Ajankohtaista

RSS

Kovia säästöpaketteja jouluksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Joulun alla eduskunnassa oli lukuisia äänestyksiä, joissa on ollut kysymys koulutuksen ja opiskelijoiden tulevaisuudesta. Ammatilliseen koulutukseen kohdistetut mittavat 190 miljoonan euron säästöt on ajoitettu taitamattomasti jo ensi vuodelle, vaikka ammatillisia oppilaitoksia koskeva reformilainsäädäntö tulee voimaan vasta vuoden 2018 alusta.

Reformissa on määrä uudistaa koko ammatillinen koulutus: koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuodot sekä järjestäjärakenne. Samalla nykyiset lait yhdistetään uudeksi lainsäädännöksi. Säästöjä on mahdotonta tehdä hallitusti ja strategisesti kestävällä tavalla, kun kaikki reformin linjaukset eivät ole vielä tiedossa. Pahimmillaan tämä tarkoittaa ammatillisille oppilaitoksille kahta peräkkäistä rajua rakenneuudistusta, jotka toteutetaan vain vuoden sisällä toisistaan.

Kiireellisesti toteutetut leikkaukset voivat johtaa harkitsemattomiin ja aluepoliittisesti vahingollisiin ratkaisuihin. Monessa oppilaitoksessa nuorten ja aikuisten koulutuksen väliset raja-aidat on kaadettu jo aiemmin. Samoin säästöt on jo pitkälti haettu järjestäjäverkosta, hallinnosta ja yhteisistä tukipalveluista. Jäljellä on enää mahdollisuus leikata opetuksen määrästä ja laadusta. Moni oppilaitos vähentääkin työntekijöitä ja luopuu toimipisteistään. Tämä puolestaan uhkaa koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Jo nyt Itä- ja Pohjois-Suomessa on nuorilla pisimmät matkat toisen asteen lähimpään koulutuspaikkaa. Joillakin nuorilla opintoihin hakeutuminen voi tyssätä pitkiin välimatkoihin tai asumisen kalleuteen opiskelupaikkakunnalla. Kun hallitus samalla leikkaa opintotuesta, on monen nuoren toimeentulo entistä haastavampaa. Lainapainotteisuuden lisääntyminen arveluttaa myös monia nykyisillä työllistymisnäkymillä.

Kristillisdemokraatit nostivat opintotukiäänestyksissä esille erityisesti opiskelevat perheet, koska he ovat opiskelijoista köyhimpiä. Heidän odotetaan nostavan täysimääräisesti opintovelkaa, eikä toimeentulotukea myönnetä helposti. Vaikka kaikki opintovelka nostettaisiin, tulotaso jää todella pieneksi. Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on tehtävä mahdolliseksi lisäämällä opintorahaan huoltajakorotus. Erityisesti tämä on perusteltua nyt, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Siirrossa kaikki muut hyötyvät paitsi juuri opiskelevat perheet, joten huoltajakorotus olisi erityisen ajankohtainen juuri nyt.

Kristillisdemokraatit vaativat yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa hallituksen esittämien koulutus- ja opintososiaalisten säästöjen perumista vuodelta 2017. Samalla ohjeistimme hallitusta toteuttamaan hätäisten budjettileikkausten sijasta kestäviä ja harkittuja, toimintatapoja kehittäviä rakenneuudistuksia ja toteuttamaan säästöjä vain näiden uudistusten sallimissa puitteissa.

Eduskuntaan perustettiin uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä, Essayah puheenjohtajaksi

Kirjoitettu kirjoittajana

Eduskuntaan on perustettu uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä. Sen tarkoituksena on Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaisesti edistää mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden toteutumista. Ryhmän toiminnan painopiste on työskennellä uskonsa vuoksi vainottujen puolesta kansainvälisesti, mutta myös omantunnon- ja uskonnonvapauden vaalimiseksi kotimaassa.

Ryhmän perustavassa kokouksessa 30.11. sen puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Sari Essayah (kd) ja varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Harry Wallin (sd). Mukaan ryhmän toimintaan on tässä vaiheessa ilmoittautunut toistakymmentä kansanedustajaa.

Ympäri maailmaa jännitteet uskontojen ja elämänkatsomusten välillä ovat kasvaneet. Monet tutkimukset ja raportit osoittavat, että mielipiteen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on maailmassa nykyisin monin tavoin uhattu tai laiminlyöty. Muun muassa yli 250 miljoonaa kristittyä kärsii eriasteista vainoa yli 60 eri maassa. Vainottujen ihmisoikeudet ovat rajoitettuja tai lähes kokonaan poljettuja.

Ryhmä seuraa kansainvälistä tilannetta ja esimerkiksi vetoomuskirjeiden kautta pyrkii auttamaan uskonnollisen ja omantunnonvapauteen liittyvän vainon kohteeksi joutuneita. Lisäksi ryhmä järjestää seminaareja, tekee kannanottoja ja vetoomuksia sekä luo yhteistyösuhteita ja verkostoa uskonnon- ja omantunnonvapautta edistävien kansalaisjärjestöjen ja verkostojen kanssa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.

Vetoomus Thaimaalle pakistanilaiskristittyjen turvapaikanhakijoiden puolesta

Thaimaassa on tällä hetkellä n 11.500 pakistanilaista kristittyä turvapaikanhakijaa, joista suuri osa on paennut kotimaastaan jumalanpilkkasyytösten tai muun vainon vuoksi. Eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmä on lähettänyt tänään 7.12. päivätyn vetoomuksen Thaimaan YK-edustustoon, sillä Thaimaa ei ole allekirjoittanut vuoden 1951 Geneven pakolaissopimusta eikä sen vuonna 1967 hyväksyttyä lisäosaa, eikä maassa ole virallista turvapaikanhakijoita koskevaa toimintamallia.

Kirjeessä Thaimaan YK-suurlähettiläälle pyydetään myötätuntoa uskontonsa vuoksi vainottuja pakistanilaisia kohtaan ja vedotaan Geneven pakolaissopimuksen allekirjoittamiseksi, koska sen myötä näiden vainottujen asema Thaimaassa muuttuisi laittomista maahanmuuttajista turvapaikanhakijoiksi, joita ei voisi esim. samalla tavoin pidättää ja syyttää laittomasta maassaolosta.

 

Essayah: Sote-uudistukseen saatava valtakunnallinen palvelulupaus

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puoluevaltuustossa puhunut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah vaati sote-uudistukseen valtakunnallista palvelulupausta. Kuntavaaleissa puolue haluaa tarjota inhimillisemmän otteen päätöksentekoon niin vanhustenhoitoon, lasten ja nuorten palveluihin kuin kuntien elinvoimasta huolehtimiseen.

– Yhdymme niihin asiantuntijanäkemyksiin, joiden mukaan hallituksen sote-malli ei vähennä hyvinvointieroja. On riskinä, että uudistuksesta seuraa maakuntien välistä eriytymistä, mutta myös maakunnan sisäistä eri väestöryhmien välistä eriytymistä. Hyvinvointierot vain kasvavat. Hallituksen kaavailema rahoitusmalli sisältää vielä rahoitusleikkurin, josta voi pahimmillaan tulla myös palveluleikkuri. Vaihtoehtona maakuntien on pakko korottaa asiakasmaksuja, joka kuulostaa karulta sekin, totesi Essayah Kangasalla.

– Tämä on päinvastaista sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden kanssa ja olen kyllä aidosti huolissani tästä. Koska valtakunnallinen palvelulupaus puuttuu, maakunnat väistämättä eriytyvät. KD:n mukaan valtakunnallinen palvelulupaus on luovuttamaton edellytys koko sote-uudistukselle. Poliittisten päättäjien järjestämisvastuulla on se, että verovaroin tuetut palvelut ovat kaikkien saatavilla ja saavutettavissa. Uudistuksen tarkoituksenahan on saada kaikille kansalaisille yhdenvertaiset, laadukkaat ja saumattomat palvelut, luoda edellytykset palvelujärjestelmän uudistumiselle ja julkisen talouden kestävyysvajeen vähentämiselle, muistutti Essayah.

Essayah`n mukaan KD:n ehdokasrekrytointi on paremmassa vauhdissa kuin viime kuntavaaleissa, meillä on hyvä mahdollisuus parhaimpaan kuntavaalikannatukseen ikinä. Kuntavaaleissa puolue haluaa tarjota inhimillisemmän otteen niin vanhustenhoitoon, lasten ja nuorten palveluihin kuin kuntien elinvoimasta huolehtimiseen.

Sari Essayah ehdolle kuntavaaleihin Lapinlahdella

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puoluejohtaja kansanedustaja Sari Essayah ilmoitti Kangasalla olevansa käytettävissä kuntavaaliehdokkaaksi kotikunnassaan Lapinlahdella, Pohjois-Savossa.

– Tulevalla valtuustokaudella tehdään merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Sote- ja maakuntauudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten, joten jos joskus, niin nyt kotikuntansa tulevaisuudesta kiinnostuneiden kannattaa lähteä ehdolle, perusteli Essayah ehdokkuuttaan.

– Ehdokkuuteeni vaikutti myös kuntalain uudistus, joka vie valtuustopaikkoja kunnista ja keskittää päätöksentekoa suurimmille kuntapuolueille. Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen, summasi Essayah.

Essayah kannustaa kaikkia kristillisdemokraattisesti ajattelevia mukaan puolueen ehdokkaaksi omassa kotikunnassaan. Ehdokashakemuksen voi tehdä helposti netissä

Hyvää saattohoitoa, ei eutanasiaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Viime viikolla julkaistiin kansalaisaloite, jossa vaaditaan eutanasian sallimista Suomessa. Moni luulee, että eutanasiakeskustelussa on kyse vastentahtoisesti ylläpidettyjen elintoimintojen, ns. letkuissa pitämisen lopettamisesta. Potilas voi kuitenkin tänäkin päivänä hoitotahdolla ja hoidoista kieltäytymällä määrätä kohtelustaan. Hyvä saattohoito sisältää kuolevan potilaan oman toiveen kunnioittamisen, riittävän kivun lievityksen ja oirelääkkeet sekä hyvän perushoidon. Eutanasiassa sitä vastoin on kyse aktiivisesta elämän lopettamisesta, toisen ihmisen tappamisesta. Sekä Maailman että Suomen Lääkäriliitot vastustavat sitä

Eutanasia on kielletty Benelux-maita lukuun ottamatta koko Euroopassa. Asuessani Belgiassa meppi-vuosinani, maa hyväksyi eutanasian laajentamisen alaikäisiin lapsiin. Olin tuolloin mukana Euroopan Parlamentissa pidetyssä eutanasian vastaisen koalition EPC-Europen tilaisuudessa, jossa koolla oli muuttuneista asenteista ja nykyisestä kehityskulusta huolestuneita vammaisaktiiveja, potilasjärjestöjen edustajia ja pitkäaikaissairaiden omaisia. Viesti oli vahva: fyysisistä tai henkisistä vammoista kärsiville, puolustuskyvyttömille lapsille, vanhuksille ja köyhille tulee taata sama suojelu kuin terveille ja hyvätuloisille ihmisille. Eutanasiasta ei saa tulla keino säästää sairaanhoidon kustannuksia.

Belgiassa ja Hollannissa ovat kuohuttaneet tapaukset, jossa eutanasiaa on käytetty mielenterveysongelmista kärsineen vangin, hyväksikäytetyn anorektikon, epäonnistuneen sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneen ja sokeutumisvaarassa olleiden kuurojen kaksosten elämän lopettamiseen. Yksikään näistä potilaista ei ollut kuolemansairas, mutta kuolinapu heille kuitenkin myönnettiin.

Eutanasiaan kuolleiden lukumäärä on Hollannissa kasvanut 64 % vuosien 2005 ja 2010 välillä ja vammaisten vastasyntyneiden elämän lopettaminen on vanhempien suostumuksella jo laillista. Belgian ja Alankomaiden esimerkit osoittavat kiistattomasti, kuinka nopeasti ja helposti eutanasia laajentuu muihin kuin saattohoitopotilaisiin. Eutanasian laillistamista kampanjoidaan usein ”potilaan itsemääräämisoikeudella” ja korostetaan tiukkoja suojatoimia ja rajauksia lain soveltamisessa. Kuitenkin niissä maissa, joissa laki on, laajennuksia ajetaan juuri haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja näin altistetaan heidät mielivaltaiselle päätöksenteolle.

Se, että eutanasian vaatiminen on Suomessa noussut juuri nyt esille, on oireellista. Hallitus on esittänyt laitoshoidon hoitajamitoituksen pienentämistä 0,5:stä 0,4:ään hoitajaan vanhusta kohden.

Kotihoidon säästöt ovat puolestaan johtaneet siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa iäkkäille tai vammaisille asiakkaille. Saattohoitokoteja (4 kpl) ollaan ajamassa alas.

Saattohoitokotien hyviä hoitokäytäntöjä olisi tärkeä integroida laajemmin yleiseen terveydenhoitojärjestelmään. Kuolevan potilaan kokema pelko ja ahdistus eivät välttämättä liity ensisijaisesti kipuun tai kuolemaan, vaan usein myös yksinäisyyteen ja avuttomuuteen. Oikea vastaus saattohoidon puutteisiin ei saa olla ”lupa tappaa” tai avustettu itsemurha, vaan saattohoidon kehittäminen ja sairaanhoidon henkilökunnan kouluttaminen.

Vallanjakoa valtuustokoolla

Kirjoitettu kirjoittajana

Suomessa on harvoin koettu tilannetta, jossa lakiuudistus ohjaa vaalituloksen muodostumista. Ensi kevään kuntavaaleissa näin voi käydä, ja siksi suuret kuntapuolueet vaikenevat tarkoituksellisesti asiasta.

Uudistuksen dramaattisuus lähidemokratian kannalta on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Mikäli valtuusto ei tee vuoden 2016 puolella päätöstä valtuuston koon säilyttämisestä ennallaan, uuden lain mukaiset valtuustojen minimikoot astuvat voimaan 2017 alusta, ja sen mukaan käydään myös ensi kevään kuntavaalit. Valtuutettujen lukumäärä ei siis enää ole sidottu kunnan asukaslukuun muutoin kuin valtuuston minimikoon suhteen. Käytännössä valtuusto pienenee 220 kunnassa elleivät vuoden lopun valtuustot toisin päätä. Mikäli näissä kunnissa mennään uusien minimien mukaan, häviää yli 2000 valtuustopaikkaa nykyisestä noin 9 600 paikasta.

Mitä tarkoittaa demokratian kannalta se, että 119 kunnassa valtuuston koko voi pienetä nykyisistä 27 ja 21 valtuutetusta vain 13 valtuutettuun tai 70 kunnassa nykyisistä 43 ja 35 valtuutetusta 27 valtuutettuun? Valtuustojen kokojen pienentyminen yhdistettynä d´Hontin vaalitapaamme takaa vallan keskittymisen kunnan 1-2 suurimman puolueen näppeihin. Erilaiset puoluepoliittisesti sitoutumattomat kuntalaisliikkeet häviävät eniten, näiden jälkeen kyseisten kuntien ja kaupunkien pienimmät puolueet.

Tulevalla valtuustokaudella tehdään kuitenkin merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta. Silloin valtaa ja vastuuta tulisi kantaa kuntalaisten antamalla mandaatilla mahdollisimman laajalla pohjalla mieluummin kuin keskittämällä se pienelle sisäpiirille ja virkamiehille. Sote- ja aluehallintouudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten.

Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa kunnista ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen. Onneksi monissa kunnissa on nyt syksyn aikana herätty, ja tehty päätöksiä, joilla valtuustojen koot joko pysyvät ennallaan tai sitten vähenemä on pienempi kuin lain mahdollistama minimi. Tähän kannustan valtuustoja kaikissa niissä kunnissa, joissa päätös on vielä tekemättä.

Kokonaan oma haasteensa on se, innostuvatko kansalaiset äänestämään kuntavaaleissa. Lisäksi yllättävän monella, yli 40 prosentilla, potentiaalisia äänestäjiä on puolue haussa. Kuntavaaleihin on aikaa alle puoli vuotta, joten haastetta vaalikentiltä ei tule puuttumaan.

Essayah Porissa: Kunnanvaltuustojen pienentyminen romuttaa lähidemokratiaa ja keskittää valtaa

Kirjoitettu kirjoittajana

Puolueen puheenjohtaja Sari Essayah varoitti lähidemokratian romuttumisesta ja kunnallisen päätöksenteon keskittymisestä kuntalain uudistuksen myötä. Hän epäili, että suuret kuntapuolueet vaikenevat tarkoituksellisesti asiasta, sillä lakiuudistus mahdollistaa vaalituloksen ohjautumista ensi kevään kuntavaaleissa. Essayah kannusti kuntien valtuustojen kokojen säilyttämiseen tulevan valtuustokauden sote- ja maakuntaratkaisujen merkityksellisyydenkin takia. Hän puhui lauantaina Satakunnan kristillisdemokraattien piirikokouksessa Porissa.

– Viime kuntalain uudistuksen dramaattisuus on jäänyt varsin vähälle huomiolle. Mikäli valtuusto ei tee vuoden 2016 puolella päätöstä valtuuston koon säilyttämisestä ennallaan, uuden lain mukaiset valtuustojen minimikoot astuvat voimaan 2017 alusta, ja sen mukaan käydään myös ensi kevään kuntavaalit. Valtuutettujen lukumäärä ei siis enää ole sidottu kunnan asukaslukuun muutoin kuin valtuuston minimikoon suhteen. Käytännössä valtuusto pienenee 220 kunnassa elleivät vuoden lopun valtuustot toisin päätä. Mikäli näissä kunnissa mennään uusien minimien mukaan, häviää yli 2000 valtuustopaikkaa nykyisestä noin 9 600 paikasta, muistutti Essayah.

– Mitä tarkoittaa demokratian kannalta se, että 119 kunnassa valtuuston koko voi pienetä nykyisistä 27 ja 21 valtuutetusta vain 13 valtuutettuun tai 70 kunnassa nykyisistä 43 ja 35 valtuutetusta 27 valtuutettuun? Valtuustojen kokojen pienentyminen yhdistettynä d´Hontin vaalitapaamme takaa vallan keskittymisen kunnan 1-2 suurimman puolueen näppeihin. Erilaiset puoluepoliittisesti sitoutumattomat kuntalaisliikkeet häviävät eniten, näiden jälkeen kyseisten kuntien ja kaupunkien pienimmät puolueet, summasi Essayah.

Essayah`n mukaan tulevalla valtuustokaudella tehdään kuitenkin merkittävimmät päätökset tulevaisuuden kunnan kannalta.
– Silloin valtaa ja vastuuta tulisi kantaa kuntalaisten antamalla mandaatilla mahdollisimman laajalla pohjalla mieluummin kuin keskittämällä se pienelle sisäpiirille ja virkamiehille. Sote- ja aluehallintouudistukset sekä niiden siirtymävaiheet pitäisi pystyä viemään läpi kunnissa kansalaisten palvelut taaten.

– Kuntien valtuustojen kokojen pienentyminen ja maakuntauudistus tulevat yhdessä ennen näkemättömällä tavalla siirtämään valtaa kunnista ja keskittämään sitä. Tämä on vaarassa romuttaa suomalaisen kansanvaltaisen lähidemokratian pitkän perinteen. Onneksi monissa kunnissa on nyt syksyn aikana herätty, ja tehty päätöksiä, joilla valtuustojen koot joko pysyvät ennallaan tai sitten vähenemä on pienempi kuin lain mahdollistama minimi. Tähän kannustan valtuustoja kaikissa niissä kunnissa, joissa päätös on vielä tekemättä, totesi Essayah.

Hallituksen valmisteltava terveysperusteinen sokerivero

Kirjoitettu kirjoittajana

KD:n Etelä-Savon piirikokouksessa puhunut puolueen puheenjohtaja Sari Essayah patistaa hallitusta pikaisesti valmistelemaan terveysperusteisen sokeriveron käyttöönottoa makeisveron tilalle.
– Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli Kristillisdemokraattien jo aiemmin esittämälle linjalle ja yksimielisesti kannatti tiistaina lausunnossaan terveysperusteista sokeriveroa. Hallitus esittää nykyisestä makeisverosta luopumista, koska se joutui eri tuoteryhmiä syrjivänä ja valtiontalouden paikkaamiseen kerättävänä Euroopan unionin komission syyniin. Sen sijaan terveysperusteista veroa vastaan komissio ei ole asettunut. Terveysperusteinen sokerivero on käytössä mm. Unkarissa ja terveysperusteisia veroja on käytössä myös Tanskassa ja Norjassa, muistutti Essayah.

– Makeisvero on siis korvattavissa terveysperusteisella sokeriverolla. Sokeri on terveydelle haitallista, vaikuttaa lasten ja nuorten ruokailutottumuksiin ja lihavoitumiskehitykseen sekä on haitallista suun- ja hampaiden terveydelle. Kielteisten terveysvaikutusten lisäksi nykyisestä makeisverosta luopumisella menetetään ensi vuonna 100 miljoonaa euroa verotuloja. Terveysperusteisen sokeriveron avulla veropohjaa voidaan laajentaa ja silloin saataisiin suurin piirtein makeisveron nykyisellä veroasteella noin 300 miljoonan euron verotuotto, summasi Essayah.

–  Elintarviketeollisuus tietää tasan tarkkaan kuinka paljon lisättyä sokeria sen tuotteissa on. Sokerin määrä tulee joulukuusta lähtien ilmoittaa tuotepakkauksissa. Sokerivero pitää tietenkin rajata niin, että sen ulkopuolelle jätetään tuotteet, kuten hedelmät ja kasvikset, joissa on luontaista sokeria. Jos sokeriveroon liittyvät rajaukset on mahdollista tehdä Unkarissa, ei Suomessa voida olla jälkijättöisempiä, Essayah perusteli.

Onneksi edes EU suojelee synnyttäneitä äitejä!

Kirjoitettu kirjoittajana

Keskustelu perhevapaajärjestelmän uudistamisesta ja sen myötä nykyisen kotihoidontuen romuttamisesta käy kuumana. Esimerkiksi Akavan johdossa oletetaan, että raju perhevapaauudistus olisi yksi avaimista naisten työllisyysasteen nostamiseksi. Ministeri Kaj Mykkänen puolestaan twiittasi SAK:n mallille tukea, jota Hesarin pääkirjoitustoimittaja Teija Sutinen oli ehtinyt kehua ”huolella valmistelluksi”. Koko keskustelussa naisten työmarkkina-asemasta ja eläkekertymistä on lasten ja synnyttäneiden äitien hyvinvoinnin ja perheiden jaksamisen näkökulma jäänyt pitkälti unohduksiin.

SAK:n viime keväänä julkaisemassa mallissa poistettaisiin heti vauvan syntymän jälkeen pidettävä kolmen kuukauden äitiysvapaajakso, joka on nykyään kiintiöity äidille. Isä voisi sen mukaan jäädä vanhempainvapaalle hoitamaan lasta välittömästi synnytystä seuraavana päivänä ja äiti lähteä töihin. Synnytyksestä toipumisajalle ja esimerkiksi imetykselle ei painoarvoa anneta; sorvin ääreen ja sassiin tuntuu olevan kantava ajatus!

Tämä ”huolella valmisteltu” malli ei onneksi ole EU-säännösten vastaisena mahdollinen. Voimassa olevassa raskaussuojeludirektiivissä (92/85/EEC) äidille on kiintiöity 14 viikkoa synnytyksestä toipumiseen. Brysselissä sentään ymmärretään, että toipumisaika ja imetysrauha pitää taata synnyttäneille äideille. Parhaiten se taataan niin, että synnytyksen jälkeen kolme kuukautta perhevapaista on nimetty yksin äidille, Ellei äidin toipumisaikaa ole sisäänkirjoitettu vanhempainvapaisiin, on suuri riski, että synnyttänyttä äitiä voidaan painostaa palaamaan töihin liian aikaisin synnytyksen jälkeen.

Vaikka SAK:n malli menee metsään äitiysvapaan osalta, niin mallin ehdotus joustojen lisäämisestä on kannatettava. Ehdotuksessa vanhempain- ja hoitorahaa voisi käyttää yksittäisinä päivinä, puolitettuina tai pitkinä vapaina. Vapaita voisi siirtää myös toiselle vanhemmalle tai käyttää myöhemmin, lapsen seitsenvuotispäivään saakka. Tältä osin malli ottaisi nykyistä paremmin huomioon perheiden vaihtuvat tilanteet ja epätyypilliset työsuhteet.

Sen sijaan erilaiset ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit, kuten 6+6+6-malli johtavat väistämättä vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn. Kiintiöratkaisujen sijasta nykyisiä vanhempainvapaita voidaan kehittää suuntaan, joilla tehdään lapsiperheiden arkea sujuvaksi ja lisätään perheiden valinnanvapautta. Esimerkiksi juuri ansiosidonnaisia vanhempainvapaita pitää voida käyttää nykyistä joustavammin. Ansiosidonnaisten etuuksien jälkeen tarvitaan hoitorahamalli, joka mahdollistaa räätälöidyt hoitoratkaisut lapsille, joiden vanhemmat tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa. KD on luomassa tältä pohjalta omaa malliansa perhevapaista ja hoitorahasta.

Työelämän tasa-arvoa on sen sijaan edistettävä esimerkiksi korvaamalla työnantajalle nykyistä paremmin vanhemmuudesta koituvia kuluja. Myös työmarkkinajärjestöjen välisissä palkkaneuvotteluissa voidaan tehdä paljon tasa-arvon eteen, mikäli tahtoa löytyy. Tämä asia on kuitenkin hoidettava kuntoon työmarkkinapöydissä eikä takaoven kautta perheiden arkeen puuttumalla.

Itse luotan täysin nykyäitien ja -isien kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman ulkopuolisten holhousta. Ei ole nykyaikaa, että naisia komennellaan yhteiskunnan taholta sen enempää koteihin kuin kodeista pois. Ei pakoteta perheitä muottiin, vaan pikemminkin lisätään joustavuutta ja vaihtoehtoja.

Essayah kotihoidontukikeskustelusta: ”Perheet kaipaavat arkeen joustoa ja sujuvuutta, ei sääntelyä”

Kirjoitettu kirjoittajana

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan, kansanedustaja Sari Essayah`n mukaan nykyinen kotihoidon tuki ja joustava hoitoraha ovat molemmat pienten lasten perheiden arkea helpottavia tukia, jotka mahdollistavat myös osa-aikatyön tekemisen. Essayah otti kantaa kotihoidon tuesta käytyyn keskusteluun tänään Vantaalla.

– Sen sijaan erilaiset ehdotetut perhevapaiden kiintiömallit, kuten 6+6+6-malli johtavat väistämättä vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn. Siksi en kannata niitä, Essayah totesi.
– Kiintiöt lisäävät byrokratiaa, stressiä ja hankaluutta lapsiperheiden vaihtelevaan arkeen. Kiintiöratkaisujen sijasta nykyisiä vanhempainvapaita voidaan kehittää suuntaan, joilla tehdään lapsiperheiden arkea sujuvaksi ja lisätään perheiden valinnanvapautta. Esimerkiksi ansiosidonnaisia vanhempainvapaita pitää voida käyttää nykyistä joustavammin. Ansiosidonnaisten etuuksien jälkeen tarvitaan hoitorahamalli, joka mahdollistaa räätälöidyt hoitoratkaisut lapsille, joiden vanhemmat tekevät töitä epätyypillisissä työsuhteissa. KD on luomassa tältä pohjalta omaa malliansa perhevapaista ja hoitorahasta, Essayah kertoi.

– Kotihoidon tuki on summaltaan hyvin pieni. En usko, että kukaan vain sen vuoksi jää kotiin hoitamaan lapsia. Kyllä kyseessä on useimmiten arvovalinta. Kotihoidon tukea voi vapaasti hakea sekä isät että äidit, mutta äidit ovat hakeneet sitä huomattavasti useammin. Luotan täysin näiden naisten kykyyn tehdä itsenäisiä päätöksiä ilman ulkopuolisten holhousta. Se ei minusta ole nykyaikaa, että naisia komennellaan yhteiskunnan taholta sen enempää koteihin kuin kodeista pois.

Essayah`a ihmetyttää tämä vimma, jolla lapsiaan hoitavia äitejä hätyytellään.
– Syntyvyys on laskenut Suomessa nälkävuosien tasolle. On pelkästään hienoa, että vielä löytyy naisia, jotka tahtovat saada lapsia ja hoitaa heitä. Moittiva keskustelu ei ainakaan lisää naisten intoa äitiyteen. Pitäisikö maahamme julistaa pesimisrauha myös ihmisille? Sari Essayah pohti.