Opetusministeri Henna Virkkunen on päättänyt pistää yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykokeet täysremonttiin. Totta on, että suomalaisten opiskelijoiden siirtyminen toiselta asteelta yliopistoihin ja korkeakouluihin on poikkeuksellisen tahmeaa. Monet saman kevään ylioppilaat jäävät ilman opiskelupaikkaa ja halutulle alalle pääsy saattaa kestää vuosia toistuvineen pääsykokeineen. Lysti on paitsi henkisesti turhauttavaa niin nuorelle (tai vanhemmille) varsin kallista, sillä pääsykoekirjat vaihtuvat vuosittain, valmennuskursseista puhumattakaan.
Samanaikaisesti mietitään kuumeisesti keinoja, joilla kansalaisten työuria voitaisiin pidentää loppupäästä, vaikka nopeammalla opiskelijavalinnalla päästäisiin samaan haluttuun tavoitteeseen. Motivoituneella opiskelijalla myös valmistumisajat nopeutuvat ja keskeyttämisten määrät vähenevät. Olen siis pääsykoeremontin tarpeellisuudesta ministerin kanssa yhtä mieltä, mutta osa Virkkusen esittämistä keinoista ei sytytä.
Virkkusen mukaan korkeakoulujen tulisi lisätä sisäänpyrkijöiden henkilökohtaisia haastatteluja, jotta ”sisään eivät päädy vain kovat pänttääjät”. Huh, huh! Eiköhän yliopisto-opinnoissa etenemisen yksi edellytys ole valmius käyttää istumalihaksia jatkossakin ja selvitä suurista tenttikirjapinoista. Tai niin kuin eräs kuuluisa tiedemies totesi tieteellisestä läpimurrostaan: inspiraatiota 10 %, perspiraatiota eli hikoilua 90 %.
Opetus- ja hoiva-alan kohdalla psykologiset arviot ja soveltuvuustestit ovat varmaan tarpeellisia. On kuitenkin suuri hakijan oikeusturvaa heikentävä tekijä, jos sisäänpääsyn ratkaisee ”henkilökohtainen haastattelu”, jota pärstäkertoimeksikin voi nimittää.
Sen sijaan ministerin esittämät ylioppilastutkinnon ainekokeiden painoarvon lisääminen ja yhteiset sähköiset hakujärjestelmät ovat mitä kannatettavimpia parannuksia. Samoin kuin toisen asteen opinto-ohjauksen riittävä resursointi, jolloin opiskelijan opintotoiveet, osaaminen ja opintoalan vaatimukset kohtaisivat paremmin ja yhä useampi löytäisi nopeammin itselleen sopivan opiskelupaikan.
Ministeri Wallinin tontille puolestaan kuuluu opintososiaalisten etujen parantaminen. Ainakaan opintojen rahoittamiseksi ei tarvittaisi ns. välivuosia ja työelämään hakeutumista. Walliin kuuluukin harkitsevan jonkinlaista opintorahan ”kirilisää” nopeasti valmistuville.
Yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalintaa voitaisiin jouduttaa myös siten, että pääsykokeita järjestettäisiin kahdesti vuodessa (alkuvuodesta ja kesällä) nykyisen yhden kerran sijaan. Nykyään ylioppilastutkinnon hajauttamisen myötä yhä useampi ylioppilas valmistuu syksyllä. Opiskelijaksi pyrkivä saisi näin vuoden sisällä kaksinkertaisen määrän mahdollisuuksia pääsykokeisiin ja toisaalta uudelleen yrittävän ei tarvitsisi odottaa vuotta pyrkiäkseen haluamalleen alalle. Yliopistoille ja korkeakouluille tämä pääsykokeiden määrän lisääminen ei olisi suuri kustannus. Lisäksi uudistus ei edellyttäisi muutoksia lukukausien alkamiseen tai kestoon. Ministerin kannattaisi laittaa harkintaan tämä kristillisdemokraattien puoluehallituksen esitys parin viikon takaa.