovat palestiinalaissiviilien elinolojen parantamisen sijaan valuneet vihakasvatukseen ja äärijärjestöjen tueksi. Joissakin eurooppalaisissa ja jopa suomalaisissa piireissä on oltu jopa valmiita ns. neutralisoimaan terroristijärjestö Hamas, eikä ymmärretä, ettei se edusta kaikkia alueen asukkaita ja että samalla vedetään mattoa jalkojen alta maltillisilta toimijoilta.

Tämän kertaisessa hyökkäyksessä on nähty laajempaakin suurvaltapoliittista viritystä. Kuinka sopivasti Venäjälle, että maailman huomio kääntyy heidän raukkamaisesta hyökkäyksestänsä Ukrainassa jälleen kerran Lähi-itään ja Israeliin. Samalla saatiin Israelin ja Saudi-Arabian kauan valmistellut neuvottelut poikki, ja iso takapakki alueen lähentymisponnisteluihin.

Kaikesta tästä huolimatta Suomessakin on edelleen vaikea tuomita Israelin kohtaamaa terrorismia ilman selityksiä. Myös osalla presidenttiehdokkaista ei tuntunut olevan kantaa siihen, tuleeko Suomen tukea Israelia. Kun ottaa huomioon, että Hamasin hyökkäys aiheutti suurimman juutalaisten joukkotuhon sitten holokaustin, ovat nämä näkemykset vähintäänkin hämmentäviä.

Israelin valtion oikeus olemassaoloonsa juutalaisten kansalliskotina ja oikeus puolustaa kansalaistensa turvallisuutta on aina ollut itselleni selkeä periaatteellinen linjaus ja Lähi-idän politiikan kulmakivi. Se ei ole koskaan estänyt hyvien suhteiden luomista alueen muihin maihin ja toimijoihin, joiden toivoisi toimivan alueen rauhan ja tulevaisuuden rakentamiseksi. On selvää, että nyt tuolle alueelle kaivataan kipeästi apua siviileille molemmin puolin.

 

3. Lähimmäisyhteiskunta Suomi

Presidentti on myös keskeinen arvokeskustelija. Meillä jokaisella on vastuu itsemme lisäksi myös toisistamme ja ympäristöstä. Vastuu apua tarvitsevista yhteisön jäsenistä pohjautuu meille tuttuun ohjeeseen rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Sitä voidaan kutsua myös yhteisvastuun periaatteeksi. Yhteisvastuu nousee jokaisen meidän asenteista ja elämänratkaisuista, ja se ulottuu myös kotimaan rajojen yli. Nykyinen elämänmalli on vieraannuttanut meitä lähimmäisistämme.

Itsekkään elämäntavan seuraukset ovat nähtävissä niin talouden kuin ympäristönkin haasteissa. Taloutemme on raskaasti velkaantunut ja olemme ennennäkemättömien ekologisten haasteiden äärellä.  Vastuunkantaminen omasta elämästä edellyttää huolenpitoa omasta terveydestä, perheestä, lähimmäisistä lähellä ja kaukana sekä ympäristöstä.

Yksilökeskeisyyden takia tarvitsemme enemmän yhteisöllisyyttä ja huolenpitoa Lähimmäisyhteiskunnassa ihmisarvo perustuu ihmisen olemiseen, ei hänen tekemisiinsä tai kykyihinsä eikä sairaus tai vammaisuus vähennä kenenkään ihmisarvoa tai oikeutta elämään

Tämän olen saanut itsekin elämässä oppia nyt jo edesmenneen kehitysvammaisen kasvattisisareni Liisan kautta. Spontaani vastaus alakoululaisena kaverini kysymykseen: ”Haluaisit varmaan, että teidän Liisa olisi terve?” oli: ”En, eihän Liisa silloin olisi Liisa!”. Vammaisuus ei ole virhe, vaan yksi osa sitä ominaisuuksien joukkoa, joka muodostaa meistä itse kustakin persoonia.

Olin vuosia mukana Kehitysvammaisten Tuki Ry:n eettisen neuvoston jäsenenä puolustamassa vammaisten oikeuksia elämään, hoivaan ja huolenpitoon, koulutukseen ja työelämä osallisuuteen sekä turvalliseen vanhuuteen. Joskus tuntuu, että saavutuksia ja suorituksia ihannoivassa ajassamme olemme hukkaamassa ihmiskäsityksen, jonka mukaan jokainen ihminen on ainutkertaiseksi luotu ja arvokas sellaisenaan. Siksi koen, että heidän oikeuksien puolustaminen on meille kaikille tärkeää.

Lähimmäisyhteiskunnassa ihmisen vapaus ja vastuu nivoutuvat erottamattomasti yhteen. Kalliilta ongelmien korjaamistoimilta vältytään, kun annetaan apua ja ohjausta ajoissa. Henkinen pahoinvointi johtaa helposti lasten ja nuorten syrjäytymiseen, päihteisiin tai hajoaviin perheisiin. Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisten rakastavaa huolenpitoa, jonka paras alusta on oma perhe.

Hyvät ystävät,

Euroopassa ja Suomessa on käyty vilkasta keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.   Jokainen yhteiskunta tarvitsee toimiakseen yhteisesti hyväksytyt arvot. Lähimmäisyhteiskunta on arvopohja, jota voi kunnioittaa kulttuuritaustasta riippumatta. Sillä muuttuvassa maailmassa on kuitenkin vielä tinkimättömiä elämänarvoja – lähimmäisen ihmisarvo on niistä keskeisimpiä.

Framtidens Finland är ett samhälle som är socialt rättvist, tryggt, familjevänligt, företagsamt, innovativt, konkurrenskraftigt, ekonomiskt framgångsrikt och gemenskapsbaserat och bygger på hållbara värderingar.

Tulevaisuuden Suomi on siis sosiaalisesti oikeudenmukainen, turvallinen, perheystävällinen, yritteliäs, innovatiivinen, kilpailukykyinen ja taloudellisesti menestyvä ja yhteisöllinen, eli kestäville arvoille rakentuva lähimmäisyhteiskunta. Se on parasta Suomelle!