Ajankohtaista

RSS

Hyvää saattohoitoa, ei eutanasiaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Viime viikolla julkaistiin kansalaisaloite, jossa vaaditaan eutanasian sallimista Suomessa. Moni luulee, että eutanasiakeskustelussa on kyse vastentahtoisesti ylläpidettyjen elintoimintojen, ns. letkuissa pitämisen lopettamisesta. Potilas voi kuitenkin tänäkin päivänä hoitotahdolla ja hoidoista kieltäytymällä määrätä kohtelustaan. Hyvä saattohoito sisältää kuolevan potilaan oman toiveen kunnioittamisen, riittävän kivun lievityksen ja oirelääkkeet sekä hyvän perushoidon. Eutanasiassa sitä vastoin on kyse aktiivisesta elämän lopettamisesta, toisen ihmisen tappamisesta. Sekä Maailman että Suomen Lääkäriliitot vastustavat sitä

Eutanasia on kielletty Benelux-maita lukuun ottamatta koko Euroopassa. Asuessani Belgiassa meppi-vuosinani, maa hyväksyi eutanasian laajentamisen alaikäisiin lapsiin. Olin tuolloin mukana Euroopan Parlamentissa pidetyssä eutanasian vastaisen koalition EPC-Europen tilaisuudessa, jossa koolla oli muuttuneista asenteista ja nykyisestä kehityskulusta huolestuneita vammaisaktiiveja, potilasjärjestöjen edustajia ja pitkäaikaissairaiden omaisia. Viesti oli vahva: fyysisistä tai henkisistä vammoista kärsiville, puolustuskyvyttömille lapsille, vanhuksille ja köyhille tulee taata sama suojelu kuin terveille ja hyvätuloisille ihmisille. Eutanasiasta ei saa tulla keino säästää sairaanhoidon kustannuksia.

Belgiassa ja Hollannissa ovat kuohuttaneet tapaukset, jossa eutanasiaa on käytetty mielenterveysongelmista kärsineen vangin, hyväksikäytetyn anorektikon, epäonnistuneen sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneen ja sokeutumisvaarassa olleiden kuurojen kaksosten elämän lopettamiseen. Yksikään näistä potilaista ei ollut kuolemansairas, mutta kuolinapu heille kuitenkin myönnettiin.

Eutanasiaan kuolleiden lukumäärä on Hollannissa kasvanut 64 % vuosien 2005 ja 2010 välillä ja vammaisten vastasyntyneiden elämän lopettaminen on vanhempien suostumuksella jo laillista. Belgian ja Alankomaiden esimerkit osoittavat kiistattomasti, kuinka nopeasti ja helposti eutanasia laajentuu muihin kuin saattohoitopotilaisiin. Eutanasian laillistamista kampanjoidaan usein ”potilaan itsemääräämisoikeudella” ja korostetaan tiukkoja suojatoimia ja rajauksia lain soveltamisessa. Kuitenkin niissä maissa, joissa laki on, laajennuksia ajetaan juuri haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja näin altistetaan heidät mielivaltaiselle päätöksenteolle.

Se, että eutanasian vaatiminen on Suomessa noussut juuri nyt esille, on oireellista. Hallitus on esittänyt laitoshoidon hoitajamitoituksen pienentämistä 0,5:stä 0,4:ään hoitajaan vanhusta kohden.

Kotihoidon säästöt ovat puolestaan johtaneet siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa iäkkäille tai vammaisille asiakkaille. Saattohoitokoteja (4 kpl) ollaan ajamassa alas.

Saattohoitokotien hyviä hoitokäytäntöjä olisi tärkeä integroida laajemmin yleiseen terveydenhoitojärjestelmään. Kuolevan potilaan kokema pelko ja ahdistus eivät välttämättä liity ensisijaisesti kipuun tai kuolemaan, vaan usein myös yksinäisyyteen ja avuttomuuteen. Oikea vastaus saattohoidon puutteisiin ei saa olla ”lupa tappaa” tai avustettu itsemurha, vaan saattohoidon kehittäminen ja sairaanhoidon henkilökunnan kouluttaminen.

Vallanjakoa valtuustokoolla

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomessa on harvoin koettu tilannetta, jossa lakiuudistus ohjaa vaalituloksen muodostumista. Ensi kevään kuntavaaleissa näin voi käydä, ja siksi suuret kuntapuolueet vaikenevat tarkoituksellisesti asiasta.

Uudistuksen dramaattisuus lähidemokratian kannalta on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Mikäli valtuusto ei tee vuoden 2016 puolella päätöstä valtuuston koon säilyttämisestä ennallaan, uuden lain mukaiset valtuustojen minimikoot astuvat voimaan 2017 alusta, ja sen mukaan käydään myös ensi kevään kuntavaalit. Valtuutettujen lukumäärä ei siis enää ole sidottu kunnan asukaslukuun muutoin kuin valtuuston minimikoon suhteen. Käytännössä valtuusto pienenee 220 kunnassa elleivät vuoden lopun valtuustot toisin päätä. Mikäli näissä kunnissa mennään uusien minimien mukaan, häviää yli 2000 valtuustopaikkaa nykyisestä noin 9 600 paikasta.

Mitä tarkoittaa demokratian kannalta se, että 119 kunnassa valtuuston koko voi pienetä nykyisistä 27 ja 21 valtuutetusta vain 13 valtuutettuun tai 70 kunnassa nykyisistä 43 ja 35 valtuutetusta 27 valtuutettuun? Valtuustojen kokojen pienentyminen yhdistettynä d´Hontin vaalitapaamme takaa vallan keskittymisen kunnan 1-2 suurimman puolueen näppeihin. Erilaiset puoluepoliittisesti sitoutumattomat kuntalaisliikkeet häviävät eniten, näiden jälkeen kyseisten kuntien ja kaupunkien pienimmät puolueet.

Tulevalla valtuustokaudella tehdään kuitenkin merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Silloin valtaa ja vastuuta tulisi kantaa kuntalaisten antamalla mandaatilla mahdollisimman laajalla pohjalla mieluummin kuin keskittämällä se pienelle sisäpiirille ja virkamiehille. Sote- ja aluehallintouudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten.

Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa kunnista ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen. Onneksi monissa kunnissa on nyt syksyn aikana herätty, ja tehty päätöksiä, joilla valtuustojen koot joko pysyvät ennallaan tai sitten vähenemä on pienempi kuin lain mahdollistama minimi. Tähän kannustan valtuustoja kaikissa niissä kunnissa, joissa päätös on vielä tekemättä.

Kokonaan oma haasteensa on se, innostuvatko kansalaiset äänestämään kuntavaaleissa. Lisäksi yllättävän monella, yli 40 prosentilla, potentiaalisia äänestäjiä on puolue haussa. Kuntavaaleihin on aikaa alle puoli vuotta, joten haastetta vaalikentiltä ei tule puuttumaan.

Essayah Porissa: Kunnanvaltuustojen pienentyminen romuttaa lähidemokratiaa ja keskittää valtaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah varoitti lähidemokratian romuttumisesta ja kunnallisen päätöksenteon keskittymisestä kuntalain uudistuksen myötä. Hän epäili, että suuret kuntapuolueet vaikenevat tarkoituksellisesti asiasta, sillä lakiuudistus mahdollistaa vaalituloksen ohjautumista ensi kevään kuntavaaleissa. Essayah kannusti kuntien valtuustojen kokojen säilyttämiseen tulevan valtuustokauden sote- ja maakuntaratkaisujen merkityksellisyydenkin takia. Hän puhui lauantaina Satakunnan kristillisdemokraattien piirikokouksessa Porissa.

– Viime kuntalain uudistuksen dramaattisuus on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Mikäli valtuusto ei tee vuoden 2016 puolella päätöstä valtuuston koon säilyttämisestä ennallaan, uuden lain mukaiset valtuustojen minimikoot astuvat voimaan 2017 alusta, ja sen mukaan käydään myös ensi kevään kuntavaalit. Valtuutettujen lukumäärä ei siis enää ole sidottu kunnan asukaslukuun muutoin kuin valtuuston minimikoon suhteen. Käytännössä valtuusto pienenee 220 kunnassa elleivät vuoden lopun valtuustot toisin päätä. Mikäli näissä kunnissa mennään uusien minimien mukaan, häviää yli 2000 valtuustopaikkaa nykyisestä noin 9 600 paikasta, muistutti Essayah.

– Mitä tarkoittaa demokratian kannalta se, että 119 kunnassa valtuuston koko voi pienetä nykyisistä 27 ja 21 valtuutetusta vain 13 valtuutettuun tai 70 kunnassa nykyisistä 43 ja 35 valtuutetusta 27 valtuutettuun? Valtuustojen kokojen pienentyminen yhdistettynä d´Hontin vaalitapaamme takaa vallan keskittymisen kunnan 1-2 suurimman puolueen näppeihin. Erilaiset puoluepoliittisesti sitoutumattomat kuntalaisliikkeet häviävät eniten, näiden jälkeen kyseisten kuntien ja kaupunkien pienimmät puolueet, summasi Essayah.

Essayah`n mukaan tulevalla valtuustokaudella tehdään kuitenkin merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta.
– Silloin valtaa ja vastuuta tulisi kantaa kuntalaisten antamalla mandaatilla mahdollisimman laajalla pohjalla mieluummin kuin keskittämällä se pienelle sisäpiirille ja virkamiehille. Sote- ja aluehallintouudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten.

– Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa kunnista ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen. Onneksi monissa kunnissa on nyt syksyn aikana herätty, ja tehty päätöksiä, joilla valtuustojen koot joko pysyvät ennallaan tai sitten vähenemä on pienempi kuin lain mahdollistama minimi. Tähän kannustan valtuustoja kaikissa niissä kunnissa, joissa päätös on vielä tekemättä, totesi Essayah.

Hallituksen valmisteltava terveysperusteinen sokerivero

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n Etelä-Savon piirikokouksessa puhunut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah patistaa hallitusta pikaisesti valmistelemaan terveysperusteisen sokeriveron käyttöönottoa makeisveron tilalle.
– Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli Kristillisdemokraattien jo aiemmin esittämälle linjalle ja yksimielisesti kannatti tiistaina lausunnossaan terveysperusteista sokeriveroa. Hallitus esittää nykyisestä makeisverosta luopumista, koska se joutui eri tuoteryhmiä syrjivänä ja valtiontalouden paikkaamiseen kerättävänä Euroopan unionin komission syyniin. Sen sijaan terveysperusteista veroa vastaan komissio ei ole asettunut. Terveysperusteinen sokerivero on käytössä mm. Unkarissa ja terveysperusteisia veroja on käytössä myös Tanskassa ja Norjassa, muistutti Essayah.

– Makeisvero on siis korvattavissa terveysperusteisella sokeriverolla. Sokeri on terveydelle haitallista, vaikuttaa lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja lihavoitumiskehitykseen sekä on haitallista suun- ja hampaiden terveydelle. Kielteisten terveysvaikutusten lisäksi nykyisestä makeisverosta luopumisella menetetään ensi vuonna 100 miljoonaa euroa verotuloja. Terveysperusteisen sokeriveron avulla veropohjaa voidaan laajentaa ja silloin saataisiin suurin piirtein makeisveron nykyisellä veroasteella noin 300 miljoonan euron verotuotto, summasi Essayah.

–  Elintarviketeollisuus tietää tasan tarkkaan kuinka paljon lisättyä sokeria sen tuotteissa on. Sokerin määrä tulee joulukuusta lähtien ilmoittaa tuotepakkauksissa. Sokerivero pitää tietenkin rajata niin, että sen ulkopuolelle jätetään tuotteet, kuten hedelmät ja kasvikset, joissa on luontaista sokeria. Jos sokeriveroon liittyvät rajaukset on mahdollista tehdä Unkarissa, ei Suomessa voida olla jälkijättöisempiä, Essayah perusteli.

Onneksi edes EU suojelee synnyttäneitä äitejä!

Kirjoitettu kirjoittajana

Keskustelu perhevapaajärjestelmän uudistamisesta ja sen myötä nykyisen kotihoidontuen romuttamisesta käy kuumana. Esimerkiksi Akavan johdossa oletetaan, että raju perhevapaauudistus olisi yksi avaimista naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Ministeri Kaj Mykkänen puolestaan twiittasi SAK:n mallille tukea, jota Hesarin pääkirjoitustoimittaja Teija Sutinen oli ehtinyt kehua ”huolella valmistelluksi”. Koko keskustelussa naisten työmarkkina-asemasta ja eläkekertymistä on lasten ja synnyttäneiden äitien hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen näkökulma jäänyt pitkälti unohduksiin.

SAK:n viime keväänä julkaisemassa mallissa poistettaisiin heti vauvan syntymän jälkeen pidettävä kolmen kuukauden äitiysvapaajakso, joka on nykyään kiintiöity äidille. Isä voisi sen mukaan jäädä vanhempainvapaalle hoitamaan lasta välittömästi synnytystä seuraavana päivänä ja äiti lähteä töihin. Synnytyksestä toipumisajalle ja esimerkiksi imetykselle ei painoarvoa anneta; sorvin ääreen ja sassiin tuntuu olevan kantava ajatus!

Tämä ”huolella valmisteltu” malli ei onneksi ole EU-säännösten vastaisena mahdollinen. Voimassa olevassa raskaussuojeludirektiivissä (92/85/EEC) äidille on kiintiöity 14 viikkoa synnytyksestä toipumiseen. Brysselissä sentään ymmärretään, että toipumisaika ja imetysrauha pitää taata synnyttäneille äideille. Parhaiten se taataan niin, että synnytyksen jälkeen kolme kuukautta perhevapaista on nimetty yksin äidille, Ellei äidin toipumisaikaa ole sisäänkirjoitettu vanhempainvapaisiin, on suuri riski, että synnyttänyttä äitiä voidaan painostaa palaamaan töihin liian aikaisin synnytyksen jälkeen.

Vaikka SAK:n malli menee metsään äitiysvapaan osalta, niin mallin ehdotus joustojen lisäämisestä on kannatettava. Ehdotuksessa vanhempain- ja hoitorahaa voisi käyttää yksittäisinä päivinä, puolitettuina tai pitkinä vapaina. Vapaita voisi siirtää myös toiselle vanhemmalle tai käyttää myöhemmin, lapsen seitsenvuotispäivään saakka. Tältä osin malli ottaisi nykyistä paremmin huomioon perheiden vaihtuvat tilanteet ja epätyypilliset työsuhteet.

Sen sijaan erilaiset ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit, kuten 6+6+6-malli johtavat väistämättä vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn. Kiintiöratkaisujen sijasta nykyisiä vanhempainvapaita voidaan kehittää suuntaan, joilla tehdään lapsiperheiden arkea sujuvaksi ja lisätään perheiden valinnanvapautta. Esimerkiksi juuri ansiosidonnaisia vanhempainvapaita pitää voida käyttää nykyistä joustavammin. Ansiosidonnaisten etuuksien jälkeen tarvitaan hoitorahamalli, joka mahdollistaa räätälöidyt hoitoratkaisut lapsille, joiden vanhemmat tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa. KD on luomassa tältä pohjalta omaa malliansa perhevapaista ja hoitorahasta.

Työelämän tasa-arvoa on sen sijaan edistettävä esimerkiksi korvaamalla työnantajalle nykyistä paremmin vanhemmuudesta koituvia kuluja. Myös työmarkkinajärjestöjen välisissä palkkaneuvotteluissa voidaan tehdä paljon tasa-arvon eteen, mikäli tahtoa löytyy. Tämä asia on kuitenkin hoidettava kuntoon työmarkkinapöydissä eikä takaoven kautta perheiden arkeen puuttumalla.

Itse luotan täysin nykyäitien ja -isien kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman ulkopuolisten holhousta. Ei ole nykyaikaa, että naisia komennellaan yhteiskunnan taholta sen enempää koteihin kuin kodeista pois. Ei pakoteta perheitä muottiin, vaan pikemminkin lisätään joustavuutta ja vaihtoehtoja.

Essayah kotihoidontukikeskustelusta: ”Perheet kaipaavat arkeen joustoa ja sujuvuutta, ei sääntelyä”

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Essayah`n mukaan nykyinen kotihoidon tuki ja joustava hoitoraha ovat molemmat pienten lasten perheiden arkea helpottavia tukia, jotka mahdollistavat myös osa-aikatyön tekemisen. Essayah otti kantaa kotihoidon tuesta käytyyn keskusteluun tänään Vantaalla.

– Sen sijaan erilaiset ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit, kuten 6+6+6-malli johtavat väistämättä vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn. Siksi en kannata niitä, Essayah totesi.
– Kiintiöt lisäävät byrokratiaa, stressiä ja hankaluutta lapsiperheiden vaihtelevaan arkeen. Kiintiöratkaisujen sijasta nykyisiä vanhempainvapaita voidaan kehittää suuntaan, joilla tehdään lapsiperheiden arkea sujuvaksi ja lisätään perheiden valinnanvapautta. Esimerkiksi ansiosidonnaisia vanhempainvapaita pitää voida käyttää nykyistä joustavammin. Ansiosidonnaisten etuuksien jälkeen tarvitaan hoitorahamalli, joka mahdollistaa räätälöidyt hoitoratkaisut lapsille, joiden vanhemmat tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa. KD on luomassa tältä pohjalta omaa malliansa perhevapaista ja hoitorahasta, Essayah kertoi.

– Kotihoidon tuki on summaltaan hyvin pieni. En usko, että kukaan vain sen vuoksi jää kotiin hoitamaan lapsia. Kyllä kyseessä on useimmiten arvovalinta. Kotihoidon tukea voi vapaasti hakea sekä isät että äidit, mutta äidit ovat hakeneet sitä huomattavasti useammin. Luotan täysin näiden naisten kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman ulkopuolisten holhousta. Se ei minusta ole nykyaikaa, että naisia komennellaan yhteiskunnan taholta sen enempää koteihin kuin kodeista pois.

Essayah`a ihmetyttää tämä vimma, jolla lapsiaan hoitavia äitejä hätyytellään.
– Syntyvyys on laskenut Suomessa nälkävuosien tasolle. On pelkästään hienoa, että vielä löytyy naisia, jotka tahtovat saada lapsia ja hoitaa heitä. Moittiva keskustelu ei ainakaan lisää naisten intoa äitiyteen. Pitäisikö maahamme julistaa pesimisrauha myös ihmisille? Sari Essayah pohti.

Vanhuspalvelulakia ei tule vesittää

Kirjoitettu kirjoittajana

Vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa kunnilta velvoite huolehtia vanhusten hyvinvoinnin erityisasiantuntemuksesta ja vastuuhenkilöstä. Erityisasiantuntemuksella on tarkoitettu mm. geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, hoito- ja sosiaalityön sekä kuntoutuksen ikääntyvää väestöä koskevaa asiantuntemusta. Näennäistä vajaan 15 miljoonan euron säästöä vaatimuksen poistolla ei saavuteta, vaan uhkana on pikemminkin kustannusten kasvu hoito- ja palvelusuunnitelmissa. Esimerkiksi vanhusten lääkehoidossa erityisasiantuntemuksen puuttuminen voi johtaa lisääntyvään ylilääkintään, sekavuuteen, kaatumisiin ja murtumiin sekä näiden mukana tuomiin lisäkustannuksiin.

Erityisasiantuntemuksen vaatimus ei ole tarkoittanut lisävirkoja kuntiin, vaan olemassa olevan henkilöstön kohdalla on huolehdittu siitä, että vaadittu eritysosaaminen löytyy. Tarvittaessa sitä on voitu jopa jakaa kuntien kesken. Sama on tilanne vastuutyöntekijöiden poistamisessa; kyse ei ole ollut uusista työtehtävistä, vaan siitä että kaikkein heikkokuntoisimmilla vanhuksilla on vastuutyöntekijä huolehtimassa heille kuuluvista palveluista. Omahoitajajärjestelmän romuttamisesta on kaavailtu 12, 5 miljoonan euron säästöjä, jotka nekin jäänevät saamatta.

Leikkaukset vanhustenhoitoon ovat huonosti harkittuja kun ikäihmisten määrä ja palveluntarve kasvavat. Viime kaudella säädetyn vanhuspalvelulain heikennysten lisäksi hallitus on laskemassa ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen alarajaa nykyisestä 0,5:stä 0,4:ään. Valvira on varoittanut, että oikeus hyvään hoitoon ei enää toteudu, jos nykyistä vähimmäismitoitusta alennetaan. Meidän tulee pikemminkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus hyvään hoivaan ja terveenä ikääntymiseen.

Vanhuspalvelulakia ei tule vesittää

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah pitää tärkeänä, että viime kaudella aikaansaatua vanhuspalvelulakia ei näennäisten säästöjen takia vesitetä. Essayah puhui sunnuntaina Pieksämäellä vanhustenviikon juhlassa.

– Vanhuspalvelulaista ollaan poistamassa kunnilta velvoite huolehtia vanhusten hyvinvoinnin erityisasiantuntemuksesta ja vastuuhenkilöstä. Erityisasiantuntemuksella on tarkoitettu mm. geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen, hoito- ja sosiaalityön sekä kuntoutuksen ikääntyvää väestöä koskevaa asiantuntemusta. Näennäistä vajaan 15 miljoonan euron säästöä vaatimuksen poistolla ei saavuteta, vaan uhkana on pikemminkin kustannusten kasvu hoito- ja palvelusuunnitelmissa. Esimerkiksi vanhusten lääkehoidossa erityisasiantuntemuksen puuttuminen voi johtaa lisääntyvään ylilääkintään, sekavuuteen, kaatumisiin ja murtumiin sekä näiden mukana tuomiin lisäkustannuksiin, varoitti Essayah.

– Erityisasiantuntemuksen vaatimus ei ole tarkoittanut lisävirkoja kuntiin, vaan olemassa olevan henkilöstön kohdalla on huolehdittu siitä, että vaadittu eritysosaaminen löytyy. Tarvittaessa sitä on voitu jopa jakaa kuntien kesken. Sama on tilanne vastuutyöntekijöiden poistamisessa; kyse ei ole ollut uusista työtehtävistä, vaan siitä että kaikkein heikkokuntoisimmilla vanhuksilla on vastuutyöntekijä huolehtimassa heille kuuluvista palveluista. Omahoitajajärjestelmän romuttamisesta on kaavailtu 12,5 miljoonan euron säästöjä, jotka nekin jäänevät saamatta.

– Leikkaukset vanhustenhoitoon ovat huonosti harkittuja kun ikäihmisten määrä ja palveluntarve kasvavat. Viime kaudella säädetyn vanhuspalvelulain heikennysten lisäksi hallitus on laskemassa ympärivuorokautisen hoivan hoitajamitoituksen alarajaa nykyisestä 0,5:stä 0,4:ään. Valvira on varoittanut, että oikeus hyvään hoitoon ei enää toteudu, jos nykyistä vähimmäismitoitusta alennetaan. Meidän tulee pikemminkin panostaa entistä enemmän siihen, että kaikilla vanhuksilla on mahdollisuus hyvään hoivaan ja terveenä ikääntymiseen, Essayah vaati.

Essayah puolusti jokaisen lapsen oikeutta äitiin ja isään sekä toivat esiin aloitteen epäkohtia

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskunta kävi 29.9. lähetekeskustelun äitiyslain muuttamista koskevasta kansalaisaloitteesta. KD:n kansanedustajat puolustivat lapsen oikeutta sekä äitiin että isään sekä kritisoivat esityksen epäkohtia.

Kansalaisaloitteella pyritään tuomaan suomalaiseen lainsäädäntöön uudenlainen tapa määritellä äitiys tunnustamisen kautta tilanteissa, joissa naispari on hankkinut lapsen hedelmöityshoitojen avulla. Äitiyslain muutoksen kautta naisparien on mahdollista saada hedelmöityshoitoja yhdessä. Lakiesitykset menevät huomattavan paljon pidemmälle kuin niin sanottu sukupuolineutraali avioliittolaki.

Sari Essayah painotti puheessaan, että lainsäädännön lähtökohtana tulee olla lapsen oikeus vanhempiin, ei vanhempien oikeus lapseen. Lapsen oikeus isään tulee jatkossakin turvata. Hän toi esille myös, että kristillisdemokraatit eivät aikoinaan kannattaneet hedelmöityshoitolain muutosta, koska sen myötä osa lapsista menetti oikeuden isään. Tuolloin tehdyllä hedelmöityshoitolain muutoksella onkin saatu aikaan tarkoituksellista isättömyyttä, ja nyt tätä yritetään paikata äitiyden käsite perinpohjaisesti muuttamalla. Juridisesti ja sisällöllisesti epäselvä aloite mahdollistaisi myös odottamattomat ja lapsen edunvastaiset tilanteet.

– Kansalaisaloitteessa äitiyden selvittämistä myös voi vaatia se, ken katsoo olevansa lapsen äiti. Tämä on suora lainaus tämän kansalaisaloitteen tekstistä. Ja täytyy sanoa, että juridisesti voi kyllä tulla hyvin mielenkiintoisia tilanteita, jos tunnustamalla äidiksi tullut henkilö haluaa myöhemmin perua tämän tunnustuksen, tai syntyykö epäselvyyttä siitä, onko hedelmöityshoitoihin päädytty yhteisellä tahdonilmaisulla, Essayah totesi.

– Nykylainsäädännön mukaan äitiys perustuu joko synnyttämiseen tai adoptioon. Hyvä on huomata, että vanhemmuus perheen sisäisen adoption kautta on jo nykylainsäädännöllä mahdollista. Oikeusministeriön työryhmän mietintö isyyslain uudistamisesta muutaman vuoden takaa käy läpi kansainvälistä vertailua äitiyden määritelmästä, ja näyttää siltä, että niissä muutamissa maissa — muut Pohjoismaat ja Englanti ja Wales — joissa lapsen synnyttäneen äidin naispuoliselle kumppanille vahvistetaan vanhemmuus, käytetään sanaa vanhempi — ’föräldra’ tai, kuten esimerkiksi Norjassa, ’medmor’ — mutta ei äiti-sanaa. Äidiksi tuleminen tunnustamalla sekoittaa käsitteitä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa, joissa tulee kuitenkin tehdä ero synnyttävän tai juuri synnyttäneen äidin ja tunnustamalla äidiksi tulleen välillä, Essayah huomautti.

Hän muistutti myös, että aloite on ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa, sillä aloitteen perustelujen mukaan äitiyden toteaminen ei edellyttäisi sitä, että lapsen synnyttänyt henkilö on sukupuoleltaan nainen. Äiti voisi siis olla nainen, joka on vaihtanut sukupuolensa mieheksi, mikä on ristiriidassa voimassa olevan translain kanssa. Aloitteessa ennakoidaankin ilmeisesti muutosta translakiin.

Lue koko keskustelu eduskunnan verkkosivuilta

Perheellisille opiskelijoille huoltajakorotus

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n puheenjohtaja Sari Essayah pitää tärkeänä, että yleisen asumistuen piiriin siirtyville perheellisille opiskelijoille kompensoidaan tuen pienentyminen huoltajakorotuksen muodossa. Essayah puhui lauantaina Pohjois-Karjalan piirin 45-vuotisjuhlassa Pyhäselässä.

– Opiskelijoita ollaan hallituksen budjettiriihessä tekemän päätöksen mukaan siirtämässä yleisen asumistuen piiriin. Muutoksen yhteydessä on esitetty, että aikaisemmasta poiketen opintoraha lasketaan jatkossa tuloksi ansiotulojen tapaan, kun asumistukea määritellään. Muutos leikkaisi jo nyt yleistä asumistukea saavien opiskelevien lapsiperheiden tukea nykyisestä, mikäli he nostavat myös opintotukea. Yleistä asumistukea saavilta opiskelijaruokakunnilta muutos leikkaisi yhteensä neljä miljoonaa euroa. Perheellisellä opiskelijalla käytössä olevan tulon määrä voi jo laskea jopa yli 1700 euroa vuodessa, kun huomioidaan myös leikkaukset opintotukeen.

– Kristillisdemokraatit on jo aiemmin esittänyt huoltajakorotusta perheellisille opiskelijoille. Nyt tämä korotus on entistäkin tärkeämpi, sillä näin tämä leikkaus perheellisille opiskelijoille kompensoitaisiin. Toisena vaihtoehtona kristillisdemokraatit on esittäneet, että opintotuen tulorajoja korotetaan perheellisille opiskelijoille.