Euroopan parlamentti keskusteli viime viikolla YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnon ja vuoden 2011 ensisijaisista tavoitteista. Keskustelussa nousi etusijalle Libyan tuore erottaminen neuvoston jäsenyydestä. Tämä tapahtumaketju on vihdoin avannut kansainvälisen yhteisön silmät ihmisoikeusneuvoston omille kieroutuneille menettelytavoille.

Neuvoston työtä on leimannut kaksinaismoralismi, valikoivuus ja politisoituminen ihmisoikeuskysymyksissä. Kuvaavaa on, että neuvosto oli hyvin vähällä hyväksyä päätöslauselman Libyan edistymisestä ihmisoikeustilanteessa juuri ennen sen jäsenyydestä erottamista. Libyaa suitsuttavien maiden joukossa olivat mm. Iran, Pohjois-Korea, Egypti, Sudan ja Pakistan.

Viimeisten vuosikymmenien aikana sama joukko liittolaisineen on antanut kaksi kolmasosaa tuomitsevista päätöslauselmistaan Israelista, joka on kuitenkin Lähi-idän alueen ainut demokratia. Samalla se on jättänyt huomioimatta naisten ja vähemmistöjen oikeuksien heikon aseman kaikissa ympäröivissä arabimaissa.

Neuvostolla voisi parhaimmillaan olla ratkaiseva rooli ihmisoikeuksien ja demokratian globaalina edistäjänä. Ihmisoikeusneuvoston oma työ on kuitenkin vailla uskottavuutta, ellei se kiireesti muuta työskentelytapojaan.