Lähdin mukaan Amsterdamin puolimaratonille Sarin ja hänen avustajiensa innostamana, vaikka kuulinkin kisoista vain pari viikkoa aiemmin aloittaessani harjoittelijana Sarin Brysselin toimistolla.

Kun saavuimme kisapäivänä 20.10. alueelle, sää oli lämmin ja poutainen, joten olosuhteet olivat optimaaliset. Ilmassa oli todellisen urheilujuhlan tuntua, sillä paikalle oli kerääntynyt noin 38 000 juoksijaa, jotka edustivat 80 eri kansallisuutta.

Sarin puolimaraton-tiimi koostui viidestä juoksijasta, joista itse kullakin oli hieman epävarmuutta miten juoksu mahtaa sujua, sillä ennakkovalmistautuminen kisoihin ei ollut sujunut kaikilla aivan oppikirjojen mukaisesti. Vitsailimmekin leikkimielisesti mahtaakohan joku joutua ”raatopussin” keräämäksi, sillä tapahtuman sivuilla oli ilmoitettu, että matka tulee juosta alle 3 tunnin tavoitevauhtia, koska muuten ”raatopussi” kerää juoksijat reitiltä, sillä kadut avattiin välittömästi liikenteelle.

Suoritimme pakolliset poseeraukset koko tiimillä ennen juoksua, jonka jälkeen lähdimmekin suuntaamaan kohti omaa lähtöaluetta, jotka oli jaettu tavoiteaikojen mukaisesti. Itse lähdin vihreältä vyöhykkeeltä, jonka tavoiteaika oli 2:00-2:10. Ryhmät lähetettiin 10 minuutin välein, jotta juoksijat saatiin sujuvasti matkaan.

Itse lähdin hakemaan matkalta uusia kokemuksia ja juoksin fiiliksen mukaan ilman kelloa. Reitti kulki Amsterdamin kaupungin halki ja reitin varrelle oli kerääntynyt runsaasti kannustajia. Joukosta kuului myös suomenkielisiä kannustushuutoja, mikä nosti kivasti juoksufiilistä. Reitin lopussa juoksimme puiston halki, jonka jälkeen reitti kulki kohti Amsterdamin Olympiastadionia, jossa myös maalialue sijaitsi. Tunnelma oli mahtava kun saavuimme Stadionille, jossa on aikojen saatossa juhlittu eri lajien maailmanmestareita ja olympiavoittajia.

Jälkeenpäin kuulin että samaisella stadionilla Suomi keräsi vuoden 1928 Olympialaisista 8 kultaa, 8 hopeaa ja 9 pronssia ollen mitalitaulukon kolmas. Näissä Olympialaisissa Suomi saavutti mm. kaksoisvoitot 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksuissa kaksikolla Nurmi-Ritola.

Maaliviivan ylitettyäni tunsin jälleen voittaneeni itseni ja liikunnan aikaansaama endorfiinihuuma sai fiiliksen nousemaan kattoon. Myös oma loppuaikani oli positiivinen yllätys, jäin ainoastaan 3 minuuttia omasta ennätyksestäni.

Juoksun jälkeen kokoonnuimme koko tiimillä ja jaoimme omia fiiliksiä juoksusta. Kaikki pääsivät hienosti maaliin ja loppupäivän kuljimmekin tyytyväisinä mitalit kaulassa. Kokemuksen jälkeen olen yhä vahvemmin koukussa lajiin ja ensi keväänä olenkin varmasti mukana Sarin juoksutiimissä.

Suvi-Susanna Virta