Ajankohtaista

RSS

Poliittinen katsaus KD:n kesäkokouksessa Jyväskylässä: Kenenkään vanhuksen hoiva ei saa olla kukkarosta kiinni

Kirjoitettu kirjoittajana

Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah nosti kesäkokouskatsauksessaan esille ikäihmisten taloudellisen eriarvoisuuden, joka korostuu sosiaalipalveluissa muun muassa kotipalveluiden ja muiden tukipalveluiden saatavuudessa.

– Kunnat päättävät kotipalveluiden maksujen suuruudesta, eivätkä ne ole tulosidonnaisia tai maksukattoon sisältyviä kuten esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksut.

Essayah’n mukaan asiakasmaksu-uudistus ei näytä tuovan selkeää parannusta sosiaalipalveluiden tilanteeseen, vaikka se on aivan keskeinen, mikäli ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan ja entisestään lisäämään. Jos peruspalvelut karkaavat taloudellisesti ulottumattomiin, se maksaa moninkertaisesti erikoistason palvelujen käytössä.

– Sosiaalipalveluiden asiakasmaksuissa tulotaso on huomioitava nykyistä paremmin ja niihin on saatava yhtenäinen maksukatto ja pienet omavastuuosuudet. Kenenkään hoiva ei saa olla kukkarosta kiinni, Essayah korosti.

Jyväskylässä KD:n kansanedustajat tapasivat muun muassa kaupungin johtoa sekä tutustuivat Kukkumäkeen rakenteilla olevaan Sairaala Novaan.

Maanantaina järjestetty puolueaktiivien kesäillanvietto toi Keuruun Iso Kirja –opistolle kokoon satakunta kristillisdemokraattia.

***

Kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah (kd)
Poliittinen katsaus KD eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Jyväskylä 28.8.2018

KD:n sote-kannasta

Eduskunta aloittaa syysistuntokauden ensi viikolla, mutta politiikan syksy on jo nyt lähtenyt käyntiin. Vaalien läheisyys tulee vaikuttamaan vahvasti myös eduskunnan työhön. Sote-uudistuksen käsittely tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa, ainakin teille median edustajille ja muille ulkopuolisille. Vastuullista politiikkaa ajaville ja toivoville kansanedustajille se tulee kyllä aiheuttamaan harmaita hiuksia ja turhautumista.

Viime kevään aikana Kristillisdemokraattien edustajat jättivät neljän eri valiokunnan lausumiin hallituksen maku-sote-esityksistä eriävät mielipiteet, joko omat tai yhtyivät opposition yhteisiin vastalauseisiin. Näistä esityksistä käy ilmi KD:n kritiikki ja suurimmat huolet sote-uudistuksen suhteen. Tiivistetysti mielestämme tulisi huolehtia sote:n alkuperäisten tavoitteiden yhdenvertaisten palveluiden, paremman integraation ja kustannussäästöjen saavuttamisesta. Tämä tarkoittaisi muutoksia hallituksen malliin sekä järjestämis- että tuottajavastuisiin, samoin rahoitukseen ja hallintoon. Tuleva syksy tulee todellakin näyttämään, saadaanko soteen ratkaisua ylipäätään tällä vaalikaudella. Tällä hetkellä hyvin moni seikka viittaa siihen, että vielä tuleva eduskunta ja hallitus saavat jatkaa työtä toimivan sote-ratkaisun löytämiseksi.

Kesäkokousten antia meillä ja muualla

Syksyn vaalipuheet aloitti Keskustan kesäkokous, joka oli melkoista omakehua. Sen mukaan nykyhallitus on laittanut Suomen kuntoon ja korjannut aiempien vihervasemmistolaisten hallitusten tekemät virheet. Kehun keskellä unohtui, että hallituskumppani Kokoomus on ollut keskeinen hallituspuolue 26 vuotta viimeisen 30 vuoden aikana. Keskusta taas oli pääministeripuolueena kahdeksan vuotta 2000-luvun alussa, jolloin valtion menoja paisutettiin samalla kun laiminlyötiin keskeisten rakenteellisten uudistusten valmistelu. Kehun lisäksi myös menneistä virheistä on oltava valmis kantamaan vastuuta. Tärkeintä ainakin olisi, että niistä otettaisiin oppia eikä niitä toistettaisi.

Kokoomuksen kesäkokouksessa tuttuun tapaan lupailtiin verokevennyksiä. Työn ja yrittämisen verotusta ei pidäkään kiristää, mutta samalla tulisi pitää huolta kaikkein pienituloisempien ihmisten toimeentulosta. Erityisesti pienituloisimmat eläkeläiset ja monilapsiset lapsiperheet ovat jääneet hallitukselta ja huomioimatta. Tämä tilanne hallituksen on korjattava budjettiriihessä. Perusturvan indeksijäädytyksen vaikutukset on korvattava, jotta talouden kasvusta pääsevät hyötymään myös kaikkein pienituloisimmatkin. Kokoomuksen kesäkokouksen ajamien vihapuhepoliisien ja työryhmien sijaan nyt kaivataan kiireellisimmin ihan tavallisia poliiseja paikkaamaan alkoholilain uudistuksen tiimoilta yli 12 000 kasvaneiden hälytystehtävien aiheuttamaa henkilöstövajetta.

Kaikkein suurimman vaalivaihteen on laittanut päälle sosiaalidemokraatit. Eläkeläisten ja perusturvan varassa elävien toimeentuloa tulee kohentaa, mutta lupausten pitäisi kuitenkin olla toteuttamiskelpoisia. Sosiaaliturvan uudistaminen, heidän mallinsa mukaisesti, maksaisi miljardeja. Eläkeläisille luvataan sataa euroa lisää kuukaudessa, osoittamatta mistä rahat otetaan.

Vastuullisesti sotu-uudistusta sekä eläkeläisten ja lapsiperheiden puolesta

Kristillisdemokraattien kesäkokous on linjannut, että haluamme edistää vastuullista ja pitkäjänteistä politiikka kaikilla osa-alueilla. Toivomme hallitukselta toimia budjetissa erityisesti lapsiperheiden ja eläkeläisten sekä maanviljelijöiden aseman parantamiseksi.

Vaaleihin linjasimme, että haluamme parantaa työnteon ja yrittäjyyden kannusteita ja poistaa turhia esteitä ahkeruudelle omalla kannustavan perusturvan -mallillamme. KD:n kannustava perusturva poistaisi kannustinloukkuja ja tekisi työnteosta kannustavaa. Samalla se keventäisi tukiin liittyvää byrokratiaa ja antaisi tilaa ihmisten henkilökohtaisen tilanteen huomioiviin ratkaisuihin.

Työn ja yrittäjyyden kannustavuudesta huolehtimisen lisäksi pidämme lapsiperheiden hyvinvointia yhtenä tärkeimmistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Hallitus on tällä kaudella rokottanut ja kurittanut lapsia ja lapsiperheitä. Perhe-etuudet on jäädytetty, lapsivähennys on poistettu ja päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja on kasvatettu. Tämä ei ole vastuullista politiikka aikana, jolloin syntyvyys on laskenut hälyttävän alhaiseksi ja lasten hankintaa lykätään vuosi vuodelta yhä myöhäisempään elinvaiheeseen.

Kristillisdemokraatit haluavat muuttaa perhepolitiikan suuntaa! Haluamme panostaa perhe-etuuksiin ja ottaa uudelleen käyttöön ansiotuloverotuksen lapsivähennyksen. Perhevapaauudistukseen tarjoamme omaa Taapero-bonus-mallia, jossa perhe saa päättää kuka hoitaa eikä poliitikot pakkokiintiöitä lastenhoitoa. Päiväkotien ja koulujen toiminta kaipaa lisäresursseja, jotta voidaan turvata laadukas ja turvallinen varhaiskasvatus ja opetus kaikille lapsille.

Hyvät kuulijat,

Samaan aikaan kuin eduskunnassa ja kunnissa touhutaan sote-uudistuksen parissa, on vanhustenhoito jäänyt oman onnensa nojaan. Mikäli media ei aika ajoin nostaisi esiin räikeimpiä ongelmakohtia laitoshoidossa ja kotihoidoissa, ei tästä aiheesta juuri puhuttaisi. Tarvitsemme lisäpanostuksia vanhusten hoitoon niin kotihoidossa, palvelutaloissa kuin saattohoidossa. Ongelmiin ja laiminlyönteihin tulee puuttua. Tätä varten tarvitaan vanhusasiainvaltuutettu, josta olemme puhuneet jo pitkään, ja kannustamme kaikkia allekirjoittamaan kansalaisaloitteeseen vanhusasiainvaltuutetun viran perustamisesta.

Vanhusten kotipalveluihin maksukatto

Asiakasmaksuilla on erityisen suuri merkitys pitkäaikaissairaille ja paljon lääkkeitä sekä sote-palveluita käyttäville ikäihmisille. Maassamme on useita pienituloisia eläkeläisiä, joilla lähes 40 prosentilla eläke jää alle 1 250 euron kuukaudessa. Heistä kaksi kolmesta on naisia.

Ikäihmisten taloudellinen eriarvoisuus korostuu sosiaalipalveluissa mm. kotipalveluiden ja muiden tukipalveluiden saatavuuden suhteen. Kunnat päättävät kotipalveluiden maksujen suuruudesta, eivätkä ne ole tulosidonnaisia tai maksukattoon sisältyviä kuten esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksut.

Asiakasmaksu-uudistus ei näytä tuovan selkeää parannusta sosiaalipalveluiden tilanteeseen, vaikka se on aivan keskeinen, mikäli ikääntyneiden kotona asumista pyritään tukemaan ja entisestään lisäämään. Jos peruspalvelut karkaavat taloudellisesti ulottumattomiin, se maksaa moninkertaisesti erikoistason palvelujen käytössä.

Sosiaalipalveluiden asiakasmaksuissa tulotaso on huomioitava nykyistä paremmin ja niihin on saatava yhtenäinen maksukatto ja pienet omavastuuosuudet. Kenenkään hoiva ei saa olla kukkarosta kiinni.

Asumisperusteisen sosiaaliturvan muutokset ongelmallisia myös kehitysyhteistyölle

Hallitus valmistelee sosiaaliturvaan muutosta, joka rajoittaa ulkomaille lähtevien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeutta Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, mutta helpottaisi ulkomailta Suomeen tulevien pääsyä sen piiriin. Oikeus Suomen sosiaaliturvaan rajattaisiin Suomesta lähteville viideksi vuodeksi. Hallituksen esitys heikentää kehitysyhteistyötä. Se olisi työntekijöille hankala ja todennäköisesti lisäisi määräaikaisia työsuhteita ja haittaisi rekrytointia.

Kristillisdemokraattien ollessa hallituksessa vuonna 1994 turvattiin lähetys- ja kehitysyhteistyöntekijöiden oikeus kotimaan sosiaaliturvaan ilman katkoksia. Ulkomaankomennukset kestävät yleensä pitkään, koska työtehtävät vaativat hyvää paikallisen kielen ja kulttuurin tuntemusta. Komennuksella olevia työntekijöitä jouduttaisiin turhaan kutsumaan Suomeen vain, jotta työntekijät säilyisivät Suomen sosiaaliturvan piirissä.

Kun hallitus tässä budjetissa jatkaa linjaansa kehitysyhteistyörahoituksen suuntaamisesta luotettavien suomalaisten kansalaisjärjestöjen sijaan enemmän yrityksille ja kansainvälisille toimijoille, niin voi vain todeta, että hallitus jostain syystä on ottanut hampaisiinsa kehitysyhteistyöntekijät. Erikoinen viesti mm. kristillisille järjestöille, jotka toimivat tällä kentällä.

Uskonnon- ja sananvapauden puolesta

Tämän kesän aikana olen saanut paljon huolestuneita viestejä julkisen keskustelun ilmapiirin muutoksesta. Olemmeko astumassa aikaan, jossa joukko itseään suvaitsevana pitäviä määrittelee arvokehikon, jonka sisässä kaikkien olisi ilmaistava näkemyksensä, tai muutoin heitä uhkaa julkinen some-jahti tai painostus, joka voi johtaa jopa työpaikan menetykseen Voivatko ”vääränlaiset” mielipiteet johtaa syrjintään työmarkkinoilla? Samoin mielipiteiden polarisaatiostakin USA:n malliin ja toisten ohi puhumisesta on oltu huolissaan.

Olemme selvästikin kulminaatiopisteessä, jossa suuri joukko suomalaisia kaipaa vastuullisia uskonnon- ja sananvapauden puolustajia. Jokaisen ihmisarvoa tulee aina kunnioittaa ja sananvapauteen liittyy sananvastuu. Me puolustamme laajaa uskonnon- ja sananvapautta, ja viisautta niiden käytössä.

Hyvät kuulijat,

Kristillisdemokraattinen politiikka on vastuullista ja pitkäjänteistä. Haluamme parantaa työnteon ja yrittäjyyden kannusteita ja poistaa turhia esteitä ahkeruudelle. Haluamme vaalia ympäristöä ja tuemme kestävää kehitystä. Haluamme panostaa pienituloisten eläkeläisten ja lapsiperheiden toimeentuloon ja palveluihin. Pidämme kiinni siitä, että arvokas vanhuus on jokaisen ihmisen perusoikeus. Tätä on Kristillisdemokraattinen politiikka.

Essayah: Päivähoidon laadun avain on riittävä henkilöstön määrä

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Essayah vieraili 23.8 Iisalmessa päiväkoti Touhula Kangaslammessa. Touhula Kangaslampi on liikuntapainotteinen uusi, hirsirakenteinen päiväkoti, joka tarjoaa myös esiopetusta.

Essayah korostaa, että päivähoidon laadulle keskeistä on riittävä henkilöstön määrä. Lisäksi hän haluaa korjausta henkilöstön palkkaukseen.

– Alan palkkaus ei tällä hetkellä vastaa työn vaativuutta ja vastuullisuutta ja vaatii korjaamista, Essayah painottaa.

Kristillisdemokraatit uskovat, että varhaiskasvatuksen laatua voidaan parhaiten parantaa vähentämällä sallittua lapsimäärää hoitajaa kohti, poistamalla tilapäispoikkeamien salliminen mitoituksessa, pienentämällä ryhmiä ja huolehtimalla puhtaista tiloista. Mitoitusten toteutumista tulee myös valvoa huomattavasti nykyistä enemmän.

– Esimerkiksi Ruotsissa varhaiskasvatusryhmät ovat kaikissa ikäryhmissä kymmenen lasta pienemmät kuin Suomessa. Mitkä ovat suurissa ja hallitsemattomissa lapsiryhmissä vietettyjen vuosien vaikutukset lasten myöhempään koulumenestykseen ja ihmissuhteisiin?

Essayah toteaa, että arkikokemusten ohella myös Valtioneuvoston selvitys varhaiskasvatuksen lainsäädännön vuoden 2016 muutosten vaikutuksista antaa viitteitä siitä, että muutoksilla on ollut negatiivisia lapsivaikutuksia. Lapsimäärät ryhmissä ovat kasvaneet osassa kuntia, päiväkotiryhmien kokoonpanoon on tullut vaihtuvuutta, sosiaalisten suhteiden määrä on noussut lapsille kohtuuttomaksi ja henkilökunnalla on vähemmän mahdollisuuksia lasten yksilölliseen kohtaamiseen.

– Liian suuret lapsiryhmät vievät osaavan ja ammattitaitoisen henkilökunnan mahdollisuudet kohdata ja huomioida lapsi tavalla, jota jokainen lapsi tarvitsee kehityksensä ja oppimisensa tueksi. Tästä syystä myös lasten vanhempien ja huoltajien kohtaamiseen on varattava aikaa.

Essayah korostaa, että päivähoidon henkilöstön riittävästä määrästä ja koulutuksesta tulee pitää huolta. Pätevistä lastentarhanopettajista ja erityislastentarhanopettajista on ympäri maata pulaa. Yliopistollisten lastentarhanopettaja- ja erityislastentarhanopettajakoulutusten sisäänottomääriä tulee lisätä tarvetta vastaavaksi.

Kansanedustajat päiväkodeissa teemaviikkoja vietetään 20.8.–16.9.2018. Teemaviikkojen tarkoituksena on tuoda edustajat päiväkoteihin tapaamaan lapsia ja tutustumaan päiväkotien arkeen ja mahdollisuuksiin uudistaa ja parantaa lasten kehityksen kannalta tärkeää varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen järjestäjille ja päiväkotien henkilökunnalle tarjoutuu tilaisuus tuoda päättäjille viestiä päiväkotien monipuolisesta arjesta.

Politiikka kaipaa sopurakenteita

Kirjoitettu kirjoittajana

Useamman hallituksen kompurointi sote-uudistuksen läpiviennin kanssa on nostanut esiin kysymyksen siitä, onko koko parlamentaarinen hallintojärjestelmämme pirstoutuvine puolueineen ja eritahtisine vaalikausineen enää riittävän toimintakykyinen. Asiaa kannattaa pohtia, kun eduskunta pian starttaa tämän kauden viimeiseen syysistuntokauteen.

Liisa Hyssälä ja Jouni Backman toteavat SITRA:n julkaisemassa raportissa, että Suomen poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ei ole kansalaisvaikuttamisen ja puolueiden toiminnan osalta tehty merkittäviä uudistuksia sitten v. 1906. ”Poliittinen johtajuus ja rohkeus nähdä yli poliittisten valtakausien sekä tehdä tulevaisuutta rakentavia päätöksiä ovat heikentyneet.”

Turhautumistakin on ilmassa. Ideoita politiikan rakenteiden uudistamiseksi on julkaistu pamfleteissa ja kirjoissa, sekä yksittäisten poliitikkojen irtiotoissa. Ei kannata tehdä sitä virhettä, että ylimielisesti sivuuttaa kritiikin ja ajan signaalit. Monien tutkijoiden, poliitikkojen ja kommentaattorien esittämässä kritiikissä päätöksentekojärjestelmäämme kohtaan on paljon oikeansuuntaista.
Viime kuntavaalien tv-puheenjohtajatentissä politiikkaan ja puolueisiin pettynyt kansalainen puolestaan puki sanoiksi sen, mikä monien äänestäjien mielestä on pielessä nykypolitiikassa. Ennen vaaleja luvataan kaikkea mahdollista, ja vaalien jälkeen tehdään jopa lupauksiin nähden päinvastaista politiikkaa. Ja kuten olemme huomanneet, osa puolueista on jo vaalilaukalle lähtenyt! Populistisia ja katteettomia lupauksia vastuullinen media ei sellaisenaan edes lähtisi toistamaan, vaan peräänkuuluttaa laskelmia ja kokonaiskuvaa.

Halutaanko ylipäätään ehdokkailta ja puolueilta markkinatorien helppoheikkimäisiä lupauslistoja vai mieluummin laadukkaampaa päätöksentekoa ja tuloksia?

Politiikan tekemisen rakenteet kaipaavat uusia ratkaisumalleja. Jokainen hallituskoalitio pyrkii ulosmittaamaan maksimaalisesti omat tavoitteensa kaudellaan. Suurten rakenteellisten uudistusten läpivientiin tarvittaisiin kuitenkin laaja konsensus; niiden ratkaisujen pohjalta pitäisi pystyä seuraavankin hallituksen toimimaan eikä ensimmäisenä aloittaa purkaminen.

Olisiko aivan mahdoton ajatus sopia hallitusohjelmassa opposition kanssa yksi iso uudistus, joka tehtäisiin yhdessä? Malli olisi riippumaton siitä, onko vallassa enemmistö- tai vähemmistöhallitus, vaikka toimintatapana se vähemmistöhallituksen mallia kyseisen uudistuksen kohdalla muistuttaisikin. Kun etukäteen sovittu uudistus saataisiin maaliin, kunnian siitä saisivat yhtä lailla hallitus kuin oppositiokin. Tällaisiksi suuriksi yhteishankkeiksi sopisivat juuri soten, perhevapaiden ja sosiaaliturvan eli sotun kaltaiset uudistukset. Helppoa ei varmaan tämäkään tie olisi, mutta ehkä kokeilemisen arvoinen.

Savo-Karjalan Kristillisdemokraatit nimesivät eduskuntavaaliehdokkaita

Kirjoitettu kirjoittajana
Savo-Karjalan Kristillisdemokraatit nimesivät eduskuntavaaliehdokkaita

Kristillisdemokraattien Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan piirijärjestöt nimesivät yhteiskokouksessaan eilen viisi ensimmäistä ehdokasta ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin.

Nimetyt ehdokkaat ovat kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah Lapinlahdelta, palveluasiamies Satu Melkko Liperistä, päiväkodinjohtaja Anne ”Kikkis” Mikkola Joensuusta, yrittäjä Henry Määttä Nurmeksesta ja vahtimestari Jarmo Pippola Joensuusta. Heistä kaikki toimivat kunnallisissa luottamustehtävissä kotipaikkakunnallaan.

– Kristillisdemokraattien vaalinäkymät Savo-Karjalan vaalipiirissä ovat hyvät ja puolueen kannatus on ollut nousujohteista. Viime vuonna hyvin menneiden kuntavaalienkin näkökulmasta on realistista lähteä tavoittelemaan kahta kansanedustajan paikkaa, Essayah toteaa.

KD:n eduskuntavaaliehdokkaita on tavattavissa Joensuun Joen yö –tapahtumassa perjantaina 24.8. ja Nurmeksen potakkajuhlilla 31.8. Essayah on mukana KD-teltalla Joen yössä klo 17-19.

Lapinlahtelainen kauppatieteiden maisteri Sari Essayah, 51, työskentelee toista kautta kansanedustajana. Hän on vuodesta 2015 toiminut Kristillisdemokraattien puheenjohtajana. Sitä ennen hän työskenteli 2009-2014 Euroopan parlamentin jäsenenä ja 2007-2009 KD:n puoluesihteerinä. Hän on kunnanvaltuutettu ja toimii lukuisissa muissa luottamustehtävissä, kuten kansainvälisen olympiakomitean jäsenenä. Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi opiskelijatytärtä.

Liperiläinen palveluesimies Satu Melkko, 55, on toiminut vuodesta 2005 kunnanvaltuutettuna sekä muissa kunnallisissa ja maakunnallisissa luottamustehtävissä. Melkko on KD:n Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana ja terveydenhoitajana sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa, esimiestehtävissä yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä 10 vuotta ja julkisella sektorilla vastaavissa tehtävissä parisen vuotta. Harrastuksia ovat tukiperhetoiminta, seurakunnan lähetystyön tukeminen, lenkkeily ja opiskelu. Perheeseen kuuluu kaksi adoptiotytärtä.

Joensuulainen päiväkodinjohtaja  Anne ”Kikkis” Mikkola (sosionomi yamk), 44, on gospelmuusikko ja kaupunginvaltuutettu. Hän on kaupunginvaltuutettu ja Riverian valtuuston jäsen sekä KD:n Pohjois-Karjalan piirin hallituksen jäsen. Harrastuksiin kuuluvat kuntosali, luonnossa liikkuminen sekä seurakunta ja musiikki. Perheeseen kuuluvat kaksi aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta sekä puoliso.

Yrittäjä Henry Määttä, 38, Nurmeksesta on kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja ja Siun soten valtuutettu sekä KD:n Pohjois-Karjalan piirin varapuheenjohtaja. Harrastuksia ovat liikunta, musiikki ja metsästys. Perheeseen kuuluu kolme kouluikäistä lasta.

Joensuulainen varavaltuutettu Jarmo Pippola, 59, työskentelee koulutuskuntayhtymä Riveriassa vahtimestarina. Hän on KD:n Pohjois-Karjalan piirin sekä Joensuun osaston puheenjohtaja, puoluehallituksen jäsen ja käräjäoikeuden lautamies. Harrastuksiin kuuluvat musiikki, lukeminen ja kielten opiskelu sekä liikunta eri muodoissaan. Hän on naimisissa ja kuuden lapsen isä.

Perhe- ja perusturvaetuuksien indeksijäädytykset kompensoitava

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah katsoo valtiovarainministeriön budjettiesityksen sisältävän monia oikeita lähtökohtia budjetin laadintaan, mutta vaatii painotusten tekemistä oikein.

Essayah´n mielestä esityksen pahimpana ongelmana on se, ettei perusturvaetuuksien ja perhetukien indeksijäädytystä pureta.

– Erityisesti pienituloisimmat eläkeläiset ja monilapsiset lapsiperheet eivät ole päässeet talouden kasvusta osalliseksi. Budjettiriihessä tilanne on korjattava, vaati Essayah.

– Budjetissa tulee huomioida työnverotuksen kiristymisen estämisen lisäksi pienempien perusetuuksien varassa elävät. Perusturvan indeksijäädytyksen vaikutukset on korvattava, jotta kasvusta hyötyvät kaikkein pienituloisimmatkin. Pieni paikkailu ei riitä.

Kristillisdemokraatit odottavat hallitukselta toimia lapsiperheiden aseman parantamiseksi vielä tällä vaalikaudella.

– Peräänkuulutamme edelleen ansiotuloveron lapsivähennyksen palauttamista ja lapsilisien korotusta.

Essayah toivoo pienituloisten eläkeläisten aseman parantamista esitettyä tuntuvammin sekä konkreettisia toimia hyvän ja arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi hoitolaitoksissa ja kotihoidossa.

– Indeksileikkausten lisäksi erilaisten palvelumaksujen, lääkkeiden ja matkojen kela-omavastuuosuuksien korotukset ovat kiristäneet ikääntyneiden taloudellista tilannetta. Useampi kuin joka kymmenes yli 65-vuotias, pienituloinen ikääntynyt jättää menemättä lääkäriin rahan takia. Yhteiskunnan ikääntyminen on huomioitava suunnitelmissa kasvavana panostuksena hyvään hoitoon mukaan lukien laadukas saattohoito.

– Ansiotuloverotuksen kevennykset tulee kohdistaa niin, että kannustinloukkuja puretaan. Etenkin pienipalkkaisen työn verotusta tulee laskea, jotta työtä kannattaa ottaa vastaan ja pienemmilläkin tuloilla tulee toimeen.

Essayah muistuttaa, että KD:n esittämä kannustava perusturva -malli on ratkaisu kannustinloukkuihin pienimmillä tulotasoilla.

– Työllisyyden hoidossa ei riitä vain turvautuminen talouskasvuun. Tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa ja henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa ohjausta, muuten työttömyyden kova ydin ei sula.

Essayah pitää välttämättömänä, että viimeistään budjettiriihessä tehdään riittävät kriisipäätökset satovahingoista kärsivien maataloustuottajien tilanteen helpottamiseksi.

– Miksi Suomen hallitus vitkuttelee toimissaan? Ruotsin hallitus on tarttunut toimeen ja esitteli maataloudelle kuivuudesta johtuvien menetysten korvaamiseksi 116 miljoonan kriisipaketin. Suomen hallituksen on seurattava naapurimaan esimerkkiä.

– Pidemmän aikavälin ratkaisuna viljelijöiden satovahinkovakuutusten rakennetta ja maksuja tulee vähentää sillä, että myös elintarviketeollisuus ja vähittäiskauppa velvoitetaan osallistumaan esimerkiksi rahaston kautta vakuutusmaksujen maksamiseen. Kuluttajat haluavat kotimaisia elintarvikkeita ja niiden saatavuus on koko elintarvikeketjun asia, ei vain luonnonolosuhteiden kanssa painiskelevien viljelijöiden. Kuivuus on aiheuttanut satojen menetyksiä ympäri Eurooppaa, Suomen on oltava hereillä oman huoltovarmuuden turvaamiseksi, Essayah linjaa.

Kansalaistottelemattomuutta vai demokratiaa?

Kirjoitettu kirjoittajana

Vihreiden lainsäädäntösihteeri Aino Pennasen protesti lentokoneessa pakkopalautettavan kanssamatkustajan takia on nostanut kansalaistottelemattomuuden vaikuttamiskeinojen arvioinnin ytimeen. Aino Pennanen pyrki ilmeisen spontaanilla ja hätiköidyllä toimintatavallaan jäljittelemään aiempaa ruotsalaista tapausta, joka johti todetun turvapaikanhakijan palautuksen keskeytykseen ja protestista kuvatun videon miljoonalevitykseen. Pennasen tapauksessa kävikin päinvastoin eli hänet itsensä poistettiin koneesta.

Vihreiden puheenjohtaja Aalto ja vasemmistopoliitikot ovat osoittaneet teolle tukensa, vaikka kenelläkään ei ole varmaa tietoa pakkopalautuksen syystä. Aallon kommentti: ”Rohkeutta on samaistua toisen ihmisen asemaan”, on todellakin rohkea, jos kyseessä on raiskauksen tai muun vakavan rikoksen tehneen henkilön pakkopalautus vaikkapa Saksaan. Vain noin viidennes Suomesta palautettavista ihmisistä on poliisin saattamia turvapaikanhakijoita eikä lähtökohtaisesti ketään saa palauttaa hengenvaaraan.

Viranomaisten toiminta perustuu lainsäädäntöön ja ministeriön poliittiseen ohjaukseen. Turvapaikkajärjestelmämme ei toki ole aukoton, ja sitä saa kritisoida, mutta lainrikkomuksiin rohkaiseminen ei ole hyväksyttävää eikä edistä parhaalla tavalla turvapaikanhakijoiden perus-ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Olen itsekin pyrkinyt vaikuttamaan viranomaisten suuntaan mm. kristityiksi kääntyneiden muuttuneen elämäntilanteen huomioimiseksi, sillä monen islamilaisen maan turvallisuustilanne on aivan toinen kristitylle kuin muslimille. Asiassa on edistytty ainakin sen verran, että Maahanmuuttovirastoon on palkattu uskontoasiantuntija näitä vaikeita tilanteita arvioimaan. Senkin jälkeen osa päätöksistä on varmaan ollut edelleen haasteellisia, ja lain suomaa valitusmahdollisuutta oikeusasteissa on ollut syytä käyttää.

Innokkaimmat olivat vertaamassa Aino Pennasen tekoa jopa rotuerottelun kaataneiden kansalaisoikeusaktivistien tai natsi-hallintoa vastustaneiden kansalaistottelemattomuuteen. Kansalaistottelemattomuudella on historian valossa ollut paikkansa, mutta kaiken laittoman toiminnan perustelu kansalaistottelemattomuudella kuitenkin ontuu.

Tässä yhteydessä on kaivettu esille myös KD:n Päivi Räsäsen aikoinaan hengellisillä kesäjuhlilla pitämä puhe moraalisesta pohdinnasta vakaumuksen ja vallitsevan lainsäädännön ristiriitatilanteista. Puheesta nousi valtava kohu, vaikka silloinen ministeri ei koskaan rikkonut lakia tai asettunut sen yläpuolelle. Kansanedustajan avustajana tuolloin toiminut Aalto kirjoitti silloin: ” On pelottava ajatus, että ihmiset irtoavat kaikkia sitovasta ja velvoittavasta lainsäädännöstä uskonnon, kulttuuritaustan tai vaikkapa poliittisen mielipiteen vuoksi.” Nämä silloiset linjaukset eivät ilmeisesti koske oman puolueen väkeä nyt.

On eri asia diktatuurin keskellä hakea laittomalle toiminnalle moraalista oikeutusta, kun tehdä kansalaistottelemattomuudesta some-ajan huomiotalouden välikappale. Olen huolestunut siitä, että tänä päivänä poliittinen päätöksenteko ja siihen osallistuminen koetaan liian kankeana ja hitaana keinona osallistua. Vaalien lähestyessä kaikenlaisille performansseille voidaan hakea oikeutusta, ja ikään kuin oikotietä asioiden ratkaisemiseen julkisuuden kautta. Toivottavasti vastuullinen media säilyttää riippumattomuutensa eikä lähde milloin kenenkin kelkan vetäjäksi.

Oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia noudattavassa maassa itse kukin meistä voi pyrkiä muuttamaan lainsäädäntöä osallistumalla demokraattiseen päätöksentekoon, ja äänestämällä mieluisiaan näkemyksiä valtaan. Tämä voi kuulostaa tylsältä tieltä, mutta on ollut suomalaisen yhteiskunnan vakauden ja menestyksen perusta.

Terveisiä maaseudulta

Kirjoitettu kirjoittajana

Keskikesän helteellä Helsingin Sanomien tulevaisuustoimittaja oli laitettu matkaan äimistelemään Ylä-Savon ihmettä. Kun ei ne mokomat siellä maaseudulla asumista suostu lopettamaan, ja viimeinen sammuttamaan valoja, vaikka jo 20 vuotta sitten pääkaupungin aviisi niin ennusti.Ylä-Savo valikoitui tutkimuskohteeksi kuulemma juuri siksi, että siellä on tyypillisimmillään koko suomalaisen maaseudun kuva kaikkine haasteineen.

Ihmeteltävää toimittajalla riittää, kun uutta matkailuyritystä pukkaa, ja kesäkahvilaakin pyöritetään Brysselistä käsin. Menestyvien vientiyritysten lisäksi monenlaista pienempää työpaikkaa ja elannon antajaa löytyy; mutta leipä on ehkä useammasta lähteestä kerättävä.

Asuntovelkaista toimittajaa huimaa, kun omakotitalo järvenrannassa kaupungin liepeillä lähtee summalla, jolla hikiseen saa kaksion pääkaupunkiseudulta. Hesarin aikoinaan ennustama ”Kuolevan kunnan hilpeä korahdus” eli Eukonkannon MM-kisat Sonkajärvellä kerää sekin yhä Suomen kesätapahtumista eniten kansainvälisiä mediataloja paikalle.

Väestökehitys- ja rakennetilastot ovat seudun jo moneen kertaan tappaneet, mutta siellä ne vain elelevät, vieläpä tyytyväisyyttään kehräten. Kehtaapa joku vielä tokaista, ettei etelän ”kusiaispessään” edes lähtisi. Kesäviikko saa toimittajan vakuuttumaan, että maaseudun ennustetulle kuolinkouristukselle taitaa sittenkin olla vastavoima.

”Kaikki ei näy tilastoissa. Ihmisten päättäväisyys ja yhdessä tekemisen asenne eivät näy. Molempia pääsen todistamaan Ylä-Savossa vietettyjen päivien aikana”. Tähän toimittajan lopputulemaan on helppo yhtyä.

Täälläkin, kuten niin monella seutukunnalla Suomessa, kesän jokainen viikonloppu on ollut talkootyön ja yhdessä tekemisen oodia: kesäteatteria, maalaismarkkinoita, perinnepihoja, iskelmää ja praasniekkaa – ja tietysti sitä eukonkantoa.
Kotikuntani Lapinlahti on lähes ainut alle 10 000 asukkaan kunta, jossa pidetään vuodesta toiseen kansainvälinen yleisurheilun GP-kisa. Sekin on kyllä yritetty kuopata ”navetantauskisana” jo vuosia sitten. Iso käsi ja kiitos kaikille niille tuhansille talkoolaisille, jotka ovat tämänkin kesän monet tapahtumat olleet maaseudulla mahdollistamassa. Paras tapa osoittaa arvostusta järjestäjille on mennä aina paikan päälle nauttimaan ohjelmista.

Pelkän talkootyön varaan ei kuitenkaan tulevaisuutta voi maallakaan rakentaa. Samaisessa Hesarin lehtijutussa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja Turun yliopistolta maalailee maaseudun näkymiä rohkaisevin vedoin. Väestökehitys ja huoltosuhde tasapainottuvat, biotalous ja elintarvikkeet tarvitsevat raaka-aineensa jatkossakin ja maaseudusta tulee yhä kasvava hyvinvointilähde.

Tulevaisuuden suomalainen on nopeiden liikenneyhteyksien ansiosta monipaikkainen, jonka yhdistelee kaupunki- ja maaseutuasumista tarpeidensa mukaan. Kaupungeista käydäänkin töissä maalla, eikä vain päinvastoin.
Uskon, että tämä tulevaisuuden visio ei ole ”teoriaherrojen huaveilua”. Koko Suomen tasapainoinen aluekehitys ja asuttuna pitäminen on kansalaisten vahva tahtotila, minkä tuore gallup joidenkin harmiksi vastaansanomattomasti todisti.

Lisäksi tämän kesän kuumuus on viimeistään avannut silmät ymmärtämään maaseudun merkityksen ruuantuotannon huoltovarmuuskysymyksenä. Ilmasto-olot ovat vaikuttaneet jo dramaattisesti satonäkymiin ympäri maailman.
Nyt on ymmärrettävä olla kaukaa viisas. Suomessa on säilytettävä pellot viljeltyinä, satsattava maatalouden kannattavuuteen ja alan tutkimukseen sekä tuotekehitykseen. Tilojen jatkuvuus on varmistettava ja tuottajan on saatava työstään ansaitsemansa palkka.

Suomen on varauduttava siihen, että vielä voi olla monta suuta ruokittavana. Puhdas ruoka ja toimiva elintarvikeketju kun eivät ole maailmalla itsestään selvyyksiä. Joten puolustetaan rohkeasti maaseutua. Se kun ei ole kaupungeiltakaan pois, sillä molempia tarvitaan.

Kela-kyytien saatavuus turvattava

Kirjoitettu kirjoittajana

Heinäkuussa voimaan astunut taksipalvelujen uudistus hämmentää. Erityisesti maaseudun taksipalvelujen pelätään heikkenevän päivystys- ja asemapaikkavelvoitteiden poistuessa. Markkinavetoisen yöpäivystyksen on laskettu kannattavan vasta 60 000 – 80 000 asukkaan kaupungeissa. Samoin hinnoittelun vapautuminen huolettaa etenkin ikäihmisiä. Taksin varmaan jatkossakin vielä saa, mutta millä hinnalla.

Lakiuudistus muutti myös Kelan korvaamien kuljetusten järjestelyt. Oman kylän tuttua taksia ei voi enää tilata, sillä kyyti tulee Kelan maakunnan kilpailutuksen voittaneen välityskeskuksen kautta. Osa matkakustannuksista julkiseen tai yksityiseen terveydenhuoltoon korvataan Kelan toimesta silloin, kun matka on tehty sairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Ehtona on, että terveydentila tai puutteelliset liikenneolosuhteet edellyttävät taksin käyttöä. Taksimatkan omavastuuosuus on 25 euroa ja 300 euron vuosittaisen omavastuuosuuden jälkeen Kela korvaa kyydit täysimääräisesti.

Kilpailutuksesta johtuva Kela-kyytien uudelleen järjestely näyttää kompuroivan pahasti eri puolilla Suomea. Kilpailutuksen myötä Kela-kyytien välitys on siirtynyt noin 10 eri yrityksen hoidettavaksi. Kilpailutukset voittaneet yhtiöt ovat tarjonneet sopimusmahdollisuuksia alueillaan toimiville taksiyrittäjille, mutta sopimusten tiukat ehdot ovat johtaneet monilla alueilla sopimusten hylkäämiseen. On myös esitetty epäilys, että Kelan kilpailutuksessa mukaan on hyväksytty välitysyhtiöitä, jotka eivät täyttäneet alkuperäisiä tarjouskilpailun kriteereitä. Lisäksi välitysyhtiöiden sopimusehdoissa edellytetään uuden taksilain sivuuttamista ja jo kumottuun lakiin sitoutumista.

Monet taksiyrittäjät ovat olleet asiasta yhteydessä. Kilpailutuksen voittaneet yhtiöt ovat edellyttäneet taksikuljettajilta provisioita, uusien laitteiden ostamista tai leasingeja ja alennusprosentteja, jotka syövät kohtuuttomasti taksiyrittäjien katetta. Tästä syystä monet taksiyrittäjät ovat torjuneet tarjotut sopimukset, eikä Kela-kyyteihin näyttäisi olevan kaikilla alueilla riittävästi takseja tarjolla. Maassamme on jopa kuntia, joissa ei ole yhtään sopimuksen tehnyttä taksiyrittäjää, joka voisi ajaa Kela-kuljetuksia.

Hallituksen vastuulla on taksilain muutos, ja siitä johtuva uusi tilanne. Itse ihmettelin aikoinaan, miksi uudistus oli ylipäätään tehtävä, kun mielestäni toimivaa systeemiä ei tarvitse korjata. Uudistus saattaa toimia suurissa kasvukeskuksissa, mutta maaseudulla huoli taksikyytien tulevaisuudesta on aito. Ruotsissa ala vapautui parikymmentä vuotta sitten, ja siellä maaseudulla taksien määrä on vähentynyt. Lisäksi hinnoista pääsee tappelemaan kuin etelän turistikohteissa ainakin.

Jätin Kela-kyytien tilanteesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen, sillä viime kädessä sen tehtävänä on huolehtia, että joka puolella Suomea Kela-kyydit hoidetaan asianmukaisesti. Lääkäriin, synnytykseen tai kuntoutukseen tulee päästä turvallisesti ja sujuvasti, vaikka terveydentila estäisi julkisten liikennevälineiden käytön. Pahimmillaan Kela-kyytien puuttuminen johtaa ambulanssikyytien lisääntymiseen. Sääntelyn vähentäminen ei saa käytännössä johtaa siihen, että joillakin alueilla Kelan korvaamaa kuljetuspalvelua ei saa ollenkaan tai sen saaminen kestää kohtuuttoman pitkään.

Maahanmuutto jakaa EU:ta

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomen juhliessa juhannusta EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat epäviralliseen työtapaamiseen maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa. Valmista ei tullut, ja harva sitä odottikaan, sillä kokousta pidettiin enemmänkin tukikokouksena Saksan Angela Merkelille, jonka oma hallitus on ajautunut hajoamisen partaalle maahanmuuttokysymyksissä. Vuoden 2015 turvapaikkakriisi on kiristänyt vaaliasetelmia muuallakin Euroopassa.

Päämiesten kokouksessa nousikin esille alueelliset maihinnousukeskukset, jotka perustettaisiin EU:n rajojen ulkopuolelle yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kanssa. Keskuksiin palautettaisiin myös pelastusoperaatioissa mereltä löydetyt, ja pyrittäisiin seulomaan kansainvälistä suojelua tarvitsevat sekä siten vähentämään yllykettä lähteä ihmissalakuljettajien vaarallisille matkoille.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamiseen on jo aiemmin esitetty ns. palautusleirejä. Mielestäni ratkaisu aiheuttaisi lisää ongelmia. Sen sijaan YK:n pakolaissopimusta tulisi pikaisesti muuttaa niin, että allekirjoittaneet maat velvoitetaan ottamaan vastaan oman maan kansalaisia ilman erillisiä kahdenvälisiä sopimuksia. Esimerkiksi Suomesta Irakiin ei-vapaaehtoisesti palautetut tulevat paluulennolla takaisin palautussopimuksen puutuessa. Käytännössä oikeus turvapaikkaan siis syntyy, kunhan kieltäytyy palautuksesta. Tämä syö koko turvapaikkaprosessin uskottavuutta.

Maahanmuutto- ja pakolaiskysymyksiä ei vain muutamilla maihinnousukeskuksilla ratkaista, vaan tarvitaan laaja paletti toimenpiteitä ja ns. juurisyihin puuttumista. Kehitysyhteistyössä on varmasti tehokkuuden ja laadullisen parantamisen varaa, mutta on varsin lyhytnäköistä populismia leikata siitä. Panostaminen lähtömaiden koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmiin on auttanut monia maita nousemaan jaloilleen. Sotaa paossa oleville pakolaisleirien humanitäärinen apu ja ihmisten auttaminen kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta olisivat tehokkaimpia vastauksia akuuttiin hätään.

Sen sijaan automaattinen mekanismi turvapaikanhakijoiden jakamiseksi jäsenmaiden kesken voi jopa pahentaa tilannetta. Se itsessään houkuttaa ihmissalakuljetusta ja heikentää jäsenmaiden omaa vastuuta ulkorajavalvonnasta. Hallitus on perustellut sitä skenaariolla, jossa tarvitsisimme itse apua itärajan ylittävien tuhansien turvapaikanhakijoiden osalta. Veikkaan, että siinä tilanteessa meillä on Venäjän kanssa turvapaikanhakijoita suurempi haaste käsissämme.

Vaihtoehtoisia totuuksia

Kirjoitettu kirjoittajana
Vaihtoehtoisia totuuksia

Lehtopöllön poikasella ja Pori Jazzien entisellä toimitusjohtajalla ei äkkipäätä tuntuisi olevan yhteistä, vaan on. Vaihtoehtoisten totuuksien vallitessa kumpikin päätyi some -hyväksikäytetyiksi. Sähköisen median aikakaudella tärkeintä on nostattaa tunteet pintaan, vaikka osatotuuksilla. Sosiaalinen media hoitaa loput.

Pori Jazzien toimitusjohtajaan Aki Ruotsalaan kohdistunut some-lynkkaus lähti liikkeelle yhden toimittajan ivallisesta kolumnista ja toisen tekemästä tarkoitushakuisesta haastattelusta ja tahallisesta väärinymmärtämisestä.

Ruotsalasta leivottiin kuvaa homofobisena pikku-kunnan virkamiehenä, jota porilaisten parhaaksi ei tulisi merkittävän kulttuurifestivaalin johtoon valita. Ruotsalan taustasta löytyi niinkin epäilyttävä juttu, että hän oli vuonna 2011 KD-Nuorten puheenjohtajana puolustanut erään kristillisen median Älä alistu –kampanjan olemassaolon oikeutusta sanan- ja ilmaisunvapauden nimissä. Tuossa kampanjassa puolestaan nuori nainen kertoi uskoontulostaan ja seksuaalisen suuntautumisensa muutoksesta homoseksuaalista heteroseksuaaliksi.

Nuori nainen ei puhunut ”eheytymisestä” eikä Ruotsala ottanut siihen kantaa, vaan totesi ihmisen kokemasta elämänmuutoksesta: ”En minä voi sitä kyseenalaistaa, jos ihminen näin kokee”. Ruotsala vielä teroitti haastattelussa, ettei rinnasta kaverinsa huumeista vapautumista, omaa 9-vuotiaana kokemaansa hengellistä heräämistä ja Älä alistu -kampanjan muutoskertomusta; ovatpahan kaikki vain erilaisia elämänmuutoksia.

Pari tuntia haastattelun julkaisusta ja klikkiotsikot huusivat: ”Puolustaa homojen eheyttämistä; rinnastaa homouden ja huumeidenkäytön”. Sen jälkeen valveutuneet poliitikot ja kulttuuriväki twiittasivat: ”boikotoin Porin Jazzeja” ja lopulta ensimmäiset sponsorit kertoivat yhteistyön päättymisestä. Ennen iltauutisia Pori Jazzien hallitus päätti yksipuolisesti purkaa elokuussa alkavaksi sovitun työsopimuksen.

Alle kuudessa tunnissa some-ajan toverituomioistuin oli puhunut. Kahden akateemisen loppututkinnon kaveri, sisäministeriössä palvellut ja rauhanturvatehtävissä johtajaominaisuudet käytännössä testannut nuori perheenisä huomasi olevansa työtön.

Hyväntahtoisena ja fiksuna ihmisenä tunnetun Ruotsalan tueksi rientäneet saivat seuranneessa mylläkässä myös osansa. Professoritasolta entinen ministeri toivotettiin ”hevon helvettiin” ja kansanedustaja -kollega kertoi tekevänsä allekirjoittaneesta tutkintapyynnön poliisille ja vaativan edustamani puolueen lakkauttamista rasistisena järjestönä. Kollegan ryhmäpuheenjohtaja onneksi tarkensi muutaman päivän päästä, ettei ulostulo edustanut alkiolaisen kansanliikkeen näkemystä laajemmin.

Syntyi myös vastareaktio. Tukea ja rohkaisua sateli eri suunnista. Aika moni vastaamistani puheluista alkoi sanoilla: ”En ole minkään sortin uskovainen, mutta…” Ruotsalan kohtelun koettiin heijastavan julkisen keskustelun ilmapiirin muutosta laajemminkin. Suomessa suvaitaan entistä huonommin erilaisia näkemyksiä: ”on hyväksyttyä tulla ”kaapista ulos”, mutta ei toisin päin.” Viittaukset Ruotsalan taustaan irtisanomisen yhteydessä koettiin jopa kristillisen vakaumuksen vainona. Voivatko ”vääränlaiset” mielipiteet johtaa syrjintään työmarkkinoilla? Samoin mielipiteiden polarisaatiostakin USA:n malliin ja toisten ohi puhumisesta oltiin huolissaan.

Alle viikko Pori Jazz kohusta media sai jälleen tunnekuohunsa. Twitterissä levisi kuva lehtopöllönpoikasesta väitetyn tuhotun pesäpuun kannonnokassa. Siitä tuli hetkessä symboli ahneen metsätalouden piittaamattomuuden seurauksille. Sanomalehdet julkaisivat kuvan, Yle uutisoi ja valveutuneimmat poliitikot pohtivat pöllö-pololle nimeä. Sivu-uutisena muistettiin mainita yksisilmäisesti avohakkuut valtionmailla kieltävä kansalaisaloite, ja kas, allekirjoituspiikkihän siitä seurasi.

Tunteikkaan uutisen ainut huono puoli on se, ettei se ole totta. Silminnäkijöiden ansiosta paljastui, että pöllönpoikanen tuotiin oikeasta pesäpuusta lavastusta varten, ja alueella oli nimenomaan säästetty pesäpuu suojavyöhykkeineen.
Johtopäätös runsaan viikon uutisvirtaa seurattua: ei suomalaisia tarvitse varoitella ulkovaltojen hybridivaikuttamisesta ja trollaus-kampanjoista. Kyllä me tätä menoa saamme maan sekaisin ihan itse.