Lahtelainen Pekka Airamo on innokas veteraaniyleisurheilija.  Ammatiltaan hän on vanhempi konstaapeli  ja tekee ruohonjuuritason työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lahti on tunnettu liikuntakaupunki. Onko siellä kaikki, mitä liikkuva ihminen tarvitsee?  

– Yksikään Lahdessa asuva ei voi syyttää liikkumattomuudestaan olosuhteita, sillä kaupunkimme ja sen ympäristö tarjoavat harraste- ja liikuntamahdollisuuksia jokaiseen makuun ulkoilusta aina moottoriurheiluun; upeat Salpausselän harjun ulkoilureitit laskettelukeskuksen kera, upouusi monitoimiareena, jäähallit, kaupungin ylläpitämät maksuttomat kuntosalit ja tietysti maksulliset kuntokeskukset sekä kamppailulajiareenat, useat uimahallit, kesäinen maauimala urheilukeskuksen mäkimontussa, hoidetut palloilu- ja luistelukentät eri kaupunginosissa, golfkenttä, ratsastuskeskus, moottoriurheilukeskus ja onpa meillä uusimpana myös skeittihalli eli kyllä meidän kelpaa liikkua, harrastaa ja ulkoilla. Toki monet näistä ovat maksullisia ja siten osalla ei ole mahdollisuuksia valita liikuntamuotoaan ”mielensä mukaan”.
Tässä kohdin on syytä mainita lahtelainen erikoisuus eli Lahden Kortteliliiga ry, mikä mahdollistaa edullisen tavan osallistua eri lajien harrastesarjoihin oman tasonsa mukaan ja mikä parasta iästä riippumatta. Kortteliliigan toimintaan voi tutustua osoitteessa www.kortteliliiga.net.

Olet poliisi ja toimit nuorten parissa. Miltä sinun mielestäsi näyttää nuorten liikunta-aktiivisuus?
– Nuorten liikkumattomuus puhuttaa yhteiskunnassamme eikä tämä näkemys ole aivan tuulesta temmattu. Syyttävät sormet osoittavat miltei yksinomaan virtuaalimaailman suuntaan ja näin varmasti onkin, sitä ei käy kiistäminen, onhan ympäröivä maailma muuttunut. Toisaalta nuorten liikuntatottumukset ovat tyystin erilaiset kuin meillä ”pidempään eläneillä”. Hyvänä esimerkkinä nuorten suosima skeittaus, mitä ei juurikaan lasketa liikkumiseksi, vaikka totisesti se on sitä ja vieläpä ulkoilmassa tapahtuvaa monipuolista liikuntaa.
Sen sijan hyötyliikunta on varmuudella vähentynyt ja ehkä se näyttäytyy monissa mittareissa, kuten esim. koululiikuntatuloksissa ja varusmiespalveluksen aikana erilaissa fyysisissä suorituksissa. Toisaalta ainakin kotikaupungissani on selkeitä viitteitä mm. pihapelikulttuurin palaamisesta, minkä harrastamisen mahdollisuuksia on lisätty rakentamalla eri kaupunginosiin palloilumahdollisuuksia. Eniten ole huolissani harrastusten kalleudesta, sillä se tekee selkeää luokkajakoa nuorten mahdollisuuksiin harrastaa eri liikuntamuotoja.

Harrastat itse monipuolisesti liikuntaa. Mikä on tällä hetkellä tärkein harrastuksesi ja oletko asettanut joitain tavoitteita siihen?  
– Totta on, että harrastan monenlaisia liikuntamuotoja, mutta kyllähän tuo veteraaniyleisurheilu on vienyt ukon mennessään, on se vaan niin hieno laji. Tavoitteena on tietenkin pysyä terveenä, mutta enhän olisi suomalainen mies, mikäli katse ei olisi suunnattu tapahtumiin, missä ollaan mukana numero rinnassa. Ensi kesänä pituushyppyä ja kolmiloikkaa mahdollisuuksien mukaan ainakin SM-mittelöissä ja tietysti viestit oman seuran paitaa kantaen, mikäli joukkueeseen valitaan. Mutta pakko tunnustaa, että MM-kisat Lyonissa Ranskassa 2015 siintävät kovasti mielessä, eikä sinne lähdetä maisemia katselemaan. Kuten ravipiireissä tavataan sanoa, ”vilkku oikealle ja paremmalla ohi”. Ja tässä kohdin vaimo pyörittää päätään.

Sinut tunnetaan myös kovana penkkiurheilijana. Mikä seuraavasta kolmikosta on rakkain? Fc. Lahti, Pelicans vai Arsenal?
– Ei kahta sanaa, pukeudun turkoosiin. Itse pelaan vasen käsi alhaalla ja vakiopaikkani sijaitsee Isku-areenan katsomossa A5.

Olet opiskellut myös liikunnanohjaajaksi. Oletko pystynyt hyödyntämään näitä opintoja poliisin työssäsi?
– Toki, tutkinto oli monipuolinen käsittäen mm. kasvatustieteitä, johtamistaitoa, psykologiaa ja ryhmädynamiikkaa, joista on ollut paljonkin hyötyä nuorten kanssa työskennellessä.

Pitääkä liikunnassa aina kilpailla tai mitata tulosta?  
– Oppilas kysyy liikunnanopettajalta: ”paljonko keihäs lensi?”, mihin opettaja ”ihan hyvä heitto”, mihin oppilas ”no mikä se mitta oli?” ja opettaja jatkoi ”yhtä pitkä kuin Severillä”. Oppilas vastasi ”mutta mullahan lensi varmaan 20 metriä pidemmälle”, mihin opettaja iloisesti ”molemmat heititte hyvin”.
Liikuntakeskus Pajulahdessa kuultua: ”Miksi pitää aina kilpailla?”. No ei tietenkään pidä, mutta minulla on aina mitta ja sekuntikello matkassa. Ja kalareissulla puntari.

Mikä on hienoin kokemuksesi liikunnan parista?
– Niitä on kertynyt ajallisesti laskien ainakin kahden kalenterivuoden verran,  mutta ehkä palaan ensimmäiseen Jukolan viestiini, jolloin juoksin pitkän ankkuriosuuden. Kävi näet niin, että järjestäjä mainosti, että kosteista keleistä huolimatta pohja on kova; olihan se, mutta kova pohja löytyi noin puolen metrin syvyydestä ja itse valitsin kokeneempien Pihkaniskojen suosituksesta jalkineiksi suunnistussaappaat.
Muistan aina sen viimeisen sillan ylityksen noin 500 metriä ennen osuuden maalia, ne tuskan hetket, mitkä verille hiertäneet saappaat jaloissani aiheuttivat ja maalivaatteen, mikä vaikutti olevan jossain saavuttamattomissa, minkä kuitenkin lopultakin alitin. Mutta se hetki kun joukkuekaverit ottivat saappaat jaloistani, olihan se jotain sanoin kuvaamatonta.

Mikä maa voittaa kesällä jalkapallon MM-kisat?
– Ensin pelataan neljä viikkoa, minkä jälkeen Saksan kapteeni nostaa ”Pojan” päänsä päälle. Ei, ei nyt taas sitä. Tällä kertaa on sijaa yllätykselle, se on Belgia.

Mitä liikunta sinulle merkitsee tänä päivänä?                             
– Elämäntapa, aivojumppa, hyvän mielen tuoja ja tietysti murskavoitot sekä ennen kaikkea hyvät ystävät.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Kuuntele itseäsi ja liiku monipuolisesti. Muista, että tunnin kävely kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin puolen tunnin juoksu.  Älä lähde mukaan kaikkiin uusiin ravintohömpötyksiin ja valitse liikuntamuotosi ennen kaikkea oman mieltymyksesi mukaan, vaikkei se ole juuri sillä hetkellä muodikasta eikä sillä ole hienoa vierasperäistä nimeä. Toisaalta voit kyllä aloittaa seiväshypyn jo tänä keväänä ja netistä löytyy Sergei Bubkan huippuvuosien harjoitusohjelma, mitä kirjaimellisesti noudattamalla takaan, että jo ensi syksynä rima jää kannattimilleen oli sitten korkeus mikä tahansa.