Ajankohtaista

RSS

KD ei kannata pakotettua solidaarisuutta EU:n turvapaikkapolitiikassa

Kristillisdemokraatit suhtautuvat hyvin kriittisesti EU:n komission esitykseen yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta. KD ei hyväksy esitystä ”pakotetusta solidaarisuudesta”. Sari Essayah jätti asian käsittelyssä eriävän mielipiteen suuren valiokunnan lausuntoon. Myös eduskunnan hallintovaliokunnan lausunto on varsin kriittinen.

Euroopan komission yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksen tavoitteena on luoda yhteiset säännöt ja toimintamallit unionin alueella muuttoliikkeeseen vastaamiseksi, erityisesti korkean maahanmuuttopaineen tilanteisiin. KD yhtyy tarpeeseen löytää yhteisiä ratkaisuja vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana ilmenneiden puutteiden korjaamiseksi, jotta vastaavanlaista kriisiä ei enää syntyisi uudelleen.

– On kuitenkin syytä epäillä, onko komission syyskuisesta esityksestä tosiasiassa ratkaisuksi EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ongelmakohtiin, KD:n edustajana suuressa valiokunnassa toimiva kansanedustaja Sari Essayah toteaa.

KD näkee eduskunnan hallintovaliokunnan tavoin, että ensimmäisen tulomaan on oltava jatkossakin vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

– Suhtaudumme kriittisesti vastuuperusteisiin ehdotettuihin muutoksiin, joiden mukaan turvapaikanhakijan ”siteet” johonkin jäsenvaltioon voisivat johtaa kyseisen valtion tulemiseen vastuulliseksi hakemuksen käsittelystä.

Eduskunnan hallintovaliokunnan lausunnossa vastuuperusteisiin esitettyjä muutoksia pidetään lähtökohtaisesti ongelmallisina. Myös järjestelyn käytännön toimivuuteen liittyy myös paljon avoimia kysymyksiä. Esitys on Suomen kannalta siinä mielessä merkittävä, että täällä oleskelee suhteellisen merkittävä määrä muutamista sellaisista maista tulleita henkilöitä, joista tulee turvapaikanhakijoita koko EU:n alueelle.

Essayah´n mukaan KD suhtautuu kielteisesti komission esitykseen pakotetusta solidaarisuudesta. Esityksessä jäsenvaltiot voisivat kriisitilanteessä valita, osoittavatko ne tukea vastaanottamalla turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja vai ottamalla vastuun tietyn henkilömäärän palauttamisesta. Palauttamisen epäonnistuessa jäsenmaan olisi otettava vastaan kyseiset henkilöt omalle alueelleen.

Essayah toteaa, että myös Hallintovaliokunta suhtautuu lausunnossaan epäillen ehdotuksen realistisuuteen: ne maat, jotka ovat tähän mennessä olleet haluttomia osallistumaan muun muassa yhteiseen taakanjakoon, tuskin ovat siihen valmiita nytkään.

– Ilman uskottavaa palautuspolitiikkaa ei voi olla yhtenäistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Mikäli tehokasta palautuspolitiikkaa ei kyetä varmistamaan, se vie pohjan komission esittämältä uudistukselta.

– Nykytilanteessa EU-tasolla vain kolmasosa palautuspäätöksen saaneista onnistutaan palauttamaan.

Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan, että palautusten vaikeudeton toteuttaminen ja palautuksiin liittyvän yhteistyön aikaan saaminen kolmansien maiden kanssa on välttämätöntä. Lisäksi on epäselvää, millä tavoin solidaarisuusmekanismissa eri roolissa olevien EU-maiden toimivaltavastuut määriteltäisiin.

Valiokunnan mukaan kauppapolitiikka, kehitysyhteistyö ja muut yhteiskuntien eri toimintalohkot on kytkettävä mukaan toimivan palautuspolitiikan ja -yhteistyön toteuttamiseksi. EU:n ja jäsenmaiden erilaisen taloudellisen tuen vastineeksi on voitava asettaa velvoite palautettavien omaan maan kansalaisten vastaanottamiseen ilman ehtoja.

Eduskunnan suuri valiokunta antoi joulukuussa lausuntonsa EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan uudistuksesta, josta Euroopan komissio esitteli näkemyksensä syyskuussa. Suuri valiokunta käsitteli komission tiedonantoa valtioneuvoston selvityksen E 125/2020 pohjalta ja sai asiasta lausunnot ulkoasiainvaliokunnalta (UaVL 8/2020) ja hallintovaliokunnalta (HaVL 25/2020). Komission antamiin lainsäädäntöehdotuksiin eduskunta ottaa kantaa erikseen myöhemmin.

Lausunnossaan valiokunnan enemmistö yhtyi hallituksen kantaan. Lausunto SuVL 9/2020 ja siihen jätetyt eriävät mielipiteet voi lukea eduskunnan sivuilta​.

lähde: KD-lehti

Jääkö Suomelle mustapekka käteen?

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on EU:n kunnianhimoinen politiikka- ja toimenpidepaketti, jonka tavoitteena on ilmastoneutraali eurooppalainen talous vuoteen 2050 mennessä. Esityksen mukaan tähän päästään, kun ilmasto- ja ympäristöhaasteet käännetään toimintapolitiikoissa mahdollisuuksiksi ja pidetään huolta siitä, että tämä ”diili” toteutetaan kaikkien kannalta oikeudenmukaisesti.

Komissio on kytkenyt tämän Green Deal -kokonaisuuden osaksi Euroopan talouden koronapandemian jälkeistä elvytysohjelmaa, jossa yhteisvelkamiljardit pyritään sitomaan mm. investointiohjelmiin ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon.

Päämäärä yrittää vivuttaa Eurooppa vihreään teknologian ja innovaatioiden avulla kasvu-uralle on sinällään kannatettava, mutta toimenpidekokonaisuus sisältää koko joukon huolestuttavia esityksiä suomalaisten metsien, maankäytön ja talouden kannalta. Esitykseen sisältyvät ilmastolaki, biodiversiteetti- ja metsästrategia muodostavat silmukan, jolla EU:n ote suomalaisista metsistä kiristyy vaivihkaa.

Ilmastolain kohdalla Suomessa ollaan tuudittauduttu siihen, että kansalliset tavoitteemme ovat kireämmät, ja hyvä vain, että muutkin kiristävät päästövähennystavoitteitaan. Ilmastolaki antaa kuitenkin komissiolle ohjausvaltaa määritellä jäsenvaltioiden ilmastoneutraaliustavoitteen edistymistä viiden vuoden välein.

On jo nyt nähtävissä, että osalle EU-maista 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen ja myöhemmin asetettavien välitavoitteiden saavuttaminen tulee olemaan erittäin haasteellista, ja niiden viime vuosien energiapoliittiset ratkaisut ovat ristiriidassa ilmastolain tavoitteiden kanssa.

Tästä käy esimerkkinä muun muassa se, että parhaillaan monet vauraatkin EU-maat rakentavat uutta fossiilienergiaa, eli maakaasua hyödyntävää voimalakapasiteettia sekä maakaasuputkea Venäjältä ja ajavat alas toimivia ydinvoimalaitoksia etuajassa.

Riskinä on, että ilmasto- ja energiapolitiikkansa hyvin hoitaneet maat joutuvat EU:n yhteisten toimenpiteiden kautta rahoittamaan muiden jäsenmaiden kalliita, tehottomia tai muutoin riskialttiita toimia ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi kasvaa paine lukea Suomen ja Ruotsin kaltaisten metsävaltaisten maiden ilmastotoimet hiilinieluina muiden maiden hyväksi, ja rajata metsien kestävää talouskäyttöä.

Myös biodiversiteettistrategian osalta on huoli, että esitys siirtää valtaa jäsenvaltioilta EU-tasolle ja kauemmas esimerkiksi suomalaisesta metsänomistajasta. Vaikka kansallisesti olemme jo lähellä 30 prosentin suojeluastetta maa- ja merialueista, ja vaaditusta 10 prosentin tiukasti suojellusta metsäpinta-alasta, niin sekään ei riitä, kun tavoitetta tarkastellaan EU-tasolla. Suomen suojelutaakka kasvaa entisestään, kun metsiä ei voi suojella siellä, mistä ne on hävitetty.

EU:n tulevan metsästrategiankin yllä leijuu pelko, että se pohjautuu biodiversiteettistrategian yksisilmäiselle tarkastelulle, ja biotalous ja kestävä metsänhoito eivät saa sijaa.

Näiden kaikkien EU-strategioiden yhteinen heikkous on metsätalouden ja maankäytön kokonaisvaltaisen näkemyksen puute. Suomalainen metsätalous on esimerkki siitä, miten puuta tuotetaan ilmasto- ja ympäristökestävällä tavalla. Olemme kyenneet ylläpitämään hiilensidontaa ja parantamaan luonnon monimuotoisuutta samalla, kun olemme kasvattaneet metsäteollisuuden tuottamaa arvonlisää. Tästäkään huolimatta EU- tasolla ei tunnuta ymmärtävän monitavoitteista ja monimuotoista metsätaloutta. Kestävä metsäpolitiikka toteutuu parhaiten, kun pidämme sen hoitamisen kansallisessa päätösvallassamme, ja jaamme parhaista käytännöistämme myös muiden hyödyksi.

Lapsilisää maksettava 18 ikävuoteen

Eduskunnan lasten puolesta -ryhmän puheenjohtaja Katja Hänninen ja varapuheenjohtaja Sari Essayah jättävät tänään yhteisen lakialoitteensa, jonka tavoitteena on lapsilisän maksaminen sen kuukauden loppuun, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Tällä hetkellä lapsilisän maksaminen loppuu, kun lapsi täyttää 17 vuotta. Monesti lapsen kulut ovat kuitenkin suurimmillaan juuri siinä ikävaiheessa, kun oikeus lapsilisiin loppuu.

– Lapsilisillä on pitkä historia, ja nyt tukijärjestelmä vaatii päivittämistä. Vain niin se pystyy vastata tämän päivän lapsiperheiden tarpeisiin. Nykyään suurin osa 17 vuotiaista on huoltajistaan taloudellisesti riippuvaisia ja lain mukaan lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy hänen täyttäessään 18 vuotta. Näin kuuluu tietenkin ollakin, sillä alle 18-vuotias on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksenkin mukaan lapsi, Katja Hänninen sanoo.

Koronakriisi on tehnyt lapsilisien päivittämisestä entistä ajankohtaisempaa, koska yhä useampi perhe kamppailee toimeentulo-ongelmien kanssa. Monet lapsipolitiikan asiantuntijat ovat suositelleet, että lapsiperheiden tukeen on nyt panostettava ja etuusjärjestelmää kehitettävä.

– Lapsilisien ulottaminen 18 ikävuoteen olisi tärkeää erityisesti pienituloisille ja monilapsisille perheille, mutta tällaisena aikana se olisi tärkeä helpotus myös muille perheille. Monissa perheissä, joissa on aiemmin ollut vakaa talous, eletään myös nyt epävarmuudessa, Sari Essayah toteaa.

Lapsilisien maksamisella 18 ikävuoteen asti olisi myös kansantaloudellista merkitystä, sillä se vahvistaisi kotimaista ostovoimaa, eikä pienituloisissa perheissä jouduttaisi yhtä paljon turvautumaan paljon kimurantimpaan toimeentulotukeen.

– Lapsilisää kehittämällä vältymme turhalta byrokratialta, sillä se on hallinnollisesti kevyt ja yksinkertainen tukimuoto, Hänninen sanoo.

Vuoden 2021 talousarvion palautekeskustelu: Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla

Sari Essayah esitti valtion vuoden 2021 talousarvion palautekeskustelussa epäluottamusta hallitukselle, koska Kristillisdemokraattien mielestä hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Kristillisdemokraatit ovat peräänkuuluttaneet tehokkaita työllisyystoimia ja verojen kevennystä osana koronaelvytystä.

– Koronan aiheuttaman taloudellisen kriisin vuoksi hallituksen olisi pitänyt sopia uudesta hallitusohjelmasta ja perua sellaiset uudistukset, jotka lisäävät julkisen talouden alijäämää pitkällä aikavälillä.

– Pysyvien menojen lisääminen ilman työllisyyttä vahvistavia toimia vaarantaa hyvinvointivaltion kestävyyden. Hallituksen päätökset kiristävät asumisen ja liikkumisen kustannuksia, lisäävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja heikentävät erityisesti maaseudun väestön asemaa, KD eduskuntaryhmä toteaa epäluottamuslauseessaan.

Essayah muistutti pitämässään KD:n ryhmäpuheessa, että hallituksen talousarvioesitys on kokonaisuudessaan lähes 12 miljardia euroa alijäämäinen, mikä tulee kuluvan vuoden 20 miljardin lisävelan päälle.

– Pidämme tärkeänä, että valtion talousarviossa huomioidaan koronakriisin aiheuttama vaikea taloustilanne. Kunnat, sairaanhoitopiirit, yritykset sekä työnsä ja toimeentulonsa menettäneet ihmiset tarvitsevat tässä tilanteessa tukea. Tältä osin KD tukee talousarvioesityksen mukaisia menolisäyksiä, Essayah totesi.

Tarpeellisten koronatukien ja muiden pakollisten lisämenojen lisäksi hallitus kuitenkin lisää julkisia menoja pitkällä aikavälillä toteuttaessaan erilaisia hallitusohjelmana kirjattuja hankkeita.

– Hallituksen olisi tässä tilanteessa pitänyt perua oppivelvollisuuden pidentäminen ja muut hankkeet, mitkä lisäävät pitkällä aikavälillä kuntien, yritysten ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa, Essayah korosti.

Vaikka hallitus ottaa massiivisen määrän uutta velkaa jää sen elvyttävä vaikutus pieneksi. KD:n eduskuntaryhmän mielestä hallituksen olisi pitänyt kyetä tekemään päätöksiä sellaisista rakenteellisista uudistuksista ja työllisyystoimista, jotka luovat uskoa tulevaisuuteen.

– Tällaisia toimia ei ole tulossa. Hallituksen sote-uudistus lähinnä lisää julkisen talouden ongelmia. Sosiaaliturvauudistus ei ole edennyt ollenkaan ja työllisyystoimet loistavat poissaolollaan.

Kristillisdemokraatit julkaisivat vaihtoehtobudjettinsa yhteydessä työllisyyspaketin, jonka avulla voitaisiin saavuttaa jopa 100 000 uutta työllistä.

– Ottakaa siitä mallia kevään kehysriihen työllisyyskeskusteluihin, Essayah esitti.

KD on esittänyt omassa vaihtoehdossaan muun muassa tuloveron kevennystä, lapsivähennyksen palauttamista, omaishoidon tuen verovapautta, kotitalousvähennyksen korotusta sekä polttoaineverotuksen kevennystä sekä vastustanut lämmityspolttoaineiden veron kiristystä.

– Määrärahalisäyksistä ja veronkevennyksistä huolimatta vaihtoehtomme on tasapainottava. Elvyttäisimme tehokkaammin ja ottaisimme samalla vähemmän velkaa kuin hallitus, Essayah totesi.

Euro-himmeli rakenteilla

Vääntö EU:n elpymispaketista ja monivuotisista rahoituskehyksistä on täyttänyt ilmatilan siinä määrin, että Suomen sukeltaminen syvemmälle myös pankkiunionin yhteisvastuissa on jäänyt lähes huomiotta. Suomalaiset pääsevät maksumiehiksi paitsi EU:n yhteisestä velkaelvytyksestä niin myös euroalueen huonokuntoisesta pankkisektorista.

Valitettavasti Marinin hallitus oli valmis aikaistamaan pankkiunionin yhteisen kriisirahaston varautumisjärjestelmän käyttöönottoa keskellä pahenevaa talouskriisiä. Aiemmin vaadittu näyttö pankkisektorin riskien oleellisesta vähentymisestä ehtona yhteiselle talletussuojalle ja varautumisjärjestelylle sivuutettiin tyystin.

Sentään eduskunnan vaatima valtioneuvoston oma riskien vähenemisarvio tehtiin ja se onkin kylmäävää luettavaa. Pankkien kotivaltioriskit ovat pikemmin kasvaneet, järjestämättömissä luotoissa on edelleen suuria jäsenvaltiokohtaisia eroja, tappionsietokykyä kasvattava sääntely on osin panematta toimeen ja sen tulkinnassa on erimielisyyksiä, koronan vaikutus kasvattaa riskejä entisestään ja moratorio- ja lyhennysvapaaohjelmien myötä tarkkaa kuvaa ei ole sen paremmin pankkien valvojilla kuin pankeilla itsellään omista velallisistaan. Viiltävän analyysin loppukaneetti: riskien väheneminen ei ole selvityksessä esitettyjen arvioiden perusteella edennyt merkittävästi, ja hallituksen myönteinen päätös onkin tehtävä poliittisen harkinnan perusteella!

Järjestämättömien lainojen määrä eurooppalaisissa pankeissa voi tuoreen EKP:n ennusteen mukaan paisua 1 400 miljardiin euroon. Kreikan pankkisektorin lisäksi erityisesti italialaiset pankit ovat olleet tikunnokassa, koska maan miljardien eurojen velkarahoitus on pilkottu pieniksi sijoituskohteiksi kansalaisille. Eipä siis ihme, että yhteistä talletussuojaa halutaan kiirehtiä, jotta italialaisten säästötilien saldot voidaan kuitata yhteisestä talletussuojasta ja pankit ajaa alas yhteisesti kerätyllä kriisinratkaisurahastolla.

Monissa jäsenmaissa on myös pankkisektorilla tehottomuutta ja ylikapasiteettia, siksi pankkeja tulee kaatumaan lähivuosina. Yksi tällainen ylikapasiteetin maa on Saksa, jota olemme tottuneet pitämään julkisen talouden mallioppilaana ja Euroopan veturina. Saksan pankkisektori on kuitenkin suuri ja vanhanaikainen. Meno on kuin Suomessa ennen 90-luvun pankkikriisiä; joka kylästä löytyy viiden kuuden paikallispankin konttori höystettynä osavaltioiden omilla landesbankeilla. Niinpä ei yllätä, että Saksa on puolestaan esittänyt pienille ja keskisuurille pankeille omaa kriisinhallintajärjestelmää. Nämä pankit ajettaisiin alas yhteisen talletussuojarahaston varojen tukemana. Wunderbar!

Yhteisvastuun aikaistamisen seurauksena suomalaispankit voivat joutua maksamaan lähivuosina ylimääräisiä vakausmaksuja muiden maiden pankkien auttamiseksi jopa parin miljardin euron edestä. Nämä maksut heikentävät puolestaan pankkien kannattavuutta, mutta kansantalouden kannalta vakavampaa on heikentää pankkien kykyä rahoittaa kotitalous- ja yritysasiakkaitaan. Ja viime kädessähän nämäkin maksut kiertyvät pankkien asiakkaille erilaisina kasvaneina palvelumaksuina, järjestelykuluina ja lainapreemioina.

Tällä päätöksellä myös pankkiunionin kantava ajatus valtioiden ja pankkien kohtalonyhteyden katkaisemisesta on hämärtymässä, kun pankkien viimesijainen varautumisjärjestely perustetaan Euroopan vakausmekanismin EVM:n yhteyteen. EVM:n rooli onkin muuttumassa jäsenvaltioiden tukiohjelmista pankkisektorin varautumisjärjestelyksi. Joten paine pääomarakenteen kasvattamiselle ja Suomen vastuiden lisääntymiselle kasvaa.

Pahoin pelkään, että tästäkin rakennelmasta tulee sen sortin euro-himmeli, että varmaa on vain sen viime sijainen varautuja: suomalainen veronmaksaja!

Helsingiltä perhevastainen päätös – KD puolustaa kotihoidontuen kuntalisiä koko maassa

Sari Essayah’n mukaan Helsingin päätös leikata lasten kotihoidontuen päälle maksettavasta Helsinki-lisästä näyttäytyy lapsiperhevastaisena politiikkana. Helsinki-lisää on maksettu kotona hoidettavasta lapsesta aina kahteen ikävuoteen saakka, mutta jatkossa sen saisi vain yhteen ikävuoteen asti.

– Perheiden näkökulmasta ratkaisu on huono ja se tulee lisäämään lapsiperheköyhyyttä ja perheiden toimeentulovaikeuksia. Kuntalisän merkitys on suuri, sillä perheiden saama pelkkä kotihoidon tuki on suuruudeltaan pieni.

– Myös perheiden valinnanvapaus tulee päätöksen seurauksena merkittävästi kaventumaan. Leikkaukset tukeen voivat merkitä sitä, että vanhempainrahan loppuessa lapsi on laitettava nuorempana päivähoitoon vastoin perheiden omaa toivetta.

Sen lisäksi, että päätös on ongelmallinen perheiden näkökulmasta, se ei myöskään ole taloudellisesti järkevä ratkaisu.

– Taloudelliset syyt ovat myöskin heikko peruste kuntalisän leikkaamiselle, sillä kuntalisällä täydennettynäkin kotihoidontuen kustannukset jäävät huomattavasti varhaiskasvatuskustannuksia pienemmäksi. Sen sijaan, että kotihoidontuesta leikataan, sitä tulisi kehittää perheiden valinnanmahdollisuuksien lisäämiseksi ja samalla mahdollistaa perheitä valitsemaan juuri omaan tilanteeseen sopivimman hoitoratkaisun. Ottamalla käyttöön kuntalisän kunnat voisivat olla tukemassa perheitä vaikean ajan yli.

– Kristillisdemokraatit puolustavat kotohoidontuen kuntalisiä koko maassa. Vastaavanlaiset poukkoilevat päätökset tekevät hallaa mahdollisuuksiin toteuttaa johdonmukaista ja tulevaisuuteen katsovaa perhepolitiikkaa, joka kannustaisi perheen perustamiseen ja tukisi perheiden hyvinvointia.

Essayah tyytyväinen Urheilijarahaston kehittämiseen

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Essayah (kd) on tyytyväinen eduskunnan valtiovarainvaliokunnan verojaoston panokseen Urheilijarahaston kehittämisessä.

Essayah toimii KD:n edustajana valtiovarainvaliokunnan verojaostossa, jossa hallituksen esityksen yhteydessä vuoden 2021 tuloveroasteikoksi käsiteltiin urheilijarahastoon liittyviä muutoksia. Urheilijarahasto on tarkoitettu urheilijan uran jälkeisen toimeentulon turvaamiseen, jonne urheilija voi sääntöjen puitteissa siirtää urheilu-uran aikana kertyneitä tuloja. Kaikista urheilijarahaston tuloutuksista maksetaan aina verot.

Verojaosto hyväksyi hallituksen esityksen mukaisesti urheilijarahastoon siirrettävän tulon vuotuista enimmäismäärää koskevan korotuksen nykyisestä 100 000 eurosta 200 000 euroon. Samoin vähintään vuoden kestänyt työttömyys lisätään erityiseksi syyksi, jonka perusteella rahastoituja varoja voisi nostaa suunniteltuja nopeammin.

– Tämän lisäksi valiokunnan jaostossa saavutettiin yhteisymmärrys yli hallitus-oppositiorajojen siitä, että urheilijarahastoon siirrettyjen varojen tuloutusaikaa voidaan jatkaa nykyisestä enintään 10 vuodesta 15 vuoteen. Samassa yhteydessä huomioitiin se, että erityisestä syystä, kuten työkyvyttömyyden tai vähintään vuoden kestäneen työttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa nykyistä vähintään kahden vuoden aikaa nopeammin ja tasaeristä poiketen. Valiokunnan mukaan säännöstä tulisi tulkita joustavasti ja sen tavoitteet huomioiden. Näiden muutosten saamisesta lakiesitykseen olen tyytyväinen, samoin valiokuntaryhmien hyvästä yhteistyöstä lisäysten läpiviemisessä, iloitsee Essayah.

– Lisäksi valiokunta totesi, että urheilijarahaston tulisi nykyistä joustavammin turvata urheilijan taloudellinen toimeentulo urheilijauran jälkeen. Tulevissa lainsäädäntötoimissa on tuettava urheilijoiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa niin yksilö- ja joukkueurheilijoiden kuin sukupuolten välillä. Huomiota kiinnitettiin niin ikään urheilijoiden sosiaaliturvan haasteisiin, ja todettiin, että asia vaatii nykyistä laajempaa huomiota ja laaja-alaista arviointia, kertasi Essayah valiokunnan mietintöön saatuja kirjauksia.

– Seuraavaksi olisi syytä kehittää uran aikaista valmennusrahastoa muun muassa mahdollistamalla valmennusrahastoon liittyminen myös joukkuelajien urheilijoille. Samoin vuodenvaihteen yli valmennuskatteena siirtyvä 20 000 euron raja on ollut kaksikymmentä vuotta sama, vaikka valmentautumisen kustannukset ovat varmasti siinä ajassa kasvaneet, muistuttaa Essayah.

Ehdokasmetsällä

Kuntavaalit käydään ensi vuoden puolella, kevään korvalla, huhtikuussa. Käytännössä ehdokasrekrytointi käy puolueissa jo nyt kuumimmillaan. Korona -aika on vain vienyt monet tilaisuudet nettiin, ja ihmisiä kohdataan enemmän virtuaalisesti kuin kasvokkain.

Kuntavaalit ovat volyymivaalit, joissa saavutetut valtuustopaikat ovat varsin suorassa suhteessa ehdokkaiden määrään. Niinpä viime päivät on tullut vietettyä kännykkä ahkerasti korvalla, kuten niin usein ennenkin kuntavaalien kynnyksellä. Kaikki kummin kaiman tuttavatkin on kaivettu osoitekirjojen poteroista tulilinjalle ehdokasmetsästystä varten. Lisäksi tapaamiaan ihmisiä alkaa arvioida siitä näkökulmasta, sopisiko hän mahdollisesti kuntavaaliehdokkaaksi. Rajana olen sentään pitänyt, etten kaupan kassalta tivaa hyvän päivän toivotusten jälkeen ehdokassuostumusta.

Kun soitettujen puhelujen lukumäärä huitelee päivittäin kymmenissä, niin mokiakin sattuu. Samannimisiä suomalaisia on yllättävän paljon ja mokomat kehtaavat vielä asua samoilla paikkakunnilla.

Takavuosilta muistan, kuinka eräänkin rouvan kanssa selvisi vasta puhelun puolessa välissä – omituisten vastausten ja hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen – että se olikin se toinen Liisa Virtanen, joka on osaston pitkäaikainen jäsen. Luikertaakseni tilanteesta edes jotenkuten säällisesti, heläytin, että ”rouva kuitenkin kuulostaa niin mukavalta, että varmaan voisi ehdokkaaksemme lähteä!”. Kai sydämellinen ääni jotain ideologisesta suuntautuneisuudesta kertoo, eikö?

”Ai siis koululaispaneelin vai?” paljasti, että tämän Johannan pitää vielä muutama vuosi vartoa ehdokkaaksi pääsyä. Kuitenkin ilahduttavan valveutunut nykynuori, kun tiesi että täti kyselee ehdolle kuntavaaleihin eikä Temppareihin. Ja selvisi sekin, ettei espoolainen täysnimikaima Anneli ollut kirjoittanut kirjoja laisinkaan, vaan vain ”runoja pöytälaatikkoon omaksi iloksi”.

Meidän politrukkien työtä helpottaisi kovin, jos näihin erilaisiin numerohalukoneisiin voisi liittää pienet henkilöesittelyt – edes näin vaalien alla! Vaikka harvoinpa ihmiset närkästyvät, kun heitä kysyy ehdolle. Useimmat ovat itse asiassa aika otettuja, että häntäkin ajatellaan potentiaalisena ehdokkaana.

Joillakin rima on korkealla joko itselleen tai puolueelle. Ei, kunnan budjetin sisältöä ei tarvitse osata lähtiessään ehdolle, ja hallintosäännönkin ehtii oppia luottamustehtävän myötä. Monia itsekriittisiä olen rohkaissut samoin sanoin, kun minua kannustettiin ensimmäiseen paneelikeskusteluun: ”Tietämättömyyden voi aina peittää, mutta innostuksen puutetta ei milloinkaan!”. Ja toisaalta jos puolueen Nato-linja mietityttää, niin tuskinpa asiasta Huidunperän valtuustossa linjataan.

Uskon, että halu vaikuttaa kuntatasolla ihmisiä lähellä oleviin asioihin on ollut se, miksi monet ovat ylipäätään lähteneet mukaan politiikkaan. Omallakin kohdalla kävi näin, kun entinen opettajani pyysi minua 19-vuotiaana ehdolle kunnallisvaaleihin. Lautakuntatyö tuntui mielekkäältä, sillä siellä hoidettiin monia nuorten elämään konkreettisesti vaikuttavia asioita, jaettiin toiminta-avustuksia ja toteutettiin nuorten tilaisuuksia. Näin jälkeenpäin katsottuna juuri vuodet kunnallispolitiikassa olivat ne, jotka koukuttivat jatkamaan eteenpäin.

Nytkin kun kuntien tehtävärakenne on voimakkaassa murroksessa ja huoli lähipalvelujen säilymisestä painaa monien mieltä, on vaikuttaminen kuntakentässä erityisen tärkeää. Haluankin rohkaista jokaista lukijaa: lähde ehdolle ja mukaan vaikuttamaan oman kotikunnan tulevaisuuteen!

Kristillisdemokraatit haluavat jokaiseen kuntaan hankintastrategian, jossa painotetaan lähellä tuotettua ja kestävästi hankittua

Kristillisdemokraattien Pohjois-Savon piirin 50-vuotisjuhlassa puhunut puolueen pj., kansanedustaja Sari Essayah vaati suomalaisiin kuntiin hankintastrategiaa, jossa painotetaan lähellä tuotettua ja kestävästi hankittua.

Essayah muistutti poliittisessa tilannekatsauksessa kuntien hankintojen merkityksestä alueen yrityksille ja elinvoimalle. Kuntien hankintojen kokonaisarvo on noin 18 miljardia euroa vuodessa.

– Kuntien oma vastuu osaavasta hankintapolitiikasta on erittäin merkittävä. Valitettavasti isossa osassa Suomen kuntia ei ole minkäänlaista strategista linjausta siitä, mitä hankinnoilla halutaan edistää. Suurin osa kunnista tekee jokaisen hankinnan kohdalla erilaisia linjauksia, joissa valitettavan usein laatukriteerit tai oman alueen elinvoimasta huolehtiminen unohtuvat. Hankinnoissa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota laatu- ja ympäristövaatimuksiin. Suomen ulkopuolella voimassa olevat heikommat ulkomaiset laatu- ja ympäristövaatimukset eivät saa johtaa hankintakilpailun voittamiseen. Suomen hankintalaki ja EU-alueen hankintadirektiivit säätelevät kaikkia julkisia hankintoja, ja niiden puitteissa on mahdollista varmistaa sekä lähiruuan suosiminen että pienten ja keskisuurten yritysten mukaan pääsy. Kunta, joka tahtoo edistää alueen elinvoimaa, kilpailuttaa viisaasti, muistutti Essayah

– Kristillisdemokraatit nostavat kuntavaaliteemoissaan kuntien hankintoja ohjaavan strategian keskeiseksi työkaluksi vaikuttaa kuntien elinvoimaan ja alueen yritysten menestymiseen. Kunnissa on linjattava julkisiin hankintoihin selkeät periaatteet ja kriteerit. Hankinnoissa on otettava huomioon kokonaisedullisuuden lisäksi paikallisuus, turvallisuus, jäljitettävyys, innovatiivisuus, sosiaaliset kriteerit ja elinkaarikustannukset. Hankinnoista on myös tiedotettava avoimesti ja ajoissa, vaati Essayah.

Essayah ja Vestman johtamaan eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmää

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä valitsi kansanedustaja Sari Essayahin (kd) Lapinlahdelta jatkamaan puheenjohtajanaan ja nimesi uudeksi varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok) Sipoosta.

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmässä on mukana 15 kansanedustajaa viidestä eri eduskuntaryhmästä. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän tarkoituksena on edistää mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista kotimaassa ja kansainvälisesti. Ryhmä työskentelee uskonsa vuoksi vainottujen puolesta ja tukee demokratiaa maissa, joissa totalitaarisuus voi muutoin saada lisävaltaa.

Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä voi vaikuttaa merkittävästi näiden vapauksien toteutumiseen. Toisen maan päättäjien – parlamentaarikkojen ja hallitusten – ääntä kuunnellaan ja arvostetaan, sillä se vaikuttaa ihmisoikeuksia rikkovan maan kauppa-, kulttuuri- ja yleisiin yhteistyösuhteisiin.