Ajankohtaista

RSS

Hallituksen ”huldahuoleton”-meno jatkuu

Valtiovarainministeri Matti Vanhasen esittelemä ehdotus ensi vuoden talousarvioksi jatkaa hallituksen huoletonta rahakäyttöä. Tuiki tarpeelliset työllisyyspanostukset puuttuvat, mutta sen sijaan rahoja kylvetään sinne tänne omiin ideologisiin lempihankkeisiin.

Yleensä valtiovarainministeriön budjettipohja on tiukka, ja sitten budjettiriihessä ministeriöt tappelevat siihen lisämiljoonansa. Nyt kuitenkin valtiovarainministeri Vanhanen totesi heti alkuun, että kaikki täysin eri olosuhteissa laaditun hallitusohjelman menot toteutetaan sovitusti eikä niistä olla karsimassa.

Lisäksi koko budjetin tulopuolen veropohjaoletus perustuu siihen, että koronaepidemia talttuu ja veronmaksuun lykkäystä hakeneet yritykset suoriutuvat maksuistaan hallituksen vaatimien korkojen kera.

Työllisyystoimien puuttumisen lisäksi edes työttömien määrän kasvuun ei olla varauduttu. Syksyn suhteen ollaan vielä aivan alussa, ja lomautusten lopullinen kohtalo ratkeaa tulevien viikkojen aikana.

Sen sijaan kaikki hallituksen hellimät ”tulevaisuusinvestoinnit”, joista suurin osa on normaalia julkisen sektorin menonlisäystä, ollaan toteuttamassa. Kun niihin ei voida käyttää aiotusti valtion omaisuuden myyntiä, aiotaan EU:n elpymis- ja palautumisvälineen rahat ohjata muunmuassa alle 25-vuotiaiden ilmaisen ehkäisyn kokeiluun.

Kun Suomi käyttää rahojaan näin budjetin paikkailuun, on vaikea kritisoida Espanjaa perustulokokeilusta tai Italiaa arvonlisäveron alennuksesta. Nettomaksajamaana maksamme sitten nämä eri maiden budjettien kokeilut monin verroin takaisin.

Julkisen puolen menonlisäykset kasvattavat velkaantumista, samalla asumisen ja liikkumisen kulut kasvavat ja palkansaajien ostovoimaa nakertavat sosiaaliturvamaksut nousevat. Budjetin vasemmistolainen painotus näkyy juuri siinä, että yksityiskulutusta lisäävän veroelvytyksen sijaan palkansaajien verotus on kiristymässä. Veroelvytystä tarvottaisiin kipeästi kotimaassa, mutta sen sijaan hallitus tekee sen EU-elpymisrahaston kautta välillisesti Italiassa.

Budjettiesitys pitää sisällään myös malliesimerkin lobbauksen tehosta. Vihreiden vaatimuksesta esitetään työsuhdepolkupyörille 750 euron vuotuista verotukea.

Tämä uusi aukko veropohjaan tehdään keskellä talouskriisiä, kun menosäännön jo pitäisi suitsia ylimääräistä kulutusta. Kyseessä on myös aluepoliittinen tuki, koska vähemmän on Tampere-linjan pohjoispuolella mahdollisuuksia talvifillarointiin ja maaseudun pitkiin työmatkoihin pyörällä hupenisi toinen työpäivä.

Pyöräteollisuus on jo ilmoittanut, että laadukkaan sähköpyörän pari vuotiseen leasing-sopimukseen ehdotettu tuki on aivan mitätön, tuplat pitäisi saada. Tällä esityksellä verovaroin hankitaan Etelä-Suomeen hulppeat sähköpyörät kaikille jo muutenkin pyöräileville ja pyörien hinnat nousevat sitten jokaiselle.

Kiitostakin hallitukselle voi antaa jo tässä vaiheessa sähköveron laskusta, jotta yritykset pääsisivät edes sen suhteen samalle viivalle kuin kilpailijamaissa, samoin laiva- ja rahtiliikenteen väylämaksujen puolittamisella vauhditetaan vientiä. Inha tosiasia kuitenkin on, että teollisuuden tilauskannat riippuvat koko maailmantalouden kehityksestä, ei vain omista toimista.

Kuten Vanhanen totesi, Suomella ei ole varaa samanlaisiin menetyksiin kuin keväällä, vaan koronan torjunta on talouspolitiikan ydintä. Siksi koronatoimissa ideologiset syyt eivät saisi enää estää yksityissektorin kapasiteetin käyttöönottoa, johon kevään lisäbudjetissa tehtiin jopa varaus.

Testauskapasiteetin pullonkaulojen purkaminen, kasvomaskien kustantaminen vähävaraisille ja liikennevalomallin mukainen karanteeni ulkomailta palaaville ovat pieni hinta siitä, että yhteiskunnan laajempi sulku tällä kertaa vältettäisiin.

EU-sovusta lihava riita

EU-maiden johtajien sopima historiallisen suuri 750 miljardin elpymispaketti ja ensimmäistä kertaa osin yhteisvelalla rahoitettu EU-budjetti ovat nyt ns. jälkipelin kohteena. Kuka sai ja kuka hävisi, oltiinko litran mittana ja vietiinkö Suomea kuin kuoriämpäriä Brysselin yössä?

Tosiasia on, että Suomi onnistui pitämään nykyisen tason maatalousrahoissa ja torjumaan niihin esitetyn 400 miljoonan euron leikkauksen sekä säilyttämään Itä- ja Pohjois-Suomen harvanasutuksen tuen ja saamaan siihen 100 miljoonaa euroa. Sekä elpymisrahastossa että monivuotisessa rahoituskehyksessä Suomi on kuitenkin miljardien nettomaksaja; elpymisrahastossa 3,4 mrd. euroa ja budjetissa 5,9 mrd. euroa miinuksella.

Marinin hallituksen neuvottelutaktiikkaa ei voi pitää erityisen onnistuneena, kun jo lähtiessä kerrottiin, että sovun saaminen on keskeisintä ja olemme ”avoimen rakentavia”. Suomi liepeili miljardien jäsenmaksualennukset saanutta niukkaa maanelikkoa, mutta ei itse niitä tohtinut vaatia. Lisäksi hallitus käytti neuvottelupääomaa oikeusvaltioperiaatteen korostamiseen, vaikka tiedossa oli, että muotoilusta tulee lopulta sellainen, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Neuvotteluiden suurin asia on kuitenkin EU-budjetin rahoituksen muuttuminen. Nyt ensimmäistä kertaa unionin budjettia rahoitetaan yhteisvelalla, jota käytetään paitsi toimintamenoihin eri politiikkasektoreilla niin myös tulonsiirtoihin jäsenmaille.

Moni on äimistellyt, miten tämä on mahdollista, kun perussopimusten piti estää budjetin rahoittaminen velalla ja no-bail-out-säännöksen yhteisvelka ylipäätään. Neuvoston oikeuspalvelu joutuikin varmaan venyttämään luovuuden uudelle tasolle perustellessaan, ettei kyseessä ole suora budjetin lainoittaminen, kun rahat kiertävät elpymisvälineen kautta. Ensin lainamiljardit jaetaan parin seuraavan vuoden aikana avustuksena taloutensa heikosti hoitaneille Etelä-Euroopan maille. Sitten pääsemme seuraavan 40 vuoden ajan maksamaan velkaa takaisin kasvaneina jäsenmaksuina ja uusina EU-veroina. EU:n näkökulmasta monivuotinen rahoituskehys siis muuttaa velatkin saataviksi!

Tosin verotusoikeudenkin piti kuulua vain jäsenvaltioille, mutta sen naamioiminen ympäristö- tai ilmastomaksuiksi takaa läpimenon. Suomalainen verokarhu saisi ottaa oppia; miksi maksamme tylsiä tulo- ja pääomaveroja, kun voisimme iloisesti maksaa hankkimisen ja omistamisen taakasta vapauttavia maksuja!

EU-ratkaisun puolustajat ovat halunneet alleviivata päätöksen kertaluonteisuutta. Portti on kuitenkin nyt avattu yhteiselle lainanotolle. Valittu oikeusperusta on sellainen, johon voidaan jatkossakin vedota uuden talouskriisin koetellessa – ennemmin tai myöhemmin.

Hämmentävintä tässä kaikessa on, kuinka helposti korona-kriisin vanavedessä runnottiin läpi yhteinen velka, EU-budjetin paisuttaminen ja EU-verot, jotka kaikki ovat tähän mennessä olleet kauhistus lystin maksaville nettomaksajamaille. Komission nerokas suunnitelma niitata EU-budjetti ja elpymisrahasto samaan pakettiin mahdollisti nuivienkin jäsenmaiden taivuttelun perussopimuksia luovasti tulkitseva esityksen taakse.

On toki tärkeää, että Euroopan talous kykenee elpymään ja sisämarkkinat toimivat. Suomen kaltaiselle viennistä riippuvaiselle maalle se on sanomattakin selvää.

Kriisin varjolla on kuitenkin vastuutonta lähteä mukaan esityksiin, jotka muuttavat unionin perusluonnetta siitä, mihin olemme aikoinaan EU-jäsenyydessä sitoutuneet. Velka-, tulonsiirto – ja verounioni ei vastaa huutoomme toimivista sisämarkkinoista ja turvallisuudesta. Toistuvat ”luovat ratkaisut” perussopimusten rajamailla uhkaavat koko eurooppalaista yhteistyötä ja nakertavat unionin uskottavuutta – jos siitä vielä jotain oli jäljellä.

Elpymisrahasto vie velkaunioniin

Perjantaina julkistettu EU:n muokattu versio 750 miljardin elpymisrahastosta ja monivuotisista rahoituskehyksistä on kaukana Marinin hallituksen neuvottelutavoitteista. Esitys ei tuo Suomen toivomaa pienennystä elpymisrahaston kokoon ja jättää suorien tukien kahdenkolmasosan suhteen lainamuotoisiin avustuksiin nähden ennalleen. Lisäksi perustuslakivaliokunnankin kritisoimat periaatteelliset budjettisuvereniteetin ongelmat säilyvät.

Yhteinen velka, EU-budjetin paisuttaminen ja EU-verot ovat tähän mennessä olleet kauhistus lystin maksaville nettomaksajamaille. Nyt kuitenkin komission suunnitelma niitata EU-budjetti ja elpymisrahasto neuvotteluissa samaan pakettiin mahdollistaa nuivien jäsenmaiden taivuttelun perussopimuksia luovasti rikkovan esityksen taakse.

Kompromissiesityksessä monivuotista rahoituskehystä eli EU-budjettia on viilattu lähemmäksi nettomaksajamaiden noin prosentin BKT-tavoitetta. Leikkaus on kuitenkin lähinnä kosmeettinen, sillä samojen budjettimomenttien kautta on tarkoitus kanavoida yhteisellä velalla rakennettavan elpymisrahaston tukea. Lisäksi satojen miljoonien jäsenmaksualennukset säilyvät mailla, jotka ovat niitä älynneet vaatia.

Jäsenmaksualennusten säilymisen lisäksi niukaksi nelikoksi itsensä asemoineet Itävalta, Hollanti, Ruotsi ja Tanska vaativat lukuisia muutoksia komission esitykseen. Suomi puuttuu tästä joukosta, sillä olemme neuvotteluissa ”avoimen rakentavia” kuten Marinin hallitus linjasi. Suomelle mm. maataloussaanto on elintärkeä, ja ainakaan tämä esitys ei vielä ole kompensoimassa aiempia momenttileikkauksia. Jos hallituksen taktiikka on luottaa neuvotteluiden viimeisten tuntien iltalypsyyn ns. kirjekuorirahoista, on se melkoista riskin ottamista.

Kokonaispaketissa monivuotista rahoituskehystä suuremmat ongelmat ovat edelleen elpymisrahaston puolella. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa varsin todennäköisesti siihen, että nyt kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan lisätä. Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi. Muovi-, digi- ja erilaisia ilmastoveroja jo kaavaillaan, ja Euroopan parlamenttiin perustettiin juuri oma verotukseen keskittyvä alivaliokunta. Rakenteita siis pystytetään, vaikka EU:lla ei ole verotusoikeutta, vaan se on ainakin tähän saakka ollut jäsenmaiden käsissä.

Elpymisrahaston jakokriteerit pienellä viilauksellakin painottavat koronakriisin sijaan enemmän finanssipoliittisen elvytyksen tarvetta maissa, jotka eivät siihen kehnon taloutensa takia itse pysty. Valitettavasti markkinakuri jäsenvaltioiden talouden tervehdyttämiseksi heikentyy edelleen, kun Italian ja Espanjan veronalennukset ja perustulomallit rahoitetaan muilla mailla.

Marinin hallituksella tulisi olla rohkeutta vaatia EU-budjetin ja kriisitoimien pitämistä erillään, ja jälkimmäisen rajaamista siihen halukkaille – niin maksajille kuin saajille. Viime kädessä kyse on siitä, haluammeko tehdä itsenäistä budjettipolitiikkaa vai olla komission vasalleja.

Hei, me muutetaan historia!

Koronakriisin hellittämisen on voinut päätellä paitsi THL:n tilastoista, myös uutisotsikoista. Kuolemanvaaran väistyessä keskiössä ovat Eskimo-puikot, Uncle Ben´sit, sukupuolittuneet ammattinimikkeet ja onnettomasti siteeratut kirjallisuusviitteet seitsemänkymmenen vuoden takaa.

Joidenkin mielestä loukkaamattomuuden ajan hengen nimissä kaikista sukupuolittuneista sanoista kuten tyttö, poika, mies, nainen, äiti ja isä tulisi luopua ja puhua vain henkilöistä ja vanhemmista.

Vihapuhekäräjiä viritellään Raamattu-siteerauksista ja Mannerheimin patsasta vaaditaan syrjään ”tiedostavimman” nuorison taholta.

Lieneekö sitten ollut enemmän vai vähemmän tiedostavaa nuorisoa, joka katsoi asiakseen väkivallan ja kivien heittelyn suomalaista poliisia kohti purkaakseen kiukkua amerikkalaisen poliisin väärinkäytöksistä. Siinä taisi myös mennä sivullisten omaisuutta paloiksi samassa rytäkässä.

Joissakin maissa patsaita on kaadettu ja elokuviin ja kirjoihin laitettu varoitustekstejä sisällön sopimattomuudesta tämän päivän normeihin.

Eipä ihme, että monella on tullut mieleen orwellilainen dystopia-yhteiskunta, jossa ”jokainen kirja on kirjoitettu uudestaan, jokainen taulu maalattu uudestaan, jokainen patsas, katu ja rakennus nimetty uudestaan, jokainen ajankohta muutettu toiseksi. Historia on pysähtynyt”

Ihmiskunnan historia on täynnä käsittämättömiä raakuuksia ja julmuuksia, orjuutta ja hyväksikäyttöä, sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan. Häviävätkö ne, jos alamme sensuroimaan tämän päivän normistolla tapahtunutta? Eikö juuri historian säilyttäminen ja tunteminen ole paras tapa edes yrittää estää sitä toistamasta itseään?

Onko nykyihminen niin sivistymätön, että hän ei ilman varoitustekstejä ymmärrä Tuulen viemää -elokuvan kertovan Yhdysvaltojen sisällissodasta ja sen ajan orjuudesta juurikin menneen ajan ihmisten mielenmaisemaa kuvaten?

Ikinä ei ainakaan omaan päähäni pälkähtänyt Pieni talo preerialla- tai Tarzan-kirjoja lapsena lukiessa, että kirjojen ”villit” olisivat oma näkemykseni alkuperäiskansoista.

Lapsikin ymmärtää, että historiallisten teosten tenho on juuri siinä, että ne kuvaavat menneen maailman maailmankuvaa.
Entäs patsaat sitten? Osoittaako aikoinaan pystytetty patsas tämän ajan näkemystä vai kertooko se, että tällainenkin ihminen on joskus ollut keskeinen henkilö historian kulussa? Entä saako merkkihenkilöistä olla erilaisia näkemyksiä vai onko vain yksi oikea totuus?

Kun tähän päälle lisätään se, että some-pöyristykset voivat viedä maineen lisäksi työpaikan ja puolison, ei pian ole mielipiteiden kirjoa, vaan itsesensuurin maailma.

Tällä en puolusta minkäänlaista solvaamista, kunnianloukkauksia tai valehtelua – niitä varten meillä on rikoslaissa pykälänsä. Myrskyn silmään voi kuitenkin joutua melkein millä vain aiheella terveyssiteiden ostamatta jättämisestä lähtien, ja sitä pitää miehen sitten pyytää anteeksi muiltakin kuin omalta vaimoltaan.

Historiassa ja nykypäivässä on paljon sellaista, jonka joku voi aina kokea häiritsevänä, loukkaavana ja vääryytenä.
Olen saanut kasvatuksen, jossa suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten näkemysten, mielipiteiden ja maailmankatsomusten olemassa olon hyväksymistä vaikkakaan ei tarvetta niiden jakamiseen.

Tänä päivänä monelle itseään liberaalina pitävälle ihmiselle tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa hyväksyä oman ”suvaitsevaisuuden” ulkopuolelle meneviä näkemyksiä. Some- ja vihapuhejahdeissa syyllistytään usein juuri siihen, mistä toista syytetään – halveksuntaan ja maalittamiseen.

Tähän aikaan kai sopisi ohjeeksi Eino Leinon Hymyilevän apollon sana: ”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi” – toimii näin sadankin vuoden päästä.

Ideologia pois koronan vastaisesta taistelusta

Kokoomus ja Kristillisdemokraatit jättivät tänään yhteisen vastalauseen hallituksen esitykseen arvonlisäverotuksen väliaikaisesta muuttamisesta.

Hallitus esittää arvonlisäverolakia muutettavaksi väliaikaisesti siten, että covid-19-tartunnan estämisessä, testaamisessa ja hoitamisessa käytettävien tavaroiden kotimaiset myynnit ja muista jäsenvaltioista tapahtuvat yhteisöhankinnat voidaan vapauttaa arvonlisäverosta. Muutos ei koske yksityisiä tuottajia paitsi kokonaisulkoistusten osalta.

– Hallitus esittää verotuskäytännölle ennalta tuntematonta rajanvetoa julkisten ja yksityisten terveyspalveluiden välillä. Koronaepidemian torjuminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien käytettävissä olevien resurssien tehokasta käyttöönottoa. Esimerkiksi merkittävä osa testauksista tehdään yksityisen toimesta ja hoitajat tarvitsevat suojavarusteita riippumatta työnantajasta, Elina Lepomäki (kok.) toteaa.

Hallituksen esityksen rajanveto perustuu tulkintaan, jonka mukaan Euroopan Komission päätös rajoittaa mahdollisuutta ulottaa verottomuus yksityiseen terveyspalveluiden tuottajaan. Vastaavaa tulkintaa ei kuitenkaan ole tehty kaikissa muissa jäsenmaissa. Moni EU:n jäsenvaltio on säätänyt 0 % verokannan tai alennetun verokannan kotimaisesti suojavarusteille ja muille koronan vastaisen toiminnan tarvikkeille.

– Ainakin Hollanti, Italia, Itävalta, Viro ja Irlanti ovat sallineet 0% verokannan joko maskeille tai suojavälineille. Nämä maat eivät tee jaottelua yksityisen ja julkisen palveluntarjoajan välillä. Suomi näyttää tulkitsevan Komission päätöstä ideologinen viitta harteillaan, Lepomäki sanoo.

Väliaikaisen verolainsäädännön tekeminen perustuen täysin uuteen rajanvetoon johtaa vääjäämättä lukuisiin rajanvetotilanteisiin ja jälkiverotusriskiin yritysten näkökulmasta. Se tarkoittaa myös Verohallinnon näkökulmasta raskasta hallintoa verovalvonnassa.

– Hallituksen esitys aiheuttaa päänvaivaa useassa kunnassa osaulkoistusten ja yhteisyritysten osalta. Esimerkiksi merkittävä osa kehitysvammaisten asumispalveluista ja vanhushoivasta tuotetaan tavalla, jossa rajanveto yksityiseen ja julkiseen hankintavastuuseen mm. suojavarusteiden ja tarvikkeiden osalta on hankalaa tai mahdotonta, Sari Essayah (kd.) toteaa.

Essayah SuV:ssa: KD ei hyväksy EU:n elpymissuunnitelmaa – esityksessä on monia vakavia ongelmia

KD ei hyväksy EU:n elpymissuunnitelman sisältämää esitystä suorien avustusten jakamisesta eikä yhteisvastuullisesta lainanotosta. Esityksessä on monia vakavia ongelmia.

Kristillisdemokraattien edustajana eduskunnan suuressa valiokunnassa toimiva kansanedustaja Sari Essayah toteaa tänään jättämässään eriävässä mielipiteessä (E 64/2020) valiokunnan lausuntoon, että EU-tason koronatoimenpiteiden osalta tulisi pitäytyä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa. Myös EKP:n rahapolitiikan löysentäminen auttaa akuutissa tilanteessa.

– Toteutuessaan elpymisrahastosta seuraisi merkittäviä periaatteellisia muutoksia unionin toimintaan. Elpymisrahasto sisältää lukuisia ongelmakohtia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista.

Uudessa rahoitusjärjestelyssä jäsenmaiden sijaan unioni ottaisi lainaa, ja siitä vastaisivat viime kädessä jäsenvaltiot yhteisvastuullisesti. Kuitenkin EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Artiklassa 125 jäsenvaltioita ja unionia kielletään ottamasta vastuulleen jäsenvaltioiden velkoja ja muita vastuita.

Kaikista ongelmallisimman kohdan muodostaa artikla 310, jonka mukaan unionin talousarvion pitää olla tasapainossa eikä se saa näin ollen rahoittaa toimintaansa velaksi.

– Oikeusoppineet ovat arvioineet, että esitetyt muutokset vaativat muutoksia nykyiseen perussopimusten järjestelmään.

Komission ottaman velan takaisinmaksu alkaisi vasta alkavan rahoituskehyskauden jälkeen vuonna 2028 ja kestäisi vuoteen 2058 asti. Unionin velka maksettaisiin pois korotetuilla, tulevilla jäsenmaksuilla ja mahdollisilla uusilla omilla varoilla vuosina 2028-2058. Esitys voisi näin rajoittaa Suomen budjettisuvereniteettia.

Essayah toteaa eriävässä mielipiteessään, että elpymisrahasto merkitsisi suurta harppausta kohti EU-tason finanssipolitiikkaa.

– Elpymisrahaston päätavoite on mahdollistaa finanssipoliittinen elvytys maissa, jotka eivät siihen oman taloudellisen tilanteensa takia hyvin itse pysty.

Elpymisrahastosta annettaisiin suoria avustuksia ja takauksia yhteensä 500 miljardin euron arvosta.

– Pidän hälyttävänä, ettei elpymisrahastoon sisältyvään unionin tukeen liittyisi julkisen talouden tasapainoa tai talouden kasvupohjaa parantavia rakenneuudistuksia koskevia ehtoja. Tukiohjelmiin ei myöskään liity viittausta euroalueen rahoitusvakauden vaarantumisen uhkaan.

Essayah muistuttaa, ettei ohjausjakson suosituksia ole noudatettu toivotulla tavalla.

– Komission keinot ovat viime kädessä vähissä, jos jäsenvaltio ei itse näe tarpeelliseksi toimeenpanna ehdotettuja uudistuksia.

– Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa varsin todennäköisesti siihen, että nyt kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan lisätä. Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi, eriävässä mielipiteessä todetaan asiantuntijalausuntoihin viitaten.

Suomen ensisijainen laskennallinen vastuu ja osuus elpymisrahastosta on noin 13 miljardia euroa lisättynä koroilla ja kuluilla. Suomi maksaisi rahastoon enemmän kuin saisi takaisin. Jos yksi tai useampi muu jäsenvaltio jättäisi hoitamatta omien varojen maksuihin liittyvät velvoitteensa, Suomen vastuu voisi nousta BKTL-osuutta suuremmaksikin.

– Kokonaisarvion puuttuminen kasvavista taloudellista vastuista – sekä kansallista että EU-jäsenyyteen kytkeytyvistä – vaikuttaa siihen, voidaanko koronakriisiin liittyviä järjestelyitä edes pitää perustuslain mukaisina vaarantamatta valtion taloutta. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että valtiontakausten antaminen EU-asetuksen toteuttamiseen ei ole asia, josta voidaan oikeudellisesti sitovasti unionin oikeudessa määrätä.

Komissio ehdottaa uutta 750 miljardin euron EU:n rahoitusjärjestelyä koronakriisiin vastaamiseksi. Niin kutsutusta elpymisrahastosta myönnettäisiin avustuksia ja takauksia yhteensä 500 miljardin euron arvosta ja lainamuotoista tukea yhteensä 250 miljardin euron arvosta. Tuki on tarkoitus kohdentaa eniten koronaviruksesta kärsineille maille. Elvytyspaketin rahoittamiseksi unioni hakisi markkinoilta lainaa EU:n budjettia vastaan, jonka jäsenvaltiot viime kädessä takaisivat. Elpymisrahasto olisi jäsenmaiden hyödyntävissä ja käytettävissä vuoden 2024 loppuun saakka.

Essayah esittää, ettei yhteisvastuullisella lainanotolla suunniteltua elpymisrahastoa hyväksytä, monivuotinen rahoituskehys ja kriisitoimet pidetään erillään ja että EU:n perussopimusten no bail out -sääntöä noudatetaan.

Ryhmäpuhe elpymisrahastosta: KD ei voi hyväksyä esitystä suorien tukien jakamisesta eikä yhteisvastuullisesta lainanotosta

Kansanedustaja, SuV:n jäsen, puolueen pj. Sari Essayah (kd)
Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro 4.6.2020 / EU:n elpymisrahasto

Arvoisa puhemies,

Euroopan komissio on julkaissut esityksensä EU:n pitkän aikavälin budjetista ja sen yhteyteen perustettavasta 750 miljardin euron suuruisesta elpymisrahastosta. Näin vauhdikasta fiskaaliunionin rakentamista harva ennakoi. Kytkemällä elpymisrahasto monivuotiseen EU-budjettiin sitä päästään paisuttamaan tulevaisuudessakin aivan toisiin mittaluokkiin, laajentamaan sen käyttökohteita ja mahdollistamaan velanotto ja verotus. Tälle kaikelleko Marinin hallitus on antamassa hyväksynnän?

Elpymisrahasto on täynnä lukemattomia ongelmia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista. EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen maa huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Jälleen kerran Brysselin virkamieskoneisto on keksinyt luovan tavan kiertää perussopimuksia niin, että jäsenvaltioiden sijasta unioni ottaisikin velkaa. Senkin pitäisi olla kiellettyä, sillä unionin talousarvion pitää olla tasapainossa eikä se saa rahoittaa toimintaansa velaksi. Sopimusten rikkominen rapauttaa unionin uskottavuutta ja eurooppalaista yhteistyötä pala palalta.

Kristillisdemokraatit ei voi hyväksyä esitystä suorien tukien jakamisesta eikä yhteisvastuullisesta lainanotosta. Pidämme ensisijaisen tärkeänä, että monivuotinen rahoituskehys ja kriisitoimenpiteet pidetään erillään.

Eurooppalaisia ponnistuksia tarvitaan kriisistä ylitse pääsemiseksi, mutta voi pohtia auttavatko ilman ehtoja heitellyt miljardit Euroopan taloutta nousuun. Kasvua ja innovaatioita on ennenkin toivottu, mutta saatu Etelä-Eurooppaan hukkainvestointeina tyhjiä satamia, lentokenttiä ja tien pätkiä.

EU-tason koronatoimenpiteiden osalta tulisi pitäytyä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa. Myös EKP:n rahapolitiikan löysentäminen auttaa akuutissa tilanteessa.

Sanotaan, että elpymisrahastossa ehdollisuus toteutuisi eurooppalaisen ohjausjakson kautta, mutta pitää muistaa, ettei ohjausjakson suosituksia ole tähänkään mennessä noudatettu. Yhteisvastuun kasvattaminen merkitsee lisäksi sitä, että paine tehdä tarvittavat uudistukset heikkenee merkittävästi. Markkinaehtoisuudesta ei pidä siirtyä yhä kauemmaksi, vaan tämä linja on pidettävä johdonmukaisesti.

Leijonanosa elpymisrahaston tuesta, yhteensä yli 300 miljardia euroa, menisi Italialle ja Espanjalle, muut isot saajat olisivat Ranska ja Kreikka. Ennusteiden mukaan Italian julkisen velan bkt:n suhde on nousemassa 155 prosenttiin ja Ranskan ja Espanjan noin 115 prosenttiin. Lisäksi ranskalaiset pankit ovat rahoittaneet runsaasti Italiaa. Jokainen voi päätellä tahollaan, hoidetaanko tässä koronaviruskriisiä vai jotain ihan muuta.

Suomi maksaisi paketista huomattavasti enemmän kuin saisi avustuksia takaisin, lisäksi elpymisrahasto nostaisi Suomen jäsenmaksuosuutta entisestään, ja avaisi unionille omien varojen kautta veropiikin puuttua jäsenmaiden budjettisuvereeniteettiin. Perustuslain vaatima vastuiden tarkkarajaisuuskaan ei toteudu hamaan tulevaisuuteen siirtyvillä maksuosuuksilla ja – tavoilla.

On muistettava, että Marinin hallituksen päätöksin Suomi on jo tähän mennessä sitoutunut yhdessä muiden EU-maiden kanssa antamaan hätäapua 540 miljardia euroa ja kannattanut pankkiunionissa yhteisen kriisimekanismin aikaistettua käyttöönottoa. Riskinä on, että pääsemme vielä maksamaan pankkien asiakkaina Etelä-Euroopan kaatuvat pankit.

Esitys elpymisrahastosta viitoittaa tietä hyvin erilaiselle unionille, johon olemme aikoinaan liittyneet. Nyt jos koskaan on aika käydä perusteellinen keskustelu EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta, ja antaa kansalaisille mahdollisuus kertoa mielipiteensä, eikä kiireellä runnoa päätöksiä eteenpäin. Toivottavaa olisi, että edes eduskunnalle annettaisiin sen tarvitsema aika esitysten käsittelylle. Kansanvallan näkökulmasta edetään nyt kyllä rimaa hipoen.

Jos integraatiota jatketaan ilman kansalaisten hyväksyntää, uhkaa se kaikkea sitä eurooppalaisen yhteistyön jatkumoa, josta Suomellekin vientivetoisena maana on ollut hyötyä niin sisämarkkinoiden kuin unionin kauppapolitiikan ansiosta.

Kasvavan velka- ja vastuutaakan alla suomalainen veronmaksaja kiristää vyötä, mutta pian myös hampaitaan. Suomi itse velkaantuu tänä vuonna lähes 20 miljardilla eurolla – ja ettäkö maksaisimme vielä muiden viulut päälle? Se ei kerta kaikkiaan käy.

Kansalaiskeskustelu unionin suunnasta

EU-komission esitys uudesta 750 miljardin euron elpymisrahastosta on jälleen uusi askel kohti syvenevää integraatiota ja tulonsiirtounionia. EU ottaisi elpymisrahastoa varten ensimmäistä kertaa historiassaan merkittävän suuruisen lainan, jonka EU-maat maksaisivat takaisin jäsenmaksujen muodossa seuraavalla v. 2028 alkavalla rahoituskaudella.

Lainan takaisinmaksusta osa hankittaisiin nostamalla EU:n omia varoja 2 %:iin suhteessa bkt:hen sekä kasvattamalla unionin budjettia. Yhtenä elementtinä omiin varoihin on väläytetty veronkanto-oikeutta unionille. Uuden rahaston nimi ”Next Generation EU” on siinä mielessä osuva, että sen maksajiksi joutuvat todellakin seuraavat sukupolvet.

Toki on ollut tiedossa, että federalistit eivät koskaan jätä hyvää kriisiä käyttämättä edistääkseen liittovaltiokehitystä EU:ssa, mutta näin vauhdikasta fiskaaliunionin rakentamista harva ennakoi. Elpymisrahasto on tarkoitus kytkeä monivuotiseen EU-budjettiin, jolloin sitä päästään paisuttamaan aivan toisiin mittaluokkiin, laajentamaan sen käyttökohteita ja mahdollistamaan velanotto ja verotus.

Elvytyspaketissa on ennennäkemätöntä se, että suurin osa tuesta ei olisi lainamuotoista – vaan jaettaisiin avustuksina. Poissa olisi siis niskaan hengittävä Troikka vaatimassa julkistalouden sopeuttamista, palkkakuria ja tehokkaampaa veronkantoa kuten EVM:n eurokriisilainoissa. Jatkossa on siis tarjolla yhä enemmän löysää rahaa, joka on altista väärinkäytöksille.

Leijonanosa tuesta, yhteensä yli 300 miljardia euroa, on menossa Italialle ja Espanjalle, muut isot saajat olisivat Ranska ja Kreikka. Ennusteiden mukaan Italian julkisen velan bkt:n suhde on nousemassa 155 prosenttiin ja Ranskan ja Espanjan noin 115 prosenttiin, ja Kreikkahan on näissä tukipakettikuvioissa vanha tuttu. Lisäksi ranskalaiset pankit ovat rahoittaneet runsaasti Italiaa. Jokainen voi päätellä tahollaan, hoidetaanko tässä koronaviruskriisiä vai jotain ihan muuta.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomi on puhunut EU-pöydissä lainaperusteisuuden puolesta, mutta elpymisrahaston yhteisvastuullisuutta vastustavassa Itävallan, Hollannin, Tanskan ja Ruotsin kannanotossa Suomi ei ollut mukana. Sen sijaan Marinin hallituksen kanta on ollut EU:n keskeisimpiä periaatteita ja sopimuksia rikkovalle esitykselle ”avoin”. Ruotsissa puoluekenttä vaatii esitykseen muutoksia. ”EU:n ei pidä verottaa Ruotsin kansaa!” kajahtaa naapurista EU- myönteisempienkin suusta.

Suomen saama osuus avustuksista olisi 0,7 prosenttia ja koko elpymisrahastosta 0,5 prosenttia. Sen sijaan esitys toisi Suomelle yli 10 miljardin euron vastuut muiden koronatoimista lankeavien vastuiden päälle. Elvytysrahasto nostaisi Suomen jäsenmaksuosuutta entisestään, ja avaisi unionille omien varojen kautta veropiikin puuttua jäsenmaiden budjettisuvereeniteettiin. Perustuslain vaatima vastuiden tarkkarajaisuuskaan ei toteudu hamaan tulevaisuuteen siirtyvillä maksuosuuksilla ja – tavoilla.

Vaikka ei olisi kiinnostunut tarkastelemaan asiaa perussopimusten ja perustuslain näkökulmasta, voi pohtia auttavatko ilman ehtoja heitellyt miljardit Euroopan taloutta nousuun. Kasvua ja innovaatioita on ennenkin toivottu, mutta saatu Etelä-Eurooppaan hukkainvestointeina tyhjiä satamia, lentokenttiä ja tien pätkiä. Sitä paitsi, jos lisävelkaantuminen on tie nousuun, niin talousihmeethän olisivat jo tapahtuneet mm. Argentiinan ja Libanonin kaltaisissa maissa.

Esitys elpymisrahastosta viitoittaa tietä hyvin erilaiselle unionille, johon olemme aikoinaan liittyneet. Nyt jos koskaan on aika käydä perusteellinen keskustelu EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta ja antaa kansalaisille mahdollisuus kertoa mielipiteensä eikä kiireellä runnoa päätöksiä eteenpäin.

Vastaus Katri Malmin ilmastokirjeeseen

Helsingissä 29.5.2020

 

Hyvä Katri Malmi

 

Kiitos puhuttelevasta kirjeestäsi ja kauniista sanoistasi.

Kiinnität kirjeessäsi huomiota koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta aivan olennaiseen kysymykseen – siihen, miten turvaamme tulevien sukupolvien oikeuden elämään, tulevaisuuteen, puhtaaseen ravintoon ja monimuotoiseen luontoon.

Kristittyinä vastuumme on suuri. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi ihmiselle ”viljelijän ja varjelijan” tehtävän eli pitämään huolta Hänen kallisarvoisesta työstään, koko luomakunnasta. Ihmisen on tarkoitettu hyödyntävän ympäristöä vain ja ainoastaan kestävällä tavalla. Viime vuosikymmenten kehitys ja luonnon kustannuksella eläminen ei ole oikein.

Myös yksi kristillisdemokratian peruspilareista on viljelyn ja varjelun periaate. Ylikulutuksesta on siirryttävä maapallon kantokyvyn huomioon ottavaan talouteen ja elämäntapaan. Ilmastohaasteeseen vastaamiseksi tarvitaan yhteisiä, globaaleja toimia. Tavoitteeseen pääsemiseksi on irrottauduttava fossiilisista polttoaineista sekä panostettava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Euroopan on houkuteltava suuret kuormittajat ilmasto- ja ympäristötalkoisiin mukaan. Samaan aikaan siirtymä on toteutettava sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla, jotta kaikki pidetään muutoksessa mukana.

Ilmasto- ja ympäristöongelmat ovat aikamme suurimpia ja kompleksisimpia haasteita. On hienoa, että Sinun kaltaisiasi nuoria on vaikuttamassa yhteisten asioiden ja tulevaisuutemme eteen. Uskon, että Sinun varallesi on varattu tärkeä suunnitelma – jatka siis samaan malliin!

 

Kesäisin terveisin ja siunausta elämääsi

Sari Essayah

Vastaus Soila Höijerin ilmastokirjeeseen

Helsingissä 29.5.2020

 

Hyvä Soila Höijer

 

Kiitos kirjeestäsi ja tärkeän aiheen esille nostamisesta.

Akuutin kriisihoidon jälkeen tarvitaan elvyttäviä toimenpiteitä, jotta saamme kansantaloutemme kestävään nousuun. Kun näistä toimenpiteistä aikanaan päätetään, on tärkeää panostaa niihin kohteisiin, jotka edesauttavat siirtymistä kestävään talouteen ja jotka luovat uutta kasvua. Olen samaa mieltä kanssasi, että kiinnitettävä huomiota juuri tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, jotta voimme vastata ilmasto- ja ympäristöhaasteeseen.

Kiertotalous kannattaa niin ympäristön kuin talouden näkökulmasta. Muun muassa Sitra on arvioinut, että Suomen osalta kiertotalouden hyödyt ovat miljardiluokkaa. Kiertotaloudessa luonnonvarat ovat kulutuksessa kestävällä tavalla ja talousmallissa tuotteet suunnitellaan jo lähtökohtaisesti kiertäviksi. Kiertotaloudesta on myös hyötyä huoltovarmuudellemme: olemme entistä omavaraisempia ja vähemmän riippuvaisia rajojemme ulkopuolelta tulevista raaka-aineista.

Vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista. Pikamuoti on ympäristön lisäksi rasite myös halpatyömaiden työntekijöille. Olen itse pyrkinyt kuluttamaan muotia kestävästi – ja edelleen käytän hyväksi todettuja jo parikymmentä vuotta vanhoja vaatteita. Jokaisella kuluttajalla onkin mahdollisuus vaikuttaa ympäristön saastumiseen käyttämällä vaatteita mahdollisemman pitkään. Samaan aikaan on syytä panostaa juuri tutkimukseen ja kehitykseen, sillä tekstiilien kierrätys on vielä lapsenkengissä.

Yksi kristillisdemokratian peruspilareista on viljelyn ja varjelun periaate. Ylikulutuksesta on aika siirtyä maapallon kantokyvyn huomioon ottavaan talouteen ja elämäntapaan.

 

Kesäisin terveisin ja kaikkea hyvää toivottaen

Sari Essayah