Euroopan parlamentti sai valmiiksi lähes 2,5 vuoden työn julkisten hankintojen direktiivipaketin uudistamiseksi. Valtion, kuntien, kuntayhtymien ja julkisten liikelaitosten hankinnoilla on lähes parinkymmenen prosentin merkitys EU-alueen bruttokansantuotteeseen, mutta jatkossakin jäsenvaltioissa voidaan toteuttaa julkiset hankkeet ja palvelut omana työnä ilman kilpailutuksia. Mikään vasemmiston pelottelema yksityistämis- tai ulkoistushanke ei siis ollut kyseessä.
Keskeinen uudistus liittyy siihen, että jatkossa halvin hinta ei ole yksinomainen kriteeri, vaan kokonaistaloudellisesti edullisimmassa valinnassa laadulla on merkitystä. Tämä korostuu erityisesti vanhusten ja vammaisten palveluissa, joissa on liu’uttu melkein huutolaismentaliteettiin ”kuka halvimmalla hoitaa”. Uudistus esittää muutenkin selkeämpiä erivapauksia sosiaali- ja terveyspalveluille.
Jo nyt on ollut mahdollista suunnata osa hankinnoista suoraan sosiaalisilla kriteereillä mm. työpajoille, mutta osto-osaamisen puutteessa kaikkia mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty. Lisäksi vastaisuudessa myös elinkaarikustannukset ja innovatiiviset ratkaisut on helpompi huomioida.
Tarjouspyynnöissä on laatukriteerien kohdalla oltava jatkossakin huolellinen, jotta voidaan varmistaa avoin ja reilu kilpailu ja syrjimättömyys tarjoajien kesken. Parhaimmillaan kilpailu julkisista hankinnoista tehostaa yhteisten verovarojen käyttöä, huonoimmillaan kilpailutuksista tulee sekavia ja riitoja ratkotaan oikeussaleissa.
Olin direktiivissä työllisyysvaliokunnassa oman ryhmäni vastaava ja siellä uudistuksen työllisyyspoliittisiin vaikutuksiin haettiin ratkaisuja. Hankintoja kannustetaan pilkkomaan, jotta pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet paranisivat. Nythän tarjouspyynnöt ovat usein niin suuria, että paikalliset tuottajat ja pk-yritykset eivät ole niihin enää pystyneet vastaamaan. Sähköisten hankintamenettelyjen lisääminen myös helpottaa pienyrittäjää ja karsii byrokratiaa.
Rehellisen yrittäjän etu on, kun jatkossa EU:n työlainsäädäntöä kiertävät voidaan sulkea tarjouskilpailuista ja asettaa ehtoja erityisen alhaisille tarjouksille, jottei niitä tehdä sosiaalisella polkumyynnillä. Kansallisesti voidaan lisäksi luoda valvontamekanismeja.
Kyseessä on ollut tämän vaalikauden keskeisin kansalaisen arkeen vaikuttava sääntelypaketti. Nyt on vain pidettävä huoli, että kansallinen hankintalaki uudistetaan direktiivin parannetut mahdollisuudet hyödyntäen. Viimeksi haluttiin olla mallioppilas, ja mm. kynnysarvot laskettiin reilusti direktiivin mahdollistamien enimmäisrajojen alle. Suomesta tuli eniten kilpailuttava maa EU:ssa ja sekavien tulkintojen takia monet pienet toimijat heivattiin markkinoilta ja paikalliset tuottajat sivuutettiin tarjouspyynnöissä. Nyt on aika saada parannuksia julkisiin hankintoihin!