Europarlamentaarikko
Sari Essayah KD/EPP

Katsaus europarlamentaarikon toimintaan KD:n puoluevaltuustolle 4.5.2013

Hyvät puoluevaltuuston edustajat,

Veronkierto, rahanpesu ja veroparatiisit ovat olleet viime aikoina eurooppalaisen poliittisen keskustelun ytimessä. Enkä siis nyt puhu vain Kyproksesta! Julkiset taloudet ovat tällä hetkellä kriisissä eri puolella Eurooppaa. Veronkierto ja veropetokset syövät veropohjaa ja jättävät rehellisten kansalaisten ja yritysten maksettavaksi petosten tekijöiden välttämät verot. On esitetty arvioita, että veropetoksilla ja veronkierrolla heikennetään julkisia talouksia entisestään jopa 1 000 miljardin euron verran vuodessa.

Niinpä on tullut poliittinen momentum lähteä taisteluun niistä rahoista, jotka oikeasti kuuluvat meille kaikille yhteisten hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi. Tai kuten valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen totesi viime maanantain korkean luokan talous- ja veroseminaarissa edesmenneen Margaret Thatcherin hengessä ”We want our money back”, – vain huitova käsilaukku puuttui!

Myös USA:ssa käyttöönotettu ns. FATCA-laki automaattisesta tietojensiirrosta on tuonut EU:lle painetta laittaa asia kuntoon myös Euroopassa. Aivan viime viikkoina pankkisalaisuuden linnakkeena tunnettu Luxemburg on luvannut tukea automaattista tietojenvaihtoa, joten tällä hetkellä ilmeisesti Itävalta on ainut vastustaja ja pystyy neuvoston päätöksen edellyttäessä yksimielisyyttä vielä kaatamaan hankkeen.

Itse toin kansainväliselle seminaariväelle Euroopan Parlamentin talousvaliokunnan puolesta terveiset lausunnosta, jossa otimme kantaa komission toimenpidepakettiin.

Veroasiat kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan, mutta verorikosten ylittäessä maiden rajat tarvitaan lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä niin EU-tasolla kuin globaalistikin. Valiokunnassa tuimme komission näkemyksiä veroviranomaisten välisestä automaattisesta tietojen vaihdosta, vaadimme veroparatiisi-käsitteen kattavaa määrittelyä ja ns. ”mustien listojen” käyttöönottoa yhtenäisten kansainvälisten painostustoimien aikaansaamiseksi.

Ylikansallisten yhtiöiden tulisi valiokuntamme mielestä raportoida, minkälaista taloudellista toimintaa niillä on ollut ja kuinka paljon veroja ne ovat maksaneet kussakin maassa, jossa ne toimivat, mukaan luettuna veroparatiisit. Viime aikoina julkisuuteen ovat nousseet useat kansainväliset suuryritykset, jotka erilaisten – sinällään laillisten keinojen – kuten yritysjärjestelyiden, sisäisen siirtohinnoittelun ja korkojen verovähennysoikeuden avulla siirtelevät ja jakavat voittonsa korkeamman verotuksen maista olemattomasti verotettuihin maihin tai veroparatiisialueille.

Meillä Suomessa esille ovat nousseet ulkomaalaisomisteiset terveydenhoitoyhtiöt, joista ostetaan osin julkisin verovaroin terveydenhoitopalveluita, mutta jotka eivät osallistu veronmaksuun. Iso-Britanniassa nousi suuri kohu useista amerikkalaisista suuryhtiöistä kuten Google, Facebook ja Starbucks, jotka maksavat Britanniasta tienatuista miljoonista minimaaliset verot ja siirtävät voitot muualle. Myös Suomessa Google menettelee samoin. Vaikka Haminan palvelinkeskus tuo työpaikan 90:lle ja sitä kautta ansiotuloveroja paikkakunnalle n. 400 000 euroa, yritys maksoi v. 2011 Suomeen 110 000 euroa yhteisöveroa, samanaikaisesti Suomen valtio tuki yritystä Tekesin kautta n. 150 000 eurolla. On arvioitu, että Google Finlandin mainosmyynti olisi ilman tilinpäätössiirtoja n. 100 miljoonaan ja muiden yksiköiden perusteella laskettu arvio Suomelle kuuluvista veroista olisi n. 7 miljoonaa nykyisen hieman yli 100 000 sijasta.

Lakeja ei ole rikottu, mutta tiedot maksetuista veroista per maa varmasti lisäisivät julkista painetta aggressiivisen verosuunnittelun vähentämiseen. Euroopan parlamentissa on myös hyväksytty malli ns. yhteinen yhtiöveromalli, jonka perusteella kansainväliset konsernit jakaisivat liikevoittonsa eri sijaintimaiden kesken verotettavaksi liikevaihdon ja työntekijämäärän painotusten mukaan. Neuvostossa asia ei kuitenkaan ole edennyt.

Näistä ja lukemattomista muista esimerkeistä johtuen talousvaliokunta oli valmis menemään osassa linjauksistaan komissiota pidemmälle. Yrityksiltä, jotka menevät aggressiivista verosuunnittelua vielä pidemmälle eli rikkovat verolakeja, tulisi evätä valtionavut ja kieltää osallistuminen julkisiin hankintoihin, samoin jäsenmaiden viranomaisten tulisi ottaa pois toimiluvat finanssilaitoksilta, jotka avustavat veropetoksissa.

Euroopan parlamentissa on parhaillaan lainsäädäntöesityksiä, joita täydentämällä omalta osaltaan voidaan tukea komission toimenpidepakettia. Rahanpesun vastaista direktiiviä tulisi tukea julkisilla valtiollisilla rekistereillä yritysten ja säätiöiden todellisesta omistuspohjasta.

Samoin talousvaliokunta piti tärkeänä, että kehitysmaiden veroviranomaisia autetaan luomaan järjestelmä, jolla mm. raaka-ainevaroja hyödyntävät ylikansalliset yhtiöt jättäisivät myös verotuloja näihin maihin. On arvioitu, että veroparatiiseihin siirtyy siirtohinnoittelun takia noin 125 miljardia euroa oikeasti näille maille kuuluvia verovaroja. Summa on noin kaksinkertainen näiden maiden saamaan kehitysapuun nähden. 

Hyvät kuulijat,

Parlamentin 2013 alkuvuoden työtä ovat siivittäneet parlamentin kannan muodostus kahteen aivan keskeiseen EU-tason asiaan; rahoituskehyksiin ja maatalousuudistukseen.

Maaliskuun täysistunnossa parlamentin enemmistö hylkäsi Eurooppa-neuvoston pohjan vuosien 2014 – 20 rahoituskehysneuvotteluille. Osa parlamentin lausunnon vaatimuksista oli varsin perusteltuja kuten nykyistä suurempi joustavuus menoluokkien välillä ja välitarkastelu vuoden 2014 vaalien jälkeen. EU:n rahoituskehyksen seitsemän vuoden sykli on todella pitkä ja huonosti linjassa parlamentin ja komission 5 vuoden vaalikauden kanssa. Ohjelmat, maatalous- ja aluerahat lyödään kiinni aina edellisellä kaudella; toimi siinä sitten muuttuneissa olosuhteissa.

Sen sijaan en voinut yhtyä lausunnon vaatimukseen ”todellisista omista varoista”, lue EU-veroista ja uusista maksuista budjetin katteeksi. Myös vaatimus rahoituskehysten hyväksymisestä tulevaisuudessa määräenemmistöllä tietäisi kylmää kyytiä nettomaksajamaille. Nyt budjettikehys vaatii neuvostossa yksimielisyyttä. Tällä kertaahan nimenomaan nettomaksajamaiden linja voitti eli budjetin suhteellinen kasvu taittui. Jatkossakin on syytä budjetin jatkuvan kasvattamisen sijaan tehostaa yhteisten rahojen käyttöä, kitkeä väärinkäytökset ja poistaa muutamien maiden jäsenmaksualennukset. Varsinainen käsittely neuvoston ja parlamentin kompromissin hyväksymisestä tapahtunee kesällä.

Maatalous on niitä harvoja politiikan sektoreja, jotka ovat nykyään yksinomaan EU:n yhteisessä toimivallassa. Maatalousuudistus oli nyt ensimmäistä kertaa Lissabonin sopimuksen pohjalta myös parlamentin toimivallassa.

Me EU:n maatalouspolitiikka ja maataloustukien perusteet määritellään etukäteen seitsemän vuoden jaksoissa. Parhaillaan menossa oleva jakso päättyy tämän vuoden lopussa. Neuvottelut uuden CAP-kauden säännöksistä alkoivat jo heinäkuussa 2010. Säädösten oli määrä olla valmiina tämän vuoden alussa, mutta valmista ei tullut. Nyt eletään siinä uskossa, että uudet säädökset tulisivat voimaan 2015 alusta ja aiempia noudatettaisiin pääosin vielä ensi vuosi.

Me suomalaisen maatalouden ystävät saamme olla tyytyväisiä maaliskuisiin täysistuntoäänestyksiin. Parlamentti nimittäin ymmärsi pohjoisen maatalouden haasteita ja teki merkittäviä parannuksia komission alkuperäiseen esitykseen.

Pääosa meistä suomalaismepeistä teki tiivistä yhteistyötä yli puoluerajojen jättämällä yhteisiä muutosesityksiä ja saamalla niistä myönteisiä päätöksiä ryhmissään. Erityisen tärkeitä meille ovat poikkeukset, joilla huomioidaan maantieteelliset erityisolot, kuten ns. pohjoisten olojen erityisraja ja turvemaiden kyntökiellon peruuttaminen.

Esimerkiksi viherryttämisvaatimuksen helpottamien tarkoittaa sitä, että 62 asteen pohjoispuolella ei tarvitse yrittää kasvattaa kolmea erilaista viljelykasvia toisin kuin eteläisemmillä alueilla.

Komission esittämä turvemaiden kyntökielto olisi toteutuessaan koskettanut EU-maista pääasiassa vain suomalaisia viljelijöitä. Se olisi käytännössä estänyt uusien viljelymaiden raivaamisen ja tehnyt tilan laajentamissuunnitelmat mahdottomiksi. Suomalaisen maatalouden kannalta hyvä on myös se, että tuotantoon sidottua tukea voidaan jatkossa maksaa jopa 15 prosenttia suorista tuista.

CAP-uudistus ei kuitenkaan vielä ole paketissa. Seuraavaksi vuorossa ovat ns. trilogineuvottelut. Nyt sormet ristissä toivotaan, että parlamentin, komission ja neuvoston kesken päästään nopeasti yhteisymmärrykseen.

Trilogin neuvottelutulos tulee sen jälkeen vielä kerran niin parlamentin täysistunnon kuin ministerineuvostonkin pöydälle. Toivon mukaan tämä tapahtuu kolmen vuoden prosessin päätteeksi ”jo” ensi kesäkuussa, jotta maatalousyrittäjät pääsevät suunnittelemaan tuotantoaan lähivuosiksi.

Kevään kolmas tärkeä asia koski parlamentin ja neuvoston kompromissia euromaiden budjettikurista. Komission valvontaoikeus jäsenvaltioiden talousarvioista on periaatteellisesti iso kysymys. Kriisimaan kohdalla voi vielä perustella, että sen taloudenhoitoon puututaan ulkopuolelta. Demokratian ja budjettisuvereniteetin näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että kaikkien tulee noudattaa komission talousnäkemystä ja alistaa budjettinsa ennakkotarkastukseen. Esitykseen sisältyi vielä esitys työryhmästä pohtimaan eurobondeja ja velanpurkurahastoa, eli lisää yhteistä velkaa tulevaisuudessa. Ei kiitos!

Kroatian liittyessä kesällä EU-maiden joukkoon jäsenmaiden välinen paikkajako vuoden 2014 vaalien jälkeiseen parlamenttiin muuttuu. Niinpä 751 meppipaikkaa on jaettava uudelleen, jotta kroattimepit saadaan mukaan. Yleensä näihin ratkaisuihin sisältyy poliittista painotusta matematiikkaa enemmän, mutta tällä kertaa parlamentin pohja vaikuttaa varsin objektiiviselta, mikään maa ei menetä yhtä paikkaa enempää (Saksa Lissabonin sopimuksen takia 3), ja väkilukuun suhteutettu porrastus säilyy hyvin. Tai sitten mallin ”kauneus on katsojan silmässä”, Suomi kun ei tällä kertaa paikkoja menettänyt!

Parlamentti arvioi joka vuosi ns. edistymiskertomuksissa EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden yhteiskuntien tilaa lähentymisvaatimusten täyttämisessä antaen niille niin ruusuja kuin risuja. Olen tyytyväinen, että tämän vuoden Turkin edistymiskertomuksessa sain muutosesityksiäni vahvasti mukaan koskien juuri uskonnonvapauden edelleen puutteellista tilaa maassa.  Parlamentti hyväksyi esitykseni siitä, että uskonnollisten yhteisöiltä takavarikoidut kiinteistöt tulisi palauttaa, Halkin ortodoksinen pappisseminaari avata ja poistaa rajoitukset pappien koulutukselta, nimittämiseltä ja virassa seuraamiselta.

Kristityt ovat kokeneet olevansa painostuksen alla Turkissa ja moni on muuttanut sieltä pois. Ortodoksejakin on jäljellä vain muutama tuhat. Tähän asti Turkki on vaatinut ortodoksisen kirkon papeilta Turkin kansalaisuutta. Konstantinopolin patriarkka tulee voida valita muidenkin kuin turkkilaisten keskuudesta, koska hän on kansainvälistä ortodoksisen kirkon johtaja.

Olen aiemmin kirjallisella kysymyksellä kiinnittänyt huomiota siihen, että Turkin tulisi poistaa kansalaistensa henkilötodistuksista maininta uskonnosta. Nyt koko parlamentti edellytti sitä.
Turkilta vaaditaan myös edistymistä puolueettoman oppimateriaalin tuottamisessa uskonnonopetuksessa, koska siten edistettäisiin vähemmistöjen täysimääräistä hyväksyntää. Noin viikko siitä, kun edistymiskertomus oli hyväksytty ja uutisoitu, sain Turkista postia, jossa kerrottiin hyökkäyksestä kirkkoon ja omaisuuden rikkomisesta, joten työtä tällä saralla riittää edelleen. Vaikka Turkista ei koskaan tulisi EU:n jäsentä, on tärkeää, että maa itsensä takia kehittyy oikeusvaltiona, demokratiana ja ihmisoikeuksien kunnioittajana.

Israel-delegaation työstä sen verran, että odottelen parhaillaan komission vastausta kirjalliseen kysymykseeni kansalaisjärjestöjen rahoituksen avoimuuden parantamisesta. Komissio rahoittaa vuosittain yli 10 miljoonalla eurolla palestiinalaisia ja israelilaisia kansalaisjärjestöjä. On esitetty vakavia epäilyjä siitä, että tätä rahoitusta on käytetty esimerkiksi kampanjoihin, joissa on lietsottu ”oikeutettua” väkivaltaa ja terrorismia israelilaisia siviilejä vastaan, juurrutettu kuvaa israelilaisista viranomaisista ”sotasyyllisinä” sekä ajettu Palestiinalaishallinnon hajottamista. Nämä epäillyt toimet ovat EU:n arvojen vastaisia eivätkä mitenkään edistä rauhan toteutumista Lähi-idässä, vaan päinvastoin. Harmillista on, että komissio ei ole antanut edes pyydettäessä asetuksen 1049 mukaisesti tarkkoja ja kattavia tietoja EU-rahoituksesta, siihen liittyvästä päätöksenteosta ja toiminnan arvioinnista.

Muutoinkin koko rauhanprosessin tilanne on erittäin haasteellinen. Alueella on levottomuutta Syyrian tilanteen, Iranin lähestyvien vaalien ja Egyptin epävakauden takia. Israelin uuden hallituksen linjaukset eivät ole vielä selkiytyneet, palestiinalaisalueilla terrorismia ihannoiva retoriikka on kiihtynyt jne. Viime aikoina Norjassa ja Iso-Britanniassa on noussut keskusteluun Palestiinalaishallinnon maksamat palkat Israelin vankiloissa oleville vangeille, joista monet ovat syyllistyneet terroritekoihin, samoin Palestiinalaishallinnon budjetin rakenne. Puolustusmenoihin käytetään 3,5 miljardin budjetista lähes kolmannes eli enmmän kuin koulutus- ja terveydenhuoltomenoihin yhteensä. EU ja USA rahoittavat tuosta budjetista yhteensä juuri sen miljardin. Alueella tarvitaan enemmän toimia, jotka edesauttavat rauhanprosessia ja antavat toivoa tuleville sukupolville.

Vielä lopuksi sananen EU-valeista, joihin on noin vuosi aikaa. Pidän todella tärkeänä sitä, että puolueessa ymmärrämme vaalien painoarvon ja tärkeyden. EU-vaaleista on noin 10 kuukautta eduskuntavaalien kampanjoiden alkuun. Puolueille, jotka haluavat menestyä eduskuntavaaleissa, ei ole vara epäonnistua EU-vaaleissa; mm. PS:n Timo Soini on ilmoittanut puolueensa hakevan EU-vaaleista suurimman puolueen asemaa. Heidän on se myös saatava, jos aikovat olla varteenotettava haastaja eduskuntavaaleissa ja pääministeripuolue vaalien jälkeen. Sama pätee myös muiden puolueiden kohdalla.

Olen haastanut meilläkin eduskuntaryhmän ja puoluejohdon tarvittaessa osallistumaan vaaleihin, sillä millään puolueella ei ole vara lähteä B-joukkueella tähän kisaan. Vaaliliiton mahdollisuus tällä kertaa on varsin pieni. Toisaalta, jos aikoo olla vaalipiirinsä ykkönen eduskuntavaaleissa, EU-vaaleja ei ole juuri vara jättää väliin.

Kuten olemme jo pitkin kevättä kuulleet, monista puolueista istuvia ministereitä on jo ilmoittautunut mukaan ja monet kansanedustajat kertovat vähintäänkin harkitsevansa lähtemistä. Toivonkin, että viimeistään kesän puoluekokouksessa meillä puolueessa käytäisiin hyvä evästyskeskustelu siitä, miten pystymme säilyttämään paikkamme EU-parlamentissa ja rakennamme siitä uskottavan alun menestyksekkäälle eduskuntavaalikampanjalle.