Ajankohtaista

RSS

Lisääntyykö hyvinvointi?

Hallitus on keskuudessaan päässyt sopuun sote-uudistuksesta. Tosin tiedotustilaisuudessa näytti ministereillä vielä olevan kahta linjaa järjestämisvastuullisen alueen nimestä. Se, nimitetäänkö sote-alueita maakunniksi vai hyvinvointialueiksi, on syvempää kuin semantiikkaa eli politiikkaa.

Keskusta ei tällä sote-esityksellä tule saamaan haaveilemiaan monialaisia maakuntia. Verotusoikeuden toteuttaminenkin jää seuraavien hallitusten kontolle. Maakunta -sotesta puhuminen kuitenkin ylläpitää ikiaikaista unelmaa itsehallinnollisista maakunnista, joissa puolueella on kokoaan suurempi valta.

Sen sijaan Sosiaalidemokraatit saivat esityksessä kaikki keskeiset tavoitteensa läpi. Hyvinvointialueiden päätöksentekoa on rajattu vastuullaan olevan tuotannon järjestelyissä, ohjausvalta ja rahat ovat tiukasti sosiaali- ja terveysministeriön peukalon alla ja yksityisten palveluiden tuottajien ja kolmannen sektorin täydentävä rooli on rajattu minimiin.

Sotemaakunnille annettu uusi nimi, hyvinvointialueet, ei valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että useat hyvinvointialueet ovat liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Pienet väestöpohjat eivät mahdollista sosiaali- ja terveyspalveluiden täysipainoista järjestämistä ja tuottamista, ja ne myös synnyttävät rahoitustarpeessa suurta satunnaisvaihtelua.

Kuten politiikassa niin usein, alueiden lukumäärästä väännettäessä ei enää kyse olekaan potilaan tai asiakkaan parhaasta, vaan alueellisesta vallanjaosta. Mitä enemmän itsehallintoalueita, sitä varmemmin valta keskittyy muutamalle suurimmalle puolueelle. Maakuntavaalien myötä palaavat kuvioihin demokratiaa vääristävät korkeat piilevät äänikynnykset, joita esimerkiksi eduskuntavaalien vaalipiiriuudistuksilla on pyritty madaltamaan.

Itä-Savon sairaanhoitopiirin poliittinen pallottelu on tästä oiva esimerkki. Kaikki tietävät, että nyt ostettiin vain lisäaikaa, jolla hallituksen työrauha säilytettiin. Mieleen muistuu oppitunti kuntapolitiikasta, jossa urakoitsija jälkeenpäin kehui tehneensä muhkean urakkasopimuksen ymmärrettyään viedä lautakunnan riideltäväksi valinnan valokatkaisijoiden väristä.

Ihmettelen myös haja-asutusalueiden hidasta heräämistä siihen, miten valta hyvinvointialueella tulee keskittymään kasvukeskuksiin. Monesta pienestä kunnasta ei pääsen edustajaa tulevaisuuden sote- valtuustoihin. Miten sitten vaikutat siihen, että oman kylän vanhusten asumispalvelut tai terveysasemat säilyvät?

Tässäkään sote-mallissa rahoitus ei ole riittävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitseminen edellyttäisi laajempaa vapautta palvelujen tuottamisessa, vahvaa palvelutuotannon tehokkuuden ja tuottavuuden paranemista, integraation toteutumista koko maassa sekä tehokasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Vanha jako perustason ja erityistason palveluihin istuu tiukassa. Perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn panostamisesta pitää huolehtia, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa, palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden parantamisessa sekä kustannusten kasvun hillinnässä.

Sitkeässä istuu se ajattelu, että sosiaali- ja terveydenhuolto nähdään vain kulueränä, eikä investointina väestön hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Investointina, joka parhaimmillaan tuottaa taloudellista hyötyä koko kansantaloudelle. Siksi tätäkin sote-mallia arvioitaessa tärkein kysymys on, parantaako tämä väestön hyvinvointia.

Hyvää tyttöjen päivää!

Eduskunnan viikko oli budjetin lähetekeskustelua ja loppuviikon uutisointia hallitsi maski-gate. Valitettavan usein tärkeätkin asiat hautautuvat uutisvirtaan. Keskiviikkona nimittäin otimme varaslähdön tänään vietettävään kansainväliseen tyttöjen päivään. Päivän vietto muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa ikänsä ja sukupuolensa takia, mutta toisaalta sillä juhlistetaan tyttöjen voimaa ja mahdollisuuksia.

Asikkalalainen 16-vuotias Aava Murto oli päivän ”pääministerinä” ja aloitti aamunsa Kesärannasta ja päätyi eduskuntaan. Aavalla oli meille tuomisenaan tärkeä viesti: tyttöjen kokemaan häirintään netissä on puututtava ja digitaalinen kuilu sukupuolten välillä ei saa kasvaa.

Plan International Suomen kyselytutkimuksen mukaan jopa 42 % 15–24-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista on joutunut sosiaalisessa mediassa häirinnän kohteeksi. Eniten häirintää koetaan Instagramissa ja Snapchatissa. Häirintä on mm. kiusaamista, seksuaalista häirintää, trollausta, rasistista kommentointia, ulkonäön pilkkaamista ja vainoamista sekä fyysisellä ja seksuaalisella väkivallalla uhkaamista.

Verkkohäirintä ei ole harmitonta, vaan sen seuraukset hyvinvoinnille ovat merkittäviä. Se murentaa tyttöjen itsetuntoa, aiheuttaa stressiä ja ahdistusta, vaientaa heidän mielipiteensä ja vaikuttaa myös verkon ulkopuolella esimerkiksi turvattomuutena ja väkivallan pelkona. Sosiaalisessa mediassa syntyneitä juoruja joudutaan kohtaamaan myös verkon ulkopuolella. Verkossa tapahtuva väkivalta voi vaikeuttaa tyttöjen koulunkäyntiä, ystävyyssuhteita, sosiaalisuutta ja perhesuhteita. Kuten Plan International Suomi toteaa raportissaan, verkkoväkivalta on oikeaa väkivaltaa, jolla on oikeita seurauksia.

Seksuaalinen häirintä on häirinnän muodoista yleisin. Joka kolmas häirintää kohdanneista suomalaisista tytöistä on tullut itse häirityksi seksuaalisesti. Vähemmistöön kuuluvat tytöt ja nuoret naiset joutuvat kokemaan häirintää moninkertaisen määrän. Etnisyys, maahanmuuttajatausta, koulutustaso, toimintakyky tai vammaisuus altistavat häirinnälle. Aktiivisuus ja rohkea mielipiteiden esittäminen saavat myös häiritsijät liikkeelle.

Tyttöjen suojelemiseksi tarvitaan monia toimenpiteitä ja monia toimijoita. Siihen tarvitaan niin sosiaalisen median yritysten, poliisien, poliittisten päättäjien kuin perheidenkin aktiivisuutta. Sosiaalisen median yritykset voivat luoda tehokkaita ja helppokäyttöisiä raportointikeinoja ja parantaa moderointia tunnistamaan häirintää, jotta häiriköt saadaan vastuuseen. Poliisin resursseja tarttua verkossa tapahtuvaan häirintään tulee lisätä ja oikeusprosesseja nopeuttaa. Vaikuttajien tulee pitää verkossa tapahtuva häirintä keskustelussa, jotta tietoisuus sen osalta lisääntyy ja sen haitallisuus tunnistetaan nykyistä paremmin. Perheissä asiasta pitää keskustella, sillä vain kolmasosa tytöistä kertoo aikuiselle verkossa kohtaamastaan häirinnästä. Tyttöjä tulee suojella verkossa tapahtuvalta häirinnältä ja se voidaan tehdä meidän aikuisten vahvalla yhteistyöllä!

Eloa ja kapinaa

Elokapina-niminen kansainvälinen anarkistiliike on rantautunut näyttävästi Suomeen. Välittömiä ilmastotoimia ja ilmastohätätilan julistamista vaativa liike on valinnut äänensä kuuluviin saamiseen tarkoituksellisen lakien rikkomisen ja kansalaistottelemattomuuden.

Esimakua tempauksista saimme lauantaina. Kokoontumisilmoituksesta poiketen mielenosoitus muuttui vilkkaasi liikennöidyn ajoradan haltuunottoon toisiinsa kytketyllä ihmisketjulla ja tuomalla yhä uusia ajoradalle istujia poliisin poistamien tilalle.
Tapauksen johdosta liikenne keskusta-alueen liepeillä oli tukossa useita tunteja, estäen esimerkiksi normaalin työmatkaliikenteen. Tämän lisäksi laiton mielenosoitus työllisti täyden käytössä olleen kapasiteetin eli 24 poliisipartiota, joiden muut työtehtävät siirtyivät.

Lukuisista pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta elokapinalliset eivät siirtyneet, ja kun resursseja ei enää ihmisten kantamiseen ollut, poliisi varoituksen jälkeen käytti lievintä mahdollista voimatointa eli pippurisumutinta saadakseen turvallisuutta uhkaavan tilanteen purettua.

Tämä oli mielenosoittajien suunnalta onnistunut provokaatio, joka takasi maksimaalisen huomion asian jatkokäsittelylle. Vasemman ja vihreän laidan poliitikot riensivät tuomitsemaan poliisin voimankäytön, tilannetta verrattiin Valko-Venäjään ja poliisiväkivaltaa kauhisteltiin, oikeusasiamiehelle tehtiin lukuisia kanteluita ja aina valpas valtakunnansyyttäjän virasto puuttui asiaan.

Liuta oikeusoppineita todisteli, kuinka meillä oikeusvaltio murenee. Media takoi pari päivää samaa tahtia, ja seuraava liikkeen performanssi olikin sitten kaikissa pääuutislähetyksissä ja lehtien etusivuilla. Useammalla tavalla lakia rikkoneet mielenosoittajat olivatkin siis joutuneet tilanteessa virkavallan uhreiksi? Viestintästrategia ja luottamuksen murentaminen viranomaisiin onnistui kuin hybridivaikuttamisen oppikirjasta!

Tilanne alkoi tasoittua vasta kun kaivettiin esille liikkeen sisäistä viestintää ja suunnitelmia lentokenttien ja rekkaliikenteen blokkauksesta, ”paljon häiriötä isolla porukalla. kohteina: Poliittinen järjestelmä ja päättäjät (heidän blokkaus) kunnalliset poliitikot ja kansalliset poliitikot. Pankit, infrastruktuuri, pahimmat suuryritykset, satamat, risteily, metsäteollisuus, turveteollisuus.”

Opittiinkohan tästä mitään?

Englanninkielinen kone- ja tuotantotekniikan perustutkinto Riveriaan

Tiedote 2.10.2020

Julkaisuvapaa

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah on jättänyt tänään hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa se patistaa hallitusta lisäämään Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä Riverian ammatillisten tutkinnon ja koulutuksen järjestämislupaan englanninkielisen kone- ja tuotantotekniikan perustutkinnon.

  • Pohjois-Karjalan teknologiateollisuuden kasvun esteeksi on nousemassa ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuus. 40 % yrityksistä kokee työvoiman saatavuuden jossain määrin kasvun esteeksi, ja joka kymmenennessä yrityksessä se nähdään merkittävänä kasvun esteenä. Hallituksen on helpotettava alueen yritysten kasvua myöntämällä alueelle lisää kipeästi tarvittavia koulutuspaikkoja, Essayah haastaa.

Pohjois-Karjalan kansainvälistä kauppaa tekevä teknologiateollisuus vastaa koko maakunnan kokonaisviennistä noin 44 %. Vuonna 2018 alan liikevaihto oli alueella yli miljardi euroa. Alan yritysten kansainvälistymistä tukevat muun muassa vahva liiketoimintaosaaminen ja alihankintaverkostot sekä korkean jalostusasteen tuotteet. Ala investoi mittavasti ja kasvu on vahvaa.

  • Englanninkielisellä kone- ja tuotantotekniikan tutkintokoulutuksella voidaan vastata Pohjois-Karjalan maakunnan kone-, metalli- ja muovialan osaavan työvoiman kasvavaan tarpeeseen, luoda alueelle työpaikkoja, edistää maakunnan elinvoimaisuutta, parantaa koulutuksen järjestäjän toiminnan vaikuttavuutta sekä tukea opiskelijoiden ja alueen työelämän kansainvälisyyttä, Essayah perustelee.

Tällä hetkellä alan yritykset joutuvat rekrytoimaan alan osaajia ulkomailta, koska koulutustarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Koulutuksen tarve on ilmeinen ja työllistyminen koulutuksen jälkeen on helppoa.

  • Erityisesti tällaisina aikoina hallituksen tulee myöntää lisää koulutuspaikkoja juuri sinne, missä työllistyminen on varminta ja missä voidaan tukea yritysten kasvun edellytyksiä, Essayah toteaa.

 

Lisätietoja:

Sari Essayah
Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja

 

Essayah: Savoon yksi sote-alue

Kansanedustaja, puolueen pj. Sari Essayah
25.9.2020

Essayah: Savoon yksi sote-alue

Kristillisdemokraatit kannattavat palveluiden näkökulmasta tehtävää sote-uudistusta, joka toteutetaan irrallaan maakuntarakenteesta.

  • Uudistusta pitää valmistella sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, ei maakunnallisen poliittisen päätöksenteon ja hallinnon pohjalta. Suuri osa hallituksen lausuntokierroksella olevan esityksen kaavailluista sote-maakunnista on liian pieniä vastaamaan tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tärkeintä on pystyä vastaamaan laadukkaasti asukkaiden erilaisiin palvelutarpeisiin, korostaa puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah.
  • Esimerkiksi Etelä-Savon maakunnan hartiat eivät kestä tulevaisuuden haasteita muun muassa väestön ikääntymisen ja radikaalin huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Hallituksen esitys on pahimmillaan repimässä Etelä-Savon maakunnan. Tässä tilanteesta olisi järkevää muodostaa Pohjois- ja Etelä-Savon yhdistävä Savon sotealue. Yhtenäinen Savon sote-alue tarjoaa leveämmät hartiat ja turvaa lain mukaisesti paremmin ja tasapuolisemmin väestönsä palvelut. Toteutuessaan kokonaisuus  mahdollistaisi myös kattavamman aluesairaaloiden verkoston, kuin nyt ehdotetut vaihtoehdot. Ensisijaisesti tulisi siis selvittää maakuntien ja kuntien tahto yhteen yhteiseen sote-alueeseen, Essayah perustelee.

Hän muistuttaa, että alueet ovat hyvin eri viivalla uudistuksen toteuttamisessa.

  • Monissa maakunnissa integrointi on jo viety pitkälle, kuten Pohjois-Karjalan Siun sotessa, ja uudistuksien tarve on siksi vähäisempi. Joissakin maakunnissa sote-palvelut ovat erityistason palveluja lukuun ottamatta edelleen yksittäisten kuntien tuottamia, ja niissä yhteensovittaminen vaatii erittäin paljon osaamista ja eri ryhmien yhteistyötä. Näissä jälkimmäisen kaltaisissa kunnissa uudistuksen läpivieminen tulee vaatimaan huomattavasti enemmän asiantuntijoita ja yhteistyöelimiä sekä resursseja. Lopullisessa esityksessä tulisikin säätää mahdollisuudesta anoa lisäaikaa uudistuksen toteuttamiselle niillä alueilla, joilla integrointi aloitetaan alusta ja uudistusta ei saada aikaan annetussa aikataulussa. Haastavimmille alueille on tarpeen tarjota myös riittävät tukiresurssit, joilla uudistuksen läpiviemisen aikataulua voidaan tiivistää.

Essayah korostaa, että lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, ettei osaavaa henkilökuntaa palvelutuotannossa menetetä.

  • Erityisesti pienet ja syrjäiset, mutta myös suuremmat kunnat kamppailevat pätevän sote-henkilöstön saamisen kanssa. Järjestämislain vastakkainasettelu, joka koskee yksityistä ja julkista palvelutuotantoa on tarpeettoman vahvaa. Lain tiukka tulkinta saattaisi erityisesti sosiaalipalvelut erityisen haavoittuvaan asemaan, sillä sosiaalipalvelujen tuotanto tukeutuu hyvin vahvasti yksityiseen ja kolmanteen sektoriin. Kuntien ja yksityisten palveluntuottajien kumppanuussopimukset ovat toimivia ja hyviä, eikä niiden estämiselle ole palvelujen laadun tai saatavuuden näkökulmasta todellisia perusteita.

 

Työllisyydessä hölmöläisten peitonjatke -malli

Eduskunnan syksyn on avannut huoli työllisyydestä, eikä suotta. Irtisanomis- ja yt-uutisia tippuu harva se päivä, ja myös kokonaisia tuotantolaitoksia ajetaan alas. Siksi hallituksen budjettiriihen suurin kiinnostus kohdistui juuri työllisyys- ja kilpailukykypäätöksiin, mutta valitettavasti ne tuottivat ison pettymyksen.

Hallitukselta puuttuu talouden ja työllisyyden edistämisen kokonaiskuva. Työllisyyden parantamiseen eivät yksin työllisyyspoliittiset toimet riitä, vaan on huolehdittava sekä yksityisen kulutuksen kautta tulevasta ostovoimasta että yritysten kilpailukyvystä. Ei siis hyödytä, että paperilla luodaan päätösperäisiä työpaikkoja, jos samalla työpaikkoja häviää muualta, kun verotusta kiristetään ja kilpailukykyä heikennetään. Hallituksen työllisyyspolitiika muistuttaa sitä kuuluisaa hölmöläisten peiton jatkamista.

Hallituksen ainoaksi merkittäväksi työllisyystoimeksi on jäämässä aktiivimallin palauttaminen pienin muutoksin sekä työvoimapalveluiden resurssointi. Muut päätökset ulkoistettiin jälleen työmarkkinajärjestöille. Työllisyystavoitetta nostettiin, mutta tavoitteen saavuttaminen jätettiin seuraavien hallitusten vastuulle.

Itse työllisyystavoitteen numeroistakin ehti eduskunnassa nousta äläkkä. Valtiovarainministeriö totesi laskelmissaan aivan oikein, että budjettiriihessä tehtiin päätöksiä, joiden työllisyysvaikutus on vain noin 14 – 16 000 työpaikkaa, ei suinkaan kerrottua yli 30 000. Pääministeri kuitenkin tulkitsi, että vielä tekemättömät ja jo ennen budjettiriihtä tehdyt päätökset lasketaan mukaan, kun ne lisäävät työpaikkoja. Samalla logiikalla hallituskauden alussa tehty viime kauden aktiivimallin purku olisi toki pitänyt huomioida työpaikkojen vähennyksenä. Näin nyt uutena lanseeratun aktiivimallin työllisyysvaikutus on ns. plusmiinus nolla, mutta kummasti silläkin vain saatiin 10 000 uutta työpaikkaa paperille kirjattua.

Samalla toteutettiin päätöksiä, joilla teollisuuden, kuljetussektorin ja kotitalouksien kustannuksia kasvatetaan. Erityisesti energian ja polttoaineiden hinnankorotukset ja päästökauppakompensaation lopettaminen ovat myrkkyä kilpailukyvylle. Teollisuuden sähköveron lasku ja väylämaksualennukset ovat toki tarpeellisia, mutta tuovat yrityksemme ilmasto- ja sijaintiolosuhteiden takia vasta samalle viivalle kilpailijoiden kanssa.

Hallitus päätti riihessä myös korottaa merkittävästi turpeen verotusta, vaikka hallitusohjelman tavoite oli täyttymässä etuajassa pelkällä päästökauppamekanismilla. Turpeen käytön nopea alasajo tulee käytännössä johtamaan siihen, että lämmöntuotannossa käytetään jatkossa entistä enemmän kivihiiltä, öljyä ja venäläistä haketta. Tämä on Suomen huoltovarmuuden osalta valtava riski, enkä ymmärrä tätä edes ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta. Ennen kotimainen vaihtoehto ohitti aina tuontipolttoaineet.

Tässäkin ratkaisussa hallitukselta puuttuu kokonaiskuva, sillä turpeen energiakäytön nopea alasajo vaikuttaa metsäteollisuuden raaka-ainevirtoihin. Puun poltto energiantuotannossa tulee lisääntymään, mikä on kansantalouden kannalta valtavaa tuhlausta. Arvokkaan runkopuun polttaminen sotkee vähitellen metsäteollisuuden puuhuollon ja on riski, että metsäteollisuuden investoinnit siirtyvät vähitellen pois maastamme toimintaympäristön muuttuessa.

Lisäksi turvetuotannon pikainen alasajo tarkoittaa erittäin kovaa iskua alan yrittäjille, liitännäistyöpaikoille ja maaseudun elinvoimalle. Turpeen energiakäytöstä pitäisi luopua hallitusti siirtymäajan myötä, kun korvaavia energiamuotoja on saatavilla.

Onneksi meitä maaseudun veronmaksajia kovasti ilahduttaa entistä kalliimpaa polttoainetta tankatessa, että saan sentään kustantaa veroeuroillani ilmaiset työsuhdepolkupyörät kasvukeskusten hyvän julkisen liikenteen rinnalle.  Aluepolitiikkaahan se on tämäkin!

 

 

 

 

 

Tiilikkajärven kansallispuistoa tulee laajentaa

 

Tiedote 11.9.2020

Julkaisuvapaa

 

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah:

Tiilikkajärven kansallispuistoa tulee laajentaa

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah on tänään jättänyt hallitukselle toimenpidealoitteen Tiilikkajärven kansallispuiston laajentamiseksi.

Koronapandemian aika on lisännyt kotimaan matkailun suosiota ja luonto- ja retkeilykohteiden sekä kansallispuistojen vierailijamääriä. Pohjois-Savossa Rautavaaran ja Kainuun Sotkamon alueella sijaitsevan Tiilikkajärven kansallispuiston käyttöaste on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2019. Käyttöasteen kasvu luo painetta kansallispuiston laajentamiseen ja kehittämiseen.

Kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 suojelemaan sen ainutlaatuista järvi-, joki-, suo- ja harjuluontoa. Kansallispuiston nykyinen pinta-ala on 34 neliökilometriä. Pohjois-Savon maakuntahallitus on jo tehnyt esityksen kansallispuiston laajentamisesta, joka tarkoittaisi sen laajentumista 99 neliökilometrin suuruiseksi Pohjois-Savon puolella. Samoin Rautavaaran kunta esittää laajentamista.

 

Lisätietoja:

Sari Essayah
kansanedustaja, puolueen pj (kd)

 

Ryhmäpuhe elpymiskokonaisuudesta: Emme hyväksy sitä, että hallitus sitoo Suomen yhteisvastuulliseen velkaan

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd)
KD ryhmäpuheenvuoro pääministerin ilmoituksesta EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymiskokonaisuudesta 9.9.2020

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy Marinin hallituksen menettelyä sitoa Suomi vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan EU-budjetin ja jäsenmaiden finanssipoliittisten tulonsiirtojen rahoittamiseksi. KD ei myöskään kannata verotusoikeuden avaamista unionille.

Joudumme myös antamaan hallitukselle moitteita sen tavasta huolehtia eduskunnan, mutta ennen kaikkea kansalaisten, tiedonsaannista elpymiskokonaisuuden käsittelyssä. Heti kesäkuussa hallitus ylimitoitti asiakirjojen vaiteliaisuusvelvoitteen. Vastoin linjaustaan hallitus ei huolehtinut kansalaiskeskustelusta ennen sitoutumistaan pakettiin.

Eräs perustuslakiasiantuntija totesi, ettei hän ole aiemmin vastaavaan törmännyt, ja että ”on erittäin valitettavaa ja myös vahingollista, että ei ole huolehdittu mahdollisuudesta käydä avointa yhteiskunnallista keskustelua …erityisesti kun on kyse yhteiskuntaa pitkäaikaisesti muovaavista hankkeista”.

Kun nyt vihdoin heinäkuiset päätökset esitellään, tämä ilmoitusmenettely tarkoittaa muutaman tunnin lyhyttä keskustelua eduskunnassa. Kokonaisuuteen liittyvän omien varojen sopimuksen ratifioinnin hallitus on aikatauluttanut marras-joulukuun budjettikiireiden keskelle, jolloin häthätää ehdimme sen käsitellä ennen määräaikaa.

Joudumme arvioimaan, onko hallitus noudattanut Perustuslakivaliokunnan kantaa Suomen vastuiden tarkkarajaisuudesta ja siten budjettisuvereniteetin säilymisestä. Pitkälle tulevaisuuteen ulottuva velan takaisinmaksu ja tavat tarkentuvat vasta kun omien varojen kokonaisuus on tiedossa. Jos verotusoikeuden avaaminen EU:lle ei ole toimivallan siirto, niin mikä sitten on?

Arvoisa puhemies,

On tärkeää, että Euroopan talous elpyy ja sisämarkkinat toimivat. EU-tason koronatoimenpiteissä tulisi pitäytyä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa. Euroopan keskuspankin rahapolitiikan löysentäminen auttaa samoin akuutin tilanteen hoidossa.

Näiden järkevien toimien sijaan Marinin hallitus tukee esitystä, jonka avulla siirretään Suomen kaltaisten nettomaksajien varoja maille, jotka eivät ole kyenneet sopeuttamaan talouttaan. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa siihen, että kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan jatkossakin. Suurenevan EU-budjetin kautta aiotaan kasvattaa unionin toimivaltaa ja budjettiohjausta suhteessa kansalliseen päätäntävaltaan. Samalla tarvitaan lisää EU-tason veroja ja maksuja velkojen maksamiseksi.

Vastoin valittua oikeusperustaa elpymisrahaston jakokriteerit painottavat koronakriisin sijaan enemmän talousvaikeuksissa olevien maiden finanssipoliittisen elvytyksen tarvetta. Ylivelkaantuneita maita lisävelka ei nosta jaloilleen. Päinvastoin markkinakuri jäsenvaltioiden talouden tervehdyttämiseksi heikentyy edelleen. Tässä kylvetään jo seuraavan kriisin siemenet jakamalla Bulgarian kaltaisille maille parissa vuodessa löysää rahaa yli 15 prosenttia BKT:stä. Ekonomistien mukaan elpymisrahaston tärkein taloussignaali on, että jäsenmaat sitoutuvat toistensa talouden pelastamiseen, eli no-bail-out -säännöllä pyyhitään pöytää.

Samalla kun Suomen jäsenmaksut kasvavat tulevalla rahoituskaudella, joutuvat suomalaiset veronmaksajat maksamaan vähintään yli 6 miljardia euroa EU:n elpymispakettiin. Näistä rahoista Suomeen tulee ehkä noin 3 miljardia euroa. Vertailun vuoksi naapurimaamme Viro saa elpymispaketin myötä yhteensä 8,3 miljardia. Varoja, joita Viro aikoo käyttää oman kilpailukykynsä vahvistamiseen ja investointien houkutteluun myös Suomesta, maa saa meiltäkin. Tätä kokonaisuutta hallituspuolueet siis pitävät hyvänä sopimuksena, ja iloitsevat maatalouden muutaman sadan miljoonan euron tason säilymisestä.

Arvoisa puhemies,

KD:n eduskuntaryhmä ei hyväksy EU:n liittovaltiokehitystä. Koronan ja talouskriisin varjolla on vastuutonta lähteä mukaan esityksiin, jotka muuttavat unionin perusluonnetta siitä, mihin kansan antamalla mandaatilla on EU-jäsenyydessä aikoinaan sitouduttu.

 

 

Synkkä syksy tulossa?

Koronan varjossa syyskauttaan aloittava eduskunta saa isoja asioita pöydälleen; EU:n elpymisrahastoesitys ja tulevan vuoden budjetti niistä päällimmäisenä. Yhteisvelkaan vuosikymmeniksi sitovaa ja EU:n omia sääntöjä rikkovaa elpymisvälinettä ei voi kannattaa, ja kotimaankin budjetissa ”huldahuoleton” meno hirvittää. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset uupuvat edelleen, mutta rahoja kylvetään sinne tänne hallituksen ideologisiin lempihankkeisiin.

Sen sijaan leikkuri näyttäisi osuvan kylmällä tavalla sote-järjestökenttään, liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisotyöhön, joilta ollaan viemässä lähes kolmannes rahoista, ellei budjettiriihessä asiaa paikata. Veikkauksen tuottojen alenemisen korvaaminen järjestökentälle nyt ja tulevaisuudessa on yksi syksyn isoista ratkaisuista. Yhteiskunnan kannalta keskeisiä järjestöjen tuottamia tukipalveluita mm. vammaisille, pitkäaikaissairaille, päihde- ja mielenterveysongelmaisille sekä nuorille ei saa ajaa alas.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana. Viime päivien uutisten valossa näyttää tosi pahalta; tuhansien työpaikkojen kohdalla yt-neuvottelut päällä ja Kaipolan paperitehtaalla lappu luukulle.

Seurasin demareiden puoluekokousta sillä silmällä, että perinteinen työn puolue toisi avauksia työllisyyden ja talouskasvun parantamiseen. Kuulimme kuitenkin vain toistona epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta kaipa ne palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta. Toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin.

Julkisen puolen ammateissa mm. vuorotyössä hoiva-alalla esitys edellyttäisi kymmeniä tuhansia uusia työntekijöitä, vaikka työvoimapula rokottaa alaa jo nyt. Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.

Tuottavuuskasvua ei saada ilman työelämän uudistuksia, ja tuottavuuskasvu puolestaan on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin kernaasti jo etukäteen.

Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta – Italiaan!

Marinin työaikavisio purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Marinin työaikavisio purkaa hyvinvointiyhteiskuntaa

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa pitämässään katsauksessa Sari Essayah ihmetteli pääministeri Sanna Marinin (sd.) linjapuheen esitystä kuuden tunnin työpäivästä ilman palkkojen leikkaamista.

– Pääministeri Marinilta odotettiin avauksia työllisyydestä ja talouskasvun parantamisesta, sen sijaan saimme jälleen epärealistisen, palkansaajia kosiskelevan vision kuuden tunnin työpäivästä entisellä palkkatasolla. Marin totesi käyvänsä asiasta jatkoneuvotteluja ammattijärjestöjen kanssa, mutta käsittääkseni palkat maksetaan edelleen työnantajien ja yritysten toimesta.

Essayah’n mukaan toteutuessaan esitys tarkoittaisi kustannusten kasvua ja rajua kilpailukyvyn heikennystä työnantajille tilanteessa, jossa yritysten selviäminen on vaakalaudalla muutenkin. Julkisen puolen ammateissa mm. vuorotyössä hoiva-alalla esitys tarkoittaisi kymmenien tuhansien uusien työntekijöiden tarvetta, vaikka työvoimapula rokottaa alaa jo nyt.

– Marinin visio tarkoittaisi tosiasiassa hyvinvointiyhteiskunnan ja sen palveluiden purkamista, mikä ei voi olla kenenkään etu, sen paremmin palkansaajien kuin työnantajienkaan.

– KD on peräänkuuluttanut jo keväällä työelämän uudistuksia tuottavuuden kasvun lisäämiseksi ja paikallisen sopimisen edistämiseksi. Tuottavuuskasvu on ehdoton edellytys palkkojen parantumiseen tai siihen, että työaikaa voitaisiin vaihtoehtoisesti lyhentää. Koko Marinin hallituksessa on se henki, että työelämäuudistuksia ei haluta, mutta sen hedelmät jaettaisiin jo etukäteen, Essayah totesi.

– Hallituksen talouspoliittinen linja on hyvinvoinnin turvaamisen näkökulmasta suorastaan vaarallinen. Julkisen puolen menonlisäyksien kautta kansalaisten verotaakkaa ja valtion velkaantumista kasvatetaan, ja samalla asumisen ja liikkumisen kuluja kiristetään ja palkansaajien sosiaaliturvamaksuja nostetaan. Vaikea nähdä, miten tämä olisi yksityispuolen ostovoimaa ja siten kulutuskysyntää parantavaa elvytystä. Veronkevennykset olisivat kotimaan elvytyksessäkin tarpeen, mutta Marinin hallitus suuntaa ne EU:n elpymispaketin kautta Italiaan, Essayah arvosteli.