Talousahdinko euroalueella on syventynyt nopeasti. Irlannin pankkikriisi on ajanut maan talouden velkakurimukseen. Samanaikaisesti Irlannin korkojen nousua seurattaessa tuli ilmoitus, ettei Kreikka sittenkään pysy EU-apupakettien edellyttämässä tahdissa. Rajun leikkauskuurin jäljiltä ostovoima heikkenee, talous supistuu ja työttömyys kasvaa. Erääntyvistä miljardilainoista maa ei selviä, jos EU kääntää lainahanat kesken kiinni.

Portugal on koko syksyn taiteillut surkean taloutensa kanssa ja myöntää jo, että vakausrahaston puoleen on kääntyminen marraskuun alun tiukasta säästöbudjetista huolimatta. Jonossa hattu kourassa odottavat kohta loputkin euron ahdinkoon ajaneesta ns. sika-jengistä eli PIGS-maiden Espanja ja Italia.

Kriisin äärellä on merkityksetöntä vaatia takuita tuensaajamailta tai väittää, ettei Kreikan ja Irlannin tilanteita ei voi verrata toisiinsa. Rahamarkkinoille on yhdentekevää, onko luottamus euroalueeseen mennyt holtittoman julkisen vai yksityisen sektorin takia. Sen sijaan olisi viimeinen aika ymmärtää, että keskinäisten velkavastuu instrumenttien kuten eurobondien ja valuuttarahastojen rakentamisesta on luovuttava ja olemassa olevista irtauduttava.