Olo on kuin ennen vanhaan numerolappua kiinnitellessä. Pientä kutinaa vatsanpohjassa, mieli pirteänä ja lihakset lämpiminä – no, ainakin siellä joskus jotain lihaksia on ollut 🙂

Vaaligallupeja ja –ennusteita sataa lähes joka päivä, ja puolueiden vaalikoneistot hengittävätkin jo niiden tahdissa. Viimeisessä Ylen kyselyssä ennakoitiin meikäläiselle paikkaa oikein nimen kanssa. Tiukka kisa tästä joka tapauksessa tulee; viimeiset paikat ratkaistaan muutamien tuhansien äänten marginaalilla. Nyt ainakin jokaisen ääni on tärkeä.

Tällainen valtakunnallinen kampanja tuo aivan uusia kannattajia mukanaan. Lämpimästi sydänalassa läikähtää, kun vanha luokkakaveri vuosien takaa kertoo äänestäneensä, sukulaisen sukulainen pistää viestiä tuesta, maajoukkuekaverilta tulee rohkaisu ”mene Suomi-paitaa edelleen kantamaan” jne.

Vaaliteltalla useasti supatellaan korvaan, että ”äänestetty on”. Siksipä erityisen mukavalta tuntui, kun Järveläisen Petri antoi luvallaan julkisen tukensa. Portaanpään opiston ilmapiiri kantaa: nuorisotapahtumista on itsellä mukavat muistot ja nyt omat tytöt osallistuvat siellä pidettäviin musiikkileireihin.

Uuden tyylinen kampanjailmeemme on saanut myös paljon kiinnostusta ja huomiota osakseen. Tänään Kauppalehden toimittaja viimeksi soitti ja kyseli agentti-ilmeemme perään. Samalla hän ihmetteli, miten monien puolueiden EU-vaali-ilmeet ovat harvinaiset vaisut ja mitäänsanomattomat – ikään kuin näihin vaaleihin olisi menty vanhoilla pohjilla. Erityisesti nuorilta on tullut viestiä, että ”meinasin jättää vaalit väliin, mutta sitten näin julisteenne…”

Ihmiset ovat heränneet kyselemään ehdokkaiden niiden mielipiteiden perään, jotka eivät vaalikoneista käy ilmi. Sähköpostissanikin on useampi yksittäinen kysymys, joihin vielä huomisen ja lauantain aikana vastailen. Radion- ja TV:n vaalitenttien perusteella on myös tullut positiivista palautetta; monet ovat toivoneet enemmän ehdokkaiden välisiä vaaliväittelyitä, mutta media on niitä ollut nihkeä järjestämään. Johtuu varmaan siitä, että enemmän kuin kaksi poliitikkoa on jo lähes painajainen kenen tahansa toimittajapolon paimennettavaksi. Suuri vaalikeskustelu taas sen osoitti, että viisainta olisi antaa kaikille tasapuolisesti puheenvuoroja ja antaa ihmisten sanoa sanottavansa loppuun.

Toivottavasti peli pysyy reiluna loppuun asti, vaikka kollegat Tujunen ja Korhonen tänään jo tukkanuottasilla olivatkin. Kokoomuksen Pöntisen kampanja on herättänyt kysymyksiä puoluetoimistojohtoisesta ”stailauksesta”, jota sitten puoluejohto sopivasti paheksuu saaden ehdokkaalle vielä sympatiaääniä. Itsekin muistelen hämmentyneenä kuunnelleeni ko. ehdokkaan radiomainoksen listaa korjattavista asioista: ylisuuret eläkkeet, johtajien ökyoptiot, ylemaksut jne. sieltä uupui suurin piirtein vain kansaneläkkeen pohjaosan palautus. Korjattavia asioita toki kaikki, mutta yhtäkään niistä ei päätetä europarlamentissa! Päästäisikö Kokoomuksen vaalikoneisto ”vahingossa” tietämättömät mainokset läpi? No, tässä puolueiden välisessä taistossa eniten kuitenkin toivon, että nukkuvien puolue kärsisi rökäletappion.

Puoluesihteerinä on innoittanut meidän osastojen ja kenttäväen antautuminen täyteen työntouhuun. Nuoret ovat järjestäneet konsertteja, räpänneet ja myyneet ”tiukkabeba” alkkareita, veteraanit kahvittaneet ja jakaneet tuhatmäärin lehtiä. Mukavaa on myös ollut saada aivan uusia ihmisiä mukaan kampanjaan. Yhteinen päämäärä pistää liikkeelle! Sunnuntaina sitten nautitaan työn hedelmät!