Ajankohtaista

RSS

Miksi hallitus kovistelee viranomaisia, kun on itse lykännyt vastuun heille?

Sari Essayah ihmettelee Sosiaali- ja terveysministeriön kovistelua Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) tiedottamisesta.

– Hallitus on itse lykännyt vastuun rajoituksista alueellisesti toimivaltaisille viranomaisille, jopa sellaisista päätöksistä, jotka koskettavat perustuslain takaamia perusoikeuksia. Nyt kun alueiden tautitilanteesta ja terveydenhuollon kantokyvystä huolissaan olevat viranomaiset ottavat kantaa, heidät halutaan vaientaa, kummastelee Essayah.
–  Hallitus vetää mattoa alta viranomaisilta. Kansalaisten luottamusta tällainen hallituksen toiminta heikentää. Tilanteen pitkittyessä, nousee huoli, jaksavatko ihmiset noudattaa rajoituksia, jos niitä aletaan pitää mielipidekysymyksinä.
Vaarana on, että suosituksia ja rajoituksia ei enää noudateta, kun kansalaisille viranomaisten ja poliitikkojen viestit ovat ristiriitaisia.
– Ymmärtävätkö ihmiset, mitkä rajoitukset ovat kulloinkin voimassa ja mitkä eivät?
Essayah muistuttaa, että eduskunta on juuri hyväksynyt tartuntatautilakiin muutoksia, joilla annetaan alueellisille viranomaisille työkaluja lisää, mutta ei niillä ratkaista tautitilanteen hillintää, vaan rajoitusten noudattamisella. Siksi kansalaisten luottamuksen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.
– Lainsäädäntöprosessit kestävät, mm.  rajatestaamiseen liittyvät määräykset tulevat vasta nyt eduskuntaan ja ehtivät voimaan tuskin ennen huhtikuuta. Terveydenhoidon tilanne voi kuitenkin pahentua nopeasti.
– Olisiko hallituksen nyt syytä ottaa vastuu itselleen, harkita ns. koronanyrkin perustamista sekä varautua tarvittaessa tilanteen mahdollisesti pahentuessa poikkeusolojen toteamiseen, jolloin myös perustuslain pykälä 23 saataisiin aktivoitua ja tarpeellisten tiukempien rajoitusten voimaansaattamisen juridinen perustelu olisi kunnossa, pohtii Essayah.

EU:n elpymispaketti sitoo vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan ja korkeampiin jäsenmaksuihin

Sari Essayah KD Ryhmäpuhe

Välikysymyskeskustelu EU:n elpymispaketista

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit on viime kesästä lähtien pitänyt tärkeänä, että EU:n elpymisrahasto ja monivuotinen rahoituskehys olisi pidetty toisistaan erillään. Taloudelliset ja syvästi periaatteelliset ongelmat syntyvät niiden yhteen nitomisesta. Elpymispaketti tulee sitomaan suomalaiset veronmaksajat vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan ja korkeampiin jäsenmaksuihin. Velan kasvun myötä kasvaa paine lisätä uusia omia varoja eli EU-veroja yhteisen velan takaisin maksamiseksi. Komissio esittää – ei pelkästään nyt toteutuvaa muoviveroa – vaan tulevaisuudessa myös suomalaisiin yrityksiin ja pääomiin kohdistuvia veroja.

Kristillisdemokraatit näkee rahaston olevan myös räikeästi ristiriidassa EU:n perussopimusten vakiintuneen tulkinnan kanssa, jonka mukaan ei pitänyt olla mahdollista, että unionin budjetti on alijäämäinen ja että se rahoitetaan yhteisvastuullisella velalla. Elpymisrahastoon käytetty oikeusperusta olisi myös edellyttänyt, että kaikki rahanjaon kriteerit perustuvat luonnonkatastrofin tai siihen verrattavan äkillisen tapahtuman seurauksiin eikä suinkaan kriisiä edeltäviin talous- ja työllisyyslukuihin. Tämä paljastaakin paketin todelliset karvat eli finanssipoliittista elvytystä ja tulonsiirtoja sellaisille Etelä-Euroopan maille, joille korkotasot ovat tällä hetkellä jo hyvin korkeat eivätkä ne pysty tekemään taloudessaan rakenteellisia uudistuksia.

Arvoisa puhemies,

Hallitus on perustellut elpymispaketin hyväksymistä sen kertaluonteisuudella ja elvyttävällä vaikutuksella vientimarkkinoillemme. Useampi asiantuntija on kuitenkin esittänyt, ettei pääosin Etelä-Eurooppaan suuntautuvalla paketilla ole merkittäviä suoria vaikutuksia vientiimme – jopa päinvastoin. Viimeksi eilen luimme johtavan elvytysasiantuntijan Juha Tervala toteavan, kuinka hallituksen perustelut ovat väärät, sillä ”elvytysrahasto tukee heikompia EU-maita korkeamman bkt:n maiden kustannuksella.”  ja että on ”perusteetonta väittää, että tulonsiirrot olisivat järkevä tapa elvyttää Suomen taloutta”.

Välineen kertaluonteisuuteen puolestaan tuskin uskoo enää kukaan muu kuin hallitus itse. Ranskan, Saksan ja EKP:n johdosta on todettu yhteisestä velanotosta tulevan pysyvä järjestely, joka on jo hallituspuolueen sisältäkin ääneen lausuttu.

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit on huolissaan Suomen kokonaisvastuiden kasvusta ja valtion kyvystä pitää huolta kansalaistemme sosiaalisista oikeuksista. Perustuslakivaliokunta kesällä totesi, että vastuun tarkkaa osuutta ja riskisyyttä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi johtuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista.

Suomen saanto elpymisrahastosta on jo pienentynyt noin puoli miljardia alkuperäisistä laskelmista. Kuitenkin järjestelyn riskisyyden kannalta paljon huolestuttavampi seikka paljastui yhteisestä 750 miljardin euron varainhankinnasta. Varainhankinnassa on asetettu 30 %:n tavoite ns. vihreille velkakirjoille. Tämä vihreiden velkakirjojen ulottuvuus yhdistettynä varojen moninaisiin käyttötarkoituksiin eli avustuksiin ja lainoihin eri aikoina jäsenmaiden tarpeen mukaan vaikuttaa siihen, että markkinaolosuhteet ja kysyntä eri maturiteeteille tulee vaihtelemaan. Varainhankinnan tulee olla riittävän reaktiivista ja joustavaa, mutta puhalletaanko näillä varainhankinnan reunaehdoilla jo jotain rahoitusmarkkinoiden vihreää kuplaa?

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit ei vastusta elvyttämistä, vaan sitä, että elvyttäminen tapahtuu sitomalla jäsenmaat yhteisvelkaan ja tulonsiirtoihin vastoin perusperiaatteita. On syytä vakavasti keskustelua siitä, mihin kehitys johtaa? Elpymispaketti on romuttamassa unionin oikeusperustaa ja viemässä sitä moraalikatoon.

Haluammeko, että jäsenvaltioita näin kannustetaan leväperäiseen taloudenpitoon ja hurjaan velkaantumisen, lipumaan yhä kauemmaksi markkinakurista ja laiminlyömään rakenteelliset uudistukset, ja lopuksi luottamaan siihen, että taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat jälleen kerran asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun?

Järjestelyssä häviäjän roolissa ovat ne maltilliset tahot, jotka haluaisivat kehittää itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä ja sisämarkkinoita yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen, vastuullisen taloudenpidon ja no bail out -periaatteen pohjalta.

Elvytyspaketti muuttaa EU:ta yhä enenevästi tulonsiirto-, velka- ja verounioniksi. EU:n verotusoikeutta ja liittovaltiota hivutetaan eteenpäin ilman kansalaisten hyväksyntää. Esitys omien varojen järjestelmästä uhkaa kaventaa kansallista täysivaltaisuutta ja eduskunnan budjettisuvereniteettia, eikä meillä ole tälle toimivallan siirrolle kansanäänestyksessä annettua mandaattia.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy hallituksen päätöstä osallistua EU:n elpymisvälineeseen. Tästä syystä eduskuntaryhmämme kannattaa ed. Tavion esittämää epäluottamuslausetta.

Essayah KD:n kuntavaaliavauksessa: Kotihoidon kuntalisiä puolustettava, vanhusten kotihoitoon tukea ja elinvoimaa kuntien hankinta- ja työhyvinvointistrategioilla

Ohessa referaatti KD:n puheenjohtajan Sari Essayah’n puheesta KD:n kuntavaaliavauksessa
13.2.2021 www.fb.com/kristillisdemokraatit

 

Kristillisdemokraattien valtakunnallinen kuntavaalislogan on ”Koko maa mukana”.

– Kristillisdemokraattien on sekä kunnissa että eduskunnassa lähdettävä taistelemaan ihmisten ja alueiden eriarvoistumista vastaan ja siten pidettävä huoli, että koko Suomi ei tipu muiden Pohjoismaiden ja meidän verrokkimaidemme kelkasta, Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah korosti puolueensa kuntavaaliavauksessa.

– Kuntavaaleissa on kyse meille kaikille tärkeistä hyvinvointipalveluista ja kuntien elinvoimasta. Kuntapolitiikka ei ole koskaan erillinen saareke yhteiskunnassa, vaan harjoitettu talous- ja työllisyyspolitiikka ja toisaalta lakisääteiset palvelut ja niiden järjestämiseen annettavat valtionosuudet määrittävät pitkälti millaisissa raameissa päätöksiä kunnissa tehdään. Puhumattakaan siitä, että lähes tämän hallituksen toimesta kunnille sälytetään lisää velvollisuuksia ilman riittävää rahoitusta niiden järjestämiseen kuten oppivelvollisuusiän nosto ja sinällään tärkeä hoitajamitoitus.

– Hoitajamitoituksen kohdalla raha saattaa olla loppujen lopuksi ongelmista pienempi; sillä yksinkertaisesti meiltä loppuvat hoitajat. Vaarana on, että ennestään ylikuormitetusta vanhusten kotipalvelusta väkeä joudutaan siirtämään ympärivuorokautiseen hoivaan. Suurin osa ikäihmisistä asuu omassa kodissaan joko kotipalvelun tai omaishoidon tukemana. Näiden kuntoon laitto on laiminlyöty; osin siksi, että hallitus ei ideologisilla silmälaseillaan tunnista pienten hoivapalveluyritysten potentiaalia vanhusten kotona asumisen tukena, vaan leikkaa kotitalousvähennystä sen sijaan että kehittäisi sitä hoivapalveluiden tukemisen suuntaan. Myös sote-uudistuksessa nämä pienet hoivayritykset on unohdettu.

– Perheiden tarpeet ovat keskeisessä asemassa palveluiden suhteen ja KD on perhepuolue. Siksi mielestämme lapsiperheillä pitää tulevaisuudessakin olla oikeus valita juuri omaan tilanteeseen sopiva hoitomuoto lapsilleen, siksi tarvitsemme kotihoidon tukea ja puolustamme sen kuntalisiä jatkossakin.

– Alkuviikosta julkaistu, VM:n itsensä tilaama raportti oli nimittäin varsin tylyä luettavaa Suomen talouden tilasta; olemme tippumassa Kreikan ja Portugalin tasolle investointien houkuttelevuuden suhteen, bkt:n kasvussa jäämme puoleen muista Pohjoismaista, samoin työllisyysaste ja työntuottavuus eivät kohene samassa tahdissa. Ongelma on, että lääkkeet tautiin kyllä tunnetaan, mutta niitä ei haluta ottaa. KD:n toi jo viime syksynä omassa työllisyyspaketissaan esille kiireellisimmät uudistukset: paikallisen sopimisen edistäminen, sosiaaliturvan rakenteellinen uudistus, työvoimapalveluiden ja oppisopimusmallin parantaminen, Viron mallin mukaisen yritystili ym.

VM:n raportissa myös patistellaan kiireesti tekemään suunnitelmia velkaantumisen taittamiseksi.  Mitä tekee hallitus? Haukkuu parin hallituspuolueen suulla kaikki puheet tulevasta sopeuttamistarpeesta, ja kaavailee uusia veroja yrityksille ja investoinneille. Lisävelka ei voi olla vastaus jokaiseen tilanteeseen, sillä se on kuin lastenlastemme leivästä söisimme. KD:n mielestä sen paremmin valtio kuin kunnatkaan eivät saa upota velkasuohon. Sen sijaan, että laitetaan suomalaisten verovaroja EU:n elpymisrahastoon, pidetään huolta Suomen alueellisesta tasa-arvosta.

Usein meiltä poliitikoilta kysytään, mistä me leikkaisimme, kun säästöjä kunnissa on etsittävä. Kulusopeutusta tarvitaan, mutta yhtä lailla on ymmärrettävä, että säästöjä syntyy myös pitämällä huolta työhyvinvoinnista ja ennaltaehkäisemällä sairauspoissaoloja. Sairauslomat ovat olleet kasvussa kunnissa, etenkin naisvaltaisilla hoito- ja opetusaloilla, johtuen paitsi työ kuormittavuudesta, myös kroonisesta sijaispulasta ja henkilöstön alimitoituksesta. Hyvällä henkilöstöpolitiikalla ja työhyvinvointiohjelmilla voidaan vaikuttaa sairauspoissaolojen määrään, ja sitä kautta säästää merkittävästi kuntien menoissa. KD haluaa toimivat työhyvinvointiohjelmat kuntiin.

– Kuntien hankintojen kokonaisarvo on parikymmentä miljardia euroa vuodessa. Kuntien oma vastuu osaavasta hankintapolitiikasta on erittäin merkittävä. Valitettavasti isossa osassa Suomen kuntia ei ole minkäänlaista strategista linjausta siitä, mitä hankinnoilla halutaan edistää. Suurin osa kunnista tekee jokaisen hankinnan kohdalla erilaisia linjauksia, joissa valitettavan usein laatukriteerit tai oman alueen elinvoimasta huolehtiminen unohtuvat. Hankinnoissa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota laatu- ja ympäristövaatimuksiin. Suomen ulkopuolella voimassa olevat heikommat ulkomaiset laatu- ja ympäristövaatimukset eivät saa johtaa hankintakilpailun voittamiseen. Suomen hankintalaki ja EU-alueen hankintadirektiivit säätelevät kaikkia julkisia hankintoja, ja niiden puitteissa on mahdollista varmistaa sekä lähiruuan suosiminen että pienten ja keskisuurten yritysten mukaan pääsy. Kunta, joka tahtoo edistää alueen elinvoimaa, kilpailuttaa viisaasti. Kristillisdemokraatit nostavat kuntavaaliteemoissaan kuntien hankintoja ohjaavan strategian keskeiseksi työkaluksi vaikuttaa kuntien elinvoimaan ja alueen yritysten menestymiseen. Kunnissa on linjattava julkisiin hankintoihin selkeät periaatteet ja kriteerit. Hankinnoissa on otettava huomioon kokonaisedullisuuden lisäksi paikallisuus, turvallisuus, jäljitettävyys, innovatiivisuus, sosiaaliset kriteerit ja elinkaarikustannukset. Hankinnoista on myös tiedotettava avoimesti ja ajoissa.

KD ei tue omien varojen järjestelmää, koska se avaa portin EU-verotusoikeudelle

Sari Essayah KD Ryhmäpuhe

Hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 hyväksymisestä

 

Arvoisa puhemies,

Koronakriisin keskellä EU:ssa tehtiin viime kesänä päätöksiä, joilla se on muuttumassa yhä enenevästi tulonsiirto- ja velkaunioniksi höystettynä yhteisillä EU-veroilla. Suomalaisille veronmaksajille tuo päätös tarkoittaa kasvavaa maksurasitusta moneksi vuosikymmeneksi eteenpäin ja portin avaamista EU:n verotusoikeudelle.

Hallitus on perustellut 750 miljardin euron suuruisen elpymispaketin hyväksymistä elvyttävällä vaikutuksella vientimarkkinoillemme ja sen kertaluontoisuudella. Useampi asiantuntija on kuitenkin esittänyt, ettei pääosin Etelä-Eurooppaan suuntautuvalla paketilla ole merkittäviä suoria vaikutuksia vientiimme, jopa päinvastoin. Ranskan, Saksan ja EKP:n johdosta on puolestaan todettu yhteisestä velanotosta tulevan pysyvä järjestely, joka on jo hallituspuolueen sisältäkin ääneen lausuttu.

Kun velkahana on kerran avattu, sitä on vaikea – ellei mahdotonta – sulkea. Samalla velan kasvun myötä kasvaa paine lisätä uusia omien varojen lähteitä – eli suomeksi sanottuna uusia EU-veroja – yhteisen velan takaisin maksamiseksi. Toiveajattelu järjestelyn kertaluonteisuudesta ja poikkeuksellisuudesta voi viimein heittää romukoppaan.

Komissio esittää unionille kokonaan uusia omien varojen lähteitä. Idea itsessään ei ole suinkaan uusi: EU-veroja on yritetty tyrkyttää jo vuosikymmenten ajan. Nyt koronakriisin myötä komissiolle avautui mahdollisuus kahmia itselleen lisää valtaa. Komissio ehdottaa – ei pelkästään sekavaa muoviveroa – vaan myös digiveroa, hiilitullia sekä uusia päästökauppatuloja mahdollisesti laajennettuna lento- ja meriliikenteeseen. Eikä siinä kaikki: kesäkuuhun 2024 mennessä komission on tarkoitus antaa esitykset, jotka voisivat liittyä rahoitustransaktioveroon sekä yrityksiin kohdentuvaan maksurasitukseen.

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit näkee esityksen uusista omien varojen järjestelmästä ongelmallisena monestakin syystä. Ensinnäkin periaatteellinen: EU-verot uhkaavat vähentää eduskunnan budjettivaltaa ja päätösvaltaa, eikä meillä ole tälle toimivallan siirrolle kansanäänestyksessä annettua mandaattia. Lisäksi Kristillisdemokraatit on huolissaan Suomen kokonaisvastuiden kasvusta. Perustuslakivaliokunta kesällä totesi, että vastuun tarkkaa osuutta ja riskisyyttä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi johtuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista.

Toiseksi EU-verot kiristäisivät veronmaksajien verotusta. EU-verot lisäisivät kansallisten verojärjestelmien päälle uuden ylikansallisen verokerroksen, joka ei korvaisi mitään nykyisiä veroja. Verointoilun ja yritysten verotaakan lisäämisen sijaan EU-tasolla pitäisi edistää keinoja, joilla parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä ja edistetään työllisyyttä. Eurooppa ei nouse lisäämällä verotusta ja byrokratiaa, vaan panostamalla työllisyyteen ja innovaatioihin!

Sopu elpymisvälineestä asettaa suomalaisten oikeudentajun kovalle koetukselle. EU-elvytyksen maksajat mukaan lukien Suomi ovat korkeamman veroasteen maita, kun taas siitä hyötyvät maat ovat useiden tilastojen valossa varsin lieviä verottajia ja joilla vielä useimmiten veropohja vuotaa. Taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat jälleen kerran asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun.

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit ei vastusta elvyttämistä, vaan sitä, että elvyttäminen tapahtuu sitomalla jäsenmaat yhteisvelkaan vastoin perusperiaatteita. On syytä vakavasti pohtia, mihin tällainen kehitys johtaa? Elpymisväline on romuttamassa unionin oikeusperustaa ja viemässä sitä moraalikatoon. Voittajia ovat ääripäät: federalistit, jotka ovat ajaneet tulonsiirtoja ja syvempää yhteisvastuuta, sekä ne tahot, jotka puolestaan pyrkivät romuttamaan kaiken EU-yhteistyön. Häviäjiä ovat ne maltilliset tahot, jotka haluaisivat kehittää itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä ja sisämarkkinoita yritysten sääntöjen kunnioittamisen, vastuullisen taloudenpidon ja no bail out -periaatteen pohjalta.

EU:n verotusoikeutta ja liittovaltiota hivutetaan nyt eteenpäin ilman kansalaisten hyväksyntää. Tämä esitys uhkaa kaventaa kansallista täysivaltaisuutta ja eduskunnan budjettivaltaa. Siksi Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee tärkeänä, että EU:n omien varojen järjestelmästä tulisi päättää eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan määräenemmistöllä emmekä itse ole hyväksymässä tätä esitystä.

Romutuspalkkiolain epäselvyyksistä johtuvat taloudelliset menetykset korvattava

Sari Essayah vaatii, että henkilöauton romutuspalkkiolain epäselvyyksistä johtuvat taloudelliset menetykset on korvattava. Jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Essayah edellyttää hallitukselta toimenpiteitä, jotta vastikään voimaan tullut laki henkilöautojen romutuspalkkiosta vuosina 2020 ja 2021 ei aiheuta kansalaisille perusteettomia taloudellisia menetyksiä ja omaisuuden suojan loukkauksia lainsäädännön sisällön epäselvyydestä johtuen.

Laki henkilöautojen romutuspalkkiosta vuosina 2020 ja 2021 tuli voimaan joulukuussa. Palkkio myönnetään vanhan romutettavan auton korvaamiseksi uudella autolla, sähköavusteisella polkupyörällä, joukkoliikenteen kausilipulla tai joukkoliikenteen matkustusoikeutta sisältävällä yhdistämispalvelulla.

Hallitus antoi vastikään eduskunnan käsiteltäväksi vielä täsmentävän lakiehdotuksen. Sen mukaan lakia täsmennetään siten, että yhden uuden esimerkiksi henkilöauton hankintaan voidaan myöntää vain yksi romutuspalkkio. Romutuspalkkiota koskevat hakemukset, jotka on jätetty ennen lain täsmennystä, ratkaistaisiin henkilöautojen romutuspalkkiosta vuosina 2020 ja 2021 (839/2020) annetun lain mukaisesti.

– Aikooko hallitus korvata, mikäli siirtymäsäännöksestä riippumatta lain epäselvyydestä syntyy henkilölle taloudellisia menetyksiä? Saako henkilö käyttää ennen täsmennyksen voimaantuloa usean romutuspalkkion esimerkiksi yhden laissa tarkoitetun auton ostoa kompensoiden? Essayah kysyy.

Ongelmana on se, että lain voimaan tultua jotkut ovat ehtineet romuttaa usean autonsa sillä ajatuksella, että he käyttävät palkkiot yhden uuden auton oston kompensointiin.

– Itselläni on tiedossa ainakin yksi tapaus, jossa henkilö on käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa Traficomin virkamiehen kanssa kysyäkseen tarkennuksia romutuspalkkion soveltamisesta. Traficomista on selkeästi viestitty, että useamman auton romutuspalkkion voi käyttää yhden laissa tarkoitetun kohteen, esimerkiksi auton, hankintaan. Neuvonnan sisällöstä ei ole jäänyt epäselvyyksiä. Ymmärtääkseni Traficomista on vastaavanlaisesti neuvottu laajemminkin ennen tulkinnan yhtäkkistä muutosta. On tärkeää, että ihmiset voivat ennakoida toimintansa vaikutukset lain sisällön ja viranomaisen neuvonnan perusteella. Vastaavasti tässä asiassa tulee huomioida viranomaisen toimintaa määrittävät hyvän hallinnon periaatteet, kuten viranomaisen neuvontavelvollisuus ja luottamuksensuojaperiaate. Lain epäselvästä sääntelystä tai viranomaisen virheellisestä neuvonnasta ei tule rangaista asiakasta, Essayah painottaa.

– Hallituksen täsmentävästä esityksestä ilmenee hieman epäselvästi, saako henkilö käyttää ennen täsmennyksen voimaantuloa usean romutuspalkkion yhden uuden auton ostoa kompensoiden. Vastaavasti jää epäselväksi, että mikäli henkilölle tulisi siirtymäsäännöksestä riippumatta taloudellisia menetyksiä johtuen lain epäselvyydestä, korvaako valtio niitä, Essayah täsmentää.

Koko maa mukana!

Kevään kuntavaaleissa ratkaistaan, millä tavoin Suomen kuntia johdetaan tulevaisuudessa. Monet kunnat olivat jo ennen koronaa vakavassa taloudellisessa kriisissä. Valtion velaksi antamat tukipaketit auttavat kyllä kuntavaalien yli, mutta entä sen jälkeen?

Väestörakenne on suuressa osassa kuntia haasteellinen, niin palvelujen rahoituksen kuin esimerkiksi hoivatyöntekijöiden riittävyydenkin turvaamiseksi. Pidemmän päälle peruspalveluita ei voida pyörittää velkarahalla lastenlasten laskuun.

Valitettavasti tähän ennestään vaikeaan tilanteeseen hallitus lisää kuntien velvoitteita ilman riittävää rahoitusta. Sinällään tarpeellisen hoitajamitoituksen nosto ja ideologinen oppivelvollisuuden laajentaminen ovat uudistuksia, joiden rahoittaminen kaatuu kuntien kontolle.

Tässä tilanteessa tarvitaan päättäjiä, jotka kykenevät tekemään taloudellisesti vastuullisia päätöksiä peruspalvelut edellä. Laadukas ja ihmisarvoinen hoito ja tuki korostuvat etenkin lasten, vanhusten ja vammaisten palveluissa.

Kuntien elinvoima, työpaikat ja verotulot ovat paljolti riippuvaisia alueen yritysten pärjäämisestä. Niinpä infra on pidettävä kunnossa eikä liikkumisen kustannuksia saa enää kasvattaa.

Nykyistä asumisen ja palveluiden keskittämispolitiikkaa ei pidä ottaa annettuna. Koronakriisi on osoittanut etätyön ja -opiskelun suuret mahdollisuudet. Moni pystyy tekemään työtä kahdella tai useammalla paikkakunnalla.

Perheiden tarpeet ovat keskeisessä asemassa palveluiden suhteen. Lapsiperheillä pitää tulevaisuudessakin olla oikeus valita juuri omaan tilanteeseen sopiva hoitomuoto lapsilleen, siksi tarvitsemme kotihoidon tukea ja sen kuntalisiä jatkossakin. Hyvällä kotihoidolla ja omaishoidon tukemisella pidetään puolestaan joka mummo ja pappa mukana.

Kuntapäättäjä on paljon vartijana. Kunnissa päätetään myös, soiko sen kouluissa vielä Suvivirsi vai vaihdetaanko joulujuhla kulttuurijuhlaan. Valtuustossa vaikutetaan jopa siihen, syödäänkö päiväkodeissa oman maakunnan lähiruokaa vai ulkomaista tuontitavaraa.

Suomella ei ole vara eriarvoistua ja jakautua. Siksi olenkin monelle kuntavaaliehdokkuuttaan miettivälle todennut, että nyt jos koskaan kannattaa lähteä vaikuttamaan oman kotikunnan tulevaisuuteen!

KD ei kannata pakotettua solidaarisuutta EU:n turvapaikkapolitiikassa

Kristillisdemokraatit suhtautuvat hyvin kriittisesti EU:n komission esitykseen yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta. KD ei hyväksy esitystä ”pakotetusta solidaarisuudesta”. Sari Essayah jätti asian käsittelyssä eriävän mielipiteen suuren valiokunnan lausuntoon. Myös eduskunnan hallintovaliokunnan lausunto on varsin kriittinen.

Euroopan komission yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksen tavoitteena on luoda yhteiset säännöt ja toimintamallit unionin alueella muuttoliikkeeseen vastaamiseksi, erityisesti korkean maahanmuuttopaineen tilanteisiin. KD yhtyy tarpeeseen löytää yhteisiä ratkaisuja vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana ilmenneiden puutteiden korjaamiseksi, jotta vastaavanlaista kriisiä ei enää syntyisi uudelleen.

– On kuitenkin syytä epäillä, onko komission syyskuisesta esityksestä tosiasiassa ratkaisuksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ongelmakohtiin, KD:n edustajana suuressa valiokunnassa toimiva kansanedustaja Sari Essayah toteaa.

KD näkee eduskunnan hallintovaliokunnan tavoin, että ensimmäisen tulomaan on oltava jatkossakin vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

– Suhtaudumme kriittisesti vastuuperusteisiin ehdotettuihin muutoksiin, joiden mukaan turvapaikanhakijan ”siteet” johonkin jäsenvaltioon voisivat johtaa kyseisen valtion tulemiseen vastuulliseksi hakemuksen käsittelystä.

Eduskunnan hallintovaliokunnan lausunnossa vastuuperusteisiin esitettyjä muutoksia pidetään lähtökohtaisesti ongelmallisina. Myös järjestelyn käytännön toimivuuteen liittyy myös paljon avoimia kysymyksiä. Esitys on Suomen kannalta siinä mielessä merkittävä, että täällä oleskelee suhteellisen merkittävä määrä muutamista sellaisista maista tulleita henkilöitä, joista tulee turvapaikanhakijoita koko EU:n alueelle.

Essayah´n mukaan KD suhtautuu kielteisesti komission esitykseen pakotetusta solidaarisuudesta. Esityksessä jäsenvaltiot voisivat kriisitilanteessä valita, osoittavatko ne tukea vastaanottamalla turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja vai ottamalla vastuun tietyn henkilömäärän palauttamisesta. Palauttamisen epäonnistuessa jäsenmaan olisi otettava vastaan kyseiset henkilöt omalle alueelleen.

Essayah toteaa, että myös Hallintovaliokunta suhtautuu lausunnossaan epäillen ehdotuksen realistisuuteen: ne maat, jotka ovat tähän mennessä olleet haluttomia osallistumaan muun muassa yhteiseen taakanjakoon, tuskin ovat siihen valmiita nytkään.

– Ilman uskottavaa palautuspolitiikkaa ei voi olla yhtenäistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Mikäli tehokasta palautuspolitiikkaa ei kyetä varmistamaan, se vie pohjan komission esittämältä uudistukselta.

– Nykytilanteessa EU-tasolla vain kolmasosa palautuspäätöksen saaneista onnistutaan palauttamaan.

Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan, että palautusten vaikeudeton toteuttaminen ja palautuksiin liittyvän yhteistyön aikaan saaminen kolmansien maiden kanssa on välttämätöntä. Lisäksi on epäselvää, millä tavoin solidaarisuusmekanismissa eri roolissa olevien EU-maiden toimivaltavastuut määriteltäisiin.

Valiokunnan mukaan kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja muut yhteiskuntien eri toimintalohkot on kytkettävä mukaan toimivan palautuspolitiikan ja -yhteistyön toteuttamiseksi. EU:n ja jäsenmaiden erilaisen taloudellisen tuen vastineeksi on voitava asettaa velvoite palautettavien omaan maan kansalaisten vastaanottamiseen ilman ehtoja.

Eduskunnan suuri valiokunta antoi joulukuussa lausuntonsa EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta, josta Euroopan komissio esitteli näkemyksensä syyskuussa. Suuri valiokunta käsitteli komission tiedonantoa valtioneuvoston selvityksen E 125/2020 pohjalta ja sai asiasta lausunnot ulkoasiainvaliokunnalta (UaVL 8/2020) ja hallintovaliokunnalta (HaVL 25/2020). Komission antamiin lainsäädäntöehdotuksiin eduskunta ottaa kantaa erikseen myöhemmin.

Lausunnossaan valiokunnan enemmistö yhtyi hallituksen kantaan. Lausunto SuVL 9/2020 ja siihen jätetyt eriävät mielipiteet voi lukea eduskunnan sivuilta​.

lähde: KD-lehti

Jääkö Suomelle mustapekka käteen?

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on EU:n kunnianhimoinen politiikka- ja toimenpidepaketti, jonka tavoitteena on ilmastoneutraali eurooppalainen talous vuoteen 2050 mennessä. Esityksen mukaan tähän päästään, kun ilmasto- ja ympäristöhaasteet käännetään toimintapolitiikoissa mahdollisuuksiksi ja pidetään huolta siitä, että tämä ”diili” toteutetaan kaikkien kannalta oikeudenmukaisesti.

Komissio on kytkenyt tämän Green Deal -kokonaisuuden osaksi Euroopan talouden koronapandemian jälkeistä elvytysohjelmaa, jossa yhteisvelkamiljardit pyritään sitomaan mm. investointiohjelmiin ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon.

Päämäärä yrittää vivuttaa Eurooppa vihreään teknologian ja innovaatioiden avulla kasvu-uralle on sinällään kannatettava, mutta toimenpidekokonaisuus sisältää koko joukon huolestuttavia esityksiä suomalaisten metsien, maankäytön ja talouden kannalta. Esitykseen sisältyvät ilmastolaki, biodiversiteetti- ja metsästrategia muodostavat silmukan, jolla EU:n ote suomalaisista metsistä kiristyy vaivihkaa.

Ilmastolain kohdalla Suomessa ollaan tuudittauduttu siihen, että kansalliset tavoitteemme ovat kireämmät, ja hyvä vain, että muutkin kiristävät päästövähennystavoitteitaan. Ilmastolaki antaa kuitenkin komissiolle ohjausvaltaa määritellä jäsenvaltioiden ilmastoneutraaliustavoitteen edistymistä viiden vuoden välein.

On jo nyt nähtävissä, että osalle EU-maista 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen ja myöhemmin asetettavien välitavoitteiden saavuttaminen tulee olemaan erittäin haasteellista, ja niiden viime vuosien energiapoliittiset ratkaisut ovat ristiriidassa ilmastolain tavoitteiden kanssa.

Tästä käy esimerkkinä muun muassa se, että parhaillaan monet vauraatkin EU-maat rakentavat uutta fossiilienergiaa, eli maakaasua hyödyntävää voimalakapasiteettia sekä maakaasuputkea Venäjältä ja ajavat alas toimivia ydinvoimalaitoksia etuajassa.

Riskinä on, että ilmasto- ja energiapolitiikkansa hyvin hoitaneet maat joutuvat EU:n yhteisten toimenpiteiden kautta rahoittamaan muiden jäsenmaiden kalliita, tehottomia tai muutoin riskialttiita toimia ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi kasvaa paine lukea Suomen ja Ruotsin kaltaisten metsävaltaisten maiden ilmastotoimet hiilinieluina muiden maiden hyväksi, ja rajata metsien kestävää talouskäyttöä.

Myös biodiversiteettistrategian osalta on huoli, että esitys siirtää valtaa jäsenvaltioilta EU-tasolle ja kauemmas esimerkiksi suomalaisesta metsänomistajasta. Vaikka kansallisesti olemme jo lähellä 30 prosentin suojeluastetta maa- ja merialueista, ja vaaditusta 10 prosentin tiukasti suojellusta metsäpinta-alasta, niin sekään ei riitä, kun tavoitetta tarkastellaan EU-tasolla. Suomen suojelutaakka kasvaa entisestään, kun metsiä ei voi suojella siellä, mistä ne on hävitetty.

EU:n tulevan metsästrategiankin yllä leijuu pelko, että se pohjautuu biodiversiteettistrategian yksisilmäiselle tarkastelulle, ja biotalous ja kestävä metsänhoito eivät saa sijaa.

Näiden kaikkien EU-strategioiden yhteinen heikkous on metsätalouden ja maankäytön kokonaisvaltaisen näkemyksen puute. Suomalainen metsätalous on esimerkki siitä, miten puuta tuotetaan ilmasto- ja ympäristökestävällä tavalla. Olemme kyenneet ylläpitämään hiilensidontaa ja parantamaan luonnon monimuotoisuutta samalla, kun olemme kasvattaneet metsäteollisuuden tuottamaa arvonlisää. Tästäkään huolimatta EU- tasolla ei tunnuta ymmärtävän monitavoitteista ja monimuotoista metsätaloutta. Kestävä metsäpolitiikka toteutuu parhaiten, kun pidämme sen hoitamisen kansallisessa päätösvallassamme, ja jaamme parhaista käytännöistämme myös muiden hyödyksi.

Lapsilisää maksettava 18 ikävuoteen

Eduskunnan lasten puolesta -ryhmän puheenjohtaja Katja Hänninen ja varapuheenjohtaja Sari Essayah jättävät tänään yhteisen lakialoitteensa, jonka tavoitteena on lapsilisän maksaminen sen kuukauden loppuun, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tällä hetkellä lapsilisän maksaminen loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Monesti lapsen kulut ovat kuitenkin suurimmillaan juuri siinä ikävaiheessa, kun oikeus lapsilisiin loppuu.

– Lapsilisillä on pitkä historia, ja nyt tukijärjestelmä vaatii päivittämistä. Vain niin se pystyy vastata tämän päivän lapsiperheiden tarpeisiin. Nykyään suurin osa 17 vuotiaista on huoltajistaan taloudellisesti riippuvaisia ja lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy hänen täyttäessään 18 vuotta. Näin kuuluu tietenkin ollakin, sillä alle 18-vuotias on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksenkin mukaan lapsi, Katja Hänninen sanoo.

Koronakriisi on tehnyt lapsilisien päivittämisestä entistä ajankohtaisempaa, koska yhä useampi perhe kamppailee toimeentulo-ongelmien kanssa. Monet lapsipolitiikan asiantuntijat ovat suositelleet, että lapsiperheiden tukeen on nyt panostettava ja etuusjärjestelmää kehitettävä.

– Lapsilisien ulottaminen 18 ikävuoteen olisi tärkeää erityisesti pienituloisille ja monilapsisille perheille, mutta tällaisena aikana se olisi tärkeä helpotus myös muille perheille. Monissa perheissä, joissa on aiemmin ollut vakaa talous, eletään myös nyt epävarmuudessa, Sari Essayah toteaa.

Lapsilisien maksamisella 18 ikävuoteen asti olisi myös kansantaloudellista merkitystä, sillä se vahvistaisi kotimaista ostovoimaa, eikä pienituloisissa perheissä jouduttaisi yhtä paljon turvautumaan paljon kimurantimpaan toimeentulotukeen.

– Lapsilisää kehittämällä vältymme turhalta byrokratialta, sillä se on hallinnollisesti kevyt ja yksinkertainen tukimuoto, Hänninen sanoo.

Vuoden 2021 talousarvion palautekeskustelu: Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla

Sari Essayah esitti valtion vuoden 2021 talousarvion palautekeskustelussa epäluottamusta hallitukselle, koska Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Kristillisdemokraatit ovat peräänkuuluttaneet tehokkaita työllisyystoimia ja verojen kevennystä osana koronaelvytystä.

– Koronan aiheuttaman taloudellisen kriisin vuoksi hallituksen olisi pitänyt sopia uudesta hallitusohjelmasta ja perua sellaiset uudistukset, jotka lisäävät julkisen talouden alijäämää pitkällä aikavälillä.

– Pysyvien menojen lisääminen ilman työllisyyttä vahvistavia toimia vaarantaa hyvinvointivaltion kestävyyden. Hallituksen päätökset kiristävät asumisen ja liikkumisen kustannuksia, lisäävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja heikentävät erityisesti maaseudun väestön asemaa, KD eduskuntaryhmä toteaa epäluottamuslauseessaan.

Essayah muistutti pitämässään KD:n ryhmäpuheessa, että hallituksen talousarvioesitys on kokonaisuudessaan lähes 12 miljardia euroa alijäämäinen, mikä tulee kuluvan vuoden 20 miljardin lisävelan päälle.

– Pidämme tärkeänä, että valtion talousarviossa huomioidaan koronakriisin aiheuttama vaikea taloustilanne. Kunnat, sairaanhoitopiirit, yritykset sekä työnsä ja toimeentulonsa menettäneet ihmiset tarvitsevat tässä tilanteessa tukea. Tältä osin KD tukee talousarvioesityksen mukaisia menolisäyksiä, Essayah totesi.

Tarpeellisten koronatukien ja muiden pakollisten lisämenojen lisäksi hallitus kuitenkin lisää julkisia menoja pitkällä aikavälillä toteuttaessaan erilaisia hallitusohjelmana kirjattuja hankkeita.

– Hallituksen olisi tässä tilanteessa pitänyt perua oppivelvollisuuden pidentäminen ja muut hankkeet, mitkä lisäävät pitkällä aikavälillä kuntien, yritysten ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa, Essayah korosti.

Vaikka hallitus ottaa massiivisen määrän uutta velkaa jää sen elvyttävä vaikutus pieneksi. KD:n eduskuntaryhmän mielestä hallituksen olisi pitänyt kyetä tekemään päätöksiä sellaisista rakenteellisista uudistuksista ja työllisyystoimista, jotka luovat uskoa tulevaisuuteen.

– Tällaisia toimia ei ole tulossa. Hallituksen sote-uudistus lähinnä lisää julkisen talouden ongelmia. Sosiaaliturvauudistus ei ole edennyt ollenkaan ja työllisyystoimet loistavat poissaolollaan.

Kristillisdemokraatit julkaisivat vaihtoehtobudjettinsa yhteydessä työllisyyspaketin, jonka avulla voitaisiin saavuttaa jopa 100 000 uutta työllistä.

– Ottakaa siitä mallia kevään kehysriihen työllisyyskeskusteluihin, Essayah esitti.

KD on esittänyt omassa vaihtoehdossaan muun muassa tuloveron kevennystä, lapsivähennyksen palauttamista, omaishoidon tuen verovapautta, kotitalousvähennyksen korotusta sekä polttoaineverotuksen kevennystä sekä vastustanut lämmityspolttoaineiden veron kiristystä.

– Määrärahalisäyksistä ja veronkevennyksistä huolimatta vaihtoehtomme on tasapainottava. Elvyttäisimme tehokkaammin ja ottaisimme samalla vähemmän velkaa kuin hallitus, Essayah totesi.