Euroopan Parlamentti äänestää tällä viikolla ns. finanssitransaktioverosta, joka toteutuessaan laittaisi 0,1 %:n veron osakkeiden ja joukkovelkakirjojen kauppaan ja 0,01 %:n veron johdannaissopimuksille. Tämä kuulostaa lähtökohtaisesti samalta kuin aikoinaan oman puolueeni kristillisdemokraattien kansallisesti ajama pörssivero. Tässä komission esittämässä muodossaan sitä on silti pakko myös kritisoida.

Kuulun siihen valtaosaan meppien joukosta, joiden mielestä finanssisektorin olisi korkea aika kantaa vastuuta talouskriisin kustannuksista, semminkin kun pankkisektorin tukemiseen on käytetty viime vuosina 2.300 miljardia euroa ja kaikki finanssituotteet on vapautettu mm. arvonlisäverosta ja useissa maissa myös varainsiirtovero on tuntematon.

Niinpä on johdonmukaista, että FT-verosta halutaan mahdollisimman kattava, jolloin se koskisi kaikkia arvopaperiliikkeitä ns. ensikauppaa lukuun ottamatta. Tässä piilee kumminkin esityksen ensimmäinen heikkous. Transaktioista on mahdoton erotella ”hyviä” ja ”pahoja”, jolloin veron maksaisivat niin julkinen sektori, hyväntekeväisyys- ja eläkesäätiöt kuin nopealla kaupankäynnillä hyötymään pyrkivät pörssikeinottelijatkin. Arviot eri maiden työeläkejärjestelmille veron käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista ovat huolestuttavia; mm. Suomessa arvioidaan aiheutuvan n. 400–500 miljoonan euron vuotuiset lisäkulut. Se merkitsisi etuuksien nykytasolla noin prosenttiyksikön korotuspainetta eläkemaksuihin.

Toisekseen jäsenmailla ei saisi jatkossa olla enää kilpailevia varainsiirtoveroja, jolloin Suomen valtio menettäisi monta sataa miljoonaa omasta budjetista asunto- ja kiinteistökauppojen varainsiirtoveron tuottoa. Ehdotin talousvaliokunnassa muutosta tuohon pykälään sekä lisäksi julkisten toimijoiden, eläkesäätiöiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen sulkemista FT-veron ulkopuolelle, mutta ainoastaan eläkesäätiöiden kohdalla parlamentti näyttäisi muuttavan komission kantaa.

Kolmas heikkous FT-verossa onkin sitten periaatteellisempaa laatua. FT-verosta halutaan EU:n budjettiin rahoitusta eli ns. EU:n omia varoja ja vastaavalla määrällä vähentää kansallisia suoria maksuja. Tämä olisi suoran verotusoikeuden antamista EU:lle ja samalla monissa maissa omista varainsiirto-, leima- ym. veroista luopumista. Esityksessä ei suoraan oteta kantaa siihen, mihin kerätty vero tulisi käyttää. Paitsi budjetin yleiskatteeksi monet mepit haluaisivat korvamerkitä tuoton talouskriisimaiden auttamiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan, kehitysapuun, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden parantamiseen jne.

Suomelle sopisi toki laskennallisesti, että veron tuotto menisi EU:lle, koska muuten se menee painotetusti niille maille, joissa pörssikauppaa tehdään, eli pääosin Englantiin. Silti EU:lle ei pidä mielestäni antaa verotusoikeutta, koska siinä häviävät aina nettomaksajat kuten Suomi.

Parlamentin kanta on lausunto neuvostolle, sillä veroasiana esityksen hyväksyminen edellyttää neuvoston yksimielisyyttä. Ainakin Ruotsi ja Iso-Britannia vastustavat jyrkästi veroa, joten ainoa mahdollisuus on, että siihen osallistuisi vain osa jäsenmaista. Tämä taas aiheuttaisi jonkinasteisia kilpailuongelmia EU:n sisälle. Onkin siis hyvin todennäköistä, että tästä ”periaatteessa hyvästä” verosta ei päästä toteutustavan puutteiden takia yksimielisyyteen ja esitys raukeaa tai sitten toteutettava versio jää tuotoltaan kuluihin nähden vaatimattomaksi.