Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevassa keskustelussa EPP-ryhmän varjoraportoijana toiminut Sari Essayah totesi, että työvoiman vapaa liikkuvuus ja kansalaisen oikeus hakea töitä toisesta jäsenvaltiosta on lähtökohtaisesti positiivinen asia sisämarkkinoille.
– Mutta se asettaa myös haasteita jäsenvaltioille, kun varmistetaan yhtäältä, etteivät ihmiset tipu asuin- ja työntekomaiden sosiaaliturvajärjestelmien väliin, ja toisaalta ehkäistään sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmien väärinkäyttöä.

Euroopan parlamentin käsittelyssä olleella asetuksella ei yhdenmukaisteta sosiaaliturvajärjestelmiä, vaan pääasiassa saatetaan ajan tasalle koordinaatiosääntöjä, jotta ne vastaisivat jäsenvaltioiden säädöksiin tehtyjä muutoksia.
Asetus selkeyttää sovellettavaa lainsäädäntöä tapauksissa, joissa henkilö työskentelee useille työnantajille eri jäsenvaltioissa. Sovellettava lainsäädäntö määräytyy pääasiallisen työskentelyn perusteella, sillä ei ole kenenkään edun mukaista, että muutetaan jatkuvasti sovellettavaa lainsäädäntöä työskentelyjaksojen vuoksi.

Essayah´n mukaan muutosasetuksen kiistanalaisin kysymys liittyy ammatinharjoittajien työttömyysturvan eksportointiin, eli siihen, että työtön yrittäjä voi saada työttömyysturvaa työntekomaasta, vaikka omassa asuinvaltiossa tällaista työttömyysturvaetuutta ei olisi olemassakaan.
– Onneksi komission alkuperäinen esitys parani neuvoston ja parlamentin käsittelyssä siten, että työttömyysturva koskee vain aitoa rajatyöntekijää, joka palaa pääsääntöisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa työntekovaltiosta asuinvaltioon ja on työntekomaan työmarkkinoiden käytettävissä. Samoin myös työttömyysturvan ehdot ovat työntekovaltion määriteltävissä, Essayah totesi  täysistunnossa Strasbourgissa.
Hänen mukaansa on tärkeää, että tähän asiaan palataan kahden vuoden kuluttua ja tarkastellaan uudelleen, aiheuttaako tämä ongelmia jäsenvaltioiden välillä.