TV-uutiset näyttivät hammastahnahymyn sijaan naamaltaan punehtuneen ja aidosti EU:n suurille jäsenvaltioille närkästyneen Suomen ulkoministerin. Alexander Stubb arvosteli voimakkaasti EU:ssa yleistynyttä käytäntöä järjestää suurien jäsenmaiden sisäpiirikokouksia asioissa, jotka kuitenkin koskettavat kaikkia, kuten talouskriisi. Stubbin koko olemus huokui: ei ole kivaa, kun isot pojat (+ Angela) pelaavat omilla säännöillä EU-hiekkalaatikolla.

Tervetuloa EU-illuusioista todellisuuteen! Kriisiaika viimeistään paljastaa sen, että EU-jäsenvaltiot eivät toimi pyyteettömästi yhteiseksi hyväksi, vaan kukin kansallisten etujensa ajamina. Asukasluvultaan ja taloudeltaan isoilla jäsenmailla on enemmän resursseja sijoittaa voimavaroja EU-politiikkansa koordinoimiseen sellaiseksi, että se hyödyttää eniten niiden omia etuja. Niinpä Saksa, Ranska, Britannia ja Italia tulevat jatkossakin heiluttamaan määräenemmistöasemansa ja vaikutusvaltansa kautta EU:n tahtipuikkoa.

Ymmärrettävästi tämä syö pohjaa pois koko EU:n oikeutukselta pienten jäsenmaiden silmissä. Lieneekö kuitenkaan yllätys yhdellekään sellaiselle, joka on kriittisesti seurannut monimutkaisen toimielinjärjestelmän rakentumista yhä epädemokraattisemmaksi ja enemmän suuria jäsenvaltioita suosivaksi. Irlanti ja Puola ovat näyttäneet, että tiukalla asenteella on mahdollisuus saada aikaan muutoksia. Suomenkaan ei tulisi nykytavoin alistua EU:n valtavirtaan muiden tahtoon sopeutuvaksi ajopuuksi, vaan otettava aktiivinen rooli omien oikeutettujen kansallisten etujensa ajamisessa.