Ajankohtaista

RSS

Maltti omissa käsissä

Itsenäisyyspäivän ympärillä Suomessa on kuohunut. Iljettävät lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset Oulussa ja kaksi samanaikaista yritystä tahalliseen vakavaan bussiturmaan – kaikissa epäiltynä turvapaikanhakijat – ovat saaneet aiheesta ihmiset raivoihinsa. Onko sellainen ihminen turvan tarpeessa, joka on itse vakava turvallisuusuhka?

On perusteltua vaatia tiukennuksia rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden palautuksiin. Olemme nimittäin vakavan paikan edessä, jos rikoksia tekemällä voi varmistaa oleskelunsa jatkumisen suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla nämä turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttäjät vievät resursseja niiltä, jotka ovat oikeasti hädänalaisia ja tarvitsevat apua.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusten toimimattomuuden suurin este on se, että monet maat kieltäytyvät vastaanottamasta omia kansalaisiaan. Esimerkiksi Suomesta Irakiin ei-vapaaehtoisesti palautetut tulevat paluulennolla takaisin palautussopimuksen puutuessa. Tämä syö koko turvapaikkaprosessin uskottavuutta. YK:n pakolaissopimusta tulisi pikaisesti muuttaa niin, että allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia.

Painetta tähän tärkeään muutokseen olisi voinut hakea tällä viikolla YK:n siirtolaisasiakirjan ympärillä pidetyn kokouksen yhteydessä. Sen sijaan juridisesti sitomattomasta siirtolaisasiakirjasta (GCM) synnytetty poliittinen pyöritys on estänyt tehokkaasti tarttumisen oikeuksia ja velvollisuuksia määrittelevään pakolaissopimukseen, joka todella tarvitsee muutosta. Palautusten toimimattomuus on vetovoimatekijä, joka takaa bisneksen jatkumisen häikäilemättömille ihmissalakuljettajille ja –kauppiaille.

Reaktiona turvattomuuden tunteeseen ääriliikkeet ja –ideologiat löytävät kasvualustaa. Yhteiskuntaa on helppo hämmentää rakentamalla viholliskuvia ja lyömällä löylyä päälle. Historia kertoo kylmää kieltään, mihin natsilippujen heiluttelu ja näiden porukoiden komppaaminen johtavat.

Haastavassa tilanteessa täytyy pitää pää kylmänä ja rauha sydämessä. Joidenkin tavoitteena on mellakat ja kyynelkaasu Suomen kaduilla. Maltti on kuitenkin omissa käsissämme. Suomi, johon voit luottaa, saattaa rikolliset vastuuseen, turvaa järjestyksen ja yhteiskuntarauhan; ja ennen kaikkea huolehtii osallisuudesta ja pitää yhtä.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan Suomi, johon voit luottaa

Essayah KD:n puoluevaltuustossa: ”Epävarmuuden keskellä tarvitaan Suomi, johon voit luottaa”

1.12.2018

Kristillisdemokraattien vastaus epävarmuuden hallitsemassa ajassa on Suomi, johon voit luottaa. Näin linjasi Vantaalla Kristillisdemokraattien puoluevaltuustolle puhunut puheenjohtaja Sari Essayah.

–  Meillä on kasvavaa polarisaatiota ja kahtiajakautumista mitä erilaisimmissa kysymyksissä. Uudet teknologiat ja työn muutokset ovat jakamassa ihmisiä menestyjiin ja menettäjiin. Koulutuksen laadun murentuminen syö pohjaa mahdollisuuksien tasa-arvolta. Ilmastonmuutos ja pakolaiskriisit aiheuttavat suurta epävarmuutta. Reaktiona turvattomuuteen ja voimattomuuteen globalisoituvassa maailmassa ääriliikkeet ja –ideologiat löytävät kasvualustaa. Haastavassa tilanteessa täytyy pitää pää kylmänä ja sydän lämpöisenä. Meidän visiomme epävarmuuden keskellä on Suomi, johon voit luottaa, kuvasi Essayah.

–  Se on Suomi, jossa hyvällä perhepolitiikalla rakennetaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa. Tuore perhebarometri kertoo, että suomalaiset kaipaavat lisää joustoja perhevapaisiin ilman kiintiöitä – suomalaiset kaipaavat kristillisdemokraattien Taaperobonus -mallia.

–  Se on Suomi, jossa vanhusköyhyys on nujerrettava. Tämän hallituksen leikkaukset kansaneläkkeisiin on peruttava, terveydenhuollon ja kotiin tarjottavien sosiaalipalveluiden maksukatto yhdistettävä. Omaishoitajien palkkiota on korotettava ja saatava se verovapaaksi.

–  Suomi, johon voit luottaa rakentaa osaamiselle, työlle ja yrittämiselle. Koulutusleikkaukset ja opintososiaalisten etujen leikkaaminen on pysäytettävä. Panostamalla toisen asteen koulutukseen ja etsivään nuorisotyöhön pidetään kaikki nuoret osallisina. Suomi tarvitsee kristillisdemokraattien Kannustavan perusturvan -mallin sosiaaliturvauudistuksen pohjaksi. Silloin lyhytaikaisen ja osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen kannattaa, ja auttaa ihmisiä takaisin työelämään.

–  Suomi, johon voit luottaa, tarvitsee vakaan talouden pohjan eli korkeamman, vähintään 75 %:n työllisyysasteen, silloin tuetaan yrittäjyyttä, edistetään paikallista sopimista ja tuetaan työntekijöiden elinikäistä oppimista. Silloin edistetään energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa, tuetaan kestävän kehityksen mukaista biotaloutta, huolehditaan metsistä ja tuetaan maatalouden kannattavuutta, summasi Essayah.

Perhepolitiikalla luotava toivoa

Tilastokeskuksen tuore väestöennuste tuntuu vihdoin herättelevän suomalaisen yhteiskunnan pohtimaan merkittäviä muutoksia väestö- ja perhepolitiikassa. Ennen yhdenkään etuuden korotusesitystä tai säästöleikkauksen purkua tarvitaan asennemuutos. Onko perheiden hyvinvointi sellainen itseisarvo, johon halutaan panostaa ja joka on pohjana koko yhteiskunnan hyvinvoinnille?

Tälläkin vaalikaudella liian monessa poliittisessa keskustelussa perheen merkitys on ollut alisteinen muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin nähden. Nurjimmillaan suhtautuminen on ollut perhevapaakeskustelussa, jossa perheestä on tehty lähes riippa tasa-arvoisempaa työelämää tavoitellessa. Työnantajien maksurasituksen jakautuminen on isompi huoli kuin lapsen kiintymyssuhteiden kehittyminen.

Osa tuntuu näkevän lasten kanssa vietetyn ajan Suomen kilpailukyvyn suurena uhkana. Samanaikaisesti tietysti odotetaan, että perhe työpaineiden, ylitöiden ja jatkuvan kiireen keskellä kasvattaa hyvinvoivia kansalaisia kantamaan vuorollaan vastuuta veronmaksusta ja eläkejärjestelmistä.

Julkisuudessa oleva mielikuva lapsiperheen arjesta on negatiivinen. Sen ajatellaan sisältävän jatkuvaa väsymystä, riitelyä, kuskaamista ja ”oman elämän” päättymistä. Tarvitsemme siksi ennen muuta lapsimyönteistä ilmapiiriä ja pitkäjänteistä perhepolitiikkaa, jolla voidaan lisätä perheiden uskoa omaan selviytymiseen ja kannustaa nykyistä suurempaan lapsilukuun.

Syntyvyyden lisääminen edellyttää nykyistä lapsiystävällisempää yhteiskuntaa, mikä merkitsee mm. perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista ja rajojen madaltamista. Tarvitsemme parempaa työllisyyspolitiikkaa, pysyviä ja kokopäiväisiä työsuhteita ja parempaa työelämän joustoa. Tarvitsemme myös laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja enemmän tukea perheille lasten kasvatuksen haasteisiin. Jokainen perhe tarvitsee ympärilleen tukiverkoston. Siihen voi kuulua niin sukulaisia ja ystäviä kuin naapureitakin. Myös ennaltaehkäisevään kotiapuun kannattaa panostaa.

Viikon vaalipaneelit paljastivat, että perhevapaakeskustelussa tuntui jopa valtiovarainministerin pää hivenen kääntyneen. Nyt uudistus saakin maksaa, ja hintalapuksi on pääministerin taholta arvuuteltu 200 miljoonaa. Perhevapaauudistuksessa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä, sillä perheiden tarpeet ovat erilaisia. En ole koskaan syttynyt vanhempainrahakausien kiintiöittämiseen vanhempien välille, silla kiintiöinti kaventaisi valinnanvapautta ja lisäisi tarpeetonta sääntelyä perheille. Työelämän yhä kiihtyvä muutos tarkoittaa erilaisia työpäiviä ja vaihtelevaa hoitotarvetta. Kiintiömallit sopivat tähän yhtälöön heikosti.

Perhevapaauudistuksessa on tärkeää myös ottaa huomioon perheiden monimuotoisuus ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet. Esimerkiksi yksinhuoltaja- adoptio-, monikko- tai sijaisperheillä on erilaiset tarpeet. Samoin on otettava huomioon vanhempien avioerot ja monen pikkulapsen elämä kahdessa kodissa. Yrittäjä- tai opiskelijaperheillä on omat erityiset tarpeensa. Siksi joustava malli, jossa vanhemmat itse päättävät lastensa hoidosta ja vapaiden jakamisesta on kaikkein toimivin.

KD on eittänyt edellä mainitut kriteerit täyttävää Taapero-bonus mallia, jossa maksettaisiin ansiosidonnaisen jakson jälkeen verotonta hoitorahaa, jonka perhe voisi käyttää joustavasti hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Lisäksi ensimmäisen lapsilisän yhteydessä maksettava 1 000 euron vauvaraha olisi tervetulolahja pienokaisen perheelle vaiheessa, jossa on yhtä ja toista hankittavaa uudelle tulokkaalle. Vauvaraha tasaisi nykyistä eriarvoisuutta kuntien välillä, joissa osassa sitä maksetaan ja osassa ei.

Malleja erilaisille uudistuksille löytyy joka puolueelta. Tärkeintä on, että päästään irti vaalikausittaisesta ajattelusta kohti pitkän tähtäimen hyvinvoinnin rakentamiseen. Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtiminen ikääntyvässä Suomessa on välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa.

Liikunnan lisäämisen tulee olla seuraavan hallitusohjelman keskeisiä teemoja

Kansanedustaja, PJ Sari Essayah (KD)
Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta

20.11.2018

Liikkumisella ja urheilulla on monet kasvot. Monimuotoinen luonne tulee hyvin esille myös tässä kauan kaivatussa ja odotetussa selonteossa. Työpäivän aikana tehty porraskävely, rääkkitreeni salilla tai vanhainkodin tuolijumppa rinnastuvat toisiinsa ehkä vain  etäisesti, mutta jokaisen tarkoituksessa on paljon samaa – Edistää meidän terveyttä ja hyvinvointia. Ja juuri tästä syystä
liikunta on panostamisen arvoinen asia, sen tavasta tai tasosta riippumatta.

Tarvitsemme lisää liikettä tähän kansakuntaan! Olipa meillä mikä tahansa sote-malli, niin terveydenhuollon rahoitus ajautuu kriisiin, ellei terveysliikuntaa ja liikunnalliseen elämäntapaan rohkaisua oteta tosissaan. Kansalaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpito on kansantalouden kovan ytimen asia ja siksi liikunnan lisääminen tulee olla seuraavan hallitusohjelman keskeisiä teemoja.

Monimuotoisuudesta johtuen keinot liikkumisen lisäämisessä vaativat luovuutta ja oikeiden käytäntöjen soveltamista. Meillä on laadukkaita tutkimuksia ja hyviä malleja. Ratkaisevaa on, miten laitamme strategiat käytäntöön. Tässä työssä jokainen on keskeisessä asemassa, niin yksilö, yhteisö kuin yhteiskunta.

Jokaisella tulee olla oikeus liikkumiseen iästä tai esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Hyödyt vaihtelevat iän tai elämäntilanteen mukaan, minkä vuoksi kyse onkin elämänkaaren mittaisesta matkakumppanista.

Liikuntaköyhyys on osin jo nyt totta Suomessa; siihen sisältyy siis perhetaustan ja asuinpaikan tuomat rajoitukset erityisesti lapselle ja nuorelle harrastaa haluamaansa liikuntaa. Kaupungistuminen, ja kuntien välinen polarisaatio saattaa kasvattaa liikuntaköyhyyttä entisestään. Liikkuminen tulee tuoda osaksi arkea jo heti lapsuudesta lähtien. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä on tutkitusti mahdollista ehkäistä harrastusten ja liikunnan kautta. Lapsen ja nuoren liikuntaharrastus ei saa jäädä vanhempien kukkarosta kiinni.

Työelämää leimaa nykyään istumapainotteisuus, staattisuus sekä jatkuva kiire. Työnteko on vähenemässä määrin fyysistä. Toisaalta fyysistä työtä tekevien työssä korostuu usein liikkeen yksipuolisuudesta johtuva kuormittavuus. Yhä tärkeämpää onkin pystyä tuomaan liikkuminen osaksi työpäivää sekä kannustaa liikunnan lisäämiseen arjen pienillä valinnoilla.

Liikunta ei myöskään katso ikää. Ikäihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta on tuettava sekä turvattava heille harrastusmahdollisuus. Tutkimusten mukaan iäkkäänäkin aloitetulla liikunnalla on terveyshyötyjä, se lisää elämänlaatua ja ryhmässä osallistuminen mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä.

Huippu-urheilulla on tärkeä paikka monien suomalaisten sydämissä ja se luo kansakuntaa yhdistävää yhteisöllisyyttä. Tulokset huippu-urheilussa eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi; Ei kirjaimellisessa mielessä, mutta ei myöskään ilman pitkäjänteistä, monimuotoista ja monikerroksista työtä. Rahoituksellista panosta esimerkiksi perustettavan ns. olympiarahaston kautta tulee kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti urheilijan ja valmentajan työn tukemiseen sekä auttaa monipuolisesti matkanteossa huipulle, kuin myös turvata tuki vaikeissa tilanteissa.

Kaikenlaisessa liikunta- ja harrastustoiminnassa keskeisenä työmyyränä ovat usein urheiluseuraaktiivit. Näiden toimijoiden pitkäjänteinen ja sydämenpalosta tehty työ on äärimmäisen arvokasta. Seuratoiminnan kaltainen kansalaistoiminta on sellaista, jota tulee tulevaisuudessakin vaalia ja edistää mm. yleishyödyllisyyden verottomuuden varmistamisella. Urheiluharrastuksissa myös sisäistetään arvoja ja hyväksyttyjä toimintatapoja. Siksi valmentajien ja muiden vastuuhenkilöiden kasvatustyöllä ja eettisellä koodistolla on valtavan suuri vastuu ja merkitys.

Emme voi myöskään liikunnan osalta lokeroida vastuuta, vaikutusarvioinnin tekoa tai budjetointia vain yhden tahon tehtäväksi. Kyse on hallinnonaloja läpileikkaavasti asiasta. Kaikki ministeriöt saavat kääriä hihansa, vetää verkkarit jalkaan ja päästä mukaan näihin talkoisiin!

Lisätietoja: Sari Essayah, p. 0400-252 999

Pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten palveluiden saatavuutta parannettava

Tällä viikolla julkaistiin Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama raportti ”Osatyökykyisten reitit työllisyyteen – etuudet, palvelut, tukitoimet”. Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Essayah’n mielestä raportista ilmenee hyvin se, että palvelujärjestelmää kehittämällä voidaan parantaa useiden ihmisten työkykyä ja sitä kautta myös työllisyyttä.

– Seuraavan hallituskauden keskeisimpiä hankkeita tulee olla sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä kokonaisvaltaisesti kehittää palvelurakenteita ja kokonaisvaltaista suunnittelua, minkä kautta voidaan edistää pitkäaikaistyöttömän tai osatyökyvyttömän avun ja tuen tarpeen tunnistamista sekä palveluiden saantia, Essayah totesi KD:n Etelä-Savon piirin tilaisuudessa Mikkelissä.

Suomalaisista noin 600 000 henkilöä kokee terveydentilansa rajoittavan työkykyään. Tästä joukosta työkyvyttömyyseläkkeellä on noin 240 000 ja työssä noin 300 000. Osatyökykyisten tai työkyvyttömien työttömien määrää ei tarkkaan ottaen tiedetä ja vain osa heistä on tunnistettu palvelujärjestelmässä. Koska viranomaiset eivät pysty kunnolla tunnistamaan keitä ovat iso joukko pitkäaikaistyötöntä tai osatyökyvyistä, toteutuvat palvelut sattumanvaraisina tai toteutuvat vain osittaisina tai jäävät kokonaan toteutumatta. Työmarkkinat eivät myöskään riittävästi tue erilaisten osatyökykyisten työelämäosallisuutta.

– Ongelmana ei ole niinkään palveluiden puute tai vähäisyys, vaan niiden heikko kohdennus ja jakautuminen eri ”luukuille”. Tästä on jo pidempään ollut puhetta, mutta tilanne ei ole merkittävästi parantunut, Essayah muistutti.

Vuoden 2018 alkupuoliskolla oli n. 81 000 pitkäaikaistyöttömästä työkyvyttömiä arviolta 27 000 henkilöä, joiden oikea toimeentulo tulisi olla työkyvyttömyyseläke. Raportissa arvioidaan, että vähintään noin 16 000 työttömänä työnhakijana olevan työkykyä voitaisiin hoidoilla ja kuntoutuksella nykyisestään kohentaa. Heidän tarpeitaan ei tunnisteta tavanomaisissa sosiaali-, terveys- ja te-palveluissa.

– Raportissa ehdotetaankin Suomeen perustettavaksi kokonaisvaltainen, yli hallituskausien ulottuva, strateginen kokonaisuus; työkykyohjelma. Sen tarkoituksena on vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien henkilöiden työelämäosallisuuden lisääminen ja heidän tarvitsemiensa palveluiden ja etuuksien varmistaminen. Tämän suuntainen tavoite ja toimintamalli on erittäin kannatettava, Essayah jatkaa.

Raportissa todetaan myös, että työttömät käyttävät huomattavasti vähemmän esimerkiksi terveyspalveluja kuin töissä käyvät, vaikka he ovat sairaampia kuin työllistyneet.

– Tämä on tärkeä huomioida SOTE-palveluiden kehityksessä, jotta ei vain vahvisteta jo ennestään hyvien työterveyshuoltopalveluiden piirissä olevien terveydenhuoltoa, vaan että painopiste on nimenomaan heikoimmassa asemassa olevien tilanteen huomioimisessa, Essayah painottaa.

Kristillisdemokraatit on lapsimyönteisen perhepolitiikan asialla

Kristillisdemokraatit on lapsimyönteisen perhepolitiikan asialla

Pohjois-Karjalan KD-piirin tilaisuudessa Tohmajärvellä puhunut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah patisti yhteiskuntaa merkittäviin muutoksiin perhepolitiikassa.

– Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen on herätettävä suomalainen yhteiskunta merkittäviin muutoksiin perhepolitiikassa. Kansalaiset eivät pysty riittävästi luottamaan, että perheiden ja lasten hyvinvoinnin kannalta yhteiskunnan kehitys on ennustettavaa ja johdonmukaista.

Essayahin mukaan epävarmuus luo lapsikielteistä ilmapiiriä yhteiskuntaan. Lisäksi työelämässä vallitsee liian usein perheettömyyden ihanne. Työpaineet, ylityöt, työuupumus ja kohtuuton kiire leimaavat perheen arkea.

– Kristillisdemokraatit on lapsimyönteisen perhepolitiikan asialla. Lapsiperheiden asemaa vahvistavilla ratkaisuilla lisätään perheiden uskoa omaan selviytymiseen ja kannustetaan nykyistä suurempaan lapsilukuun. Tilanteen kohentamiseen tarvitaan useita toimia muun muassa lapsilisien ostovoiman korjaamista, lapsivähennyksen palauttamista, perheiden valinnanvapautta tukevaa perhevapaauudistusta ja ennaltaehkäisevää kotiapua.

– Kaiken kaikkiaan on päästävä irti vaalikausittaisesta ajattelusta kohti pitkän tähtäimen hyvinvoinnin rakentamista. Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtiminen ikääntyvässä Suomessa on välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa, linjasi Essayah.

KD:n Essayah kongressipuheessaan: EPP:n säilytettävä arvopohjansa, EU:n palveltava kansalaisiaan

KD:n Essayah kongressipuheessaan: EPP:n säilytettävä arvopohjansa, EU:n palveltava kansalaisiaan

Puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah toivotti Suomen Kristillisdemokraattien puolesta Euroopan kansanpuolueen EPP:n puoluekokouksen osallistujat tervetulleiksi Helsinkiin.
– KD on osallistunut vuosien saatossa monia kertoja EPP:n puoluekokouksiin, mutta tänä vuonna olemme onnellisia voidessamme edustaa EPP:n täysjäsenenä puolueemme 60-vuotisjuhlavuotena.

Essayah korosti kokouspäivien merkitystä EPP-puolueperheelle. Kongressi asettaa poliittiset tavoitteet tuleviin EU-vaaleihin ja samalla luo tulevaisuuden suuntaa koko Euroopalle.
– Euroopan vahvuus on juutalais-kristillinen arvopohja, jolle se on rakennettu. Meidän tulee olla ihmiselämän ainutlaatuisuuden suojelijoita ja puolustajia. Meidän tulee puolustaa perhearvoja. Meidän tulee vahvistaa sosiaalista markkinataloutta. Näiden arvojen tulee säilyä ja puolueperheemme luottaa niihin.

Essayah muistutti, että Eurooppa on rakennettu palvellakseen kansalaisiaan.
– Meidän päätehtävämme pitää olla varmistaa, että jokaisella on ääni.

Koko puhe ohessa:

Dear Mr. President, Mr. Secretary General, delegates and guests, dear friends,

On behalf of the Finnish Christian Democrats, I wish you a warm welcome to Helsinki. It is truly a great pleasure to have the whole EPP family gathered here. We have participated in numerous congresses during the years, but this year we are extremely happy to participate as a full member of EPP as our party turns 60 years.

As you may have heard, Finland was recently voted the happiest country in the world. Indeed, Finland offers plenty of opportunities to build a good life. We have an education system, which is time after time ranked best in the world. And we are proud of our Nordic welfare system, which equally backs up every one, leaving  no-one behind.

Dear friends,
These two days will play an essential role for our EPP family. The Congress will set our party’s political guidelines for the upcoming European elections. I am looking forward to hear fruitful discussions and exchange of ideas on our direction. – And above all, the future direction of Europe.

Europe’s strength is the Judeo-Christian value base to which our continent was built on. We need to be the ones who protect and defend the dignity of human life. We need to be the ones who defend family values. We need to be the ones who strengthen social market economy. These values continue to remain. These are the values our family needs to rely on.

Our job is to continue to earn our citizens trust and make sure that Europe delivers. It means ensuring a smart, sustainable and inclusive economic growth. It means ensuring a secure Europe.

Above all, Europe was built to serve its citizens. Our main priority should be to ensure that everyone has a voice.

Dear friends,

We have a great responsibility. Let us show our EPP family’s capability to provide solutions now; and in the future years to come. Once more, a warm welcome to Helsinki!

Kohti haasteellista puheenjohtajuutta

Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.

Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.

Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 – 2019 pohjalta.

Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.

Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.

Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.

Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin ”buffet-pöytä” ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.

Kansalaiset keskiöön –otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.

Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.

Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast’ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.

Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja –huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!

Sopimisen kulttuuri koetuksella

Kilpailukyky eli ns. kiky-sopimus hallituskauden alussa antoi olettaa, että suomalainen sopimisen kulttuuri on edelleen voimissaan, ja kansantalouden yhteisen hyvän eteen ollaan valmiit etsimään ratkaisuja. Nyt keskellä hyvää suhdannekehitystä tuo oppi unohtui. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat tukkanuottasilla tavalla, joka heijastuu tulehtuneina väleinä varmasti vielä pitkään.

Hallituksen tiedonanto eduskunnalle on menettelytapana erikoinen. Eduskunnan tahtoa ei ole ennenkään lakien valmisteluun etukäteen kysytty; hallitus ne säätää ja eduskunta sitten päättää, menevätkö läpi vai eivät. Kansa puolestaan valitsee edustajansa lainsäädäntötyöhön; tämä ”irtisanomissuoja” kestää yleensä seuraaviin vaaleihin.

Viimeiset parikymmentä vuotta työ ja työsuhteen muodot ovat olleet murroksessa. Sen paremmin lainsäädäntö, työsuhdeturva kuin työmarkkinajärjestötkään eivät ole pysyneet perässä; kaikki toimivat ikään kuin työskentelisimme edelleen kahdeksasta neljään maailmassa 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Kun yleissitovuus on ulotettu kaikkeen mahdolliseen, ja työehdot eivät jousta, työntekijä joutuu joustamaan. Vuokratyö, osa-aikatyö ja määräaikaisuudet lisääntyvät.

Hallitus lähti purkamaan tilannetta ongelmallisimmasta päästä. Mikään yritys ei palkkaa irtisanoakseen työntekijöitään. Henkilöperusteisissa irtisanomistilanteissa irtisanomissuojan tulkinta lienee nykyäänkin isompi ongelma kuin varsinaisesti irtisanomissuoja itsessään, jota on vaikea muuttaa, jos halutaan pitää kiinni perustuslain ja ILO:n määräyksistä.

”Asiallinen ja painava syy” on nyt ja jatkossakin irtisanomiseen oltava, samoin työntekijää on laiminlyönneistä ensin varoitettava. Miten kaavailtu ”aiempaa vähäisempi” työvelvoitteen laiminlyönti tai epäasiallinen käyttäytyminen käytännössä tilannetta muuttaa, selviää varmaan vasta ensimmäisissä oikeudenkäynneissä. Työllistämisen kynnys ei pienessä yrityksessä taatusti madallu, jos tiedossa on vain lisää juridisia riitoja.

Vasemmiston vaalivankkureita vetävän ay-liikkeen poliittista lakkoilua ei voi myöskään mitenkään puoltaa. Toisin kuin oikeutetuissa työtaisteluissa tässä kiistassa osapuolena eivät ole työnantajat, mutta heille kaatuvat taloudelliset vahingot. Suomessa pitäisi siirtyä pohjoismaiseen käytäntöön eli poliittiset mielipiteen ilmaisut vapaa-ajalle. Jo nyt valtion ja kuntien virkaehtosopimuslaeissa on poliittinen työtaistelu kielletty. Toinen mahdollisuus on siirtyä ajallisesti rajattuun oikeuteen ja maksettuihin korvauksiin työnantajille kärsityistä vahingoista.

Jos työllistämisen kynnystä halutaan oikeasti madaltaa, niin KD:n reseptin mukaan ennen kaikkea paikallista sopimista pitää lisätä ja helpottaa ensimmäisen työntekijän palkkaamisessa pienissä yrityksissä. Koeajan pidentäminen ja vastaavasti työntekijän karenssin lyhentäminen ja esimerkiksi osalta irtisanomisajasta maksettava korvaus olisivat parempia lääkkeitä virherekrytointien varalle kuin valmisteilla oleva juridinen hienosääntö.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että lopputuloksesta riippumatta hallituksen ajama lakimuutos irtisanomissuojan madaltamiseen jää täysin sivurooliin. Sen sijaan pysyvämpi jälki jää karille ajetuista työmarkkinasuhteista.

Ratkaisuja ilmastonmuutokseen tutkimuksen ja teknologian kautta

Keskeisin asia ilmastonmuutoksen torjunnassa on fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja niistä luopuminen kokonaan. Tulevaisuuden energiantuotanto on toivottavasti yhä hajautetumpaa ja toimintavarmempaa. Kristillisdemokraatit on korostanut esim. vaihtoehtobudjeteissa tki-toimintaa ja vaatinut sille lisärahoitusta. Uuden tekniikan kehittäminen on ratkaisevassa asemassa. Tulemme esittämään mahdollisissa hallitusneuvotteluissa koulutus- ja tki-rahojen lisäämistä.

Suhtaudumme myös ennakkoluulottomasti kaikkiin kestävän kehityksen mukaisiin energiantuotantoratkaisuihin. Energiateknologian kehitys on nopeaa ja saamme jatkuvasti myönteisiä yllätyksiä uusista innovaatioista. Toinen kysymys on se, millä aikataululla uudet teknologiat ovat aidosti kannattavia ja CO2 –taseeltaan järkeviä.

CO2-päästöjen vähentämiseksi myöskään ydinvoiman lisärakentamista ei kannata kategorisesti poissulkea. Suuriin ydinvoimahankkeisiin liittyy selkeästi suuria käytännöllisiä ongelmia, mutta pienten modulaaristen ydinvoimaloiden käyttö esim. kaupunkien kaukolämmöntuotantoon voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto, mikäli teknologia osoittautuu taloudellisesti kannattavaksi, turvalliseksi ja toimintavarmaksi. Asiasta on jo tehty keskustelualoitteita suurimpien kaupunkien valtuustoissa. Tämä on kuitenkin vain yksi monista tulevaisuuden teknologioista ja voisi soveltua esim. tietyksi siirtymäajaksi. Ympäri maailmaa kehitellään erilaisia teknologioita jopa hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii globaalia yhteistyötä

Myös ilmastotutkimus on kansainvälistä yhteistyötä ja Suomi on ilmastotutkimuksessa – samoin kuin mm. energiateknologian osaamisessa maailman kärkimaita. Suomen tulee pyrkiä kunnianhimoisiin CO2 -päästövähennyksiin, toisaalta tiedostaen sen, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt ovat hyvin pieni osa maailman kokonaispäästöistä. Henkeä kohden mitattuna energiankulutuksemme on kuitenkin suurta, EU:n suurinta. . Syitä tähän on mm. vientiteollisuutemme energiavaltaisuus ja se, että tuotamme paperia ja sellua sadoille miljoonille ihmisille ja koneita, jotka palvelevat teollisuuden käytössä miljoonien ihmisten tarpeita. Myös kylmä ilmasto ja pitkät etäisyydet tekevät elämänmuodostamme energiaa kuluttavaa.

Kotitalouksien merkittävimmät energiakuormat aiheutuvat lämmityksestä, liikenteestä sekä kotitaloussähköstä, joiden kaikkien kulutusta voidaan pienentää jo olemassa olevilla keinoilla. Uuden teknologian käyttöönottoon tulee kannustaa neuvonnalla sekä verotusrakenteilla. Tehokkaita tuotteita tulee palkita energiansäästöstä sekä kuluttajille pitää olla saatavilla ajantasaista tietoa mahdollisuuksista.

Raskaan teollisuuden siirtyminen pois Suomesta voisi kuitenkin olla ilmaston kannalta ”ojasta allikkoon” –ratkaisu, sillä useimmissa kilpailijamaissa esim. Aasiassa päästönormit ovat paljon löysempiä. Sieltä ostamiemme tuotteiden hiilijalanjälki voi olla paljon suurempaa kuin se olisi kotimaassa valmistettuna.

Ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää mm. yhteisiä globaaleja normeja ja yhteistyötä, ympäristöteknologian siirtoa sekä rahoitusjärjestelyjä teollisuusmaiden ja kehittyvien maiden välillä. Kaikkien maiden osallistuminen päästövähennyksiin on tärkeää.

Kristillisdemokraatit on vastustanut voimakkaasti kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksia. Tulevalla hallituskaudella KEHY-määrärahoja tulee nostaa ja kohdistaa entistä enemmän myös ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen tähtääviin toimiin, kuten energiateknologiaan ja kestävään ravinnontuotantoon liittyviin hankkeisiin. Tätä Kristillisdemokraatit ajaa seuraavissa mahdollisissa hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen on arvokysymys

Talouskasvun irti kytkeminen materiaalisesta kuluttamisesta on välttämätöntä – tämä kehitys etenee osittain omalla painollaan, mutta ihmisten arvoihin ja asenteisiin vaikuttamista tarvitaan myös, sillä tottumukset esim. kuluttamisesta muuttuvat hitaasti.

KD ei ole koskaan ajanut ”lisää kasvua kuluttamalla” –politiikkaa tai elämäntapaa, vaan liikkeen ajattelu- ja arvomaailmaan on aina liittynyt myös kohtuullisuuden ideaali. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen varautumisessa on kuitenkin paljon kyse myös arvoista ja elämän tavoitteista, joihin vaikutetaan ensisijaisesti muualla kuin hallinnon ja julkisen sektorin kautta. Näin pitääkin olla. Toisaalta myöskään vastuuta ei saa siirtää vain kansalaisille / kuluttajille. Ilmastonmuutoksen torjunta ja siihen varautuminen vaatii kaikkien hallinnonalojen sekä muiden yhteiskunnan toimijoiden yhteistyötä.