Onneton EU-strategia

Eduskunnan suuressa salissa esitelty valtioneuvoston selonteko Suomen EU-strategiasta on syvä pettymys. Linjaton liirumlaarum-paperi toistaa samaa eu-jargonia: onnistunut rauhanliike, yhtenäinen globaali toimija, maailman talouden vakauttaja ym. ym..

Erityisesti näin EU-vaalien alla olisi odottanut, että hallituksen selonteko Suomen EU-jäsenyydestä olisi ollut jämäkkää luettavaa, jossa olisi tiukasti priorisoitu ja linjattu Suomen keskeisimmät tavoitteet kansallisten etujen puolustamisessa EU:ssa. Sen sijaan Suomen tärkeimmät tavoitteet ovat: kansalaisten Eurooppa, menestyvä Eurooppa ja EU globaalina vaikuttajana – hei haloo!!! Eikö kansallisesti tärkeiden aiheiden kuten maatalouden 141-tuen ja sen tulkinnan puolustaminen pitäisi olla yksi keskeisimpiä tavoitteita, samoin metsäpolitiikan pitäminen omissa näpeissä, elintarviketurvallisuuden ja kuluttajansuojan korkean tason säilyttäminen ym. ym. Kaikki konkretia loistaa poissaolollaan. No, se tietysti takaa sen, ettei kukaan voi jälkikäteen moittia tavoitteista lipeämisestä kun niitä ei edes aseta.

 

Karvaassa muistissa taitaa olla se, että EU-perustuslaista neuvoteltaessa Suomella vielä oli tavoitteita: me vastustimme EU-presidenttiä ja ns. ”kaksoishatutettua” ulkoministeriä sekä syyttäjänvirastoa, tavoitteena puolestaan oli toimielinten välinen tasapaino ja oma komissaari, mutta kaikki nämä taistelut hallitus hävisi vai pitäisikö sanoa, että takaisin tultiin ”torjuntavoittojen” kera. Onneksi Irlanti säilytti äänestyttämällä meilläkin oman komissaarin.

EU:n tulee hallituksemme mielestä laajentua lähes kaikkialle; Turkki ja Kaukasus eivät pidättele, vaikka Kööpenhaminan kriteereistä jotain sivulauseissa mutistaan. Eikö umpikorruptoituneiden Romanian ja Bulgarian lähentymiskriteereiden laiminlyönneistä mitään opittu? Nyt sitten ihmetellään kun omassa maassaan ihmisoikeudettomat romanikerjäläiset istuvat itämafian hyväksikäyttämänä Helsingin kaduilla.

Yksi EU-strategian mielenkiintoisimpia freudilaisia lipsahduksia löytyy toteamuksesta, että EU-tuomioistuin on Suomelle tärkeä vaikuttamisen paikka. Yleensä tuomiovaltaa pidetään riippumattomana, mutta EU-tuomioistuimen kohdalla siihen ei usko se kuuluisa Erkkikään. EU on jo ottanut mm. työehtojen pitävyyden, työlainsäädännön ja ay-oikeudet kansallisen lainsäädännön yläpuolella olevan EU-tuomioistuimen tulkittaviksi. Tuomioistuimen päätökset tosiasiassa linjaavat uutta lainsäädäntöä ja siksi siellä tehdään rankasti lobbausta.

Paperissa viimeinen kappale on lähestulkoon omistettu peräämään kansallista strategiaa ja EU-politiikan parempaa priorisointia, mutta siitä nimenomaan puuttuvat ne. Tämän hallituksen johdolla harjoitetaan Suomessa jatkossakin EU-haahuilua, jossa sopeudutaan direktiivi toisensa jälkeen itsemääräämisoikeuden liukenemiseen ja osavaltiostatukseen. Kesäkuussa on tosin mahdollisuus kansalla antaa palautetta linjan suhteen; jatketaanko ”torjuntavoittojen” tiellä vai olisiko aika muuttaa suuntaa?