Suomen laskeuduttua lomakauteen Liettuan alkava EU-puheenjohtajuuskausi ei juuri aaltoliikkeitä aiheuta. Maalla on puheenjohtajuuskautensa ajoituksesta johtuen kuitenkin hyvä mahdollisuus saattaa määrällisesti mittava joukko lainsäädäntöhankkeita päätökseen, ja lähestyvät eurovaalit luovat painetta kaikille EU-elimille saada näyttöjä aikaiseksi. Erityisesti komissiossa on hätä kirkastaa kuvaa; muutoin tämän kollegion aikaansaannoksista muistetaan vain kiistanalaiset tukipaketit ja tuskailu jättimäisen nuorisotyöttömyyden kanssa.

Viime viikon Strasbourgin täysistunto kiitteli ammattitaidolla ja tuloksilla läpivietyä Irlannin puheenjohtajuutta, ja jäi toiveikkaana odottamaan ensimmäistä Baltian maan pestiä tehtävässä. Kun samalla viikolla parlamentti näytti vihreää valoa Latvian eurojäsenyydelle ensi vuoden alusta alkaen, niin eteläiset naapurimaamme paistattelivat positiivisen huomion kohteena.

Monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota siihen, että Baltian maissa julkisen talouden alijäämiä on tavoitteiden mukaisesti supistettu, inflaatio pidetty aisoissa ja korot matalina. Vastuullinen talouspolitiikka on poikinut kasvua ja investoijien luottamusta. Tämä kaikki on tapahtunut sillä aikaa, kun Etelä-Euroopan kriisimaissa on toimenpiteiden sijasta keskitytty suuriäänisesti vastustamaan talouden rakenteiden uudistamista. Toki balttitaloudet ovat kokoluokaltaan helpommin hallittavia, mutta asenteessakin on eroa.

Liettuan puheenjohtajuuskausi keskittyy teemoiltaan uskottavaan, kasvavaan ja avoimeen EU:hun. Monen mielestä ensimmäinen ja toinen adjektiivi on talouskriisin myötä menetetty ja kolmannenkin kanssa tekee tiukkaa, kun esimerkiksi vapaakauppaneuvottelut USA:n kanssa uhkaavat kompastua alkumetreiltään vakoiluskandaaliin. Tapaus Snowdenin paljastus EU:hun kohdistuvasta vakoilusta on periaatteellisesti toki tärkeä, mutta olen kyllä ihmetellyt, mitä vakoiltavaa EU:n lainsäädäntöprosesseissa on; nehän vuotavat kompromisseja ja muutosesityksiä kaikille, joita vähääkään sattuisi kiinnostamaan.

Liettualle jää Irlannin onnistuneen kauden perintönä siirtyvät rahoituskehyksien ja maatalousuudistuksen sektorikohtaisten säädösten viimeistely ja uuteen ohjelmakauteen siirtymisen varmistaminen. Talouskasvua odotetaan jälleen kerran sisämarkkinoiden, digitaaliagendan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kautta. Myös energiamarkkinoiden integraatiota pusketaan eteenpäin, vaikka pahoin pelkään sen johtavan meillä Pohjoismaissa vain hintojen nousuun. Talouskriisiä puolestaan pyritään suitsimaan pankkiunionin, finanssimarkkinoiden sääntelyn ja veronkierron ja veropetosten ehkäisyn kautta. Tosiasia on, että monet vaikeat uudistukset tullaan lykkäämään Saksan vaalien yli, kuten pankkien kriisinhallintamekanismi pahaenteiseltä kuulostavan yhteisen kriisirahaston kera.

Liettualla ei ole omaa piiloagendaa ajettavana, ellei sellaiseksi lasketa itäisen kumppanuuden edistämistä ja yhteistyön parantamista mm. Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Siellä suunnalla ihmisoikeuskysymykset ja demokratian puutteet hiertävät edelleen.

Tuleva puolivuotta on siis vielä tehokasta työaikaa eikä Kreikan ensi tammikuussa alkavalta puheenjohtajuudelta odoteta muuta kuin nimellistä läpivientiä. Aikoinaan puheenjohtajuuskausia jaettaessa kaikkien onneksi Kreikan osalle sattui vaalikevät, sillä talouskriisissä kyntävällä maalla ei ole resursseja yhteisten asioiden selvittelyyn, kun edes omistaan selviäisivät.