Perhe EU-kuntoon

Kesän eurovaalien jälkeen keittiö pöydän ääreen kokoontunut perheparlamenttimme päätyi siihen, että koko popula suuntaa kohti Brysseliä. Ratkaisua helpotti suuresti se, että lapsille oli tiedossa paikka suomenkieltä ylläpitävässä Eurooppa-koulussa, ja puoliso oli oikeutettu oikein lakipykälän nojalla virkavapaaseen työstään.

Alun pitäenkin oli selvää, että koko perheen muuttaminen – vaikka vain väliaikaisesti – toiseen maahan ei ole ns. piece of cake- homma, mutta silti vastaan tulevan paperityön määrä on alkanut hirvittää. Iltamyöhällä netissä sekavia vieraskielisiä blanketteja täytellessä olen syvällisesti ymmärtänyt, että EU:n markkinoima ”vapaa liikkuvuus” on sitä hämärähommissa ilman papereita maasta toiseen siirtyville, mutta asiansa hoitamaan pyrkiville edessä on byrokratiaviidakko.

Työ meppinä on lisäksi sen verran omalaatuista, että sormi suussa lapsilisien, terveydenhoidon ja muun itsestään selvänä pitämänsä sosiaaliturvan suhteen on paitsi kotimainen Kelan virkailija niin yhtälailla belgialainen virkaveljensä. Verottajaan voi kuitenkin aina luottaa; epäselvää verojen suhteen on ainoastaan, mistä, milloin ja mihin maksetaan – mutta lopputulos on onneksi varma: se perii omansa.

Monestakin syystä haikeana muistelen lasten koulutien alkua Suomessa. Aamulla reppu selkään ja menoksi ja iltapäivällä kotona odottamassa kirjoin, vihkoin ja kynin varustettu innokas koululainen. Aivan yhtä vaivatonta ei ole koulutyön alku sikäläisittäin; tarvitaan lasten todistukset parilta viime vuodelta, passikuvat, syntymätodistukset, allekirjoitukset erilaisiin sitoumuksiin ja maksuihin (mm. kouluruoka 800 euroa/vuosi, tapaturmavakuutus, uimahallimaksut, retket ym.) ja tietysti kirjat ja koulutarvikkeet. Ainakin vielä jaksoin hihitellä vanhemmille osoitetun tarvikelistan kuvauksille juuri oikeanlaisista nokkahuiluista, kolmioviivaimista ja harpeista.

Vuokra-asunnon saaminen Brysselistä sujui sen sijaan helposti, sikäläinen ongelma on enempi sopimuksista irtipääseminen. Niinpä tekstiä syynättiin sanakirjan kanssa, ja siitä huolimatta jäi olo, että jonkin pienellä präntätyn kohdan vielä edestään löytää. Lisäksi odottaa taistelu sähkö-, kaasu-, roska- ja nettisopimusten aikaansaamiseksi ajoissa, ettei tarvitse toistaa suomalaiskollegan kokemuksia, joka vielä marraskuussa vilttikorvissa kynttilän avulla hapuili pimeässä ja kylmässä työasunnossaan.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä on ollut perheen kissojen saattamien muuttokuntoon, etenkin kun mirrien yhteistyöhalukkuus vaihtelee. Miehen esitykset siitä, että kissoille varmaan löytyisi hyvä koti Suomestakin, saivat osakseen lähinnä vihaisia mulkaisuja. Rokotusten ja madotusten lisäksi mirrit oli saatettava eurokuntoon asentamalla tunnistussirut nahkan alle. Isäntä pääsi siitä lohkaisemaan, että ilmestyskirjan ajat ovat nyt sitten meilläkin alkaneet!