Ajankohtaista

RSS

Ehdokasmetsällä

Kuntavaalit käydään ensi vuoden puolella, kevään korvalla, huhtikuussa. Käytännössä ehdokasrekrytointi käy puolueissa jo nyt kuumimmillaan. Korona -aika on vain vienyt monet tilaisuudet nettiin, ja ihmisiä kohdataan enemmän virtuaalisesti kuin kasvokkain.

Kuntavaalit ovat volyymivaalit, joissa saavutetut valtuustopaikat ovat varsin suorassa suhteessa ehdokkaiden määrään. Niinpä viime päivät on tullut vietettyä kännykkä ahkerasti korvalla, kuten niin usein ennenkin kuntavaalien kynnyksellä. Kaikki kummin kaiman tuttavatkin on kaivettu osoitekirjojen poteroista tulilinjalle ehdokasmetsästystä varten. Lisäksi tapaamiaan ihmisiä alkaa arvioida siitä näkökulmasta, sopisiko hän mahdollisesti kuntavaaliehdokkaaksi. Rajana olen sentään pitänyt, etten kaupan kassalta tivaa hyvän päivän toivotusten jälkeen ehdokassuostumusta.

Kun soitettujen puhelujen lukumäärä huitelee päivittäin kymmenissä, niin mokiakin sattuu. Samannimisiä suomalaisia on yllättävän paljon ja mokomat kehtaavat vielä asua samoilla paikkakunnilla.

Takavuosilta muistan, kuinka eräänkin rouvan kanssa selvisi vasta puhelun puolessa välissä – omituisten vastausten ja hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen – että se olikin se toinen Liisa Virtanen, joka on osaston pitkäaikainen jäsen. Luikertaakseni tilanteesta edes jotenkuten säällisesti, heläytin, että ”rouva kuitenkin kuulostaa niin mukavalta, että varmaan voisi ehdokkaaksemme lähteä!”. Kai sydämellinen ääni jotain ideologisesta suuntautuneisuudesta kertoo, eikö?

”Ai siis koululaispaneelin vai?” paljasti, että tämän Johannan pitää vielä muutama vuosi vartoa ehdokkaaksi pääsyä. Kuitenkin ilahduttavan valveutunut nykynuori, kun tiesi että täti kyselee ehdolle kuntavaaleihin eikä Temppareihin. Ja selvisi sekin, ettei espoolainen täysnimikaima Anneli ollut kirjoittanut kirjoja laisinkaan, vaan vain ”runoja pöytälaatikkoon omaksi iloksi”.

Meidän politrukkien työtä helpottaisi kovin, jos näihin erilaisiin numerohalukoneisiin voisi liittää pienet henkilöesittelyt – edes näin vaalien alla! Vaikka harvoinpa ihmiset närkästyvät, kun heitä kysyy ehdolle. Useimmat ovat itse asiassa aika otettuja, että häntäkin ajatellaan potentiaalisena ehdokkaana.

Joillakin rima on korkealla joko itselleen tai puolueelle. Ei, kunnan budjetin sisältöä ei tarvitse osata lähtiessään ehdolle, ja hallintosäännönkin ehtii oppia luottamustehtävän myötä. Monia itsekriittisiä olen rohkaissut samoin sanoin, kun minua kannustettiin ensimmäiseen paneelikeskusteluun: ”Tietämättömyyden voi aina peittää, mutta innostuksen puutetta ei milloinkaan!”. Ja toisaalta jos puolueen Nato-linja mietityttää, niin tuskinpa asiasta Huidunperän valtuustossa linjataan.

Uskon, että halu vaikuttaa kuntatasolla ihmisiä lähellä oleviin asioihin on ollut se, miksi monet ovat ylipäätään lähteneet mukaan politiikkaan. Omallakin kohdalla kävi näin, kun entinen opettajani pyysi minua 19-vuotiaana ehdolle kunnallisvaaleihin. Lautakuntatyö tuntui mielekkäältä, sillä siellä hoidettiin monia nuorten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita, jaettiin toiminta-avustuksia ja toteutettiin nuorten tilaisuuksia. Näin jälkeenpäin katsottuna juuri vuodet kunnallispolitiikassa olivat ne, jotka koukuttivat jatkamaan eteenpäin.

Nytkin kun kuntien tehtävärakenne on voimakkaassa murroksessa ja huoli lähipalvelujen säilymisestä painaa monien mieltä, on vaikuttaminen kuntakentässä erityisen tärkeää. Haluankin rohkaista jokaista lukijaa: lähde ehdolle ja mukaan vaikuttamaan oman kotikunnan tulevaisuuteen!

Kristillisdemokraatit haluavat jokaiseen kuntaan hankintastrategian, jossa painotetaan lähellä tuotettua ja kestävästi hankittua

Kristillisdemokraattien Pohjois-Savon piirin 50-vuotisjuhlassa puhunut puolueen pj., kansanedustaja Sari Essayah vaati suomalaisiin kuntiin hankintastrategiaa, jossa painotetaan lähellä tuotettua ja kestävästi hankittua.

Essayah muistutti poliittisessa tilannekatsauksessa kuntien hankintojen merkityksestä alueen yrityksille ja elinvoimalle. Kuntien hankintojen kokonaisarvo on noin 18 miljardia euroa vuodessa.

– Kuntien oma vastuu osaavasta hankintapolitiikasta on erittäin merkittävä. Valitettavasti isossa osassa Suomen kuntia ei ole minkäänlaista strategista linjausta siitä, mitä hankinnoilla halutaan edistää. Suurin osa kunnista tekee jokaisen hankinnan kohdalla erilaisia linjauksia, joissa valitettavan usein laatukriteerit tai oman alueen elinvoimasta huolehtiminen unohtuvat. Hankinnoissa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota laatu- ja ympäristövaatimuksiin. Suomen ulkopuolella voimassa olevat heikommat ulkomaiset laatu- ja ympäristövaatimukset eivät saa johtaa hankintakilpailun voittamiseen. Suomen hankintalaki ja EU-alueen hankintadirektiivit säätelevät kaikkia julkisia hankintoja, ja niiden puitteissa on mahdollista varmistaa sekä lähiruuan suosiminen että pienten ja keskisuurten yritysten mukaan pääsy. Kunta, joka tahtoo edistää alueen elinvoimaa, kilpailuttaa viisaasti, muistutti Essayah

– Kristillisdemokraatit nostavat kuntavaaliteemoissaan kuntien hankintoja ohjaavan strategian keskeiseksi työkaluksi vaikuttaa kuntien elinvoimaan ja alueen yritysten menestymiseen. Kunnissa on linjattava julkisiin hankintoihin selkeät periaatteet ja kriteerit. Hankinnoissa on otettava huomioon kokonaisedullisuuden lisäksi paikallisuus, turvallisuus, jäljitettävyys, innovatiivisuus, sosiaaliset kriteerit ja elinkaarikustannukset. Hankinnoista on myös tiedotettava avoimesti ja ajoissa, vaati Essayah.

Essayah ja Vestman johtamaan eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmää

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä valitsi kansanedustaja Sari Essayahin (kd) Lapinlahdelta jatkamaan puheenjohtajanaan ja nimesi uudeksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok) Sipoosta.

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmässä on mukana 15 kansanedustajaa viidestä eri eduskuntaryhmästä. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän tarkoituksena on edistää mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista kotimaassa ja kansainvälisesti. Ryhmä työskentelee uskonsa vuoksi vainottujen puolesta ja tukee demokratiaa maissa, joissa totalitaarisuus voi muutoin saada lisävaltaa.

Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä voi vaikuttaa merkittävästi näiden vapauksien toteutumiseen. Toisen maan päättäjien – parlamentaarikkojen ja hallitusten – ääntä kuunnellaan ja arvostetaan, sillä se vaikuttaa ihmisoikeuksia rikkovan maan kauppa-, kulttuuri- ja yleisiin yhteistyösuhteisiin.

Yrittäjyyden esteitä voitaisiin purkaa yrittäjätilin avulla

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd) esittää yrittäjätilin käyttöönottoa Suomessa Viron mallin mukaan. Tänään hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Essayah kysyy, onko hallitus selvittämässä uudenlaisen kevytyrittäjyyttä tukevan yrittäjätilin mahdollisuuksia.

– Työllisyyden parantamiseksi pitää ottaa käyttöön kaikki hyväksi havaitut keinot. Yrittäjäksi ryhtymisen esteenä on usein pelko raskaista velvoitteista, joita yrittäjän tulee hoitaa joko itse tai ostamalla palveluita tilitoimistoilta. Aloittavan yrittäjän liikevaihto on kuitenkin usein sellaista kokoluokkaa, että lisäkulut tekevät yrittäjyydestä kannattamatonta, perustelee Essayah.

Yrittäjätili luotaisiin TE-toimiston palveluksi kaikille työttömäksi jääneille tai yrittäjyyttä aloitteleville. Jokainen työtön voisi myydä omaa työpanostaan yrittäjätilin kautta ja yhteiskunnan tarjoama palvelu hoitaisi mm. kirjanpidon ja verojen maksun. Virossa yrittäjätilin on ottanut käyttöön noin 1 200 uutta pienyrittäjää. Mikäli yrittäjätiliä hyödynnettäisiin Suomessa samassa suhteessa, voisimme saada maahan jopa 5 000 uutta yrittäjää.

Lisääntyykö hyvinvointi?

Hallitus on keskuudessaan päässyt sopuun sote-uudistuksesta. Tosin tiedotustilaisuudessa näytti ministereillä vielä olevan kahta linjaa järjestämisvastuullisen alueen nimestä. Se, nimitetäänkö sote-alueita maakunniksi vai hyvinvointialueiksi, on syvempää kuin semantiikkaa eli politiikkaa.

Keskusta ei tällä sote-esityksellä tule saamaan haaveilemiaan monialaisia maakuntia. Verotusoikeuden toteuttaminenkin jää seuraavien hallitusten kontolle. Maakunta -sotesta puhuminen kuitenkin ylläpitää ikiaikaista unelmaa itsehallinnollisista maakunnista, joissa puolueella on kokoaan suurempi valta.

Sen sijaan Sosiaalidemokraatit saivat esityksessä kaikki keskeiset tavoitteensa läpi. Hyvinvointialueiden päätöksentekoa on rajattu vastuullaan olevan tuotannon järjestelyissä, ohjausvalta ja rahat ovat tiukasti sosiaali- ja terveysministeriön peukalon alla ja yksityisten palveluiden tuottajien ja kolmannen sektorin täydentävä rooli on rajattu minimiin.

Sotemaakunnille annettu uusi nimi, hyvinvointialueet, ei valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että useat hyvinvointialueet ovat liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Pienet väestöpohjat eivät mahdollista sosiaali- ja terveyspalveluiden täysipainoista järjestämistä ja tuottamista, ja ne myös synnyttävät rahoitustarpeessa suurta satunnaisvaihtelua.

Kuten politiikassa niin usein, alueiden lukumäärästä väännettäessä ei enää kyse olekaan potilaan tai asiakkaan parhaasta, vaan alueellisesta vallanjaosta. Mitä enemmän itsehallintoalueita, sitä varmemmin valta keskittyy muutamalle suurimmalle puolueelle. Maakuntavaalien myötä palaavat kuvioihin demokratiaa vääristävät korkeat piilevät äänikynnykset, joita esimerkiksi eduskuntavaalien vaalipiiriuudistuksilla on pyritty madaltamaan.

Itä-Savon sairaanhoitopiirin poliittinen pallottelu on tästä oiva esimerkki. Kaikki tietävät, että nyt ostettiin vain lisäaikaa, jolla hallituksen työrauha säilytettiin. Mieleen muistuu oppitunti kuntapolitiikasta, jossa urakoitsija jälkeenpäin kehui tehneensä muhkean urakkasopimuksen ymmärrettyään viedä lautakunnan riideltäväksi valinnan valokatkaisijoiden väristä.

Ihmettelen myös haja-asutusalueiden hidasta heräämistä siihen, miten valta hyvinvointialueella tulee keskittymään kasvukeskuksiin. Monesta pienestä kunnasta ei pääsen edustajaa tulevaisuuden sote- valtuustoihin. Miten sitten vaikutat siihen, että oman kylän vanhusten asumispalvelut tai terveysasemat säilyvät?

Tässäkään sote-mallissa rahoitus ei ole riittävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttäisi laajempaa vapautta palvelujen tuottamisessa, vahvaa palvelutuotannon tehokkuuden ja tuottavuuden paranemista, integraation toteutumista koko maassa sekä tehokasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Vanha jako perustason ja erityistason palveluihin istuu tiukassa. Perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn panostamisesta pitää huolehtia, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa, palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden parantamisessa sekä kustannusten kasvun hillinnässä.

Sitkeässä istuu se ajattelu, että sosiaali- ja terveydenhuolto nähdään vain kulueränä, eikä investointina väestön hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Investointina, joka parhaimmillaan tuottaa taloudellista hyötyä koko kansantaloudelle. Siksi tätäkin sote-mallia arvioitaessa tärkein kysymys on, parantaako tämä väestön hyvinvointia.

Hyvää tyttöjen päivää!

Eduskunnan viikko oli budjetin lähetekeskustelua ja loppuviikon uutisointia hallitsi maski-gate. Valitettavan usein tärkeätkin asiat hautautuvat uutisvirtaan. Keskiviikkona nimittäin otimme varaslähdön tänään vietettävään kansainväliseen tyttöjen päivään. Päivän vietto muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia, mutta toisaalta sillä juhlistetaan tyttöjen voimaa ja mahdollisuuksia.

Asikkalalainen 16-vuotias Aava Murto oli päivän ”pääministerinä” ja aloitti aamunsa Kesärannasta ja päätyi eduskuntaan. Aavalla oli meille tuomisenaan tärkeä viesti: tyttöjen kokemaan häirintään netissä on puututtava ja digitaalinen kuilu sukupuolten välillä ei saa kasvaa.

Plan International Suomen kyselytutkimuksen mukaan jopa 42 % 15–24-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista on joutunut sosiaalisessa mediassa häirinnän kohteeksi. Eniten häirintää koetaan Instagramissa ja Snapchatissa. Häirintä on mm. kiusaamista, seksuaalista häirintää, trollausta, rasistista kommentointia, ulkonäön pilkkaamista ja vainoamista sekä fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla uhkaamista.

Verkkohäirintä ei ole harmitonta, vaan sen seuraukset hyvinvoinnille ovat merkittäviä. Se murentaa tyttöjen itsetuntoa, aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, vaientaa heidän mielipiteensä ja vaikuttaa myös verkon ulkopuolella esimerkiksi turvattomuutena ja väkivallan pelkona. Sosiaalisessa mediassa syntyneitä juoruja joudutaan kohtaamaan myös verkon ulkopuolella. Verkossa tapahtuva väkivalta voi vaikeuttaa tyttöjen koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita, sosiaalisuutta ja perhesuhteita. Kuten Plan International Suomi toteaa raportissaan, verkkoväkivalta on oikeaa väkivaltaa, jolla on oikeita seurauksia.

Seksuaalinen häirintä on häirinnän muodoista yleisin. Joka kolmas häirintää kohdanneista suomalaisista tytöistä on tullut itse häirityksi seksuaalisesti. Vähemmistöön kuuluvat tytöt ja nuoret naiset joutuvat kokemaan häirintää moninkertaisen määrän. Etnisyys, maahanmuuttajatausta, koulutustaso, toimintakyky tai vammaisuus altistavat häirinnälle. Aktiivisuus ja rohkea mielipiteiden esittäminen saavat myös häiritsijät liikkeelle.

Tyttöjen suojelemiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä ja monia toimijoita. Siihen tarvitaan niin sosiaalisen median yritysten, poliisien, poliittisten päättäjien kuin perheidenkin aktiivisuutta. Sosiaalisen median yritykset voivat luoda tehokkaita ja helppokäyttöisiä raportointikeinoja ja parantaa moderointia tunnistamaan häirintää, jotta häiriköt saadaan vastuuseen. Poliisin resursseja tarttua verkossa tapahtuvaan häirintään tulee lisätä ja oikeusprosesseja nopeuttaa. Vaikuttajien tulee pitää verkossa tapahtuva häirintä keskustelussa, jotta tietoisuus sen osalta lisääntyy ja sen haitallisuus tunnistetaan nykyistä paremmin. Perheissä asiasta pitää keskustella, sillä vain kolmasosa tytöistä kertoo aikuiselle verkossa kohtaamastaan häirinnästä. Tyttöjä tulee suojella verkossa tapahtuvalta häirinnältä ja se voidaan tehdä meidän aikuisten vahvalla yhteistyöllä!

Eloa ja kapinaa

Elokapina-niminen kansainvälinen anarkistiliike on rantautunut näyttävästi Suomeen. Välittömiä ilmastotoimia ja ilmastohätätilan julistamista vaativa liike on valinnut äänensä kuuluviin saamiseen tarkoituksellisen lakien rikkomisen ja kansalaistottelemattomuuden.

Esimakua tempauksista saimme lauantaina. Kokoontumisilmoituksesta poiketen mielenosoitus muuttui vilkkaasi liikennöidyn ajoradan haltuunottoon toisiinsa kytketyllä ihmisketjulla ja tuomalla yhä uusia ajoradalle istujia poliisin poistamien tilalle.
Tapauksen johdosta liikenne keskusta-alueen liepeillä oli tukossa useita tunteja, estäen esimerkiksi normaalin työmatkaliikenteen. Tämän lisäksi laiton mielenosoitus työllisti täyden käytössä olleen kapasiteetin eli 24 poliisipartiota, joiden muut työtehtävät siirtyivät.

Lukuisista pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta elokapinalliset eivät siirtyneet, ja kun resursseja ei enää ihmisten kantamiseen ollut, poliisi varoituksen jälkeen käytti lievintä mahdollista voimatointa eli pippurisumutinta saadakseen turvallisuutta uhkaavan tilanteen purettua.

Tämä oli mielenosoittajien suunnalta onnistunut provokaatio, joka takasi maksimaalisen huomion asian jatkokäsittelylle. Vasemman ja vihreän laidan poliitikot riensivät tuomitsemaan poliisin voimankäytön, tilannetta verrattiin Valko-Venäjään ja poliisiväkivaltaa kauhisteltiin, oikeusasiamiehelle tehtiin lukuisia kanteluita ja aina valpas valtakunnansyyttäjän virasto puuttui asiaan.

Liuta oikeusoppineita todisteli, kuinka meillä oikeusvaltio murenee. Media takoi pari päivää samaa tahtia, ja seuraava liikkeen performanssi olikin sitten kaikissa pääuutislähetyksissä ja lehtien etusivuilla. Useammalla tavalla lakia rikkoneet mielenosoittajat olivatkin siis joutuneet tilanteessa virkavallan uhreiksi? Viestintästrategia ja luottamuksen murentaminen viranomaisiin onnistui kuin hybridivaikuttamisen oppikirjasta!

Tilanne alkoi tasoittua vasta kun kaivettiin esille liikkeen sisäistä viestintää ja suunnitelmia lentokenttien ja rekkaliikenteen blokkauksesta, ”paljon häiriötä isolla porukalla. kohteina: Poliittinen järjestelmä ja päättäjät (heidän blokkaus) kunnalliset poliitikot ja kansalliset poliitikot. Pankit, infrastruktuuri, pahimmat suuryritykset, satamat, risteily, metsäteollisuus, turveteollisuus.”

Opittiinkohan tästä mitään?

Englanninkielinen kone- ja tuotantotekniikan perustutkinto Riveriaan

Tiedote 2.10.2020

Julkaisuvapaa

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah on jättänyt tänään hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa se patistaa hallitusta lisäämään Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverian ammatillisten tutkinnon ja koulutuksen järjestämislupaan englanninkielisen kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnon.

  • Pohjois-Karjalan teknologiateollisuuden kasvun esteeksi on nousemassa ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus. 40 % yrityksistä kokee työvoiman saatavuuden jossain määrin kasvun esteeksi, ja joka kymmenennessä yrityksessä se nähdään merkittävänä kasvun esteenä. Hallituksen on helpotettava alueen yritysten kasvua myöntämällä alueelle lisää kipeästi tarvittavia koulutuspaikkoja, Essayah haastaa.

Pohjois-Karjalan kansainvälistä kauppaa tekevä teknologiateollisuus vastaa koko maakunnan kokonaisviennistä noin 44 %. Vuonna 2018 alan liikevaihto oli alueella yli miljardi euroa. Alan yritysten kansainvälistymistä tukevat muun muassa vahva liiketoimintaosaaminen ja alihankintaverkostot sekä korkean jalostusasteen tuotteet. Ala investoi mittavasti ja kasvu on vahvaa.

  • Englanninkielisellä kone- ja tuotantotekniikan tutkintokoulutuksella voidaan vastata Pohjois-Karjalan maakunnan kone-, metalli- ja muovialan osaavan työvoiman kasvavaan tarpeeseen, luoda alueelle työpaikkoja, edistää maakunnan elinvoimaisuutta, parantaa koulutuksen järjestäjän toiminnan vaikuttavuutta sekä tukea opiskelijoiden ja alueen työelämän kansainvälisyyttä, Essayah perustelee.

Tällä hetkellä alan yritykset joutuvat rekrytoimaan alan osaajia ulkomailta, koska koulutustarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Koulutuksen tarve on ilmeinen ja työllistyminen koulutuksen jälkeen on helppoa.

  • Erityisesti tällaisina aikoina hallituksen tulee myöntää lisää koulutuspaikkoja juuri sinne, missä työllistyminen on varminta ja missä voidaan tukea yritysten kasvun edellytyksiä, Essayah toteaa.

 

Lisätietoja:

Sari Essayah
Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja

 

Essayah: Savoon yksi sote-alue

Kansanedustaja, puolueen pj. Sari Essayah
25.9.2020

Essayah: Savoon yksi sote-alue

Kristillisdemokraatit kannattavat palveluiden näkökulmasta tehtävää sote-uudistusta, joka toteutetaan irrallaan maakuntarakenteesta.

  • Uudistusta pitää valmistella sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, ei maakunnallisen poliittisen päätöksenteon ja hallinnon pohjalta. Suuri osa hallituksen lausuntokierroksella olevan esityksen kaavailluista sote-maakunnista on liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tärkeintä on pystyä vastaamaan laadukkaasti asukkaiden erilaisiin palvelutarpeisiin, korostaa puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.
  • Esimerkiksi Etelä-Savon maakunnan hartiat eivät kestä tulevaisuuden haasteita muun muassa väestön ikääntymisen ja radikaalin huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Hallituksen esitys on pahimmillaan repimässä Etelä-Savon maakunnan. Tässä tilanteesta olisi järkevää muodostaa Pohjois- ja Etelä-Savon yhdistävä Savon sotealue. Yhtenäinen Savon sote-alue tarjoaa leveämmät hartiat ja turvaa lain mukaisesti paremmin ja tasapuolisemmin väestönsä palvelut. Toteutuessaan kokonaisuus  mahdollistaisi myös kattavamman aluesairaaloiden verkoston, kuin nyt ehdotetut vaihtoehdot. Ensisijaisesti tulisi siis selvittää maakuntien ja kuntien tahto yhteen yhteiseen sote-alueeseen, Essayah perustelee.

Hän muistuttaa, että alueet ovat hyvin eri viivalla uudistuksen toteuttamisessa.

  • Monissa maakunnissa integrointi on jo viety pitkälle, kuten Pohjois-Karjalan Siun sotessa, ja uudistuksien tarve on siksi vähäisempi. Joissakin maakunnissa sote-palvelut ovat erityistason palveluja lukuun ottamatta edelleen yksittäisten kuntien tuottamia, ja niissä yhteensovittaminen vaatii erittäin paljon osaamista ja eri ryhmien yhteistyötä. Näissä jälkimmäisen kaltaisissa kunnissa uudistuksen läpivieminen tulee vaatimaan huomattavasti enemmän asiantuntijoita ja yhteistyöelimiä sekä resursseja. Lopullisessa esityksessä tulisikin säätää mahdollisuudesta anoa lisäaikaa uudistuksen toteuttamiselle niillä alueilla, joilla integrointi aloitetaan alusta ja uudistusta ei saada aikaan annetussa aikataulussa. Haastavimmille alueille on tarpeen tarjota myös riittävät tukiresurssit, joilla uudistuksen läpiviemisen aikataulua voidaan tiivistää.

Essayah korostaa, että lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, ettei osaavaa henkilökuntaa palvelutuotannossa menetetä.

  • Erityisesti pienet ja syrjäiset, mutta myös suuremmat kunnat kamppailevat pätevän sote-henkilöstön saamisen kanssa. Järjestämislain vastakkainasettelu, joka koskee yksityistä ja julkista palvelutuotantoa on tarpeettoman vahvaa. Lain tiukka tulkinta saattaisi erityisesti sosiaalipalvelut erityisen haavoittuvaan asemaan, sillä sosiaalipalvelujen tuotanto tukeutuu hyvin vahvasti yksityiseen ja kolmanteen sektoriin. Kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kumppanuussopimukset ovat toimivia ja hyviä, eikä niiden estämiselle ole palvelujen laadun tai saatavuuden näkökulmasta todellisia perusteita.

 

Työllisyydessä hölmöläisten peitonjatke -malli

Eduskunnan syksyn on avannut huoli työllisyydestä, eikä suotta. Irtisanomis- ja yt-uutisia tippuu harva se päivä, ja myös kokonaisia tuotantolaitoksia ajetaan alas. Siksi hallituksen budjettiriihen suurin kiinnostus kohdistui juuri työllisyys- ja kilpailukykypäätöksiin, mutta valitettavasti ne tuottivat ison pettymyksen.

Hallitukselta puuttuu talouden ja työllisyyden edistämisen kokonaiskuva. Työllisyyden parantamiseen eivät yksin työllisyyspoliittiset toimet riitä, vaan on huolehdittava sekä yksityisen kulutuksen kautta tulevasta ostovoimasta että yritysten kilpailukyvystä. Ei siis hyödytä, että paperilla luodaan päätösperäisiä työpaikkoja, jos samalla työpaikkoja häviää muualta, kun verotusta kiristetään ja kilpailukykyä heikennetään. Hallituksen työllisyyspolitiika muistuttaa sitä kuuluisaa hölmöläisten peiton jatkamista.

Hallituksen ainoaksi merkittäväksi työllisyystoimeksi on jäämässä aktiivimallin palauttaminen pienin muutoksin sekä työvoimapalveluiden resurssointi. Muut päätökset ulkoistettiin jälleen työmarkkinajärjestöille. Työllisyystavoitetta nostettiin, mutta tavoitteen saavuttaminen jätettiin seuraavien hallitusten vastuulle.

Itse työllisyystavoitteen numeroistakin ehti eduskunnassa nousta äläkkä. Valtiovarainministeriö totesi laskelmissaan aivan oikein, että budjettiriihessä tehtiin päätöksiä, joiden työllisyysvaikutus on vain noin 14 – 16 000 työpaikkaa, ei suinkaan kerrottua yli 30 000. Pääministeri kuitenkin tulkitsi, että vielä tekemättömät ja jo ennen budjettiriihtä tehdyt päätökset lasketaan mukaan, kun ne lisäävät työpaikkoja. Samalla logiikalla hallituskauden alussa tehty viime kauden aktiivimallin purku olisi toki pitänyt huomioida työpaikkojen vähennyksenä. Näin nyt uutena lanseeratun aktiivimallin työllisyysvaikutus on ns. plusmiinus nolla, mutta kummasti silläkin vain saatiin 10 000 uutta työpaikkaa paperille kirjattua.

Samalla toteutettiin päätöksiä, joilla teollisuuden, kuljetussektorin ja kotitalouksien kustannuksia kasvatetaan. Erityisesti energian ja polttoaineiden hinnankorotukset ja päästökauppakompensaation lopettaminen ovat myrkkyä kilpailukyvylle. Teollisuuden sähköveron lasku ja väylämaksualennukset ovat toki tarpeellisia, mutta tuovat yrityksemme ilmasto- ja sijaintiolosuhteiden takia vasta samalle viivalle kilpailijoiden kanssa.

Hallitus päätti riihessä myös korottaa merkittävästi turpeen verotusta, vaikka hallitusohjelman tavoite oli täyttymässä etuajassa pelkällä päästökauppamekanismilla. Turpeen käytön nopea alasajo tulee käytännössä johtamaan siihen, että lämmöntuotannossa käytetään jatkossa entistä enemmän kivihiiltä, öljyä ja venäläistä haketta. Tämä on Suomen huoltovarmuuden osalta valtava riski, enkä ymmärrä tätä edes ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta. Ennen kotimainen vaihtoehto ohitti aina tuontipolttoaineet.

Tässäkin ratkaisussa hallitukselta puuttuu kokonaiskuva, sillä turpeen energiakäytön nopea alasajo vaikuttaa metsäteollisuuden raaka-ainevirtoihin. Puun poltto energiantuotannossa tulee lisääntymään, mikä on kansantalouden kannalta valtavaa tuhlausta. Arvokkaan runkopuun polttaminen sotkee vähitellen metsäteollisuuden puuhuollon ja on riski, että metsäteollisuuden investoinnit siirtyvät vähitellen pois maastamme toimintaympäristön muuttuessa.

Lisäksi turvetuotannon pikainen alasajo tarkoittaa erittäin kovaa iskua alan yrittäjille, liitännäistyöpaikoille ja maaseudun elinvoimalle. Turpeen energiakäytöstä pitäisi luopua hallitusti siirtymäajan myötä, kun korvaavia energiamuotoja on saatavilla.

Onneksi meitä maaseudun veronmaksajia kovasti ilahduttaa entistä kalliimpaa polttoainetta tankatessa, että saan sentään kustantaa veroeuroillani ilmaiset työsuhdepolkupyörät kasvukeskusten hyvän julkisen liikenteen rinnalle.  Aluepolitiikkaahan se on tämäkin!