Kasvu- ja vakaussopimusta rikkoneet maat haluavat paeta vastuutaan ja vaikeita ratkaisuja sysäämällä ongelmansa toisten hoidettavaksi. Maanantain vastaisena yönä EU:n sorvaama 750 mrd:n vakautuspaketti toimii juuri näin. Se antaa komissiolle valtuudet nostaa rahaa markkinoilta vaikeuksiin joutuneille maille ja muut euromaat takaavat lainat. Suomi on astumassa tähän vastuiden suohon reilulla 8 mrd:n osuudella.

Julkisuuteen on painotettu, että rahaa lainaavat maat joutuvat alistumaan tiukkiin lainaehtoihin ja tasapainottamaan taloutensa. Näyttää kuitenkin todellisuudessa siltä, että lainavuoret yritetään sulattaa pois kiihdyttämällä tarkoituksellisesti inflaatiota. Keskuspankit Yhdysvalloissa, Kanadassa, Sveitsissä ja Britanniassa ilmoittivat aikovansa helpottaa dollariluotonantoa, jotta rahoitusmarkkinat pysyisivät toiminnassa. Samanaikaisesti EKP ilmoitti aloittavansa valtioiden velkapapereiden oston ja löysäävänsä keskuspankkirahoitusta pankeille. Massiivinen lisälikvideetti laskee kyllä korkoja ja rauhoittaa pörssimarkkinat, mutta väistämättä kiihdyttää inflaatiota ja laskee tavallisten kansalaisten ostovoimaa. EKP nyt siis omilla toimillaan edesauttaa inflaatiokehitystä, jota vastaan koko sen rahoituspolitiikka oli alunperin luotu!

Kokonaan oma lukunsa on näiden yön selässä tehtyjen kiireellisten ratkaisujen laillisuus. Lissabonin sopimusta on vähintäänkin venytetty, sillä unionilla sen paremmin kuin jäsenmaallakaan ei oikeutta ottaa vastatakseen toisen jäsenmaan sitoumuksia. Menettelytavoissakin on mutkat pistetty suoriksi, sillä Suomi kuulemma teki sitovat ratkaisunsa viikonloppuna Suuren valiokunnan ”sähköpostiparlamentarismilla”. Perussopimus ja jäsenvaltioiden perustuslait ovat siis kevyttä tavaraa kun rahoitusmarkkinoita pidetään pystyssä.