Vuoden alun alennusmyyntien hengessä Suomessa kirposi vilkas palkka-ale keskustelu. Tyhjästä tähän ei ole tultu, vaan sekä euroalueen ongelmat että globaali finanssikriisi ennakoivat jonkin asteista sisäistä devalvaatiota ennemmin tai myöhemmin.
Velkakurimuksessa kampailevien euromaiden investoinnit ovat vähäisiä, vaihtotaseet miinuksella ja työttömyys kasvaa. Rapautuneen kilpailukyvyn palauttaminen on rahaliitossa todella vaikeaa, kun oman valuutan devalvaatiomahdollisuus puuttuu. Ainut tie on muita euromaita hitaampi kustannuskehitys eli jäädyttäminen, jopa leikkaaminen palkoissa, eläkkeissä ja etuuksissa. Velkaantuneella julkisella sektorilla on edessään rajut menoleikkaukset. Polttopullot Ateenan kaduilla ja mielenosoitukset Barcelonassa kertovat kuinka helppoa näiden ratkaisujen läpivienti on poliittisesti.
Samaan aikaan kasvaa halpatuonti Kiinasta, Intiasta ja muista matalamman palkkatason maista. Tuotannolla on tapana hakeutua sinne, missä sillä on parhaat edellytykset: halvin koulutettu työvoima, tehokkaimmat koneet, hyvät infrastruktuurit. Nyt kun BRIC-maissa – Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Venäjällä – ovat kaikki nämä yhä enemmän tarjolla ja vieläpä kehittyvää ostovoimaa, tuotanto siirtyy suoraan sinne, eikä enää EU:n sisällä Itä- tai Etelä-Eurooppaan.
Edessä on vaikeita vuosia, sillä koko EU:n tasolla talouskasvu on keskimäärin heikkoa. Kansainvälisessä kilpailussa ovat parhaiten pärjänneet vientivetoiset Saksa, Hollanti ja Suomi, mutta nämäkin maat ottavat jatkuvasti miljarditolkulla velkaa. Suurimmassa osassa Eurooppaa on pakko jarruttaa palkka- ja muissa kustannuksissa. Myöskään Suomen kilpailukyky ei sallisi palkkojen korotuksia. Meidänkin vaihtotaseemme on miinuksella. Vientivetoisen Suomen onneksi kituvan euroalueen osuus on vain noin 30 prosenttia viennistä ja eurottomiin EU-maihin ja muuhun maailmaan suuntautuu siis 70 prosenttia. Globaalisti siis vapaakaupan lisääntyminen ja kaupan esteiden madaltuminen parantavat vientimahdollisuuksiamme, jos oma kilpailukyky on timmissä kunnossa.
Sisäinen devalvaatio on kurja lääke, ja se edellyttää vahvaa kansallista yhteishenkeä ja yhteisen edun – ei oman edun – ajamista. Suomalaiset voisivat olla valmiita uuteen ”yhteiskuntasopimukseen”, jossa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin säilymisen nimissä kiristetään vyötä, jos yritykset puolestaan välttävät viimeiseen asti irtisanomiset ja investoivat kvarttaalihötkyilyn sijaan. Valtiovallan tehtäväksi tässä kolmikannassa jää syömävelan vähentäminen ja huolehtiminen siitä, että suomalaisten veronmaksajien rahoja ei puolestaan syydetä EU:n tulonsiirtojen lisäämiseen ja velkojen ja rahoituksen yhteisvastuun synnyttämiseen so. liittovaltion rakentamiseen.
Vaikeina aikoina meillä on tavattu kaivata avuksi ”talvisodan henkeä”. Mitä silloin tapahtui työmarkkinapolitiikassa? Kiivaimpien taisteluiden keskellä työntekijöiden oikeuksien tunnustaminen ja työmarkkinaosapuolten sitoutuminen neuvottelutiehen eheytti kansakuntaa yhteisissä sotaponnistuksissa. Tuota ”Tammikuun kihlauksena” tunnettua tahtotilaa tarvittaisiin nyt.
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi Sari! Voi todeta myös, että presidenttimme Sauli Niinistön uuden vuoden puhe oman edun tavoittelun ja itsekkyyden noususta yhteiskunnassamme nosti esille keskusteluun erittäin tärkeän asian. Sanoista tekoihin hän ilmoitti sen jälkeen haluavansa laskea omaa palkkaansa! Hänen puheeseensa kokonaisuudessaan voin sanoa, että olen täysin samaa mieltä. Pisteenä iin päällä Jumalan Siunauksen toivotus! Ehkä tässä maassa on vielä toivoa, kun korkeimmalta pallilta niin toivotetaan. Moraalista, kohtuullisuudesta ja korkeasta eettisestä ammattitaidosta ja ahkeruudesta lähes kaikki riippuu!
Tykkää
Jälleen hyvä ja mietitty kirjoitus MEP Essayahilta. Euroopan tilanne on vakava myös siksi, että globaalin toimintaympäristön ja kilpailun haaste on kiperä. Esimerkiksi suomalaisilla puhtaan teknologian yrityksillä on kuitenkin paljon tekniikkaa ja osaamista jota (etenkin) Euroopan ulkopuolisessa maailmassa tarvitaan. Täällä Kaakkois-Euroopassa myös Venäjä on mahdollisuus, joka on huomattu vakavammin myös muualla.
Arvostan Saria ja hänen poliittista ja hengellistä arvomaailmaansa.
En voi kuitenkaan käsittää, että pienillä eläkkeillä elävien ihmisten eläkkeistä leikattaisiin, kun eivät niillä nytkään useat tule toimeen.
Olisiko mahdollista, että mepin palkoilla tulee sokeaksi köyhimpien hädälle?
Pitäisikö toimeentulotukeakin leikata ja leipjonot lailla kieltää puolet lyhyimmiksi?
Sari on tietysti paras vastaamaan kirjoituksensa kommentteihin, mutta minä en tulkinnut niin, että kaikkein köyhimmiltä vietäisi. Kyllä täällä riittää myös hyvätuloisia eläkeläisiä sekä työssä käyviä, joilla on mahdollisuus osallistua ’talkoisiin’ jos vain tahtoa löytyy.
Halleluja!
Mähän ymmärsin mitä kirjoitit, Sari! Vaikken ole maisteri, enkä edes ekonomi, niin olen jopa samaa mieltä, kuin sinä. Mielestäni Niinistö osoitti erinomaista tilannetajua ilmoittaessaan palkkansa alentamisesta. Minulla nettoeläke alenee automaattisesti, kiitos mm. YLE veron aiheuttaman veronkorotuksen. Joten kansallistalkoisiin osallistutaan Arkqadianmäellä tehtyjen päätösten vuoksi. Valitettavasti osallistumiseni ei ole vapaaehtoista.
YLE vero on yksi pöllöimmistä päätöksistä mitä Arkadianmäellä on aikoihin tehty.
YLEn ohjelmatuotantoa ei käytännössä valvo kukaan, eikä mikään taho (esim. viime vuonna tehty ”Mannerheim” elokuva). Olisi ollut hyvin yksinkertaista jättää ”ilmaistuotannoksi” uutiset- ja ajankohtais tms. ohjelmat ja kaikki muu maksukortille.
No, ehkäpä se on sitten seuraava vaihe.
Toivon niin.
Jumalan runsasta siunausta sinulle ja läheisillesi, Sari!
Asian on Juuri näin . Palkka ale saattaa olla ostovoimalle tuhoisa,mutta 10% lisää työaikaa samalla paikalla,olisi ”talvisodan” henkeä. Meidän pitäisi alkaa ymmärtämään että on myös velvollisuuksia eikä vaan oikeuksia. Yrittäjyys tavoiteltavaksi ja työmarkkinoille markkinatalous.
Minun mielestäni presidentti Niinistön tarkoitus on ymmärretty väärin, kun on ryhdytty puhumaan yleisestä palkka-alesta. Hän puuttui oikeutetusti niiden henkilöiden ahneuteen, jotka voivat itse tai hyvä veli -verkoston avulla päättää omista tuloistaan. Liian suuret tuloerot johtavat yhteiskunnan voimavarojen tuhlaukseen ja aiheuttavat turhaa kärsimystä heikompiosaisille. Hyvätuloisista suuri osa ei myöskään osallistu yhteisiin kustannuksiin vaan kiertää veroja veroparatiisien kautta. EU:n tärkeimpiä tehtäviä olisikin tukkia kansainvälinen veronkierto, mutta taitaa monilla EU:n päättäjillä olla oma lehmä ojassa.
Siunausta ja voimia Sarille haastavissa tehtävissä myös alkaneena vuonna.
Keskustelu käyvät ne henkilöt joiden tulot ovat sen suuruiset että 10% ale ei juurikaan heikennä hänen arkista elämää.
Kun tuloero on jopa 1/12 voi vaan ihmetellä kuinka eriarvoinen on ns. duunarin ja yrityksen johtajan välillä.No’ yksityinen sektori teke mitä teke enkä puutu heidän palkitsemisjärjestelmään.Julkinen sektorilla on asia toinen ja siellä pitää muutenkin tarkistaa ylempien johdon palkkoja ja alentaa samoin poistaa bonusmaksut kokonaan jotka verorahoilla rahoitetaan.
Kotikaupunkini Helsinki on nostamassa johdon palkkoja samalla kun kaupungin rahakirstu on tyhjillä ja katujen kunnossapitosta karsitaan. On vaikea ymmärttää tällaista palkitseminen henkilöille’ ei se ainakaan hyvän tulostekoon perustu.
Lähtökohdat ovat niin epätasossa ja epäillen monekaan yritysjohtaja 15.000- 20.000€ kuukaudessa palkka saava alentaisi sitä 3.000- 4.000€ kuukausi palkaaksi joka lasketaan jo hyvä duunarin kuukausi palkka.
On muistettava, että n. 40% suomalaisia elää köyhyys rajan alapuolella ja suuri osa työeläkkeet ovat alle 1.000€ kuukaudessa.
Miellestäni palkka ale on huono ase ja ehkä oikeudenmukaisempi on suurtuloisten veron korottaminen jolloin ne verotulot menee oikeaan paikkaan valtioille ja kunnille eli kakkien hyödyksi.
Sari puhuu epämääräisesti ja suorastaan harhaanjohtavasti kilpailukyvystä antaessaan ymmärtää, että palkkojen jäädyttäminen tai alentaminen olisi ”ainut tie” kilpailukyvyn parantamiseen. Mihin Sarilta unohtui tuottavuus ja sen parantaminen?
Jos palkkataso on korkea, yritykset voivat tuottavuutta nostamalla pärjätä hyvinkin hintakilpailussa. Yleensä onkin niin, että yritykset, joilla on korkea tuottavuus ja työmoraali voivat ja myöskin maksavat korkeampia palkkoja.
Heikon tuottavuuden ja työmoraalin yritykset yrittävät selvitä hintakilpailusta palkkoja jäädyttämällä tai jopa niitä alentamalla. Kun ongelmien todellinen syy on näillä yrityksillä eri syistä johtuva alhainen tuottavuus, ei palkkojen jäädyttäminen poista ongelman syytä. Menettelyä voidaan verrata valtion tukiaisten maksamiseen yrityksille. Kun innovatiiviset ja tehokkaat yritykset parantavat koko ajan tuottavuuttaan, jäävät alhaisen tuottavuuden yritykset yhä enemmän niistä jälkeen, koska niiden ongelmien todelliseen syyhyn ei puututa.
Palkkatason yleinen jäädyttäminen tai leikkaaminen jäädyttää tai leikkaa myös kotimaista kysyntää vaikuttaen siten yritysten työllistämismahdollisuuksiin.
Tuottavuuden nosto ei vaikuta kotimaiseen kysyntään, joten se on tässä mielessä haitaton keino vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn.
Pelkkä palkkojen alentaminen laukaisee deflaation, joka on talouden molokin kita. Kun sinne joutuu ei sieltä pääse pois vuosikymmeniin. Talouskasvu kääntyy negatiiviseksi ja synnyttää automaattisesti itseään kiihdyttävän taantuma kierteen. Palkka-ale johtaa vero aleen, joka johtaa leikkauksiin, joista taas seuraa tarve palkka-alelle.
Kun pienituloiselta leikataan vähänkin he eivät pysty maksamaan asuntolainojaan ja lähinnä nuoriso menettää uskonsa koko Suomeen, kun kaikki jo hankittu omaisuus siirtyy pankeille. Tämähän on plutokraattien unelma.
Toivottavasti blogiasi luetaan ja ihmiset ymmärtävät mitä olet ajamassa.
Hyvä Sari Essayah,
En varsinaisesti tullut kommentoimeen blogianne, vaikka sen luettuani huomasin kohdanneeni itselleni tutun ja läheisen tilanneanalyysin.
Nyt, kun kun tämän yhteyden löysin Keskisuomalaisen lehti-ilmoituksen perusteella, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja palauttaa mieleen jo vanhalta tuntuvan asian eli presidentinvaalit.
Mielestäni olisitte ansainnut enemmän ääniä, mitä lopulta onnistuitte saamaan. Esiintymisenne oli ihailtavaa ja sanallinen valmiutenne korkeatasoista.
Toivotan Teille menestystä sekä mepin tehtävissä että muissa tulevissa yhteiskunnallisissa haasteissa.