Osallistuin tänään täysistunnossa keskusteluun kuljettajien työaikadirektiivistä. Euroopan komissio on esittänyt, että kuljetusyrittäjien työaikarajoituksista luovuttaisiin. Asiasta äänestetään täysistunnossa huomenna keskiviikkona. Äänestyksestä on tulossa ilmeisesti hyvin täpärä.

Kyseessä on jo voimassa oleva direktiivi, jonka työaikamääräykset ovat koskeneet palkkakuljettajien lisäksi myös niin sanottuja itsenäisiä kuljettajia 23.3.2009 lukien. Kuitenkaan jäsenmaat, kuten Suomi, eivät ole säännöksiä vielä soveltaneet, kun on odoteltu, kuinka komission muutosesitykselle lopulta käy.

Asian käsittely on ollut vaivalloista ristiriitojen vuoksi ja esimerkiksi parlamentin työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunta (EMPL) on äänestänyt asiasta vuoden sisällä kolmesti. Enemmistön mielipide on äänestysten välillä vaihtunut.

Suomi on koko asian käsittelyn ajan kannattanut itsenäisten kuljettajien jättämistä direktiivin työaikasääntelyn ulkopuolelle. Itse olen pyrkinyt aktiivisesti toimimaan tämän näkemyksen puolesta.

Totesin tänään täysistuntokeskustelussa, että yrittäjäkuljettajien muuta työaikaa kuin ajoaikaa ei tule rajata. Liikenneturvallisuudesta huolehditaan ajoaikoja rajoittamalla ja pakollisilla lepoajoilla, joista on voimassa Parlamentin ja neuvoston asetus 561/2006 tieliikenteen ajo- ja lepoaikasäännöksistä. Se koskee kaikkia – siis kaikkia – kuorma- ja linja-autonkuljettajia, myös yrittäjiä. Väsymysonnettomuuksien estämisessä parempi tulos saataisiin voimassa olevien ajo- ja lepoaikojen tehokkaammalla valvonnalla. Nyt siis yrittäjäkuljettajien työaikarajoitusten piiriin haluttaisiin lastaus ja purkaminen, ajoneuvon puhdistustyö, tekninen huolto sekä mm. kuormakirjojen täyttäminen. Käsittämätöntä, sillä eihän muidenkaan yrittäjien työaikaa ole rajoitettu. Kuka sitten valvoo, peseekö yrittäjäkuljettaja kotipihassaan vaimonsa autoa vai rekkaansa?

Suomessa kuljetusala on pienyrittäjäpohjainen, yhden-kahden ajoneuvon yrityksiä. Yrittäjien työaikarajoitukset suosisivat suuria, ylikansallisia kuljetusyrityksiä ja vaikeuttaisivat uusien kuljetusyritysten syntymistä. Nuoria ala ei kiinnosta, jos tulon hankkimismahdollisuuksia aletaan keinotekoisesti rajata. Tämä tarkoittaisi kapasiteettipulaa ja kustannusten lisääntymistä. Pohjoismaissa logistiikkakustannukset ovat nyt jo korkeammat pohjoisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi kuin Euroopassa keskimäärin.

Mikäli parlamentti huomenna päätyy siihen, että itsenäiset kuljettajat sisällytetään direktiivin työaikasääntelyn piiriin, olisi tämä ennakkotapaus yrittäjien työaikasääntelyssä.