Euroopan parlamentin istuntotyö sai edustajien verenpainetta nostattaneen alun. Komission puheenjohtaja Barroson halulle pitää avajaisiksi amerikkalaisen mallin mukaan mahtipontinen puhe unionin tilasta ”state of the union” oli naureskeltu jo muutenkin; ”kansakunnan tilapuhetta” kun 27 erilaisen jäsenvaltion yhteenliittymästä ei irtoa kuin hyvällä mielikuvituksella. Hymy muuttui kuitenkin ärtyneeseen irvistykseen, kun kävi ilmi, että kuulijakunta puheelle aiottiin varmistaa puheenjohtajiston tekemällä päätöksellä järjestää kolme ns. tarkistusäänestystä puheen aikana ja rangaista poissaolevia edustajia pidättämällä osan edustajan palkkiosta ko. päivältä.

Barroson taustajoukoilta menettelyn hiljainen hyväksyminen osoitti erittäin huonoa tilannetajua. Edustajat olivat raivoissaan; voidaanko väki pakottaa paikalle kuuntelemaan uhkailemalla taloudellisilla sanktioilla. Eräs pitkään parlamentissa vaikuttanut kollega totesikin ryhmäkokouksessa, että kannattaisi varmaan puhua sen verran kiinnostavasti, että väki vaivautuu paikalle. Vakavampaa on, että menettely on paitsi ristiriidassa työjärjestyksen kanssa, niin asettaisi meppien riippumattomuuden merkilliseen valoon. Vaikka puheenjohtajisto otti asiaan kantaa uudelleen, niin useampi edustaja varmasti pohtii ilmestyäkö paikalle vai ei.

Surkuhupaisaa koko asiassa on, että parlamentaarikkojen ”uhkailu” osuu juuri unionin tilaa käsittelevään puheeseen. EU niin mielellään saarnaa demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteista maailmalla, mutta tarpeen vaatiessa ”kiristää” omien kansalaistensa vaaleilla valitsemat edustajat istuntosaliin. Tahtomattaan tämän menettelytavan harkinta kertoo jo jotain oleellista EU:n tilasta.