Ajankohtaista

RSS

Vanhuksista ja vammaisista ei sote-uudistuksen heittopusseja – annettava oikeus hoivaan ja asumiseen omassa kotikunnassa

Pohjois-Karjalan Kristillisdemokraattien piirikokouksessa (9.10.) Joensuussa vieraillut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah vaatii, että sote-uudistuksessa on annettava oikeus hoivaan ja asumiseen omassa kotikunnassa. Tämä koskee Essayah´n mukaan yhtä lailla niin ikäihmisten kuin vammaistenkin palveluasumista.

– Sote-uudistuksessa on painotettu terveyspalveluiden säilymistä lähipalveluina, mutta aivan yhtä tärkeää on sosiaalipalveluissa taata muun muassa palveluasumisen säilyminen omassa kotikunnassa. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet siirtelevät palveluasumisen asiakkaita ympäri hyvinvointialuetta sinne, missä vapaita paikkoja kulloinkin sattuu olemaan. Samoin on odotettavissa, että rahapulassaan sote-alueet karsivat vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen vammaisen ja ikäihmisen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa.

Essayah’n mukaan Kristillisdemokraatit lähtevät aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa.

– Ikä tai vamma ei saa rajoittaa ihmisen oikeutta valita asuinpaikkaansa eikä palveluasumisen asiakkaita saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina.

Lisäksi KD korostaa myös sote-uudistuksessa hyvän hoivan neljän takuun mallia: ulkoilutakuu, ruokailutakuu, hygieniatakuu ja yhteisötakuu. Ulkoilutakuu merkitsee, että on päästävä ulkoilemaan vähintään kaksi kertaa viikossa. Ruokailutakuu mahdollistaa sen, että voi syödä rauhassa ja saa tarvittaessa apua syömiseen. Jokaiselle on taattava mahdollisuus pesuun, eikä hygieniatuotteista saa säästää. Yhteisötakuun avulla torjutaan aktiivisesti yksinäisyyttä.

– Hoiva on resursoitava niin, että nämä neljä takuuta pystytään toteuttamaan. Samoin hoivakotien asiakasturvallisuuden puutteisiin on puututtava viipymättä ja päättäväisesti, Essayah korostaa.

EU-selonteosta jää uupumaan linja ja visio unionin suunnasta

Kristillisdemokraattien kansanedustajat Sari Essayah ja Peter Östman jättivät suuren valiokunnan mietintöön oman vastalauseensa. Kristillisdemokraatit pitävät lisääntyvää taloudellista yhteisvastuuta ja jäsenmaiden voimakasta velkaantuneisuutta huolestuttavana kehityksenä, johon hallituksen tulisi puuttua.

– Marinin hallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline etäännyttää jäsenmaita terveestä taloudenpidosta ja markkinakurista sekä vie yhä kauemmaksi EU:n perussopimuksia kunnioittavasta linjasta. Kestävän talouspolitiikan tekemistä ei pidä ulkoistaa EU:lle, vaan maiden on tehtävä kansallisia toimia sen varmistamiseksi ja huolehdittava siitä, että kriisivuosina on käytettävissä liikkumavaraa.

EU:n budjettisäännöistä luovuttiin koronakriisin ajaksi, ja unionissa on käynnistynyt keskustelu sääntöjen uudistamisesta. Kristillisdemokraatit katsovat, että EU:ta on kehitettävä nykyistä perussopimuskehikkoa noudattaen.

– Toimivan talous- ja rahaliiton edellytys on, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan, talouskehitys perustuu kunkin alueen omiin ponnistuksiin ja markkinakuri toimii. Pidämme erikoisena, ettei selonteossa anneta periaatteellista tukea EU:n vakaus- ja kasvusopimukselle.

EU:n ilmastotavoitteet tuovat merkittävän määrän lisää sääntelyä, joka on paikoin ristiriitaista ja päällekkäistä.

– Kristillisdemokraatit pitää tärkeänä selvittää, kenen vastuulla on muodostaa yleiskuva ilmasto- ja ympäristösääntelyn kokonaisuudesta. Pelkästään jo se, että säädöksiä laaditaan eri puolilla komissiota, hämärtää kokonaisuutta.

Selonteosta jää uupumaan aivan keskeinen asia eli linja ja visio EU:n suunnasta.

– Selonteon yksi suurimmista heikkouksista on se, ettei se ota huomioon muiden jäsenmaiden kansallista EU-keskustelua ja avauksia. Elpymisvälineen hyväksyminen merkitsi merkittävää muutosta unionin toimintaan. Vaikka elpymisvälineen todetaan olevan kertaluonteinen ja poikkeuksellinen, ratkaisulla on ennakkotapauksen luonne. Yhteisvelan ja EU-verojen tieltä on vaikeaa enää peruuttaa. Nämä äänenpainot vievät unionia yhä kauemmaksi yhteisesti sovituista periaatteista ja säännöistä. Selonteosta ei käy ilmi, miten Suomi suhtautuu näihin kannanottoihin.

Hyvinvointia ja kevyttä hallintoa

Sote- uudistuksen myötä yli puolet kuntien vastuista ja verotuotoista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Alueille siirtyvien tehtävien kustannukset ovat yli 20 miljardia euroa vuodessa vuoden 2022 tasolla. Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne kuntataloudesta.

Kristillisdemokraatit haluavat pitää alueiden hallinnon mahdollisimman kevyenä. Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa.

Uudet valtuustoryhmät eivät tarvitse tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Monien alueiden valmistelussa suurilla puolueilla tuntuu olevan kiireellisempien asioiden joukossa satojen tuhansien eurojen jakaminen omille valtuustoryhmilleen. KD:n mielestä hyvinvointialueista ei saa muodostua piilopuoluetuen rahoituslähteitä. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä. Raskaan hallinnon sijaan on panostettava hoivahenkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin.

Aluehallinnossa on myös suuri demokratiavaje, sillä lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa. Hallituksen malli ei tätä valitettavasti tunnista. Yle laski taannoin alueiden paikkajakaumat kuntavaaleissa annettujen äänten perusteella. Kyyti on kylmää pienille kunnille. On käsittämätöntä, että tällainen malli, jossa suurin osa Suomen kunnista jää ilman aluevaltuustopaikkaa, ajetaan läpi.

Hyvinvointialueilla olisi kumminkin huomioitava koko alueen tarpeet. Erityistä huomiota on nyt kiinnitettävä sellaisten asuinalueiden ja kuntien äänen kuulemiseen, joilta ei välttämättä ole yhtään edustajaa aluevaltuustossa. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä.

Hallituksen sote-ratkaisu jättää ennaltaehkäisevän terveyttä edistävän toiminnan enimmäkseen kuntien vastuulle, minkä vuoksi sote-alueen ja kunnan yhteistyön tiivistäminen on äärimmäisen tärkeää. Kun rajapintoja kunnan ja hyvinvointialueen toimintojen välillä etsitään, tulee välttää sellaisia toiminnan muotoja, jotka lisäävät työntekijöiden hallinnolliseen työhön käyttämää aikaa. Lisäksi on huolehdittava, että kunnilla on kannusteita hoitaa ennaltaehkäiseviä palveluita myös jatkossa.

Kaiken kaikkiaan kustannuspaineita sote-alueella hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan hoitoon ja palveluihin pääsyyn, sujuviin hoitoketjuihin ja ennaltaehkäisyyn.

Hallitus on kykenemätön varautumaan tuleviin haasteisiin

KD eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
Valtion vuoden 2022 talousarvioesitys

Arvoisa puhemies,

Hallituksen talousarvioesitys annetaan keskellä kansainvälistä noususuhdannetta. Myös Suomen talous on kasvanut koronakriisin jälkeen ja samalla työllisyys on vahvistunut ennakoitua paremmin. Tästä huolimatta hallitus esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi seitsemän miljardin euron alijäämäistä budjettia. Samaan aikaa taloussuhdanne on kääntymässä. Valtionvarainministeri ennakoi kasvun hidastuvan jo ensi vuonna. Kansainvälisesti Kiinan kiinteistökupla ja maailmanlaajuinen velkakupla herättää huolia uudesta finanssikriisistä.

Hallitus on kuitenkin kykenemätön varautumaan tuleviin haasteisiin, vaikka myöntää, että julkisen talouden ehdolliset vastuut ja takausten huomattava kasvu yhdistettynä yleiseen talouskehitykseen muodostavat suurimmat riskit. Talouskurin sijaan hallituspuolueiden riveistä kuuluu jo erilaisia avauksia vuoden 2023 vaalibudjetin pohjaksi. Onko hallituksen talouspolitiikka kestävällä pohjalla? Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä ei ole!

Politiikassa kyse on arvovalinnoista. Vaikka hallitus ottaa valtavasti lisää velkaa, ei rahaa kuitenkaan löydy sinne missä tarve on suurin. Korona-aikana hoitovelka on kasvanut räjähdysmäisesti ja samalla hoitohenkilökunta on joutunut toimimaan jaksamisen äärirajoilla. Sairaanhoitajia on vaikea löytää täyttämään avoimia paikkoja ja moni terveydenhuollon ammattilainen harkitsee alan vaihtoa. Hallituksen sote-uudistus on alueilla lähtenyt valmisteluun hallintoa ja piilopuoluetukia lisäämällä; niillä ei ratkaista terveydenhuollon ongelmia. Nyt tarvitaan pikaisesti riittävästi rahoitusta hoitohenkilökunnan lisäämiseen ja hoitovelan purkuun.

Hallituksen arvovalinnoista kertoo paljon myös se, ettei sisäisen turvallisuuden viranomaisille löydy riittäviä varoja. Poliisi ja pelastustoimi joutuvat toimimaan kroonisessa rahoitusvajeessa. Meillä ei ole varaa laiminlyödä kansalaisten turvallisuutta. Samalla kun hallitus ottaa seitsemän miljardia lisävelkaa, ei poliisille löydy 30 miljoonaa euroa, mitä se kipeästi tarvitsisi. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä muistuttaa, että valtion keskeisin tehtävä on pitää huolta yleisestä turvallisuudesta. Yhteiskunnan tulee vahvistaa luottamusta siihen, että Suomi on turvallinen maa asua, elää, tehdä työtä ja yrittää.

Arvoisa puhemies,

Nyt tulee ryhtyä toimiin, joilla pidemmällä aikavälillä saadaan talous tasapainotettua ja joiden avulla luodaan edellytykset kestävälle kasvulle. Avainasemassa ovat työllisyyttä vahvistavat toimet. Näitä hallitus ei ole kyennyt toteuttamaan. Tarvitsemme aitoja työllisyystoimia ja tarvitsemme niitä nyt.

Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeita työllisyys- ja investointiasteita. Valitettavasti juuri näissä keskeisissä mittareissa Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaistamme.

Nyt tarvitaan tuottavuuden ja työllisyyden edellytysten kohentamista. Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä on saatava parannuksia. Yrityksiä on kuultava nykyistä enemmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen alueellista tarjontaa suunniteltaessa. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa ja paikallista sopimista.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on esittänyt jo aiemmin liudan toimia, joilla työllisyyttä voitaisiin parantaa. Olemme jo pitkään vaatineet sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Sosiaaliturvajärjestelmä pitää olla sellainen, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa. KD:n kehuttu kannustava perusturva vastaa tähän tarpeeseen. Ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan tarvitaan niin ikään työn vastaanottamiseen kannustavia tekijöitä.

Uutena esityksenä puolueemme haluaa nostaa keskusteluun niin sanottujen minitöiden “minijobs” käyttöönottoa Suomessa Saksan malliin. Käytännössä minityö tarkoittaisi sitä, että työtön voisi työskennellä 15 tuntia viikossa tienaten verovapaasti korkeintaan 450 euroa kuukaudessa sosiaaliturvan päälle: näissä rajoissa tehty työ ei siis vaikuttaisi työnhakijan tukiin.

Työnteon kannusteiden parantamisen lisäksi tarvitaan toimia, joilla tuetaan yritysten kasvua. Työvoiman kohtaanto-ongelmiin tarvitaan ratkaisuja. Yritysten TKI-investointivarauksen käyttöönotto mahdollistaisi yritysten investointien lisäämisen.

Arvoisa puhemies,

Keinoja työllisyyden ja kasvun vahvistamiseksi kyllä löytyy. Löytyykö hallitukselta kuitenkaan halua tarttua näihin?

Durbanin juhlatilaisuudesta: Miksi Suomi ei yhtynyt EU-maiden boikottiin?

Sari Essayah jättää tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miksi Suomi päätti osallistua Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman 20-vuotisjuhlatilaisuuteen. Kysymyksen on allekirjoittanut myös eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Peter Östman.

Yhteensä 37 maata boikotoi tällä viikolla järjestettyä tilaisuutta, sillä vuoden 2001 konferenssia leimasivat antisemitistiset ja Israel-vastaiset kannanotot. Vastaavia kannanottoja on esiintynyt myös sen jälkeen.

– EU-maista yli puolet jättäytyivät kokouksesta pois. Myös Ruotsi, Tanska ja Latvia yhtyivät boikottiin. On merkille pantavaa, että Suomi päätti osallistua tilaisuuteen ja jättää osoittamatta tukensa antisemitismin vastaiselle toiminnalle.

Kaivosverosta tai rojaltista tuottoa kunnalle

Sari Essayah tukee kaivosveron tai rojaltin käyttöönottoa ja siitä kunnalle tulevaa verotuottoa.

– KD nosti kaivannaisteollisuudelle tulevan rojalti-maksun esille jo viime eduskuntavaaleissa. Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu kaivosveron selvittäminen, ja nyt olisi aika aloittaa työ, totesi Sotkamossa aluevaalistartissa vieraillut Essayah.

Suomeen on rakenteilla merkittävä akkuklusteri: maaperässämme on tärkeitä kaivannaismineraaleja, joita halutaan hyödyntää.

– On oikeus ja kohtuus, että kaivospaikkakunta saisi kaivosveron tai rojaltin muodossa mahdollisen tuoton itselleen. Veron tulisi perustua louhitun malmin arvoon, sillä rikastetusta lopputuotteesta peritty vero saattaa viedä rikastuksen pois Suomesta ja liiketuloksesta perittyä veroa on konserneissa taas helppo kiertää. Ulkomailla rojalti-maksut, jotka perustuvat hyödynnetyn mineraalin arvoon tai nettotuottoon, ovat laajasti käytössä, Essayah muistutti.

– Myös vakuuskäytäntöjä on päivitettävä siten, että jatkossa kaivosyritysten on maksettava riittävät vakuudet ympäristövahinkojen, konkurssien ja jälkitöiden varalle.

Essayah’n mukaan Kristillisdemokraatit kannattavat sinällään kaivosteollisuutta, kunhan se on vastuullista ja siinä huomioidaan se, että kaivosyhtiöt hyödyntävät uusiutumattomia luonnonvaroja.

– Kaivannaisteollisuudella on alihankintaketjuineen myös merkittävä työllistävä vaikutus; usein vielä alueilla, joilla muutoin on vaikeampi työllisyystilanne kuten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Esimerkiksi Sotkamon alueella työllisyysvaikutus alihankintaketjuineen on noin 2000 henkilö.

– Olisi myös hienoa, että suomalaisen omistajuuden asema kaivannaisteollisuudessa vahvistuisi nykyisestä, Essayah summasi.

Budjettiriihessä punnitaan suunta

Korona on muokannut arkeamme jo puolentoista vuoden ajan ja se on vaatinut sopeutumista ja monelta suomalaiselta venymistä. ”Kisaväsymystä” ja tilanteeseen turtumista on ymmärrettävästi ilmassa. Yhteiskuntaa on kuitenkin päästävä avaamaan sitä mukaa kuin rokotekattavuus paranee ja siihen tarvitaan nykyistä selkeämpää koronaviestintää ja toimien ennakoitavuutta.

Koronan hoidon lisäksi katse kääntyy hallituksen budjettiriiheen. Aikooko hallitus tehdä kauan kaivattuja, julkista taloutta vahvistavia työllisyyspäätöksiä vai jatkaako niin menokurin kuin tulopohjaa vahvistavien toimenpiteiden lykkäämistä seuraavalle hallitukselle.

Suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ja kestävyysvajehaaste odottavat edelleen ratkaisijaansa. Tästä huolimatta Marinin hallitus on lisännyt pysyviä menoja ja paisuttanut julkista sektoria – unohtamatta historiallisen suurta velanottoa, joka synnyttää riskejä julkiseen talouteen.

Rikotun menokehyksen ja miljardien velkaantumistahdin keskellä ollaan kuitenkin leikkaamassa tieteestä ja tutkimuksesta, joka on keskeinen kasvun mahdollistaja. Samoin säästökohteiksi on valikoitunut sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä eli poliisi. Maailman kipuillessa ruokaturvan kanssa osa hallituspuolueista istuttaa jälleen suomalaisen maanviljelijän ilmastosyyllisten penkille ja haluaisi antaa omat hiilinielumme eli metsät EU-kontrolliin. Ei hyvältä näytä.

Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeita työllisyys- ja investointiasteita. Valitettavasti juuri näissä keskeisissä mittareissa Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaistamme.

Nyt tarvitaan tuottavuuden ja työllisyyden edellytysten kohentamista. Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä on saatava parannuksia. Yrityksiä on kuultava nykyistä enemmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen alueellista tarjontaa suunniteltaessa. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa ja paikallista sopimista. Sosiaali- ja työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Veroja ei voi enää kiristää, vaan tarvitaan kohdennettuja veronkevennyksiä tukemaan työllisyyttä ja kotitalouksien ostovoimaa. Työllisyysaste on saatava 80 prosentin uralle vuosikymmenen loppuun mennessä. Työn tuottavuuden kasvusta merkittävä osa syntyy uusista ideoista. Yritysten TKI-investointien vauhdittamiseksi hallituksen on linjattava jo tässä budjettiriihessä esimerkiksi investointivarauksesta tai muusta verotuksellisesta instrumentista, jolla saadaan yksityisen sektorin kaavailtu 2/3-osuus TKI-investoinneista liikenteeseen.

Työllisyyden ja talouden kasvuedellytysten luomisen lisäksi terveydenhoidon kertyneeseen hoivavelkaan, hyvinvointieroihin ja hoitojonoihin erityisesti mielenterveyspuolella on puututtava. Etenkin kun eduskunnasta varsin keskeneräisenä lähtenyt sote-esitys pitäisi saada samanaikaisesti toimintavalmiuteen. Huoli on myös sote-alan työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista muutosprosessin keskellä; mikäli he päätyvät vaihtamaan alaa, vesitetään loputkin uudistuksen tavoitteet.

Ympäristö- ja ilmastotoimissa Suomen on tehtävä osansa, mutta EU-pöydissä myös jämäkästi puolustettava kansallista metsäpolitiikkaamme ja oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä – teollisuuden, joka on yksi maailman puhtaimmista. Hallituksella on nyt näytön paikka; on aika käyttää sitä paljon säästeltyä poliittista pääomaa kansallisten etujen ajamisessa. Siihen löytyy selkänojaa myös täältä oppositiosta.

Katsaus puoluekokouksessa

Poliittinen tilannekatsaus
Helsinki 27.8.2021

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat,

Edessämme on tärkeä puoluekokous. Nyt valittavalla puheenjohtajistolla ja puoluekokouslinjauksilla pedataan puolueen kannalta kahdet keskeiset vaalit. Tammikuun aluevaaleissa valitaan sote-uudistuksen toimeenpanijat hyvinvointialueilleen, ja jo häämöttävissä eduskuntavaaleissa on kyse koko Suomen suunnasta.

Punavihreä tahti ei voi jatkua, jos emme halua menettää yhteiskuntamme arvopohjaa, lasten ja nuorten kasvurauhaa, vastuullista ja kannustavaa talouspolitiikkaa ja itsemääräämisoikeutta suhteessa Brysseliin.

Kuten avaussanoissa totesin, niin korona -pandemia on meillä ja muualla ravistellut yhteiskuntia juuri niissä asioissa, joita politiikalla pyritään turvaamaa: terveydenhoitoa, taloutta, turvallisuutta ja tulevaisuudenuskoa.

Muutosten ja epävarmuuden keskellä suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaankin nyt ennen kaikkea rohkeutta nähdä nykyhetkeä kauemmaksi, investoida lapsiin ja nuoriin, koulutukseen ja tutkimukseen, uudistaa rakenteita niin palveluissa kuin työelämässä ja uskoa omiin vahvuuksiin – puhtaaseen luontoon, ruokaan ja kasvaviin metsiin.

Valitettavasti vasemmistohallituksen politiikka on tälle visiolle lähes käänteistä, jota hyvin kuvaa syksyn budjettiriihen alkutahdit. Orastavasta nousukaudesta huolimatta velkaa otetaan edelleen ja julkista taloutta vahvistavat työllisyystoimenpiteet antavat vieläkin odotuttaa. Rikotun menokehyksen ja miljardien velkaantumistahdin keskellä ollaan kuitenkin leikkaamassa tieteestä ja tutkimuksesta, joka on keskeinen kasvun mahdollistaja. Samoin säästökohteiksi on valikoitunut sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä eli poliisi. Maailman kipuillessa ruokaturvan kanssa osa hallituspuolueista istuttaa jälleen suomalaisen maanviljelijän ilmastosyyllisten penkille ja haluaisi antaa omat hiilinielumme eli metsät EU-kontrolliin. Ei hyvältä näytä.

Suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ja kestävyysvajehaaste odottavat edelleen ratkaisijaansa. Kiireellisyydestä puhutaan kyllä ilmaston kohdalla, mutta entä hyvinvointipalvelujen tulevaisuus?  Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeita työllisyys- ja investointiasteita. Valitettavasti juuri näissä keskeisissä mittareissa Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaistamme.

Nyt tarvitaan tuottavuuden ja työllisyyden edellytysten kohentamista. Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä on saatava parannuksia. Yrityksiä on kuultava nykyistä enemmän toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja korkeakouluopintojen alueellista tarjontaa suunniteltaessa. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa ja paikallista sopimista. Sosiaali- ja työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että työn vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Kristillisdemokraatit on esittänyt tällä kaudella kielilisää työmarkkinatukeen. Työtöntä maahanmuuttajaa kannustetaan pohjoismaiseen tapaan hankkimaan parempi kielitaito, jotta pääsee työelämään ja eroon tukiriippuvuudesta. KD:n ehdottama ratkaisu kannustaa kaikkia työmarkkinatuen piirissä olevia osoittamaan suomen tai ruotsin taitonsa ja saamaan kielilisän, mutta ennen muuta töitä.

Veroja ei voi enää kiristää, vaan tarvitaan kohdennettuja veronkevennyksiä tukemaan työllisyyttä ja kotitalouksien ostovoimaa. Työllisyysaste on saatava 80 prosentin uralle vuosikymmenen loppuun mennessä. KD:n viime syksynä julkaisema kymmenen kohdan työllisyyspaketti on siihen oiva apu.

Työn tuottavuuden kasvusta merkittävä osa syntyy uusista ideoista. Parlamentaarisen TKI-työryhmän toimeksiannon ja hallitusohjelman mukaan hallituksen on linjattava jo tässä budjettiriihessä verotuksellisesta instrumentista, jolla saadaan yksityisen sektorin kaavailtu 2/3-osuus TKI-investoinneista liikenteeseen. Toistan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa jo esille nostamani TKI-investointivarauksen. Sillä yritys voisi valmistautua tuleviin satsauksiin ja valtio saisi lykätyt verot onnistuneista investoinneista kasvavina verotuottoina.

 

Hyvät kuulijat,

Työllisyyden ja talouden kasvuedellytysten luomisen lisäksi terveydenhoidon kertyneeseen hoivavelkaan, hyvinvointieroihin ja hoitojonoihin, erityisesti mielenterveyspuolella on puututtava. Etenkin kun eduskunnasta varsin keskeneräisenä lähtenyt sote-esitys pitäisi saada samanaikaisesti toimintavalmiuteen. Koti- ja omaishoito kaipaavat resursseja, jotta jokaisen kotona asuvan ikäihmisen ja vammaisen arki on sujuvaa ja turvallista.

KD:n huolena on ollut lasten ja nuorten arki; oppimiseroja koulussa olisi paikattava ja harrastuksiin päästävä mukaan. Opiskelevat nuoret ovat jääneet varsin yksin korona-ajan haasteiden kanssa; monen henkinen jaksaminen on lopussa. Tarvitaan matalan kynnyksen palveluja ja terapiatakuu, jottei kukaan jäisi ilman apua.

Sote-uudistus on kaukana täydellisestä, ja sitä on lähdettävä aluevaaleissa parantamaan sisältä päin oman alueen ratkaisuilla. Terveydenedistäminen ja ennaltaehkäisy uhkaa unohtua ja pirstaloitua, ja ilman sitä, mitkään sote-rahat eivät tule riittämään. Huoli on myös sote-alan työntekijöiden jaksamisesta ja hyvinvoinnista muutosprosessin keskellä; mikäli he päätyvät vaihtamaan alaa, vesitetään loputkin uudistuksen tavoitteet. KD:n mielestä uudistus on vietävä läpi kansalaisten lähipalvelut ja henkilöstön hyvinvointi edellä.

Joillakin puolueilla tuntuu olevan aluevaalien ja soten suhteen kovin toisenlaisia tavoitteita. Useampi KD-piiritoimija on viestinyt, miten Keskusta kampanjoi maakunnissa tulevien aluevaltuustojen mittavan valtuustoryhmärahoituksen puolesta. Nämä rahat otettaisiin maakuntaorganisaatioille osoitettavasta rahasta ja niillä valtuustoryhmät ostelisivat mm. toimitiloja, laitteita ja asiantuntijapalveluita. Tätä piilopuoluetukivedätystä on kehdattu eräälläkin alueella nimittää ”demokratiarahaksi”. Kaavailuissa on ollut tuhansien eurojen tuet per valtuutettu, ja sanomattakin on selvää, että suurimmissa puolueissa puhutaan sadoista tuhansista. Uudellamaalla neljään osaan jako tuo monelle hallituspuolueelle sopivasti oman läänityksen: SDP:lle Vantaa/Kerava, RKP:lle Itä-Uusimaa ja Keskustalle Keski-Uusimaa, länsipuoli taitaa sitten kallistua oppositioon ja kokoomukselle. Eikö koko sote-valmistelu ole jo tarpeeksi ahtaalla taloudellisesti? Eikö uudistuksen keskiössä pitäisi olla palveluiden parantaminen ja hoitoon pääsy eikä sulle-mulle-vallan ja rahanjako? KD halua sotealueille hyvän hallinnon ja läpinäkyvyyttä ja vastustaa rahan tuhlaamista uuden poliittisen tason rakentamiseen.

Haluankin kannustaa mahdollisimman monia kd-kuntapäättäjiä ehdolle: kun oman kunnan keskeinen toiminto, sosiaali- ja terveystoimi, siirtyy aluetasolle päätettäväksi, on kunnallisille päättäjille luontevaa pyrkiä siihen vaikuttamaan.

 

Hyvä puoluekokousväki,

Ilmasto- ja ympäristö ovat esimerkkejä ongelmista, jotka vaativat ylisukupolvista ajattelua ja rajat ylittävää yhteistyötä. Meidät on kutsuttu kantamaan vastuuta viljelyn ja varjelun periaatteiden mukaisesti ja ajattelemaan tulevaisuuteen – lastenlastemme sukupolviin. Kristillisdemokraattisessa ajattelussa keskeisiä hyveitä ovat myös tyytyväisyys ja kohtuullisuus; ja pelkkä materiaalisen kulutuksen varaan rakentuva ajatus hyvästä elämästä on sille vieras.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaisussa, on ennen kaikkea kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja yhteiskunnallisia toimintamalleja maailmalle.

EU-pöydissä Suomen on tehtävä osansa ympäristö- ja ilmastotoimissa, mutta myös jämäkästi puolustettava kansallista metsäpolitiikkaamme ja oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä – teollisuuden, joka on yksi maailman puhtaimmista. On uskallettava käyttää sitä paljon säästeltyä poliittista pääomaa kansallisten etujen ajamisessa ja viedä muillekin Suomen hyvää mallia, jossa korostetaan metsien monikäytön, biotalouden ja kestävän metsänhoidon merkitystä. Suomalaisten on aina EU-politiikassa toimiessaan ymmärrettävä, että unioni-idealismin sijaan se on kansallisten etujen temmellyskenttä, jossa useimmat kompromissit löytyvät pienimmän yhteisen nimittäjän kautta.

Sen sijaan vaikeat päätökset, oli ne sitten talouden tai päästöjen saralla, houkuttaa laistaa toisten piikkiin. Näin kävi myös keväällä hyväksytyn EU-elpymispaketin kanssa, joka asetti suomalaisten oikeudentajun kovalle koitokselle. Taloutensa hyvin hoitavien maiden veronmaksajat maksavat asiansa heikommin hoitaneiden maiden laskun. Kylkiäisinä ujutettiin EU:n omia sääntöjä kiertäen yhteisvelka ja EU-verotusoikeus. Kun markkinakuri ei enää luo painetta rakenteellisiin uudistuksiin, riski jäsenmaiden leväperäiseen taloudenpitoon kasvaa entisestää.

Suurin häviäjä tässä järjestelyssä on EU itse. Kun itsenäisten jäsenvaltioiden eurooppalaista yhteistyötä yhteisten pelisääntöjen kunnioittamisen pohjalta vaaliva, vastuullisen taloudenpidon ja no-bail out-periaatteen pohjalta toimiva linja hylätään, katoaa järjestelmän legitimiteetti kansalaisille.

 

EU joutuu etsimään itseään myös Afganistanin tilanteen keskellä; toki koko kansainvälinen yhteisö olisi voinut varautua paremmin eri skenaarioihin, kun kuitenkin joukkojen vetäytyminen oli tiedossa pidempään. Taustalla on käyty keskusteluja koko kansainvälisen järjestelmän ja kriisinhallinnan tulevaisuudesta. Terrorismin vastaisesta sodasta siirtyminen kansakunnan rakentamiseen ei sujunut. Demokratia on vaikea vientituote, jos maasta puuttuu kansalaisyhteiskunta ja sen rakenteet.

Nyt akuutissa tilanteessa on kyettävä tarjoamaan humanitaarista apua ja suojelemaan siviilejä, jotka ovat auttaneet länsiliittoutumaa. Suomalaisina voimme kyllä olla ylpeitä ja kiitollisia virkamiesten ja puolustusvoimiemme erikoistehtävää suorittaneiden sotilaiden suoriutumisesta. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme tuottaa kylmäpäisiä ja lämminsydämisiä ammattisotilaita.

Jatkossa on kuitenkin väistämättä pohdittava, onko EU:n nopean toiminnan joukot nykymuotoisena laisinkaan käyttökelpoinen, ja miten EU jakaa vastuuta vastaavissa vaativissa kriisitilanteissa. Päämiestason Eurooppa-neuvosto olisi saatava koolle, jotta vuoden 2015 pakolaiskriisin tapahtumat eivät toistuisi uudelleen. Monet ovat myös olleet huolissaan siitä, että mahdollisia turvapaikan hakijoita tullaan käyttämään hybridivaikuttamisessa pelinappuloina. Voisiko Suomi olla aloitteellinen pakolaissopimuksen päivittämisessä tältä osin?

KD:n linja maailman kriiseissä on ollut korostaa apua kehitysyhteistyön kautta lähtömaihin ja pakolaisleireille sekä kiintiöpakolaisjärjestelmää, jonka kautta kohdennamme avun jo pakolaisstatuksen omaaville, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Näihin heikommassa asemassa oleviin kuuluvat myös muslimimaiden vähemmistökristityt, jotka ovat lähes kaikissa näissä maissa vainon kohteena. Myös kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanne huolestuttaa eikä tule lähettää kuolemanvaaraan lähtömaassaan tai Suomessa turvapaikkaprosessin aikana uskontoaan vaihtaneita ihmisiä.

 

Hyvä puoluekokousväki,

Eduskuntaryhmämme vieraili tiistaina Suomen kristillisdemokraattisimmassa kunnassa Larsmossa eli Luodossa. No millaiselta siellä näytti? Jos viime aikojen lehtikirjoituksia KD:stä olisi uskominen, niin kylän raitilla olisi pitänyt astella vastaan kovasydämisiä homofoobikkoja ja keskenään riiteleviä kuppikuntia synkkyyden ja ahdasmielisyyden ilmapiirin vallitessa ympärillä. Sellaista en nähnyt. Sen sijaan kohtasin sydämellisiä ihmisiä ja tulevaisuudenuskoa täynnä olevan kunnan, jossa yrittäjyys tuo työpaikkoja ja vaurautta (yli 80 %:n työllisyys ja vain 3 %:n työttömyys), ja syntyvyys luo elinvoimaa. Totta, alueella vaikuttaa useita vahvoja herätysliikkeitä ja seurakuntia, ja vieläpä kahdella kielellä.  Arvopohja varmasti yhdistää, mutta on aivan yhtä selvää, ettei tuota tulosta saavuteta kuntavaaleissa puhumalla torilla sukupuolineutraalista avioliittolaista, vaan tuomalla ihmisten arkeen liittyviä käytännön poliittisia esityksiä. Luoto on monessa meidän referenssimme ja toivon mukaan saa äänestäjän kysymään, olisiko KD syytä päästää valtaan muuallakin?

Luodon menestys kuvaa hyvin sitä tapaa, jolla KD:n tulee toimia. Arvopohjamme yhdistää meitä, eikä siitä tarvitse tinkiä piiruakaan. Puolustamme myös jokaisen sanan- ja uskonnonvapautta, ja oikeutta käydä teologista ja opillista keskustelua. Vaikka sekä Päivi Räsänen että minä olemme alleviivanneet, etteivät Päivin käräjille johtaneet lausunnot ole puoluepoliittisia kannanottoja, ne julkisuuden kautta niin mielletään. Lukemattomia kertoja olen vaalitenteissä todennut, että Päivi Räsänen on evankelisluterilaisen kirkon jäsen ja kirkkokuntansa päättäjiä ja hän on käynyt siitä roolista käsin tätä keskustelua, mihin hänellä on täysi oikeus. Meillä on myös oikeuskanslerin linjaus siitä, että myös ministerillä ja kansanedustajalla on uskonnonvapaus. Myös suuri hiljainen enemmistö suomalaisia pitää Päivin joutumista kannanotoistaan käräjille käsittämättömänä. Politiikassa asiat ovat kuitenkin niin, miltä ne näyttävät ja kiistämällä tämä tai laittamalla pään pensaaseen, mitään ei ole voitettavissa.

Puolueessa ei ole erimielisyyttä esimerkiksi periaateohjelmassa olevasta kohdasta, jossa puhutaan perheestä: ” ”Perheen perustaminen on pariskunnan henkilökohtainen päätös, jota yhteiskunnan tulee tukea. Pidämme naisen ja miehen tasavertaiselle kumppanuudelle perustuvaa avioliittoa parhaana kasvuperustana lapsille. Isovanhempien merkitys lapsiperheiden tukena on tärkeä.”

Itse en koe tässä kannanotossa mitään kovasydämistä tai syrjivää, vaikka en ole itsekään kasvanut ihanteena kuvatussa ydinperheessä. Lukuisat ohjelmamme ottavat kantaa sen puolesta, miten kaikkia erilaisia perheitä tulee tukea heidän kasvatusvastuussaan, ja sitä tukevat palvelut kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille ja miten jokainen lapsi ja nuori on yhtä arvokas ja tärkeä riippumatta millaisesta perheestä tulee.

Puolueessa ei myöskään pitäisi olla erimielisyyttä seuraavasta KD:n periaateohjelman linjauksesta: ”Poliittisena puolueena emme ota kantaa kristillisten seurakuntien emmekä muidenkaan uskontokuntien opillisiin katsomuksiin. Arvostamme kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen osallistumista yhteiskuntaeettiseen keskusteluun sekä niiden ja poliittisten toimijoiden keskinäistä vuoropuhelua.”

Siis ”emme ota kantaa poliittisena puolueena” – itselleni on ollut aina selvää, että synti -kysymykset eivät kuulu puheenjohtajan toimenkuvaan. Lisäksi minulla olisi vain vähäistä teologista kapasiteettia niistä keskustella, enempi armon varassa mennään😊.

Puolueessakin tulemme erittäin monista erilaisista hengellisistä taustoista, kirkkokunnista, herätysliikkeistä ja seurakunnista – meillä on hyvinkin erilaisia näkemyksiä kirkkokuntien opillisista asioista, mutta nämä eivät ole koskaan nousseet meitä puolueen sisällä jakamaan, koska ne eivät kuulu puoluetoimintaan ja jaamme tarpeeksi yhteisen käsityksen poliittisesta aatteesta, kristillisdemokratiasta.

Kannustamme jäsenistöämme keskustelemaan poliitikkoina kristillisdemokraattisista arvoista, jotka yhdistävät koko kansainvälistä kristillisdemokraattista liikettä: ihmisarvo, vapaus ja vastuu, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, rehellisyys, lähimmäisyys ja lähipäätösperiaate. Näiden arvojen lähtökohtana on kristillinen ihmiskuva, aivan kuten eurooppalainen sateenvarjopuolueemme EPP linjaa.

Luoto, joka on kyselyn mukaan myös Suomen onnellisin, kelpaa esimerkiksi myös puolueen sisällä. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten asetettu tavoite yli 50 prosentin kannatuksesta ja yksinkertaisesta enemmistöstä saavutettiin kevään kuntavaaleissa. Se antaa toivoa meille kaikille, koska kuntavaaleissa kannatus muutoin suli puoli prosenttiyksikköä viime kerran voitokkaista kuntavaaleista ja palasimme vuoden 2012 tasolle. Kuitenkin kattavan ehdokasasettelun ja onnistuneiden vaaliliittojen ansiosta pidimme lähes entisen määrän valtuustopaikkoja. Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikkia teitä puolueväessä hyvästä vaalityöstä ja ahkeroinnista ehdokashankinnassa.

Ilahduttavaa on myös moniin meille uusiin kuntiin saadut valtuutetut. Lisäksi valituista KD-valtuutetuista peräti 44 prosenttia on uusia, mikä kertoo useiden valtuustoryhmiemme odotetustakin uusiutumisesta. Tämä on myös puolueelle monella tapaa mahdollisuus; uudet ihmiset tuovat aina uusia ajatuksia ja toimintatapoja.

Me kristillisdemokraatit korostamme mielellämme sitä tosiasiaa, että toimiva demokratia edellyttää perusvapauksien, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden, olemassaoloa. Sen pitää toteutua myös omassa keskuudessamme; ihmisillä saa olla erilaisia näkemyksiä ja niistä on hyvä keskustella rakentavasti ja toisiamme kunnioittaen. Yhteiskunnassamme on yleistynyt ns. cancel -kulttuurin tapa tulkita suvaitsevaisuutta siten, että olet suvaitsevainen niin kauan kuin ajattelet kuten me ajattelemme.

Me pystymme parempaan, aitoon suvaitsevaisuuteen, jossa omasta mielipiteestä ei tarvitse luopua, mutta on myös ymmärrettävä, etteivät kaikki jaa minun totuuksiani ja maailmankuvaani. Jokainen kristillisdemokraatti luo kuvaa puolueestamme; se on samalla iso mahdollisuus ja myös vastuu. On aina syytä asettaa itselleen kysymys, kun kristillisdemokratiaa edustavana poliitikkona avaan suuni, kirjoitan tai sometan: toimiiko se puolueen parhaaksi?

Hyvä puoluekokousväki: jatketaan työtä puolueen parhaaksi: yhdessä!

Essayah kesäkokouspuheessaan: Kiireellisyydestä puhutaan kyllä ilmaston kohdalla, mutta entä hyvinvointipalvelujen tulevaisuus?

Sari Essayah’n puheesta nostoja – KD eduskuntaryhmän kesäkokous 24.8.2021

 

Hyvät kuulijat,

 

  • Korona on muokannut arkeamme jo puolentoista vuoden ajan ja se on vaatinut sopeutumista ja monelta suomalaiselta venymistä. Kisaväsymystä ja tilanteeseen turtumista on ymmärrettävästi ilmassa. Yhteiskuntaa on kuitenkin päästävä avaamaan sitä mukaa kuin rokotekattavuus paranee ja sitä voidaan vauhdittaa esimerkiksi muistuttamalla mahdollisuudesta aikaistaa tehosterokote. Pulaa rokotteista ei ole – toisin kuin viime keväänä.
  • Syksyä kohti mentäessä tarvitaan myös selvempää koronaviestintää ja parempaa toimien ennakoitavuutta. Suomessa koronapassia on kaavailtu aivan turhan kankeaksi järjestelmäksi siihen nähden, että kyse on vapaaehtoisesta, vapaa-ajanviettoa mahdollistavasta asiasta. Kulttuurialan ja elinkeinoelämän auki saamiseksi onkin nyt jo viritteillä kevyempiä sovelluksia, joissa ei vaadita rajapintoja terveystietoja sisältävien järjestelmien kanssa.

 

  • Koronan hoidon lisäksi katse kääntyy hallituksen budjettiriiheen. Aikooko hallitus tehdä kauan kaivattuja, julkista taloutta vahvistavia työllisyyspäätöksiä vai jatkaako niin menokurin kuin tulopohjaa vahvistavien toimenpiteiden lykkäämistä seuraavalle hallitukselle?
  • Suomalaisen yhteiskunnan pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat ja kestävyysvajehaaste odottavat edelleen ratkaisijaansa. Tästä huolimatta Marinin hallitus on lisännyt pysyviä menoja ja paisuttanut julkista sektoria – unohtamatta historiallisen suurta velanottoa, joka synnyttää riskejä julkiseen talouteen. Kiireellisyydestä puhutaan kyllä ilmaston kohdalla, mutta entä hyvinvointipalvelujen tulevaisuus?
  • Valtiovarainministeri Saarikko kuvaili nykyistä taloustilannetta kielikuvalla ”poutasää” ikään kuin kiirettä toimien suhteen ei olisi. Poutasään sijaan pitäisi puhua yhä synkkenevästä taivaanrannasta, mikäli kehityssuuntaa ei pysäytetä. Saarikon budjettiesitys on raskaasti alijäämäinen eikä hallitus ole palaamassa menokehykseen, vaan rikkoo sitä ensi vuonnakin lähes miljardin verran.
  • Miljoonien velkaantumistahdin keskellä säästökohteeksi on sitten valikoitunut sisäisen turvallisuuden keskeisin tekijä eli poliisi ja maailman kipuillessa ruokaturvan kanssa ilmastosyyllisten penkille on jälleen istutettu suomalainen maanviljelijä. Ei hyvältä näytä!

 

  • VM:n alkuvuodesta julkaiseman raportin mukaan Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä vertailumaista työn tuottavuudessa, myös työllisyydessä ja innovaatioissa. Nyt tarvitaan toimenpiteitä tuottavuuden ja työllisyyden kasvun edellytysten kohentamiseksi.
  • Yritysten kasvun yhtenä esteenä on pula osaavasta työvoimasta. Muuntokoulutukseen ja täällä jo olevien kansainvälisten opiskelijoiden väylään työllistyä tulee kiinnittää huomiota. Työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa. Sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa pitää kehittää niin, että työn vastaanottaminen olisi aina kannattavaa.
  • Kristillisdemokraatit on esittänyt kielilisää työmarkkinatukeen. Työttömillä maahanmuuttajilla tulisi pohjoismaiseen tapaan olla rahallinen kannustin hankkia parempi kielitaito, jotta he pääsevät helpommin mukaan työelämään ja eroon tukiriippuvuudesta. KD:n ehdottama ratkaisu kannustaa kaikkia työmarkkinatuen piirissä olevia osoittamaan suomen tai ruotsin taitonsa ja pääsemään siten paremmalle tukitasolle.

 

  • EU-pöydissä Suomen on tehtävä osansa ympäristö- ja ilmastotoimissa, mutta myös jämäkästi puolustettava kansallista metsäpolitiikkaamme ja oman teollisuutemme toimintaedellytyksiä – teollisuuden, joka on yksi maailman puhtaimmista.
  • EU:n ilmasto- ja energiasäädöspaketti Fit for 55 mukaan päästökauppaa on tarkoitus laajentaa asumiseen ja tie- ja meriliikenteeseen. Eniten taidettiinkin uutisoida polttomoottoriautojen hautajaisia 2035, jolloin niiden myynnin olisi määrä loppua. Meillä on Euroopan vanhimpia autokantoja ja tällä hetkellä Suomessa myydään yhtä uutta autoa kohden kuusi käytettyä. Joten aivan heti ei ole polttomoottorit teiltämme häviämässä, ja onhan niitä myös monissa hybrideissä. Järkevämpää tässäkin olisi biopolttoaineiden lisäämisen kautta vähentää liikenteen päästöjä ja mahdollistaa nykyiseen autokantaan sitoutuneen rahan järkevä käyttö.
  • Hallituksella on nyt näytön paikka; on aika käyttää sitä paljon säästeltyä poliittista pääomaa kansallisten etujen ajamisessa ja viedään muillekin Suomen hyvää mallia, jossa korostetaan metsien monikäytön, biotalouden ja kestävän metsänhoidon ja biodiversiteetin merkitystä. Siihen löytyy selkänojaa myös täältä oppositiosta.

 

  • Afganistanin tilanteesta: Herää kysymys, miksi EU:n nopean toiminnan joukkoja ei tässä tilanteessa ole otettu käyttöön. EU-maiden ulkoministerit ovat käsitelleet tilannetta. Eikö kuitenkin päämiestason Eurooppa-neuvosto pitäisi kutsua koolle nyt, jotta vuoden 2015 pakolaiskriisin tapahtumat eivät toistuisi uudestaan? Monet ovat myös olleet huolissaan siitä, että mahdollisia turvapaikanhakijoita tullaan käyttämään pelinappuloina. Tällaisessa tilanteessa EU:n hiljaisuus tuntuukin erikoiselta.

Mihin tarvitaan olympialiikettä?

Tokion kisojen aikana kansainvälistä olympialiikettä on Suomen medioissa mätkitty kuin kuuluisaa vierasta sikaa. Kritiikillä on paikkansa, mutta silläköhän maailma paranisi, että olympialaiset lopetettaisiin? Monella kriitikolla tuntuu olevan varsin kapea käsitys olympialiikkeestä vain isojen kisojen järjestäjänä.

Kansainvälinen olympialiike on yli satavuotias rauhanliike. Sen päämääränä on aina ollut lähentää ihmisiä ja kansoja, ja parantaa maailmaa urheilun avulla. Joku voi kyynisesti hymähdellä idealismille. KOK:ssa on 206 kansallisen olympiakomitean kautta edustettuna kuitenkin enemmän maita, kuin missään kansainvälisessä järjestössä, YK mukaan lukien. KOK:n istunnot taitavat olla ainoita, jonne eri konfliktien osapuolet saadaan vielä samaan saliin. Urheilu yhdistää. Tätä maailma tarvitsee enemmän, ei vähemmän.

Valitettavasti 206 maan joukko ei jaa samoja käsityksiä ihmisoikeuksista tai demokratiasta. KOK ei ota jäsenmaiden poliittisiin tilanteisiin kantaa tai lähettele julkilausumia. Liennytystä ja ihmisoikeuksia edistetään hiljaisella diplomatialla. KOK tekee tänä päivänä paljon yhteistyötä muun muassa YK:n eri jäsenjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Rion kisoista lähtien pakolaistaustaisilla urheilijoilla on ollut oma joukkueensa ja heidän valmentautumistaan on tuettu nimikkorahaston kautta.

Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on monissa maissa edennyt urheilun antamien roolimallien kautta. Kansainvälisille lajiliitoille ja kansallisille olympiakomiteoille annetut 25 suositusta ovat vauhdittaneet tasa-arvon edistymistä. Suositusten toteutuminen huomioidaan KOK:n myöntämässä rahoituksessa. Naisten osuus on noussut nopeasti muun muassa hallinnossa, kilpailuissa, palkitsemisessa ja urheilun uutisoinnissa. Suomen olympiakomitea on yksi keskeinen toimija naisia ja nuoria urheilujohtajuuteen kannustavassa New leaders -hankkeessa.

Olympialiike koostuu KOK:n lisäksi kansallisista olympiakomiteoista, kansainvälisistä lajiliitoista, yhteistyökumppaneista ja tietysti urheilijoista. He ovat urheilijakomission kautta edustettuna KOK:n hallituksessa ja valiokunnissa. Suomen Emma Terhon kautta urheilijoiden ääni kuuluu esimerkiksi markkinoinnissa, oikeusasioissa, kisojen ohjelmassa ja antidoping työtä tekevässä WADA:ssa.

Suurimman muutoksen kohteena ovat itse olympiakisat. Enää hakijakaupungit eivät tuhlaa miljoonia hakuprosessiin. Alustavat neuvottelut käydään halukkuutensa ilmaisseiden välillä. Pisimmälle pääsee kandidaatti, jolla on eniten valmista infrastruktuuria. Kestävä kehitys ja kisojen jättämä perintö ovat keskiössä. Samoin ihmisoikeudet ja sosiaalinen jalanjälki huomioidaan. Kisat eivät enää kasva, mutta lajivalikoima elää enemmän. Tällä tavalla kisat myönnetään Pariisista 2024 lähtien.

Olympiarenkaat on yksi maailman tunnetuimmista brändeistä. KOK kerää kaikki tulonsa markkinointi- ja TV-sopimuksista. Miljardien tuotot palautetaan 90 prosenttisesti kansallisten olympiakomiteoiden ja kansainvälisten lajiliittojen toimintaan ja muun muassa suorina tukina kolmansien maiden urheilijoiden ja valmentajien tukiohjelmiin.

KOK on järjestöpohjaisen ja vapaaehtoistyöhön nojaavan urheilun suurin rahoittaja maailmassa. Päivittäinen tuki on 3,4 miljoonaa dollaria. Kansalaisjärjestöpohjaiseen toimintaan ohjautuvalle rahalle olisi muitakin ottajia: eri ammattilaissarjojen yksityiset osakkeenomistajat ja superseuroja omistavat oligarkit. Ovatkohan kaikki olympialaisten joutsenlaulua toivovat ymmärtäneet tätä?

Olympialiike on isossa muutoksessa ja suomalainen urheilu on keskiössä sitä toteuttamassa.

”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin ja yhdessä” voi näin olla tulevienkin urheilijasukupolvien unelma.