Ajankohtaista

RSS

Ryhmäpuheenvuoro valtion vuoden 2020 talousarvion lähetekeskustelussa 8.10.2019

KD:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah
Ryhmäpuheenvuoro valtion vuoden 2020 talousarvion lähetekeskustelussa 8.10.2019

Arvoisa puhemies,

Alku kesästä kävimme tässä salissa keskustelua Antti Rinteen hallituksen ohjelmasta. Me Kristillisdemokraatit nostimme huolemme erityisesti siitä, että hallitusohjelman talouspohja oli rakennettu vahvasti oletukselle talouskasvun säilymisestä ja työllisyyden lisääntymisestä, vaikka asiantuntija-arviot osoittivat jo muuta.

Nyt näistä keskusteluista on aikaa noin nelisen kuukautta. Tuolloin ollut vahva oletus on jo nyt valitettavasti vahvistunut monissa ennusteissa. Eilinen Valtiovarainministeriön ennuste oli suoraa puhetta; päätetyillä toimenpiteillä julkisen talouden tasapainotilaa ja työllisyystavoitetta ei saavuteta, lisähaasteena euroalueen ja maailmantalouden kasvun hiipuminen, ja siten vientikysynnän hidastuminen. Vuonna 2023 hallituksella on käsissään 3,7 miljardin alijäämä.

Ilman kestävää taloutta ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Julkisen talouden pitkäjänteistä kehittämistä ei tulisi nyt laiminlyödä, vaan päätöksissä tulee korostua pitkäntähtäimen kestävät ratkaisut, jotta myös tulevaisuudessa voidaan kantaa huolta yhteiskunnan heikommista.

Maailmantalouden heikkenemisen estämiseen pystymme vaikuttamaan rajallisesti, mutta sen sijaan nyt tehtävillä päätöksillä on jopa ratkaiseva vaikutus esimerkiksi siihen, mihin suuntaan suomalaisten ostovoima kehittyy. Hallituksen esittämät veronkiristykset ja polttoaineveron korotus syövät erityisesti kuluttajien ostovoimaa, jota tässä synkkenevän maailmantalouden sekä viennin haasteiden keskellä juuri tarvittaisiin. Suunnitellut veronkiristykset tulevat myös rokottamaan muun muassa autoa työmatkoilla tarvitsevia haja-asutusseutujen ihmisiä, eivätkä näin ollen edistä koko maan asuttuna pitämistä.

Työllisyyden ja ihmisten arjen sujuvuuden kannalta pidämme myös tärkeänä, että hallitus luopuu suunnitelmistaan leikata kotitalousvähennystä. Omassa vaihtoehtobudjetissa tulemme esittämään vähennyksen säilyttämistä, sillä kotitalousvähennykseen oikeuttavilla kotitalous- sekä hoiva- ja hoitotöillä on tärkeä merkitys arjessa pärjäämisen kannalta, ja sillä luodaan työpaikkoja.

Työllisyyden parantamiseksi on uskallettava edistää paikallista sopimista, työn tuottavuuden parantamista, ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamisen helpottamista ja työttömyys- ja sosiaaliturvan uudistamista.  Niitä odotellessa!

Hallitukselta odotetaan nyt vastuullista ja esimerkillistä taloudenhoitoa. Heräteostoksia valtionvelalla ei tulisi tehdä. Esimerkiksi erityisavustajien ja valtiosihteereiden palkkaukseen varattujen määrärahojen merkittävä lisääminen ei puhu vastuullisuuden puolesta. Vaikka valtiobudjetin mittakaavassa kyse ei ole sen kaatavasta meno-osuudesta, osoittaa se hallituspuolueiden ahneutta. Myöskään tavalliset menonlisäykset valtion omaisuutta myymällä eivät ole kauaskantoista talouspolitiikkaa. Varsinaiset tulevaisuusinvestoinnit mm. uusiin infrahankkeisiin jäävät nyt selvittelyyn.

Syntyvyys on laskenut jo kahdeksana vuonna peräkkäin, eikä kuluva vuosi näytä tuovan muutosta negatiiviseen kehitykseen. Me kristillisdemokraatit kannamme huolta erityisesti lapsiperheiden tulevaisuudesta. Syntyvyyshaaste ja lapsiystävällisen yhteiskunnan rakentaminen näkyvät hallituksen toiminnassa kuitenkin valitettavan vähän. Tarvitsemme lapsiystävällistä politiikkaa, jossa lapsivaikutukset ovat yksi keskeinen arviointialue uudistuksia tehtäessä. Perheiden hyvinvointi on keskeinen tekijä koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Perheiden toiveita ja tarpeita tulee kuunnella. Perhevapaiden käytön tulee olla joustavaa ja niissä pitää korostua perheiden valinnanvapaus. Väestöliiton perhebarometri myös osoittaa, että valinnanvapaus on perheiden tahto. Suomalaiset myös haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat.

Viime aikaisessa keskustelussa lasten hankkimatta jättäminen on rinnastettu jopa ilmastoteoksi. Tällainen rinnastus on täysin ihmisarvon vastaista ja herättää syvää huolta yhteiskuntamme lapsivastaisesta asenteesta. Hallitukselta odotetaan nyt näkyvämpää ulostuloa lapsiystävällisen politiikan kanssa, jota se toivottavasti haluaa ajaa!

Kristillisdemokraatit kantavat huolta mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja toisaalta palveluiden liian heikosta saatavuudesta. Esimerkiksi psykiatrista erikoissairaanhoitoa saaneiden nuorten määrä on kasvanut merkittävästi lähes koko maassa eikä hoidoksi auta enää perusterveydenhuollon sektoripalvelut. Myös lasten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet.

Erityisesti matalankynnyksen -ja ennaltaehkäisevien palveluiden tarve on merkittävä. Tarvitaan enemmän resursseja, mutta myös parempia ja koordinoidumpia toimintamalleja mm. palveluiden saatavuus osana työllisyyspalveluita. Laitettavat resurssit maksavat itsensä tulevaisuudessa takaisin, kun ihmiset voivat paremmin. Tärkeää on, että pidämme kaikki mukana!

Ikäihmisten määrän voimakkaasti kasvaessa vanhustenhoitoon, kotipalveluihin ja omaishoitoon tarvitaan merkittäviä panostuksia. Ikäihmisten kuntoutusta, ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä parantavaa tai sitä ylläpitävää kuntouttavaa otetta on aivan liian vähän.

Eduskuntavaalien alla kaikki eduskuntapuolueet sitoutuivat toteuttamaan hoitajamitoituksen. Asiaa veivät tuolloin aktiivisesti eteenpäin erityisesti hallituksessa nyt olevat vasemmistopuolueet. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuo lupaus jäi enemmän tai vähemmän vaalipaneeleihin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellussa lakiluonnoksessa ehdotetaan, että ympärivuorokautisen hoivan sitova hoitajamitoitus tulisi voimaan elokuussa 2020, mutta kaavaillun 0,7:n mitoituksen voisi alittaa siirtymäaikana, joka kestäisi huhtikuuhun 2023. Ei ole varmaankaan sattumaa, että vastuu mitoituksen toteutumisesta osuu ratkaisevasti seuraavalle hallitukselle.

Rahaa tälle uudistukselle ei yksinkertaisesti löytynyt. Kristillisdemokraatteja ihmetyttää kyllä se, että rahaa löytyi moneen muuhun, mutta vanhuksille asti se ei riittänyt. Samoin kävi kieltämättä myös opiskelijoille, joille vasemmisto lupasi nostaa opintorahan välittömästi 101 euroa kuukaudessa, mutta nyt lisäys onkin vain noin 1,5 euroa kuukaudessa; uupumaan jää vain vajaa satanen!

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraatit löytävät hallituksen esittämästä valtion talousarvioesityksestä toki myös paljon kannatettavia esityksiä ja tavoitteita. Peräänkuulutamme kuitenkin kestävän talouspohjan säilyttämistä, jossa epärealistiset odotukset eivät ole budjetin kivijalka. Kestävän kehityksen tavoin rakennetaan budjetti myös tulevaisuutta ajatellen. Meillä on oltava mahdollisuus jatkossakin pitää huolta heikoimmassa asemassa olevien perusturvasta ja palveluista sekä rakentaa kestävää perustaa uusille sukupolville.

 

Essayah: Kuopion Pelastusopiston toiminta turvattava

KD:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah jätti tänään hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen Kuopion Pelastusopiston toiminnan turvaamisesta.

Sipilän hallitus päätti viime vuonna siirtää Kriisinhallintakeskuksen Kuopiosta Helsinkiin ja päätös toteutettiin kiireesti. Samalla päätettiin keskittää alan tutkintokoulutus Kuopioon. Tämä oli osa kokonaisratkaisua ja tutkintokoulutuksen keskittämisellä Kuopioon kompensoitiin Kriisinhallintakeskuksen menettämisestä.

Nyt sisäministeri Maria Ohisalo on päättänyt, että Helsingin pelastuskoulu saa tutkinnonanto-oikeuden takaisin. Budjetissa Kuopion Pelastusopistolle on tulossa pelastajakoulutukseen vain noin 600 000 euron lisämääräraha. Tarve on 2 miljoonaa euroa suurempi, jos halutaan oikeasti turvata alan koulutus ja tutkimustoiminta.

Essayah kysyy, miten hallitus aikoo varmistaa Pelastusopiston riittävät resurssit ja miten huolehditaan pelastusalan laadukkaasta koulutuksesta, jos resurssit hajautetaan ympäri maata.

Uhkaako alueellinen energiaköyhyys?

Hallituksen budjettiesitys kurittaa harvaanasutulla maaseudulla eläviä. Erityisesti energiaverotuksen kiristäminen tuntuu haja-asutusalueilla, sillä se iskee asumiseen, liikenteeseen ja yrittämiseen. Liikennepolttoaineiden veronkorotukset ovat selkeä aluepoliittinen lisävero, koska maaseudulla ei ole julkista liikennettä vaihtoehtona. Kansalaisten kiukkua on lisännyt, että samaan aikaan monet sähköverkkoyhtiöt korottavat sähkönsiirtomaksujaan.

Vielä kevään vaalikeskusteluissa useampikin nykyisistä hallituspuolueista lupasi vaikuttaa energiaköyhyyden ehkäisyyn. Osa keinoista, kuten alueellinen hinnan sääntely, ei varmaan menisi läpi markkinataloudessa. Sen sijaan viranomainen voi säännellä mm. sijoitetun pääoman tuottoa.

Sähkön jakeluverkkoyhtiöt ovat monin paikoin yli-investoineet maakaapeleihin parantaessaan toimitusvarmuutta. Näissä investoinneissa kustannustehokkuus ei aina ole ollut prioriteetti. Suomessa suurin sallittu tuotto sijoitetulle pääomalle on yli kuusi prosenttia, kun se esimerkiksi Ruotsissa on reilut kaksi prosenttia. On hyvä, että hallitus aikoo nyt tarkastella sekä tuottoa että hintavertailuun käytettävää ajanjaksoa. Nämä ovat kuitenkin keinoja, jotka vaikuttavat vasta viiveellä ja välillisesti sähkönkuluttajan kukkaroon.

Joissakin Itä-Euroopan maissa energian hinta on porrastettu kotitalouden tulojen mukaan. Suomessa ei ole koskaan ollut halua sotkea sosiaali- ja energiapolitiikkaa keskenään. Sen sijaan meillä kannattaisi tutkia sähköverotuksessa siirtymistä Ruotsin malliin. Siinä harvaan asutuilla seuduilla on alempi sähkövero, joka vaikuttaa suoraan energian loppuhintaan.

Naapurimaassamme sähköveron noston yhteydessä vuonna 2017 Pohjois-Ruotsin asukkaat saivat kolmanneksen verohelpotuksen sähköverosta. Ruotsin vuoden 2018 hinnoissa ruotsalainen maksoi normaalisti sähköveroa 32,5 äyriä/kWh, mutta Pohjois-Ruotsissa vero on vain 22,9 äyriä/kWh.

Sähköveron laskeminen ei välttämättä aiheuttaisi edes samassa suhteessa lovea valtion sähköveron tuottoihin, vaan saattaisi jopa kasvattaa kokonaiskertymää. Edullisempi sähkön hinta saattaisi nimittäin houkutella siirtymään esimerkiksi öljylämmityksestä sähköllä toimiviin ilmalämpöpumppuhin tai maalämpöön. Tämä nopeuttaisi siirtymistä öljylämmityksestä ekologisempiin ja vähäpäästöisempiin vaihtoehtoihin.

Nythän tilanne on päinvastainen, kun jatkuvasti nousevat suuret sähkön siirtomaksut ja korkeat verot tekevät öljystä lämmityslähteenä edelleen houkuttelevaa, mikä ei edistä Suomen hiilineutraalisuustavoitteita. Esimerkiksi Vihreiden valta-alueella Helsingissä kaukolämpöä tuotetaan pääosin kivihiilellä. Omakotitalossa asuvan siirtyminen ilmalämpöpumppuun tai maalämpöön on siksi etenkin pääkaupungissa erittäin ympäristöystävällinen valinta, vaikka sitä ei alueellisella sähköveron porrastuksella tuettaisikaan.

Sähköverokeskustelussa ei kyse ole pelkästään asumisen hinnasta, vaan koko kansantaloudessa pyörivästä ostovoimasta. Oma koti on edelleen suomalaisen elämän kallein hankinta, ja suhteessa käytämme asumiseen enemmän kotitalouden varoja kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa asuva.

Alueellinen ja ihmisryhmien välinen epätasa-arvo uhkaa kasvaa. Esimerkiksi kerrostalossa kasvukeskusten liepeillä vuokralla asuvan lapsiperheen tuloista asuminen vie noin viidenneksen, kun vanhassa omakotitalossa yksin asuvalla eläkeläisnaisella asumismenot voivat nielaista lähes puolet käytettävistä tuloista.

Kehitykseen olisi syytä puutua, mutta sen sijaan hallitusohjelmassa on entisestään asumisen kustannuksia kiristäviä kirjauksia kuten asuntolainan korkojen verovähennyksen poistaminen ja kotitalousvähennyksen rajaaminen. Kotitalouksien ahdinkoa ei tule lisätä, vaan on huomioitava kokonaisuus; niin asumismenot, veronkorotukset, lämmitystapamuutokset kuin verovähennysten leikkaukset.

Naisten rintasyöpäkuolleisuuteen puututtava laajentamalla seulontoja

KD:n puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah esittää rintasyövän seulontaohjelman laajentamista. Hallitukselle jättämässään kirjallisessa kysymyksessä hän kysyy, aikooko hallitus edistää kansalaisten terveyttä ja ennaltaehkäistä rintasyöpäkuolemia laajentamalla valtakunnallisen rintasyövän seulontaohjelman koskemaan suurempaa ikäluokkaa naisista. Kysymyksen allekirjoittajissa on edustajia kaikista eduskuntapuolueista.

Suomalaisten naisten yleisimpään syöpämuotoon rintasyöpään sairastuu vuosittain lähes 5000 naista. Sairastuneiden tapausmäärä on kasvanut vuosittain tasaisesti lähes kahdenkymmenen vuoden ajan.

– Tapausmäärien kasvusta huolimatta seulonnoilla on kyetty merkittävästi vähentämään syöpäkuolleisuutta. Rintasyöpäseulonnat ulottuvat tällä hetkellä vain 50–69-vuotiaisiin naisiin. Kuitenkin yhä suurempi osa suomalaisista elää entistä pidempään. Kansainvälisten tutkimusten mukaan rintasyöpäseulonta vähentäisi kuolleisuutta myös 70–74-vuotiailla naisilla, Sari Essayah toteaa.

Korkeampi rintasyöpään sairastumisen riski ei kuitenkaan kosketa vain yli 50-vuotiaita, vaan se näkyy tilastoissa myös 45-49-vuotiaiden kohdalla, jatkaa Essayah.

Syöpään sairastuneiden tapausmäärät tulevat kasvamaan merkittävästi väestön ikääntyessä. On arvioitu, että vuonna 2030 todetaan noin 11 000 syöpää enemmän kuin vuonna 2013. Tulevaisuudessa syövän hoito vaatii yhä suuremman osan terveydenhuollon voimavaroista.

– Mitä varhemmin syöpä todetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset ja sitä enemmän myös säästyy yhteiskunnan varoja, muistuttaa Essayah.

Roosa nauha -päivää vietetään tänä vuonna perjantaina 11. lokakuuta.

Kysymys: www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_133+2019.aspx

 

Essayah: Budjettiesityksen veronkiristykset ja polttoaineveron korotus syövät kuluttajien ostovoimaa

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on huolestunut Rinteen hallituksen veronkiristyksistä, jotka syövät kuluttajien ostovoimaa.

– Veronkiristykset ja polttoaineveron korotus syövät kuluttajien ostovoimaa, jota tässä suhdannetilanteessa tarvittaisiin, kun maailmantalous synkkenee ja vientiin on odotettavissa haasteita; silloin ollaan yhä enemmän kotimarkkinoiden kysynnän varassa, Essayah muistuttaa

– Budjettiriihessä viljeltiin sanaa ylisukupolvisuus, tarkoittaako tämä nyt sitä, että verotus kiristyy tälle sukupolvelle ja velka jää seuraavalle? Joukossa on toki aivan oikeita päätöksiä kuten ryhmäkokojen pienentäminen, tuplapoistot yrityksille, perusturvan korotukset ja mm. KD:n vahvasti ajama vanhusasianvaltuutetun virka. Kokonaisuus kuitenkin huolestuttaa eli menot toteutetaan etupainotteisesti, työllisyystoimien tarkka konkretia työvoimalukuihin puuttuu, ja velka kasvaa, summaa Essayah.

Kohtuus kaikessa

Eduskuntakauden alkua on hallinnut keskustelu kohtuullisuudesta. Kansalaisten oikeustajuun ei mahdu, että valtionyhtiön johtamisesta maksetaan enemmän kuin valtion johtamisesta.

Postin lisäksi tikun nokkaan on joutunut myös Veikkaus, jossa siinäkin bonusjärjestelmät kannustavat johtoa voitontavoitteluun peliongelmaiset ja vastuullisuuden unohtaen. Kohun saattelemana näihin vääristymiin varmaan syksyn mittaan korjauksia tehdäänkin.

Sen sijaan hallituksen omat kohtuuttomuudet ovat jääneet varsin vähälle huomiolle. Rinteen hallitukseen on palkattu ennätysmäärä poliittisia erityisavustajia ja valtiosihteereitä sekä nostettu näiden palkkoja. Määrä on noin kaksinkertainen Sipilän hallitukseen verrattuna, ja EU-puheenjohtajuudella on perusteltavissa vain pieni osuus.

Tällä päätöksellä hallituspuolueet käytännössä siirsivät puoluetoimistojen ja ryhmäkanslioiden kovapalkkaisimpien työntekijöiden palkkakustannukset valtioneuvostolle. Kyseinen järjestely on todellisuudessa piilopuoluetukea, vuositasolla noin 9 miljoonaa euroa.

Siirtämällä henkilöstökuluja valtiolle hallituspuolueet voivat säästää merkittäviä summia varsinaisesta puoluetuestaan. Näitä rahoja ko. puolueet voivat sitten käyttää muuhun toimintaan, kuten vaalikampanjoidensa rahoittamiseen.

Hallituspuolueiden saamaa tukea tällä tavoin lisäämällä samalla merkittävästi kasvatetaan kuilua oppositiopuolueiden mahdollisuuksiin saada omaa sanomaansa esille. Varsinainen puoluetukihan maksetaan vaaleissa saadun kansanedustajamäärän mukaan, ja on siinä mielessä tasapuolinen kaikille puolueille.

Rinteen hallituksen toimintatapa ei sen sijaan ole tasapuolista eikä demokraattista. Hallituspuolueet pyrkivät näin sementoimaan oman valta-asemansa. Tämä järjestely ei ole myöskään läpinäkyvää. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten heidän maksamiaan veroja käytetään puoluetoiminnan tukemiseen.

Varsinaisen puoluetuen lisäksi eduskuntapuolueet saavat tukea monella eri tavoilla. Eduskuntaryhmiä tuetaan ryhmäkanslioiden saaman tuen ja avustajien palkkakustannusten muodossa. Poliittiset nuorisojärjestöt saavat oman tukensa, samoin poliittiset ajatushautomot. Kaiken kaikkiaan puolueiden poliittista toimintaa tuetaan vuositasolla noin 56 miljoonalla eurolla.

Puoluetukijärjestelmää voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi yhdistämällä kaikki erilaiset puoluetuen muodot yhdeksi poliittisen toiminnan tueksi. Samalla puoluetukea voitaisiin kohtuullistaa merkittävästi.

Uudistettu tuki jaettaisiin tasaisesti puolueille vaalituloksen mukaisesti, eduskunnan ulkopuolisia puolueita unohtamatta. Puolueet tai mahdolliset puolueiden ulkopuoliset eduskuntaryhmät voisivat sitten käyttää saamansa rahoituksen puolueen toimintaan ja demokraattisen tehtävänsä toteuttamiseen sekä tarvittavan henkilöstön palkkaamiseen oman harkintansa mukaisesti.

Puolueiden nuorisojärjestöjen, naisjärjestöjen, ajatushautomoiden, ryhmäkanslioiden ja ministereiden esikuntaan kuuluvien henkilöiden palkkaus kustannettaisiin kaikki samasta tuesta. Naisten, nuorten tai alueellisen toiminnan varmistamiseksi näiden tahojen saamaa summaa voitaisiin toki ohjata vaadittavalla minimiprosentilla kuten osin nykyäänkin.

Ehdotettu uusi tukijärjestelmä olisi oikeudenmukainen ja demokraattinen. Se vastaisi kansan vaaleissa ilmaisemaa tukea ehdokkaille ja heidän edustamilleen puolueille.

Syksyn mittaan hallituksella on siis oiva näytön paikka kohtuullisuuden kunnianpalautuksessa niin johtamissaan valtionyhtiöissä kuin omissa ministeriöissään. Rinteen hallitus voi nyt näyttää suuntaa ja uudistaa samalla koko puoluetukijärjestelmän.

Essayah ja Aittakumpu eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän vetäjiksi

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän järjestäytyi kokouksessaan 5.9. Ryhmän puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Sari Essayah (kd) Lapinlahdelta ja uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) Oulusta. Ryhmään on ilmoittautunut tällä kaudella jäseniä jo viidestä eri eduskuntaryhmästä. Ryhmä kokoontuu keskimäärin kerran kuukaudessa.

Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä perustettiin viime kaudella. Ryhmä seuraa ja pyrkii vaikuttamaan uskonnon- ja omantunnonvapauskysymyksissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Ryhmän jäsenet vaikuttavat kansainvälisesti muun muassa lähettämällä vetoomuksia vainon kohteeksi joutuneiden puolesta. Ryhmän toimintaan osallistuvat säännöllisesti asiantuntijoina Suomen Ekumeenisen neuvoston sekä Marttyyrien Ääni ja Open Doors -järjestöjen edustajat.

Viime kaudella ryhmän tapaamisissa oli alustajina ja vieraina mm. Release Internationalin edustajat kertomassa Euroopan maiden parlamenteissa tehtävästä työstä vakaumuksen vuoksi vainottujen hyväksi sekä Vapaa-ajattelijat, Uskontojen uhrit ja lapsiasianvaltuutettu kertomassa lapsen oikeuksista uskonnollisissa kysymyksissä. Ryhmä tapasi Pohjois-Koreasta loikanneita kristittyjä ja vähemmistöihin kuuluvia afgaanipakolaisia. Ryhmän tapaamisissa oli Migrin edustajia alustamassa uskonnonvapaudesta turvapaikkaprosessissa sekä Opetushallituksen ja Kirkkohallituksen asiantuntijoita kertomassa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta.

Ryhmä järjesti eduskunnassa muutamia seminaareja eri yhteistyötahojen kanssa, kuten ”Uskonnonvapaus – missä menee rajat?” -seminaarin osana YK:n yhteisymmärrysviikkoa yhdessä Suomen vapaakristillisen neuvoston, Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry:n, Frikyrklig Samverkan FS rf:n, Suomen Ekumeenisen Neuvoston, USKOT-foorumin ja Helsingin seurakuntayhtymän kanssa. Suomen Lähetysseuran ja Fidan kanssa järjestettiin puolestaan ”Kansalaisjärjestöt, uskonto- ja kestäväkehitys” -seminaari, jossa julkaistiin saman niminen kirja. Yhteistyössä eduskunnan kirjaston kanssa pidettiin holokaustin muistopäivään liittynyt valokuvanäyttely.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä syytä luopua

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayah´n mielestä ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä tulee luopua.

Jättämässään kirjallisessa kysymyksessä Essayah kysyy, miten hallitus varmistaa, että jokaisella opiskelijalla on perustuslain turvaama yhdistymisvapaus, ja että kaikki korkeakouluopiskelijat ovat yhdenvertaisessa asemassa keskenään.

– Kun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palvelut tulevaisuudessa laajenevat koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita, ei pakkojäsenyyttä voida kestävästi perustella opiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisellä.

– Ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys asettaa yliopistojen opiskelijat eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin korkeakouluopiskelijoihin, sillä ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenyys on vapaaehtoista, Essayah muistuttaa.

Ylioppilaskunnat on lainsäädännössä katsottu julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, mutta nykyisellään ne toimivat pitkältä yhdistysten tavoin.

– Ylioppilaskuntien kannanotot muihin kuin opiskelija-politiikkaan ja opiskelijoiden edunvalvontaan liittyviin kysymyksiin ovat ongelmallisia, sillä ylioppilaskuntien jäsenet kannattavat jäsenmaksullaan myös näitä ulostuloja. Voidaan katsoa, että pakollinen jäsenyys rikkoo todellisuudessa perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta, kysymyksessä todetaan.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä on keskusteltu jo vuosikymmeniä. Muun muassa Kristillisdemokraattien nuorisojärjestö on vaatinut pakkojäsenyyden lopettamista lainsäädäntömuutoksen kautta. Tähän näkemykseen yhtyi myös KD:n puoluekokous Oulussa 25.8.2019.

Ilmastotolkkua

Suomalaiset arvostavat puhdasta ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. Samoin valtaosa hyväksyy ajatuksen siitä, että kestävällä tavalla käytettynä luonnon antimet ovat myös hyödynnettävissä. Vanha viljelyn ja varjelun periaate elää sisimmässämme.

Sen sijaan ympäristöön liittyvä ilmastokeskustelu jakaa kansaa ja siitä on tullut osa ns. identiteettipolitiikkaa. Ihmisten huoleen maapallon tilasta ei pidä suhtautua vähätellen tai välinpitämättömästi. Kuitenkaan ilmastonmuutoksesta ei saa tehdä keppihevosta, jonka varjolla toteutetaan värittynyttä ideologiaa.

Moni hieraisi silmiään lukiessaan eräiden tahojen suosituksesta asettaa Suomessa lapsiluvun vähentäminen ilmastopoliittiseksi tavoitteeksi. Väestönkasvu meillä ei ole ongelma, vaan sen puute. Suomi harmaantuu ja tarvitsisimme kipeästi hyvinvointiyhteiskuntaan työntekijöitä verojen ja eläkkeiden maksajiksi puhumattakaan siitä inhimillisestä ilosta, mitä lapset tuovat. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on koulutettu ja innovatiivinen väestö eli me voimme olla kokoamme suurempia toimijoita maailman haasteisiin vastatessa.

Samoin joidenkin mielestä Suomessa ei saisi enää harjoittaa maataloutta tai kestävää metsäpolitiikkaa, joka on moninkertaistanut metsiemme kasvun ja kasvattanut hiilinieluja. Samaan aikaan metsäpalot raivoavat Amazonilla ja Siperiassa tuottaen valtaisat kertapäästöt.

Jos valtio alkaa määrätä lapsiluvun tai mitä kukin syö, ollaan matkalla kohti totalitääristä järjestelmää. Sen sijaan, järkevä tapa ohjata yhteiskunnan ja yksilön valintoja on esimerkiksi julkisten hankintojen ja kulutusta ohjaavan kannustavan veropolitiikan muodossa. Ruokavaliomuutoksiin kannustetaan vihannesten ja kasvisten alemmilla alv-kannoilla kotimaisuuden korostamista unohtamatta. Energiansäästöön puolestaan ohjataan vaikkapa lämpöpumppujen alemmalla arvonlisäverolla.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisussa, on kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja toimintamalleja maailmalle. Ilman positiivista, ratkaisukeskeistä asennetta maailman ongelmiin, ajaudumme helposti passiivisuuteen ja fatalismiin. Tässä ajassa tarvitaan toivon näköaloja ja Lutherin asennetta: ”Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun”.

Poliittinen katsaus KD:n puoluekokouksessa

Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd)
Poliittinen tilannekatsaus Kristillisdemokraattien puoluekokouksessa Oulussa 24.8.2019

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat,

Viime kevään eduskuntavaalit muuttivat poliittista voimatasapainoa maassamme. Viime kauden hallituspuolueet kokivat lähes ennennäkemättömän vaalitappion. Yksi hallituspuolue tippui kokonaan eduskunnasta, pääministeripuolueen kannatus suli merkittävästi ja kolmannenkin hallituspuolueen kannatus laski sen verran, että sen pystyi syrjäyttämään kevään hallitusneuvotteluissa. Vaalituloksen seurauksena ja Keskustan avittamana syntyi kansanrintamahallitus, jonka alkutaivalta on leimannut sisäinen kinastelu siitä, mitä Säätytalolla tulikaan oikein sovittua.

Me Kristillisdemokraatit tavoittelimme vaaleissa vaalivoittoa ja suurempaa edustajamäärää. Vaikka onnistuimmekin lisäämään kokonaisäänimääräämme 15 000 äänellä, ei se riittänyt nostamaan uusia kristillisdemokraattisia kansanedustajia eduskuntaan. Kampanjaan ja odotuksiin nähden tulos maistui karvaalta. Kuitenkin viimeksi vuonna 2007 olemme saaneet eduskuntavaaleissa enemmän ääniä kuin nyt, joten kannatuksen kasvua ei pidä myöskään nonseleerata. EU-vaaleissa ylsimme haasteellisessa tilanteessa käytännössä samaan äänimäärään kuin viime EU-vaaleissa, vaikka silloin meillä oli sekä istuva meppi että ministeri ehdokaslistalla.

Pidän hyvin todennäköisenä, että hallituspohjan muotoutumiseen meidän eduskuntavaalituloksella ei kuitenkaan ollut suoraa merkitystä. Meille kristillisdemokraateille on hyvin vaikeaa osallistua sellaiseen hallitusyhteistyöhön, joka pohjautuu katteettomiin vaalilupauksiin ja hyvin hataralle pohjalle rakennettuun talouspolitiikkaan. On myös aihepiirejä, joissa arvomme ja näkemyksemme ovat kaukana vasemmistopuolueiden kannoista, kuten sukupuolen määrittäminen omalla ilmoituksella tai perhevapaajärjestelmän kiintiöittäminen.

Onko Rinteen hallitukselle vaihtoehtoja? Kolme oppositiopuoluetta pystyisivät muodostamaan hallituspuolue Keskustan kanssa tukevan 113 edustajan enemmistöhallituksen. Vaihtoehto on olemassa, ja tämä varmaankin muistetaan myös hallituksen palavereissa ja hallituspuolueiden puoluetoimistoilla.

Hyvät puoluekokousedustajat,

Talous ja talouskasvu eivät ole mikään itseisarvo. Huoli taloudesta on ennen kaikkea huolen kantamista yhteiskunnan heikommista. Ilman kestävää taloutta meillä ei ole yhteiskuntaa, joka pystyy huolehtimaan vanhuksista, sairaista ja lapsista. Hyvinvointivaltio tarvitsee kestävälle pohjalle rakennettua taloutta ja korkeaa työllisyysastetta. Kristillisdemokraattisen talousajattelun keskiössä on sosiaalinen markkinatalous. Haluamme edistää sellaista politiikka, jolla kannustetaan ihmisiä työntekoon ja yrittäjyyteen. Samalla luodaan edellytykset sille, että voimme huolehtia kaikkein heikommassa asemassa olevista kansalaisista.

Pääministeri Rinteen hallitusohjelmaa ei ole rakennettu kestävälle pohjalle. Hallitus on päättänyt, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin ja jostain syntyy 60 000 uutta työpaikkaa. Tämän oletuksen varaan ollaan tekemässä merkittäviä pysyviä menolisäyksiä ja samalla hallitus ajattelee tasapainottavansa valtion talouden vuoteen 2023 mennessä.

Tämä kuulostaa toki hyvältä suunnitelmalta. Ongelma on se, että hallituksen toimet ovat ristiriidassa tavoitteen kanssa. Veronkiristykset, erityisesti energian ja liikenteen osalta, kotitalousvähennyksen rajaaminen ja entisten työllistämismallien purku ilman tietoa uusista tulevat heikentämään työllisyyskehitystä. Valtion tuottavan omaisuuden myynti ja merkittävien pysyvien lisämenojen lisääminen tulevat pahentamaan alijäämää.

Hallitus on sulkenut silmänsä ja korvansa myös yhä vahvistuvilta viesteiltä siitä, että kansainvälinen taloussuhdanne on kääntymässä laskuun. Lisäksi Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle on kasaantumassa merkittäviä haasteita, jotka vaikuttavat talouteemme. Ensinnäkin Brexit, jonka huono toteutuminen tuntuu välittömästi vientivetoisessa taloudessamme.

Lisäksi on koko joukko talous- ja rahaliitto EMU:n syventämiseen tähtääviä hankkeita, jotka pahimmillaan lisäävät yhteisvastuuta, tulonsiirtoja ja Suomen nettomaksuosuutta. Näitä ovat muun muassa  euroalueen oma budjetti, yhteinen talletussuoja pankeille ja Euroopan vakausmekanismin eli kriisirahasto EVM:n uudistaminen. Hankkeet ovat pitkin kevättä kaikessa hiljaisuudessa edenneet kansallisten ja EU-vaalien katveessa.  Ja kuten vähän etukäteen pelkäsimme Italian hallituskriisi ja kuralla olevat pankit saattavat nekin olla vielä Suomen päänsärkynä. La Legan Matteo Salvinin näkemys taloudenpidosta viittaa pahasti Kreikan tielle.

Viimeisempien ennusteiden mukaan myös kotimassa kasvu ensi vuodelle on jäämässä puolen prosentin tietämille, kauaksi haaveillusta kahdesta prosentista. Vaikeaksi ennakoitu työmarkkinasyksy ei tuskaa helpota. Joten herääminen todellisuuteen tulee olemaan karu.

Vaikka hallitus lisää merkittävästi julkisia menoja, on se kuitenkin jo ehtinyt perua useita keskeisiä vaalilupauksia. Eläkeläisille luvattu vappusatanen on muuttumassa muutamiksi kympeiksi, jotka toki nekin ovat tarpeellisia, mutta kaukana siitä mitä moni pieneläkeläinen vaaliuurnilla unelmoi. Vasemmistoliiton opiskelijoille lupaama opintotuen merkittävä 100 euron korotus muuttui 1,5 euron indeksikorotukseksi. Sen sijaan rahaa on löytynyt valtiosihteereiden ja erityisavustajien määrän ja palkkojen lisäyksiin sekä puoluetukeen enemmän kuin yliopistoille. Nopeat ratayhteydet Itä-Suomesta, Turusta ja Tampereelta Helsinkiin muuttuivat selvittelyksi ja suunnittelupapereiden pyörittelyksi.

Hallituksen suunnittelema 300 miljoonan euron lisäys perusväylänpitoon sen sijaan on tarpeellinen ja siitä tulee pitää kiinni. Koko maan asuttuna pitäminen vaatii toimivia ja kunnossa olevia liikenneyhteyksiä koko maassa.

Elinvoimainen maaseutu tarvitsee puolustajan, ja tässä asiassa Kristillisdemokraatit tulee profiloitumaan entistä enemmän tulevan vaalikauden aikana. Erityisen hankala tilanne on haja-asutusalueella asuvien ikäihmisten kohdalla; heillä työurat ovat olleet pienipalkkaisempia ja rikkonaisempia, tai eläkettä on kertynyt vain osasta työurasta kuten monella maanviljelijän puolisolla. Rakennusten arvo on romahtanut, kirkonkylälle ei ole vara muuttaa, ja auto olisi välttämätön liikkumisen kannalta.

Tässä tilanteessa asumisen, energia ja liikkumisen suunnitellut veronkiristykset osuvat kipeästi. Taipuuko Keskusta tosiaan Rinteen hallituksessa tälle haja-asutusalueiden kurittamiselle? Lisäksi EU-budjetin kautta ollaan leikkaamassa pahimmallaan jopa yli 400 miljoonaa euroa ennestäänkin kannattavuuskriisissä kamppailevan maatalouden osalta. Tätä ei tule hyväksyä! Suomen on EU-puheenjohtajamaana pystyttävä puolustamaan myös omia etuja.

Huomionarvoista on se, että hallitusohjelmassa mainitaan sana ”ilmastonmuutos” kokonaista 114 kertaa. Sana väestöpolitiikka taas saa ainoastaan neljä merkintää. Tämä tilanteessa, jossa syntyvyys on laskenut merkittävästi jo kymmenen vuotta ja on tällä hetkellä historiallisen alhaalla.

Kristillisdemokraatit edistävät vakaata väestöpolitiikka ja kannamme huolta sekä syntyvyydestä että vanhusten hoivasta. Perheitä tulee tukea kasvatustyössä kuunnellen perheiden toiveita ja tarpeita. Pakkokiintiöiden sijaan perhevapaat pitää tehdä joustavimmiksi ja perheiden valinnanvapautta korostaen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu lupaus vanhusasianvaltuutetun viran perustamisesta. Tästä kirjauksesta voimme kyllä antaa tunnustusta KD-Naisille, jotka varapuheenjohtaja Tiina Tuomelan johdolla lanseerasivat kansalaisaloitteen ja omalle kenttäväellemme, joka ahkeroi allekirjoitusten metsästämisessä. Vaikka vaadittu 50 000 nimeä jäi saavuttamatta, asia nousi kauttamme julkisuuteen, ja kun vanhustenhoidon heikko tilanne ja ongelmat nousivat keskusteluun, myös muut puolueet tulivat aloitteen taakse ja ottivat sen vaaliohjelmiinsa.

Hyvät puoluekokousedustajat,

Ilmastopolitiikka on ollut viime aikoina vahvasti esillä muuallakin kuin Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa. Se on aihe, joka jakaa kansaa. Kristillisdemokraatit haluavat suojella ympäristöä viljelyn ja varjelun periaatteiden mukaisesti. Luonnon monimuotoisuus ja puhdas elinympäristö niin ihmisille kuin eläimille ovat meille enemmän kuin tärkeitä.

Ilmaston muutoksesta ei pidä kuitenkaan tehdä keppihevosta, jonka varjolla toteutetaan ideologisesti väritettyjä hankkeita. Ei pidä myöskään paniikissa tehdä hätäisiä ja huonosti perusteltuja päätöksiä. Kokoomuksen ehdottama turpeen käytön verotuen poistaminen on yksi tällaisista ehdotuksista. Niin kauan kun poltamme ulkomailta tuotua kivihiiltä, ei ole mitään järkeä poistaa kotimaista energiaa energiapaletistamme.

On myös omituista joidenkin ideologisten tahojen asettaa lapsiluvun vähentäminen ilmastopoliittiseksi tavoitteeksi tilanteessa, jossa Suomi harmaantuu ja tarvitsisimme kipeästi hyvinvointiyhteiskuntaan työntekijöitä verojen ja eläkkeiden maksajiksi. Jos valtio alkaa määrätä lapsiluvun tai mitä kukin syö, ollaan matkalla kohti totalitääristä järjestelmää.

Sen sijaan Kristillisdemokraattien tapa on ohjata yhteiskunnan ja yksilön valintoja esimerkiksi julkisten hankintojen ja kulutusta ohjaavan veropolitiikan muodossa. Kannustimme vero-ohjelmassamme muun muassa terveellisempään ruokavalioon hedelmien, vihannesten ja kasvisten alemmilla alv-kannoilla ja energiansäästöön lämpöpumppujen alemmalla arvonlisäverolla.

Emme myöskään suhtaudu ihmisten huoleen vähätellen tai välinpitämättömästi. Ilmasto- ja ympäristö ovat esimerkkejä ongelmista, jotka vaativat ylisukupolvista ajattelua ja rajat ylittävää yhteistyötä. Meidät on kutsuttu kantamaan vastuuta ja ajattelemaan tulevaisuuteen – lastenlastemme sukupolviin.

Jatkuvasti lisääntyvään materiaalisen kuluttamisen varaan rakentuva ajatus hyvästä elämästä ja talouskasvusta pohjautuu ihmiskuvaan, joka ei ole kristillinen. Kristillisdemokraattisessa ajattelussa keskeisiä hyveitä ovat myös tyytyväisyys ja kohtuullisuus. Globaali talousjärjestelmä, samoin kuin elämäntapamme, sisältää kestämättömiä piirteitä ja on mahdollistanut ahneutta ja hyvin lyhytnäköisen elämäntavan.

On totta, että Suomi on kooltaan pieni maa ja päästömme ovat vain promilleluokkaa maailman kokonaispäästöistä, mutta pienikin voi joskus olla ketterä ja sitä kautta merkittävä kokoaan suurempi tekijä laajassa kuvassa. Päästöjen vähentämisessä tulisi keskittyminen olla ensisijaisesti asioissa, joilla on potentiaalista merkitystä globaalilla tasolla.

Tällä hetkellä metsäpalot raivoavat Amazonilla ja Siperiassa tuottaen valtaisat kertapäästöt, ja meillä Suomessa ei saisi enää harjoittaa kestävää metsäpolitiikkaa, joka on moninkertaistanut metsiemme kasvun 1950-luvulta lähtien ja kasvattanut hiilinieluja.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, samoin kuin muiden ympäristöongelmien ratkaisussa, on kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja yhteiskunnallisia toimintamalleja maailmalle.

Meillä on siis paljon annettavaa. Ilman positiivista, ratkaisukeskeistä asennetta maailman ongelmiin, ajaudumme helposti passiivisuuteen ja fatalismiin. Me tarvitsemme toivon näköaloja ja Lutherin asennetta: ”Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun”.

Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutoksen ohella maahanmuutto on keskeinen teema myös tulevalla vaalikaudella. Kristillisdemokraattien maahanmuuttolinja on ollut kestävällä pohjalla jo pitkään. Maahanmuuton pitää olla hallittua ja kontrolloitua. Suomeen ei saa muodostua meidän oikeusjärjestyksen vastaista rinnakkaisyhteiskuntaa, jossa esimerkiksi naisten ja tyttöjen tasa-arvo ja turvallisuus mitätöidään. Turvapaikan hakuprosessia pitää tehostaa ja kielteiset turvapaikkapäätökset panna täytäntöön.

EU-maiden yhteistyötä rajaturvallisuuden lisäämiseksi ja palautusten nopeuttamiseksi pitää tehostaa. Yhteisestä linjasta pitää tehdä päätöksiä ennen kuin ryhdytään mihinkään toimenpiteisiin. Vaikka Suomi on EU:n puheenjohtajamaa, ei meidän olisi tullut ryhtyä symbolisiin tekoihin, kuten hallitus sisäministeri Ohisalon johdolla nyt teki ottaessaan vastaan Italian hallituksen torjumalta pakolaisalukselta vastaan kahdeksan turvapaikanhakijaa. Tällä tavalla kannustetaan pakolaisia lähtemään vaaralliselle matkalle ja tuetaan ihmissalakuljettajien kyynistä liiketoimintaa.

Meidän linjamme on ollut korostaa apua kehitysyhteistyön kautta lähtömaihin ja pakolaisleireille sekä kiintiöpakolaisjärjestelmää, jonka kautta kohdennamme avun jo pakolaisstatuksen omaaville, kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.

Näihin heikommassa asemassa oleviin kuuluvat myös muslimimaiden vähemmistökristityt, jotka ovat lähes kaikissa näissä maissa vainon kohteena. Myös kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tilanne huolestuttaa. Maahanmuuttovirastossa suoritettavan uskonnon ja vakaumuksen aitouden arvioinnin tulisi kunnioittaa ihmisoikeuksia eikä lähettää kuolemanvaaraan lähtömaassaan tai Suomessa turvapaikkaprosessin aikana uskontoaan vaihtaneita ihmisiä.

Hyvät puoluekokousedustajat, hyvät kuulijat

Kuten kokouksen alkusanoissa viittasin, vietämme tänä vuonna tasavaltaisen hallitusmuotomme 100-vuotisjuhlaa. Samalla kuitenkin on väitetty, että puoluejärjestelmä ja puolueet, jotka toimivat kansan tahdon välitysmekanismina edustuksellisessa demokratiassa ovat kriisissä.

Tutkija Juhana Aunesluoma kirjoittaa aiheesta kuvaavasti: ”Keskinäinen luottamus on heikentynyt: kansa ei luota edustajiinsa, jotka puolestaan pelkäävät kannattajiensa reaktioita. Poliittisten puolueiden jäsenmäärät ovat viime vuosikymmeninä romahtaneet kaikkialla kehittyneissä demokratioissa. Puolueiden asema yhteiskunnallisten vaatimusten esittäjinä ja ideologisina innovaattoreina on heikentynyt. Jäljelle on jäänyt rooli hallitusvallan käyttäjänä. Etäisyyden kansalaisiin ja kansalaisyhteiskuntaan kasvaessa on puolueiden suhde valtioon ja vallankäytön vanhoihin rakenteisiin vastaavasti tiivistynyt. Kehitys ei ole ollut omiaan lisäämään puolueiden uskottavuutta vapaan kansalaistoiminnan tyyssijana ja todellisina yhteiskunnallisina muutosvoimina.”

Tässä tilanteessa on myös meillä KD:ssä haaste vastattavana. Olemmeko uskottava kansalaistoiminnan tyyssija ja yhteiskunnallinen muutosvoima – vai pitääkö jotakin muuttua? Ideologisena innovaattorina olemme ainakin halunneet olla, ja sitä varten on perustettu muun muassa puoluetta lähellä oleva Ajatushautomo Kompassi. Olemme sen puitteissa ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa järjestämässä laadukkaita seminaareja ja julkaisuja myös tulevana kautena.

Samoin kenttäväen osaamista kerääviin teemaryhmiin ja väkirikkaimman alueemme kannalta tärkeään Metropoliryhmään tulee jatkossakin panostaa. Yhteiskunnallisena muutosvoimana toiminen edellyttää yhteistyötä paitsi muihin puolueisiin niin myös hyvää linkittymistä kansalaisjärjestöihin ja edunvalvontaryhmiin. Meilläkin kansanedustajista jokainen on mukana jonkun valtakunnallisen järjestön hallituksessa tai puheenjohtajistossa luomassa yhteyksiä ja kontakteja.

Politiikassa puolestaan keskeistä on ideologia, sen viestiminen ja sitä edustavat toimijat. Näiden kaikkien osa-alueiden kohdalla on parannettavaa. On kriittisesti arvioitava mitä asioita korostamme, jotta saisimme suuremman tuen kansalaisilta politiikallemme. Viestinnän kehittämistä on edelleen jatkettava, koulutustoimintaan panostettava uudelleen perustettavan KD Akatemian kautta ja uusia aktiivisia toimijoita rekrytoitava mukaan.

Vaalitutkimukset kertovat, että keskeisiä ihmisten huolenaiheita ovat taloudellinen epävarmuus, ilmastonmuutos, sisäinen turvallisuus sekä maahanmuuttoon liittyvät ongelmat. Monet näistä kysymyksistä ovat globaaleja ja vaikeasti hahmotettavissa, samoin niihin liittyvät johtajuuskysymykset. Nämä kysymykset kuitenkin myös jakavat ihmisiä. Jos yhteiskunnan koheesio, se tunne, että elämme suunnilleen samassa maassa ja samassa ”kertomuksessa”, heikkenee oleellisesti, emme pysty enää ratkaisemaan yhtään mitään ongelmia. Toisaalta on sanottu, että poliittinen kenttä ei jakaudu enää ensisijaisesti asioiden vaan identiteettien rakennusaineiden, kuten uskonnon, elämäntavan, etnisyyden, kansallisuuden, yhteiskuntaluokan ja sukupuolen mukaan. Tällöin mielikuvien luominen poliittisesta ryhmästä esimerkiksi ainoana maaseudun, suomalaisuuden, yrittäjyyden tai muun sellaisen identiteetin puolustajana nousee poliittisia ohjelmia tärkeämmäksi.

Oman puolueemme, silloisen Kristillisen Liiton, perustajat linjasivat jo yli 60 vuotta sitten identiteettimme: edustamme ”kristillis-isänmaallista suuntausta maassamme”. Siltä pohjalta työtä on tehty kaikki nämä vuodet. Siksi on ollut hivenen hämmentävää seurata mediaa, joka on yrittänyt niputtaa meitä yhteen milloin minkäkin puolueen kanssa. Viime aikoina meitä on yritetty sulauttaa yhteen varsin nuoren puolueen perussuomalaisten kanssa, toisaalta samaa yritystä oli vuosikymmenten aikana silloisen Keskustapuolueen suhteen. Olemme toki yhteistyökykyinen puolue joka suuntaan, mutta myös ainut kristillisdemokraattisen ideologian edustaja suomalaisessa puoluekentässä. Pidämme kiinni omista kristillisdemokraattisista arvoista, jotka pohjaavat kristilliseen ihmiskuvaan, jokaisen elämän arvoon ja lähimmäisyyteen.

Toimiva demokratia edellyttää myös perusvapauksien, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapauden, olemassaoloa. Tämä on helppoa nähdä maissa, joissa nyt kuplii kuten Venäjällä ja Turkissa tai Kiinan alaisuudessa Hong Kongissa. Toisaalta niin meillä kuin muualla länsimaissa on taas havaittavissa mielipiteiden vahvaa polarisoitumista. Yleisesti ottaen keskusteluympäristö tuntuu sietävän huonosti erilaisia massasta poikkeavia näkökulmia, jotka liittyvät esimerkiksi kristilliseen vakaumukseen.

Meillä on nyt omankin väen keskuudessa hämmentävä kokemus. Joku tekee tutkintapyynnön, kun kirkkovaltuutettu Päivi Räsänen käy kirkkojärjestystä toteuttaen keskustelua oman kirkkokuntansa opillisista linjauksista ja siitä nousevasta toiminnasta sekä julkaisee Raamatun jakeita sisältävän kuvan.  Vielä käsittämättömämmäksi asian tekee se, että poliisi nyt aloittaa tästä opillisesta linjakeskustelusta esitutkinnan rikosnimikkeellä ”kiihottaminen kansanryhmää kohtaan”.

Ei tule poliisilta työt loppumaan, jos jokainen, joka on pahoittanut mielensä kirkkojen ja seurakuntien syntikäsityksistä käytävissä keskusteluissa, päättää tehdä tutkintapyynnön ja niissä edetään esitutkintaan. Puhumattakaan kun päästään kirkkojen välisiin tai peräti uskontojen välisiin keskusteluihin. Uskonnollisessa keskustelussa ja kielenkäytössä on voitava puhua ja argumentoida teologisella sanastolla.

Joku kirjoitti Facebookissa, että ”nyt ovat uskovien vainot lähellä”. Pikemminkin lähempänä on itsesensuuri, jossa opillisissa keskusteluissa kukaan ei kohta uskalla sanoa mitään tai niitä ei enää uskalleta edes käydä. Kuitenkin avoin ja erilaisia näkökulmia sietävä keskustelukulttuuri on paras perusta rakentavalle yhteiskunnalle. KD puolustaa jatkossakin yhteiskuntamme perusvapauksia; niin sanan-, uskonnon-, kuin mielipiteen osalta.

Hyvät ystävät,

Meillä on täällä Oulussa hieno mahdollisuus käydä kaksi päivää keskustelua puolueen politiikasta, organisaation kehittämisestä ja henkilövalinnoista. Tämä evästys on tärkeää niin eduskuntaryhmälle kuin tulevalle puheenjohtajistolle. Toivon meille kaikille antoisaa ja aktiivista puoluekokousta!