Europarlamentaarikko Sari Essayah
Kristillisdemokraatit, EPP
Puoluevaltuuston poliittinen katsaus 17.4.2010

 

Toimitettu puoluevaltuustolle kirjallisesti lentojen peruuntumisen vuoksi.
Hyvät puoluevaltuuston jäsenet ja puoluejohto,

Maailman finanssi- ja talouskriisin jälkiaalloissa julkiset taloudet velkaantuvat yhä kovaa vauhtia. Kriisiin sukellettiin Euroopassakin huonoista lähtökohdista, kun useimmat jäsenvaltiot eivät ole ennen kriisiäkään noudattaneet kasvu- ja vakaussopimusta vaan pitäneet yllä julkisen talouden alijäämiä. Niinpä hoidettavana on nyt todella holtittomia julkisen talouden alijäämiä, velkasyöksyjä. Kreikan kohdalla on kiinnitetty huomiota vääriin tilastotietoihin, mutta ongelman ydin on kuitenkin pitkän ajan väärä talouspolitiikka.

Euroopassa edessä on ennusteiden mukaan hidas kasvu, väestön ikääntyminen ja hitaasti paraneva työllisyystilanne. Se tietää hyvin vaikeita päätöksiä meille poliitikoille. Lääkkeitä julkisilla talouksilla on vain vähän: lisätä verotuloja ja talouskasvua tai vähentää menoja.

Hoitokeinoja etsittäessä keskeinen mittari on julkisten talouksien kestävyysvaje. Suomessa kestävyysvaje on 5,5% kansantuotteesta. Se on siedettävimpiä EU-jäsenmaiden joukossa, vaikka ikääntymisvauhtimme on nopein. Suurin osa pitkän aikavälin kestävyysvajeesta tulee väestön ikääntymisestä.

EPP:n yhteydessä toimii CES (Centre for European Studies), jonka laskelmien mukaan vain noin kymmenesosa kestävyysvajeesta syntyy nykyisestä kriisistä ja valtaosa seuraa väestömuutoksista. Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman osuutta väestöstä ja kasvattaa tulevina vuosina tuntuvasti eläke-, hoito- ja hoivamenoja. Julkisen talouden tulojen lisäämiseksi on aivan välttämätöntä saada kasvua ja työllisyyttä, nostaa yleistä tuottavuutta ja erityisesti julkisten palvelujen tuottavuutta sekä toteuttaa eläkeuudistuksia. CES:in mukaan julkinen velka päästään tasapainottamaan kohtuulliselle tasolle, jos vähennetään EU:ssa kestävyysvajetta yhdellä prosenttiyksiköllä vuodessa. Samaa Suomen suhteen suosittaa valtiovarainministeriö tuoreissa selvityksissään. Tarvittavat päätökset eivät tule saamaan taputuksia kaikilta.

Paikallaan polkevan talouskasvun, kasvavan työttömyyden, velkaantuvan julkisen talouden ja ikääntymisen kurimuksessa Eurooppa kaipaa kipeästi uutta suuntaa. Nopeasti kehittyvät Aasian maat Kiinan ja Intian johdolla ovat ohittaneet Euroopan globaalissa kilpailukyvyssä ja uudet investoinnit ja työpaikat suuntaavat sinne. On esitetty arvioita, että EU:n osuus maailmantaloudesta laskee 15 prosenttiin vuosiin 2040-2050 mennessä ja Kiina nousee viiden prosentin bkt-osuudesta 20 prosenttiin USA:n rinnalle maailman suurimmaksi taloudeksi. Tällä on merkittäviä taloudellisia ja poliittisia vaikutuksia. Siksi EU elää nyt ratkaisevia vuosia, jolloin talouskehitys tulee saada terveelle pohjalle olosuhteissa, joissa julkisten talouksien liikkumavara on pieni. EU yrittää vastata tähän pitkän ajan strategiseen haasteeseen 2020-strategialla, jota täydentää komission työohjelma lähivuosille. Palaan näihin aiheisiin, mutta ensin muutamia yleisiä huomioita aiheista Euroopan parlamentin talousvaliokunnassa.

Talouskehitys keskiössä

Talousvaliokunnassa olen varajäsen, mutta talouskriisi on tehnyt sen ehkä tärkeimmäksi Euroopan Parlamentin valiokunnista ja erääksi työni painopisteeksi. Siellä on ollut jo tähän mennessä käsittelyssä tärkeitä mietintöjä ja direktiiviehdotuksia, vaikka uusi komissio ei ole vielä täydessä esitysvauhdissa. Niistä tärkeimmät liittyvät finanssialan sääntelyyn. Kriisi paljasti merkittäviä puutteita sääntelyssä niissä tilanteissa, joissa toimijat ovat rajat ylittäviä.

EU:n tasolle ollaan perustamassa pankkivalvontaviranomaista, vakuutus- ja eläkerahastovalvontaviranomaista ja arvopaperimarkkinoita valvovaa viranomaista. Olen tehnyt näihin direktiiviesityksiin muutosesityksiä. Kun kyseessä ovat asiantuntijaelimet, joissa päättäjinä ovat edustajat kunkin maan valvontaviranomaisista, on outoa, että isojen maiden asiantuntijaedustajille annettaisiin suurempi ääniosuus päätöksiä tehtäessä kuin pienten maiden asiantuntijaedustajilla. Esitin muutoksia siihenkin mielestäni perussopimusten vastaiseen esitykseen, että kyseisillä EU-laajoilla valvontaviranomaisilla olisi kriisitilanteissa suora valvontavalta kansallisiin finanssilaitoksiin yli kansallisten finanssivalvojien sekä siihen esitykseen, että niillä olisi suora valvontavalta Euroopan-laajoihin finanssitoimijoihin.

Toinen Suomeenkin merkittävästi vaikuttava direktiiviesitys koskee pääoma- ja hedge-rahastoja, eli kyseessä on vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi, AIFM-direktiivi. Jos mentäisiin nykyisen esityksen mukaisesti, Suomessakin noin 450 pääomarahastoa joutuisi sääntelyn piiriin, joukossa 350 metsäosuuskuntaa, mikä merkitsisi niille merkittäviä lisäkuluja tilanteessa, jossa tarvitsemme yksityisiä pääomasijoituksia enemmän kuin koskaan. Siksi olen tehnyt direktiiviehdotukseen 43 muutosesitystä. Nyt käsittelyssä oleviin kompromissiesityksiin yritän tulevan viikon kokouksissa saada sellaisia muutoksia, että pienet suomalaiset pääomarahastot jäisivät sääntelyn ulkopuolelle ja sääntelyn piiriin tulisivat vain kymmenkunta suurinta rahastoa, joilla on jo resurssit hoitaa sääntelyn asettamat velvoitteet. Samalla pyrin vaikuttamaan siihen, että selvennetään kriteerit, joilla EU:n ulkopuoliset rahastot voivat markkinoida EU:n alueella, jolloin suomalaisillekin eläkeyhtiöille jäisi mahdollisuudet sijoittaa tuottavasti rahastoihin esimerkiksi Kiinan tai Intian markkinoille.

Kreikan tukemisen kysymys

Koen ongelmana, että EU:ssa sopimukset joustavat, kun joudutaan niin kutsutusti kovan paikan eteen. Mielestäni sopimus Euroopan Unionin toiminnasta (TFEU) nimenomaan kieltää itsensä pulaan saattaneiden raha- ja talousliiton jäsenmaiden tukipaketit. Sovittu 40 miljardin lainamahdollisuus viiden prosentin korolla on esitetty välineeksi, joilla markkinoiden luottamus palautetaan ja sen avulla Kreikka saisi lisälainaa pankeilta. Toivon, että ensimmäiset merkit kompromissin toimimisesta saisivat jatkoa ja lainavarauksia ei tarvitse käyttää.

Pääministeri Vanhanen on esittänyt, että Suomellehan on edullista lainata Kreikalle, kun saamme itse lainatuksi rahaa pienemmällä korolla ja saamme pitää erotuksen. Pidän itse asiaa paljon ongelmallisempana. Ensinnäkin Kreikan tulee saada tiukassa valvonnassa taloutensa terveelle perustalle, jotta se voi maksaa velkansa takaisin. On todella toivottavaa, että uudistuksia jatketaan riittävästi. Toisekseen on estettävä lipsumiset yhteisistä sopimuksista, jotta voidaan koko Euroopassa palata erittäin tiukan julkisen taloudenpidon aikaan ja kasvu- ja vakaussopimuksen täyteen kunnioittamiseen. On estettävä, että mikään muu velkasyöksyssä oleva maa ei voi vedota Kreikan tukemisratkaisuun ja pyytää vastaavaa apua itselleen.

Komission vuoden 2010 työohjelma

Uusi komissio julkaisi 31.03. työohjelmansa. Siinä on 34 strategista painopistettä, jotka pannaan täytäntöön ennen vuoden loppua. Lisäksi ohjelmassa on 280 muuta merkittävää ehdotusta, joita käsitellään tänä vuonna ja tulevina vuosina. Työohjelma on ensimmäistä kertaa monivuotinen (2010-2014), millä pyritään parantamaan komission toimien ennustettavuutta ja helpottamaan yhteistyötä muiden toimielinten kanssa.

Uusi komissio keskittyy neljään toimenpidealueeseen:

• Kriisin voittaminen ja sosiaalisen markkinatalouden säilyttäminen Euroopassa: esimerkiksi julkisen talouden valvonnan tehostaminen, rahoitusmarkkinoiden korjaamista koskevat ehdotukset, viisi Eurooppa 2020 lippulaivahanketta sekä pullonkaulojen ja puuttuvien yhteyksien korjaaminen Euroopassa.

• Kansalaisten toimintasuunnitelma, jossa halutaan asettaa kansalaiset EU-toiminnan keski-pisteeseen: esimerkiksi Tukholman toimintasuunnitelma, kansalaisten oikeudet, siviili- ja rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpano, työaikadirektiivin tarkistus, eläkkeiden tulevaisuutta koskeva vihreä kirja, uusi biologista monimuotoisuutta koskeva strategia ja EU:n katastrofivalmiudet.

• Ulkosuhdestrategian kehittäminen: esimerkiksi Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen, kauppastrategia vuoden 2020 Eurooppaa varten, laajentumisprosessin ohjaaminen, toimintasuunnitelma vuosituhannen kehitystavoitteista vuonna 2015 järjestettävää huippukokousta edeltävälle ajalle ja tärkeimpien kahdenvälisten suhteiden kehittämisen jatkaminen.

• EU:n välineiden ja työskentelytapojen uudistaminen: esimerkiksi keskittyminen entistä enemmän järkevään sääntelyyn ja EU:n rahoituskehyksen mukauttaminen talousarviotarkistuksen kautta siten, että se vastaa paremmin poliittisia painopisteitä.

Eurooppa 2020-strategian valmistelu

Näiden edellä mainittujen tavoitteiden on tarkoitus näkyä myös Eurooppa 2020 -strategiassa ja EU:n tulevan talousarvion valmistelussa. Päävastuu EU:n uuden kasvu- ja työllisyysstrategian eli ns. 2020-strategian uudistustyöstä ja sen koordinoinnista on talouskomissaari Olli Rehnillä.

Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuussa vahvistettiin Eurooppa 2020 -strategian päälinjat, ja sen käsittely jatkuu parhaillaan. Strategia ja kansalliset tavoitteet hyväksytään kesäkuun kokouksessa. Tiukka aikataulu on johtanut siihen, että Euroopan Parlamentissa on ollut vähän aikaa pohtia ja selvittää tämän kauaskantoisen strategian eri puolia.

Yhtenä huomiona haluan todeta sen, että komissio näyttää unohtaneen pitkälti maa- ja metsätalouden EU 2020-strategiasta. Ehkäpä se nähdään edelleen ongelma- eikä mahdollisuussarakkeessa. Kuitenkin maa- ja metsätaloudella on aivan elintärkeä rooli eurooppalaisten elintarviketurvallisuudesta, bioenergian tuotannon tehostamisesta ja maaseutualueiden elinvoimaisuudesta huolehdittaessa. Harmikseni totesin, ettei Suomen eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta ole laatinut asiasta lausuntoa, jossa se peräänkuuluttaisi asiaa.

EU:n jokaisella alueella on voitava harjoittaa maataloustuotantoa. Euroopan Parlamentin maatalousvaliokunnassa ovat paraikaa käsittelyssä linjaukset vuoden 2013 jälkeiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja tulemme seuraamaan asiaa tiiviisti ja tekemään tarvittaessa muutosesityksiä, jotta jatkossakin on välineitä, joilla kyetään ottamaan huomioon unionin epäsuotuisten maatalousalueiden erityisasema. Maatalousmarkkinoilla koetut monet heilahtelut parin viime vuoden aikana kertovat ainakin epäonnistumisista maatalouden sääntelymekanismien purkamisesta. Esimerkiksi maitokiintiöistä luopuminen ja kesantojärjestelmän lakkauttaminen olivat epäonnistuneita päätöksiä. EU:n maatalouspolitiikkaan pitää sisällyttää myös markkinoita sääteleviä mekanismeja.

Direktiiviesitys yhdistelmäluvasta

Kun EU koostuu hyvin erilaisista jäsenmaista, muilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää toisten erikoislaatuisuutta. Tämä muodostuu yhä suuremmaksi ongelmaksi, kun on siirrytty yhä enemmän enemmistöpäätöksiin. Pienten jäsenmaiden erityisongelmat on helppo sivuuttaa, jolleivät pienten maiden edustajat ole valppaita ja aktiivisia. Esimerkiksi Suomessa olisi ollut syytä kiinnittää paljon laajemmin huomiota ongelmiin, joita EU:n ulkopuolelta tuleville kansalaisille myönnettävän yhdistelmäluvan laajennettu soveltumisala aiheuttaisi sosiaaliturvajärjestelmällemme. Asiaa koskevan direktiiviehdotuksen Suomen kannalta kriittiset pykälät ovat parhaillaan käsittelyssä EU-parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa, jossa työskentelen varsinaisena jäsenenä.

Direktiiviesitys yhdistelmäluvasta uhkaa Suomen asumisperusteista sosiaaliturvajärjestelmää. Ongelmaa ei olisi syntynyt, jos direktiiviesityksessä olisi pitäydytty alkuperäisessä tarkoituksessa eli byrokratian vähentämisessä. Suomessa työ- ja oleskeluluvat myönnetään jo nyt ns. yhden luukun periaatteella. Neuvoston enemmistö kuitenkin kannattaa sitä, että täyteen sosiaaliturvaan oikeuttaisi EU:n ulkopuolelta maahan tulevilla muukin työnteon salliva oleskelulupa, vaikkei henkilö ole tullut maahan työskentelytarkoituksessa tai oleskelu on lyhytaikaista. Kuntien rahoittamien julkisten terveyspalvelujen osalta direktiivi tarkoittaisi sitä, että työntekoon oikeutetulla ja hänen mukanaan olevilla perheenjäsenillään on oikeus samoihin terveyspalveluihin samoin ehdoin kuin maassa asuvilla siinäkin tapauksessa, ettei heillä ole kotikuntaa Suomessa.

Esimerkiksi Suomeen opiskelemaan tulevalla on oikeus myös työntekoon, vaikka se ei olekaan hänen oleskelunsa päätarkoitus. Direktiiviesityksen mukaan hän olisi siten oikeutettu täysiin sosiaalietuihin, kuten opintotukeen, asumistukeen, kunnan tarjoamiin sosiaali- ja terveydenhoitopalveluihin jne. Direktiivin myötä hallitus joutuu myös uudelleen arvioimaan suunnitelmiaan myydä koulutuspalveluja EU:n ulkopuolelta tuleville.

Direktiivin ydinongelma menee kuitenkin pidemmälle, sosiaaliturvajärjestelmämme ytimeen. Asumisperusteisen järjestelmän perusperiaate on myöntää sosiaaliturvaoikeuksia maassa asuville. Direktiivi rajaisi Suomen kansallista liikkumavaraa edellyttää asumista sosiaaliturvan perusteena.

Jätin direktiiviesitykseen neljä muutosesitystä, jotka rajoittaisivat kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien osalta yhdenvertaisen oikeuden sosiaaliturvaan koskemaan yhdistelmäluvan haltijoita. Direktiivi itsessään ei koske mm. turvapaikan hakijoita eikä sillä sinällään ole tarkoitus vaikuttaa kansallisiin oleskelulupajärjestelmiin. Tämä ajankohtaisena esimerkkinä siitä, että kun monilla jäsenmailla on käytössään ns. vakuutusperusteinen malli, heillä on vaikeuksia ymmärtää, millaisia vaikutuksia direktiivillä tässä muodossaan olisi sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Mielestäni on kuitenkin perussopimusten vastaista, jos direktiivi näin radikaalisti murentaisi Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän pohjaratkaisuja. On jokaisen jäsenmaan oma asia miten se järjestää sosiaaliturvansa. Se ei kuulu EU:n toimivaltaan. Tässä kuvaa mielestäni hyvin KD:n EU-politiikan ydintä, joka korostaa pienten jäsenmaiden päätösvaltaa omissa asioissaan ja sitä, etteivät suuret jäsenmaat saa sanella ratkaisuja, vaan subsidiariteettiperiaatetta tulee kunnioittaa teoissa eikä vain sanoissa. EU:n piirissä ei tule määrätä ratkaisuista, jotka paremmin hoituvat kansallisella tasolla.

Tasa-arvokysymykset

Helmikuun täysistuntoviikolla Euroopan parlamentissa keskusteltiin naisten ja miesten välisen tasa-arvon toteutumisesta parlamentin jäsenen laatiman tasa-arvoraportin ja komission tasa-arvokatsauksen pohjalta. Tämän asian kohdalla käydyt äänestykset herättivät Suomessa huomiota Helsingin Sanomien toimittajan kärjekkäästi kirjoitetun kolumnin vuoksi. Itse olen vankasti sitä mieltä, että naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu elämän eri osa-alueilla on ensiarvoisen tärkeätä. Pidän kuitenkin todella harmillisena sitä, että Euroopan parlamentissa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen liittyviin mietintöihin lähes poikkeuksetta liitetään sellaisia sanamuotoja lisääntymisoikeuksien edistämisestä, jotka tosiasiallisesti tarkoittavat sitä, että syntymättömän lapsen oikeus elämään kielletään. Tämä oli valitettavasti myös viimeisimmän tasa-arvoraportin laita ja sama näyttää toistuvan kerta toisensa jälkeen.

Nämä sanamuodot ovat ongelmallisia myös toimivaltakysymysten valossa, sillä aborttilainsäädäntö – kuten valtaosa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan lainsäädännöstä – ei edes kuulu Unionin toimivaltaan, vaan jäsenvaltioille. Tästä itsemääräämisoikeuden menettämisen pelosta tietyissä eettisissä kysymyksissä Irlantikin juuri Lissabon-kansanäänestyksessään taisteli. Niinpä noin kolmannes meistä mepeistä päätyi helmikuussa koko raportin hylkäämiseen äänestyksessä, vaikka tiesimme, että tämä tarkoitushakuisesti saatetaan tulkita tasa-arvon vastustamiseksi. Kaikkein harmillisintahan tässä oli se, että itse asia – tasa-arvon edistäminen – kärsi eniten. Äänestystulosta kun voi halutessaan väännellä niin, että yli kolmannes parlamentista ei tue tasa-arvoponnisteluja.

Lähi-Itä ajankohtainen

Euroopan parlamentissa ihmisoikeuksien julmat loukkaukset ja räjähtämisvaarassa olevat ruutitynnyrialueet eri puolilla maailmaa tuntuvat olevan lähempänä kuin koto-Suomessa. Itse seuraan EU-parlamentin Israel-valtuuskunnan ja Euro-Välimeri -yhteiskokouksen valtuuskunnan jäseninä erityisen aktiivisesti Lähi-Idän tapahtumia.

Helmikuussa olin mukana Israel-valtuuskunnan matkalla Tel Avivissa ja Jerusalemissa. Nelipäiväisen tiiviin vierailuohjelman aikana tapasimme varsin erilaisia tahoja huippupolitikoista it-yrittäjiin ja kiertelimme eri puolilla maata. Koskettavin tapaaminen oli Gilad Shalitin isän, Noam Shalitin kanssa.

Hamas sieppasi 19-vuotiaan juutalaisen korpraalin Gilad Shalitin kesäkuussa 2006 Israelissa. Hän on ollut vankina täysin eristyksissä siitä saakka tuntemattomassa paikassa Gazassa. Hamas on kieltänyt mm. Punaisen Ristin edustajia tapaamasta Shalitia. Monet ihmisoikeusjärjestöt ovat jyrkästi tuominneet tämän pidättämisen olevan vastoin kaikkia humanitäärisiä sääntöjä.

Gilad Shalitin vapauttamisesta on neuvoteltu monia kertoja, mutta aina Hamas on vaatinut vapauttamisen vastineeksi yhä enemmän palestiinalaisia vankeja. Viimeksi vaadittujen vapautettavien määrä oli jo 1000 palestiinalaista, joiden joukossa mukana monia veristen terroristihyökkäysten toteuttajia. Nyt jo 23-vuotias Gilad ei kuitenkaan ole mikään kauppatavara, eikä hän ole siepattuna ja vangittuna tekemiensä rikosten vuoksi.

Esitin EPP:lle Gilad Shalitin tapauksesta päätöslauselmaesityksen, jollaisia Euroopan parlamentti tekee ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista. EPP hyväksyi luonnoksen ja esitti sitä edelleen täysistuntokäsittelyyn. Jokaisella istuntoviikolla käsitellään aina muutamia kiireellisiä ihmisoikeusvetoomuksia ja niiden pohjalta syntyvien yhteisten julkilausumien toivotaan luovan ainakin moraalista painetta kulloisenkin kriisin ratkaisemiseen.

Tavallisesti, kun EU-parlamentti tekee päätöslauselmaa aiheesta, jolla on pienikin yhteys Lähi-idän tilanteeseen, on yhteisen näkemyksen löytyminen äärimmäisen vaikeaa. Tässä tapauksessa kuitenkin eri poliittiset ryhmät näkivät selkeän humanitäärisen rikkomuksen ja saimme aikaan yhteisen julkilausuman, joka vaati Gilat Shalitin välitöntä vapauttamista.

Iranin ydinaseuhka

Varmaankin suurin uhka maailman rauhalle on omaa ydinasetta havitteleva Iran. Ilahduin kannanotosta, jonka puolueemme johto oli asiasta lähettänyt EU:n johtohenkilöille. Maailmalla on viimeiset hetket puuttua voimakkaasti ja määrätietoisesti Iranin kehitykseen. Mikäli maan annetaan keplotella ja jatkaa ydinaseohjelman kehittämistä, on pian myöhäistä. Monien arvioiden mukaan tuo hetki on koittamassa jo parin kuukauden sisällä.

Maan nykyhallinto on voinut Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n kannoista piittaamatta kehittää sotilaallista ydinaseohjelmaansa ja toistuvasti uhkailla Israelin olemassaoloa. Iranin nykyhallinto rikkoo myös räikeästi ihmisoikeuksia ja polkee omien kansalaistensa perusvapauksia. Iranin uhka ei ulotu vain lähialueille, vaan myös pitkälle Eurooppaan.

Uskon, että yhtenäinen ja päättäväinen, vahvoihin kohdennettuihin talouspakotteisiin, Iranin taloudelliseen ja kaupalliseen eristämiseen tukeutuva politiikka purisi parhaiten sisäpoliittisista ongelmista ja kansalaisten lisääntyvästä tyytymättömyydestä kärsivän Iranin johtoon.

Hyvät ystävät,

lopuksi rohkenen vakuuttaa teille, että työ europarlamentissa sujuu vauhdikkaasti ja tuloksekkaasti. Alun tutustumisesta ja opettelusta olemme päässeet jo hyvin eteenpäin. Olen tehnyt jo 13 eri käsiteltävään asiaan muutosehdotuksia, yhteensä yli 160 muutosehdotusta.

Oli ilahduttavaa huomata, että aktiivisuus on myös havaittu ja allekirjoittanut on noteerattu kansainvälisessä vertailussa www.votewatch.eu yhdeksi Suomen aktiivisimmista mepeistä. Tosin näihin vertailuihin ei kannata aina suhtautua kovin vakavasti, koska verrattavat asiat ovat usein yhteismitattomia. Joku saa pienen muutoksen isoon asiaan, toinen ison muutoksen pieneen asiaan. Joku kirjoittaa nimensä toisen valmistelemaan paperiin, toinen tekee työn itse jne. Saman ongelman edessä ollaan, kun yritetään täällä Suomessa vertailla kansanedustajien toimia keskenään.

Koska on mahdoton tämän lyhyen puheenvuoron aikana tarkemmin kertoa kaikesta toiminnasta europarlamentissa, olemme koonneet lyhyen toimintakertomuksen, jossa on listattuna tiiviisti toimintaani europarlamentissa. Listauksessa ei tokikaan ilmene kuin pieni osa tästä työstä, johon ison osan muodostavat virallisten kokousten ohella kymmenet ja kymmenet erilaiset tapaamiset ja keskustelut.

Sen voin sanoa, että työ Euroopan Parlamentissa on osoittautunut hyvin monipuoliseksi. Tiimimme on toiminut hyvin yhdessä ja olette saaneet mm KD-lehdestä ja MeppiViesteistä jatkuvasti seurata tapahtumia. Itse toivoisin myös Suomen yleiseen lehdistöön enemmän analyyseja ja keskusteluja EU:ssa käsittelyssä olevista direktiiviesityksistä ja suurista linjauksista, jotka merkittävästi vaikuttavat lainsäädäntöön ja ratkaisuihin Suomessa.