Euroopan komissio on direktiiviesityksellään perustamassa EU:n laajuisen siirtoelinrekisterin ja haluaa saada siirtoelimet jakoon kaikkien EU-maiden kesken.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan esityksellä pyritään lisäksi parantamaan elinsiirtokirurgien tiedonsaantia, siirtoelinten laatua ja turvallisuutta sekä elinsiirtojärjestelmien tehokkuutta kaikkialla Euroopassa.

Suomalaiselle lääkärille tai potilaalle komission suunnitelmista ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä, sillä Suomi on jo mukana korkealaatuisessa Pohjoismaiden elinvälitysjärjestelmässä. Pohjoismainen yhteistyö takaa meille riittävän suuren väestöpohjan kiireellisten ja harvinaistenkin siirtotapausten hoitamiseksi.

Monista EU-maista vastaava järjestelmä puuttuu täysin ja arvioiden mukaan joka päivä menehtyy 12 potilasta elinsiirtoa odottaessaan. Jonossa odottaa lisäksi 56 000 potilasta elinsiirtoa. Erittäin huono tilanne on etenkin uusissa EU-maissa ja eteläisessä Euroopassa.

Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista pakottamalla maat kansainväliseen elintenvaihtoon tai romuttamalla olemassa olevat kansalliset järjestelmät. Siirtoelimistä on pulaa kaikissa maissa eikä niiden kuljettelu ympäri Eurooppaa kasvata määrää millään tavalla.

Esitys vaarantaa suomalaisen elinsiirtopotilaan hengen, kun siirtoelimien jakajiksi tulee kasvava joukko laadultaan ja turvallisuudeltaan vaihtelevalla tasolla olevia jäsenmaita. Elinsiirtojen laatu ja turvallisuus on toki saatava uusissa jäsenmaissa nostettua muun Euroopan tasolle. Direktiiviesitys on kuitenkin jälleen malliesimerkki siitä, että uusien jäsenmaiden harmonisointi johtaa laadun ja turvallisuuden heikkenemiseen vanhoissa jäsenmaissa. Tämän kai ei pitänyt olla alkuperäinen tarkoitus?