Ajankohtaista

RSS

Pohjois-Savoonkin hyvinvointia ja kevyttä hallintoa

Kristillisdemokraattien tavoitteena on hyvinvoiva Pohjois-Savo, jota kohti pyrimme panostamalla ennaltaehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon, nopeaan palveluihin pääsyyn, henkilöstön hyvinvointiin ja tiedolla johtamiseen.

Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne kuntataloudesta. Pohjois-Savossakin tämä merkitsee merkittävää muutosta kuntien tehtäviin ja resursseihin sekä investointinäkymiin.

Resursseja ei saa hukata kasvavan hallinnon rattaisiin, eikä uusia veroja pidä luoda kasvattamaan kansalaisten verotaakkaa. Uudet aluevaltuustoryhmät eivät tarvitse massiivista tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä.

Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti, ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa. Byrokratian sijaan on panostettava hoito- ja sosiaalialan henkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin. Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja ankaran työn tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Yksin mitoituksilla ja kriteereillä tämä ei tapahdu — siihen tarvitaan taloudellisia resursseja, parempaa johtamista ja uudelleen organisointia.

On muistettava, ettei julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Pohjois-Savossa on mahdollistettava myös yhteisötalous ja osuustoiminta hyvinvointipalvelujen tehokkaiksi ja oikeudenmukaisiksi tuottajiksi.

Kristillisdemokraatit esittävät koko Pohjois-Savon hyvinvointialueen hankintastrategiaa, jolla luodaan mahdollisuuksia mm. paikallisille ruuan tuottajille ja yrityksille osallistua tarjouskilpailuihin, ja tuetaan alueen työllisyyttä ja elinvoimaa. Samassa yhteydessä on huolehdittava hoitokotien lääkkeiden annosjakelun kilpailutus reiluksi ja hankinnat omaan maakuntaan.

Pohjois-Savossa kuntien toimivilta keskuskeittiöiltä tulisi olla mahdollista jatkossakin ostaa ruokahuoltoa. Toiminnallisesti ja kriisikestävyyden näkökulmasta on parempi, että maakunnassa olisi useampi kuin yksi ruoka- ja puhtaustukipalveluita tuottava taho.

Rahoitus on sote-alueille yleiskatteellista, mutta ensihoidon ja pelastustoimen resurssit on turvattava. Pohjois-Savon pelastuslaitokselle tarvitaan joka tapauksessa 57 uutta pelastajaa, jotta varallaolojärjestelmästä voidaan työtuomioistuimen linjauksen mukaisesti luopua. Paloasemien kohdalla ratkaisevaa on vasteajat hälytystehtäviin, lisäksi huomioidaan sopimuspalokunnat tehtävissä, joissa ei edellytetä viranomaistoimivaltuuksien käyttöä.

Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus siirtyvät kunnista hyvinvointialueille, jolloin palveluiden turvaaminen edellyttää vahvaa yhteisyötä hyvinvointialueen ja työpajatoiminnan välillä. Kun työvoimapalvelut samanaikaisesti siirtyvät kuntiin, on yhteistyö myös niiden kanssa välttämättömyys.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on lisäksi huolehdittava Kuopion yliopistollisen sairaalan lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen tulevaisuudesta. Rahoituksellisesti summa on noin pari prosenttia hyvinvointialueen sote-menoista.

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kunnista jää ilman edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että KD:n listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Lapsiystävällinen Pohjois-Savo

Kristillisdemokraatit haluavat edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja tukea perheitä niiden kasvatusvastuussa lisäämällä mm. matalan kynnyksen kodinhoitopalveluita. Haluamme jatkaa perhekeskustoimintaa, jossa julkisen, yksityisen ja yhdistysten yhteistyönä tarjotaan mm. kohtaamispaikkoja, osallistavaa toimintaa sekä ohjausta terveys- ja sosiaalipalveluihin.  Hyvinvointialueella tulee ottaa käyttöön lapsibudjetointi ja sen toteutumisen seuranta.

Oikeus hoivaan ja erityispalveluihin – kyse on arvoista

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa.

Kristillisdemokraatit ovat huolissaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelemasta nopeasta irtautumisesta Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Omaishoitajille parempi tuki

Omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.

Matalankynnyksen mielenterveyspalveluita tarvitaan

Pohjois-Savossa mielenterveyden avohoitokäyntejä oli suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Suomessa, myös lasten ja nuorten tilanne on muuta maata heikompi. Hyvinvointialueella on jatkettava yhteistyötä eri toimijoiden kanssa mm.  Mieliteko-ohjelman puitteissa, jonka tavoite on lisätä mielen hyvinvointia sekä vähentää päihteiden käyttöä ja kääntää näin maamme sairaimman maakunnan suunta kohti terveempää tulevaisuutta.

Suunta osoittaa vahvasti, että meidän tulee panostaa huomattavasti enemmän perusterveydenhuollon matalankynnyksen, varhaisen tuen periaatteella toteutettaviin lähipalveluihin kaiken ikäisten osalta. Näin voidaan monissa tilanteissa kokonaan välttää raskaiden erikoistason palvelujen tarve.

Nuorten osaltaan panostuksia ja resursseja tulee kohdistaa myös koulupsykologi- ja kuraattoripalveluihin. Palvelut on myös säilytettävä fyysisesti koululla, vaikka ne hallinnollisesti siirtyvät hyvinvointialueille.

Kristillisdemokraatit haluavat lisätä ennaltaehkäisevän perheneuvonnan voimavaroja ja neuvolapsykologeja neuvoloihin sekä tukea perhetyötä tekeviä järjestöjä ja seurakuntia. Osana sosiaalipalveluja on tärkeää vahvistaa lasten ja nuorten tukiperhe- ja tukihenkilötoimintaa.

Parhaat keinot hillitä kustannuspaineita sote-alueella

Kaiken kaikkiaan kustannuspaineita sote-alueella hillitään parhaiten panostamalla lähipalveluihin, nopeaan hoitoon ja palveluihin pääsyyn, sujuviin hoitoketjuihin ja ennaltaehkäisyyn. Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle paljon kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa.

Hallituksen sote-ratkaisu jättää ennaltaehkäisevän terveyttä edistävän toiminnan enimmäkseen kuntien vastuulle, minkä vuoksi sote-alueen ja kunnan yhteistyön tiivistäminen on äärimmäisen tärkeää. Lisäksi on huolehdittava, että kunnilla on kannusteita hoitaa ennaltaehkäiseviä palveluita myös jatkossa.

Nyt on aika vaikuttaa – muista äänestää!

Kun jokaisen meidän kotikuntamme keskeinen palvelu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy hyvinvointialueille, on luontevaa pyrkiä vaikuttamaan paitsi oman kunnan, niin myös koko alueen ratkaisuihin ja lähipalveluiden säilymiseen ja laatuun.

Juuri nyt on aika lähteä vaikuttamaan äänestämällä, sillä ensimmäisellä kierroksella aluevaltuustot tekevät strategiset ratkaisut, luovat lautakuntarakenteen ja kirjoittavat hallintosääntönsä. Myöhemmin päätökset ja valinnat ovat hienosäätöä.

Näissä vaaleissa on kysymys siitä, että Pohjois-Savon hyvinvointialue saa parhaat mahdolliset päättäjät aluevaltuustoonsa. Valitse siis päättäjä, jolla on arvot, asenne ja asiantuntemusta – valitse kristillisdemokraatti!

Essayah: Hallitus jätti soten rahoituksen rempalleen

Essayah: Hallitus jätti soten rahoituksen rempalleen

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pelkää, että aluevaltuustojen alkuvaiheesta voi tulla kaoottinen, kun vaikeita päätöksiä rahasta olisi tehtävä.

– On hyvin mahdollista, että hyvinvointialueiden aloittamista joudutaan paikoin lykkäämään sekavan taloustilanteen takia, arvelee Essayah.

– Aluevaltuustot aloittavat toimintansa taloudellisesti reippaasti takamatkalta. Uusien päättäjien kannalta sekava tilanne juontaa juurensa koronapandemian ja kestävyysvajeen lisäksi siitä, että hallitus päästi soten eteenpäin keskeneräisellä rahoitusmallilla ja ilman riittävää rahoitusta.

Essayah´n mukaan onkin erittäin tärkeää, että valtuustoihin valitaan ihmisiä, joilla on ymmärrystä sote-sektorin kokonaiskuvasta ja julkisen talouden tilasta.

– Vaikeita ja epämieluisia päätöksiä tulee valtuutetuille väistämättä eteen. Palkkaharmonisaatio, ICT-järjestelmät, kiinteistöjärjestelyt ja uusi hallinnon taso tarkoittavat väistämättä lisäkustannuksia. Tämän päälle tulee terveydenhuollon ja vanhustenhuollon yleinen rahoitusvaje, jota koronapandemia on pahentanut merkittävästi. Esimerkiksi mielenterveystyön ja hammashoidon hoitovelka tulee maksettavaksi korkojen kera, mutta tätä ei ole ollenkaan rahoituslaskelmissa huomioitu. Kaikkiaan puhutaan useamman miljardin euron vajeesta, muistuttaa Sari Essayah.

Ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmistelutoimielin on jo ilmoittanut, että sille ICT-ratkaisujen toteuttamiseen valtionavustuksissa varattu summa ei tule riittämään, jotta palvelutuotanto voidaan ottaa vastaan 1.1.2023.

– Tämä on esimakua siitä kissanhännänvedosta, mitä tulemme näkemään hyvinvointialueiden ja valtiovallan välillä, kun uudistukseen varattu summa on alimitoitettu.

– Kaiken lisäksi tänä kevään työmarkkinaneuvotteluista on odotettavissa vaikeita. Muut palkansaajajärjestöt ovat jo ilmoittaneet, etteivät lämpene sille, että hoitoalan palkankorotukset olisivat muita korkeammat, Essayah muistuttaa.

KD eduskuntaryhmä esitti syksyllä vaihtoehtobudjettinsa yhteydessä merkittävää 500 miljoonan lisäystä hoitajapulan ja hoitojonojen purkamiseksi.

Pienistäkin kunnista edustus aluehallintoon

Lähes jokaisella hyvinvointialueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, mutta hallituksen sote-malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kuntien asukkaista jää ilman omasta kunnasta tulevaa edustajaa aluevaltuustoissa. Olemme Pohjois-Savossa halunneet taklata tätä haastetta niin, että Kristillisdemokraattien listalla on jokaisesta kunnasta ehdokas, pienistä vähemmän ja suurista enemmän. Pienessä kunnassa kannattaakin keskittää äänet KD:n ehdokkaalle, sillä hänen läpimenonsa on meidän listallamme todennäköisempää kuin niillä puolueilla, joiden kärkiehdokkaat tulevat suurista kaupungeista.

Hyvinvointialueilla on huomioitava koko alueen tarpeet. Kristillisdemokraattien mielestä monipuolisella lautakuntarakenteella on huolehdittava siitä, että kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä, jossa linjaukset tehtäisiin yhdestä kunnasta tulevien valtuutettujen voimin. KD:n aluevaltuustoryhmässä kuullaan kaikkia puolueen toimijoita eri puolelta Pohjois-Savoa.

Pohjois-Savossakin arvovaalit tulossa

Aluevaalit ovat mitä suurimmassa määrin myös arvovaalit. Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Palveluasumisen asiakkaita ei saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa, myös täällä Pohjois-Savossa

Toinen asia, josta olemme huolissamme, on Pohjois-Savon hyvinvointialueen suunnittelema nopea irtautuminen Vaalijalan mm. kehitysvammaisille ja autisminkirjoon kuuluville asiakkaille tarjoamista palveluista. Vaalijalan osaaminen, tutkimus, kuntoutus ja hoito ovat vuosikymmenien aikana rakentuneet ja oman vammaispalvelujen osaamiskeskuksen rakentaminen kaikkein haavoittuvammassa asemassa oleville vie aikansa. Palveluiden siirto on meidän mielestämme tehtävä asiakas- ja henkilöturvallisuuden takaamiseksi yhteistyössä asiakkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Samoin omaishoitajien asemaa tulee parantaa ja nykyiset kirjavat käytännöt kuntien välillä yhtenäistää. Kun omaishoidontuen myöntämisperusteet ja palkkiot yhdenmukaistetaan hyvinvointialueen sisällä, se tulee tehdä meilläkin Pohjois-Savon kuntien parhaiden käytänteiden mukaan eikä tiputtamalla tasoja.

Kristillisdemokraatit on myös ajanut eduskunnassa pienempien omaishoidon palkkioiden verovapautta ja parempia tukipalveluita. KD on tehnyt ja saanut tukea ympäri Suomea valtuustoaloitteille, joissa sopimusomaishoitajille esitetään ilmaista pääsyä kunnan uimahalleihin ja kuntosaleihin. Mielestämme myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella voidaan kuntien kanssa neuvotella sopimusomaishoitajille oikeudet maksuttomiin liikuntapalveluihin.

Millä eväin tulevaan?

Vuoden vaihtuessa on tapana summata mennyttä ja tehdä uuden vuoden lupauksia. Korona-aikana tulevaisuuden suunnittelusta on tullut melkoinen taitolaji, kun virus -variantit seuraavat toisiaan ja terveystoimenpiteet tuntuvat laahaavan aina askeleen jäljessä. Lisäksi kansalaisten korona -väsymys ja disinformaatio alkaa olla tapissaan.

Kun Suomi – laivaa navigoidaan tulevaan, on hyvä muistaa muutamat perusasiat, jotka ovat kuin ankkureita tulevissakin tyrskyissä.

Ilman kestävää taloutta meillä ei olisi Suomessa voitu rakentaa menneiden vuosikymmenten aikana maailman parasta koulua, toimivaa terveydenhuoltoa tai pitää huolta turvallisuudesta. Ilman työtä ja yrittäjyyttä meillä ei olisi sitä jaettavaa, jolla voidaan ylläpitää palveluja ja hyvinvointia. Tämä on erityisen tärkeää muistaa nyt, kun väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa.

Tosin hivenen parantunut työllisyyskään ei auta, kun Marinin hallituksen valitsema holtittoman velkaantumisen tie on tehnyt julkisen talouden tasapainoon tähtäämisestä liikkuvan maalin. Vielä hallituskauden alussa ennakoitiin, että 75 prosentin työllisyys on riittävä tavoite, mutta kun velka-aste on entisestään kasvanut ja rakenteelliset uudistukset puutuvat, niin VM:n laskelmien mukaan nyt on tavoiteltava jo vähintään 78 prosentin tasoa.

Tällä hetkellä työllisyyden nousua rajoittaa monilla aloilla ja alueilla työvoiman saatavuus. Vientiyrityksissä työvoimapulan vaikutukset näkyvät menetettyinä tilauksina ja saamatta jääneinä verotuloina. Terveydenhoidossa ja varhaiskasvatuksessa työvoimapulan seuraukset voivat tulla pitkässä juoksussa todella kalliiksi. Näitä ei ratkaista mitoituksilla tai hoitotakuilla, jos tekijöitä ei ole.

Ilman syntyvyyden nousua ja panostamista perheisiin tilanteeseen ei ole muutosta nähtävillä edes pitkällä tähtäimellä. Suomi kulkee kohti hidasta näivettymistä, jota leimaa ikääntyvä väestö, korkea julkinen velka sekä talouden hidas uudistumiskyky. Lisäksi suomalaiset kotitaloudet ovat varsin pääomaköyhiä ja velkaantuneita.

Koronakriisin keskellä oli toki perusteltua lisätä julkista velkaa nopeasti, mutta nyt lyhyen nousukauden aikana velanottoon ja budjettikehysten venyttämiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Lisäksi nykyhallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline todennäköisine seuraajineen lisää menotaakkaa ja välillisesti myös veroastetta. Monessa maassa ajatellaan – hallituksemme tavoin – että talouskasvu syntyy siitä, kun vain julkinen valta paisuttaa budjettiaan velkarahalla, ja vieläpä tulonsiirroilla toisten piikkiin. Tämä kehityskulku ei lupaa velkaantuvalle ja ikääntyvälle Euroopalle hyvää.

Hallitus on kuitenkin ollut hidas tekemään rakenteellisia uudistuksista ja työllisyystoimia, jotka lisäisivät työnteon mahdollisuuksia. Tuoreen IMF:n arvion mukaan Suomen julkisen talouden asema jää pysyvästi heikommaksi tämän hallituksen jäljiltä. Syynä ovat jo vaalikauden alussa toteutetut pysyvät menolisäykset, epäonnistunut rakennepolitiikka sekä riittämättömät julkista taloutta vahvistavat työllisyysuudistukset. Tämä meno ei voi jatkua!

Tarvitaan perustavaa laatua olevia reformeja talouskasvun vauhdittamiseen, jotta hyvinvointi ja julkiset palvelut voivat säilyä edes nykyisellä tasolla. Suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitaan rohkeutta nähdä nykyhetkeä kauemmaksi, investoida koulutukseen ja tutkimukseen, uudistaa rakenteita niin palveluissa kuin työelämässä ja uskoa omiin vahvuuksiin – puhtaaseen luontoon, ruokaan ja kasvaviin metsiin.

Yhteiskunnan talouttakin tärkeämpi ankkuri on sen arvot. Kristillisdemokraattina uskon, että kristilliselle ihmiskäsitykselle perustava lähimmäisyhteiskunta, jossa jokaisen arvo tunnustetaan ja puolustetaan heikompiosaisia, antaa jatkossakin Suomelle parhaat eväät – niinpä rohkenen toivottaa Jumalan siunausta tulevaan vuoteen!

Hoitovelka ja valtionvelka huolestuttavat

Eduskunnan syksyn suurin ponnistus on aina tulevan vuoden budjetti. Hallituksen alkusyksystä antama yli 64 mrd:n esitys muuttui eduskunnan käsittelyssä varsin vähän: hallitusryhmät sopivat keskenään noin 40 miljoonan euron kohdennuksista. Sinällään joululahjarahojen nimellä kulkevat lisäykset ovat usein tärkeitä, kuten tänä vuonna lasten lukutaitohankkeisiin ja tiestön parantamiseen, mutta itsessään ne eivät riitä korjaamaan talouden suurta kuvaa.

Monien julkisen talouden ongelmien taustalla on väestön ikääntymisestä tuleva palvelutarpeen kasvu ja huoltosuhteen heikkeneminen eli ns. kestävyysvaje. Ilman syntyvyyden nousua tilanteeseen ei ole muutosta nähtävillä edes pitkällä tähtäimellä. Suomi kulkee kohti hidasta näivettymistä, jota leimaa ikääntyvä väestö, korkea julkinen velka sekä talouden hidas uudistumiskyky. Lisäksi suomalaiset kotitaloudet ovat varsin pääomaköyhiä ja velkaantuneita.

Koronakriisin keskellä oli toki perusteltua lisätä julkista velkaa nopeasti, mutta nyt lyhyen nousukauden aikana velanottoon ja budjettikehysten venyttämiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Lisäksi nykyhallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline todennäköisine seuraajineen lisää menotaakkaa ja välillisesti myös veroastetta.

Suomalaiset ovat huolissaan julkisen velan kasvusta. Vaikka valtio saa yhä lainaa nollakorolla, ei tulevaisuudesta voi olla varma. Huomisen eväitä ei voi syödä tänään.

Keskellä koronakriisiä hallitus on vienyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta maaliin koronapandemian yhä kuormittaessa terveydenhuoltoa merkittävästi. Hallituksen sote-uudistuksessa on korostunut hallinnollinen uudistus palveluiden parantamistavoitteen sijaan.

Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle paljon kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa. Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja ankaran työn tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Mitoituksilla ja kriteereillä tämä ei tapahdu — siihen tarvitaan rahaa. Tämä onnistuu vain työn, kasvavien yritysten ja työpaikkojen kautta.

Hallitus on kuitenkin ollut hidas tekemään rakenteellisia uudistuksista ja työllisyystoimia, jotka lisäisivät työnteon mahdollisuuksia. Hallituksen olisi tässä tilanteessa pitänyt perua sellaiset hallitusohjelman hankkeet, jotka lisäävät pitkällä aikavälillä kuntien, yritysten ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa, byrokratiaa ja hallintoa hyvinvoinnin kustannuksella.

KD:n vaihtoehto esittää ensi vuoden talousarvioon voimakasta panostusta hoitojonojen purkuun ja lisähoitohenkilökunnan palkkaamiseen. Kannamme erityistä huolta myös vanhustenhoidon tilasta, omaishoitajista ja mielenterveystyön resurssipulasta. Maaseudun asukkaiden ja vientiteollisuuden tukemiseksi KD esittää maltillista polttoaineveron sekä lämmityspolttoaineiden veronkevennystä, hallituksen tekemän veronkiristyksen perumista. Pidemmällä tähtäimellä verouudistuksen tavoitteena pitää olla työn verotuksen keventäminen eikä kiristäminen, joten ehdoton ei hallituksen valmistelemalle maakuntaverolle.

Hoitovelka ja valtionvelka huolettaa suomalaisia – KD kritisoi hallituksen ensi vuoden budjettia

Kristillisdemokraatit esittää ensi vuoden talousarvioon voimakasta panostusta hoitojonojen purkuun ja hoitohenkilökunnan palkkaamiseen.

Sari Essayah on tänään jättänyt valtiovarainvaliokunnassa hallituksen budjettimietintöön vastalauseen, jossa kannetaan huolta myös kestävyysvajeesta. Monien julkisen talouden ja palveluiden ongelmien taustalla on ikääntyvän väestömme aiheuttama huoltosuhteen heikkeneminen ja palvelutarpeen kasvu. Suomi kulkee kohti hidasta näivettymistä, jota leimaa ikääntyvä väestö, korkea julkinen velka sekä talouden hidas uudistumiskyky. Ilman syntyvyyden nousua tilanteeseen ei ole muutosta nähtävillä edes pitkällä tähtäimellä. KD esittää lapsilisiin 10 euron tasokorotusta vuoden 2022 alusta lähtien.

– Koronapandemia aiheutti ennennäkemättömän hoitovelan ja pahensi ennestään kriisissä olevan terveydenhuoltomme tilaa. Hoitorästit, olivat ne sitten tekemättä jääneitä syöpäseulontoja, huoltamattomia hampaita tai jonoa mielenterveyspalveluissa, tulevat pidemmän päälle kalliimmaksi kuin hoidon tarjoaminen ajoissa. Suomalaiset on hoidettava kuntoon ja Suomi saatava liikkeelle.

Terveydenhuoltoon tarvitaan lisää hoitajia ja raskaan työrupeaman tehneestä henkilökunnasta on pidettävä huolta. Mitoitukset ja hoitotakuut jäävät kuolleiksi kirjaimiksi ilman riittäviä taloudellisia panostuksia henkilökunnan palkkaukseen ja työhyvinvointiin. Ilman hyvinvoivaa terveydenhuollon henkilökuntaa ei ole toimivaa julkista terveydenhuoltoa, todetaan KD:n budjettivastalauseessa.

Myös sote-uudistus lisää terveydenhuollon taakkaa. Sen aikatauluissa ei ole haluttu joustaa, vaikka haasteet mm. tarvittavien tietojärjestelmien uusimisessa ovat merkittävät suuressa osassa maata. Hallituksen sote-mallissa on korostunut hallinnollinen uudistus palveluiden parantamistavoitteen sijaan.

Velkaantuminen huolettaa suomalaisia

Suomalaiset ovat aiheellisesti huolissaan myös julkisen velan kasvusta. Vaikka valtio saa yhä lainaa nollakorolla, ei tulevaisuudesta voi olla varma. Koronakriisin keskellä oli perusteltua lisätä julkista velkaa nopeasti, mutta nyt lyhyen nousukauden aikana velanottoon ja budjettikehysten venyttämiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Myös suomalaiset kotitaloudet ovat varsin pääomaköyhiä ja velkaantuneita.

– Lisäksi nykyhallituksen hyväksymä EU:n elpymisväline todennäköisine seuraajineen lisää menotaakkaa ja välillisesti myös veroastetta. Kun oikeudelliset puitteet yhteisvastuullisten rahanjakomekanismien luomiseen on EU:ssa löydetty, on todennäköistä, että tällä tiellä jatketaan.

Juuri nyt työvoimapula rajoittaa monien vientiyritysten kasvua ja vaivaa myös hoiva-alaa ja muun muassa varhaiskasvatusta. Nopeita ratkaisuja työvoimapulaan olisi helpottaa opiskelijoiden työssäkäyntiä tekemällä opintorahan tulorajoihin tasokorotus, parantaa työttömien mahdollisuuksia osa-aikatyöhön työttömyysturvan suojaosaa korottamalla, jouduttaa työmarkkinoille paluuta porrastamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa sekä lisätä panoksia oppisopimuskoulutukseen. Lisäksi KD ehdottaa Viron mallin mukaisen yrittäjätilin käyttöönottoa.

Maaseudun asukkaiden ja vientiteollisuuden tukemiseksi KD esittää maltillista polttoaineveron sekä lämmityspolttoaineiden veronkevennystä, eli hallituksen v. 2020 tekemän veronkiristyksen perumista. Pidemmällä tähtäimellä verouudistuksen tavoitteena pitää olla työn verotuksen keventäminen ja verotuksen painopisteen siirtäminen terveydelle ja ympäristölle haitallisiin tuotteisiin. Yritystoimintaa KD vauhdittaisi myös nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 20 000 euroon.

KD eduskuntaryhmä kantaa huolta myös vanhustenhoidon tilasta, omaishoitajista ja mielenterveystyön resurssipulasta. KD lisäisi 50 miljoonaa euroa vanhustenhoidon ja saattohoidon tason parantamiseen. Omaishoidon tuki esitetään muutettavaksi verovapaaksi tuloksi ja terapiatakuun toteuttamiseen tarvitaan riittävä rahoitus. Vastoin eduskunnan selkeää tahtotilaa hallitus on edelleenkin jättänyt ruoka-apua jakavien yhdistysten pysyvän tuen pois talousarviostaan. KD vaatii ruoka-avulle pysyvää määrärahaa sekä selkeitä käytäntöjä ja sääntöjä tuen jakamiseen. KD eduskuntaryhmä palauttaisi myös keliaakikkojen ruokavaliokorvauksen. Em. esitykset sisältyvät KD:n vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2022.

Hajoaako hallitus EU-pöytiin?

Marinin hallituksen koetinkiveksi näyttää muodostuvan sen kykenemättömyys muodostaa kantojaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaan.  Joku voisi kuvitella, että oppositiopuolueen puheenjohtajana hykertelisin tyytyväisyyttä, mutta kyseessä on kansallisesti aivan liian tärkeät asiat, jotta hallituksen eripurasta iloitsisi.

Hallitus nimittäin vaarantaa päättämättömyydellään ja riitaisuudellaan koko suomalaisen metsä- ja biotalouden tulevaisuuden. Pääministerin tulisi johtaa Suomen EU-politiikkaa, mutta hän sallii vihreiden ja vasemmistoliiton poliittisen poseerauksen eikä anna riittävää selkänojaa vastuuministerille EU-pöytiin.

Hallitus tuhlasi kestävän rahoituksen taksonomia-asetuksessa ennakkovaikuttamisajan, kun se ei pystynyt ajoissa muodostamaan kantaansa metsätalouden kriteereihin. Kesällä sentään oli muodostettu kanta ydinvoimaan samaisessa asetuksessa, mutta se päätettiin huolellisesti salata oletettavasti vihreille ja vasemmistolle kiusallisena asiana. Samalla tuli ennekuulumattomalla tavalla sivuutettua eduskunnan informointi- ja tiedonsaantioikeus.

EU-pöydissä päätöksenteossa ei ole hallitus-oppositioasemaa, vaan samanmielisten koalition löytäminen omien kantojen ajamiseksi on keskeistä. Tämä useiden kuukausien momentum hukattiin, kun hallituksella ei ollut kantaa asiassa. Vielä nolompaa oli, kun kiireinen asian vastuukomissaari McGuinness oli kutsuttu vierailulle, mutta hallitus oli edelleen ilman omaa edistettävää kantaa.

Vaikka komissaaria juoksutettiin metsissä ja ydinvoimaloissa, niin nyt Brysselissäkin tiedetään, että suomalaisen metsätalouden kestävyyttä on syytä epäillä, kun edes oma hallitus ei sitä yksimielisesti puolusta. Ensi keväänä voikin sitten antaa taksonomian seuraavat ympäristökriteerit, jotka täyttääkseen metsänomistajien tulisi mm. jättää 20 prosenttia metsistään talouskäytön ulkopuolelle, laittaa vesistöjen varsille 30–60 metrin suojakaistat, kasvattaa metsissään sopivassa suhteessa erilaisia puulajeja ja jättää hakkuissa säästöpuiksi kymmenen prosenttia!

Tämä rahoitusasetus uhkaa suomalaista metsänomistajaa, koska se pahimmillaan heikentää metsätalouden investointimahdollisuuksia ja on ennen kaikkea periaatteellisesti väärin, että EU alkaa säännellä rahoituskriteerien kautta suomalaisia metsiä, jotka eivät edes kuulu sen toimivaltaan.

Kaiken kaikkiaan kestävän rahoituksen kriteereissä on ympäristönäkökulman tuominen rahoitusmarkkinalainsäädäntöön ongelmallista, koska riskejä arvotetaan ympäristöperusteilla. Kuitenkaan missään ei ole osoitettu, että ns. vihreiden sijoitusten kokonaistaloudelliset riskit poikkeaisivat muiden vastaavien sijoitusten riskeistä. Lieneekö kukaan pohtinut sitä, miten tulevaisuudessa alhaisemmat viherpestyt riskipainot voivat vielä johtaa kasvaneisiin rahoitusmarkkinariskeihin ja vääriin arvioihin vakaavaraisuudesta.

Taksonomia-eripuran lisäksi hallitukselta puuttuu veropohjan laajentamiseen  kanta jo neuvotteluissa olevaan Fit for 55-pakettiin kuuluvassa uudelleenlaaditussa energiaverodirektiivissä. On enemmän kuin huolestuttavaa, ettei hallitus pysty kertomaan, onko Suomen edun mukaista laajentaa veropohja koskemaan mm. uusiutuvaa ja kestävyyskriteerit täyttävää biomassaa vai ei!

Uuden bioenergiaveron piiriin tulisivat mm. vety, turve, biomassaan perustuvat polttoaineet kuten polttopuu ja puuhiili yli 5 megawatin laitoksissa. Bioenergiavero ei myöskään tekisi eroa energiapuun ja kuitupuun välillä. Kaiken huipuksi biomassa päätyisi korkeampaan veroluokkaan kuin osa uusiutumattomista energialähteistä, vaikka samanaikaisesti EU pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta.

Kun EU:sta pukkaa näin järjettömiä ja sekavia esityksiä, Suomi tarvitsisi nyt kipeästi hallituksen, joka pystyy puolustamaan kansallisia etujamme.

 

Kuulutko pyhien porukkaan?

Suomessa pyhäinpäivä on säilynyt arvokkaana vainajien, marttyyrien ja pyhimysten muistopäivänä.  Angloamerikkalainen halloween -kulttuuri on vasta viime vuosikymmeninä löytänyt meilläkin jalansijaa. Eipä silti, että lasten ”karkki tai kepponen”- kierroksista kukaan suuremmin hermostuisi, mutta syvimmiltään pimeyden juhlimisessa on jotain makaaberia.

Ei liene liikaa hiljentyä yhdeksi juhlapyhäksi elämän rajallisuuden edessä. Pyhäinpäivän kynttilämeri haudoilla on vaikuttava näky. Se muistuttaa siitä, että valo voittaa pimeyden ja elämä kuoleman. Perillä ei kerran ole kärsimystä, ei surua eikä kyyneleitä.

Monilla meillä on omat suosikit taivaslaulujen ja – virsien osastossa. En ole itse koskaan pahemmin haikaillut kristallivirran, päärlyporttien tai kultaisten kävelykatujen perään. Sen sijaan olen tavannut itseni hyräilemästä Think Twicen laulua, jossa taivaskaipuu irrottaa meidät, paljastetut syntisäkit, tämän puoleisessa vallitsevasta laskelmoinnista, kiipimisestä ja hyödyntavoittelusta:

”Ei siellä kukaan kysy papereita, eikä mihin kerhoon kuulutaan, ei siellä tarvii enää laskelmoida, mitkä ihmissuhteet kannattaa. Siel’ ei ole enää kyyneleitä, siel ei turvauduta valheisiin. Siellä on vain joukko eksyneitä, jotka taivaan kotiin noudettiin.”

Autuaitten ja pyhien joukko onkin hengessään köyhää ja resuista sakkia, pikemmin publikaaniosastoa kuin kirjanoppineita. Alkuseurakunnan ajoista lähtien me kristityt olemme olleet erilaisten reppanoiden ja vajavaisten joukko, jonka varassa kuitenkin lepää maailman tärkeimmän uutisen, evankeliumin, eteenpäin vieminen.

Lähes kaikki Uuden Testamentin Paavalin kirjeet on osoitettu alkuseurakuntien ”uskoville pyhille”, vaikka seuraavilla riveillä ojennetaan ja opastetaan, huokaillaan ja moititaan, selvitellään erimielisyyksiä ja ollaan erotuomarina.

Sananlaskuissa sanotaan, että ”kivi kiveä hioo, ihminen toistansa”. Meidät on tarkoitettu elämään lähimmäistemme keskellä ja palvelemaan omalla paikallamme, pyhän yhteisen seurakunnan pienenä osana. Kristittyjen keskinäisiä kinasteluita seuratessa tosin tuntuu, että tämäkin totuus on unohtunut. Elämä vajavaisena toisten keskeneräisten joukossa saattaa kyllä aika-ajoin muistuttaa mieleen enempi norsujen vihkikaavan kehotuksen: kärsikää toisianne!

Jos jotain tässä kristityn vaelluksessaan on oppinut, niin sen, ettei pyhyys ole meissä tai poisnukkuneissa kirkkoisissä, vaan Jumalan armossa. Hän valitsee heikot, syntiset ja haavoitetut. Isän kärsivällisyydellä Hän hoitaa, kasvattaa ja varustaa meitä Hengellään. Jumalan työtovereina saamme puolestaan olla avaamassa lähimmäisille tulevaisuuden ja toivon näköaloja.

Arjessaan uupuneelle lähimmäiselle evankeliumia on se, ”ettei särkynyttä ruokoa muserreta eikä suitsevaa kynttilää sammuteta”. Riittämättömyyden kokemus tuo meidät armon mahdollisuuksien alle. Me rikkinäiset ja keskeneräiset kelpaamme, koska mitta on täytetty puolestamme.

Hyvinvointia vai byrokratiaa rakentamassa?

Sote- uudistuksen myötä yli puolet kuntien vastuista ja verotuotoista siirtyy uusille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet saavat uusien tehtäviensä hoitamiseen rahoituksen valtiolta, joka puolestaan vähentää ne parikymmentä miljardia kuntataloudesta.

KD:n tavoitteena on terveempi Suomi, jota kohti pyrimme panostamalla ennaltaehkäisyyn ja terveyden ylläpitoon, nopeaan palveluihin pääsyyn, henkilöstön hyvinvointiin ja tiedolla johtamiseen.

Resursseja ei saa hukata kasvavan hallinnon rattaisiin, eikä uusia veroja pidä luoda kasvattamaan kansalaisten verotaakkaa. Hallintoon käytettyjä verovaroja pitää käyttää vastuullisesti ja fokus tulee olla palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantamisessa.

Hyvinvointialueen palveluja järjestettäessä on tuottajaksi valittava paikallisen arvion mukaan paras, laadukkain ja kustannuksiltaan järkevin toimija. On muistettava, ettei julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Fiksuilla julkisilla hankinnoilla edistetään kaiken lisäksi oman alueen työllisyyttä ja elinvoimaa.

Uudet valtuustoryhmät eivät tarvitse tukea poliittiseen toimintaan ryhmärahojen muodossa. Monien alueiden valmistelussa suurilla puolueilla tuntuu olevan kiireellisempien asioiden joukossa satojen tuhansien eurojen jakaminen omille valtuustoryhmilleen. Hyvinvointialueista ei saa muodostua piilopuoluetuen rahoituslähteitä. Hyvinvointialueelle ei pidä myöskään perustaa turhia virkoja, jotka sitten täytettäisiin poliittisina nimityksinä. Raskaan hallinnon sijaan on panostettava hoivahenkilöstön saatavuuteen ja työhyvinvointiin.

Aluehallinnossa on myös suuri demokratiavaje. Lähes joka alueella noin puolet äänistä annetaan alueen keskuskaupungissa, ja hallituksen malli ei tätä valitettavasti tunnista. Kyyti on kylmää pienille kunnille, kun iso osa Suomen kunnista jää ilman edustajaa aluevaltuustoissa.

KD:n mielestä haastetta on taklattava monipuolisella lautakuntarakenteella, jotta kaikista kunnista saadaan edustus aluehallintoon. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä ei myöskään pidä tehdä yksinkertaisella enemmistöllä eikä ilman maaseutuvaikutusten arviointia.

Monissa kunnissa pelätään, että tulevat hyvinvointialueet karsivat rahapulassa vanhusten ja vammaisten palveluasumista pienemmistä kunnista ja keskittävät sosiaalipalvelut suuriin yksiköihin. Tämä tarkoittaisi monen kohdalla siirtoa kauas omaisista, ja käytännössä mahdottomuutta olla päivittäin läsnä arjessa. Kristillisdemokraattien mielestä ikä tai vamma ei saa rajoittaa ihmisen oikeutta valita asuinpaikkaansa eikä palveluasumisen asiakkaita saa kohdella sote-uudistuksen heittopusseina. KD lähtee aluevaltuustoihin puolustamaan oikeutta asumiseen ja hoivaan omassa kotikunnassa.

Julkisuudessa on kritisoitu kuntapäättäjien ja kansanedustajien asettumista ehdolle aluevaaleissa ja pyrkimistä toimimaan useammalla hallinnon tasolla. Mielestäni vielä oudompaa on, jos nämä päättäjät revittäisiin jostain tyhjiöstä ilman aikaisempaa kokemusta julkishallinnosta ja luottamustehtävissä toimimisesta.

Niiden, jotka kritisoivat päättäjien toimista usealla tasolla, olisi syytä muistaa, että nämä vaalit on tuotu kesken kauden, ja vuodesta 2025 ehdokas voi yhtä aikaa toteutettavissa kunta- ja aluevaaleissa päättää, missä vaaleissa on ehdolla. Kun jokaisen meidän kotikuntamme keskeinen palvelu sosiaali- ja terveystoimi siirtyy hyvinvointialueille, on keväällä valituille kunnallisille päättäjille luontevaa pyrkiä vaikuttamaan paitsi oman kunnan, niin myös koko alueen ratkaisuihin ja lähipalveluiden säilymiseen ja laatuun.

Juuri nyt on aika lähteä vaikuttamaan, sillä ensimmäisellä kierroksella aluevaltuustot tekevät strategiset ratkaisut, luovat lautakuntarakenteen ja kirjoittavat hallintosääntönsä. Myöhemmin päätökset ja valinnat ovat hienosäätöä.