EVM-sekoilu

Heinäkuun helteitä odotellessa Suomessa on käyty edelleen jälkipuintia siitä, mistä kesäkuun huippukokouksessa päätettiin ja vedätettiinkö eduskuntaa Euroopan Vakausmekanismin (EVM) hyväksymisessä. Vaikka EU-jargoni on usein tarkoituksella moniselitteistä, niin EVM:n sopimustekstin tulkinnan osalta keskustelu on kyllä osin kotikutoista.

Eduskunta hyväksyi EVM-sopimuksen ennen juhannusta ja seuraavalla viikolla Euroalueen päämiesten 29.6.2012 julkilausumassa todetaan ”Vahvistamme, että rahoitustuen myöntää ERVV kunnes EVM on käytettävissä ja että rahoitustuki sen jälkeen siirretään EVM:lle ilman senioriteettiasemaa.”. Kun olemme itse olleet hyväksymässä Espanjan lainaosuuden mahdollisen siirron EVM:ään ilman etuoikeusasemaa, niin silloin varmasti on ymmärretty, että näin voidaan EVM-sopimuksen sääntöjen puitteissa yksimielisesti sovittaessa tehdä. Jos näin päätettiin Espanjan kohdalla, niin lienee selvää, että sama päätös voidaan tehdä uudelleenkin, jos euroryhmä siten sopii. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun arvelee, että näin tehdään jatkossakin. Aina voidaan vedota siihen, miksi Espanjan pankit saisivat paremmat ehdot kuin joku muu velallinen.

Pikemminkin pitäisi keskustella siitä, mitä argumentteja suomalaisessa keskustelussa EVM-sopimuksen hyväksymisen puolesta käytettiin. Lainojen ensisijaisuuden hehkuttaminen ei liene ollut niistä viisaimpia. Joten käytyä kalabaliikkia ymmärtää tätä taustaa vasten paremmin.

Koko jupakka saattaa kumminkin hallitusohjelma-kirjauksen takia ”tässä konkurssissa” kääntyä Suomen eduksi. Suomen on jatkossakin vaadittava myös jokaiselle mahdolliselle EVM-tukipaketille vakuudet, jos/kun niiltä puuttuu ensisijaisen velkojan asema. Muualla tiedetään jo, että kyse on Suomen osalta tuen hyväksymisen edellytyksistä. Joten kotimaisten federalistien on turha kauhistella Suomen ”heittäytymisestä hankalaksi” tai vaikutusta maineeseen. Sitä paitsi viime päivien luottoluokittajien arvion mukaan vakuudet eivät ainakaan ole heikentäneet Suomen talouden näkymiä ja luottamusta. Niiden turvin Suomi saattaa saada jotain takaisinkin, kun EVM-vivutus aikanaan imaisee vahvatkin taloudet yhteisen velan syövereihin.

Kokonaan toinen kysymys on sitten, oikeneeko kriisi näillä eväillä. Espanjan korot huitelevat jo 7,5 prosentissa, ja seuraavaksi odotellaan Espanjan valtion tuloa lainaluukulle. Federalistien ratkaisumallia ”enemmän Eurooppaa” eli yhteistä velkaa ajetaan härkäpäisesti, vaikka mitään vaikutusta sillä ei näytä olevan. Tien päässä häämöttää Euroopan keskuspankin rahan painamisen laukaisema hyperinflaatio tai EVM-vivutuksen aikaansaama romahdus. Joillekin sillä ei ole väliä, sillä kaikki kansantaloudet on silloin saatu samaan suohon. Matalapainetta siis pukkaa muuallakin kuin säärintamalla.