Maaliskuun istuntoviikkoa Strasbourgissa voi hyvällä syyllä sanoa yhdeksi vaalikauden mieleenpainuvimmista. Enkä nyt tarkoita sitä, että maatalousäänestyksiä lähemmäs kolme tuntia vetänyt puhemies tuupertui kesken istunnon sairaskohtaukseen. Samalla viikolla näet äänestettiin mm. parlamentin neuvottelumandaatista monivuotisiin rahoituskehyksiin ja maatalousuudistukseen, jäsenvaltioiden budjettikurista ja vaalien jälkeisestä parlamenttipaikkojen jakautumisesta.

Parlamentin enemmistö hylkäsi Eurooppa-neuvoston pohjan vuosien 2014 – 20 rahoituskehysneuvotteluille. Osa parlamentin lausunnon vaatimuksista oli varsin perusteltuja kuten nykyistä suurempi joustavuus menoluokkien välillä ja välitarkastelu vuoden 2014 vaalien jälkeen. EU:n rahoituskehyksen seitsemän vuoden sykli on todella pitkä ja huonosti linjassa parlamentin ja komission 5 vuoden vaalikauden kanssa. Ohjelmat, maatalous- ja aluerahat lyödään kiinni aina edellisellä kaudella; toimi siinä sitten muuttuneissa olosuhteissa.

Sen sijaan en voinut yhtyä lausunnon vaatimukseen ”todellisista omista varoista”, lue EU-veroista ja uusista maksuista budjetin katteeksi. Myös vaatimus rahoituskehysten hyväksymisestä tulevaisuudessa määräenemmistöllä tietäisi kylmää kyytiä nettomaksajamaille. Nyt budjettikehys vaatii neuvostossa yksimielisyyttä. Tällä kertaahan nimenomaan nettomaksajamaiden linja voitti eli budjetin suhteellinen kasvu taittui. Jatkossakin on syytä budjetin jatkuvan kasvattamisen sijaan tehostaa yhteisten rahojen käyttöä, kitkeä väärinkäytökset ja poistaa muutamien maiden jäsenmaksualennukset. Varsinainen käsittely neuvoston ja parlamentin kompromissin hyväksymisestä tapahtunee kesällä.

Maatalousuudistus oli nyt ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksen pohjalta myös parlamentin toimivallassa. Antaakseen vahvan mandaatin parlamentin neuvottelijoille päädyttiin yksityiskohtaiseen, satojen äänestysten käsittelyyn pelkän valiokunnan hyväksymisen sijaan. Parlamentin kannassa tuli vahvistus useille suomalalaisen maatalouden ja ruuantuotannon kannalta merkittäville parannuksille. Turvemaiden kyntökiellon peruuttaminen, vihertämisehtojen joustot ja tuotantoon sidotun tuen määrän nosto 15 %:n suorista tuista olivat niistä keskeisimmät.

Kolmas tärkeä äänestys koski parlamentin ja neuvoston kompromissia euromaiden budjettikurista. Komission valvontaoikeus jäsenvaltioiden talousarvioista on periaatteellisesti iso kysymys. Kriisimaan kohdalla voi vielä perustella, että sen taloudenhoitoon puututaan ulkopuolelta. Demokratian ja budjettisuvereniteetin näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että kaikkien tulee noudattaa komission talousnäkemystä ja alistaa budjettinsa ennakkotarkastukseen. Esitykseen sisältyi vielä esitys työryhmästä pohtimaan eurobondeja ja velanpurkurahastoa, eli lisää yhteistä velkaa tulevaisuudessa. Ei kiitos!

Vielä maratonäänestyksiin sisältyi jäsenmaiden välinen paikkajako vuoden 2014 vaalien jälkeiseen parlamenttiin. Kroatiasta tulee heinäkuussa Unionin 28:s jäsenmaa, joten 751 meppipaikkaa on jaettava uudelleen. Yleensä näihin ratkaisuihin sisältyy poliittista painotusta matematiikkaa enemmän, mutta tällä kertaa pohja vaikuttaa varsin objektiiviselta. Tai sitten ”kauneus on katsojan silmässä”, Suomi kun ei tällä kertaa paikkoja menettänyt!