Ajankohtaista

RSS

Rinteen hallitusohjelma rakentuu epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoron Rinteen hallituksen ohjelmasta pitänyt puolueen puheenjohtaja Sari Essayah totesi, että pääministeri Rinteen hallitusohjelma rakentuu kestävän talouspohjan sijaan epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä.

KD:n mielestä julkisten menojen huonosti kohdennetut pysyvät lisäykset, mittava omaisuuden myynti ja velkaantuminen vaarantavat julkisen talouden tasapainon, ja siten mahdollisuuden pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien perusturvasta ja palveluista. KD esittää omaa epäluottamuslausetta Rinteen hallitukselle.

– Valtiontalous on hyvin riippuvainen vientiteollisuudestamme, joka taas on tuotantorakenteeltaan tunnetun suhdanneherkkä. Siksi on niin vaarallista, että etukäteen sitoudutaan suuriin menonlisäyksiin, joiden toivotaan hoituvan ylioptimistisen kasvun ja työllisyyden myötä. Maailmalta puhaltavat tuulet näyttävät, onko hallitus ja sen ohjelma vielä sortuva korttitalo, Essayah totesi.

– Hallitusohjelman veropolitiikka rankaisee myös kohtuuttoman paljon työssäkäyviä keskituloisia, eikä edistä koko Suomen pitämistä asuttuna. Suunnitellut veronkiristykset tulevat rokottamaan muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä. Paljon puhuttu syntyvyyshaaste ja lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen näkyvät hallitusohjelmassa myös valitettavan vähän.

Kannamme huolta erityisesti lapsiperheiden tulevaisuudesta. Pidämme sinällään hyvänä lapsilisän nostamista monilapsisten perheiden kohdalla sekä yksinhuoltajalisänkorotusta, mutta nämä lisäykset kohdistuvat melko pieneen ryhmään. Entä ne monet muut 1-3 lapsen perheet, joita määrällisesti on kuitenkin eniten. Nyt tarvitaan yhteiskunnan läpileikkaavaa lapsiystävällistä politiikkaa, Essayah peräänkuulutti.

KD löytää hallitusohjelmasta toki myös kannatettavia asioita, kuten pienituloisille suunnatut veronkevennykset, hoitajamitoituksen ja kirjaukset koti- ja omaishoidon kehittämisestä sekä sotu-uudistussuunnitelmat.

Lue koko puhe:

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 11.6.2019

Valtioneuvoston tiedonanto: Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019, Osallistava ja osaava Suomi –sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta

Arvoisa puhemies,

Viimeiset pari vuotta olemme eläneet nousukauden aikaa. Talous on kehittynyt positiiviseen suuntaan ja työllisyysluvut ovat parantuneet. Tästä ei kuitenkaan valitettavasti ole asiantuntijoiden mukaan muodostumassa uutta normaalia. Talouskasvu ei näytä viimeisimpien ennusteiden mukaan yltävän kahteen prosenttiin, eikä työllisyyden kasvu ole niin ripeää kuin mitä toivotaan.

Hallitusohjelman oletuksena kuitenkin on viime vuotisen suunnan jatkuvan pitkin vaalikautta. Ohjelma on kokoelma tavoitteita ja toiveita, mutta monesta niistä puuttuvat uskottavat ratkaisut ja hintalappu. Hallitusneuvotteluiden ilmiöpohjainen työskentelytapa näköjään johti siihen, että pilvilinnoja rakentui urakalla. Valitettavasti myös kolmen miljardin tulevaisuusinvestointeihin on kirjattu suuri joukko ihan normaaleja menoja; syömävelkaa on turha naamioida investoinneiksi, vaikka se paperilla paremmalta näyttääkin.

Rinteen hallituksen ehdottomasti tärkein ja valitettavasti samalla heikoin lenkki on siis kuva talouden tilanteesta.  Valtiontalous on hyvin riippuvainen vientiteollisuudestamme, joka taas on tuotantorakenteeltaan tunnetun suhdanneherkkä. Työttömyyden kautta huoltosuhteen entistäkin suurempi heikentyminen vaikuttaa ikääntyvään Suomeen enemmän kuin moneen muuhun maahan. Siksi on niin vaarallista, että etukäteen sitoudutaan suuriin menonlisäyksiin, joiden toivotaan hoituvan ylioptimistisen kasvun ja työllisyyden myötä. Maailmalta puhaltavat tuulet näyttävät, onko hallitus ja sen ohjelma vielä sortuva korttitalo.

Julkisen talouden pitkäjänteistä kehittämistä ei tulisi nyt laiminlyödä, sillä kestävyysvajeen korjaaminen, kuten myös suomalaisten ikärakenne ja suhdannemuutokset, vaativat pitkäntähtäimen kestäviä ratkaisuja. Suunnitelmat valtion omistusten myymisestä osin pysyvien menojen kattamiseksi on lyhyt katseista. KD:n mielestä hallitusohjelman veropolitiikka rankaisee myös kohtuuttoman paljon työssäkäyviä keskituloisia, eikä ohjelma myöskään edistä koko Suomen pitämistä asuttuna. Suunnitellut veronkiristykset tulevat rokottamaan muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä. Entä onko uusien ilmasto- ja kiinteistöverojen maksumiehinä se joukko, joka on jäänyt jumiin vanhojen lämmitysratkaisujen kanssa vaikeasti kaupaksi meneviin taloihin?  Valitettavan paljon siinä joukossa on ikäihmisiä, joiden ”vappu-viisikymppinen” on nopeasti huvennut kasvaneisiin kiinteistökuluihin.

Me kristillisdemokraatit kannamme huolta erityisesti lapsiperheiden tulevaisuudesta. Paljon puhuttu syntyvyyshaaste ja lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen näkyvät hallitusohjelmassa kuitenkin valitettavan vähän. Pidämme sinällään hyvänä lapsilisän nostamista monilapsisten perheiden kohdalla sekä yksinhuoltajalisänkorotusta, mutta nämä lisäykset kohdistuvat melko pieneen ryhmään. Entä ne monet muut 1-3 lapsen perheet, joita määrällisesti on kuitenkin eniten. Nyt tarvitaan yhteiskunnan läpileikkaavaa lapsiystävällistä politiikkaa!

Vastaavasti hallituksen ehdottama translainmuutos, jossa sukupuolen vaihtaminen eriytetään lääketieteellisestä arviosta ja hoidoista henkilön omaan ilmoitukseen ja kokemukseen perustuvaksi, ei myöskään tue lapsen etua. Isyyden ja äitiyden käsitteet halutaan murentaa; lapsen synnyttävä äiti voi olla juridinen mies tai vastaavasti juridinen nainen voi olla lapsen biologinen isä. KD katsoo, ettei pienen vähemmistön subjektiivinen kokemus omasta sukupuolesta ole peruste muuttaa äitiyteen ja isyyteen liittyvää lainsäädäntöä.

Hallitus on pidentämässä oppivelvollisuutta toisen asteen koulutukseen. Tavoite vähentää väliinputoajia on tietysti erittäin kannatettava ja välttämätön. Meillä on liian paljon nuoria, jotka jäävät jo peruskoulun jälkeen ulkopuolelle, mistä me kristillisdemokraatit kannamme isoa huolta. Valitettavasti tämän ratkaisun myötä rahaa ohjautuu eniten niille, joiden opinnot sujuvat jo nyt hyvin. Tarkoituksenmukaisempaa olisi ollut kohdistaa näinkin merkittävästä resurssoinnista suoraan tukitoimiin, erityisopetukseen, kuten myös perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Jo nyt monella toisen asteen opiskelijalla on puutteelliset valmiudet opiskeluun peruskoulusta valmistuttua.

On pakko myöntää, että on myös ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka niin monet vaalilupaukset ovat reilu kuukauden sisällä vaaleista unohtuneet. Mitä sanoo opiskelija, jonka opintorahaa Taloussanomien mukaan vasemmisto lupasi nostaa välittömästi 101 €/kk, mutta nyt lisäys onkin vain leipäpussin hinnan verran, noin 1,5 €/kk ; uupumaan jää vain vajaa satanen! Toinen satanen, joka on hallitusneuvotteluissa kutistunut, on tietysti se demareiden kuuluisa ”vappusatanen”,  joka on nopeasti pienentynyt viiteen kymppiin ja saajien määräkin murto-osaan alkuperäisestä.

Politiikka on mielikuvia, joiden kangastuksiin valitettavan moni uskoo. Rinteen hallitus nostaa työttömyysturvaa 20 euroa ja väittää sillä korjanneensa eriarvoisuuden. Se on verottomana 16 euroa, eli puoli euroa per päivä. Myllypuron leipäjonossa voi olla eri näkemys siitä, korjataanko tällä riittävästi eriarvoisuutta. Sentään vuoden 2011 hallitus, jossa KD oli mukana, korjasi perusturvaa 100 eurolla.

KD löytää hallitusohjelmasta toki myös kannatettavia asioita, kuten pienituloisille suunnatut veronkevennykset. Näyttäisi myös siltä, että Kristillisdemokraattien sotu-malliin on perehdytty, ja uudistusta viedään niillä askelmerkeillä parlamentaarisesti eteenpäin. Vastaavasti vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen, jota moni kd-aktiivikin on ollut kansalaisaloitteella edistämässä, saa meiltä täyden tuen. Hoitajamitoitus ja kirjaukset koti- ja omaishoidon kehittämisestä ovat myös asioita, joiden toteutumista seurataan. Vanhusten huolta ei tule nyt unohtaa, vaan vaalien alla pidettyjen korulauseiden tulee muuttua käytännön teoiksi.

Hienoa on myös huomata, että hallitus haluaa panostaa turvallisuuteen. Poliisien määrän lisäämisen ohella uskottavan puolustuksen turvaaminen jatkossakin edustaa suomalaisten tahtoa. Siksi on hyvä, että Suomen historian vasemmistolaisin hallitus tulee puolustushankinnoista toteuttamaan tarvittavat uudistukset ja näkee, että se on panostamisen arvoista.

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä. Työpaikat, joita hallituskin haluaa lisätä, eivät synny tyhjästä. Muun muassa järkevästi kohdennetuilla yritystuilla mahdollistetaan Suomen kannalta keskeisten alojen ja työpaikkojen pysyminen täällä. Vastaavasti järkevällä verotuksella tuetaan yritystoiminnan syntyä ja kasvua.

Hallituksen kunnianhimoinen hiilineutraaliustavoite voi kääntyä itseään vastaan, jos laiminlyömme omaa puhdasta teollisuuttamme, ja samalla tulemme ulkoistaneeksi päästömme enemmän saastuttaviin maihin. Esimerkiksi Ruotsissa uudistukselle on annettu 10 vuotta enemmän aikaa. Lisäksi epävarmuus vallitsee päästökauppakompensaation jatkosta.  Meidän tulee kehittää omaa tutkimusta ja tuotekehitystä. Teknologisten ratkaisujen avulla voimme parhaalla mahdollisella tavalla olla vastaamassa ilmastonmuutokseen.

Suomi tarvitsee myös omavaraisuutta. Kotimaisen maatalouden jatko tulee turvata, sillä leipä ei kasva kaupan hyllyllä. Kotimainen tuotanto ja lähiruoka ovat myös ekoteko ilmastolle. Maatalouden ratkaisut ovat EU-puheenjohtajuuskaudellamme kohtalon kysymyksiä, ja sillä vakavuudella ne on hoidettava. Täytyy vain toivoa, että EU-rahoituskehystä kasattaessa hallitusohjelman epäselvät kirjaukset EU:n uusille omille varoille eivät tarkoita päänavausta EU:n verotusoikeudelle. Vai miten lause: omien varojen keräämiseen ”sopii laaja-alainen kansainvälinen verotus paremmin kuin …kansallinen” pitäisi tulkita?

Nyt tarvitaan kestäviä ja tulevaisuutta rakentavia ratkaisuja. Tuore jääkiekon MM-kulta osoittaa hyvin, että nöyrällä asenteella ja hyvällä yhteistyöllä vaativissakin paikoissa pärjätään.

Menestykseen ei ole oikotietä. Tulevaisuutta on rakennettava vastuullisesti, eli pelkkien toiveiden ja epätodennäköisten odotusarvojen varaan.

Arvoisa puhemies, edellä olevan perusteella esitän seuraavaa epäluottamuslausetta:

Pääministeri Rinteen hallitusohjelma ei rakennu kestävälle talouspohjalle, vaan se pohjautuu epärealistisille odotuksille talouden ja työllisyyden kehityksestä. Julkisten menojen huonosti kohdennetut pysyvät lisäykset, mittava omaisuuden myynti ja velkaantuminen vaarantavat julkisen talouden tasapainon, ja siten mahdollisuuden pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien perusturvasta ja palveluista. Hallitusohjelma ei myöskään paranna suomalaisen teollisuuden ja yrittämisen toimintaedellytyksiä eikä lisää Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Tällä perusteella eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta

Viisikko ja vaaran paikat

Pääministeri Antti Rinteen hallitus on saanut lempinimekseen Viisikko menneiden vuosikymmenten suosittujen lasten ja nuorten seikkailukirjojen mukaan. Viisikko seikkaili milloin missäkin, aarresaarella, Englannin nummilla, vanhoissa linnoissa ja luolissa; monenlaisissa vaaran paikoissa kumminkin. Viime viikolla julkaistun hallitusohjelman perusteella Rinteenkään Viisikolta ei tule itseaiheutettuja vaaranpaikkoja puuttumaan.

Sinällään hallitusohjelmassa on paljon hyviä tavoitteita ja lupauksia politiikan uudistamisesta, poikkihallinnollisen yhteistyön sekä vuorovaikutuksen lisäämisestä kansalaisten kanssa. Luvatut panostukset lapsiperheisiin ja koulutukseen sekä pienituloisille suunnatut veron kevennykset ovat hyviä asioita. Tosin lähempi tarkastelu osoittaa, että monesta hyvästä tavoitteesta puuttuu uskottava ratkaisu ja hintalappu. Hallitusneuvotteluiden ilmiöpohjainen työskentelytapa johti siihen, että pilvilinnoja rakentui urakalla.

Hallitusohjelman ehdottomasti tärkein ja valitettavasti samalla heikoin lenkki on kuva talouden tilanteesta. Kaikkien puolueiden jakama hallitusohjelman 75% työllisyysastetavoite ja siten julkisen talouden tasapaino ovat – kuten todetaan – mahdollisia normaalissa suhdannetilanteessa. Mitkään merkit eivät kuitenkaan viittaa suhdannetilanteen jatkuvan ”normaalina”. Valitettavasti kolmen miljardin tulevaisuusinvestointeihin on myös kirjattu suuri joukko ihan normaaleja menoja; syömävelkaa on turha naamioida investoinneiksi, vaikka se paperilla paremmalta näyttääkin.

Merkittävä joukko asiantuntijoita suhtautuu kriittisesti oppivelvollisuusiän pidentämiseen. Tavoite syrjäytymisen ehkäisemisestä on ehdottoman hyvä, mutta koulupudokasvaarassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat räätälöityjä ratkaisuja. Jo tällä hetkellä ongelmana on, että toiselle asteelle mennään liian puutteellisin valmiuksin. Tarkoituksenmukaisempaa olisi ollut kohdentaa merkittävä rahoitus esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ja erityisopetukseen. Nyt kalliin ratkaisun myötä eniten rahaa ohjautuu niille, joiden opinnot sujuvat muutoinkin.

Jonkinasteinen pettymys on se, että sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa perusratkaisun isot linjat, kuten maakuntamalli on jo lyöty lukkoon ja vasta yksityiskohtien kohdalla lupaillaan komiteapohjaista parlamentaarista työskentelyä. Oppositiojohtajana Rinne vielä piti tärkeänä, että malli kestää pohjan osalta vaalikaudesta toiseen. Maakuntien erilaisuus johtaa rahoitushaasteisiin, ja vasemmistolainen hallitus löytää siihen helpoimman ratkaisun uudella verotasolla eli maakuntaverolla.

Hallitusohjelma rankaisee muutoinkin kohtuuttoman paljon työssäkäyviä keskituloisia. Suunnitellut liikenteen veronkiristykset rokottavat muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä. Samoin vanhojen lämmitysratkaisujen kanssa vaikeasti kaupaksi meneviin taloihin jumiin jääneet tulevat ilmastopolitiikan maksumiehiksi. Valitettavan paljon siinä joukossa on ikäihmisiä, joiden vappu-viisikymppinen on nopeasti kasvaneisiin kiinteistökuluihin huvennut.

Muutoin vanhusväestön hoivaan kohdistuvia korjauksia on onneksi ohjelmaan kirjattu. Erityisen tyytyväinen olen lupauksesta vanhusasianvaltuutetun viran perustamisesta, jota edistävän kansalaisaloitteen eteen moni teki vuosi sitten töitä. Hoitajamitoitus ja kirjaukset koti- ja omaishoidon kehittämisestä ovat myös asioita, joiden toteutumista seurataan. Vaalien alla tehtyjen lupausten tulee muuttua käytännön teoiksi.

Valtiontalous on hyvin riippuvainen vientiteollisuudestamme, joka taas on tuotantorakenteeltaan tunnetun suhdanneherkkä. Huoltosuhteen heikentyminen vaikuttaa ikääntyvään Suomeen enemmän kuin moneen muuhun maahan. Näihin asioihin me emme voi nopeasti vaikuttaa mitenkään. Siksi on niin vaarallista, että etukäteen sitoudutaan suuriin menoihin, joiden toivotaan hoituvan kasvun ja työllisyyden myötä. Maailmalta puhaltavat tuulet näyttävät, onko hallitus ja sen ohjelma kalliolle rakennettu, vai korttitalo.

Oppivelvollisuuden bulkki-ratkaisu ei korjaa perusongelmia

Juuri sopivasti peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten päättäjäisten alla tuleva hallitus kertoo oppivelvollisuuden pidentämisestä toiselle asteelle. Tämä oli ilmeisesti demareille kynnyskysymys, johon muut taipuivat. Koulutus varmasti kaipaa lisäpanostuksia, mutta hallitusohjelmassa mennään nyt kalliin bulkki-ratkaisun taakse, joka ei korjaa lasten ja nuorten kouluttautumisen todellisia ongelmia.

Suurin ongelma ovat tällä hetkellä ne koulupudokkaat, joilla ei peruskoulun jälkeen ole riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin. Jopa 11 prosentilla peruskoulun päättäneistä on niin huono lukutaito, että se rajoittaa heidän elämäänsä ja estää jatko-opinto- tai työnsaantimahdollisuuksia.

Liian moni siirtyy armo-vitosilla eteenpäin vain huomatakseen, että toisen asteen opinnot eivät suju. Heille oppivelvollisuuspakon kasvattaminen ei ole ratkaisu, vaan jättää heidät kamppailemaan todellisten ongelmien kanssa. Nämä nuoret kaipaisivat kipeästi räätälöityä lisätukea opintoihin, osa myös erityisopetusta jo alakoulu vaiheesta saakka. Nyt nämä rahat käytetään kaikille pidennetyn oppivelvollisuuden myötä bulkki-ratkaisuna nuoriin, joilla opinnot sujuvat muutenkin hyvin.

Toinen vaiettu ongelma on lähikoulu- ja inkluusioperiaatteen kehno toteuttaminen. Lähikoulu- ja inkluusioperiaatteet ovat lähtökohtaisesti hyviä periaatteita. On hyvä, että lapset saavat käydä kouluaan lähellä ja eriyttämistä erityistarpeisten oppilaiden omiin ryhmiin tapahtuu mahdollisimman vähän. Inkluusiomalli vaatii kuitenkin onnistuakseen merkittävästi nykyistä enemmän lisäresursseja oppilaiden tarpeisiin vastaamiseen.

Käytännössä lähikoulu- ja inkluusioperiaatteet näyttävät johtaneen huomiota herättävään epäonnistumiseen joka puolella Suomea riittämättömän tuen vuoksi. Liian monessa kunnassa inkluusiosta tuli säästökeino. Erityisen tuen tai tehostetun tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa tarvitsemaansa tukea isossa lähikoululuokassaan, kaikkien oppilaiden opetus häiriintyy, vanhemmat ovat tyytymättömiä ja opettajat uupuvat riittämättömyyteen ja keinottomuuteen.

OAJ:n selvityksen mukaan 97 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, ettei tuki toimi lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Muutosprosessissa keskitetyn järjestelmän vahva ja yksilöllistetty tuki ei siirtynyt lähikouluihin kuin pieneltä osaltaan.

Tuleva hallitus näyttää siis sivuuttavan erityistarpeiset lapset, koulupudokkaat, sopivat ryhmäkoot ja opetuksen laadun parantamisen sillä, että saa ideologisen tavoitteen oppivelvollisuuden pakollisesta pidentämisestä läpi. Koulutus on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka, jonka laatua ja jokaisen lapsen tarpeiden huomioimista meillä ei ole bulkki-ratkaisuilla vara romuttaa.

Suomella paljon pelissä

Sunnuntaina riittää jännitettävää. Suomi taistelee jääkiekossa MM-kullasta, ja EU-vaaleissa puolestaan ratkeaa, millä tiimillä hyökätään ja puolustetaan suomalaisten asioissa Brysselissä. Mielikuvilla ja katsomosta huutelulla ei pärjää, silloin kun on tosi vääntö kyseessä – enkä puhu nyt jääkiekosta.

Suomi-paidassa pelaavan mepin varusteista pitää löytyä yhteistyökykyä ja vähintään kohtuullista kielitaitoa, jotta voi saada aikaan tuloksia. Kotimaan kentillä voi vielä pärjätä vain toisten virheistä huomauttelemalla, mutta Euroopan parlamentissa jokaisen on oman raportointivastuun kautta esitettävä ratkaisuja direktiivien ja asetusten teksteihin sovittamalla yhteen kymmenet eriävät näkemykset.

Suomen olosuhteen poikkeavat sijaintimme takia erityisesti maa- ja metsätaloudessa sekä infrahankkeissa sen verran, että tarvitsemme näitä asioita itse ymmärtäviä meppejä ja vielä ymmärrystä muiltakin. Joka kiekon perään ei kuitenkaan kannata rynnätä, vaan asioiden paljouden keskellä on opittava löytämään tärkeimmät ja panostettava niihin.

Suomen heinäkuussa alkava puoli vuotta kestävä EU-puheenjohtajakausi on yksi keskeisimmistä pelipaikoista ja osuu merkittävään Eurooppa-politiikan taitekohtaan. Euroopan parlamentin vaalien jälkeen tehtävänä on koko Euroopan unionin suuntaan vaikuttavia valintoja kuten rahaliiton, maahanmuuttopolitiikan ja turvallisuusyhteistyön kohdalla.

Itselleni on tärkeää edistää itsenäisten jäsenvaltioiden yhteistyötä, ei liittovaltiokehitystä. EU:n tulee hoitaa vain niitä asioita, jotka sille on annettu. Liian yksityiskohtainen direktiivitehtailu kasvattaa byrokratiaa ja lisää esimerkiksi yritysten ja maatilojen sääntelytaakkaa. Kristillisdemokraattina haluan pitää kiinni arvoista, jotka pohjaavat kristilliseen ihmiskuvaan, jokaisen elämän arvoon ja lähimmäisyyteen. Niiden varassa niin Suomi kuin Eurooppa selviävät.

Kannattaa myös katsoa, minkälaiseen Euro-joukkueeseen oma meppiehdokas on päätymässä. Moni vilpitön äänestäjä ei tiedä, miten pimeitä voimia eurooppalaisessa puoluekentässä tällä hetkellä jyllää. Kansallismielisiksi kuvattujen nationalististen puolueiden aatevirroissa ui antisemitismiä, fasismia ja täysin kritiikitöntä suhtautumista ulkovaltojen, kuten Venäjän, vaikuttamispyrkimyksiin.

Terve isänmaallisuus, patriotismi, on rakkautta omaan maahan ja elämäntapaan, mutta ei asetu ylimielisesti toisten yläpuolelle, vaan rinnalle. Ja hurraa tietysti täysillä, kun Suomi tekee maaleja. Joten muistetaan äänestää ja pidetään huolta, että Suomi pärjää!

EU – isäntä vai renki?

Monet tämän ajan haasteet eivät pysähdy valtioiden rajoille. Ympäristö- ja energiakysymykset, järjestäytynyt rikollisuus, veronkierto, ihmiskauppa ja pakolaisuus sekä monet muut ongelmat vaativat ratketakseen toimivaa yhteistyötä niin ihmisten kuin valtioidenkin välillä.

Rajat ylittävä yhteistyö rauhan ja vakauden edistämiseksi oli myös alun perin Euroopan unionin perustamisen taustalla oleva aate, kun Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin toisen maailmansodan ja holokaustin kauhujen jälkeen. Ikävä kyllä EU:n nykykehitys on johtanut monille eksyttäville sivupoluille.

Euroopan parlamentissa viettämäni vuodet todistivat minulle, että eurooppalaisessa yhteistyössä ja päätöksenteossa on rutkasti parannettavaa. Kasvava, raskas hallintokoneisto, liika byrokratia ja suuria jäsenvaltioita suosiva toimielinjärjestelmä ovat EU:n arkipäivää, puhumattakaan kaikista pienimmistä järjettömyyksistä kuten rallista Brysselin ja Strasbourgin välillä.

Talouskriisi viimeistään paljasti sen, että EU-jäsenvaltiot toimivat kukin kansallisten etujensa ajamina. Jäsenmaat välttelevät vaikeita rakenteellisia uudistuksia ja haluavat jättää oman taloutensa ongelmat muiden huoleksi. EU-rahastojen varoja käytetään väärin ja tehottomasti. Maahanmuuttokriisissäkin jäsenvaltiot vierittivät vastuitaan toisille.

Niinpä EU:n nykytilaan on saatava muutos. Eurooppalainen yhteistyö ei voi olla elämistä toisten jäsenmaiden kustannuksella, vaan jokaisen on huolehdittava vastuullisesta talouspolitiikastaan. Myös Suomen on nettomaksajana saatava enemmän irti EU:sta. Suomalaista työtä ja hyvinvointia on puolustettava ja unionin epäkohtiin puututtava rankalla kädellä.

Suomen heinäkuussa alkava puoli vuotta kestävä EU-puheenjohtajakausi osuu merkittävään Eurooppa-politiikan taitekohtaan. Tuona aikana pitkälti ratkaistaan muun muassa suomalaisen maatalouden ja Suomen erityisolojen puolustaminen osana rahoituskehystä.

Linjaukset puheenjohtajakautenamme ovat muutenkin erittäin tärkeitä, koska Euroopan parlamentin vaalien jälkeen tehtävänä on keskeisiä Euroopan unionin suuntaan vaikuttavia valintoja kuten rahaliiton, maahanmuuttopolitiikan ja turvallisuusyhteistyön syventäminen.

Perustava linjaero EU:ssa on, että toiset haluavat keskusvallan vahvistamista ja yhteisvastuun kasvattamista ja toiset pyrkivät säilyttämään jäsenvaltioiden itsenäisyyttä sekä omaa vastuuta mahdollisimman pitkälle. Kaipa sen voisi tiivistää niin, että toisille EU on isäntä, jota jäsenvaltiot palvelevat ja toisille renki, joka palvelee jäsenvaltioita.

Itselleni on tärkeää puolustaa Suomen itsemääräämisoikeutta ja vastustaa liittovaltiokehitystä. Vanhan kristillisdemokraattisen subsidiariteetti- eli lähipäätösperiaatteen mukaan EU:n tulee hoitaa vain niitä asioita, jotka sille on annettu. Myös liian yksityiskohtainen direktiivitehtailu kasvattaa byrokratiaa ja lisää esimerkiksi yritysten ja maatilojen sääntelytaakkaa. Yhteistyötä tarvitaan ennen kaikkea niissä asioissa, joissa se tuottaa lisäarvoa kansalliseen politiikkaan.

Budjettien, direktiivien ja asetusten keskellä ei saa kuitenkaan unohtaa oleellisinta. Tärkeintä on puolustaa Euroopan henkistä arvoperintöä, sillä se määrittää koko maanosan tulevaisuuden.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti tästä valtiopäivien avauspuheessaan osuvasti: ”Ja tärkein viimeksi: yhteiset arvomme, joista eurooppalainen henki rakentuu. On sanottu, että tuo henki on kotoisin kolmiosta Jerusalem, Ateena ja Rooma. Niiltä perityt uskonto ja eettisyys, kulttuuri ja järjestys ovat jalostuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Euroopaksi. Pidetään siitä kiinni.”

Ääriliikkeiden, populismin ja pelottelun aikakaudella on hyvä muistuttaa ja muistaa, mistä ennen kaikkea tulee pitää kiinni.

Vappupuhe Kuopiossa

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah
Vappupuhe Kuopion torilla 1.5.2019

Hyvää vappua hyvät kuulijat,

Politiikan kevät on varsin kiireinen. Juuri on selvitty eduskuntavaaleista, kun jo EU-vaaleja viritellään Siinä välissä puolueet ovat vastailleet hallitustunnustelija Antti Rinteen asettamiin kysymyksiin.

Eduskuntavaaleja on kuvattu muutosvaaleina, mutta mikä onkaan kansan osoittama suunta? Yksikään puolue ei saavuttanut yli 20 %:n kannatusta, mikä antaa mahdollisimman heikon mandaatin myös tulevalle pääministerille. Puolueiden sisällä haettiin muutosta eli entisiä edustajia tippui ja uusia nousi tilalle, eduskuntaan tuli enemmän naisia ja nuoria. Tässä yhteydessä haluan kiittää omasta ja Savo-Karjalan KD-piirien puolesta siitä upeasta tuesta, minkä täällä Kuopiossa, mutta myös koko vaalipiirissä, annoitte meille. Kannatuksemme kasvoi 4 000 äänellä, ja työ vaalipiirimme hyväksi jatkuu!

Hallituspohja on haasteellisen vaalituloksen takia aidosti auki. Tämä näkyi myös hallitustunnustelija Rinteen puolueille lähettämissä kysymyksissä. Olemme KD.ssä korostaneet olevamme ratkaisukeskeinen ja yhteistyökykyinen puolue. Olemme valmiit keskustelemaan kaikkien puolueiden kanssa, kunhan hallituksen ohjelma on yhteen sovitettavissa puolueemme arvojen ja ohjelmien kanssa.

Kysymyspatteristo oli varsin laaja, mutta muutamien kysymysten kokonaan puuttuminen pisti myös silmään. Talous- ja finanssipolitiikka on erillisneuvotteluissa avattu ensin neljän suurimman puolueen väliseen keskusteluun. Tätä voi pitää erikoisena menettelynä, koska se on kuitenkin hallitusohjelman pohja.

Me kristillisdemokraatit kerroimme omassa vastauksessamme, että pidämme epätodennäköisenä osallistua sellaiseen hallitukseen, joka lähtökohtaisesti heikentää työnteon ja yrittämisen kannattavuutta. Työnteon kannattavuuteen vaikuttaa esimerkiksi perheellisellä kolme asiaa: palkan verotus, päivähoitomaksut ja sosiaaliturvan taso.

Niistä tärkein on pienipalkkaisen työn korkea verotus. Monia pienellä palkalla ahertavia raskaan työn raatajia harmittaa se, että palkasta verot ja muut maksut vievät suuren osan, ja ettei työnteko suhteessa vaikkapa työttömyysturvan varassa elämiseen juurikaan tuo lisää käteen jäävään ansioon. Kotiin jääminen on tässä tilanteessa todellinen vaihtoehto. Asetelma synnyttää korkean työttömyyden aikana työvoimapulaa, kun avoimiin työpaikkoihin ei löydy tekijöitä.

Erityisesti lapsiperheitä kiusaavat korkeat päivähoitomaksut. Lapsiperheiden ostovoima on vähentynyt voimakkaimmin koulutetulla keskiluokalla. Koulutus ei nosta lapsiperheiden vanhempien käteen jääviä tuloja ja työnteon kannustavuus karisee korkeisiin päivähoito- tai iltapäivähoitomaksuihin sekä jyrkkään progressiiviseen verotukseen.

Kolmas asia on sosiaaliturvan taso. Työstä jäävä palkka on suhteessa sosiaaliturvan tasoon. Sen heikentäminen on tuskin minkään puolueen tavoitteena. Jos taas työttömyysturvaa nostetaan merkittävästi, se edelleen heikentää työnteon kannustavuutta.

Tulevan hallituksen tuleekin pienentää pienipalkkaisen työnteon verotusta työtulovähennystä nostamalla ja keventämällä päivähoitomaksuja. Mikäli hallitus päätyy nostamaan sosiaaliturvan tasoa, niin sitä enemmän pitää pienipalkkaisen työnteon verotusta keventää. Ne ovat suhteessa toisiinsa. Tässä yhteydessä odotuksia on ladattava myös sosiaaliturvan uudistukseen, jossa KD:llä on oma kannustavan perusturvan mallinsa. Sillä pystyttäisiin vastaamaan sekä työnteon kannustavuuteen, että riittävään sosiaaliturvan tasoon.

Hyvät kuulijat

Toinen silmiinpistävä asia on, että niinkin tärkeästä asiasta kuin maataloudesta ei hallitustunnustelijan paperissa kysytä suoraan, vaikka vaalikeskusteluissa ruuantuotanto liha-, maito- ym. veroineen oli vilkkaasti esillä. Maataloutta ei saa unohtaa hallitusneuvotteluissa.

On erittäin tärkeää, että puolueet sitoutuvat maatalouden kannattavuuden parantamiseen tulevalla hallituskaudella. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka. Valtion on tultava takauksin tilojen avuksi; kyse on huoltovarmuudesta ja omavaraisuuden parantamisesta. Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja ekologisuuteen ja panostettava alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen.

EU:n puheenjohtajakaudella Suomen on vaikutettava aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen. Pitää varmistaa, että Suomen pohjoiset erityisolot huomioidaan ja rahoitus turvataan tulevalla rahoituskaudella.

Koulutuspolitiikka on myös aluepolitiikkaa. Korkeakouluverkon on oltava kattava, jotta osaajia riittää ja alueiden elinvoima turvataan joka puolella Suomea. Lukio-opetusta ja ammatillista koulutusta tulee olla tarjolla alueellisesti riittävästi ja oppilaitosten välisellä yhteistyöllä varmistaen.

Opintososiaalisten etujen leikkaaminen on pysäytettävä. Ammatilliseen koulutukseen tulee lisätä lähiopetuksen määrää ja mahdollisuuksia ottaa huomioon työelämässä opittuja taitoja.  Elinikäisen oppimisen tarve korostuu nykyisessä työelämässä. Uudelleenkouluttautumisen ja koulutuksen täydentämisen ja laajentamisen pitää olla houkuttelevaa ja joustavaa, mitä edistetään muun muassa opintopolkumahdollisuuksia sekä joustavia täydennys- ja muuntokoulutusmahdollisuuksia lisäämällä.

Hyvät kuulijat,

Vaalikeskusteluissa vanhustenhoito oli näkyvässä roolissa. Tätäkään aihetta ei pidä vaalien jälkeen unohtaa. Me Kd:ssä tahdomme parantaa ikäihmisten kotiin tuotavien palvelujen määrää ja laatua. Vanhusten niin koti- kuin laitoshoidonkin puutteet ja laiminlyönnit on otettava vakavasti. Vanhustenhoitoon tarvitaan selkeästi lisää voimavaroja ja henkilökuntaa. Tarvitaan myös parannuksia toimeentuloon säätämällä yhteinen maksukatto lääke-, matka- ja palvelumaksujen omavastuille. Omaishoidon tukea on myös korotettava ja muutettava pienimmät tuet verovapaaksi.

Lopuksi hyvät kuulijat yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan muutakin kuin lakeja ja asetuksia, tarvitaan asennetta ja tahtoa.

Lähimmäisyys on arvo, jota ei lailla voi säätää eikä yhteiskunta pakottaa, mutta jokainen voi siinä tehdä osansa. ”Jos minä olisin aikoinaan katsonut joukkoja, en olisi saanut mitään aikaan. Mutta näin vain yhden kärsivän ja autoin häntä”. Näin sanoi Äiti Teresa aikanaan. Kun jokainen meistä tekee osansa, yhdessä saadaan paljon aikaan. Tämä pätee myös politiikassa; yhtä lailla täällä Kuopiossa, Arkadianmäellä kuin Brysselissäkin. Toteutetaan yhdessä lähimmäisyyttä ja saadaan enemmän aikaan!

 

 

Suomi, johon voit luottaa

Suomi, johon voit luottaa

Nyt äänestetään arvoista ja Suomen suunnasta. Ääni KD:lle on ääni arvoille, joihin voit luottaa.

Reilu kolmannes suomalaisista on jo äänestänyt, mutta vielä hyvin moni pohtii, ketä äänestäisi vai äänestäisikö ollenkaan. Juuri näiden ihmisten valinnat ratkaisevat pitkälti sen, millainen eduskunnan kokoonpanosta tulee.

Puolueena olemme rakentava vaihtoehto kestävällä arvopohjalla. Tässä kiteytetysti joitakin tärkeistä tavoitteistamme:

• Rakennamme Suomea lapsiystävälliseksi. Perhevapaisiin tarvitaan kiintiöiden sijaan lisää joustavuutta. Lapsilla on oltava rauha saada kasvaa tasapainoisesti tyttöinä ja poikina.

• Vanhustenhoito ja sote-palvelut on saatava kuntoon. Tahdomme inhimillisyysvajeen pois vanhustenhoidosta. Arvokas vanhustenhoito on yhteiskunnan kunniatehtävä. Sairastuneen pitää päästä viiveettä lääkäriin ja saada tarvitsemaansa hoitoa.

• Tahdomme, että työnteko ja yrittäminen kannattavat aina. Monimutkainen sosiaaliturva pitää uudistaa. Koulutukseen ja tutkimukseen on panostettava.

• Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä. Siitä huolehtiminen on yhteiskunnan perustehtävä.

• Huolehdimme ympäristöstä ja alueiden elinvoimaisuudesta. Tahdomme turvata kotimaisen maatalouden kannattavuuden ja ruuantuotannon.

• Vaalimme kristillisiä arvoja ja kasvatusta sekä hyviä suomalaisia perinteitä. Puolustamme ihmisten oikeutta mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauteen. Ahkeruus, välittäminen ja lähimmäisyys ovat voimavara, jota emme saa hukata.

Rakennetaan kestäville arvoille Suomi, johon voit luottaa: perheystävällinen, turvallinen ja yritteliäs. Suomi, jossa kaikista pidetään huolta!

Valtioneuvoston sote-raportti vahvistaa KD:n näkemyksen

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayah´n mukaan Valtioneuvoston sote-uudistuksen valmistelua kuvaava selvitys vahvistaa sen, että Keskustan ja Kokoomuksen poliittinen koplaus sotki sote-uudistuksen valmistelun, eikä asiantuntijoiden näkemyksiä huomioitu kunnolla.

– Seuraavalla kaudella on edettävä parlamentaarisen valmistelun kautta ja paras asiantuntemus huomioiden. On myös pitäydyttävä sote-uudistuksen alkuperäisissä tavoitteissa, mistä Kristillisdemokraatit ovat pitkin matkaa muistuttaneet, Essayah sanoo.

– Viime marraskuussa KD hahmotteli oman sote-mallinsa, joka lähtee kuntia suuremmista sote- alueista, jossa kunnat kuitenkin voivat olla tuottajia. Valinnanvapautta lisätään hallitusti palvelusetelijärjestelmän ja henkilökohtaisen budjetoinnin avulla. Mallin rahoitus perustuu kuten nykyäänkin valtionosuuksiin ja kuntaveron sote-osuuteen, eikä uusia verotustasoja tarvita, Essayah korostaa.

Helsingin Sanomissa tänään 10.4. julkaistun artikkelin mukaan poikkeuksellisen vahva poliittinen ohjaus, täysin epärealistinen aikataulu ja poukkoilevat tavoitteet johtivat hallituksen suuren sote- ja maakuntauudistuksen kaatumiseen. Merkittävä syy aikatauluongelmiin näyttää olleen keskustan ja kokoomuksen vuonna 2015 tekemä sopimus, jossa Keskusta sai maakunnat ja Kokoomus valinnanvapauden. Tiedot käyvät ilmi valtioneuvoston kanslian tilaaman loppuraportin luonnoksesta.

 

Ilmastonmuutosta ei torjuta osaoptimoinnilla

Ilmastokeskustelu on keskittynyt kansallisiin kiristystoimiin, vaikka ilmastonmuutos on globaali ongelma ja merkittävimmät yhteiset päätökset tehdään EU-tasolla. Vaaliväittelyissä on edelleen pyöritelty kysymyksiä, joiden merkitys ilmaston kannalta on varsin mitätön.

– Seuraavan hallituksen on kysyttävä itseltään, haluammeko vain kiristää Suomen kansallisia toimia vai hillitä ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia globaalisti. Nämä tavoitteet johtavat varsin erilaisiin toimenpidepolkuihin, muistuttaa Sari Essayah.

– Jos keskitymme yksin Suomen päästöihin, saatamme paikoin jopa lisätä globaaleja päästöjä. Esimerkiksi käy hakkuukeskustelu. Parhaiden saatavilla olevien arvioiden mukaan hakkuiden vähentäminen Euroopassa korvautuisi noin  80-prosenttisesti hakkuilla muualla ja lisäksi saastuttavammalla teollisuudella. Kiertoaikojen pidentämisestä voidaan keskustella sekä puuntuotannollisista syistä että biodiversiteetin vuoksi, mutta yksittäisenä ilmastotoimena se on tehoton. Liikaa panoksia ei kannattaisi käyttää keinoihin, joilla ei ole merkitystä globaalitasolla.

Tietyillä sektoreilla kokonaispäästöjä on onnistuttu poliittisilla päätöksillä jopa kasvattamaan. EU:nkin menestys päästöjen vähentämisessä on paljolti näennäistä, sillä tilastoissa ei viime vuosiin asti ole huomioitu tuonnin ja kulutuksemme aiheuttamia päästöjä.

– Olemme ulkoistaneet päästöjämme ja samalla teollisuutta ja työllisyyttä muun muassa Kiinaan. Pariisin ilmastosopimus taas sallii toisille maille päästöjen kasvattamisen entisestään. Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä on nähty aivan liian paljon osaoptimointia, pohtii Sari Essayah.

Vaikuttavuudeltaan Suomen merkittävimmät ilmastotoimet liittyvät teknologisten ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseen ja viemiseen sekä kehitysrahoituksen avulla toteutettaviin hankkeisiin.

– On mahdollista, että eniten ilmastohyötyjä euroa kohden saisimme järkevillä metsitykseen keskittyvillä kehitysyhteistyöhankkeilla ja kehitysinvestoinneilla esim. energiantuotantoteknologiaan. FinnFund on jo ollut toteuttamassa mm. uusiutuvan energian hankkeita ja metsitysprojekteja Afrikassa, toteaa Essayah.

Kattava liikenneverkosto on haja-asutusalueiden elinehto

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah muistutti tänään vaalikiertueellaan Nurmeksessa liikenneverkoston merkityksestä haja-asutusalueiden elinvoimaisuuden kannalta.

Kristillisdemokraatit haluavat taata kattavan ja hyvin ylläpidetyn tieverkoston sekä toimivan julkisen liikenteen palvelut koko maassa.

– Toimiva liikenneverkosto ja hyvät joukkoliikenneratkaisut ovat alueen elinkeinoelämän ja työllisyyden elinehto. Ratkaisuja ja palveluita tulee kehittää yhteistyössä elinkeinoelämän ja alueen kuntien kanssa, Essayah toteaa.

– Tärkeää on, että joukkoliikenneyhteydet pystytään säilyttämään harvaan asutuilla alueilla myös silloin, kun markkinaehtoiselle liikennöinnille ei ole edellytyksiä. Joukkoliikenteessä tulee pyrkiä hyödyntämään ympäristön kannalta kestävämpiä energianlähteitä, kuten biodieseliä ja biokaasua, Essayah katsoo.

Keskeinen haaste on tienpidon ja uusien hankkeiden rahoitus. Parlamentaarinen liikennetyöryhmä päätti jo viime kaudella lisätä merkittävästi rahoitusta tiestön korjausvelan vähentämiseksi.

– Liikenteestä kerättävistä veroista pitäisi nykyistä suurempi osuus kohdentaa tiestön kunnossapitoon ja uusiin hankkeisiin. Uusien hankkeiden rahoittamiseen tulee myös kehittää uusia ja joustavia rahoitusmalleja. Toimiva infrastruktuuri on pitkällä juoksulla kannattava investointi, Essayah arvioi.

– Päästövähennystavoitteet on liikenteessä huomioitava sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Haja-asutusalueiden asukkaita ei tule rangaista siitä, että oma auto on välttämättömyys joukkoliikenteen puuttuessa, Essayah painottaa.