Brittiläinen talouslehti ”The Economist” suitsuttaa viime viikon numerossaan pohjoismaista mallia lähemmä parinkymmenen sivun verran, ja nostaa vuorollaan jokaisen Pohjolan yhteiskunnan eri sektoreilla malliksi muille maille. Toki kritiikkiäkin löytyy, mutta perusihmetyksen aihe tuntuu edelleen olevan, kuinka yhdistää vahva julkinen sektori ja talouden tehokkuus sortumatta eteläeurooppalaiseen ”talousskleroosiin” tai amerikkalaiseen eriarvoisuuteen.
Lehti nostaa esille Tanskan joustavan työttömyysturvan, Suomen koulutusjärjestelmän hinta/laatu-suhteen ja kasvuyritysten rahoitusverkostot, samoin Ruotsin innovatiivisen yritysilmapiirin monine johtavine kuluttajabrändeineen ja Norjan kauaskatseisuuden luonnonrikkauksien hyödyntämisessä.
Onnistumisten taustalta löytyy lehden mukaan uudistumiskykyinen ja innovatiivinen julkinen sektori, johon uskalletaan yhdistää yksityisiä palveluja. Asiassa auttaa poliittinen kulttuuri, jossa hyvät ideat otetaan käyttöön, tulivatpa ne sitten vasemmalta tai oikealta Samoin kyse on avoimesta ja läpinäkyvästä hallinnosta, joka luo luottamuksen toimia. Pohjoismaisen mallin opetus muille ei perustu ideologiaan, vaan käytäntöön, lehti summaa.
Samoin viime viikolla parlamentissa käsitelty EU-maiden ”Vuotuinen kasvuselvitys” on kuin kaikua talouslehden löydöille. Kuilu jäsenvaltioiden työllisyys- ja sosiaalialan indikaattoreiden välillä on kasvanut. Kriisin seurauksista parhaiten ovat selviytyneet ne EU-maat, joissa on vahva sosiaaliturvajärjestelmä, vakaa julkinen talous ja joustavat työjärjestelyt mahdollistavat työmarkkinat. Näitä taasen ei rakenneta, ellei vero- ja sosiaalimaksujärjestelmä ole kattava ja toimiva.
Parlamentin keskustelu juuttui kuitenkin heti ideologisiin poteroihin vakauden ja elvytyksen välillä, vaikka molempia tarvittaisiin. Rakenteellisia uudistuksia tarvitaan, sillä ylivelkaantunut maa ei koskaan pysty tarjoamaan alustaa kasvulle ja hyvinvoinnille, puhumattakaan, että se voisi vastata tulevina vuosikymmeninä esimerkiksi ikääntymisen haasteeseen. Tämä kriisi viimeistään on paljastanut jäsenvaltioiden talouksien rakenteiden ja niitä muokanneen historian ja kulttuurin erilaisuuden.
Talouslehden artikkeli palautti mieleen jouluna lukemani ekonomisti Sixten Korkmanin ”Talous ja utopia” -kirjan pohdinnan, mistä rakentuu hyvä yhteiskunta. Talousmiehen luulisi korostavan puhtaasti kilpailukykyä ja talouden kovia tunnuslukuja. Hän kuitenkin toteaa: ”Hyvä yhteiskunta vaatii kaiken kaikkiaan paljon muuta kuin markkinoita ja kilpailua. Taloustiede ei anna vastausta siihen, miten hyvä yhteiskunta synnytetään.” Esimerkkinä hän miettii, miksi Suomi on keskimäärin hyvinvoiva maa ja naapurimme Venäjä monessa suhteessa pahoinvoiva. Eroja ei ainakaan voi selittää teknologialla tai luonnonvaroilla. Käydessään läpi historiaa, yhteiskunnan perusinstituutioita, arvoja ja kulttuuria loppu tulema on: ” Hyvä yhteiskunta rakentuu arvoista ja ihmisten luottamuksesta sekä toimivista instituutioista.”
Kolumni julkaistu Savon Sanomissa 11.2.2013