Europarlamentaarikko
Sari Essayah KD/EPP
Katsaus europarlamentaarikon toimintaan
KD:n puoluekokoukselle 30.8.2013
Hyvä puoluekokousväki,
yhteenveto parlamenttitoimistani löytyy netistä puoluekokousmateriaaleista, samoin tämä katsaus.
Omat valiokuntani eli työllisyys- ja sosiaaliasioiden sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnat ovat olleet hyvin keskeisessä roolissa kun EU:ssa on painittu talous-, pankki- ja työttömyysongelman kourissa.
Talouskriisin myötä alkanut talouspolitiikan yhteinen ohjaus sisältää osin kannatettavia toimia kuten finanssimarkkinoiden tiukempaa sääntelyä, pankkisektorin suurempaa vastuuta kriisien hoidossa ja veronkierron suitsimista. Osalla taloushallintopaketin esityksistä halutaan – aivan oikein – tehostaa voimassa olevan vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista. Kuitenkin annetuissa esityksissä on mukana elementtejä, jotka ovat ongelmallisia jäsenvaltioiden budjettisuvereniteetin näkökulmasta ja syventävät talousintegraatiota liittovaltiokehityksen suuntaan.
Työllisyysvaliokunnassa olemme käsitelleet mm. työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä esityksiä ja nuorisotyöttömyyden ongelmaa. Lähetettyjen työntekijöiden direktiivin soveltaminen kaipasi pikaisia toimia, jotta vastaanottavan jäsenmaan viranomaisilla olisi paremmat mahdollisuudet valvoa työolosuhteita, palkkoja ja sosiaalisten velvoitteiden toteutumista
Työvoiman liikkuvuuteen liittyy suomalaisen asumisperusteisen sosiaaliturvan näkökulmasta ongelmallinen yhdenvertaisen kohtelun ulottaminen myös muuhun kuin työskentelyyn perustuvaan sosiaaliturvaan. Tämä ongelma on ollut tiedossa koko Suomen EU-jäsenyyden ajan, siksi pyyhkeitä asiasta on annettava edellisille ja nykyiselle hallitukselle yhtälailla. Kansallisen toimivallan suojaaminen sosiaaliturvan ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien osalta pitää olla EU-politiikan prioriteetteja.
Hyvät kuulijat,
Elämme kasvavien maailmankatsomuksellisten ristiriitojen maailmassa. Yksi Euroopan Unionin päätavoitteista on ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti. Euroopan parlamentista on kasvanut kansainvälisesti merkittävä ihmisoikeuksien puolustaja, joka päätöslauselmillaan lisää tietoisuutta ihmisoikeusrikkomuksista ja luo poliittista painetta toimia toisin.
Omassa työssäni olen paneutunut valtuuskuntajäsenyyksieni mukaisesti paitsi Israelia ja Lähi-itää koskeviin asioihin niin myös laatimaan kiireellisiä ihmisoikeuskannanottoja ja osallistumaan erilaisiin keskusteluihin ja seminaareihin uskonnonvapauskysymyksistä. Olen vedonnut suurlähettiläisiin sekä tavannut totalitäärisissä maissa asuvia henkilöitä ja heidän läheisiään.
Uskon, että vaikka joskus vetoaminen itsevaltaisten tyrannien hallintoihin tuntuu toivottomalta, se ei kuitenkaan ole turhaa. Esimerkiksi iranilaisen pastorin Yosef Nadarkhanin kuolemantuomio peruttiin voimakkaan kansainvälisen huomion vuoksi. Me vapaissa maissa elävät emme saa ummistaa silmiämme sorrettujen hädältä.
Tilanne Euroopassakaan ei ole helppo. Antisemitismi nostaa päätään Unkarissa ja Iso-Britanniassa uskoaan puolustanut kristitty hotellinomistaja haastettiin oikeuteen. Kaiken lisäksi me kristityt nahistelemme keskenämme; joissakin maissa valtakirkko painostaa voimakkaastikin vähemmistökirkkoja. Meidän on oltava valppaina puolustamassa omantunnon- ja uskonnonvapautta myös omissa yhteiskunnissamme.
Siksi pidän erityisen tärkeänä ja merkittävänä sitä, että kesäkuussa neuvosto julkaisi uskonnonvapauden edistämistä koskevat suuntaviivat jotka ohjaavat EU:n ja jäsenvaltioiden toimintaa sekä EU:n rajojen sisällä että ulkosuhteissa. Nämä suositukset ovat tärkeä työkalu kun kohtaamme uskonnonvapauden loukkauksia ympäri maailmaa, ja olen iloinen, että EU:ssa on näin tunnustettu uskonnonvapauden strateginen tärkeys.
Hyvät kuulijat,
Seuraavista EU-vaaleista tulee todelliset linjavaalit; mihin suuntaan unionia aiotaan kehittää. Keskustelu toimivallan jaosta jäsenmaiden ja Unionin välillä sekä EU:n instituutioiden kesken on jo herännyt monissa maissa mm. Iso-Britanniassa ja Hollannissa. Näen, että suomalaiset ymmärtävät yhä enemmän vastustaa mm. yhteistä velkaa ja komission lisääntyvää budjettivaltaa ym. liittovaltiokehitystä, mutta tukea löytyy jäsenmaiden väliselle rakentavalle yhteistyölle. Toimivien sisämarkkinoiden kautta halutaan työllisyyttä ja hyvinvointia, ja toisaalta eurooppalaisten arvojen kautta kannustaa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamista niin Unionin sisä- kuin ulkopuolella. Jos tämä kuulostaa tutulta, niin KD -linjastahan tässä on kyse.
Toivon, että myös meillä käydään rakentava keskustelu Suomen EU-politiikan linjasta. Hyvän pohjan sille antaa hallituksen kesäinen EU-selonteko, jota eduskunnan valiokunnat käsittelevät syksyn aikana. Olen useampaan otteeseen esittänyt, ja esitän edelleen, että mielestäni mepit tulisi ottaa mukaan selontekokeskusteluun. EU-selonteon palautekeskustelu voisi olla mallina jatkossa toteutettaville toistuville EU-asioiden yhteisistunnoille meppien ja kansanedustajien kanssa.
Keskeinen kysymys EU:n suunnasta kilpistyy liittovaltiokehitykseen. Itse haluan pelottelun ja slogaaneilla mäiskimisen sijaan avata, miten se näkyy Euroopan Parlamentin työssä. Siksi pientä listaa federalistien suosikkiesityksistä, jotka putkahtelevat esiin tuon tuostakin joko erillisinä tai muiden esitysten kylkiäisinä.
1) EU:lle ajetaan isompaa budjettia kansallisten budjettien kustannuksella. Vuoteen 2020 ulottuviin budjettikehyksiin nettomaksajamaat saivat onneksi neuvoteltua noin 1 % tason, mutta on ikävä, että sinänsä tärkeän välitarkastelun kautta korotuksille jäi takaportti. Niin kutsutut omat varat, esimerkiksi rahoitusmarkkinavero, yritetään ajaa EU:n budjetin kasvaviksi tulonlähteiksi. Täytyy ihmetellä, että monet hallituspuolueidenkin mepit ajoivat isompaa EU-budjettia vastoin Suomen hallituksen linjaa. Jokin puuttuu laskutaidossa, sillä isompi budjetti tietää aina isompaa nettomaksuosuutta Suomelle.
2) Erilaiset esitykset sosiaaliturvan, esimerkiksi työttömyysturvan, osittaisesta siirtämisestä EU:n kontolle ajavat samaa tulonsiirtoliittovaltiota.
3) Yhteisvastuu velasta esimerkiksi eurobondien tai velanpurkurahaston kautta on komission valmistelussa. Suomella ei ole siinä kuin hävittävää, koska lisäriski nostaisi omien lainojemme korkoja.
4) Suomelle epäedullista yhteisvastuuta ovat myös esitykset pankkiunionin yhteisestä talletussuojarahastosta tai kriisinratkaisurahastosta. Siinäkin suomalaiset joutuisivat pankkiemme nousevien maksujen kautta eteläisemmän Euroopan ongelmien maksajiksi.
5) Koska perussopimukset kieltävät EU:lta monta asiaa, esimerkiksi yhteisvastuun jäsenmaiden veloista, on keksitty kiertoteitä. On julkinen salaisuus, että perussopimukset aiotaan neuvotella EU-parlamenttivaalien jälkeen uusiksi. Eräs perustelu tulee olemaan että vakausmekanismit halutaan niin kutsutusti EU:n demokraattisen järjestelmän piiriin. Perussopimusuudistukset johtaa vain liittovaltiomaisten elementtien kasvuun.
6) Sixpack ja twopack ovat avanneet tietä laajemmalle puuttumiselle jäsenmaiden budjettivaltaan, vaikka niin kutsutun eurooppalaisen ohjausjakson aikana komissio ei vielä voikaan puuttua jäsenmaan budjetin yksityiskohtiin. Tämä on usein taktiikkana: venytetään nykyisten perussopimusten tulkintaa niin pitkälle kuin voidaan, ja ylikin, ja sen jälkeen kehitystä vivutaan yhä edemmäs perussopimuksia muuttamalla.
7) Euroaluetta voidaan nykysääntöjenkin puitteissa viedä pitemmälle kuin muuta unionia, joten siitä halutaan liittovaltiokehityksen kärki perustamalla sille oma budjetti, valtiovarainministeriö ja –ministeri.
8) Vaalijärjestelmä halutaan pieniä jäsenmaita vähemmän suosivaksi. Esimerkiksi Suomi saa nyt 13 meppiä, kun väkilukumme oikeuttaisi mies- ja ääniperiaatteella vain kahdeksaan. On itsestään selvää, ettei suomalaisten kannata suostua muutoksiin.
9) Esitykset komission valitsemisesta poliittisten voimasuhteiden perusteella eräänlaiseksi hallitukseksi toisi hallitus-opposition-asetelman parlamenttiinkin, mutta Suomen kannalta on parempi, että nyt voidaan neuvoston ja parlamentin kanssa neuvotella asiaperustein.
10) EU-lainsäädäntö pyrkii tunkeutumaan eri alueille, vaikkapa energiapolitiikan kautta metsien suojeluun ja hyötykäytön valvontaan, säädellen yhä enemmän komissiovetoisesti yli kansallisen lainsäädännön.
Euroopan parlamentti on liittovaltiokehityksen pesäpaikka. Esimerkiksi suomalaisista mepeistä Sdp:n, Vihreiden ja Rkp:n edustajat ja osa kokoomuslaisista on avoimesti edellä listaamieni esitysten kannalla. Olen 83,5 prosenttisesti äänestänyt EPP-ryhmäni mukana ja yleensä näkemyserot omassa ryhmässä liittyvät mm. eurobondeihin ja yhteisvastuulliseen velkaan, joita myös monet Saksan CDU:n ja Ruotsin mepit kaihtavat.
Nykytilasta on mahdollista päästä eteenpäin liittovaltiokehityksen ja yhteisvastuullistamisen sijaan jäsenmaiden omin ponnistuksin: tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, vastuullista talouspolitiikka ja velan vähentämistä. Samalla on uskallettava panostaa tutkimus- kehitys ja innovaatiotoimintaan ja investointeihin, joilla helpotetaan työtä julkisella sektorilla ja joilla yksityinen sektori tulee entistä kilpailukykyisemmäksi. Eurooppalainen yhteistyö ei saa olla pyrkimystä elämään toisten työn tuloksista, vaan jokaisen tulee hoitaa omat asiansa vastuullisesti.
Hyvä puolueväki,
Euroopan parlamentin syksystä on tulossa työntäyteinen. On odotettavissa, että määrällisesti mittava joukko lainsäädäntöhankkeita saadaan päätökseen, sillä lähestyvät eurovaalit luovat painetta kaikille EU-elimille saada näyttöjä aikaiseksi. Talouskasvua odotetaan jälleen kerran sisämarkkinoiden, digitaaliagendan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kautta. Myös energiamarkkinoiden integraatiota pusketaan eteenpäin, vaikka pahoin pelkään sen johtavan meillä Pohjoismaissa vain hintojen nousuun. Talouskriisiä puolestaan pyritään suitsimaan pankkiunionin, finanssimarkkinoiden sääntelyn ja veronkierron ja veropetosten ehkäisyn kautta. Tosiasia on, että monet vaikeat uudistukset tullaan lykkäämään Saksan vaalien yli, kuten pankkien kriisinhallintamekanismi pahaenteiseltä kuulostavan yhteisen kriisirahaston kera, samoin kuin Kreikan velkojen uudelleenjärjestely.
Hyvä puolueväki,
EU- vaaleihin on noin yhdeksän kuukautta aikaa. Meidän on puolueena ymmärrettävä näiden vaalien painoarvo ja tärkeys. Kyse ei ole vain meppipaikan säilyttämisestä, vaan kaikki puolueet hakevat menestystä ja formula-termein paalupaikkaa seuraaviin eduskuntavaaleihin.
PS:n Timo Soini on ilmoittanut puolueensa hakevan EU-vaaleista suurimman puolueen asemaa päästäkseen hallituskiitoon eduskuntavaaleihin. Keskustalle komissaari Rehnin mahdollinen ehdokkuus voi olla tässä tilanteessa taakka; eurobondien kehittelyn, velanpurkurahaston ja yhteisen talletussuojan keskeinen arkkitehti on kyllä parlamentin federalistisimmalle ALDE -ryhmälle hyvä keulakuva, mutta keskustan äänestäjälle voi olla hämmentävää tajuta tukevansa moista liittovaltiointoa. Paavo Väyrysen näkemyshän on, että liberaaliryhmä ALDE on väärä ryhmä Keskustalle.
Uskon, että EU-politiikassa KD:n asiallisen kriittinen, mutta yhteistyökykyinen linja pärjää vertailussa. Meidän tulee ottaa toukokuun EU-vaalit tosissaan ja saada väki liikkeelle. Eduskunta- ja kuntavaalien valossa menestyminen on mahdollista, mutta vaatii koko kentän sitoutumista ja johtavien KD -poliitikkojen mukanaoloa. Olen iloinen, että talvella esittämääni haasteeseen ehdokkuudesta useampi kansanedustaja on jo tarttunut. Jos aikoo olla vaalipiirinsä ykkönen eduskuntavaaleissa, EU-vaaleja ei ole juuri vara jättää väliin. Kuten olemme pitkin kevättä kuulleet, monista puolueista istuvia ministereitä on jo ilmoittautunut mukaan ja monet kansanedustajat kertovat vähintäänkin harkitsevansa lähtemistä.
Hyvät ystävät,
Toivon, että tässä kokouksessa käymme hyvän evästyskeskustelun EU-vaaleihin ja siihen, kuinka rakennamme siitä uskottavan alun myös menestyksekkäälle eduskuntavaalikampanjalle.