Kun EU koostuu sijainiltaan ja historialtaan hyvin erilaisista jäsenmaista, muilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää toisten erikoislaatuisuutta. Tämä muodostuu aiempaa suuremmaksi ongelmaksi, kun lainsäädännössä on siirrytty enenevässä määrin enemmistönpäätöksiin. Pienten jäsenmaiden erityisongelmia ei tunnisteta tai ne on helppo sivuuttaa, jolleivät niiden edustajat pidä meteliä kansallisista erityistarpeistaan.
Tällä viikolla kansallisten näkökohtien puolustaminen jälleen kulminoituu, kun suuressa salissa on äänestettävänä energiaverouudistus. Toteutuessaan se mm. yhdentäisi dieselin ja bensiinin vähimmäisverotasot. Parlamentin sorvaamassa muodossa se Suomessa nostaisi dieselin hintaa parikymmentä prosenttia ja käyttövoimaveron poistamisesta huolimatta aiheuttaisi kuljetusyrityksille pahimmillaan 300 miljoonan euron lisäkustannukset. Yksittäisen auton kustannukset kohoavat kymmeniätuhansia euroja, jolloin pienyritysvaltaisella kuljetussektorilla pelätään useamman lyövän hanskat naulaan.
Parlamentissa asiaa pääkäsitelleessä talousvaliokunnassa esitykseni sallia ammattikäytössä polttoaineen alempi verotus hävisi ja ainut parannus oli, että kielto tulee voimaan vasta 2025 eli muutama vuosi komission alkuperäistä esitystä myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Suomessa, samoin kuin Ruotsissa, on pitkät etäisyydet ja olemme harvaan asuttuna maana aivan toisella tavalla riippuvaisia ammattiliikenteen kuljetusyhteyksistä.
Suomessa nykyään verotonta nestekaasua halutaan direktiivissä jatkossa verottaa lämmityspolttoaineena. Esitys saattaa vaikuttaa harmittomalta; käytetäänhän kaasua meikäläisittäin yksityiskäytössä lähinnä makkaran grillaukseen. Kuitenkin myös nestekaasun veronkorotus tuntuu kansantalouteen grillauskustannuksia enemmän, sillä se vaikuttaisi erityisesti metalliteollisuuden prosessien ja kaasukäyttöisten bussien kannattavuuteen. Talousvaliokunta pyrki kumminkin mietinnössään muistuttamaan, että neste- ja maakaasu ovat vähemmän haitallisia kuin monet muut fossiiliset polttoaineet ja siksi veroetuudet olisi poistettava käytöstä vaiheittain.
Valiokunnan käsittelyn jäljiltä esitys jäi niin huonoksi, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin äänestää sitä vastaan. Näin taitaa käydä myös istunnossa ellei muutosesityksillä saada aikaan olennaisia parannuksia.
Liikenneyhteyksien näkökulmasta katsottuna Suomi on kuin saari; meille tuonti ja vienti ovat kallista eikä kaikkia kuljetuskustannuksia voi leipoa sisään tuotteiden hintoihin. Niinpä energiaverouudistuksen yhtenä tavoitteena oleva sisämarkkinoiden kilpailuneutraliteetti ei näin toteudu, vaan pitkien välimatkojen maille verohelpotusten poisto nostaa rajusti kustannuksia ja on päinvastoin lisärangaistus sijainnista. Dieselin verorasituksen nousu vaikuttaisi varmasti kielteisesti myös joukkoliikenteen matkustajamääriin. Voi vain ihmetellä, miten tällä edistetään EU:n ilmasto- ja liikennepoliittisia tavoitteita!