Ajankohtaista

RSS

Mihin tarvitaan olympialiikettä?

Tokion kisojen aikana kansainvälistä olympialiikettä on Suomen medioissa mätkitty kuin kuuluisaa vierasta sikaa. Kritiikillä on paikkansa, mutta silläköhän maailma paranisi, että olympialaiset lopetettaisiin? Monella kriitikolla tuntuu olevan varsin kapea käsitys olympialiikkeestä vain isojen kisojen järjestäjänä.

Kansainvälinen olympialiike on yli satavuotias rauhanliike. Sen päämääränä on aina ollut lähentää ihmisiä ja kansoja, ja parantaa maailmaa urheilun avulla. Joku voi kyynisesti hymähdellä idealismille. KOK:ssa on 206 kansallisen olympiakomitean kautta edustettuna kuitenkin enemmän maita, kuin missään kansainvälisessä järjestössä, YK mukaan lukien. KOK:n istunnot taitavat olla ainoita, jonne eri konfliktien osapuolet saadaan vielä samaan saliin. Urheilu yhdistää. Tätä maailma tarvitsee enemmän, ei vähemmän.

Valitettavasti 206 maan joukko ei jaa samoja käsityksiä ihmisoikeuksista tai demokratiasta. KOK ei ota jäsenmaiden poliittisiin tilanteisiin kantaa tai lähettele julkilausumia. Liennytystä ja ihmisoikeuksia edistetään hiljaisella diplomatialla. KOK tekee tänä päivänä paljon yhteistyötä muun muassa YK:n eri jäsenjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Rion kisoista lähtien pakolaistaustaisilla urheilijoilla on ollut oma joukkueensa ja heidän valmentautumistaan on tuettu nimikkorahaston kautta.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on monissa maissa edennyt urheilun antamien roolimallien kautta. Kansainvälisille lajiliitoille ja kansallisille olympiakomiteoille annetut 25 suositusta ovat vauhdittaneet tasa-arvon edistymistä. Suositusten toteutuminen huomioidaan KOK:n myöntämässä rahoituksessa. Naisten osuus on noussut nopeasti muun muassa hallinnossa, kilpailuissa, palkitsemisessa ja urheilun uutisoinnissa. Suomen olympiakomitea on yksi keskeinen toimija naisia ja nuoria urheilujohtajuuteen kannustavassa New leaders -hankkeessa.

Olympialiike koostuu KOK:n lisäksi kansallisista olympiakomiteoista, kansainvälisistä lajiliitoista, yhteistyökumppaneista ja tietysti urheilijoista. He ovat urheilijakomission kautta edustettuna KOK:n hallituksessa ja valiokunnissa. Suomen Emma Terhon kautta urheilijoiden ääni kuuluu esimerkiksi markkinoinnissa, oikeusasioissa, kisojen ohjelmassa ja antidoping työtä tekevässä WADA:ssa.

Suurimman muutoksen kohteena ovat itse olympiakisat. Enää hakijakaupungit eivät tuhlaa miljoonia hakuprosessiin. Alustavat neuvottelut käydään halukkuutensa ilmaisseiden välillä. Pisimmälle pääsee kandidaatti, jolla on eniten valmista infrastruktuuria. Kestävä kehitys ja kisojen jättämä perintö ovat keskiössä. Samoin ihmisoikeudet ja sosiaalinen jalanjälki huomioidaan. Kisat eivät enää kasva, mutta lajivalikoima elää enemmän. Tällä tavalla kisat myönnetään Pariisista 2024 lähtien.

Olympiarenkaat on yksi maailman tunnetuimmista brändeistä. KOK kerää kaikki tulonsa markkinointi- ja TV-sopimuksista. Miljardien tuotot palautetaan 90 prosenttisesti kansallisten olympiakomiteoiden ja kansainvälisten lajiliittojen toimintaan ja muun muassa suorina tukina kolmansien maiden urheilijoiden ja valmentajien tukiohjelmiin.

KOK on järjestöpohjaisen ja vapaaehtoistyöhön nojaavan urheilun suurin rahoittaja maailmassa. Päivittäinen tuki on 3,4 miljoonaa dollaria. Kansalaisjärjestöpohjaiseen toimintaan ohjautuvalle rahalle olisi muitakin ottajia: eri ammattilaissarjojen yksityiset osakkeenomistajat ja superseuroja omistavat oligarkit. Ovatkohan kaikki olympialaisten joutsenlaulua toivovat ymmärtäneet tätä?

Olympialiike on isossa muutoksessa ja suomalainen urheilu on keskiössä sitä toteuttamassa.

”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ja yhdessä” voi näin olla tulevienkin urheilijasukupolvien unelma.

Vihreästä kehityksessä luvassa vääntöä

EU-komissio julkaisi keskellä helteistä heinäkuuta suuren Fit for 55 ilmasto- ja energiasäädöspaketin, joka koostuu 12 lainsäädäntöehdotuksesta lukuisine yksityiskohtineen. Tavoitteena ei ole enempää eikä vähempää kuin muuttaa koko EU:n ilmasto-, energia-, maankäyttö-, liikenne- ja veropolitiikka jotta päästöjä vähennettäisiin ainakin 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.

 

Äkkinäinen saattaisi huokaista helpotuksesta, ja todeta, että Marinin hallituksen kansallinen tavoitehan on tuota kireämpi, joten mitään ei tarvitse tehdä. Väärin luultu. Tässä kuten monessa muussakin EU:n ilmasto- ja ympäristöasioihin liittyvissä sääntelyissä ei tyydytä vain asettamaan tavoitteita, vaan määritellään myös keinot, miten jäsenmaissa niihin on päästävä.

 

Kun lisäksi maantiede pakkaa unohtumaan, niin ajatellaan, että sama keinovalikoima tuottaisi kaikkialla parhaan lopputuleman. Paketin mukana tulevat kiristyvät energiatehokkuustavoitteet ovat siitä oiva esimerkki. Kylmän ilmaston Pohjolassa ei tähänkään asti ole haluttu ”lämmittää harakoille”, ja esimerkiksi rakennusten energiatehokkuutemme on aivan toista luokkaa kuin Etelä-Euroopan hatarissa ja vetoisissa pytingeissä. Ei ole rakettitiedettä arvioida kummassa ilmansuunnassa nykytasosta tiukentaminen maksaa enemmän.

 

Esityksen mukaan päästökauppaa on tarkoitus laajentaa asumiseen ja tie- ja meriliikenteeseen. Eniten taidettiinkin uutisoida polttomoottoriautojen hautajaisia 2035, jolloin niiden myynnin olisi määrä loppua. Meillä on Euroopan vanhimpia autokantoja ja tällä hetkellä Suomessa myydään yhtä uutta autoa kohden kuusi käytettyä. Joten aivan heti ei ole polttomoottorit teiltämme häviämässä, ja onhan niitä myös monissa hybrideissä. Järkevämpää tässäkin olisi biopolttoaineiden lisäämisen kautta vähentää liikenteen päästöjä ja mahdollistaa nykyiseen autokantaan sitoutuneen rahan järkevä käyttö.

 

Tässä komission sähköauto – hypessä itseäni on jäänyt vaivaamaan se, miten huomioidaan auton koko elinkaarikustannus lähtien akkujen vaatimien mineraalien louhinnasta ja uusien autojen vaatimasta teräksestä ja metallista. Puhumattakaan esityksen vaatimuksesta rakentaa latauspisteitä kuudenkymmenen kilometrin välein.

 

Samanaikaisesti komissio päästönormi kohtelee kaltoin lähes päästöttömiä biokaasuautoja, koska se ei huomioi laskentamallissaan polttoaineen koko elinkaaren aikana syntyneitä päästöjä. Suomi on panostanut biokaasun tuotantoon ja tankkausasemaverkostokin on kohentunut. Nyt nuo investoinnit, jotka toisivat maatalouden ja elintarviketeollisuuden jätteet kiertotalouden piiriin, uhkaavat valua hukkaan.

 

Esitys sisältää paljon muitakin haasteellisia kohtia erityisesti kustannustason kohoamisen kautta vaikkapa talvimerenkulun huomiotta jättäminen tai hiilitullit tuontisähkölle. Uusi päästökauppatuloilla perustettava sosiaalirahasto on hyvästä aikeestaan huolimatta ongelmallinen. Päästökauppatulot oli kertaalleen korvamerkitty osaksi elpymisrahaston velkojen maksua, ja toisekseen sosiaalipolitiikka ei tähänkään saakka ole EU:lle kuulunut.

 

Hyvää esityksessä on komission kunnianhimoinen kolmen miljardin puun istutushanke eri puolille EU:tta. Siinä väkisinkin alkaa metsätalous tulla tutummaksi muuallakin, ja ehkä vastaisuudessa vähemmän yksioikoisia esityksiä sillä saralla luvassa.

EU:n metsästrategia menee pahasti metsään

EU:n into tunkea näppinsä kansalliseen metsäpolitiikkaan saa huipennuksensa komission vuodetusta luonnoksesta uudeksi metsästrategiaksi. Paperissa kaavaillut yhteiset metsien hoito- ja käyttösuunnitelmat ja ”luonnonmukaisen metsätalouden” määrittely tarkoittaisivat käytännössä EU:lle yhteistä metsäpolitiikkaa ilmasto- ja ympäristötavoitteiden kautta.

Suunnitelmissa on avohakkuukieltoja ja rajoituksia runkopuun energiakäyttöön. Puun käyttökohteet ohjattaisiin sellun ja kartongin sijaan rakennuksiin ja huonekaluihin. Ei ihme, että metsäteollisuus ja metsänomistajat ovat kuvanneet luonnosta katastrofaaliseksi suomalaiselle metsätaloudelle ja kansalliselle metsäpolitiikalle.

Aiemmissa strategioissa metsien monimuotoinen käyttö, taloudellinen ja sosiaalinen puoli sekä ympäristöasiat ovat olleet tasapainossa. Puhumattakaan siitä, että subsidiariteettiperiaatteen mukaan on kunnioitettu kansallista päätösvaltaa.

”Metsävallankaappauksessa” venytetään EU:n omia sääntöjä samaan malliin kuin elpymispaketin kylkiäisenä jäsenmaille ujutetut yhteisvelka ja EU-verotusoikeus. Samalla komissio jättää huomiotta EU parlamentin ja neuvoston aiemmat päätelmät. Ne korostavat metsien monikäytön, biotalouden ja kestävän metsänhoidon merkitystä.

 

Metsien hiilinieluja koskevan LULUCF-valmistelun toinen kierros on aluillaan. Jos nielumatematiikan laskentasäännöt hoidetaan huonosti, Suomi joutuu maksamaan metsien käytöstä EU:lle, vaikka hiilivarastot metsissä kasvavatkin.

Lisäksi esitetty kestävän rahoituksen taksonomia uhkaa muun muassa lisätä byrokratiaa metsänomistajille, kun yli 13 hehtaarin metsätiloilta aletaan vaatia vuosikymmenten raportointia ilmastotoimenpiteistä.

Uusiutuvan energian direktiiviä ollaan avaamassa. Osana tätä pakettia komissio haluaa tiukentaa kriteerejä metsäbiomassan kestävälle tuotannolle. Melkoista tempoilua, kun muutama vuosi sitten sovittuja paketteja aletaan avata uudelleen. Metsätaloudessa ja energiantuotannossa suuntaa ei voi kääntää muutaman vuoden välein.

Kasvava into suomalaisia metsiä kohtaan nousee EU:n ilmastopolitiikasta. Päästöjen vähentäminen on kallista ja työlästä, Suomen kaltaisten metsävaltaisten maiden metsien sosialisoiminen koko EU:n hiilinieluiksi houkuttelevaa. Näin muut EU-maat voivat jatkaa hiilen tupruttelua eikä niiden teollisuuden tarvitse päättää vaikeista päästövähennyksistä. Kehityssuunnan torjumiseksi tarvittaisiin kipeästi kansallista yksimielisyyttä, mutta tästä hallituksesta ei siihen taida olla.

Vihreät ja vasemmisto ovat vuosia kailottaneet EU-käytävillä, miten huonosti Suomi hoitaa metsiään. Valitettavasti tämä sanoma alkaa upota. Kotimaassa on puolestaan moitittu pääministeriä ja viimeisimmäksi vastuuministeriä siitä, että komission tuhoisiin linjauksiin yritetään vaikuttaa.

Metsät ovat edelleen suomalaisen hyvinvoinnin perusta. Metsiemme moninkertaistunut kasvu ja puumäärä ovat osoitus sodanjälkeisen ajan metsäpolitiikan tavoitteiden onnistumisesta. Suomi nousi köyhyydestä isolta osin metsäsektorin ansiosta.

Maailmanlaajuisestikin harvinaisen laaja yksityinen metsänomistus on tuonut kansalaisille valtavasti hyvinvointia. Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on edelleen noin 20 prosenttia ja se työllistää 100 000 suomalaista.

Nautimme myös luonnon monimuotoisuudesta ja virkistyskäytöstä. Suojelemme metsiä eniten EU:ssa. Jos tämän kaiken puolustamisessa epäonnistutaan, EU-jäsenyyden mielekkyys menee monella harkintaan.

Tallettajat roskalainapommin maksajiksi?

Kesän kuumat aiheet kuntavaalit, EU-elpymispaketti ja sote-ratkaisu ovat täyttäneet poliittisen keskustelun siinä määrin, että Suomen sukeltaminen syvemmälle EU:n pankkiunionin yhteisvastuissa on jäänyt lähes huomiotta. Tätä menoa suomalaiset pääsevät maksumiehiksi paitsi EU:n yhteisestä velkaelvytyksestä niin myös euroalueen huonokuntoisesta pankkisektorista.

Juhannuksen EU-huippukokouksessa kehityssuunnalle ei löytynyt jarrua, sillä Marinin hallitus oli jo tammikuussa hyväksynyt pankkiunionin yhteisen kriisirahaston varautumisjärjestelmän käyttöönoton aikaistamisen. Aiemmin vaadittu näyttö pankkisektorin riskien oleellisesta vähentymisestä ehtona yhteiselle talletussuojalle ja varautumisjärjestelylle sivuutettiin tyystin.

Tämä siis keskellä epävarmuutta, jossa pankkien kotivaltioriskit ovat pikemmin kasvaneet, järjestämättömissä luotoissa on edelleen suuria jäsenvaltiokohtaisia eroja ja tappionsietokykyä kasvattava sääntely on osin panematta toimeen ja sen tulkinnassakin on erimielisyyksiä.

Eurooppalaisilla pankeilla on yli 1 000 miljardin euron arvosta järjestelemättömiä luottoja, summa vastaa lähemmä kymmentä prosenttia koko euroalueen bruttokansantuotteesta. Ei liene yllätys, että roskalainoja on erityisen paljon Etelä-Euroopassa mm. Italiassa.

Saksassakin on laaja ja tehoton paikallispankkisektori, joten jopa sieltä on löytynyt tukea ajatukselle yhteisten talletussuojavarojen käyttämisestä pankkien uudelleenjärjestelyihin varsinaisten talletussuojakorvausten maksamisen sijaan.

Osa jäsenmaista ajaa valtionvelkakirjojen käsittelemistä riskittöminä, mikä on kaukana todellisuudesta. Pankkiunionin kantava ajatus valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemisesta on hämärtymässä, kun pankkien kriisirahaston varautumisjärjestelmä perustetaan Euroopan vakausmekanismin EVM:n yhteyteen. Joten paine pääomarakenteen kasvattamiselle ja Suomen vastuiden lisääntymiselle kasvaa.

Yhteisvastuun aikaistamisen seurauksena suomalaispankit voivat joutua maksamaan lähivuosina ylimääräisiä vakausmaksuja muiden maiden pankkien auttamiseksi jopa parin miljardin euron edestä. Nämä maksut heikentävät puolestaan pankkien kannattavuutta, mutta kansantalouden kannalta vakavampaa on heikentää pankkien kykyä rahoittaa kotitalous- ja yritysasiakkaitaan. Ja viime kädessähän nämäkin maksut kiertyvät pankkien asiakkaille erilaisina kasvaneina palvelumaksuina, järjestelykuluina ja lainapreemioina. Pankkien sijoittajien sijaan siis suomalainen tallettaja maksaa!

Tuliko näistä verovaalit?

Puolueet ovat jo vähintään vuoden ajan valmistautuneet huolella edessä oleviin kuntavaaleihin. Ohjelmat ja agendat on hiottu kuntoon ja katse suunnattu linjauksiin, jotka liittyvät kuntien vastuulla olevien peruspalveluiden järjestämiseen ja rahoittamiseen sekä kuntatalouden haasteisiin.

Vaalien siirtyminen näyttää kuitenkin nostavan kuntavaalien keskiöön talous-, työllisyys- ja veropolitiikan. Ja tämä kyllä johtuu ihan Marinin hallituksen omista ulostuloista tai niiden puutteesta.

Puoliväliriihestä odotettiin mediamylläkän lisäksi kestäviä talous- ja työllisyyspäätöksiä. Hallitus ei kuitenkaan ole palaamassa menokuriin toisin kuin pääministeri Marin antoi ymmärtää vielä helmikuussa. Sen sijaan hallitus esitti Suomelle lisää velkaa, ennenkuulumatonta menokehyksien rikkomista tulevinakin vuosina ja siitä huolimatta vielä kansalaisia kurittavia veronkorotuksia.

Tuloksiltaan lässähtäneen kehysriihen jälkeen hallituksen talouslinjasta on ollut entistä vaikeampi pysyä kärryillä. Erilaisia veroulostuloja on ollut ilma sakeana, mutta hankala on ollut saada selvää, onko kyseessä ollut ministereiden yksityisajattelua vai hallituksen linja.

Viimeistään eduskunnan kyselytunnilla paljastui, ettei se ole selvää edes hallituksen sisällä. Pääministeri kertoo valmistelussa olevasta maakuntaverosta ja hellii ajatusta pääomaveroista kuntatalouden paikkaajana, kun taas tuore valtiovarainministeri kiirehtii kertomaan, ettei hänen pöydältään sellaisia esityksiä löydy. Vai onko niin, että nämä kansalaisen kukkarolle jälleen käyvät esitykset löytyvät työpöydän uumenista vasta kuntavaalien jälkeen?

Pääministeri Marin avasi pelin, ja esitti kuntaveroa progressiiviseksi, mikä entisestään kiristäisi ennen kaikkea keskituloisten suomalaisten verotusta. Kuntaverosta tehtävät vähennyksethän jo nyt keventävät suhteellisesti eniten pienituloisimpien verotusta, eli progressiota kuntaverossa jo on pienituloisimpien kohdalla. Lisäksi sote-uudistuksen myötä yli 60 % kuntaverosta muuttuu progressiiviseksi rahojen siirtyessä valtion kautta hyvinvointialueille.

Seuraavaksi jo useampi hallituspuolue ehti esittämään kunnallisverotuksen ulottamista pääomaverotuksen puolelle, ja vasemmisto tietenkin samassa yhteydessä työ- ja pääomaverotuksen veropohjien yhdistämistä. Päästäisiin taas takaisin 70-luvun tunnelmiin ja reilusti yli 50 prosentin marginaaliveroasteisiin. Pääomavero on varsin suhdanneherkkä tulolähde peruspalveluiden rahoitukseen ja tämäkin rahoituslähde tarvitsisi kuntien välille tasausjärjestelmän.

Näiden veroulostulojen lisäksi hallitus ajaa sote-uudistuksen kyljessä maakuntaveroa kuin käärmettä pyssyyn. Tämä siitä huolimatta, että asiaa pohtinut parlamentaarinen komitea tyrmäsi sen. Maakuntaverokomitean mietinnön mukaan se ei sovellu tämän uudistuksen rahoituspohjaksi. Edessä olisi alueiden eriytyminen entisestään tai entistä monimutkaisempi tasausjärjestelmä sekä verotuksen kiristyminen. Kun hallituksen suunnasta sekä Vasemmistoliitto että Vihreät ovat todenneet, ettei sotea tule ilman maakuntaveroa, niin Keskustan herääminen katumapäälle tämän suhteen taitaa olla myöhäistä.

Tämä hallitus voi todellakin jäädä kyseenalaisesti historiaan sälyttämällä suomalaisille kaksi uutta verotuksen tasoa. Se toinenhan on EU-verotus, jonka hallitus kevyellä ranneliikkeellä ja eduskunnan 2/3-osan äänten enemmistöllä avasi siirtämällä merkittävän verotukseen liittyvän toimivaltuuden EU:lle.

Näissä vaaleissa kannattaa äänestää puolueita, jotka ymmärtävät, että työnteon on oltava kannattavaa ja verotuksen kohtuullista, eikä hyvinvointia voi rakentaa pidemmän päälle velalle.

Kuntavaalit 2021: Ylen puheenjohtajatentin puhe

19.5.21

Hyvää iltaa teille kaikille,

Näissä kuntavaaleissa ratkaistaan, millä tavoin Suomen kuntia johdetaan tulevaisuudessa. Oma puolueeni Kristillisdemokraatit lähtee vaaleihin torjumaan alueiden ja ihmisryhmien jakautumista ja eriarvoistumista. Haluamme pitää kaikki mukana korostamalla kestävää taloudenhoitoa ja asettamalla peruspalvelut etusijalle kaikissa maamme kunnissa.

Kuntapolitiikka ei ole mikään erillinen saareke yhteiskunnassa. Koko maan talous- ja työllisyyspolitiikka ja toisaalta lakisääteiset palvelut ja niiden järjestämiseen annettavat valtionosuudet määrittävät pitkälti, millaisissa raameissa päätöksiä kunnissa tehdään.

KD:n mielestä kunnat eivät saa upota velkasuohon. Sen sijaan, että laitamme suomalaisten verovaroja EU:n yhteisvelkaan, tulee pitää huolta Suomen alueellisesta tasa-arvosta. Väestörakenne on suuressa osassa kuntia haasteellinen, hoivatarve kasvaa eikä näköpiirissä ole syntyvyyttä ja perheitä tukevaa politiikkaa. Päinvastoin tällä hallituskaudella työn, liikkumisen ja asumisen kustannukset kasvavat.

Nykyistä asumisen ja palveluiden keskittämispolitiikkaa ei pidä kuitenkaan ottaa annettuna. Koronakriisi on osoittanut, että moni pystyy tekemään työtä kahdella tai useammalla paikkakunnalla. Me haluamme pitää koko maan mukana kehityksessä, ja siinä elinvoimainen maaseutu ja maatalous ovat tärkeä osa. Niitä ei voi tuoda, ja niistä hyötyy koko Suomi

Hyvät katsojat,

Koti on meille kaikille tärkeä ja kodin olosuhteilla on merkitystä pitkälle tulevaisuuteen. Me kristillisdemokraatit haluamme tukea perheiden hoivavastuuta. Valinnanvapaus ja erilaisten elämäntilanteiden huomioiminen on meille keskeinen periaate. Vanhemmilla pitää olla mahdollisuus valita sopiva hoitomuoto lapsilleen: tarvitsemme laadukasta ja joustavaa varhaiskasvatusta, mutta myös kotihoidon tukea ja sen kuntalisiä jatkossakin. Helsingissä KD jäi lähes yksin puolustamaan kotihoidontuen Helsinki-lisää, kun muiden puolueiden valtuutetut päättivät sitä leikata. Tämä tilanteessa, jossa kaupunki tekee yli 600 miljoonan euron ylijäämää, ja pääkaupunkiseudulla on pula hoitopaikoista ja pätevistä hoitajista. Tällaista politiikkaa on vaikea ymmärtää.

Varhaiskasvatuksen lisäksi koulutukseen tarvitaan ryhtiliike. Haluamme panostaa laadukkaaseen perusopetukseen ja kattavaan lähikouluverkkoon. Riittävän pienet opetusryhmät varmistavat parhaiten hyvän oppimisen, työrauhan ja opettajien jaksamisen.

Tällä hetkellä kouluun meneminen ei tunnu kaikille kivalta ja turvalliselta. Kiusaamiseen ja kouluväkivaltaan on puututtava heti. Oppilashuolto ja oppimisen tuki sekä matalan kynnyksen mielen- terveyspalvelut on resursoitava riittävästi.

Kasvatus lähtee arvoista. Maamme kristillistä kulttuuriperintöä ei pidä piilottaa – vaan Suvivirsi soikoon jatkossakin. Keskinäinen luottamus ja toisen, erilaisenkin ihmisen näkeminen lähimmäisenä on yhteiskuntamme liima, pidetään siitä hyvästä kiinni.

Joka lapsi ja nuori on arvokas ja ansaitsee päästä mukaan panostamalla harrastusmahdollisuuksiin, nuorisotyöhön ja kotouttamiseen.

Hyvät kuulijat,

Monilla on huoli sote -palveluista hallituksen kaavaileman uudistuksen myötä. Se lisää kustannuksia, pahentaa alueellisia eroja ja heikentää palveluiden tasoa. Sosiaali- ja terveyspalvelut on uudistettava niin, että hoitoon pääsee nopeammin, hoidon saa lähipalveluina ja terveyserot kaventuvat. Saatavuutta voidaan turvata asiakassetelein ja yhteistyöllä palveluntuottajien kanssa. Viisas kunta lisäksi säästää panostamalla terveyden edistämiseen, liikuntaan ja hyvinvointiin.

Me Kristillisdemokraatit haluamme huolehtia kunnissa hoitajamitoituksen toteutumisesta niin, ettei se ole pois kotihoidosta. Omaishoitajia ei myöskään saa jättää oman onnensa nojaan: vapaapäivät, virkistys ja kuntoutus on taattava asuinkunnasta riippumatta. Moni meistä varmasti toivoo, että kun vanhempamme tai isovanhempamme eivät enää pysty asumaan yksin kotonaan, heille löytyy turvallinen vaihtoehto läheltä perheitään.

Hyvä yleisö,

Suomi on rakennettu työllä, yrittämisellä ja ahkeruudella, vastuunkantamisella ja rehellisyydellä. Näillä arvoilla Suomi on myös jatkossa maailman paras paikka asua. Kuntien elinvoima, työpaikat ja verotulot ovat paljolti riippuvaisia alueen yritysten menestyksestä. Haluamme nostaa kuntien hankintoja ohjaavan strategian keskeiseksi työkaluksi vaikuttaa mm. lähiruuan suosimiseen ja paikallisten yritysten pärjäämiseen kunnan kilpailuttamissa hankinnoissa. Myös liikenneyhteyksillä, kaavoituksella ja maankäytöllä tuetaan yhtä lailla työpaikkojen syntymistä kuin myös lähiluontoa ja sen säilymistä.

Hyvät kuulijat,

Me kristillisdemokraatit hoidamme kotikuntasi asioita vastuuntuntoisesti ja hyvähenkisessä yhteistyössä muiden poliittisten ryhmien, viranhaltijoiden ja kuntalaisten kanssa. Tule mukaan rakentamaan Suomea ja kotipaikkakuntaasi kestävällä pohjalla. Pidetään kaikki kuntalaiset ja koko maa mukana!

Eduskuntaryhmien pj:t ja puhemiehistön koolle sopimaan menettelytavoista

Sari Essayah toivoo eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja puhemiehistön koolle sopimaan menettelytavoista omien varojen sopimuksen ja elpymisrahasto päättämisen menettelytavoista eduskunnassa.

Kristillisdemokraattien kanta itse asiassa on koko ajan ollut selvä, emme kannata omien varojen sopimuksen muuttamista ja elpymisrahastoa. En kuitenkaan pidä eduskunnassa syntynyttä tilannetta asiallisena asian tärkeyden kannalta. Tilanne, jossa eduskuntakäsittelyn aikana linjataan perustuslakitulkintoja ikään kuin sivutuotteena synnyttää mielikuvan poliittisesta harkinnasta perustuslain suhteen. Siksi toivon eduskuntaryhmien puheenjohtajia ja puhemiesneuvostoa koolle asiassa.

Omien varojen päätös muuttaa EU:ta peruuttamattomasti 

Koronakriisin varjolla Euroopan unioni on ottamassa merkittävän integraatioaskeleen ilman laajaa periaatteellista keskustelua EU:n suunnasta. Päinvastoin Marinin hallitus on selvästi halunnut väistellä kansalaiskeskustelun käymistä asiasta.

Viimeinen näytös oli valtioneuvoston kansliasta käyty neuvonpito EU virkamiehen kanssa omien varojen sopimuksen ratifioinnista. Keskusteluun liittyvä muistio ja se ketkä keskustelua kävivät ja ketkä siitä olivat tietoisia, on päätetty julistaa salaiseksi.

Sen sijaan keskustelusta on valtioneuvoston nykytavan mukaan sopivasti vuodettu median kautta julkisuuteen varoitus paketin kaatamisesta ja siten haluttu vaikuttaa eduskunnan kannanmuodotukseen. Ehkä tällä ”noottikriisi 2.0:lla” on jo jotain vaikutusta ollut; sen verran erikoisia kevätjuhlaliikkeitä on eräiden puolueiden kannanmuodostuksessa nähty viikon sisään.

EU:n omien varojen päätös ja siihen sisältyvä elpymisväline on sitomassa suomalaiset veronmaksajat vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan ja korkeampiin jäsenmaksuihin. Lisäksi päätöksessä avataan ovi EU-tason verotukseen, joka ei myöskään olisi tullut kysymykseen kriisiajan ulkopuolella.

Suomen hallitus on perustellut EU:n elpymisvälineen hyväksymistä sen elvyttävällä vaikutuksella vientimarkkinoillemme ja poikkeuksellisuudella sekä kertaluonteisuudella. Pääosin Etelä- ja Itä-Eurooppaan suuntautuvalla paketilla ei ole merkittäviä suoria vaikutuksia vientiimme. Lisäksi keskeiset EU-johtajat ja instituutioiden edustajat ovat jo tulkinneet päätöksen uusien velkamekanismien mahdollistajaksi. Tämä riippumatta siitä kuinka jämyjä ponsia Suomen valtiovarainvaliokunnan mietintöön kirjataan.

Kun velkahana on kerran avattu, sitä on vaikea – ellei mahdoton- sulkea. Velan kasvun myötä kasvaa paine lisätä uusia omien varojen lähteitä eli EU-tason veroja yhteisen velan takaisin maksamiseksi. Muoviverolla aloitetaan, mutta putkessa on jo digiveroa, hiilitullia, päästökauppatuloja lento- ja meriliikenteeseen, pääomiin kohdistuvaa rahoitustransaktioveroa sekä yritysten veropohjan yhtenäistämiseen kohdentuvaa veroa. EU-verot uhkaavat vähentää eduskunnan budjettivaltaa ja päätösvaltaa, eikä meillä ole tälle toimivallan siirrolle kansanäänestyksessä annettua mandaattia.

Oli melko absurdia seurata hallituksen huolia Suomen kuljetuskustannuksille päästökaupan nopeutetusta laajentumisesta meriliikenteeseen, kun samalla viedään eteenpäin omien varojen esitystä, jossa sitä juuri tarvitaan uuden veron pohjaksi

Elpymisväline asettaa suomalaisten oikeudentajun kovalle koitokselle. EU-elvytyksen maksajat, mukaan lukien Suomi, ovat korkeamman veroasteen maita, kun taas siitä hyötyvät maat ovat useiden tilastojen valossa varsin lieviä verottajia. Taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat jälleen kerran asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun. Kymmenien miljardien avustusten kohdemaat saavat näiden rahojen kautta väljyyttä kansalliseen budjettiin siinä määrin, että suunnitteilla on alle 25-vuotaiden verovapautta, kansalaispalkkaa, alennettua eläkeikää ja lyhennettyä työpäivää.

Elpymispaketti on romuttamassa unionin oikeusperustaa ja viemässä sitä moraalikatoon. Jäsenvaltioita kannustetaan leväperäiseen taloudenpitoon eikä markkinakuri luo enää painetta rakenteellisiin uudistuksiin.

Suurin häviäjä tässä järjestelyssä on EU itse. Kun itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen pohjalta vaaliva, vastuullisen taloudenpidon ja no- bail out-periaatteen pohjalta toimiva linja hylätään, katoaa järjestelmän legitimiteetti kansalaisille.

EU:n omien varojen päätös muuttaa unionia merkittävällä tavalla

Sari Essayah on jättänyt vastalauseen valtiovarainvaliokunnan mietintöön ns. EU:n omien varojen päätöksestä. Essayah näkee riskinä, että päätös romuttaa unionin oikeusperustaa, kaventaa kansallista täysivaltaisuutta ja eduskunnan budjettisuvereniteettia sekä unionin legimiteettiä kansalaisten silmissä.

– Koronakriisin varjolla EU on ottamassa merkittävän integraatioaskeleen ilman laajaa periaatteellista keskustelua unionin suunnasta. EU:n omien varojen päätös sisältää elementtejä, jotka muuttavat unionin luonnetta ja toimintaa merkittävällä tavalla. Samalla EU tulee luovalla tavalla venyttäneeksi ja kiertäneeksi omia keskeisiä sääntöjään ja periaatteitaan. Elpymisväline on sitomassa suomalaiset veronmaksajat vuosikymmeniksi yhteisvastuulliseen velkaan ja korkeampiin jäsenmaksuihin. Lisäksi päätöksessä avataan ovi EU-tason verotukseen, joka ei myöskään olisi tullut kysymykseen kriisiajan ulkopuolella.

– Perustuslakivaliokunta linjasi, että EU:n omien varojen päätöksen hyväksyminen edellyttää eduskunnalta kahden kolmasosan määräenemmistöä. Perustuslakivaliokunnan päätös osoittaa, että elpymisvälineen hyväksymisessä on kyse toimivallan siirrosta kansalliselta tasolta EU-tasolle.

Marinin hallitus on perustellut EU:n elpymisvälineen hyväksymistä sen poikkeuksellisuudella ja kertaluonteisuudella, mutta keskeiset EU-johtajat ovat tulkinneet sen uusien velkamekanismien mahdollistajaksi. Valtiovarainvaliokunnalle annetussa asiantuntijalausunnossa arvioidaan, että nyt syntyvästä finanssipoliittisesta kapasiteetista muodostuu todennäköisesti pysyvä ja jopa laajentuva järjestely.

– Näin ollen elpymisvälineen kertaluonteisuuden kyseenalaistamiselle on perusteet. Vetoamalla välineen ainutkertaisuuteen, hallitus on välttänyt keskustelun niistä mahdollisista skenaarioista, jotka vievät unionia Suomen näkökulmasta epäedulliseen suuntaan.

– Mikäli EU:n omien varojen päätös hyväksytään, madaltuisi kynnys turvautua uudestaan yhteisvelkaan sekä laajentaa veroluonteisia maksuja. Yhteisvastuun kasvaminen ja lisääntyvät verot merkitsisivät Suomen maksurasituksen kasvamista nettomaksajamaana. Suomi ei hyödy taloudellisesti elpymisvälineestä, vaan joutuu kokoaan suuremmaksi maksajaksi.

Kristillisdemokraatit on esittänyt oman vaihtoehtonsa, jossa Suomea ei olisi sidottu yhteisvelkaan. Elpymisvälineellä ajaudutaan yhä kauemmaksi jäsenvaltion omaa vastuuta mahdollisimman pitkälle korostavasta linjasta, markkinakurista ja no bail-out -periaatteesta.

– Kristillisdemokraatit ei vastusta elvyttämistä, vaan sitä, että elvyttäminen tapahtuu sitomalla jäsenmaat yhteisvelkaan ja tulonsiirtoihin vastoin perusperiaatteita. KD on ensikeskusteluista alkaen tuonut esille, että EU:n monivuotinen rahoituskehys ja elpymisväline olisi voitu pitää erillään, ja avata elpymisväline vain siihen halukkaille maille. Jokaisen jäsenmaan tulee vastata omasta taloudestaan ja tehdä tarvittavat rakenteelliset uudistukset. Elpymispaketin kaltaiset välineet vain etäännyttävät maita terveestä taloudenpidosta.

Kristillisdemokraatit aikoo äänestää EU:n omien varojen päätöstä vastaan.

 

Lisätiedot: Sari Essayah, p. 0400 252 999

Eriävä mielipide valtiovarainvaliokunnan lausuntoon sote-uudistuksesta

Kokoomus ja kristillisdemokraatit jättivät eriävän mielipiteen valtiovarainvaliokunnan lausuntoon sote-uudistuksesta

Valtiovarainvaliokunta antoi lausuntonsa hallituksen sote-esityksestä. Kokoomus ja Kristillisdemokraatit jättivät lausuntoon eriävän mielipiteen. Puolueet esittivät lakiehdotusten hylkäämistä, sillä uudistus ei paranna ihmisten palveluita, mutta heikentää julkista taloutta.

“Kuulimme valiokunnassa Suomen parhaita asiantuntijoita, joiden lähes yksimielinen näkemys oli, ettei uudistus sisällä kannustimia laadukkaaseen ja tehokkaaseen palvelutuotantoon. Uudistumista Suomessa väistämättä tarvitaan, jotta kasvava hoidon tarve voidaan taloudellisesti kestävästi järjestää. Hallituksen esitys kuitenkin tarkoittaa suoraan ja rajua heikennystä nykytilanteeseen”, kansanedustaja ja kokoomuksen valtiovarainvaliokuntaryhmän vastaava Timo Heinonen sanoo.

“Hallituksen malli johtaa sosiaali- ja terveysjärjestelmämme nykyisen vahvuuden, julkisen ja yksityisen sektorin hyvän ja kustannustehokkaan työjaon hylkäämiseen. Sen seurauksena tulee olemaan sote-sektorin palveluiden romuttuminen, mutta myös kuntien elinvoima- ja koulutuspalveluiden leikkaukset sekä kasvavat kustannukset. Tämä on myrkkyä haja-asutusalueiden elinvoimalle ja palvelutarjonnalle. Asiantuntijoiden palautteen perusteella esitykseen sisältyvät kannustimet on rakennettu vastoin tavoitetta kiihdyttämään hyvinvointialueiden kustannuskasvua. Hallituksen sote-uudistuksen hyväksyminen heikentää siis palveluiden lisäksi myös julkista taloutta”, kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Essayah sanoo.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sari Sarkomaan mukaan kaupunkien ja kuntien kyky suoriutua lakisääteisistä tehtävistä on uhattuna, jos esitys hyväksytään.

“Maakuntasote-esitys murentaisi sote-palveluiden lisäksi kaupunkien mahdollisuuksia järjestää laadukasta varhaiskasvatusta ja opetusta. Esitys näivettää kaupunkien elinkeinopolitiikan ja globaalisti kilpailukykyisen kaupungin toimintaedellytyksiä. Turmiolliset vaikutukset ulottuisivat koko kansantalouteen. Esityksen hylkääminen on ainoa vastuullinen vaihtoehto. On häkellyttävää miten yliolkaisesti hallitus suhtautuu kasvavien kaupunkien hätähuutoihin”, Sarkomaa sanoo.

“Uudistus, jonka piti parantaa palveluja, on vahingollinen koko maalle ja katastrofi suurille kaupungeille. Uusimman arvion mukaan Helsingin ja Uudenmaan alueiden sote-rahoitus vähenee noin 300 miljoonalla eurolla. Esitys vaarantaisi alueen sote-palvelut, HUS:n toiminnan ja korkeatasoisen erikoissairaanhoitomme. Esityksestä puuttuu ratkaisut yliopistollisen opetuksen ja tutkimuksen rahoituksesta. Vaarassa on esimerkiksi korkeatasoinen syöpätutkimus ja siten potilaiden mahdollisuus saada parasta mahdollista hoitoa”, Sarkomaa jatkaa.

“Historiallista uudistusta on edistetty parlamentarismista piittaamatta. Kysymyksiin ei ole vastattu, valiokuntia on järjestetty päällekäin, asiantuntijoiden vakavia varoituksia ei ole otettu huomioon ja niin edelleen. Lista on pitkä. Sovittiinko kehysriihessä, että Keskusta ei lähde hallituksessa, jos he saavat hyvinvointialueensa?”, Heinonen kysyy.

“Valtiovarainvaliokunta ei pystynyt hoitamaan tehtäväänsä. Hallituspuolueet veivät lausunnon äänestysvoimalla eteenpäin, vaikka uudistuksen rahoitusmalli ei ole edes valmis. Hallituksen esityksen taloudellisia vaikutuksia kuntiin ja alueille ei siis tiedetä, mutta hallituspuolueiden edustajia tämä ei haitannut”, Heinonen sanoo.

”Hallituksen esitys romuttaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupauksen. Lisäksi maakuntamallin varjossa osa hallituspuolueista ajaa verotusta kiristävää maakuntaveroa. Ja työryhmässä pohditaan jo myös terveyspalveluiden Kela-korvauksen poistamista,  joka vaikeuttaisi entisestään pieni- ja keskituloisten mahdollisuuksia käyttää palveluja”, Essayah päättää.

Kansanedustajien mukaan suomalaisten sote-palveluiden laatua ja hyvinvoinnin tulevaisuutta uhkaava esitys tulee hylätä eduskunnassa ellei sosiaali- ja terveysvaliokunta tee tarvittavia muutoksia.

Valtiovarainvaliokunnan lausunto ja eriävä mielipide löytyvät täältä.