Ajankohtaista

RSS

Maa- ja metsätaloudelle kasvua puoliväliriihestä

Kirjoitettu kirjoittajana

[Kirjoitus julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuudessa 12.5.2025]

Hallituksen puoliväliriihen ehdottomasti merkittävimmät päätökset liittyivät talouskasvun vauhdittamiseen eli suomalaisen työn ja osaamisen korostamiseen. Kokonaisuudessa on lukuisia kohtia, joissa KD:n kädenjälki näkyy vahvasti. Näkyvimpänä työtulovähennyksen lapsikorotuksen tuplaus ja omaishoidon alimpien palkkioiden korotus sekä maa- ja biotalouden kasvutoimet.

Riihipäätökset turvaavat kotimaista ruoantuotantoa ja luovat näköalaa tulevaisuuteen. Viljelijöiden aseman ja alkutuotannon toimintaedellytysten parantamiseksi osoitetaan korvauskelpoisuutta nuorten viljelijöiden korvauskelvottomille aloille ja varmistetaan maatilojen investointeja nostamalla valtiontakauksia ja pääomitetaan valmisteilla oleva salmonellarahasto. Edelleen elintarvikevientiä vahvistetaan, ja se on pilottitoimiala Team Finland-uudistuksessa.

Huoltovarmuutta turvataan mm. säilyttämällä 9 kuukauden viljavarastot ja omistajaohjauksella varmistetaan kotimaisen ruuan osuutta julkisen sektorin hankinnoissa. Lisäksi valmistellaan toimia itäisen Suomen viljelijöille juuri kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamiseksi. Kasvu- ja kuiviketurve määritellään hallitusohjelman mukaisesti strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi, ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Omavaraisuutta parantaa myös satsaukset ravinteiden kierrätykseen ja biokaasun tuotantoon jatkamalla ravinnekiertotuen toimeenpanoa ja laajentamalla se teknologianeutraaliksi.

Metsien kasvua vahvistetaan laajalla 15 miljoonan toimenpidepaketilla, johon kuuluu muun muassa informaatio-ohjausta, metsänuudistamisen vauhdittamista, puuston kasvattamista tiheämpänä, metsäpinta-alan lisäämistä, metsälannoituksen edistämistä sekä parempaa varautumista metsätuhojen ennaltaehkäisyyn.

Muidenkin kasvutoimien – kuten verojen alentamisen – tärkein tehtävä on antaa talouteen signaali siitä, että Suomessa kannattaa edelleen elää, asua ja yrittää. Olen myös tyytyväinen, että kasvutoimilla huolehditaan koko maasta mm. Itäisen ja Pohjoisen Suomen – ohjelmien edistämisellä.

Yhteisöveron kevennys kohdistuu kaikkiin yrityksiin. Samoin ansiotuloveronalennukset kohdistettiin laajasti. Ylimmän marginaaliveron maltillistaminen on samaa kokoluokkaa, kuin mitä Ruotsissa tehtiin sosialidemokraattien johdolla vuosia sitten. Lisäksi pienimpien perintöjen veron alaraja nousee 30 000 euroon ja perintöveron verosaatavasta maksettavaa korkoa pienennetään. Samoin ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveron alennus vahvistaa kaikkien ostovoimaa, suhteessa eniten pienituloisten, joilla ruoka ja lääkkeet ovat isompi osa kulutusmenoja.

Riihipäätösten lisäksi kannattaa tarkastella sitäkin, mitä VM:n virkamiespohjan esityksiä saatiin topattua, kuten vaikkapa 60 miljoonan euron leikkaukset maatalouteen. Puoliväliriihi osoitti jälleen, että hallitus ymmärtää maa- ja metsätalouden strategisen merkityksen Suomen turvallisuudelle ja kasvulle.

Sari Essayah pj. KD, Maa- ja metsätalousministeri
[email protected]

Kunta- ja aluepäättäjä on paljon vartijana – tosiasioilta ei pidä sulkea silmiä

Kirjoitettu kirjoittajana

[Julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa 18.3.2025]

Suomessa on 308 kuntaa ja 21 hyvinvointialuetta; kaikki ne ovat omanlaisiaan. Erilaisuus on itseasiassa voimavara, sillä menestyksen mahdollisuudet luodaan omien vahvuuksien pohjalta. Koko Suomen säilyminen elinvoimaisena on tärkeää huoltovarmuuden ja turvallisuuden kannalta, ja se edellyttää myös rohkeutta uudistua toimintatavoissa.

Tosiasioilta ei pidä sulkea silmiä: monin paikoin tilanne on haasteellinen. Alhainen syntyvyys, muuttoliike, taloudelliset paineet ja geopoliittinen tilanne kasvattavat tehtävälistaa. Moni hyvinvointialue peri sairaanhoitopiireiltä mittavat vastuut ja keskeneräiset rakennushankkeet.

Vaikeissakaan tilanteissa tärkeimmistä ei kuitenkaan pidä tinkiä, vaan on satsattava olennaiseen. Resurssit tulee suunnata ihmisiin ja peruspalveluihin, ei turhaan hallintoon, ryhmärahoihin tai tehottomiin seiniin.

Oma puolueeni kannustaa panostamaan kunnissa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Kotihoidon kuntalisät tukevat perheen omia päätöksiä lastenhoidosta. Lapsille ja nuorille on mahdollistettava arvokasvatus ja kasvurauha; kristillistä kulttuuriperintöä ei pidä piilottaa. Maksuttomat kirjasto- ja liikuntapalvelut sekä kansalaisopistojen tarjonta tuovat harrastusmahdollisuuksia ihmisten arkeen.

Hyvinvointialueilla korostamme lähipalveluita; peruspalvelut tulee löytyä jokaisesta kunnasta, läheltä ihmistä. Toimivat ja saavutettavat sote-palvelut näkyvät myös alueen kuntien elinvoimassa ja houkuttelevuudessa.

Kiinnitämme erityisesti huomiota ikääntyneiden kotona pärjäämiseen, mielenterveyspalveluiden parantamiseen ja lapsiperheiden tukemiseen. Myös hoidon jatkuvuuteen tulee panostaa, ja tuemme omalääkäri- ja omatiimijärjestelmää.

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseen suunnattu euro säästää vähentyneinä sairaskuluina. Samoin työntekijöiden osaamisen ja työnhyvinvoinnin arvostus tukevat työssä jaksamista. Aivan kuten maan hallituksessa puolueeni haluaa rakentaa kuntia ja hyvinvointialueita kestävälle pohjalle.

Haluamme lähiruokaa lautasille ja muutenkin julkisissa hankinnoissa suosimme lähellä tuotettua, sillä se vahvistaa oman alueen elinvoimaa. Työn ja yrittämisen hyvät edellytykset ovat tae elinvoimaiselle kotiseudulle.

Kevään vaaleissa ei tosiaan ole samantekevää, ketä kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoihin valitaan; se porukka on paljon vartijana. Kunnissa ja hyvinvointialueilla mikään porukka ei päätä yksin.

Luottamushenkilöinä tarvitaan yhteistyöhaluisia ja -kykyisiä ihmisiä, jotka pyrkivät rakentamaan siltoja pikemmin kuin vastakkainasettelua. Joten hyvä äänestäjä, tutustu huolella ehdokkaisiin ja tee järkevä ja luotettava valinta sen pohjalta, että kotiseutusi asioita hoidetaan arvo- ja asiapohjalta – tärkeimmistä tinkimättä!

Kauas nielut karkaavat

Kirjoitettu kirjoittajana

[Julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa 17.2.2025]

Viime aikojen keskustelu metsien muuttumisesta päästölähteeksi, miljardilaskuista kansantaloudelle ja lopulta vielä hakkuurajoituksista on varmasti saanut päät pyörälle ja pulssin kohoamaan muillakin kuin metsänomistajilla.

Nuori kasvava metsä sitoo edelleenkin hiiltä, ja metsien puusto on hiilinielu. Sen sijaan uusimmat tutkimukset osoittavat maaperäpäästöjen voimakkaan kasvun, kun maaperän hajoaminen kiihtyy lämpenemisen myötä.

Uusin tutkimustieto maaperäpäästöistä viimeistään osoittaa sen, että EU:n ja Suomen ilmastopolitiikassa on tehty iso virhe, kun ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on nojauduttu liiaksi nielujen varaan. Tietoa on tullut lisää ja nieluihin liittyvät epävarmuudet ja riskit ovat nyt monessa maassa toteutuneet. Samalla on käymässä selväksi, ettei nieluvelvoitteen vajetta pystytä kattamaan esimerkiksi ostamalla nieluyksiköitä muilta mailta, koska maaperäpäästöjen kasvu koskettaa kaikkia eikä sellaisia markkinoita ole tiedossa.

Koko ajatus nieluyksiköiden ostamisesta on mielestäni muutenkin täysin kuolleena syntynyt, sillä regulaatiohaaste on viime kädessä koko EU:n yhteinen, ja ilmastohaaste globaali. Tutkimukset myös osoittavat, että vaatimus hakkuiden rajoittamiseen Suomessa tai EU:ssa johtaa hakkuiden lisääntymiseen toisaalla eli seurauksena olisi ns. hakkuuvuotoa alueille, joissa vastuullinen metsänhoito ei välttämättä toteudu laisinkaan.

LULUCF-laskennassa taas jokainen maa käyttää omia mallejaan ja mittaustapoja, niin minkäänlaista yhteismitallisuutta ei ole. Silti on tahoja, joiden mielestä Suomen pitäisi mennä satojen miljoonien nieluostoksille mm. Romaniaan, jonka mallinukset ovat kauniisti sanottuna kehittymättömiä.

Väärille oletuksille perustunutta ilmastopolitiikkaa on siis pystyttävä arvioimaan uudelleen myös EU-tasolla. Mielestäni tässä ei ole kenelläkään mitään hävittävää: vuonna 2019 päätöksiä tehtiin sen aikaisten tietojen varassa, ja nyt tutkimustiedot ovat muuttuneet. Vääriin oletuksiin ei pidä ideologisesti hirttäytyä.

Tässä tilanteessa hyvä suomalainen metsänhoidon malli korostuu entisestään. Paras keino ylläpitää hiilinieluja on edelleenkin lisätä puuston kasvua ja vähentää metsämaan hiilipäästöjä hyvän metsänhoidon avulla. Ratkaisukeinot tähän ovat jo tuttuja: jalostetun metsänviljelymateriaalin käyttö, tehokas metsän uudistaminen, varhaishoito, voimakkaiden harvennusten välttäminen sekä oikea-aikaiset hakkuut. Myös kasvatuslannoitus voi merkittävästi lisätä kasvua siellä, minne se soveltuu.

Tilanteessa, jossa globaali kauppapolitiikka ja turvallisuustilanne on kiristymässä, Suomen on pidettävä kiinni vahvuuksistaan. Väärille oletuksille perustuvien rajoitusten vaatiminen toisi väistämättä isoja seurauksia metsäelinkeinoihin ja koko kansantalouteen, mukaan lukien työpaikkoihin ja harvemmin asuttuihin alueisiin.  Suomen elinvoimalle metsä- ja biotaloudella on ratkaiseva suuri merkitys, ja uusien biopohjaisten innovaatioiden löytyminen kasvattaa arvonlisää koko EU:ssa. Panostetaan siis biotalouteen eikä reguloida sitä hengiltä!

Palveluja yhteistyössä – tärkeimmistä tinkimättä

Kirjoitettu kirjoittajana

[Kirjotus julkaistu Lääkäripalvelut ry:n blogisarjassa 12.2.2025]

Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ei selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Palvelustrategiassaan hyvinvointialue linjaa pitkän aikavälin tavoitteet ja sen, miten hyvinvointialueen palvelut parhaiten toteutetaan eri tekijät huomioiden.

Me kristillisdemokraatit kannatamme monituottajamallia, jossa hyödynnetään useita palveluntuottajia. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö sote-järjestelmässä voi tuoda merkittäviä etuja, kuten tehokkuuden lisäämistä, palvelujen monipuolistumista ja innovaatioiden tuomista. Hyvinvointialueen palveluja järjestettäessä on tuottajaksi valittava paikallisen arvion mukaan paras, laadukkain ja kustannuksiltaan järkevin toimija.

Kela-korvauksia tulee puolestaan suunnata palveluihin, joita saa heikommin julkiselta terveydenhuollolta. Näitä ovat esimerkiksi silmälääkäreiden, gynekologien, fysioterapeuttien ja hammashoidon palvelut.

Yhteistyön onnistuminen edellyttää selkeitä sääntöjä ja valvontaa, jotta voidaan varmistaa, että palvelut ovat laadukkaita, tasa-arvoisia ja kestäviä. Liian tiukat rajoitukset ostopalvelusopimuksiin ovat kuitenkin voineet lisätä vuokratyövoiman käyttöä, mikä on sekä kustannusten että palvelutuotannon kannalta huonoin vaihtoehto.

Ostopalvelujen lisäksi tarvitaan palvelusetelien nykyistä laajempaa käyttöä. Palvelusetelijärjestelmien laajemmasta hyödyntämisestä tarvitaan myös lisää ohjeistusta ja tietoa. Yritysten ohella kolmannen sektorin toimijat, kuten sosiaali- ja terveysjärjestöt, ovat hyvinvointialueiden keskeisiä kumppaneita.

Julkisissa hankinnoissa on varmistettava, että pienillä ja keskisuurilla palveluntuottajilla on aidosti mahdollisuus osallistua tarjouskilpailuihin. Tämä edellyttää laadulla kilpailuttamista, hankintojen osittamista ja tarkoituksenmukaisten kriteerien käyttöä. Kilpailutuksissa on käytettävä todellisia hintoja. Vaikuttavuuskriteerien käyttöä tulee lisätä, jotta saavutetaan tuloksellisia ja tehokkaita palveluja.

Paikallisten pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin on edistettävä riittävän varhaisella markkinavuoropuhelulla. Tarvitaan konkreettista tukea ja neuvontaa hankintojen laatimiseen. Terve kilpailu eri toimijoiden välillä varmistaa kustannustehokkaan toiminnan ja laadukkaat palvelut.

Hallitus valmistelee parhaillaan hankintalain uudistusta, joka tuo merkittäviä muutoksia hyvinvointialueiden hankintaprosesseihin. In house -yhtiöitä ei tule käyttää hankintalain kiertämiseen, vaan ainoastaan tilanteissa, joissa niiden käyttö on esimerkiksi potilasturvallisuuden tai huoltovarmuuden kannalta perusteltua.

Käynnissä olevan yksikkökustannushankkeen myötä sote-palvelujen yksikkökustannuksia voidaan vertailla hyvinvointialueiden välillä. Tämä mahdollistaa parhaiden toimintamallien tunnistamisen ja hyödyntämisen, kuten palvelusetelijärjestelmien laajentamisen.

Jokaisella hyvinvointialueen asukkaalla on oikeus mahdollisimman hyvään ja laadukkaaseen sote-palveluun tuottajasta riippumatta ja tärkeimmistä tinkimättä!

Työtä tuottajan aseman parantamiseksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Elintarvikeketjun epätasapaino ja alkutuottajan heikko neuvotteluasema on ollut maatalousuutisoinnin kestoaiheita. Tilanne ei voivottelemalla parane, vaan siihen tarvitaan monipuolinen paketti niin sääntelyä, tutkimusta kuin uusia toimintatapoja.

Hallitusohjelman mukaisesti eduskunnassa on jo käsittelyssä elintarvikemarkkina- ja kilpailulain muutokset, joilla parannetaan elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia ja tiukennetaan toimittamisen peruuttamisen ehtoja ja tiettyjen maksujen kieltoa.  Lisäksi esityksellä tehostetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston ja elintarvikemarkkinavaltuutetun yhteistyötä.

Lakiuudistuksen kakkososassa puolestaan mennään syvemmälle muutoksissa ensi vuoden aikana valmistuvien selvitysten pohjalta. Yksi niistä on Kilpailu- ja kuluttajaviraston analyysi hinnan jakautumista elintarvikeketjussa ja tutkimus ns. privat label-tuotteiden markkinavaikutuksista.

Hankintalain osalta työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan muutoksia, joilla elintarviketurvallisuus ja huoltovarmuus voitaisiin ottaa paremmin huomioon julkisissa elintarvikehankinnoissa mm. koulu- ja sotekeittiöihin. Paikallisten kunta- ja aluepäättäjien kontolla on sitten varmistaa, että hankintastrategioissa näitä asioita painotetaan ja kriteereissä huomioidaan paikallisuus vaikkapa elinkaarikustannuksia painottamalla.

Tutkimuspuolella on menossa monta hanketta, joilla lisätään tietoa ruokaketjun toimivuudesta ja arvonmuodostuksesta. Luonnonvarakeskuksen selvitys tukkukaupan roolista, taloudellisesta merkityksestä elintarvikeketjussa ja mm. tavarantoimittajien sopimusrakenteista ja valikoimiin pääsyyn vaikuttavista tekijöistä valmistuu ensi tammikuussa. Myös kustannusindeksien kehittäminen pitkiin sopimuksiin ja markkinamarginaalien kehittämissuunnitelma ovat työn alla.

Tuottajien omissa käsissä olisi keino, joka on monessa maassa parantanut viljelijän asemaa. Syystä tai toisesta tuottajaorganisaatiot eivät meillä meinaa saada tuulta siipiensä alle, vaikka joukkovoima neuvottelupöydässä varmasti parantaisi vipuvartta paremman hinnan saamiseksi teollisuuden tai kaupan kanssa väännettäessä. Tuottajaorganisaation puitteissa on kilpailulain estämättä mahdollista tehdä monenlaista yhteistyötä mm. keskittämällä tarjontaa, neuvottelemalla jäsenten puolesta hinnoista ja muista toimitusehdoista ja siten vahvistaa jäsentensä asemaa markkinoilla.

EU:stakin on pientä apua tulossa. Viime kevään laajat viljelijämielenosoitukset vaikuttivat siihen, että komissiossakin herättiin tuottajan aseman kohentamiseen. Niinpä se valmistelee ehdotuksia maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyasetuksen ja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä annetun direktiivin muutoksista.

Tuleva maatalouskomissaari Hansen on maatilan kasvatti, joten häneltä on myös lupa odottaa maalaisjärkisiä ja tuottajaa tukevia poliittisia avauksia ja tulevassa CAP:ssa niitä on viimeistään linjattava.

Ministeri Essayah´n terveiset Murron työryhmään: Rahoituksen pullonkaulat ja erityistalousalue selvitettävä

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, ministeri Sari Essayah nosti puoluehallituskatsauksessaan esille pk-yritysten kasvunäkymiä tällä hetkellä haastavan rahoituksen saatavuuden.

Rahoitusmarkkinat eivät tällä hetkellä toimi yritysten kasvun kannalta moitteettomasti. Erityisesti tämä näkyy mikro- ja pk-yrityssektorilla ja maatalouden investointien ehtojen kiristymisenä. Vakuusehtojen kiristyminen jarruttaa yritysten kasvua ja työllistämistä ja uusien yritysten syntyä. Finnveran ensi vuodelle ajoittuva pilotti mikroyritysten lainoittamiseksi on oikeasuuntainen avaus. Murron kasvutyöryhmän on syytä kuitenkin selvittää rahoitusmarkkinoiden pullonkaulat laajemmin.

Kristillisdemokraatit esittävät myös, että maa- ja metsätaloutta koskevat rajoitukset Finnveran rahoituksessa poistetaan lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä, jolloin Finnvera-takaus olisi mahdollista saada myös maa- ja metsätalousyritysten rahoitustarpeisiin.

Olen viikolla hallituksen talouskasvua käsitelleessä iltakoulussa nostanut esille rahoituksen lisäksi myös erityistalousalueen selvittämisen erityisesti itäisen Suomen tarpeisiin. Itäisen Suomen maakunnat ovat esittäneet mm. 100 miljoonan euron pilottihanketta, joka antaisi Finnveralle mahdollisuuden tukea itäisen Suomen yrityksiä suorilla lainoilla ja korkeammalla riskillä. Nämä toimet vauhdittaisivat itäisessä Suomessa vireillä olevia, yhteensä 19 miljardin euron arvoisia investointihankkeita, jotka sisältävät energia-, aurinko-, tuulivoima-, vety-, akkuklusteri-, datakeskus- sekä biotalousinvestointeja, summasi Essayah.

Yhteys: Sari Essayah p. 0400 252 999

 

Tulevaisuus on nuorissa

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomi on tuoreen kansainvälisen vertailun mukaan ruokaturvalla mitattuna maailman ykkönen. Jotta suomalainen laadukas ruuantuotanto voidaan jatkossakin turvata, tarvitsemme nuoria ja uusia yrittäjiä alalle. Maatalousyrittäjien keski-ikä on 54 vuotta, ja nuoria eli alle 40-vuotiaita on vain 15 prosenttia.

Maatalouden tulevaisuudennäkymiä ja houkuttelevuutta työurana ovat varmasti heikentäneet alan yleinen kannattavuuskehitys sekä viime vuosien vaikea kustannuskriisi.

Kehitys on samansuuntaista laajemminkin Euroopassa. Alle 40-vuotiaita viljelijöitä on EU-maissa 12 prosenttia eli Suomen tilanne on kuitenkin keskivertoa hiukan parempi. Maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksissa pohdimme säännöllisesti maatalouspolitiikan tulevaisuutta ja nuorten tuottajien saamista alalle.

Myös meillä ministeriössä teetettiin kysely maatalous- ja ruoka-alan opiskelijoille. Saimme sen tulokset hiljattain ja sen mukaan nuorten näkemykset Suomessa heijastavat sekä toiveikkuutta että huolta alan tulevaisuudesta. Kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet opiskelijoista näkee alan tulevaisuuden positiivisena, mutta yli neljännes suhtautuu siihen negatiivisesti. Tämä jakautuminen korostaa tarvetta tukea nuoria ja kehittää alaa vastaamaan heidän odotuksiaan.

Nuoria motivoi kyselyn mukaan alalla erityisesti kiinnostus luontoon ja ympäristöön, kotimaisen ruuantuotannon merkityksellisyys ja huoltovarmuus sekä halu työskennellä eläinten parissa. Lisäksi perheyrityksen jatkaminen ja kestävien ratkaisujen kehittäminen ovat merkittäviä motivaatiotekijöitä. Tämä osoittaa, että nuoret ovat sitoutuneita alan perusarvoihin ja haluavat edistää kestävää kehitystä.

Me hallituksessa ja maataloushallinnossa teemme kaikkemme, jotta maatalouden tilanne saadaan kokonaisuutena käännettyä nousuun, mutta tarvitaan lisäksi erityisesti nuoriin kohdistettuja toimenpiteitä.

Komissio juuri hyväksyi Suomen CAP-suunnitelman muutoksissa hallitusohjelman mukaisen nuoren viljelijän aloitustuen yrittäjätulorajan keventämisen ja nuoren viljelijän tulotuen ammattitaitovaatimuksen muutoksen, joka helpottaa erityisesti harjoitettaessa maataloutta useamman henkilön ryhmänä. Lisäksi jo aiemmin on nostettu tasausvarausta, joka auttaa etenkin aloittelevia yrittäjiä. Viime vuonna kriisituki suunnattiin kokonaisuudessaan nuorten viljelijöiden tulotukeen.

Moni nuori puntaroi myös ammatissa jaksamistaan. Maatalousyrittäjä on kiinni yrityksessään koko ajan, joten hengähdystaukoja tarvitaan. Hallitusohjelmaamme kirjattu lupaus Välitä viljelijästä -projektin vakinaistamisesta on edennyt, ja siitä tulee pysyvä toimintamalli. Hallitus on sitoutunut pitämään myös lomituspalvelut vähintään nykyisellään.

Kannattavan liiketoiminnan lisäksi nuoret kaipaavat positiivista viestintää maataloudesta.  Parhaimmillaan maatalous on yrittäjän vapautta toteuttaa omaa intohimoaan. Ongelmia ei pidä lakaista maton alle, mutta kaiken arjen kiireen keskellä saa myös pysähtyä nauttimaan maatalouden parhaista puolista, ja tuoda sitäkin esille.

Vanhusten lääkärikäynneille kaivattu tuki – Seuraava askel on omalääkärimallin kokeilu

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallitus on uudistamassa Kela-korvauksia suuntaamalla niitä erityisesti terveydenhuoltopalveluita paljon käyttäviin ikäihmisiin ja niihin erikoislääkäripalveluihin, joita pääsääntöisesti haetaan jo nyt yksityiseltä puolelta kuten silmätautien, gynekologien, hammashoidon ja fysioterapian osalta.

Erityisesti kiitosta on saanut vuoden päästä syyskuussa käynnistyvä yli 65-vuotiaille suunnattava pilotti, jossa yksityiselle yleislääkärille pääsee terveyskeskusmaksun hinnalla. Kela maksaa kokeilussa mukana oleville lääkäriasemille hintakaton ja terveyskeskusmaksun 28 euron välisen erotuksen.

Kohdennus yli 65-vuotiaisiin on monella tapaa perusteltu: palvelut kohdentuvat ikäryhmään, jolla on usein monia perussairauksia ja vaikeuksia päästä julkisella puolella hoitoon. Yli 65-vuotiaat eivät myöskään pääsääntöisesti ole enää työterveyshuollon piirissä, eivätkä he saa terveyskuluvakuutusta.

Uudistuksen olennainen osa on, että yli 65-vuotiaiden lääkärikäynneille määritellään hintakatto eikä niistä voi periä toimistomaksuja. Näin varmistetaan, että asiakas hyötyy korotetusta korvauksesta eikä se valu hintojen ja toimistomaksujen nostoon. Poliittinen tahto on, että hintakattoa sovellettaisiin jatkossa myös muihin Kela-korvauksiin.

Pilotti toteutetaan kautta Suomen kaikkien niiden palveluntuottajien kesken, jotka tekevät Kelan kanssa sopimuksen. Jatkovalmistelussa on syytä selvittää, voitaisiinko mallia laajentaa myös erikoislääkärikäyntien ja laboratoriotutkimusten korvaamiseen.

Opposition vakiarvostelu mallin hyötyjen valumisesta hyvätuloisille ja ennestään yksityislääkäripalveluja käyttäville ei saa tukea Kela tilastoista. Nimenomaan yli 65-vuotiaiden kohdalla jo alkuvuodesta toteutettu Kela-korvauksen korotus nopeutti ja lisäsi hoitoon hakeutumista kaikissa tuloluokissa. Muiden ikäryhmien kohdalla vaikutus ei ollut yhtä tehokas, joten oli järkevää arvioida ja kohdentaa uusi malli siitä eniten hyötyville.

Seuraava askel terveyspalveluiden parantamisessa on omalääkärimallin kokeilu. Tutkimukset osoittavat, että juuri hoidon jatkuvuudella on merkitystä sen vaikuttavuuteen ja samalla palveluiden tuottavuuden, tehokkuuden ja kustannussäästöjen parantumiseen.

Vesihuoltolain uudistuksella estetään vesihuoltolaitosten yksityistäminen

Kirjoitettu kirjoittajana

Hallitus varmistaa vesihuollon omistuksen ja määräysvallan säilymisen kunnilla eduskunnan edellyttämällä tavalla. Julkisen omistuksen vaatimukset ovat tiukentumassa huomattavasti nykytilanteeseen verrattuna. Maa- ja metsätalousministeriö viimeistelee hallituksen esityksen vesihuoltolain uudistamiseksi ottaen annetut lausunnot huomioon. Hallituksen esitys tuodaan eduskuntaan ensi keväänä.

Vesihuoltolain uudistuksesta on käyty julkisuudessa vilkasta keskustelua. Osana vesihuoltolain uudistamista maa- ja metsätalousministeriö viimeistelee parhaillaan lainsäädäntöratkaisua eduskunnan päätöksen mukaisesti Vesi on meidän -kansalaisaloitteen toimeenpanemiseksi.

Hallitus on varmistamassa vesihuollon omistuksen ja määräysvallan säilymisen kunnilla eduskunnan edellyttämällä tavalla. Samalla esitetty ratkaisu turvaa kunnille perustuslain mukaiseen itsehallintoon kuuluvan liikkumavaran.

Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah huomauttaa, että voimassa oleva vesihuoltolaki ei aseta mitään rajoituksia yksityiselle omistukselle ja määräysvallalle.

”Lausuntokierroksella olleessa lakiluonnoksessa julkisen omistajuuden ja määräysvallan vaatimukset ovat huomattava tiukennus nykytilanteeseen, jossa yksityisen omistuksen rajoituksia ei ole lainkaan. Olemme esittämässä lakiin uutta sääntelyä, jolla estetään vesihuollon yksityistäminen ja pidetään vesihuolto julkisessa määräysvallassa”, ministeri Sari Essayah sanoo.

Määräysvallalla tarkoitetaan kirjanpitolain 5 §:n mukaista määräysvaltaa. Osakeyhtiömuotoisessa vesihuoltolaitoksessa tämä tarkoittaa tyypillisesti yli 50 % osakkeiden omistusta. Esitettyä sääntelyä vahvempi kuntien omaisuuteen ja itsehallintoon puuttuminen olisi perustuslain näkökulmasta vaikeaa. Tämän on eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntakin mietinnössään todennut kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Seuraavaksi ministeriö käy lausuntopalautteen huolellisesti läpi ja tekee tarvittavat muutokset hallituksen esitykseen. Lopullinen hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi keväänä. Lausunnoilla ollutta lainsäädäntöehdotusta lisäarvioidaan myös perustuslain näkökulmasta, ja tästä tilataan lisäselvitys.

Yksityinen vähemmistöomistus vesihuollossa ei voi johtaa yksityisten omistajien vesihuoltomaksujen riistoon. Vesihuoltolaki edellyttää, että asiakkailta kerättävillä maksuilla tulee kattaa vesihuoltopalvelujen kustannukset mukaan lukien ylläpito ja korjaus. Lisäksi maksujen on oltava kohtuulliset ja tasapuoliset. Vasta näiden ehtojen täyttyessä maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle.

Ulkomaisten sijoittajien vesihuollon yrityskauppoja voidaan myös rajoittaa. Tästä säädetään laissa ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta, jonka mukaan yritysostolle voidaan asettaa välttämättömiä ehtoja tai se voidaan evätä erittäin tärkeän kansallisen edun turvaamiseksi.

Lakiluonnos sisältää myös muita tärkeitä uudistuksia, joilla edistetään kuntien vesihuollon järjestämisen suunnitelmallisuutta, vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintaa sekä maksujen kustannuskattavuutta ja niiden määräytymisen perusteiden läpinäkyvyyttä. Uudistus on tarpeen vesihuoltopalvelujen turvaamiseksi.

 

Alkuperäinen maa- ja metsätalousministeriön tiedote.

Jos suojelu ei ole vapaaehtoista, siitä pitää maksaa käypä korvaus maanomistajalle

Kirjoitettu kirjoittajana

Metsäluonnon monimuotoisuuden vaaliminen on ollut meille suomalaisille aina tärkeää. Siksi meillä metsien käyttöä ohjeistetaan niin lainsäädännöllä, viranomaisohjeilla kuin kouluttamalla operatiivista työtä tekeviä suunnittelijoita ja urakoitsijoita.

Ohjeiden noudattamista valvotaan ympäristöseurannoissa ja sisäisissä ja ulkoisissa auditoinneissa.

Työkalut raakun tai muun uhanalaisen lajin suojelemiseen ovat olemassa luonnonsuojelulaissa, mutta kuten Hukkajoen tapaus osoittaa, piittaamattomuutta ja huolimattomuutta ei aina pystytä estämään.

On hyvä, että tapaus käynnisti keskustelun siitä, miten paremmalla tiedonsaannilla ennaltaehkäisyä ja valvontaa voidaan parantaa.

Suojavyöhykkeistä ja niiden riittävyydestä käyty julkinen keskustelu sen sijaan lähti laukalle. Yksittäisissä tapauksissa tietyn lajin suojelu voi vaatia suosituksia leveämpien suojavyöhykkeiden jättämistä kyseisen lajin esiintymän ympärille.

Silloin kyseessä ei ole kuitenkaan enää vapaaehtoinen toimi, vaan suojelusta tulee tällöin maksaa käypä korvaus maanomistajalle ja asia käsitellä asianmukaisella tavalla, kuten mikä tahansa muukin suojeluasia.

Suojakaistoja ehdittiin jo vaatia jopa metsälakiin, mikä olisi tarkoittanut suojelua ilman korvausta.

Suomussalmen raakkutapahtuma on epäilemättä saanut puuta ostavat yritykset erityisen varovaisiksi luontoasioiden huomioimisessa.

Usein varovaisuus on perusteltua. Se ei kuitenkaan saisi ohjata toimintaa ilman selvyyttä siitä, onko oikeasti varottavaa.

Siksi pörssikursseistaan huolestuneiden metsäyhtiöiden nopeaa ulostuloa rajata puukaupoissa 50 metriä puronvartta hakkuiden ulkopuolelle voi pitää hätiköitynä.

Ministeriöt ovat järjestämässä metsänomistajien ja hallinnon edustajien välillä keskusteluja, joiden tavoitteena on etsiä käytännön keinoja metsien monimuotoisuuskysymysten asianmukaiseksi huomioimiseksi.

Samalla pidetään huolta, että varovaisuus ei johda ylilyönteihin ja kohtuuttomuuksiin. Raakku-case on nostanut esille monien kokemaa epätietoisuutta suhteessa lakien, suositusten ja korvausten rajanvetoihin.

Suomen Metsäkeskus ylläpitää ja päivittää metsävaratietoa ja toimii metsälain 10 §:n mukaisten luontokohteiden suojelusta vastaavana viranomaisena.

Jokaisella on oikeus pyytää metsäkeskukselta lisätietoa metsäkiinteistöään koskevista merkinnöistä, eli esimerkiksi suojeluun ja monimuotoisuuteen liittyviä tietoja.

Metsäkeskuksen järjestelmästä löytyy tieto kohteista ja niiden käsittelystä sekä niiden suojelusta maksettavasta korvauksesta eli ympäristötuesta.

Lähtökohtana on, että mikäli suojelu ei ole vapaaehtoista, suojelusta maksetaan asianmukainen korvaus.

Metsiä tulee voida hyödyntää vastuullisesti myös tulevaisuudessa koko Suomen parhaaksi. Metsänomistajia unohtamatta ja oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus mielessä pitäen.

 

Alkuperäinen kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa.