Valtaosa Suomen koululaisista aloittaa lukuvuotensa tällä viikolla. Uusilla ekaluokkalaisilla tämä tarkoittaa esikoulun ja hoitopaikan päivärytmistä siirtymistä koulumaailman lainalaisuuksiin. Oppitunti seuraa toistansa, välissä vain lyhyt välitunti ja kerran päivässä hivenen pidempi ruokatunti.  Pienen lapsen koulupäivät eivät pitkään kestä, joten monen eka- ja tokaluokkalaisen päivä jatkuu iltapäiväkerhoissa vanhempien työpäivän päättymistä odotellen.

Iltapäiväkerhotoiminnalla on onnistuttu tarjoamaan mielekästä toimintaa ja torjumaan lasten yksinäisiä iltapäiviä. Nyt ajatusta on lähdetty kehittelemään eteenpäin kohti ns. joustavaa koulupäivää ja myös vanhempia ikäluokkia koskevaksi. Kokeilussa on koulun myöhempi aloittaminen, löyhempi tuntirakenne, pidempi ruokatunti  ja harrastustoiminnan nivominen osaksi koulupäivää. Näin koulupäivän kokonaispituus lähenee vanhempien työpäivän mittaa, mutta illalla jää enemmän yhteistä aikaa, kun harrastukset on pääosin harrastettu jo koulun yhteydessä.

Opetushallituksen ja kasvatusalan asiantuntijat hehkuttavat kokeilun hyötyjä: luontevampaa unirytmiä, parempaa ajankäyttöä, koti-iltojen rauhoittumista ja harrastustoiminnan ulottumista useammalle. Maallikonkaan on vaikea haittapuolia löytää, joskin harrastustoiminnan tuleminen osaksi koulua herättää kysymyksiä. Useimmiten urheiluseurojen ja harrastuskerhojen vetäjinä ovat lasten töissä käyvät vanhemmat eikä opettajiakaan voi edellyttää harrastuskerhojen ohjaajiksi ellei siitä työehtosopimuksin sovita. Mistä siis saadaan useammalle harrastuskerholle vetäjät vai onko pienemmällä koululla tyytyminen siihen, että kaikki soittavat nokkahuilua tai pelaavat jalkapalloa?

Oma jälkikasvu on nyt viidettä vuotta käynyt Brysselissä Eurooppa-koulua, jossa osa joustavan koulupäivän elementeistä on käytössä. Suurkaupungin liikenne on ruuhkaista, niinpä 8.30 alkavaan ja 15.20 loppuvaan koulupäivään voi monien kohdalla laskea vielä hyvinkin tunnin lisäpituutta. Yläasteella ja lukiossa suurin osa lopettaa vasta neljän maissa, ja keskiviikkoisin kaikkien koulu päättyy yhdeltä. Sen sijaan aamupäivisin on usein kaksoistunteja ja vastapainoksi pidempiä välitunteja sekä 45 min. ruokatunti, joka ala-asteella voi olla pidempikin.

Harrastuskerhoja on iltapäivisin vielä koulupäivän päälle runsaasti ja niistä huolehtii vanhempainyhdistys. Tähän kaikkeen on palkattu osin ulkopuoliset ohjaajat, ja kaiken kouluruuasta kyydityksiin ja harrastuksiin maksavat vanhemmat. Vanhempainyhdistyksen pyörittäminen vastaakin enemmän pienen yrityksen johtamista kuin vapaaehtoistoimintaa. Monet lapsista harrastavat vielä koulun jälkeen, koska kaikille ei löydy koulun kerhoista siltikään mieleistä tekemistä tai kaverit tai joukkue harrastavat muualla ja eri aikaan.

Joustava koulupäivä herättää kaksijakoisia tuntemuksia. Pitkä kokonaiskoulupäivä on pienelle lapselle itsessään jo melkoinen rasite eikä mielestäni kaiken ajan tarvitse olla ohjattua toimintaa. Vapaaseen leikkiin ja oleiluun on jäätävä myös aikaa. Toisaalta varmasti monella vanhemmalla on helpottunut olo, kun tietää lasten olevan hyvässä hoidossa. Hyvä silti huomioida, että kaikkia iltaharrastusmenoja ja kuljetusrumbaa joustava koulupäivä ei kumminkaan poista. Koulu on niin iso osa lapsen ja nuoren elämää, että muutoksia kannattaa tehdä huolella ja harkiten. Mukavaa lukuvuotta kaikille!