Ajankohtaista

RSS

Neljä takuuta vanhustenhoitoon

Viime päivät olemme käyneet keskustelua vanhustenhoidon tilasta Suomessa. Vihdoinkin – sillä omaisten ja hoitajien kautta tulleet viestit vakavista ongelmista ja laiminlyönneistä hoivayksiköissä eivät ole uusia. Viime kesänä olin useaan otteeseen toreilla keräämässä allekirjoituksia vanhusasianvaltuutetun kansalaisaloitteeseen, ja moni tuli purkamaa huoliaan läheistensä hoivan laadusta niin palvelutaloissa kuin kotihoidossa.

Epäkohtien korjaamiseen tarvitaan varmasti lisää resursseja, hoitajamitoituksen nostoa, parempaa valvontaa ja sanktioita laiminlyönneistä. Nämä ovat sinällään tärkeitä vanhustenhoidon raameja, mutta itsessään eivät vielä takaa hoidon laatua. Viime syksynä nostimme KD:n omassa senioripoliittisessa ohjelmassa keskiöön neljän takuun mallin vanhustenhoidon laadun varmistamiseksi.

Jokaiselle ikäihmiselle asuipa sitten kotona tai hoivayksikössä kuuluu ulkoilutakuu, ruokailutakuu, hygieniatakuu ja yhteisötakuu. Ulkoilutakuu merkitsee, että vanhus pääsee ulkoilemaan vähintään kahtena kertana viikossa. Meillä direktiiveillä varmistetaan tuotantoeläinten riittävä ulkoilu, mutta moni vanhus on eristettynä neljän seinän sisällä vailla liikkumismahdollisuuksia.
Kaikille annetaan ruokailutakuu, eli mahdollisuus syödä rauhassa ja saada tarvittaessa apua syömiseen. Muistisairaiden kohdalla lautaselle jäänyt ruoka ei välttämättä kerro huonosta ruokahalusta; vaan siitä, ettei kenelläkään ole aikaa muistuttaa ruokailusta. Kuihtuvat vanhukset ovat kuormitettujen hoivakotien arkea. Jokaiselle taataan mahdollisuus myös pesuun ja puhtauteen, eikä hygieniatuotteista saa säästää.

Yhteisötakuu tarkoittaa vanhuksen sosiaalisten suhteiden tukemista. Suomalainen kummallisuus on, että ikänsä myötä-ja vastamäet yhdessä taivaltaneet pariskunnat erotetaan viimeisiksi elinvuosiksi. Pitäisikö vihkikaavakin muuttaa muotoon ”kunnes kuolema tai virkamies meidät erottaa”? Ei, vaan puolisoilla, jotka ovat yhtä aikaa palveluasumisen tai tehostetun palveluasumisen tarpeessa, tulee olla oikeus niin halutessaan asua yhdessä, vaikka heidän kuntonsa edellyttäisi eritasoista hoivan tarvetta.

Yhteisötakuu on myös läheisten osallisuutta. Monesti hoivayksikköön siirtyneiden vanhusten omaiset kokevat, että heidät sivuutetaan läheisten hoitoa koskevissa päätöksissä, ja salassapitosääntöihin vedoten kysymykset ja näkemykset sivuutetaan. Useat omaiset ovat hoitaneet vuosikausia läheisensä asioita ennen laitostasoista hoitoa, joten heillä saattaa läheisestään arvokasta tietoa. Heidät kannattaa siksi nähdä voimavarana ja heitä kannattaa kuunnella toteuttaessa hoitoa sekä tehdessä hoitopäätöksiä ja hoito- ja palvelusuunnitelmia silloin, kun se on ikääntyneen edun mukaista.

Hoidon laatu mitataan näissä arkisissa neljän takuun asioissa, joihin jokaisella tulee olla oikeus. Vanhusten elämän laadun toteutuminen parantaa myös hoitotyön mielekkyyttä. Moni hoitaja on hakeutunut pois alalta, kun on todennut, että kiireen vuoksi joutuu jatkuvasti tinkimään hyvästä hoidosta eikä aikaa vanhuksen kohtaamiseen ja keskusteluun jää. Ala menettää kiihtyvässä määrin työntekijöitään, ellei hoidossa pysty toteuttamaan hoitotyön hyvää laatua.

Vanhustenhoiva-keskustelussa ei pidä myöskään unohtaa kotona asuvia ja omaishoitajia. Koti on usein vanhukselle mieluisin ja paras paikka asua silloin, kun tarvittavat palvelut ja tuki tarjotaan kotiin. Jos tarvittavaa tukea ei kotiin ole saatavissa, tai se on hinnoiteltu ikäihmisen ulottumattomiin, omasta kodista voi tulla turvaton ja pelottava paikka. Ensi hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia siitä, että pienituloisilla eläkeläisillä on mahdollisuus saada riittävästi apua kotona pärjäämiseen. Asiakasmaksuja tulee kohtuullistaa ja ne tulisi saada maksukaton alaisiksi kuten terveydenhuollon maksut. Kotihoidon palveluissa tarvitaan myös aikaa inhimilliseen kohtaamiseen ja mahdollisuuksien mukaan samojen tuttujen työntekijöiden pidempiaikaisiin asiakassuhteisiin. Omaishoitajien työtä tulee tukea paremmin ja jaksamisessa tukipalvelut ja vapaapäivien mahdollistaminen ovat avainasemassa.

Niin, miten kävi sille kansalaisaloitteelle vanhusasiainvaltuutetusta? Viime kesänä tuo kansalaisaloite ei saanut juurikaan muiden puolueiden puolelta tukea. Lokakuun alkuun mennessä keräyksessä mukana olleet kansalaisaktiivit ja vanhus- ja hoitajajärjestöt ehtivät kerätä kansalaisaloitteeseen 42000 allekirjoitusta, joten eduskuntaan asti aloite ei päätynyt. Tuntuu hieman surkuhupaiselta, että nyt useiden puolueiden edustajat ovat heränneet ehdottamaan vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Suomeen.

Luulen, että nämä viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet ymmärryksen, miksi tarvitaan ikäihmisten oikeuksien itsenäinen ja riippumaton puolustaja. Henkilö, joka valvoo vanhusten oikeuksien toteutumista, seuraa vanhustenhoidon tilan kehittymistä sekä raportoi näistä suoraan eduskunnalle. Haluan uskoa, että tulevissa hallitusneuvotteluissa asiasta vallitsee yhteisymmärrys ja viran perustaminen saadaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

Mutta vielä tärkeämpää kuin uuden edunvalvontaviran perustaminen, on kuitenkin se, mitä me kaikki voimme tehdä arjessamme vanhusten hyväksi. Emme voi jatkossa jättää isoa osaa väestöstämme turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan. Liian usein Juha Tapion laulun sanat ovat totta: ”Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää, viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää”. Ihminen tarvitsee aina myös toista ihmistä, kuuntelijaa, myötäeläjää ja läheisyyden tuomaa turvaa. Suomi, johon ikäihminen voi luottaa, tarvitsee meidän jokaisen lähimmäisen silmiä.

Essayah: Vanhuspalvelujen ongelmat pakottavat toimenpiteisiin – vanhusasiainvaltuutetun viran perustaminen hallitusohjelmaan

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Essayah´n mukaan julkisuuteen tulleet vanhustenhuollon vakavat ongelmat ja laiminlyönnit yksityisissä hoivayksiköissä pakottavat päättäjiä konkreettisiin toimenpiteisiin.

– Suomi, johon voit luottaa, kunnioittaa ja arvostaa edellistä sukupolvea, joka on rakentanut hyvinvointimme. Vanhusten hoivapalveluiden parantamisella on kova kiire. Emme voi jättää kasvavaa vanhusväestöä turvapuhelimien tai ateria-automaattien varaan, totesi Essayah puhuessaan KD:n uusmaalaisen eduskuntavaaliehdokkaan Sari Savelan kampanja-avajaissa Espoossa.

Kristillisdemokraatit esittivät vaihtoehtobudjetissaan rahoitusta tuhannelle hoitajalle lisää, mutta esitys ei mennyt budjettiäänestyksissä läpi.

– Hoitajat eivät jaksa, eivätkä halua tehdä työtä, jossa he kohtuuttoman työtaakan ja kiireen vuoksi joutuvat tahtomattaan tinkimään hyvästä hoivasta. Ala menettää kiihtyvässä määrin työntekijöitään, ellei lisää hoitavia käsipareja kyetä palkkaamaan. Henkilöstökadon estämiseksi resursseja on pakko lisätä.

Viime keväänä KD:n aktiivien vireille laittama kansalaisaloite vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi ei saanut juurikaan muiden puolueiden ihmisiä liikkeelle. Lokakuun alkuun mennessä Kristillisdemokraatit ja keräyksessä mukana olleet vanhus- ja hoitajajärjestöt ehtivät kerätä kansalaisaloitteeseen 42000 allekirjoitusta.

– Tuntuu hieman surkuhupaiselta, että nyt useiden puolueiden edustajat ovat heränneet ehdottamaan vanhusasiainvaltuutetun viran perustamista Suomeen. Haluan uskoa, että tulevissa hallitusneuvotteluissa asiasta vallitsee yhteisymmärrys ja viran perustaminen saadaan seuraavaan hallitusohjelmaan.

– Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on aiemmin perustettu tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. Oikeusasiamiehen toimiston lisäresursointi ei ole riittävä toimenpide, vaan ikäihmiset todellakin tarvitsevat äänekkään oikeuksiensa puolustajan ja epäkohtiin puuttujan.

Vaarallisinta on hyvän hiljaisuus

Tänään sunnuntaina 27.1 vietetään Suomessa vainojen uhrien muistopäivää, joka on ollut almanakoissamme vuodesta 2002 alkaen. Sen vietto alkoi Euroopan parlamentin 1995 antamasta suosituksesta, mutta jostain syystä Suomi ainoana länsimaana ei nimennyt päivää Holokaustin muistopäiväksi, vaan juutalaisvainojen lisäksi siihen on liitetty ”muiden kansanvainojen” muisto.

Juutalaiset eivät toki olleet Hitlerin hallinnon ainoita uhreja, mutta he olivat ainut ihmisryhmä, jonka natsit pyrkivät tuhoamaan täysin. Päivää kuitenkin vietetään Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen vuosipäivänä; ja tänään siitä tulee kuluneeksi 74 vuotta.

Ensimmäisenä meppivuotenani Euroopan parlamentissa pääsin itse vierailemaan tammikuun lopulla Holokaustin muistotapahtumassa kylmässä ja viimaisessa Auschwitzissa. Kokemus riipaisi syvältä. Palellessani keskitysleirin aukealla omassa untuvatakissani ja suomalaisissa talvisaappaissa mietin niitä miljoonia, jotka yrittivät selvitä samassa säässä rääsyissä ja paljain jaloin epäinhimillisten kärsimysten keskellä.

Tuo kokemus sai minut silloin liittymään Euroopan parlamentissa toimineeseen antisemitismin vastaiseen ryhmään, jossa monitoroitiin EU-jäsenmaiden tilannetta antisemitismin suhteen. Juutalaisvastaisuus nosti tuolloin päätään etenkin Itä-Euroopan maissa, mitä holokaustista selvinneet joutuivat jälleen todistamaan. Minun oli ”helppo hengittää” aina vuoteen 2011, jolloin Magneetti-median antisemitistiset julkaisut nostivat myös Suomen noihin raportteihin.

Tämän päivän antisemitismi on tyypillisimmin sanallisia tai fyysisiä hyökkäyksiä, uhkailua, häirintää, omaisuuden tuhoamista ja töhrimistä. Erilaiset salaliittoteoriat ja holokaustin kieltäminen ovat osa sitä, samoin nyky-Israelin ja natsi-Saksan rinnastaminen.

Euroopassa antisemitismiä nousee nykyään pääosin kolmesta taustasta: joko äärioikeiston tai –vasemmiston piiristä ja etenkin maahanmuuton myötä islamilainen juutalaisvastaisuus saa Euroopassa lisää maaperää. Valitettavan monessa maassa juutalaisvastaiset asenteet ovat pelottavan vahvoja aivan tavallisenkin kansan keskuudessa.

Näitä asioita en päässyt pakoon, kun palasin takaisin Suomen politiikkaan. Natsi-propagandan jakaminen ei ole ollut ongelma pelkästään ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Helsingin paikallisbusseissa, rautatieasemalla ja eduskunnan edustan patsaissa on nähty juutalaisvastaisia ilmoituksia. Hakaristeillä on töhritty juutalaisen seurakunnan läheisyydessä seiniä. Tuorein tapaus itsenäisyyspäivältä; samaan aikaan kun juttelin presidentinlinnan sisällä Helsingin juutalaisen seurakunnan johtajan kanssa synagogan ja koulun turvallisuudesta natsiliput liehuivat mielenosoituskulkueessa. Kuinka on mahdollista, että Suomeen on syntynyt uusnatsiryhmittymiä vain sukupolvi toisen maailmansodan kauhujen jälkeen?

On erittäin tärkeää, että kasvava sukupolvi tulee syvällisesti tietoiseksi joukkotuhosta Euroopassa vain sukupolvi taakse päin. Sodan aikainen Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill kielsi kuolemanleirit vapauttamaan tulleita liittoutuneiden joukkoja hävittämästä leirejä. Hän ennakoi, ettei tule menemään sukupolveakaan, kun osa ihmisistä väittää, ettei kuolemanleirien kauheuksia koskaan tapahtunut. Historian tuntemuksen vaaliminen onkin yksi tärkeimpiä välineitä antisemitismin vastaisessa työssä.

Nykyäänkin jokainen meistä voi omalla asenteellaan vaikuttaa. Sillä aivan kuten 80 vuotta sitten: ongelma ei tänäkään päivänä ole pahan paljous vaan välinpitämättömyys eli hyvän hiljaisuus.

Suomi, johon voit luottaa

Moni politiikan seuraaja on arvuutellut, onko kevään vaalit ilmasto-, sote- vai maahanmuuttovaalit vai nouseeko joku aivan muu asia keskustelun ytimeen. Luulen, että politiikan agenda on aivan yhtä monipuolinen kuin ennenkin, mutta kaikkien kysymysten ytimessä on kansalaisten luottamus suomalaiseen yhteiskuntaan.

Monella mittarilla Suomi on hyvä maa asua ja elää. Silti moni asia vaatii korjaamista ja uudistamista. Liian moni on pettynyt ja tuntee epäluottamusta. Viime vuosien leikkaukset ovat osuneet etenkin lapsiperheisiin ja eläkeläisiin. Myös koulutuksesta on tingitty. Syntyvyys laskee, työttömien ja syrjäytyneiden määrä on korkea. Vanhustenhoito ei toimi ja lääkäriin joutuu jonottamaan. Ilmastonmuutos ja pakolaiskriisit aiheuttavat suurta epävarmuutta.

Tässä ajassa ei tarvita enempää provokaattoreita ja epäsovun lietsojia, vaan toimivia ratkaisuja ja sovinnon rakentajia. Kristillisdemokraattien visio epävarmuuden keskellä on Suomi, johon voit luottaa.

Suomi tarvitsee vakaan talouden pohjan eli korkeamman, vähintään 75 %:n työllisyysasteen, silloin tuetaan yrittäjyyttä, edistetään paikallista sopimista ja tuetaan työntekijöiden elinikäistä oppimista, edistetään energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa, tuetaan kestävän kehityksen mukaista biotaloutta, huolehditaan metsistä ja tuetaan maatalouden kannattavuutta.

Panostamalla toisen asteen koulutukseen ja etsivään nuorisotyöhön pidetään kaikki nuoret osallisina. Suomi tarvitsee sosiaaliturvauudistuksen, joka sovittaa työn ja tuet paremmin yhteen. Silloin lyhytaikaisen ja osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen kannattaa, ja auttaa ihmisiä takaisin työelämään.

Hyvällä perhepolitiikalla rakennetaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa. Tälläkin vaalikaudella keskustelussa työnantajien maksurasituksen jakautuminen on ollut isompi huoli kuin lapsen kiintymyssuhteiden kehittyminen. Tuore perhebarometri kuitenkin kertoo, että suomalaiset kaipaavat lisää joustoja perhevapaisiin ilman kiintiöitä.

Tarvitsemme vanhustenhoitoon 1000 hoitajaa lisää. Sote-uudistuksessa pitää olla kyse ihmisten arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta; ei puoluepoliittisista intresseistä. Esimerkiksi hälyttäviin tietoihin poliisin liian pienistä resursseista on vastattava nopeasti. Myös haja-asutusalueiden resursseista ja turvallisuudesta on huolehdittava.

Työtä riittää siis tehtäväksi, eikä kaikki tule valmiiksi edes seuraavalla eduskuntakaudella. On kuitenkin tärkeää, että puolueet kertovat, miten rakentavat tulevaisuuden Suomea. Kristillisen ihmiskäsityksen säilyminen etiikan ja poliittisen ajattelun perustana on tärkeää. Edessämme on tekniikan ja tekoälyn kehityksen myötä enenevässä määrin visaisia kysymyksiä, joihin pitää ottaa kantaa poliittisella tasolla. Selvää on, että politiikassa tarvitaan vahvaa kristillisdemokraattista ääntä ja näkökulmaa enemmän kuin koskaan.

KD:n eduskuntavaalien kampanjateema: ”Suomi, johon voit luottaa”

KD:n eduskuntavaalien kampanjateema: ”Suomi, johon voit luottaa”

Kristillisdemokraattien visio ja vaaliteema eduskuntavaaleissa on ”Suomi, johon voit luottaa”. Puolue julkisti tänään vaaliohjelmansa sekä kampanjateeman ja –julisteen. Vaaliohjelman keskeisiä teemoja ovat lapsiystävällisyys, hyvä vanhustenhoito, työn tekemiseen ja yrittämiseen kannustava sosiaaliturva, laadukas koulutus ja turvallisuus.

– Kristillisdemokraatit rakentavat inhimillistä, oikeudenmukaista, perheystävällistä ja yritteliästä Suomea. Olemme ratkaisukeskeinen ja yhteistyökykyinen puolue.

– Vaikka Suomi on hyvä maa asua ja elää, silti moni asia vaatii korjaamista ja uudistamista. Suuri ongelma on osattomuuden, epävarmuuden ja turvattomuuden kokemus. Se näkyy esimerkiksi alhaisena syntyvyytenä. Koulutuksen laadun murentuminen syö pohjaa mahdollisuuksien tasa-arvolta. Ilmastonmuutos ja pakolaiskriisit aiheuttavat suurta epävarmuutta. Reaktiona turvattomuuteen ja voimattomuuteen erilaiset ääriliikkeet ja –ideologiat löytävät kasvualustaa. Näihin haasteisiin KD tarjoaa oman luottamusta rakentavan vaihtoehtonsa, totesi vaaliohjelmaa esitellyt puheenjohtaja Sari Essayah.

Kristillisdemokraattien tavoitteena on Suomi, joka hyvällä perhepolitiikalla rakennetaan lapsiystävälliseksi. KD:n mukaan tämä merkitsee perhetukien korotuksia, perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista ja perhevapaauudistusta, joka lähtee lapsen ja perheen tarpeista käsin.

– On väärin, että työnantajien maksurasituksen jakautuminen on isompi huoli kuin lapsen kiintymyssuhteiden kehittyminen. Perheet eivät halua politikkoja kertomaan, kenen kulloinkin pitäisi lasta hoitaa. Vanhemmat kaipaavat lisää joustoja perhevapaisiin ja erilaisia mahdollisuuksia päivähoitoratkaisuihin. Tähän tavoitteeseen tähtää KD:n esittämä Taaperobonus -malli. Varhaiskasvatuksen laadun parantamiseksi KD esittää 1000 henkilötyövuotta.

Suomi, johon voit luottaa, kunnioittaa ja arvostaa edellistä sukupolvea, joka on rakentanut hyvinvointimme.

– Tarvitsemme vanhustenhoitoon 1000 hoitajaa lisää. Vanhusköyhyys on nujerrettava. Tämän hallituksen leikkaukset kansaneläkkeisiin on peruttava, terveydenhuollon ja kotiin tarjottavien sosiaalipalveluiden maksukatto yhdistettävä. Omaishoitajien palkkiota on korotettava ja saatava se verovapaaksi.

Suomi, johon voit luottaa, huolehtii siitä, että sairastunut pääsee kohtuullisessa ajassa lääkäriin. Uudistamisessa on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta.

– Sote-alueilla on oltava laaja vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: tuottaa palvelut itse, ostaa ne yksityiseltä tuottajalta tai antaa asiakkaalle palvelusetelin. Valinnanvapautta on laajennettava hallitusti asiakassetelijärjestelmän ja henkilökohtaisten budjettien avulla. Sote-alueen rahoituksen tulee perustua valtionosuusjärjestelmään ja kuntaveroon sisältyvään sote-osuuteen.

Suomi, johon voit luottaa, rakentaa osaamiselle, työlle ja yrittämiselle. Työllisyyttä ja yrittäjyyttä tuetaan panostamalla koulukseen ja tutkimukseen.

– Nykyinen monimutkainen sosiaaliturva pitää uudistaa. Suomi tarvitsee Kristillisdemokraattien kannustavan perusturvan -mallin sosiaaliturvauudistuksen pohjaksi. Silloin lyhytaikaisen ja osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen kannattaa ja auttaa ihmisiä takaisin työelämään.

Suomi, johon voit luottaa, edistää energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa, tukee kestävän kehityksen mukaista biotaloutta, huolehtii metsistään ja maatalouden kannattavuudesta.

– Energiaomavaraisuutta pitää lisätä parantamalla tuotannon, liikenteen ja asumisen energiatehokkuutta. Energian nettotuontia pitää vähentää 2-3 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2040 mennessä Suomen on oltava riippumaton fossiilisesta tuontienergiasta ja sähkön nettotuonnista.

Suomi, johon voit luottaa, huolehtii viranomaisten toimintaedellytyksistä ja resursseista turvallisuuden takaamiseksi.

– Hälyttäviin tietoihin poliisin liian pienistä resursseista on vastattava nopeasti. Esitämme 1000 uuden poliisin palkkaamista. Rangaistuksia on kovennettava etenkin seksuaali- ja väkivaltarikoksissa.

– Turvapaikkaprosessin on oltava riittävän nopea, mutta varmistaa hakijan oikeusturvan toteutuminen. Lieveilmiöitä on torjuttava hillitsemällä laittomasti maassa oleskelevien määrää tehokkaalla ulkomaalaisvalvonnalla ja maasta poistamisella.

Suomi, johon voit luottaa, vaalii kristillisiä arvoja ja puolustaa hyviä suomalaisia perinteitä myös kasvatuksessa.

– Kristillisen ihmiskäsityksen säilyminen etiikan ja poliittisen ajattelun perustana ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Edessämme on myös enenevässä määrin visaisia eettisiä kysymyksiä, joihin pitää ottaa kantaa poliittisella tasolla. Selvää on, että politiikassa tarvitaan vahvaa kristillisdemokraattista ääntä ja näkökulmaa enemmän kuin koskaan, Essayah korosti.

– Kristillisdemokraattinen liike on Euroopan johtava poliittinen suuntaus. Kristillisdemokraattiset puolueet ovat olleet merkittävässä roolissa useissa maissa, kun sodanjälkeistä Eurooppaa rakennettiin ja rauha juurrutettiin maanosaamme, hän muistutti.

– Kristillisdemokraattien kannatus on pysynyt kasvu-uralla viimeaikaisissa mielipidetutkimuksissa. Eilen julkistetussa YLE:n teettämässä tuoreessa kannatusmittauksessa KD:n kannatus oli 4,2%.

Valheen verkoissa

Ensi kevään eduskunta- ja EU-vaalit tulevat olemaan koetus, jossa fakta ja fiktio ottavat toisistaan mittaa. Enkä tarkoita nyt meidän politikkojen löysiä vaalilupauksia, joita on ollut iät ajat. Tiedustelun ammattilaiset varoittavat, että vaalejamme tullaan ensimmäisen kerran toden teolla häiritsemään ja vaikuttamisyritykset ulottuvat valeuutisista erilaisiin salaliittoteorioihin. Suomalaisten medialukutaitoa ja kykyä erottaa valeuutiset ja trollaukset koetellaan.

Mitä sitten on odotettavissa? Monien maiden vaaleissa on havaittu yrityksiä horjuttaa kansalaisten luottamusta instituutioihin ja epävarmuuden kylvämistä. Vastakkainasettelua haetaan erilaisten kansalaisryhmien välille ja kärjistetään ristiriitoja.

Samalla kyseenalaistetaan  perinteisen, journalistisia ohjeita noudattavien tiedotusvälineiden asema luotettavana tiedon välittäjänä. Sen sijaan ns. vaihtoehtoinen media luo itsestään kuvan kansalaisten puolella olevasta, vallanpitäjiä ja eliittiä kumartelemattomasta ”totuuden torvesta”. Tämän lisäksi facebookiin ja sosiaaliseen mediaan luodaan sivustoja esimerkiksi isänmaallisilla otsakkeilla, joilta jaetaan suoranaisia valeuutisia viranomaisten toiminnan luotettavuuden horjuttamiseksi.

Median murros omalta osaltaan edesauttaa tätä kehitystä. Yhä harvempi seuraa toimitettuja tiedotusvälineitä, vaan monien uutisvirta koostuu twitter-viesteistä ja muista sosiaalisen median syöttämistä herätteistä. Käyttäjädataa analysoivat algoritmit puolestaan vahvistavat entisestään valittujen klikkausten mukaista tarjontaa, jota näin ohjelmoidut botit syöttävät. Tällä tavoin kuplat vahvistuvat kuin itsestään.

Politikoille uuden media-ajan toimintaympäristö on myös haasteellinen. Ennen pidettiin huolellisesti valmisteltuja puheita ja kirjoitettiin perusteltuja mielipidekirjoituksia. Nykyään vain nopea reagointi puolinaisin tiedoin ja kärjekäs kieli tuntuvat takaavan näkyvyyden. Lisäksi moni harhautuu luulemaan, että sosiaalisen median keskustelupalstoilla meuhkaajat edustavat laajoja kansalaispiirejä. Useimmiten siellä ovat ammattitrollit ja monien nimimerkkien takaa löytyvät samat toimijat. Heidän päämääränsä on juurikin viedä politikkoja kuin pässiä narussa ja saada poliittiset agendat liikkumaan kohti omia päämääriä.

Kansalaisilla on täysi työ yrittäessään luovia uutisvirrassa. Valeuutisen matkivat ulkoisesti journalismia, mutta ne sekoittavat tosiasioita fiktioon viedäkseen eteenpäin poliittisia pyrkimyksiä. Lisäksi jokaisella meillä on se inhimillinen heikkous, että haluamme mielellään uskoa uutisiin, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme. Ehkäpä kaiken avain onkin omien ennakkoluulojen tunnistaminen ja mediakriittisyys. Ne ovat vaikeinta säilyttää silloin, kun ”joku kerrankin sanoo asiat niin kuin ne ovat”.

Maltti omissa käsissä

Itsenäisyyspäivän ympärillä Suomessa on kuohunut. Iljettävät lapseen kohdistuneet seksuaalirikokset Oulussa ja kaksi samanaikaista yritystä tahalliseen vakavaan bussiturmaan – kaikissa epäiltynä turvapaikanhakijat – ovat saaneet aiheesta ihmiset raivoihinsa. Onko sellainen ihminen turvan tarpeessa, joka on itse vakava turvallisuusuhka?

On perusteltua vaatia tiukennuksia rikoksiin syyllistyneiden turvapaikanhakijoiden palautuksiin. Olemme nimittäin vakavan paikan edessä, jos rikoksia tekemällä voi varmistaa oleskelunsa jatkumisen suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla nämä turvapaikkajärjestelmän hyväksikäyttäjät vievät resursseja niiltä, jotka ovat oikeasti hädänalaisia ja tarvitsevat apua.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautusten toimimattomuuden suurin este on se, että monet maat kieltäytyvät vastaanottamasta omia kansalaisiaan. Esimerkiksi Suomesta Irakiin ei-vapaaehtoisesti palautetut tulevat paluulennolla takaisin palautussopimuksen puutuessa. Tämä syö koko turvapaikkaprosessin uskottavuutta. YK:n pakolaissopimusta tulisi pikaisesti muuttaa niin, että allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia.

Painetta tähän tärkeään muutokseen olisi voinut hakea tällä viikolla YK:n siirtolaisasiakirjan ympärillä pidetyn kokouksen yhteydessä. Sen sijaan juridisesti sitomattomasta siirtolaisasiakirjasta (GCM) synnytetty poliittinen pyöritys on estänyt tehokkaasti tarttumisen oikeuksia ja velvollisuuksia määrittelevään pakolaissopimukseen, joka todella tarvitsee muutosta. Palautusten toimimattomuus on vetovoimatekijä, joka takaa bisneksen jatkumisen häikäilemättömille ihmissalakuljettajille ja –kauppiaille.

Reaktiona turvattomuuden tunteeseen ääriliikkeet ja –ideologiat löytävät kasvualustaa. Yhteiskuntaa on helppo hämmentää rakentamalla viholliskuvia ja lyömällä löylyä päälle. Historia kertoo kylmää kieltään, mihin natsilippujen heiluttelu ja näiden porukoiden komppaaminen johtavat.

Haastavassa tilanteessa täytyy pitää pää kylmänä ja rauha sydämessä. Joidenkin tavoitteena on mellakat ja kyynelkaasu Suomen kaduilla. Maltti on kuitenkin omissa käsissämme. Suomi, johon voit luottaa, saattaa rikolliset vastuuseen, turvaa järjestyksen ja yhteiskuntarauhan; ja ennen kaikkea huolehtii osallisuudesta ja pitää yhtä.

Epävarmuuden keskellä tarvitaan Suomi, johon voit luottaa

Essayah KD:n puoluevaltuustossa: ”Epävarmuuden keskellä tarvitaan Suomi, johon voit luottaa”

1.12.2018

Kristillisdemokraattien vastaus epävarmuuden hallitsemassa ajassa on Suomi, johon voit luottaa. Näin linjasi Vantaalla Kristillisdemokraattien puoluevaltuustolle puhunut puheenjohtaja Sari Essayah.

–  Meillä on kasvavaa polarisaatiota ja kahtiajakautumista mitä erilaisimmissa kysymyksissä. Uudet teknologiat ja työn muutokset ovat jakamassa ihmisiä menestyjiin ja menettäjiin. Koulutuksen laadun murentuminen syö pohjaa mahdollisuuksien tasa-arvolta. Ilmastonmuutos ja pakolaiskriisit aiheuttavat suurta epävarmuutta. Reaktiona turvattomuuteen ja voimattomuuteen globalisoituvassa maailmassa ääriliikkeet ja –ideologiat löytävät kasvualustaa. Haastavassa tilanteessa täytyy pitää pää kylmänä ja sydän lämpöisenä. Meidän visiomme epävarmuuden keskellä on Suomi, johon voit luottaa, kuvasi Essayah.

–  Se on Suomi, jossa hyvällä perhepolitiikalla rakennetaan lapsiystävällistä yhteiskuntaa. Tuore perhebarometri kertoo, että suomalaiset kaipaavat lisää joustoja perhevapaisiin ilman kiintiöitä – suomalaiset kaipaavat kristillisdemokraattien Taaperobonus -mallia.

–  Se on Suomi, jossa vanhusköyhyys on nujerrettava. Tämän hallituksen leikkaukset kansaneläkkeisiin on peruttava, terveydenhuollon ja kotiin tarjottavien sosiaalipalveluiden maksukatto yhdistettävä. Omaishoitajien palkkiota on korotettava ja saatava se verovapaaksi.

–  Suomi, johon voit luottaa rakentaa osaamiselle, työlle ja yrittämiselle. Koulutusleikkaukset ja opintososiaalisten etujen leikkaaminen on pysäytettävä. Panostamalla toisen asteen koulutukseen ja etsivään nuorisotyöhön pidetään kaikki nuoret osallisina. Suomi tarvitsee kristillisdemokraattien Kannustavan perusturvan -mallin sosiaaliturvauudistuksen pohjaksi. Silloin lyhytaikaisen ja osa-aikaisenkin työn vastaanottaminen kannattaa, ja auttaa ihmisiä takaisin työelämään.

–  Suomi, johon voit luottaa, tarvitsee vakaan talouden pohjan eli korkeamman, vähintään 75 %:n työllisyysasteen, silloin tuetaan yrittäjyyttä, edistetään paikallista sopimista ja tuetaan työntekijöiden elinikäistä oppimista. Silloin edistetään energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa, tuetaan kestävän kehityksen mukaista biotaloutta, huolehditaan metsistä ja tuetaan maatalouden kannattavuutta, summasi Essayah.

Perhepolitiikalla luotava toivoa

Tilastokeskuksen tuore väestöennuste tuntuu vihdoin herättelevän suomalaisen yhteiskunnan pohtimaan merkittäviä muutoksia väestö- ja perhepolitiikassa. Ennen yhdenkään etuuden korotusesitystä tai säästöleikkauksen purkua tarvitaan asennemuutos. Onko perheiden hyvinvointi sellainen itseisarvo, johon halutaan panostaa ja joka on pohjana koko yhteiskunnan hyvinvoinnille?

Tälläkin vaalikaudella liian monessa poliittisessa keskustelussa perheen merkitys on ollut alisteinen muihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin nähden. Nurjimmillaan suhtautuminen on ollut perhevapaakeskustelussa, jossa perheestä on tehty lähes riippa tasa-arvoisempaa työelämää tavoitellessa. Työnantajien maksurasituksen jakautuminen on isompi huoli kuin lapsen kiintymyssuhteiden kehittyminen.

Osa tuntuu näkevän lasten kanssa vietetyn ajan Suomen kilpailukyvyn suurena uhkana. Samanaikaisesti tietysti odotetaan, että perhe työpaineiden, ylitöiden ja jatkuvan kiireen keskellä kasvattaa hyvinvoivia kansalaisia kantamaan vuorollaan vastuuta veronmaksusta ja eläkejärjestelmistä.

Julkisuudessa oleva mielikuva lapsiperheen arjesta on negatiivinen. Sen ajatellaan sisältävän jatkuvaa väsymystä, riitelyä, kuskaamista ja ”oman elämän” päättymistä. Tarvitsemme siksi ennen muuta lapsimyönteistä ilmapiiriä ja pitkäjänteistä perhepolitiikkaa, jolla voidaan lisätä perheiden uskoa omaan selviytymiseen ja kannustaa nykyistä suurempaan lapsilukuun.

Syntyvyyden lisääminen edellyttää nykyistä lapsiystävällisempää yhteiskuntaa, mikä merkitsee mm. perhetukien korotuksia sekä perheen ja opiskelun tai työn parempaa yhteensovittamista ja rajojen madaltamista. Tarvitsemme parempaa työllisyyspolitiikkaa, pysyviä ja kokopäiväisiä työsuhteita ja parempaa työelämän joustoa. Tarvitsemme myös laadukkaampaa varhaiskasvatusta ja enemmän tukea perheille lasten kasvatuksen haasteisiin. Jokainen perhe tarvitsee ympärilleen tukiverkoston. Siihen voi kuulua niin sukulaisia ja ystäviä kuin naapureitakin. Myös ennaltaehkäisevään kotiapuun kannattaa panostaa.

Viikon vaalipaneelit paljastivat, että perhevapaakeskustelussa tuntui jopa valtiovarainministerin pää hivenen kääntyneen. Nyt uudistus saakin maksaa, ja hintalapuksi on pääministerin taholta arvuuteltu 200 miljoonaa. Perhevapaauudistuksessa on lisättävä joustoja ja vähennettävä sääntelyä, sillä perheiden tarpeet ovat erilaisia. En ole koskaan syttynyt vanhempainrahakausien kiintiöittämiseen vanhempien välille, silla kiintiöinti kaventaisi valinnanvapautta ja lisäisi tarpeetonta sääntelyä perheille. Työelämän yhä kiihtyvä muutos tarkoittaa erilaisia työpäiviä ja vaihtelevaa hoitotarvetta. Kiintiömallit sopivat tähän yhtälöön heikosti.

Perhevapaauudistuksessa on tärkeää myös ottaa huomioon perheiden monimuotoisuus ja siitä johtuvat erilaiset tarpeet. Esimerkiksi yksinhuoltaja- adoptio-, monikko- tai sijaisperheillä on erilaiset tarpeet. Samoin on otettava huomioon vanhempien avioerot ja monen pikkulapsen elämä kahdessa kodissa. Yrittäjä- tai opiskelijaperheillä on omat erityiset tarpeensa. Siksi joustava malli, jossa vanhemmat itse päättävät lastensa hoidosta ja vapaiden jakamisesta on kaikkein toimivin.

KD on eittänyt edellä mainitut kriteerit täyttävää Taapero-bonus mallia, jossa maksettaisiin ansiosidonnaisen jakson jälkeen verotonta hoitorahaa, jonka perhe voisi käyttää joustavasti hoivapalvelujen ostamiseen tai kotihoitoon. Lisäksi ensimmäisen lapsilisän yhteydessä maksettava 1 000 euron vauvaraha olisi tervetulolahja pienokaisen perheelle vaiheessa, jossa on yhtä ja toista hankittavaa uudelle tulokkaalle. Vauvaraha tasaisi nykyistä eriarvoisuutta kuntien välillä, joissa osassa sitä maksetaan ja osassa ei.

Malleja erilaisille uudistuksille löytyy joka puolueelta. Tärkeintä on, että päästään irti vaalikausittaisesta ajattelusta kohti pitkän tähtäimen hyvinvoinnin rakentamiseen. Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtiminen ikääntyvässä Suomessa on välttämätön osa kaukokatseista tulevaisuuspolitiikkaa.

Liikunnan lisäämisen tulee olla seuraavan hallitusohjelman keskeisiä teemoja

Kansanedustaja, PJ Sari Essayah (KD)
Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko liikuntapolitiikasta

20.11.2018

Liikkumisella ja urheilulla on monet kasvot. Monimuotoinen luonne tulee hyvin esille myös tässä kauan kaivatussa ja odotetussa selonteossa. Työpäivän aikana tehty porraskävely, rääkkitreeni salilla tai vanhainkodin tuolijumppa rinnastuvat toisiinsa ehkä vain  etäisesti, mutta jokaisen tarkoituksessa on paljon samaa – Edistää meidän terveyttä ja hyvinvointia. Ja juuri tästä syystä
liikunta on panostamisen arvoinen asia, sen tavasta tai tasosta riippumatta.

Tarvitsemme lisää liikettä tähän kansakuntaan! Olipa meillä mikä tahansa sote-malli, niin terveydenhuollon rahoitus ajautuu kriisiin, ellei terveysliikuntaa ja liikunnalliseen elämäntapaan rohkaisua oteta tosissaan. Kansalaisten työ- ja toimintakyvyn ylläpito on kansantalouden kovan ytimen asia ja siksi liikunnan lisääminen tulee olla seuraavan hallitusohjelman keskeisiä teemoja.

Monimuotoisuudesta johtuen keinot liikkumisen lisäämisessä vaativat luovuutta ja oikeiden käytäntöjen soveltamista. Meillä on laadukkaita tutkimuksia ja hyviä malleja. Ratkaisevaa on, miten laitamme strategiat käytäntöön. Tässä työssä jokainen on keskeisessä asemassa, niin yksilö, yhteisö kuin yhteiskunta.

Jokaisella tulee olla oikeus liikkumiseen iästä tai esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Hyödyt vaihtelevat iän tai elämäntilanteen mukaan, minkä vuoksi kyse onkin elämänkaaren mittaisesta matkakumppanista.

Liikuntaköyhyys on osin jo nyt totta Suomessa; siihen sisältyy siis perhetaustan ja asuinpaikan tuomat rajoitukset erityisesti lapselle ja nuorelle harrastaa haluamaansa liikuntaa. Kaupungistuminen, ja kuntien välinen polarisaatio saattaa kasvattaa liikuntaköyhyyttä entisestään. Liikkuminen tulee tuoda osaksi arkea jo heti lapsuudesta lähtien. Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä on tutkitusti mahdollista ehkäistä harrastusten ja liikunnan kautta. Lapsen ja nuoren liikuntaharrastus ei saa jäädä vanhempien kukkarosta kiinni.

Työelämää leimaa nykyään istumapainotteisuus, staattisuus sekä jatkuva kiire. Työnteko on vähenemässä määrin fyysistä. Toisaalta fyysistä työtä tekevien työssä korostuu usein liikkeen yksipuolisuudesta johtuva kuormittavuus. Yhä tärkeämpää onkin pystyä tuomaan liikkuminen osaksi työpäivää sekä kannustaa liikunnan lisäämiseen arjen pienillä valinnoilla.

Liikunta ei myöskään katso ikää. Ikäihmisten aktiivisuutta ja osallisuutta on tuettava sekä turvattava heille harrastusmahdollisuus. Tutkimusten mukaan iäkkäänäkin aloitetulla liikunnalla on terveyshyötyjä, se lisää elämänlaatua ja ryhmässä osallistuminen mahdollistaa sosiaalista kanssakäymistä.

Huippu-urheilulla on tärkeä paikka monien suomalaisten sydämissä ja se luo kansakuntaa yhdistävää yhteisöllisyyttä. Tulokset huippu-urheilussa eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi; Ei kirjaimellisessa mielessä, mutta ei myöskään ilman pitkäjänteistä, monimuotoista ja monikerroksista työtä. Rahoituksellista panosta esimerkiksi perustettavan ns. olympiarahaston kautta tulee kohdistaa mahdollisimman tehokkaasti urheilijan ja valmentajan työn tukemiseen sekä auttaa monipuolisesti matkanteossa huipulle, kuin myös turvata tuki vaikeissa tilanteissa.

Kaikenlaisessa liikunta- ja harrastustoiminnassa keskeisenä työmyyränä ovat usein urheiluseuraaktiivit. Näiden toimijoiden pitkäjänteinen ja sydämenpalosta tehty työ on äärimmäisen arvokasta. Seuratoiminnan kaltainen kansalaistoiminta on sellaista, jota tulee tulevaisuudessakin vaalia ja edistää mm. yleishyödyllisyyden verottomuuden varmistamisella. Urheiluharrastuksissa myös sisäistetään arvoja ja hyväksyttyjä toimintatapoja. Siksi valmentajien ja muiden vastuuhenkilöiden kasvatustyöllä ja eettisellä koodistolla on valtavan suuri vastuu ja merkitys.

Emme voi myöskään liikunnan osalta lokeroida vastuuta, vaikutusarvioinnin tekoa tai budjetointia vain yhden tahon tehtäväksi. Kyse on hallinnonaloja läpileikkaavasti asiasta. Kaikki ministeriöt saavat kääriä hihansa, vetää verkkarit jalkaan ja päästä mukaan näihin talkoisiin!

Lisätietoja: Sari Essayah, p. 0400-252 999