Hallitus patistelee nyt kansalaisia pidentämään työuriaan monella keinolla. Uusin esitys putkahti julkisuuteen viikonloppuna, kun hallitus kaavailee luopumista kokonaan yliopistojen pääsykokeista. Tarkoitus on nopeuttaa lukioista ja muilta toisen asteen oppilaitoksista yliopistoihin ja korkeakouluihin siirtymistä. Epäilen vahvasti, että pääsykokeista luopuminen toisi haluttua lopputulosta.

Ensinnäkin pääsykokeiden poistaminen ei sinällään takaa nopeampaa valmistumisvauhtia, vaan alalle saattaa päätyä opiskelemaan opintoalaan pettyviä ja opiskelunsa keskeyttäviä. Näinhän on käynyt toisen asteen ns. ”pakkohaun” kohdalla. Toisaalta pääsykokeiden poistaminen lisäisi ylioppilaskoettaan uusivien määriä, kun arvosanoja pyrittäisiin kohottamaa suosittujen alojen sisäänpääsyn varmistamiseksi. Miten sitten meneteltäisiin soveltuvuutta vaativien alojen kuten vaikkapa kasvatustieteen kanssa? Valittaisiinko jumppamaikat tulevaisuudessa terveystiedon laudaturilla vaikka kuperkeikkakin jäisi tekemättä?

Opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta yliopistoihin ja korkeakouluihin voidaan kuitenkin nopeuttaa muutoinkin. Yliopistojen ja korkeakoulujen tulisi kehittää opiskelijavalintaa siten, että pääsykokeita järjestettäisiin kahdesti vuodessa (alkuvuodesta ja kesällä) nykyisen yhden kerran sijaan. Ylioppilastutkinnon hajauttamisen myötä yhä useampi ylioppilas valmistuu syksyllä. Opiskelijaksi pyrkivä saisi näin vuoden sisällä kaksinkertaisen määrän mahdollisuuksia pääsykokeisiin ja toisaalta uudelleen yrittävän ei tarvitsisi odottaa vuotta pyrkiäkseen haluamalleen alalle. Yliopistoille ja korkeakouluille pääsykokeiden määrän lisääminen ei olisi suuri kustannus. Lisäksi tämä ei edellyttäisi muutoksia lukukausien alkamiseen tai kestoon. Nopeammalla opiskelijavalinnalla päästäisiin siis samaan haluttuun tavoitteeseen. Motivoituneella opiskelijalla myös valmistumisajat nopeutuvat ja keskeyttämisten määrät vähenevät.

Pääsykoeremontti ei kuitenkaan yksin riitä opintojen nopeuttamiseen. Nykyistä paremmin on pidettävä huolta toisen asteen opinto-ohjauksen riittävästä resursoinnista, jolloin opiskelijan opintotoiveet, osaaminen ja opintoalan vaatimukset kohtaisivat paremmin ja yhä useampi löytää nopeammin itselle sopivan opiskelupaikan. Samoin opintososiaalisten etujen on mahdollistettava keskittyminen opintojen nopeaan loppuun saattamiseen. Eli muitakin konsteja opintoaikojen nopeuttamiseen löytyy kuin hätiköidyltä tuntuva pääsykokeista luopuminen.