Euroopan parlamentin työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan kevään tärkein lainsäädäntöhanke on ollut Lähetettyjen työntekijöiden direktiivin täytäntöönpanon parantaminen. EU:ssa on noin miljoona työntekijää, jotka toisessa valtiossa toimiva yritys lähettää rajan yli palvelujen tarjonnan puitteissa mm. rakennus- ja ravitsemusalan työtehtäviin. Lähetettyihin työntekijöihin tulisi soveltaa työehtojen dumppauksen estämiseksi pääosin kohdemaan työlainsäädäntöä ja työsuhteen vähimmäisehtoja. Käytännössä näin ei aina ole, vaan alipalkkausta ja työaikojen laiminlyöntiä sekä veronkiertoa esiintyy koko ajan.

Verohallinto on arvioinut, että Suomessa menetetään vuosittain 600-700 miljoonaa euroa verotuloja verottomatta jääneinä palkkoina ja välillisesti alipalkkauksen seurauksena. Kuvaavaa on, että Suomen tarkimmin valvotulla Olkiluodon työmaalla toimi vuosina 2006-2011 kulkulupatietojen perusteella yli 300 sellaista yritystä, joita ei löydy mistään verohallinnon rekistereistä. Suomeen lähetetyistä työntekijöistä alle kolmanneksen tiedot löytyvät verohallinnon tietokannasta.

Harmaan talouden torjunta onkin kansallisesti ollut yksi hallituksen kärkihankkeista, ja työsuhde- ja verovalvontaa on tehostettu ja käyttöön on otettu yksilöivä veronumero sekä urakkatietojen ilmoittamisvelvollisuus verohallinnolle. Täytäntöönpanodirektiiviehdotuksella on vastaava tavoite EU-tasolla eli parantaa lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista ja taata rehellisille yrittäjille reilu kilpailu. Miten tämä parhaiten varmistetaan, onkin jo visaisempi kysymys.

Kansallisille viranomaisille pitäisi mielestäni sallia kaikki mahdolliset keinot sääntöjen noudattamisen valvomiseen, samoin eri maiden viranomaisten yhteistyötä on parannettava ja tietojen vaihtoa helpotettava. Työntekijöille ja yrityksille tulee levittää tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Alipalkkauksen takia perustettavien nk. postilaatikkoyritysten lisääntyminen pitäisi estää ja toiminta pystyä erottamaan aidoista lähettämistilanteista.

Elinkeinoelämä ja yritykset ovat olleet eniten huolissaan direktiiviehdotukseen sisältyvästä yhteisvastuusta alihankintatilanteissa.  Ehdotettu yhteisvastuu menisi suomalaista tilaajavastuuta huomattavasti pidemmälle, sillä tilaaja olisi vastuussa alihankkijansa maksamattomista palkka-, vero- ja sosiaaliturvamaksuista. Komissio esittää yhteisvastuun koskemaan vain rakennusalaa, mutta parlamentissa se halutaan kaikille sektoreille ja joidenkin toimesta pyrkimyksiä on jopa ulottaa yhteisvastuu läpi koko alihankintaketjun niin ylös kuin alaspäin. Tämä olisi kohtuutonta vaikkapa pientä, urakkaan osallistuvaa itsensä työllistävää yrittäjää kohtaan. Tällä hetkellä tilaajavastuu on kansallisesti käytössä vain kahdeksassa maassa ja niissäkin sen toteutustapa vaihtelee.

Parlamentin kannat ovat monessa kysymyksessä vielä levällään ja töitä kompromissien aikaansaamiseksi jatketaan juhannusviikolle ajoittuvaan äänestykseen saakka. Tärkeintä olisi, että lopputuloksella pystyttäisiin oikeasti vahvistamaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja keinoja kitkeä väärinkäytöksiä ja harmaata taloutta.