Ariel Mäki-Soinille liikkuminen on henkireikä

Ariel_makisoini_cropAriel Mäki-Soini on entinen maajoukkuetason seiväshyppääjä.  Hänen ennätyksensä seiväshypyssä on 550cm. Juniorina hän saavutti EM-hopean ja mm. SM-mitaleja. Liikkuminen on Arielille ”henkireikä, stressinpoistaja, elämänkaaren pidentäjä, elämyksen tuoja, nautinto”.
”Vaikeaa olisi kuvitella elämää ilman liikuntaa”, hän kertoo. Kuvassa Ariel ja Eetu jääkiekkokaukalossa.

Ariel, liikuit jo lapsena paljon, mitä kaikkea ehdit harrastaa?
– Urheilu täytti koko lapsuuteni kaikissa muodoissaan, kaikkea tehtiin mitä telkkarista tuli. Kaikki yleisurheilulajit, talvilajit, sisälajit aina shakkia ja Afrikan tähteä myöten. Olin aika ”duracel” menemään ja kokeilemaan. Paljon tuli myös liikuttua yksin, sillä aina ei ollut kavereita saatavilla. Liikkumisen ja kilpailemisen vietti oli kova – ja on edelleen.

Miten seiväshyppy valikoitui lajiksesi?
– Seiväshyppyyn tutustuin ensimmäistä kertaa siinä 11 vuoden iässä. Serkkuni Kankanniemen Matti hyppäsi pihassaan puuseipäällä sorakasaan seivästä. Kokeilin sitä: ensimmäisessä hypyssä putosin mahalleni maahan telineet kaataen. Haukoin henkeäni pitkään. Mistä lienee johtunut, mutta jäin koukkuun. Seuraavana kesänä hyppäsin piirinennätyksen ja 13-vuotiaana voitin ikäisteni suomenmestaruuden.
– Lajissa houkutteli ennätyksien tekeminen, monipuolinen harjoittelu ja kehon hallinta. Oli helppoa oppia aina jotain lisää ja se näkyi heti kehityksenä ennätyksessä, mikä innosti taas lisää. Minulla ei ollut koskaan varsinaista tulostavoitetta. Välitavoitteita kyllä, mutta varsinainen halu oli aina hypätä vähän lisää ja enemmän.

Toimit urheilu-urasi aikana myös hengellisessä työssä nuorten parissa – mahtaako sinulla olla pastoreiden ME?
– Ei mitään hajua. Mutta siitä olen varma, ettei kukaan etunimikaima ei ole hypännyt enempää ; )

Olet ollut yrittäjänä ja tiukasti työelämässä tiukasti sekä perheen isä, joka huolehtii myös lasten harrastuksista. Ehditkö nykyään harrastamaan itse liikuntaa?

– Kun lopetin kilpaurheilun, olin päättänyt, että otan muutaman vuoden punttikuurin ja katson miten lihasmassa tarttuu. Menin salille, istuin penkillä 45 minuuttia ja lähdin saunaan. Siihen touhuun ei vaan riittänyt intoa ja täytyi löytää jotain ihan uutta ja sosiaalista toimintaa.
– Sitten löysin jääkiekon, jota en ollut koskaan voinut harrastaa oman urheilun aikana. Nyt olenkin pelannut muutaman vuoden jääkiekkoa. Muutimme Raumalle juhannuksena 2013 ja pelaan kolmena aamuna viikossa tunnin vuoron. Satunnaisia juoksuinnostuksiakin on ollut, mutta kyllä kiekko on mun juttu. Lapset liikkuvat jääkiekon, jalkapallon ja koripallon parissa, joten aamulla aikaisin suoritettava oma liikkuminen ei ole pois perheen yhteisestä ajasta. Lisäksi aamulla tunti täysillä jäällä, jättää upean fiiliksen koko päivään.

Miten kannustat lapsia tietokoneiden ja pelikonsoleiden äärestä ulkoilemaan ja liikkumaan?
– Ehkä omalla esimerkilläni. Ei meillä ole kyllä ollut ongelmia tuollaisten laitteiden kanssa. Mitään totaalikieltoa ei tietenkään ole, mutta kai se oma esimerkki ja lapsen luonnekin vaikuttavat asiaan.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle – ja mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Älä ala hypätä seivästä ; ) Siinä ensimmäinen vinkkini, sillä se ei lajina sovellu aloittelevalle kuntoilijalle. Minulle on aina ollut tärkeää asettaa tavoite tai haaste, johon pyrkiä. Se motivoi ja palkitsee. Tavoitteen pitää olla kova, mutta ei yliampuva. Sen pitää olla silti saavutettavissa.
– Etsi sellainen laji tai harrastus josta pidät eniten. Useimmille meistä porukassa liikkuminen on kannustavaa ja palkitsevaa.

 

Ei vielä kommentteja

Ei vielä kommentteja, voit jättää viestin alla olevalla lomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.