Vainojen uhrien muistopäivän tunnelmissa ei voi kuin ihmetellä kuinka juutalaisvastaisuus eli antisemitismi nostaa päätään monella eri suunnalla , jopa meillä Suomessa. Omaisuuden töhriminen ja uhkailu ovat lievimmästä päästä; ikävä kyllä viime aikojen raaka väkivalta näyttää lisääntyvän kuten kouluhyökkäys Toulousessa ja museohyökkäys Brysselissä sekä viimeisin terroriteko pariisilaiseen kosher-kauppaan osoittavat.

EU:n perusoikeusvirasto julkaisi syksyllä 2013 raportin antisemitismistä nykypäivän Euroopassa. Tutkimuksen tulokset osoittivat sen tosiasian, että antisemitismi eri muodoissaan on valitettavan yleinen ilmiö. Raportin mukaan antisemitismiä nousee nykyään pääosin kolmesta eri taustasta: joko äärioikeistolaisten tai hyvin vasemmistolaisten tai radikaali-islamin piiristä. Valitettavan monessa maassa antisemitistiset asenteet ovat pelottavan vahvoja aivan tavallisenkin kansan keskuudessa. Erilaiset salaliittoteoriat ja holokaustin kieltäminen ovat osa sitä, samoin nyky-Israelin ja natsi-Saksan rinnastaminen. Antisemitismi on tyypillisimmin sanallisia tai fyysisiä hyökkäyksiä, uhkailua, häirintää, omaisuuden tuhoamista ja töhrimistä jne.

Miten poliittisina päättäjinä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoina ehkäisemme maaperän syntymistä antisemitismille ? On erittäin tärkeää, että myös kasvava sukupolvi tulee syvällisesti tietoiseksi juutalaisten, romanien ja vammaisten kokemasta joukkotuhosta Euroopassa vain 70 vuotta sitten. Historian tuntemuksen vaaliminen on yksi tärkeimpiä välineitä antisemitisminkin vastaisessa työssä. Itsellenikin vierailu holokaustin muistotapahtumassa Auschwitzissä Krakowassa oli kokemuksena syvältä riipaiseva.

Kuten historia osoittaa erityisesti taloudellisesti haasteellisina aikoina on kiusaus kuunnella ideologioita, joissa syyllinen on taustaltaan ”se erilainen”. Euroopan parlamenttiinkin muodostettiinkin viime kaudella meppien antisemitismin vastainen verkosto, joka toimii yhteistyössä rasismin vastaisen Europarlamentin yhteistyöryhmän kanssa. Kuitenkin ensisijaisesti jokaisessa maassa on kansallisessa lainsäädännössä ja tuomioistuimien ratkaisuissa pidettävä huoli, että antisemitismiä ei pidä missään muodossa hyväksyä ja sen ilmeneminen yhteiskunnassa on syvän huolen ja toimenpiteiden paikka. Meidän on jokaisen eurooppalaisen sukupolven kohdalla vannottava aina uudestaan ”ei koskaan enää”.