Suomen kesä on erilaisten tapahtumien ähkyaikaa. Kulttuuririentoa ja kesäjuhlaa löytyy joka lähtöön, mikä ei ole lyhyen suven aikana ihmekään. Suuret hengelliset kesäjuhlat ovat sen sijaan perinne, jolle ei löydy vertaa muualta maailmasta. Eri puolille Suomea jalkautuvat kirkkokunnat ja herätysliikkeet kokoavat vuodesta toiseen kesäjuhlien suurimpia kävijämääriä; harva sekulaari tapahtuma voi luottaa 15 000 – 30 000 uskolliseen vakiovierailijaan.
Luulisi tutkivalle journalismille siis löytyvän pohdittavaa siitä, mitä uskovaiset kesäjuhliltaan hakevat ja millaista ohjelmatarjontaa on luvassa. Mutta kuten tunnettua: siinä missä media yksityiskohtaisesti raportoi rocktapahtumien vetonaulabändit levymyynteineen, se kuittaa hengellisten kesäjuhlien annin syödyillä hernekeittolitroilla ja ahmituilla makkaramäärillä. Lieneekö sitten liian pelottava uutinen kertoa totuus: kymmenet tuhannet ihmiset risteilevät Suomen suvessa kokeakseen Pyhän kosketusta ja yhteenkuuluvuutta.
Oma juhannuskonferenssimme on vuosien saatossa kasvanut yhdeksi merkittävimmistä hengellisistä kesäjuhlista, joka monipuolisella ohjelmallaan ja oheistoiminnoillaan tarjoaa myös näyteikkunan herätysliikkeen toiminnan eri muotoihin. Pääasiana on pidetty, että juhlien hengellinen anti olisi kaikkien saavutettavissa. Niinpä omaa ohjelmaa on suunnattu eri-ikäisille ja aiheisiin pureuduttu erityisteemojen kautta. Konferenssi on säilyttänyt vetovoimansa, koska aina on onnistuttu tavoittamaan uudet sukupolvet samalla kun perinteitäkin on vaalittu.
Kansainvälisyys näkyy paitsi lähetystyön niin myös puhujavieraiden kautta. Helluntailiikkeen maailmanlaajuisuus korostuu useimmiten kuitenkin valtamerten takaa tuotujen vieraiden kautta kuin eurooppalaisen helluntailaisuuden arkipäivästä kertoen. Afrikaans-nuotilla puhuvan Bonkenkin terveiset tulevat useimmiten työkentältä. Onko niin, että meitä kuulijoita myös miellyttävät enemmän uutiset kaukaisista massaherätyksistä kuin maallistumisen ja hyvinvoinnin puristuksissa taistelevista eurooppalaisista sisarista ja veljistä. Silti eurooppalainen todellisuus useammin kuultuna antaisi meillekin paremman vertailukohdan ja peilauspintaa herätysliikkeemme kohtaamiin haasteisiin.
Juhlakonferenssimme teema on onnistuneesti valittu ja osuu kesäjuhlien tarkoituksen ytimeen. Vaikka on mukava nähdä tuttuja, uida ja saunoa, syödä hyvin ja tehdä löytöjä kirjapöydistä, niin syvällä sisimmässään kaipaa sittenkin eniten Pyhän kosketusta. Tulipa se sitten Raamattu-tunnilla saadun oivalluksen, vieruskaverin esirukouksen, profetian tai ylistysteltan ilmapiirin kautta, tai vaikka hiljaisessa aamurukoushetkessä asuntovaunukammiossa. Kaipaamme kosketusta, joka muistuttaa yhtä aikaa Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä, kaikkivaltiudesta ja armosta. Kosketusta, joka antaa tulevaisuuden ja toivon.
(Julkaistu Ristin Voitto-lehdessä)