Europarlamentaarikko
Sari Essayah
Bryssel, 28.1.2010
Israel-seminaarin avauspuheenvuoro
Arvoisat osanottajat,

Olette lämpimästi tervetulleita tähän seminaariin. Nimeni on Sari Essayah. Iloitsen siitä yhteistyöstä ja ajatustenvaihdosta, mitä eurooppalaiset Israel-järjestöjen aktiivit ja toisaalta Israel- ja Lähi-Itä aiheesta kiinnostuneet europarlamentaarikot voivat tehdä.

Jo tässä vaiheessa haluan esittää lämpimät kiitokset to the European Coalition of Israel ja etenkin sen vetäjälle Tomas Sandellille tämän seminaarin suunnittelusta ja organisoinnista.

Israelia ja laajemmin Lähi-Itää koskevia aiheita käsitellään aika ajoin parlamentin täysistunnoissa. Viimeksi täysistunnossa keskusteltiin Strasbourgissa mm. Iranin tilanteesta ja kristittyjen vainoista Egyptissä.

Syvempää paneutumista aiheeseen on europarlamentin Israel-delegaatiossa ja parlamentin valtuuskunnassa Euro-Välimeri-edustajakokouksessa, joihin itsekin kuulun. Täällä paikalla on kollegoitani mm. – ja saamme iloita siitä hyvästä työstä, jota viime vaalikaudella tehtiin parlamentin Israel-delegaatiossa Jana Hybaskovan ja nyt tällä vaalikaudella Bastiaan Belderin johdolla. Mm. suhteet Knessetiin ovat tiivistyneet ja toiminta kehittynyt.

Kuten lienee selvää europarlamentinkin jäsenten näkemykset vaihtelevat paljon ideologisista ja historiallisista lähtökohdista riippuen ja välillä keskustelu on kiivasta. EU-Israel suhteita ei Euroopan parlamentissa ole aina osattu arvostaa ja vaalia oikealla tavalla.

Lähi-idän rauhanprosessin hidas eteneminen ei saisi estää EU:n ja Israelin välisten suhteiden vahvistamista, varsinkin kun Israel ei ole se osapuoli, joka kieltäytyy tulemasta neuvottelupöydän ääreen. Näin näyttää tapahtuvan kovin usein Euromedissa, jossa kipeästi kaivattu yhteistyön kehittäminen Euroopan ja sen eteläpuoleisten Välimeren maiden välille jää Israel-Palestiina- kiistakysymyksen jalkoihin. EU:n ja Välimeren alueen maiden yhteistyön tiivistäminen olisi ehdottomasti tärkeää. Ongelmakeskeisyydestä olisi jatkossa päästävä ratkaisukeskeisyyteen. Yhteistyö antaa rauhalle paremman mahdollisuuden.

Mielestäni meidän tulisi entistä paremmin ottaa huomioon israelilaisessa yhteiskunnassa tapahtuneet myönteiset kehitykset niin teknologian ja kaupan alalla kuin kansalaisyhteiskunnassa. Eurooppa tarvitsee Israelia yhtä paljon kuin Israel tarvitsee Eurooppaa kasvun ja kehityksen yhteistyökumppaniksi. EU-maiden tulisi nykyistä rohkeammin ja laajemmin ryhtyvän yhteistyöhön israelilaisten tiede-, tutkimus- ja kulttuurialan vaikuttajien kanssa.

Hyvät ystävät! Eilen pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Holokaustin muistotapahtumissa Auschwitzissä Krakowassa. Kokemus riipaisi syvältä.

Se juutalaisen kansan täydellisen tuhoamisen päämäärä, joka 70 vuotta sitten vallitsi, ei ole väistynyt. Innokkaimmin Israelin valtion ja juutalaisten tuhoamisajatusta viljelee Iranin nykyjohto, joka epäilemättä suurin uhka koko maailman turvallisuudelle.

Meidän ei tarvitse miettiä, mitä olisimme tehneet historiassa toisin, jotta olisimme voineet 70 vuotta sitten estää ihmisvihan ilmenemisen. Muistakaamme tämä Iraninkin kohdalla. Ongelma ei ole niinkään pahan paljous vaan hyvän hiljaisuus.

Antisemitismi eri muodoissaan ei ole vierasta myöskään tämän päivän Euroopassa. Miten poliittisina päättäjinä ja kansalaisyhteiskunnan toimijoina ehkäisemme maaperän syntymistä rasismille, antisemitismille ja ksenofobialle?

On erittäin tärkeää, että myös kasvava nuori sukupolvi tulee syvällisesti tietoiseksi Euroopan historian synkistä lehdistä ja juutalaisten kokemasta joukkotuhosta. Historian tuntemuksen vaaliminen on yksi tärkeimpiä välineitä antisemitismin vastaisessa työssä.

Mitkä ovat uuden monikulttuurisuuden seuraukset Euroopassa jossa ääri-islamistien määrän odotetaan kasvavan huomattavasti samalla kuin jälkikristillinen väestö vähenee?

Kuinka meidän siteemme Israeliin ja juutalaisen kansan kanssa jakamaamme yhteiseen historiaan tullaan määrittelemään tässä uudessa tilanteessa? Kuinka pääsemme yhteisymmärrykseen siitä, mitkä ovat eurooppalaisia arvoja tulevaisuudessa?

Näitä asioita tullaan pohtimaan paljon tulevina vuosina, kuten myös tämän päivän seminaarissa.

Päivittäin Lähi-Idässä tervehditään toivottamalla rauhaa, shalom, salaam. Rauha on kautta historian ollut se asia, jota Lähi-Idässä ja etenkin Israelin alueella on kipeimmin toivottu.

Omalta osaltamme haluamme työskennellä, jotta niin Israelilla kuin sen naapurivaltioillakin olisi mahdollisuus turvalliseen ja rauhalliseen elämään, sellaiseen arkeen, johon me eurooppalaiset olemme sotien jälkeen ja etenkin rautaesiripun ja kylmän sodan päätyttyä ehtineet jo pitkälti tottua.